Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (20785)
Adira kirjoitti:
on kolme vajallista kaikenlaista rautanauloista ja ruuveista kukkaruukkuhin ja vanhoihin verhoihin ynnä hyvä kokoelma työkaluja taltasta moottorisahaan. ja melkoinen määrä erilaista puutavaraa ja huonekalujakin. kaikkea tarvitaan kymmenen vuoden sisällä eikä ne vajassa ollessaan ruokaa yydä, mutta eipä tarvitse kauppaan lähteä jos tarvitsee saranan tai pöydän tai lautasen
Ongelma vain, ettei tavarakasojen alta enää tavoita tarvikkeita sitten, kun niitä tarvitaan. Joutuu ostamaan siis uuden ja kierre on valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut pysäytti vakava diagnoosi ja yhtäkkiä tarpeellinen tavara ja sen hilloaminen tuntui yksinkertaisesti naurettavalta ja typerältä. Sain vimmatun tarpeen siivota nurkkani, ajattelin, että jos vaikka yhtäkkiä se on menoa ja joku muu joutuu siivoamaan roinani.
Talosta lähtee tavaraa hurjaa vauhtia ja mieleni kevenee ihan tuntuvasti samalla. Vein ison muovipussillisen kosmetiikkaa roskiin. Siivosin pois kaikki "nämä joskus ompelen" -vaatteet. Keräsin siistejä vaatteita, jotka ovat kivoja, osa kalliita, mutta joita en käytä. Pussitin ja kävin elämäni ekan kerran kippaamassa niitä sellaisen lahjoituspönttöön. Helppoa kuin heinänteko!
Vaatteita tulee lähtemään valtava määrä, koska nyt kun tajuan ajan ja elämän olevan rajallista en halua että komeroni ovat täynnä "joskus kiva käyttää" -takkeja ja kenkiä.
On paska fiilis diagnoosista, mutta luoja miten tämä siivoaminen ja luopuminen on terapeuttista!
Sama tilanne minullakin, sairastuminen ja äkkilähdön pelko antaneet vauhtia karsimiseen. Yhtäkkiä tunnearvokin monista tavaroista on kadonnut kokonaan tai lieventynyt paljon. Toisaalta, pienituloisena, iso tavaramäärä on pelastanut rahapulasta usein, kun on tullut isompi lasku. Nyt säästän kirppistuotot sitä hetkeä varten, kun ei ole enää myytäväksi mitään.
Tsemppiä sinulle! Pidä huolta itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Adira kirjoitti:
on kolme vajallista kaikenlaista rautanauloista ja ruuveista kukkaruukkuhin ja vanhoihin verhoihin ynnä hyvä kokoelma työkaluja taltasta moottorisahaan. ja melkoinen määrä erilaista puutavaraa ja huonekalujakin. kaikkea tarvitaan kymmenen vuoden sisällä eikä ne vajassa ollessaan ruokaa yydä, mutta eipä tarvitse kauppaan lähteä jos tarvitsee saranan tai pöydän tai lautasen
Ongelma vain, ettei tavarakasojen alta enää tavoita tarvikkeita sitten, kun niitä tarvitaan. Joutuu ostamaan siis uuden ja kierre on valmis.
Mies on havahtunut tavarapaljouteen, kun on auttanut minua siivoamisessa ja ollaan viety useita säkkejä vaatelahjoituksia ja kierrätykseen muuta. On puhunut, että hänkin voisi käydä läpi tavaroita x ja y. Olen kovin ilahtunut asiasta. Yhtenä päivänä hän kävi läpi alushousut ja heitteli huonot pois. Sitten urheiluvaatteet, selitti samalla "näitä housuja minulla on kahdet ja se riittää.. hetkinen, täällä on kolmannetkin" :) Ja ne kolmannet olivat sellaiset, joita hän ei käytä.
Tämän lisäksi olemme vihdoin luopuneet vanhasta imurista, tietokoneromuista, turhista metalliromuista (verhotankoja, ties mitä), ja hän on katsellut johtoröykkiöitä ja yhtä kaappia, joten huonekalujakin saattaa lähteä.
Ja vielä hän on oivaltanut sen mistä moni muukin täällä puhuu: jos yhtäkkiä tulee tarve kolmansille juoksuhousuille, ne voi nopeasti käydä ostamassa. Ei ole mitään hätää.
Osaako joku täällä neuvoa, mihin laittaa vanhat, mutta ehjät/toimivat rannekellot?
Lasten kellot ovat niin naarmuisia ja rannekkeet nuhruisia, etten kehtaisi antaa edes lahjoitukseen. Omiani olen yrittänyt myydä pilkkahintaan, muttei yhtään kiinnostunutta.
