tavarapaljous :(

Voit antaa ystäville, naapureille, sukulaisille, työkavereille, myydä kirpputoreilla, lahjoittaa vähävaraisille, tuunata, viedä keräyksiin.

Minut pysäytti vakava diagnoosi ja yhtäkkiä tarpeellinen tavara ja sen hilloaminen tuntui yksinkertaisesti naurettavalta ja typerältä. Sain vimmatun tarpeen siivota nurkkani, ajattelin, että jos vaikka yhtäkkiä se on menoa ja joku muu joutuu siivoamaan roinani.

Talosta lähtee tavaraa hurjaa vauhtia ja mieleni kevenee ihan tuntuvasti samalla. Vein ison muovipussillisen kosmetiikkaa roskiin. Siivosin pois kaikki "nämä joskus ompelen" -vaatteet. Keräsin siistejä vaatteita, jotka ovat kivoja, osa kalliita, mutta joita en käytä. Pussitin ja kävin elämäni ekan kerran kippaamassa niitä sellaisen lahjoituspönttöön. Helppoa kuin heinänteko!

Vaatteita tulee lähtemään valtava määrä, koska nyt kun tajuan ajan ja elämän olevan rajallista en halua että komeroni ovat täynnä "joskus kiva käyttää" -takkeja ja kenkiä.

On paska fiilis diagnoosista, mutta luoja miten tämä siivoaminen ja luopuminen on terapeuttista!

Listailen siivottuja ja tarpeettomia tavaroita

- erikoiset sukkahousut, kaksi muovipussillista. Inhoan sukkahousuja, ne kutittavat. Olen "thunder thights" mallinen päärynä ja kaikki ne kuviolliset ja värikkäät sukkahousut eivät ole mitenkään eduksi ylläni. Olen mennyt hienoihinkin juhliin maksimekossa jonka alle olen pukenut liukkaat leggingsit ja saapikasmalliset kengät, eikä kukaan ole tiennyt mitään. Ensimmäisessä karsinnassa lähti suurin osa, jäljelle jäi muutama musta pari sekä vihreät, punaiset, lilat ja kultatähtiset. Veikkaan löytäväni jossain vaiheessa näitä LISÄÄ, jolloin määrä kutistuu taas

- tämä asuste x oli niin ihana silloin.. esim. paisley-kuvioinen huivi nollarilta, joka oli nykymuodossaan nyppyinen ja kurttuinen kuin vanha lanttu. Heippa. Huivi, jossa hieno aasialaistyylinen kuvio, mutta malli ja kangas sellainen ettei sitä kirkumatta voinut pitää..

- vanhaksi menneet superfoodit. Kivettyneet sienijauhot, kenties joskus kostuneet. Mitä ihmettä!

- dieettiruokapussit, joita sai tarjouksesta, ja jotka maistuivat niin pahalle ettet koskaan aloittanut sitä dieettiä..

Siinähän oli kunnon listaus haaveminän tavaroista, paitsi tuo paisley-huivi.

Tulee mieleen joku ukrainalainen, joka on kerännyt elämänsä jotain tavaraa, Marimekon mekkoja, aaltomaljakkoja, tauluja, kirjoja, kolikkoja, postimerkkejä, kultaa, lp-levyjä. Ja sitten kaikki menee yhdessä pommitusiskussa. Turhuuden turhuus kaikki on, niin turhaa touhu tää.

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen joku ukrainalainen, joka on kerännyt elämänsä jotain tavaraa, Marimekon mekkoja, aaltomaljakkoja, tauluja, kirjoja, kolikkoja, postimerkkejä, kultaa, lp-levyjä. Ja sitten kaikki menee yhdessä pommitusiskussa. Turhuuden turhuus kaikki on, niin turhaa touhu tää.

Tätä mietin heti sodan syttyessä ja katselin omia "aarteitani", että eipä niitä mukaan saisi.

