tavarapaljous :(

Tietääkö joku mistä saisi halvimmalla roskalavan? Ja pitääkö ne jotenkin lajitella nykyisin? Lähes koko talo täynnä ihan roinaa.

Vierailija kirjoitti:

Tietääkö joku mistä saisi halvimmalla roskalavan? Ja pitääkö ne jotenkin lajitella nykyisin? Lähes koko talo täynnä ihan roinaa.

Unohtui seutu eli Itä-Uudellamaalla ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietääkö joku mistä saisi halvimmalla roskalavan? Ja pitääkö ne jotenkin lajitella nykyisin? Lähes koko talo täynnä ihan roinaa.

Unohtui seutu eli Itä-Uudellamaalla ollaan.

Ota yhteyttä alueen kaatopaikalle.

Myös mm lassila & tikanojalla on

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt kotona etätöitä tehdessä oppinut valtavista vaatevarastoistani niin paljon, että suuri "purge" eli puhdistus on tulossa ihan varmasti lähiaikoina.

En voi sietää etätöissä mitään vähänkään kutisevia, puristavia, sähköisiä tai muuten ärsyttäviä vaatteita. Hei vaan liian tiukat sukanvarret, hei polyestermekko, ei liian kireä poolokaulus. Ja kun välillä on kuuma ja kylmä, yhtäkkiä tajuaa ettei ne olekaan "niitä" hikoilupuuskia vaan johtuvat siitä että on tekokuitua tekokuidun päällä! Ja pukee puuvillapaidan päälle puuvillapuseron ja sen päälle villatakin ja yhtäkkiä, aivan äkkiä, on tosi lämmin ja hyvä olla. Tiedän ettei puuvillakaan ole ongelmaton kangas, mutta ainakin se sopii mun iholle paremmin kuin keinokuitu.

Myös värit ärsyttävät. Kaikki "voi miten tyhmän näköiset nämä siniset housut ovat tämän hiekanvärisen villatunikan kanssa ja sitten vedät taas ne mustat vaatteet päälle ja taas ihan hyriset onnellisena. Jos se synkeä monen inhoama musta saa minut iloiseksi ja olon hyväksi, se se on sitten minun sieluni lepoväri ja koti. Ja miten helpoksi pukeutuminen käy! Ja miten iloiseksi tekevät ne pienet väripilkut kuten punaiset villasukat ja gebardikuosiset alushousut.

Luulen, että lähiaikoina vaatevarastoista katoaa 90% muualle jatkoelämään elämäänsä ilman minua.

Osittaista lähityötä ehdittiin hetki tehdä ja huomasin, että en voi toimistollakaan sietää mitään epämukavia vaatteita. Jatkossakin max 50 % on toimistotyötä. Siitä selviäisi hätätilassa vaikka yhdellä vaatekerralla ja on niitä mukavia nyt muutama. Aika rentoa tuntuu muidenkin toimistopukeutuminen olevan.

Maikkarilla mainostettiin ohjelmaa, missä talouden kaikki tavarat levitetään lajiteltuna johonkin urheiluhalliin. Koko kämpän konmaritus kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Maikkarilla mainostettiin ohjelmaa, missä talouden kaikki tavarat levitetään lajiteltuna johonkin urheiluhalliin. Koko kämpän konmaritus kerralla.

Tietääkö joku nimeä?

Kaikki tietysti nyt "konmarittaa" yhtäaikaa, kun se on muotia, joten myymälläkään ei tavarasta eroon pääse :/

Käykö tässä niin, että seuraavassa muotioikussa ne samat tavarat ostetaan takaisin tuplasti kalliimpaan hintaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maikkarilla mainostettiin ohjelmaa, missä talouden kaikki tavarat levitetään lajiteltuna johonkin urheiluhalliin. Koko kämpän konmaritus kerralla.

Tietääkö joku nimeä?

Kaaoksen kesyttäjät

https://m.facebook.com/mtv3suomi/videos/hae-mukaan-kaaoksen-kesytt%C3%A…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietääkö joku mistä saisi halvimmalla roskalavan? Ja pitääkö ne jotenkin lajitella nykyisin? Lähes koko talo täynnä ihan roinaa.

Unohtui seutu eli Itä-Uudellamaalla ollaan.

Ota yhteyttä alueen kaatopaikalle.