Vierailija kirjoitti:
Osaako joku täällä neuvoa, mihin laittaa vanhat, mutta ehjät/toimivat rannekellot?
Lasten kellot ovat niin naarmuisia ja rannekkeet nuhruisia, etten kehtaisi antaa edes lahjoitukseen. Omiani olen yrittänyt myydä pilkkahintaan, muttei yhtään kiinnostunutta.
SER-jätteisiin. Merkittömille kelloille ei ole kysyntää. Vaikka rannekellot 20 vuoden käyttämättömyyden jälkeen tekevätkin uutta tulemista, ovat ne joko älykelloja tai merkkikelloja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osaako joku täällä neuvoa, mihin laittaa vanhat, mutta ehjät/toimivat rannekellot?
Lasten kellot ovat niin naarmuisia ja rannekkeet nuhruisia, etten kehtaisi antaa edes lahjoitukseen. Omiani olen yrittänyt myydä pilkkahintaan, muttei yhtään kiinnostunutta.
panttilainaamoon ja jätät lunastaatta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut pysäytti vakava diagnoosi ja yhtäkkiä tarpeellinen tavara ja sen hilloaminen tuntui yksinkertaisesti naurettavalta ja typerältä. Sain vimmatun tarpeen siivota nurkkani, ajattelin, että jos vaikka yhtäkkiä se on menoa ja joku muu joutuu siivoamaan roinani.
Talosta lähtee tavaraa hurjaa vauhtia ja mieleni kevenee ihan tuntuvasti samalla. Vein ison muovipussillisen kosmetiikkaa roskiin. Siivosin pois kaikki "nämä joskus ompelen" -vaatteet. Keräsin siistejä vaatteita, jotka ovat kivoja, osa kalliita, mutta joita en käytä. Pussitin ja kävin elämäni ekan kerran kippaamassa niitä sellaisen lahjoituspönttöön. Helppoa kuin heinänteko!
Vaatteita tulee lähtemään valtava määrä, koska nyt kun tajuan ajan ja elämän olevan rajallista en halua että komeroni ovat täynnä "joskus kiva käyttää" -takkeja ja kenkiä.
On paska fiilis diagnoosista, mutta luoja miten tämä siivoaminen ja luopuminen on terapeuttista!
Sama tilanne minullakin, sairastuminen ja äkkilähdön pelko antaneet vauhtia karsimiseen. Yhtäkkiä tunnearvokin monista tavaroista on kadonnut kokonaan tai lieventynyt paljon. Toisaalta, pienituloisena, iso tavaramäärä on pelastanut rahapulasta usein, kun on tullut isompi lasku. Nyt säästän kirppistuotot sitä hetkeä varten, kun ei ole enää myytäväksi mitään.
Kun jouduin lomautetuksi koronan vuoksi, otin ison urakan. Lähetin mm 2 krt vähänkäytettyyn vaatteita.
Joululomalla kävin koko kodin ja kellarin läpi. Nämä odottavat nyt siivouspäivä tapahtumaa.
Mulla on muutama arvokkaampi esine, jotka myymällä saan pesämunaa. Jos meidän perhe nyt muuttaisi, kaikki mahtuisi 2 pakettiautoon.
Max 50 muuttolaatikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavarapaljouteen on helppo ratkaisu. Muuta pienempään asuntoon, jolloin joudut luopumaan kaikesta turhasta kun niille ei ole säilytyspaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Tavarapaljouteen on helppo ratkaisu. Muuta pienempään asuntoon, jolloin joudut luopumaan kaikesta turhasta kun niille ei ole säilytyspaikkaa.
Ei se auta. Iso osa suomalaisista lapsiperheistä asuu kaupungeissa ahtaasti, eikä kaikelle tavaralle ole riittävästi säilytystiloja. Siihen on monia syitä, miksi tavarasta ei osata luopua. Niitä tässä keskustelussa käsitellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adira kirjoitti:
on kolme vajallista kaikenlaista rautanauloista ja ruuveista kukkaruukkuhin ja vanhoihin verhoihin ynnä hyvä kokoelma työkaluja taltasta moottorisahaan. ja melkoinen määrä erilaista puutavaraa ja huonekalujakin. kaikkea tarvitaan kymmenen vuoden sisällä eikä ne vajassa ollessaan ruokaa yydä, mutta eipä tarvitse kauppaan lähteä jos tarvitsee saranan tai pöydän tai lautasen
Ongelma vain, ettei tavarakasojen alta enää tavoita tarvikkeita sitten, kun niitä tarvitaan. Joutuu ostamaan siis uuden ja kierre on valmis.