Ei kannata myöskään varastoon kerryttää mitään: https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000008733672.html

Turhat tavarat reissaavat myös ulkomaille.

Eräs tubaaja oli muuttanut tilapäisesti maapallon toiselle puolelle ja esitteli siellä mm. puolentusinaa vanhaa silmälasiaan. Siellä olivat muiden tavaroiden joukossa matkanneet kontissa.

Toinen oli lehtijuttu ammattijärjestejäkurssilla olleesta, joka kurssin ohessa järjesti oman kotinsa ihan kaikki tavarat. Hänellä oli mm. yli 40 mapillista vanhaa paperia, varsinaisen ammatin vanhoja luentokalvoja, laskuja ja muuta "tärkeää". Hekin olivat asuneet kaukana toisella mantereella ja nämä vanhat laskut ja luentokalvot olivat menneet sinne ja takaisin.

Tavaraa oli ollut pari merikontillista, noin 65 kuutiota. Karsimisen yhteydessä koti oli rempattu ja sitä varten tavarat piti mahduttaa vuokravarastoon. Nyt riitti 15 kuution varasto.

Mulle ei ole ikinä kertynyt mitään ylimääräistä roinaa. Kerran vuodessa (tai pari kertaa) käyn kaikki läpi, ja esim vaatteista mitä en ole vuoteen pitänyt niin pistän kirppikselle. Samoin turhat astiat, maljakot, kahvikupit ja kaikki vaan raakasti pois. Kaikille on oma paikkansa ja jos vaikka tarvin saksia niin laitan ne käytön jälkeen sinne missä niiden paikka on, enkä kuljettele niitä ympäriinsä. Tältä istumalta osaan sanoa missä mikäkin on. Helpottaa siivousta kummasti.

Vierailija kirjoitti:

Turhat tavarat reissaavat myös ulkomaille.

Eräs tubaaja oli muuttanut tilapäisesti maapallon toiselle puolelle ja esitteli siellä mm. puolentusinaa vanhaa silmälasiaan. Siellä olivat muiden tavaroiden joukossa matkanneet kontissa.

Toinen oli lehtijuttu ammattijärjestejäkurssilla olleesta, joka kurssin ohessa järjesti oman kotinsa ihan kaikki tavarat. Hänellä oli mm. yli 40 mapillista vanhaa paperia, varsinaisen ammatin vanhoja luentokalvoja, laskuja ja muuta "tärkeää". Hekin olivat asuneet kaukana toisella mantereella ja nämä vanhat laskut ja luentokalvot olivat menneet sinne ja takaisin.

Tavaraa oli ollut pari merikontillista, noin 65 kuutiota. Karsimisen yhteydessä koti oli rempattu ja sitä varten tavarat piti mahduttaa vuokravarastoon. Nyt riitti 15 kuution varasto.

Siis oikeasti voi kauheeta mikä hinta on tullut ihan turhalle paperiroskalle kun sitä on kelkottu meren yli.

Jotkut perintöhuonekalut jostain sadan vuoden takaa ymmärrän jos maksetaan varastosta tai kontista, mutta en tätä.

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt muutamia vuosia ollut hankkimatta paljoakaan uutta, koska kaappi on ollut niin täynnä. Tietty tyydytys kyllä tulee siitä, että olen kuluttanut paljon vähemmän kuin ennen.

Nyt olin ystävän kanssa pitkästä aikaa lounaalla, ja ystävääni verratessa ja kotiin tultuani huomasin, että olemukseni onkin nykyään aika… nuhjuinen. Periaatteessa käyttökelpoiset vaatteet ovat kyllä parhaat päivänsä nähneet, ja varsinkin jos kaikki kamat ovat vanhoja, yleisilme on nukkavieru.

Kaupassa on siis käytävä välillä, jos haluaa näyttää siistiltä.

Myös minä käytän vaatteitani kunnes hajoavat päälle. Kuitenkin minulla on erikseen yhdet siistimmät ihmisten ilmoille menemistä varten.

