Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (20783)
Ukrainan tilanne on saanut miettimään myös omaa tavarasuhdetta. Että mitä jos pitäisi lähteä kotoa, mitä ottaisi mukaan? Jos lähdettäisiin autolla, mitä mahtuisi silloin? Entä jos pitäisi varautua kävelemään tai ahtautumaan busseihin ja juniin, mitä jaksaisin kantaa?
En nyt ole mitään evakkoreppua pakkaamassa, mutta kyllä tuollaisessa tilanteessa tavarat saa varmasti ihan uuden merkityksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki me tiedetään miten paljon me kerätään ylimäärästä tavaraa ympärillemme, käynti taloyhtiön kellarikomerossa riittää, joka helvetin liiteri täynnä vanhaa krääsää jota kukaan ei uskalla heittää pois ” Koska tätä voi vielä tarvita…”, joopa-joo.
Itse olen kaksi kertaa tyhjentänyt kellarikomeron aivan tyhjäksi, kaikki vaatteet > UFF: n laatikkoon ja muu tavara Kilon kierrätysasemalle, mitään en myynyt, vaan kaiken laitoin kiertoon.
Kolmatta kertaa ei tarvitse tyhjentää, koska kellarissa ei ole nyt mitään, eikä ole oikein mitään vietävääkään, koska en paljon enään omista, lopetin rakastamasta typerää materiaa.
Kaikki tarvittava löytyy, vähän mutta kestävää ja laadukasta, se maksaa hieman enemmän, mutta maksaa myös itsensä nopeasti takaisin.
Onnittelut sinne!
Juurikin nyt kellarissa selvittämässä tavaroita ja taustalla soi Joshua Beckerin viisaat ajatukset motivoimassa ja nyt tulin vilkaisemaan ketjusta lisää potkua. Toivossa eletään että pääsisin samaan tilanteeseen kuin sinä!
Vierailija kirjoitti:
Myyttekö vai lahjoitatteko?
Osan myyn ja osan lahjoitan. Yleensä päätös tulee siitä miten kärsimätön sillä hetkellä olen. Jos tavara on selkeästi yli kympin arvoinen, niin yritän myydä, jos alle niin lahjoitan.
Myyminen vie aikaa ja hermoja sekä paikan, jossa säilyttää myytäviä tavaroita.
Joskus taas on niin pihi fiilis, että ei malttaisi lahjottaa mitään, vaikka osa tavaroista olisi jo roskan asteella. Fiilikset vaihtelee ja olenkin huomannut, että jos olen jostain asiasta vihainen, niin sitä kannattaa purkaa tähän raivausprojektiin. Kiukkuisena saa kierrätettyä paljon sellaista, mistä ei muuten saisi luovuttua.
Vierailija kirjoitti:
Ukrainan tilanne on saanut miettimään myös omaa tavarasuhdetta. Että mitä jos pitäisi lähteä kotoa, mitä ottaisi mukaan? Jos lähdettäisiin autolla, mitä mahtuisi silloin? Entä jos pitäisi varautua kävelemään tai ahtautumaan busseihin ja juniin, mitä jaksaisin kantaa?
En nyt ole mitään evakkoreppua pakkaamassa, mutta kyllä tuollaisessa tilanteessa tavarat saa varmasti ihan uuden merkityksen.
Mietin tätä samaa viime viikon perjantaina kun katselin ympärilleni. Että jos viimeisen kerran lähtisin, niin mitä ottaisin mukaan. Ja hämmästyin sitä, miten katselin minulle rakkaita tavaroita. Että en olisi arvannut, miten paljon jokin tietty tavara minulle merkitsee. Silti mukaan otettavaa olisi varmaan aika vähän.
Jos todelliseen evakkotilanteeseen pitäisi varautua, niin eniten varmaan ottaisi päähän kotiin jäävät valokuvat elämän varrelta. Vaikka niitä ei päättäisikään hävittää, olisi hyvä jos ne olisi jossain pilvessä tallessa.