Myös mm lassila & tikanojalla on

Googlaa sanalla vaihtolava ja itä-uusimaa. Noilla pääsee jo pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ristiriitaiset fiilikset tavaroiden suhteen tällä hetkellä… Etsimme uutta vuokra-asuntoa, mutta on mahdotonta ennustaa, milloin löytyy hyvä. Voidaan siis oikeasti puhua joko parista kuukaudesta tai parista vuodestakin! Tällaista on pienituloisena Helsingissä. Joka tapauksessa tavaraa on liikaa nykyiseen asuntoon, mutta tulevaisuudesta ei ole vielä mitään tietoa, niin eletään kaaoksen keskellä. Kaapit pursuaa, säilytystilaa on hirveän vähän. Tämä asunto oli siis lähtökohtaisestikin liian pieni, mutta oli pakko ottaa. Mitenköhän tässä kannattaisi toimia, että voisi kuitenkin viihtyä tämänhetkisessäkin kodissa?

Kannattaa miettiä mitä oikeasti tarvitsee? Mitä siellä kaapeissa on?

Kausituotteita -

Harrastus-ja urheiluvälineet -

varastoon nämä. Onko kaikki käytössä ja onko niitä liikaa?

Astiat ja keittiövälineet - tarvitaanko näitä kaikkia? Meillä tehdään joka päivä ruokaa, välillä kaksi kertaa pärjätään paistinpannulla ja kahdella kattilalla. Kaikki lastat ja vastaavat mahtuu yhteen laatikkoon, samoin kaikki muovikipot. Astioita on astianpesukoneellinen, jonka laitan iltaisin päälle. Keittiötä tarvitaan siis yläkaapissa astiat, laatikoissa välineet ja yksi kaappi ruualle. Tämän lisäksi on yksi hylly, jossa leivinpaperia ja vastaavaa.

Vaatteet - jos pyykkiä pestään viikottain, kaikille pitäisi riittää seitsemän vaatekertaa ja ulkovaatteet +juhla-asu. Ehkä talveksi ja kesäksi omansa, mutta lapset ainakin tarvitsee joka kausi uudet, niin ei tarvitse säilöä. Tuskin ihan noin askeettiseksi tarvitsee mennä, mutta jos karsimiseen lähtee ajatuksella 7x vaate, niin vähenee hyvin. Kannattaako pienessä asunnossa säilöä isompien vaatteita vai saisiko kirpparilta lapsille kasvaessa vaatteita?

Lelut - ne jotka eivät mahdu lelulaatikkoon, lapsen kanssa yhdessä turhat poistoon.

Kiitos vastauksesta sinulle ja muillekin :) Sain vähän katsottua uusin silmin tavaroita, ja olihan täällä vielä kaapeissa kamppeita, jotka joutavat varastoon odottelemaan. Esimerkiksi tulostin vei kokonaisen hyllyn kaapista, mutta sitä käytetään äärimmäisen harvoin (itse voisin luopuakin, mies haluaa säilyttää). On tosiaan lämminvarasto, luulen että ajalta kun oli kylmävarasto on jäänyt tavaksi, että tiettyjä asioita ei voisi siellä säilyttää!

Varasto on aika pieni ja melko täynnä, mutta vähän vielä mahtuu. Tosiaan kun meillä tämä tavarapaljous on myös pitkälti liian ahtaan tilan aiheuttamaa, ts. ei pysty kovin mukavasti säilyttämään tarpeellistakaan tavaraa, kuten harrastusvälineitä. Varastossa on siis mm. muutama perintöhuonekalu siinä toivossa, että seuraavaan osoitteeseen mahtuisivat, koska tänne eivät mahdu. Samoin hyvät parvekekalusteet odottelevat mahdollista parveketta, jota nykyisessä ei ole… voi kuulostaa jonkun mielestä turhalta tavaralta, mutta tosiaan ei ole liikaa rahaa meillä niin kalliimmaksi tulisi hankkia uudet vastaavat, jos nyt luovutaan noista ja vaikka vuoden päästä sellaiset tarvittaisiinkin!

Varsinaisesti karsimaan en vielä onnistunut kuin yhden banaanilaatikollisen, joka nyt odottaa kierrätykseen lähtöä, mutta sekin on jo jotain :)

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tietysti nyt "konmarittaa" yhtäaikaa, kun se on muotia, joten myymälläkään ei tavarasta eroon pääse :/

Käykö tässä niin, että seuraavassa muotioikussa ne samat tavarat ostetaan takaisin tuplasti kalliimpaan hintaan...