Mies on havahtunut tavarapaljouteen, kun on auttanut minua siivoamisessa ja ollaan viety useita säkkejä vaatelahjoituksia ja kierrätykseen muuta. On puhunut, että hänkin voisi käydä läpi tavaroita x ja y. Olen kovin ilahtunut asiasta. Yhtenä päivänä hän kävi läpi alushousut ja heitteli huonot pois. Sitten urheiluvaatteet, selitti samalla "näitä housuja minulla on kahdet ja se riittää.. hetkinen, täällä on kolmannetkin" :) Ja ne kolmannet olivat sellaiset, joita hän ei käytä.
Tämän lisäksi olemme vihdoin luopuneet vanhasta imurista, tietokoneromuista, turhista metalliromuista (verhotankoja, ties mitä), ja hän on katsellut johtoröykkiöitä ja yhtä kaappia, joten huonekalujakin saattaa lähteä.
Ja vielä hän on oivaltanut sen mistä moni muukin täällä puhuu: jos yhtäkkiä tulee tarve kolmansille juoksuhousuille, ne voi nopeasti käydä ostamassa. Ei ole mitään hätää.
Ihan sama. Kun aloin karsimaan, ex appivanhemmat tulivat käymään. Ex oli kertonut oon vienyt kirppistavaroita ja kysyi olisiko heillä jotain.
Erosta ei ollut kamalasti aikaa, uusi tyttöystävä oli esillä. Ex appivanhemmat tulivat käymään, oli helpotus nähdä meidän välit olivat samat.
He olivat kasanneet jotain myytävää. Tulivat kylään ja huomasivat eron meillä. Kerran ottivat isomman vaihteen ja kävivät koko mökin läpi. Ex kävi, koko auto oli täynnä ja peräkärry oli pakko ottaa matkaan.
Tämän jälkeen meni vielä muutama vuosi, ennen kuin olivat tyytyväisiä.
Sanoi karsimiseen jäi koukkuun ja se, kun oli paikka, mitä tekee niille tarpeettomille, se oli se juttu.
Onpa välillä vaikeaa löytää aikaa karsimiselle omassa rauhassa. Miehen tavaroihin en siis puutu muutenkaan, karsin vain omiani. Kuitenkin, kun mies on paikalla ja ohimennen seuraa touhujani, hän saa epäilyksen siemeniä kylvettyä. Alan epäillä omia ja selkeiltä tuntuneita karsintapäätöksiä ainakin hetkellisesti. Tuleeko siitä vähintään vuosikymmenen kaapissa lojuneesta yo-lätsästä sittenkin tärkeä myöhemmin, kuten mies väittää jne. Itsellä ei siis usein mitään kiinnostusta säilyttää kyseisiä tavaroita, eikä toisen mielipiteen pitäisi antaa vaikuttaa omiin päätöksiin. Mutta se pieni epäilys usein herää, että pitäisikö tälle lakille sun muulle antaa jotain arvoa ja säilyttää kuitenkin. Mutta ei, jatkossa yritän jatkaa kaappien siivousta ilman ylimääräisiä arvioivia silmäpareja omaan näkemykseeni ja itsetuntemukseeni luottaen. Muuten tavaramäärä ei vähene, mies itse ei ole toistaiseksi näyttänyt kiinnostusta luopua mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä pysty heittämään ilmaiseksi pois kunnossa olevaa tavaraa, vaan korkeintaan yritän myydä sen jos se on käynyt tarpeettomaksi. Rikkinäiset käyttökelvottomat ja korjauskelvottomat tavarat tietysti lentää roskiin tai kierrätykseen, jollei siitä sitten ole varaosiksi otettavissa jotain.
Vierailija kirjoitti:
Onpa välillä vaikeaa löytää aikaa karsimiselle omassa rauhassa. Miehen tavaroihin en siis puutu muutenkaan, karsin vain omiani. Kuitenkin, kun mies on paikalla ja ohimennen seuraa touhujani, hän saa epäilyksen siemeniä kylvettyä. Alan epäillä omia ja selkeiltä tuntuneita karsintapäätöksiä ainakin hetkellisesti. Tuleeko siitä vähintään vuosikymmenen kaapissa lojuneesta yo-lätsästä sittenkin tärkeä myöhemmin, kuten mies väittää jne. Itsellä ei siis usein mitään kiinnostusta säilyttää kyseisiä tavaroita, eikä toisen mielipiteen pitäisi antaa vaikuttaa omiin päätöksiin. Mutta se pieni epäilys usein herää, että pitäisikö tälle lakille sun muulle antaa jotain arvoa ja säilyttää kuitenkin. Mutta ei, jatkossa yritän jatkaa kaappien siivousta ilman ylimääräisiä arvioivia silmäpareja omaan näkemykseeni ja itsetuntemukseeni luottaen. Muuten tavaramäärä ei vähene, mies itse ei ole toistaiseksi näyttänyt kiinnostusta luopua mistään.