Olen tehnyt periaatepäätöksen että ostan uusia vasta kun edelliset on oikeasti riekaleina, eli korjattu niin pitkälle kun pystyy.

Saman teen nyt petivaatteille, käytän niitä huonompia kunnes hajoavat ja otan sitten paremmat käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turhat tavarat reissaavat myös ulkomaille.

Eräs tubaaja oli muuttanut tilapäisesti maapallon toiselle puolelle ja esitteli siellä mm. puolentusinaa vanhaa silmälasiaan. Siellä olivat muiden tavaroiden joukossa matkanneet kontissa.

Toinen oli lehtijuttu ammattijärjestejäkurssilla olleesta, joka kurssin ohessa järjesti oman kotinsa ihan kaikki tavarat. Hänellä oli mm. yli 40 mapillista vanhaa paperia, varsinaisen ammatin vanhoja luentokalvoja, laskuja ja muuta "tärkeää". Hekin olivat asuneet kaukana toisella mantereella ja nämä vanhat laskut ja luentokalvot olivat menneet sinne ja takaisin.

Tavaraa oli ollut pari merikontillista, noin 65 kuutiota. Karsimisen yhteydessä koti oli rempattu ja sitä varten tavarat piti mahduttaa vuokravarastoon. Nyt riitti 15 kuution varasto.

Siis oikeasti voi kauheeta mikä hinta on tullut ihan turhalle paperiroskalle kun sitä on kelkottu meren yli.

Jotkut perintöhuonekalut jostain sadan vuoden takaa ymmärrän jos maksetaan varastosta tai kontista, mutta en tätä.

Jokainen muuttaja tuntee tämän ilmiön. Tavarat pitäisi oikeasti katsoa hyvissä ajoin ja ajan kanssa ennen muuttoa. Laatikoita pakatessa ei jaksa tehdä päätöksiä mistä luovutaan ja mistä ei. Kiirekin on yleensä niin valtava, ettei karsintaa kertakaikkisesti ehdi tehdä.

En kyllä osaa itseäni nähdä muuttamassa kaikkea omistamaani toiseen maahan, kun samanlaiset ikeakalusteet saa sieltäkin. Artekin ruokapöytäkään ei ole niin kova juttu, että viitsisin laivata sen ulkomaille. Ilmeisesti työkomennuksiin liittyy se, että työnantaja maksaa muuttokulut, joten pakataan vaan kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Minut pysäytti vakava diagnoosi ja yhtäkkiä tarpeellinen tavara ja sen hilloaminen tuntui yksinkertaisesti naurettavalta ja typerältä. Sain vimmatun tarpeen siivota nurkkani, ajattelin, että jos vaikka yhtäkkiä se on menoa ja joku muu joutuu siivoamaan roinani.

Talosta lähtee tavaraa hurjaa vauhtia ja mieleni kevenee ihan tuntuvasti samalla. Vein ison muovipussillisen kosmetiikkaa roskiin. Siivosin pois kaikki "nämä joskus ompelen" -vaatteet. Keräsin siistejä vaatteita, jotka ovat kivoja, osa kalliita, mutta joita en käytä. Pussitin ja kävin elämäni ekan kerran kippaamassa niitä sellaisen lahjoituspönttöön. Helppoa kuin heinänteko!

Vaatteita tulee lähtemään valtava määrä, koska nyt kun tajuan ajan ja elämän olevan rajallista en halua että komeroni ovat täynnä "joskus kiva käyttää" -takkeja ja kenkiä.

On paska fiilis diagnoosista, mutta luoja miten tämä siivoaminen ja luopuminen on terapeuttista!

Voimia terveytesi hoitamiseen!

Tämä ajan rajallisuuden ymmärtäminen on saanut luopumaan niistä toivotaan toivotaan -projekteista. Ja se että jos ei niihin ole tarttunut nyt korona-aikaan, niin ei ne oikeasti kiinnosta ja ne voi laittaa kiertoon.