No en kyllä usko että tulen ostamaan enää yhtään tekokuituista vaatetta joita nuorena shoppailin paljon, ja säilyttelin sitten vuosikaudet kaapissa kun en raaskinut heittää pois. Myöskään niitä epämieluisia joulukoristeita ei tule ikävä, tai lapsen pieniksi jääneitä vaatteita tai kirjoja joita en koskaan tule lukemaan uudestaan (tai jos tulen niin lainaan sitten kirjastosta, en kyllä usko että haluaisin lukea huonoja kirjoja uudestaan).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maikkarilla mainostettiin ohjelmaa, missä talouden kaikki tavarat levitetään lajiteltuna johonkin urheiluhalliin. Koko kämpän konmaritus kerralla.

Kaaoksen kesyttäjät

https://m.facebook.com/mtv3suomi/videos/hae-mukaan-kaaoksen-kesytt%C3%A…

Olen katsonut tuon sarjan englanninkielisen version ja oli kyllä kivaa katsottavaa. 

Valtavassa hallissa oli piirretty lattiaan neliö, johon perheen omaisuus piti saada lajittelun jälkeen mahtumaan. 

Loput tavarat menivät kasoihin: Lahjoitus, Kaatopaikka, Kirpputorimyynti/Pihamyynti.

Vanhemmat olivat usein hämmästyneitä, kun perheen lapset heittivät lelujaan pois lahjoituslaatikkoon todella ahkerasti. 

En nyt kyllä muista ohjelmasarjan nimeä, mutta Youtubesta sen näkisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ristiriitaiset fiilikset tavaroiden suhteen tällä hetkellä… Etsimme uutta vuokra-asuntoa, mutta on mahdotonta ennustaa, milloin löytyy hyvä. Voidaan siis oikeasti puhua joko parista kuukaudesta tai parista vuodestakin! Tällaista on pienituloisena Helsingissä. Joka tapauksessa tavaraa on liikaa nykyiseen asuntoon, mutta tulevaisuudesta ei ole vielä mitään tietoa, niin eletään kaaoksen keskellä. Kaapit pursuaa, säilytystilaa on hirveän vähän. Tämä asunto oli siis lähtökohtaisestikin liian pieni, mutta oli pakko ottaa. Mitenköhän tässä kannattaisi toimia, että voisi kuitenkin viihtyä tämänhetkisessäkin kodissa?

Kannattaa miettiä mitä oikeasti tarvitsee? Mitä siellä kaapeissa on?

Kausituotteita -

Harrastus-ja urheiluvälineet -

varastoon nämä. Onko kaikki käytössä ja onko niitä liikaa?

meillä on pieni lämminvarasto asunnon yhteydessä. alaosassa meillä on vanhoja liikuteltavia hyllyköitä - hyllyköt on pakattu aiheittain - esim. tekniikka - ei niitä siellä varastossa edes pysty kaivamaan, vaan ne pitää vetää käytävälle. mutta meille se on ainoa tapa saada tavarat mahtumaan niin, että sieltä jotakin löytääkin.  

Astiat ja keittiövälineet - tarvitaanko näitä kaikkia? Meillä tehdään joka päivä ruokaa, välillä kaksi kertaa pärjätään paistinpannulla ja kahdella kattilalla. Kaikki lastat ja vastaavat mahtuu yhteen laatikkoon, samoin kaikki muovikipot. Astioita on astianpesukoneellinen, jonka laitan iltaisin päälle. Keittiötä tarvitaan siis yläkaapissa astiat, laatikoissa välineet ja yksi kaappi ruualle. Tämän lisäksi on yksi hylly, jossa leivinpaperia ja vastaavaa.

Vaatteet - jos pyykkiä pestään viikottain, kaikille pitäisi riittää seitsemän vaatekertaa ja ulkovaatteet +juhla-asu. Ehkä talveksi ja kesäksi omansa, mutta lapset ainakin tarvitsee joka kausi uudet, niin ei tarvitse säilöä. Tuskin ihan noin askeettiseksi tarvitsee mennä, mutta jos karsimiseen lähtee ajatuksella 7x vaate, niin vähenee hyvin. Kannattaako pienessä asunnossa säilöä isompien vaatteita vai saisiko kirpparilta lapsille kasvaessa vaatteita?

Lelut - ne jotka eivät mahdu lelulaatikkoon, lapsen kanssa yhdessä turhat poistoon.

Kiitos vastauksesta sinulle ja muillekin :) Sain vähän katsottua uusin silmin tavaroita, ja olihan täällä vielä kaapeissa kamppeita, jotka joutavat varastoon odottelemaan. Esimerkiksi tulostin vei kokonaisen hyllyn kaapista, mutta sitä käytetään äärimmäisen harvoin (itse voisin luopuakin, mies haluaa säilyttää). On tosiaan lämminvarasto, luulen että ajalta kun oli kylmävarasto on jäänyt tavaksi, että tiettyjä asioita ei voisi siellä säilyttää!