Sinänsä mielenkiintoista, että aiemmin en ole eläytynyt juurikaan näihin maailman tapahtumiin. Tuntuu kuin tässä olisi joku uusi aika koittamassa. Koko maailma on Ukrainan puolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen sain taas ison ikeakassillisen ja kestokassillisen tavaraa ulos, i ha naa! 😍
Tuossa tavaraa läpikäydessäni tajusin myös, miksi meillä tuntuu olevan niin paljon tavaraa. Kaikki lojuu pöydillä ja tasoilla ja kaapit on puolityhjiä. Tiedättekö sen, kun on ihmisiä, joilla koti näyttää tosi siistiltä ja kaapit on sitten aivan räjähtäneet? Noh, meillä on asiat päinvastoin. Mun kaappien täytyy olla järjestyksessä, joten pinnat on täynnä tavaraa, kun koetan pähkäillä että miten mitäkin laitetaan ja välillä unohdan kokonaan, että jossain on esimerkiksi tyhjiäkin hyllyjä. Huoh. En vaan kestä laittaa asioita epäjärjestyksessä kaappiin, mutta toisaalta ei tunnu olevan tarpeeksi suunnitella kaappien järjestystä tai ei löydä just oikeanlaisia laatikoita tms.Mutta tämä taitaa olla sitten seuraava päänvaiva, saada oikeasti lopulta tavara tasoilta kaappeihin...
Mulla on kaapit ja näkyvät paikat järjestyksessä, koska jokaiselle tavaralle on paikka. Siis aivan jokaiselle paperiliittimelle, teippirullalle ja kenkäharjalle on oma tietty paikkansa, jonne se laitetaan käytön jälkeen. Järjestys on syntynyt karsimisen, oppimisen ja erehdyksen kautta. Turhaa tavaraa on tietenkin tutha säilyttää vaikka ne järjestyksessä olisivatkin, ja joskus säilytyspaikkoja pitää muuttaa, kun tarpeet ja rutiinit muuttuvat.
Paperiliitin, kenkäharja ja teippirulla. Ei löydy meiltä mitään noista...
Alapeukut siitä, että tämä ketju ei ole toisten elämän kommentointiin tarkoitettu, jos ei kirjoittaja sitä erikseen pyydä. Sinä olet yhdessä vaiheessa tavarasuhteessasi ja kirjoittaja on toisessa vaiheessa, ei siinä ole mitään kritisoimista. Jokainen päättää itse mitä säilyttää omassa kotonaan. Tarkoitus ei ole nokitella sillä kuka omistaa vähiten tavaroita. Se ei siis tee sinusta yhtään parempaa ihmistä vaikka et omistaisi muuta kuin vaatteet päälläsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ukrainan tilanne on saanut miettimään myös omaa tavarasuhdetta. Että mitä jos pitäisi lähteä kotoa, mitä ottaisi mukaan? Jos lähdettäisiin autolla, mitä mahtuisi silloin? Entä jos pitäisi varautua kävelemään tai ahtautumaan busseihin ja juniin, mitä jaksaisin kantaa?
En nyt ole mitään evakkoreppua pakkaamassa, mutta kyllä tuollaisessa tilanteessa tavarat saa varmasti ihan uuden merkityksen.
Yksi vaihtovaatekerta, villaponcho (käy myös peitosta), alusvaatteita, villasukkia, kivideo, saippua joka käy myös hiusten ja vaatteiden pesuun, pyyhe, hammasharja, kaikki kultakorut, puhelin, laturi, vettä ja kuivamuonaa. Päälle tuulenkestävät toppavaatteet ja vedenkestävät lenkkarit.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki me tiedetään miten paljon me kerätään ylimäärästä tavaraa ympärillemme, käynti taloyhtiön kellarikomerossa riittää, joka helvetin liiteri täynnä vanhaa krääsää jota kukaan ei uskalla heittää pois ” Koska tätä voi vielä tarvita…”, joopa-joo.
Itse olen kaksi kertaa tyhjentänyt kellarikomeron aivan tyhjäksi, kaikki vaatteet > UFF: n laatikkoon ja muu tavara Kilon kierrätysasemalle, mitään en myynyt, vaan kaiken laitoin kiertoon.
Kolmatta kertaa ei tarvitse tyhjentää, koska kellarissa ei ole nyt mitään, eikä ole oikein mitään vietävääkään, koska en paljon enään omista, lopetin rakastamasta typerää materiaa.
Kaikki tarvittava löytyy, vähän mutta kestävää ja laadukasta, se maksaa hieman enemmän, mutta maksaa myös itsensä nopeasti takaisin.