Karsimisesta olen siirtynyt toistaiseksi harvennus menetelmään. En jaksa nyt sitä sotkua mikä tulee jos kaikki levittää ympäriinsä. Kun tiedän että on asiaa SPR n lähelle, eli kerran viikossa, niin otan muovikassi ja kerään tarpeetonta tavaraa random-paikoista kassin täyteen ja sitten vien sen keräyspisteeseen iloisena siitä että taas on yksi pussillinen vähemmän kotona tavaraa jota ei muutenkaan enää käytetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt muutamia vuosia ollut hankkimatta paljoakaan uutta, koska kaappi on ollut niin täynnä. Tietty tyydytys kyllä tulee siitä, että olen kuluttanut paljon vähemmän kuin ennen.

Nyt olin ystävän kanssa pitkästä aikaa lounaalla, ja ystävääni verratessa ja kotiin tultuani huomasin, että olemukseni onkin nykyään aika… nuhjuinen. Periaatteessa käyttökelpoiset vaatteet ovat kyllä parhaat päivänsä nähneet, ja varsinkin jos kaikki kamat ovat vanhoja, yleisilme on nukkavieru.

Kaupassa on siis käytävä välillä, jos haluaa näyttää siistiltä.

Myös minä käytän vaatteitani kunnes hajoavat päälle. Kuitenkin minulla on erikseen yhdet siistimmät ihmisten ilmoille menemistä varten.

Olen tehnyt periaatepäätöksen että ostan uusia vasta kun edelliset on oikeasti riekaleina, eli korjattu niin pitkälle kun pystyy.

Saman teen nyt petivaatteille, käytän niitä huonompia kunnes hajoavat ja otan sitten paremmat käyttöön.

Tästä kiinnostaisi kuulla lisää, että miten paljon esim. reikiä vaatteessa on jos heität sen pois tai mitä tarkoittaa että vaate on riekaleina, millaisin tavoin vaatetta on korjattu? Ja muutkin voi kommentoida. Usein nimittäin itsekin tasapainoilen vaatteiden poisheittämisen kanssa että milloin vaate on tarpeeksi kulunut, hajonnut, rikki ym. Onko se 1 vai 10 reikää, entä jos on parin millin tai muutaman sentin reikä? Entä milloin ja miten vaatteita korjataan?

Itse ompelen pienet reijät ja repeämät muuten ok kuntoisesta vaatteesta, jos reikä on vaikka kainalossa tai jossain ei kovin näkyvässä paikassa, mutta toisaalta muuten jo tosi vanhaa ja kulunutta vaatetta en jaksa enää korjata, jos alkaa olemaan vaikka pari kolmekin pientä reikää tai yksi isompi. Myös jos vaate on aivan muotonsa menettänyt ja vääntynyt aivan kieroon eikä ole yhtään mukava päällä niin roskiin vaan, vaikka ei olisi ainuttakaan reikää ja kangaskin olisi vielä ihan ok. Vaatteetkin kuluvat niin eri tavalla, mutta jotenkin kiinnostaa tosi paljon että millaisia korjauksia muut teette ja millainen on konkreettisesti vaate, jonka seuraava osoite on roskis/tekstiilikeräys?

Elämäni aikana olen kuluttanut kahdet lempparihousut loppuun asti. Se lopullinen niitti oli housujen repeäminen haaroista istuessa :D

Ja kyse oli siitä, että kangasparka oli jo kulunut niin heikoksi, ettei enää kestänyt.

Onni on kyllä täydelliset housut, jotka istuvat kuin hansikas ja tuntuvatkin kivalta. Sellaista herkkua päärynämallisen elämässä tulee vain harvoin.

ps. loppuvaiheessa käytin housujen kanssa tunikoita ja pidempiä paitoja, koska kuten mainittua, kangas oli aika ohutta etten sanoisi läpikuultavaa.