Varasto on aika pieni ja melko täynnä, mutta vähän vielä mahtuu. Tosiaan kun meillä tämä tavarapaljous on myös pitkälti liian ahtaan tilan aiheuttamaa, ts. ei pysty kovin mukavasti säilyttämään tarpeellistakaan tavaraa, kuten harrastusvälineitä. Varastossa on siis mm. muutama perintöhuonekalu siinä toivossa, että seuraavaan osoitteeseen mahtuisivat, koska tänne eivät mahdu. Samoin hyvät parvekekalusteet odottelevat mahdollista parveketta, jota nykyisessä ei ole… voi kuulostaa jonkun mielestä turhalta tavaralta, mutta tosiaan ei ole liikaa rahaa meillä niin kalliimmaksi tulisi hankkia uudet vastaavat, jos nyt luovutaan noista ja vaikka vuoden päästä sellaiset tarvittaisiinkin!

Varsinaisesti karsimaan en vielä onnistunut kuin yhden banaanilaatikollisen, joka nyt odottaa kierrätykseen lähtöä, mutta sekin on jo jotain :)

Vierailija kirjoitti:

Tuolla muutama sivu takaperin pohdittiin vaatteita ja niiden kulumista. Minulla on se ongelma, että moni muuten hyväkuntoinen vaate menee pilalle, kun syödessä tipahtaa pisara kastiketta tms. paidalle, ja rasvatahra ei lähdekään pesussa. Voin helposti korjata ommellen väärää kokoa tai mallia, lyhennellä tai pidennellä, mutta siistissä tai juhlavassa vaatteessa olevaa tahraa ei voi peittää millään tilkulla, vaikka lapsen vaatteeseen tai johonkin kotipaitaan niin voisikin tehdä. (Sappisaippua jättää ainakin minun kokemukseni mukaan vaaleamman jäljen tahran kohtaan, joten vaate menee silläkin käsiteltynä pilalle.)

Tällainen pysyvästi tahrainen paita (tms) on ongelma, sillä sitä ei voi kierrättää kirpparille tai hyväntekeväisyyteen, eikä roskiin raaski heittää. Ehkä kotipaitana pitää, ja silloinkin nolottaa, jos joku sattuu käymään tai ottaa vahingossa kaapista tahraisen paidan kun lähtee johonkin.

Poiskaan ei viitsi heittää, kun on vielä muuten uusi ja siisti. Sitten sen jemmaa jonnekin kaappiin ajatuksena ehkä tuunata jotain siitä kankaasta, kunhan on aikaa. Aina toisinaan sitten niitä raaskii karsia, kun on jo mennyt sen verran aikaa, ettei harmita leikata siivousrätiksi tai heittää pois.

Toinen juttu siitä, miten vaatteet voivat kulua muutenkin kuin repeämällä tai kulumalla kirjaimellisesti puhki... Ainakin minulla moni vaate saa hiestä tummempia läikkiä pitkään käytettynä, esimerkiksi yöpaidan niskassa on aina sellainen inhottava hiostunut kohta. Joskus myös kesäpaidoissa sama juttu, tai tekokuituisen takin kaula-aukossa. Sellaista ei voi korjata eikä kehtaa käyttääkään, vaikka vaate olisi muuten siistissä käyttökunnossa (kuten vaikkapa tuo takki).

Hikitahrat voi lähteä tuputtamalla soodaa vedellä kasteltuun tahrakohtaan. Antaa seistä kunnes kuivuu, sit huugtelu ja pyykkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla muutama sivu takaperin pohdittiin vaatteita ja niiden kulumista. Minulla on se ongelma, että moni muuten hyväkuntoinen vaate menee pilalle, kun syödessä tipahtaa pisara kastiketta tms. paidalle, ja rasvatahra ei lähdekään pesussa. Voin helposti korjata ommellen väärää kokoa tai mallia, lyhennellä tai pidennellä, mutta siistissä tai juhlavassa vaatteessa olevaa tahraa ei voi peittää millään tilkulla, vaikka lapsen vaatteeseen tai johonkin kotipaitaan niin voisikin tehdä. (Sappisaippua jättää ainakin minun kokemukseni mukaan vaaleamman jäljen tahran kohtaan, joten vaate menee silläkin käsiteltynä pilalle.)