Tässä lienee taustalla se, että sinun luopuminen ja tekeminen saa miehessä aikaan syyllisyyttä siitä, että hänenkin pitäisi, hänen tavaransa eivät ole säilyttämisen arvoisia, vaikka ne ovat sentään hänen tavaroitaan, eikä hän itse ole arvokas?
Uusi yo-lakki näyttää maksavan Prisman verkkokaupassa 39 euroa, toimitusaika 2-5 päivää. Sieltä saat, jos jostain syystä lakkia vielä joskus tarvitsisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä pysty heittämään ilmaiseksi pois kunnossa olevaa tavaraa, vaan korkeintaan yritän myydä sen jos se on käynyt tarpeettomaksi. Rikkinäiset käyttökelvottomat ja korjauskelvottomat tavarat tietysti lentää roskiin tai kierrätykseen, jollei siitä sitten ole varaosiksi otettavissa jotain.
Muutaman vuoden kun samoja tavaroita pyörittelee niin mulla ainakin mieli muuttui. Jollain kohdalla tulee vaan olo että vois tän elämän käyttää johonkin järkevämpäänkin kun turhan tavaran hilloamiseen. Nyt lähtee tavaraa jo ihan toiseen tahtiin.
Vierailija kirjoitti:
Odotan innolla kevään roskalavoja myös. Asuinalueelle niitä tulee yleensä ihan ok matkan päähän, nimittäin autottomana on hirveän hankala päästä eroon mm. parista vanhasta tuolista jotka ovat siinä kunnossa että ovat ihan roskaa.
Taloyhtiöiden tilaamat roskalavat ovat ainoastaan sen taloyhtiön käyttöön, ei koko naapuruston yleinen ilmainen hävityskeino. Taloyhtiöt maksavat siitä ison summan rahaa. Ärsyttää, kun meillä on iso taloyhtiö, jonka keskipihalle tulee roskalava kerran vuodessa ja ihan pokkana vieraat ihmiset tulevat peräkärryn kanssa siihen dumppaamaan omat sänkynsä ja romunsa säästäen näin kaatopaikkamaksun.
Joku yksittäinen tuoli osiksi vain ja molokkiin. Älä vie tilaa muiden maksamista lavoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotan innolla kevään roskalavoja myös. Asuinalueelle niitä tulee yleensä ihan ok matkan päähän, nimittäin autottomana on hirveän hankala päästä eroon mm. parista vanhasta tuolista jotka ovat siinä kunnossa että ovat ihan roskaa.
Taloyhtiöiden tilaamat roskalavat ovat ainoastaan sen taloyhtiön käyttöön, ei koko naapuruston yleinen ilmainen hävityskeino. Taloyhtiöt maksavat siitä ison summan rahaa. Ärsyttää, kun meillä on iso taloyhtiö, jonka keskipihalle tulee roskalava kerran vuodessa ja ihan pokkana vieraat ihmiset tulevat peräkärryn kanssa siihen dumppaamaan omat sänkynsä ja romunsa säästäen näin kaatopaikkamaksun.
Joku yksittäinen tuoli osiksi vain ja molokkiin. Älä vie tilaa muiden maksamista lavoista.
Asuinalueelleni tulee nimenomaan kaikkien käyttöön tarkoitettuja lavoja/kontteja... Keskitetty kierrätysjärjestelmä täällä, maksut jaetaan. Toki joskus taloyhtiöt tilaavat omiakin, myös meidän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kevään myötä tekee taas mieli ruveta käymään kaappeja läpi! En tiedä onko karsittavaa kovinkaan paljon enää, mutta epäjärjestys on niin paha (eli sotkuista on) että vaikea vieläkään löytää tarvitsemaansa ja monet tavarat unohtuvat kaapin perälle. Säilytystilaa on niin vähän, mutta en ole tätä asuntoa varten hankkinut edes kirjahyllyä, koska myös tilaa ja varsinkin vapaita seiniä on niin vähän. Tarpeellisetkin tavarat tukkivat siis kiinteitä kaappeja, mutta voi olla että turhaakin vielä löytyy.