Housut kuluvat minulla haaroista, minulla on vyötärön kokoon nähden pikkaisen liian paksut reidet. Niitä ei käytännössä pysty korjaamaan, hajoavat hetken päästä vierestä uudestaan. Jos käyttää isompia housuja (ja vyötä), housut kuluvat jossain vaiheessa takamukssta puhki. Sitä etenkään ei hyödytä korjata.

Eli housut ovat roskis- tai kotihousukamaa heti, kun alkaa tulla näkyviä reikiä tai muuta kulumisen merkkiä, esim. polvipussit tai kangas alkaa kiiltää ikävästi.

Paidoissa kuluu eniten kyynärpäät, olen niin paljon tietokoneella. Ne voi korjata kotipaitaan, mutta julkisesti en kulje paikatuissa vaatteissa. Taitteisiin (kaulukset, hihat) tulee myös käytön myötä reikiä, nekin alentavat paidan heti kotipaidaksi.

Jos risainen vaate lakkaa muuten miellyttämästä tai kotivaatetta alkaa kertyä hurjat määrät, pistän surutta pois.

Yritän löytää sekä töihin että kotiin univormun. Palelen herkästi, joten minulla on yleensä neuletakki päällä. Se olkoon kotivormun lähtökohta. Töihin jakku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt muutamia vuosia ollut hankkimatta paljoakaan uutta, koska kaappi on ollut niin täynnä. Tietty tyydytys kyllä tulee siitä, että olen kuluttanut paljon vähemmän kuin ennen.

Nyt olin ystävän kanssa pitkästä aikaa lounaalla, ja ystävääni verratessa ja kotiin tultuani huomasin, että olemukseni onkin nykyään aika… nuhjuinen. Periaatteessa käyttökelpoiset vaatteet ovat kyllä parhaat päivänsä nähneet, ja varsinkin jos kaikki kamat ovat vanhoja, yleisilme on nukkavieru.

Kaupassa on siis käytävä välillä, jos haluaa näyttää siistiltä.

Myös minä käytän vaatteitani kunnes hajoavat päälle. Kuitenkin minulla on erikseen yhdet siistimmät ihmisten ilmoille menemistä varten.

Olen tehnyt periaatepäätöksen että ostan uusia vasta kun edelliset on oikeasti riekaleina, eli korjattu niin pitkälle kun pystyy.

Saman teen nyt petivaatteille, käytän niitä huonompia kunnes hajoavat ja otan sitten paremmat käyttöön.

Tästä kiinnostaisi kuulla lisää, että miten paljon esim. reikiä vaatteessa on jos heität sen pois tai mitä tarkoittaa että vaate on riekaleina, millaisin tavoin vaatetta on korjattu? Ja muutkin voi kommentoida. Usein nimittäin itsekin tasapainoilen vaatteiden poisheittämisen kanssa että milloin vaate on tarpeeksi kulunut, hajonnut, rikki ym. Onko se 1 vai 10 reikää, entä jos on parin millin tai muutaman sentin reikä? Entä milloin ja miten vaatteita korjataan?

Itse ompelen pienet reijät ja repeämät muuten ok kuntoisesta vaatteesta, jos reikä on vaikka kainalossa tai jossain ei kovin näkyvässä paikassa, mutta toisaalta muuten jo tosi vanhaa ja kulunutta vaatetta en jaksa enää korjata, jos alkaa olemaan vaikka pari kolmekin pientä reikää tai yksi isompi. Myös jos vaate on aivan muotonsa menettänyt ja vääntynyt aivan kieroon eikä ole yhtään mukava päällä niin roskiin vaan, vaikka ei olisi ainuttakaan reikää ja kangaskin olisi vielä ihan ok. Vaatteetkin kuluvat niin eri tavalla, mutta jotenkin kiinnostaa tosi paljon että millaisia korjauksia muut teette ja millainen on konkreettisesti vaate, jonka seuraava osoite on roskis/tekstiilikeräys?