Materia, eli materiaali, on monelle väline, ei itse tarkoitus. Itse en voisi tehdä rakastamiani asioita jos minulla ei olisi siihen tarvittavia materiaaleja. Minulle ne eivät ole typeriä enkä ahdistu siitä että minulla on materiaaleja kotona. Voisin sanoa että tavaran pelkääminen on typerää, mutta en sano, koska ymmärrän että ihmiset on erilaisia, eikä heidän omiastamansa materiaali minun arvotettavissani heidän puolestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään tulee käytyä shoppailemassa melko harvoin ja usein mukaan ei tartu yhtään mitään ja silloim tällöin joku vaate jota oikeasti tarvitsen ja olen etsinyt pitkään. Vielä 3 tai 4 vuotta sitten shoppailureissuilta (vaikka ihan ohi mennen muutamassa kaupassa käynti) tarttui mukaan jotain pientä, esim. kolmet alushousut ota 3 maksa 2 -tarjouksesta, joku perus toppi tai t-paita ja oma heikkouteni eli joku juhlavampi toppi tai paita. Vaikka siis näiden tyylisiä vaatteita oli jo todellakin tarpeeksi.
Kyllä nykyäänkin huomaan kaupoista melkein ensimmäisenä ne vähän juhlavammat ihanat paidat, bleiserit, topit tai bongaan jonkun just mulle sopivan perus mustan paidan, mutta sitten vain tietoisesti totean, että näitä mulla on jo tarpeeksi, en osta. Ja jos joskus tulee vastaan joku aivan uskomattoman upea vaate, joka olisi hyvä vaikka konserttiin tai ravintolaan, niin voin joskus sellaisen ostaa, mutta sen täytyy olla sitten todella upea. Ihan kiva ei riitä. Koska niitähän on kaupat täynnä.
On ollut kiva oppia huomaamaan mitkä ovat ne tuotteet, joita olen aiemmin ostanut ehkä liikaakin ja minne katse edelleen hakeutuu kaupoissa, mutta huomata myös että nykyään osaa tehdä tietoisia ja järkeviä päätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki me tiedetään miten paljon me kerätään ylimäärästä tavaraa ympärillemme, käynti taloyhtiön kellarikomerossa riittää, joka helvetin liiteri täynnä vanhaa krääsää jota kukaan ei uskalla heittää pois ” Koska tätä voi vielä tarvita…”, joopa-joo.
Itse olen kaksi kertaa tyhjentänyt kellarikomeron aivan tyhjäksi, kaikki vaatteet > UFF: n laatikkoon ja muu tavara Kilon kierrätysasemalle, mitään en myynyt, vaan kaiken laitoin kiertoon.
Kolmatta kertaa ei tarvitse tyhjentää, koska kellarissa ei ole nyt mitään, eikä ole oikein mitään vietävääkään, koska en paljon enään omista, lopetin rakastamasta typerää materiaa.
Kaikki tarvittava löytyy, vähän mutta kestävää ja laadukasta, se maksaa hieman enemmän, mutta maksaa myös itsensä nopeasti takaisin.
Materia, eli materiaali, on monelle väline, ei itse tarkoitus. Itse en voisi tehdä rakastamiani asioita jos minulla ei olisi siihen tarvittavia materiaaleja. Minulle ne eivät ole typeriä enkä ahdistu siitä että minulla on materiaaleja kotona. Voisin sanoa että tavaran pelkääminen on typerää, mutta en sano, koska ymmärrän että ihmiset on erilaisia, eikä heidän omiastamansa materiaali minun arvotettavissani heidän puolestaan.
Sun suhtautumistavalla on varmaankin helpompi luopua tavaroista?
Minun ongelmani on pääsääntöisesti se, että lähes kaikkeen omistamaani tavaraan on mukamas jonkinlainen tunneside. Ihan kuin se tunne häviäisi jos siitä tavarasta päästää irti. Jos olen ostanut pari vuotta sitten kynttilänjalat, niihin ei ole ehtinyt juurikaan kiinnittyä mitään muistoja, ja niistä on suhteellisen helppo luopua. Jos taas on kyse mummoni vanhasta kynttilänjalasta, joka on ollut vuosia perheessämme ja useiden perhejuhlien koristeena, niin asia onkin toinen. Samoin moniin lahjoihin liittyy erilaisia tunteita, jos ei muuta, niin se että tuntee olonsa syylliseksi jo siitä hyvästä, että haluaa luopua lahjaksi saadusta esineestä.
Kaikki se ilo, suru, syyllisyys, kauna mitä erilaisiin tavaroihin liittyy, on valtava taakka kun karsii tavaroita. Olen päässyt jo sille asteelle, että jos tavaraan liittyy ikäviä muistoja, niin laitan eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki me tiedetään miten paljon me kerätään ylimäärästä tavaraa ympärillemme, käynti taloyhtiön kellarikomerossa riittää, joka helvetin liiteri täynnä vanhaa krääsää jota kukaan ei uskalla heittää pois ” Koska tätä voi vielä tarvita…”, joopa-joo.