Odotan innolla kevään roskalavoja myös. Asuinalueelle niitä tulee yleensä ihan ok matkan päähän, nimittäin autottomana on hirveän hankala päästä eroon mm. parista vanhasta tuolista jotka ovat siinä kunnossa että ovat ihan roskaa.
Kävi tässä myös sellainen ikävä juttu, että kissa pissasi matolle. Nyt mietin että onko matto niin tärkeä että maksaisin sen pesetyksestä, vai heitänkö hiiteen. Ei mikään arvokas matto siis, mutta ihan kaunis. Voi tosin olla että on päässyt jo pilaantumaan kun jouduin sen jätesäkkiin käärimään ettei haise...
Miksi et pese itse? Jos menee lopullisesti pilalle, niin sitten roskiin. Jos puhdistuu kunnolla, niin sitten käyttöön.
Noin yleisesti olen kyllä sitä mieltä, että kaikki käyttökelpoiset tavarat kannattaa pelastaa, rahallisella arvolla ei väliä. Ekologisempaa näin kuin heitellä aina niitä halpiksia roskiin ja ostaa uutta samanlaista tilalle.
Jaa niin että missä pesisin ja vieläpä kevättalvella? Ei ole matonpesupaikkoja lähimaillakaan eikä autoa käytettävissä. Eli kyllä tässä tapauksessa pitäisi tilata matolle nouto ja pesulapalvelu.
Missä asut? Kerrostaloissa on yleensä pyykkitupa jossa mahtuu pesemään isommankin maton. Monet kylpyhuoneet on sen verran isoja että tavallinen matto mahtuu sinne, taittaa vaikka toista päätä kun pesee toista. Voiko pissaisen kohdan huuhdella ja kuivattaa nyt, ja vaikka kesällä pitää matonpesutalkoot jonkun kaverin kanssa? Tai lahjoita kaverille, jos joku on matosta kiinnostunut ja hänellä on mahdollisuus se myös pestä.
Itse kyllä mieluummin pesetän vaikka rahalla kuin heitän käyttökelpoista tavaraa roskiin
Hyvin tavallista, ettei kerrostalossa ole pyykkitupaa. Ja jos onkin, aina niiden lattialla ei saa pestä mattoa, koska se ei ole vesieristetty. Tässä vaiheessa kyllä heittäisin pussissa pissassa muhineen maton pois.
Kuten tosiaan sanoinkin niin pesupaikkoja ei nyt tähän hätään ole tarjolla. Kellekään en ikimaailmassa pissaista mattoa lahjoittaisi, ai kamala! Kukaan ei niin paljon matonpesusta nauti... Saati sitten että lisätä nyt toisten tavarapaljoutta niin arvottomalla tavaralla.
Ymmärrän ekologiset perusteet, mutta valitettavasti käytännössä ei ole aina mahdollista toteuttaa...
Olisi suorastaan ihanaa, jos kunnat perustaisivat. kiertävät autot, jolla he hakisivat ihmisten liiat töryt, aivan kaikki, pois. Sitten ne vietäisiin jälleen käsiteltäväksi ja lajiteltavaksi, pesuun, korjaukseen. Kunnon tavarat kierrätyskeskukseen, joita tarvitaan lisää. Ja loput jätteen käsittelyyn. Tavara tulee loppumaan maapallolta, nyt pitää alkaa säästämään vanhaa.
Vierailija kirjoitti:
Olisi suorastaan ihanaa, jos kunnat perustaisivat. kiertävät autot, jolla he hakisivat ihmisten liiat töryt, aivan kaikki, pois. Sitten ne vietäisiin jälleen käsiteltäväksi ja lajiteltavaksi, pesuun, korjaukseen. Kunnon tavarat kierrätyskeskukseen, joita tarvitaan lisää. Ja loput jätteen käsittelyyn. Tavara tulee loppumaan maapallolta, nyt pitää alkaa säästämään vanhaa.
Haluatko maksaa lisää veroja tuosta hyvästä? Kierrätyskeskusten "työntekijöiden" "palkka" maksetaan tälläkin hetkellä veroista, ovat nimittäin näitä työkkärin 9 euron orjatyöpaikkoja. Mitäpä jos hoitaisit romusi ja roskasi ihan itse?
Alue: Aihe vapaa
Sama tilanne minullakin, sairastuminen ja äkkilähdön pelko antaneet vauhtia karsimiseen. Yhtäkkiä tunnearvokin monista tavaroista on kadonnut kokonaan tai lieventynyt paljon. Toisaalta, pienituloisena, iso tavaramäärä on pelastanut rahapulasta usein, kun on tullut isompi lasku. Nyt säästän kirppistuotot sitä hetkeä varten, kun ei ole enää myytäväksi mitään.