Lempivaatteitani korjaan niin pitkään kun pystyn. Tosin loppuvaiheessa ne on kotivaatteita, korkeintaan koiralenkille voin lähteä niillä. Näihin voin tehdä ihan näkyviäkin paikkauksia. Jos kangas hiutuu sauman vierestä niin saatan ottaa saumasta sisään. Yksiä joggereita olen korjannut ainakin kymmenen kertaa. Kangas kestää mutta saumat eli langat kuluu rikki. Villasukkia korjaan myös viimeiseen asti. Käytän niitä paljaalle jalalle koko talven. Olen opetellut korjaamaan vetoketjuja ja jos on pakko vaihtaa niin en pura vanhaa, vaan ompelen uuden kiinni vanhan reunaan. Käytössä ei huomaa eroa.

Jos pitäisi ryhtyä leikkaamaan uusia osia kankaasta, niin silloin iskee yleensä laiskuus ja työ jää roikkumaan kaappiin.

Vaatteiden näkyvä paikkaaminen on nykyään yksi taidemuoto, sitä ei siis tarvitse hävetä tai peitellä, vaan se voi olla myös fashion statement. Ja onhan se iso ekoteko!

Tavaraa on meiltä lähtenyt hiljalleen. Juuri lähti kuorma lahjoitukseen ja kierrätykseen. En jaksa nähdä myymisen vaivaa ellei kyseessä ole oikeasti hintavampi ja helposti menevä tuote. Esimerkiksi hääpukunikin lahjoitin pois. Olen sen verran siro ja makuni valtamuodista poikkeava että sehän olisi maannut vuosikaudet kaapissa!

Suurin haaste tässä karsimisprojektissa on mies. Hänelle ei voi sanoa että katso tavaras ja karsi turhat pois. Siirtyy puolustuskannalle, eikä varmasti luovu mistään. Onneksi tämän projektin edetessä mies on itsenäisesti alkanut miettimään näitä asioita ja on alkanut siivoamaan omia rojujansa. Luojan kiitos viimein! Ei tämä mitään nopeaa ole tokikaan, mutta joka ikinen pois heitetty on mulle voitto. En halua mennä sekaamaan väliin vaan saa ihan itse hoitaa. Ihan vain etten mene heittämään pois jotain hänelle tärkeää. Eilen putsasi pari pientä laatikkoaan. Siellä oli kaikenlaista vuosia sitten vanhentuneista takuukuiteista kivikautisiin lumian suojakalvoihin ja ala-asteen välitodistukseen. Jotain vanhoja johdonpätkiä ja rikkinäinen lamppukin sieltä löytyi.

Aion pitää tämän linjan miehen tavaroiden suhteen. Siinä kohtaa aion sanoa ihan suoraan että nyt käydään kaikki talon tavarat läpi, jos aikoo haikailla lisää kaappitilaa joko uusien kaapistojen tai sitten muuton muodossa. En ryhdy siihen koska meillä ei oikeasti ole tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Tavarapaljouden läpikäyminen on järkevää, jotta tietää mitä omistaa, ettei mene hommaamaan neljättä samanlaista hilavitkutinta, ekologistakin tämä on ja taloudellista. Toisaalta kaupasta ei aina edes saa kaikkea tarvitsemaansa varsinkaan kriisiaikoina joten ihan kaikesta ei kannata luopua, varakappaleitakin voi olla järkevä säilyttää. Kaappien tyhjentäminen ei myöskään siivoa henkistä roskaa, se täytyy tehdä muulla tavalla

Niin totta! Viime aikoina huomannut tämän monta kertaa. Ollut jokin juttu mitä tarvitsen ja selannut verkkokaupasta uutta. Lopulta hoksasin tarkistaa kaapit ja laatikot ja sieltähän se tarvittava on löytynyt. Säästynyt kymmeniä euroja. Ja siis tyhjennän kaappejani myymällä pois tarpeettomat mutta se on äärimmäisen hidasta.