Itse olen kaksi kertaa tyhjentänyt kellarikomeron aivan tyhjäksi, kaikki vaatteet > UFF: n laatikkoon ja muu tavara Kilon kierrätysasemalle, mitään en myynyt, vaan kaiken laitoin kiertoon.
Kolmatta kertaa ei tarvitse tyhjentää, koska kellarissa ei ole nyt mitään, eikä ole oikein mitään vietävääkään, koska en paljon enään omista, lopetin rakastamasta typerää materiaa.
Kaikki tarvittava löytyy, vähän mutta kestävää ja laadukasta, se maksaa hieman enemmän, mutta maksaa myös itsensä nopeasti takaisin.
Materia, eli materiaali, on monelle väline, ei itse tarkoitus. Itse en voisi tehdä rakastamiani asioita jos minulla ei olisi siihen tarvittavia materiaaleja. Minulle ne eivät ole typeriä enkä ahdistu siitä että minulla on materiaaleja kotona. Voisin sanoa että tavaran pelkääminen on typerää, mutta en sano, koska ymmärrän että ihmiset on erilaisia, eikä heidän omiastamansa materiaali minun arvotettavissani heidän puolestaan.
Sun suhtautumistavalla on varmaankin helpompi luopua tavaroista?
Minun ongelmani on pääsääntöisesti se, että lähes kaikkeen omistamaani tavaraan on mukamas jonkinlainen tunneside. Ihan kuin se tunne häviäisi jos siitä tavarasta päästää irti. Jos olen ostanut pari vuotta sitten kynttilänjalat, niihin ei ole ehtinyt juurikaan kiinnittyä mitään muistoja, ja niistä on suhteellisen helppo luopua. Jos taas on kyse mummoni vanhasta kynttilänjalasta, joka on ollut vuosia perheessämme ja useiden perhejuhlien koristeena, niin asia onkin toinen. Samoin moniin lahjoihin liittyy erilaisia tunteita, jos ei muuta, niin se että tuntee olonsa syylliseksi jo siitä hyvästä, että haluaa luopua lahjaksi saadusta esineestä.
Kaikki se ilo, suru, syyllisyys, kauna mitä erilaisiin tavaroihin liittyy, on valtava taakka kun karsii tavaroita. Olen päässyt jo sille asteelle, että jos tavaraan liittyy ikäviä muistoja, niin laitan eteenpäin.
Lisäys vielä edelliseen. Tiedän että tavarasuhteeni ei ole terve. Epäilen että se liittyy lapsuudenkodissani olleeseen turvattomuudentunteeseen. Siihen, että ydinperheessä ei ole voinut tuntea oloansa turvalliseksi ja rakastetuksi. Konmarikin viittaa tähän asiaan, että jos lapsi tuntee joltain osin itsensä laiminlyödyksi vanhempiensa taholta, lapsi ryhtyy kiintymään tavaroihin. Surullista, mutta mahdollisesti totta.
Paperiliitin, kenkäharja ja teippirulla. Ei löydy meiltä mitään noista...
No, eipä tuota kukaan kysynytkään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kierrätys tuottaa harmaita hiuksia.
Viime kesänä vein kasan vanhoja sähkölaitteita paikalliselle hyötykäyttöasemalle, ja sain paikalliselta työntekijältä palautetta että johdot kuuluu erotella metallinkeräykseen (yleensä työntekijät ottavat tavarat muovikasseissa vastaan ja ovat tyytyväisiä kun vain ilmoittaa niiden sisällön, mutta tämä yksilö pahastui muovipusseistakin eikä pitänyt heidän asianaan lajitella sisältöä). Tarkistin yrityksen nettisivuilta, ja siellä todella sanotaan että johdot voi laittaa metallinkeräykseen.
Olen sitten loppujen kierrätettävien sähkölaitteiden kanssa toiminut niin, että olen vienyt tavalliset johdot - siis pelkät sähköjohdot ja kaapelit ilman laturien muuntajia tai muita komponentteja - suoraan metallinkeräyslaatikkoon.
Paha vain, että taloyhtiömme jäteastiat tyhjentää eri yritys. Ja nyt sitten jälkeenpäin satuin päätymään heidän nettisivuilleen, joissa nimenomaan sanotaan, että kaapelit eivät kuulu metallinkeräykseen. Hieman myöhäistä minun osaltani. Toivottavasti tuohon ohjeeseen olisi lähinnä syynä se, että on haluttu varmistaa ettei metallinkierrätykseen päädy itse sähkölaitteita.
Vierailija kirjoitti:
Paperiliitin, kenkäharja ja teippirulla. Ei löydy meiltä mitään noista...
Pointti ei ole se, kuka nyt omistaakin mitä tavaroita vaan siitä, että niille on paikka, jossa niitä säilytetään ja jonne ne palautetaan käytön jälkeen. Jos et tarvitse paperiliittimiä, kenkäharjoja tai teippirullia niin hyvä sulle. Sulla taas on todennäköisesti paljon sellaista tavaraa, jolle minulla ei ole käyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puoli kuutiota tavaraa sain eilen lajiteltua poistoon. Osa oli ihan selvää roskaa ja osa lähtee lahjoitukseen. Mitään myymisen arvoista ei nyt löytynyt. Lähinnä nämä oli niitä "mitähän tästäkin voisi vielä tuunata" -osastoa. Helpotus on valtava kun iso osa näistä odottavista projekteista lähti.
Joka taloudessa pitää kyllä olla teippirulla! Miten muuten saa paketoitua esim lahjat? Nyt joku roti tähänkin hiustenhalkomiseen 🥺
Täällä kanssa yksi, joka painiskelee liian tavaran kanssa. En ole mikään shoppiluhullu ja paljon on saatua ja kirpparilta tarpeeseen tullutta, mutta aikansa elänyt ja palvellut. Lapset ovat kasvaneet lapsellisista esineistä ulos, äidin kuolipesästä on muistoja ja arvokkaampaa tavaraa vielä reilusti.
En missään nimessä haluaisi paljasta laitosmaista kotia, vaan elettyä elämää saa näkyä tavaroissa. Huomaan, että täällä ihannoidaan minimalistista sisustusta, kaappien ja tavaroiden äärimmäistä karsimista. Toivottavasti ketään kaltaiseni ei tee liian radikaaleja, itselle sopimattomia ratkaisuja vain siksi, että niin olisi muka onnellisempi. Normaali suhde tavaramäärän on minulle sellainen, että ei ahdista, tavaroille löytyy paikka ja ne saa käyttöön helposti tarvittaessa, siivous onnistuu ja tuntuu omalta pesältä. Tällä hetkellä sitä on liikaa ja aloitan minäkin karsimisen.
Kellarikomeroihin -
Ennen kuin lähtee niitä siivoamaan, kannattaa tehdä lista, mitä tarpeellista MUISTAA siellä olevan ja ajattelee tarvitsevansa seuraavan 10kk aikana (aika kattaa siis joulukoristeet)
Aina kun kellaria siivotessa törmää johonkin, joka puuttuu tuosta listasta, miettii, oliko se vain unohtunut ja TIEDÄT tarvitsevasi (saa jäädä) vai jokin unohtunut tavara, jota et tiedä varmuudella tarvitsevasi. Nuo unohtuneet joiden tarve on kysymysmerkki, voi suoraan laittaa kierrätykseen. Miksi säilöä asioita, jotka olet unohtanut etkä tiedä tarvitsevasi.
Mainitut joulukoristeet kannattaa lajitella heti joulun jälkeen, mitkä olivat niitä, jotka pääsivät esille ja mitkä jäi laatikkoon. Jos seuraavankin joulun laitossa samat kamat jää sivuun, ne kannattaa heti viedä kierrätykseen ilahduttamaan joitain muuta ja rikkinäiset suoraan roskiin
Vierailija kirjoitti:
Paperiliitin, kenkäharja ja teippirulla. Ei löydy meiltä mitään noista...
No, eipä tuota kukaan kysynytkään
Paperiliittimestä tulikin mieleeni, että heti kun näin japanilaisen "niitittömän nitojan" ostin sen :D Siinä siis ei ole niittejä, mutta se puristaa paperit kiinni toisiinsa. Olen todennut, että se on mulle tarpeeksi, enpähän ainakaan niittaile sormiani (tumpelo).
Kellari, jossa säilytyskomerot sijaitsevat, on myös meidän talossa väestönsuoja. Sinne jos joudumme majoittumaan, tulee olemaan ikävää käkkiä siellä kaiken sen toisarvoisen ja täysin tarpeettoman tavaran keskellä.
Aion raivata rankalla kädellä.
Paperiliitin, kenkäharja ja teippirulla. Ei löydy meiltä mitään noista...