Tällainen pysyvästi tahrainen paita (tms) on ongelma, sillä sitä ei voi kierrättää kirpparille tai hyväntekeväisyyteen, eikä roskiin raaski heittää. Ehkä kotipaitana pitää, ja silloinkin nolottaa, jos joku sattuu käymään tai ottaa vahingossa kaapista tahraisen paidan kun lähtee johonkin.

Poiskaan ei viitsi heittää, kun on vielä muuten uusi ja siisti. Sitten sen jemmaa jonnekin kaappiin ajatuksena ehkä tuunata jotain siitä kankaasta, kunhan on aikaa. Aina toisinaan sitten niitä raaskii karsia, kun on jo mennyt sen verran aikaa, ettei harmita leikata siivousrätiksi tai heittää pois.

Toinen juttu siitä, miten vaatteet voivat kulua muutenkin kuin repeämällä tai kulumalla kirjaimellisesti puhki... Ainakin minulla moni vaate saa hiestä tummempia läikkiä pitkään käytettynä, esimerkiksi yöpaidan niskassa on aina sellainen inhottava hiostunut kohta. Joskus myös kesäpaidoissa sama juttu, tai tekokuituisen takin kaula-aukossa. Sellaista ei voi korjata eikä kehtaa käyttääkään, vaikka vaate olisi muuten siistissä käyttökunnossa (kuten vaikkapa tuo takki).

Hikitahrat voi lähteä tuputtamalla soodaa vedellä kasteltuun tahrakohtaan. Antaa seistä kunnes kuivuu, sit huugtelu ja pyykkiin.

Marttojen mukaan hikitahrat lähtevät oksaalihapolla!

Oksaalihappoa on mm. vannepesuaineissa. Jos ne eivät sisällä muuta (tensidit eli pesuaineen pesevät ainesosat ovat ok) niitä voi kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ristiriitaiset fiilikset tavaroiden suhteen tällä hetkellä… Etsimme uutta vuokra-asuntoa, mutta on mahdotonta ennustaa, milloin löytyy hyvä. Voidaan siis oikeasti puhua joko parista kuukaudesta tai parista vuodestakin! Tällaista on pienituloisena Helsingissä. Joka tapauksessa tavaraa on liikaa nykyiseen asuntoon, mutta tulevaisuudesta ei ole vielä mitään tietoa, niin eletään kaaoksen keskellä. Kaapit pursuaa, säilytystilaa on hirveän vähän. Tämä asunto oli siis lähtökohtaisestikin liian pieni, mutta oli pakko ottaa. Mitenköhän tässä kannattaisi toimia, että voisi kuitenkin viihtyä tämänhetkisessäkin kodissa?

Kannattaa miettiä mitä oikeasti tarvitsee? Mitä siellä kaapeissa on?

Kausituotteita -

Harrastus-ja urheiluvälineet -

varastoon nämä. Onko kaikki käytössä ja onko niitä liikaa?

Astiat ja keittiövälineet - tarvitaanko näitä kaikkia? Meillä tehdään joka päivä ruokaa, välillä kaksi kertaa pärjätään paistinpannulla ja kahdella kattilalla. Kaikki lastat ja vastaavat mahtuu yhteen laatikkoon, samoin kaikki muovikipot. Astioita on astianpesukoneellinen, jonka laitan iltaisin päälle. Keittiötä tarvitaan siis yläkaapissa astiat, laatikoissa välineet ja yksi kaappi ruualle. Tämän lisäksi on yksi hylly, jossa leivinpaperia ja vastaavaa.

Vaatteet - jos pyykkiä pestään viikottain, kaikille pitäisi riittää seitsemän vaatekertaa ja ulkovaatteet +juhla-asu. Ehkä talveksi ja kesäksi omansa, mutta lapset ainakin tarvitsee joka kausi uudet, niin ei tarvitse säilöä. Tuskin ihan noin askeettiseksi tarvitsee mennä, mutta jos karsimiseen lähtee ajatuksella 7x vaate, niin vähenee hyvin. Kannattaako pienessä asunnossa säilöä isompien vaatteita vai saisiko kirpparilta lapsille kasvaessa vaatteita?

Lelut - ne jotka eivät mahdu lelulaatikkoon, lapsen kanssa yhdessä turhat poistoon.

Kiitos vastauksesta sinulle ja muillekin :) Sain vähän katsottua uusin silmin tavaroita, ja olihan täällä vielä kaapeissa kamppeita, jotka joutavat varastoon odottelemaan. Esimerkiksi tulostin vei kokonaisen hyllyn kaapista, mutta sitä käytetään äärimmäisen harvoin (itse voisin luopuakin, mies haluaa säilyttää). On tosiaan lämminvarasto, luulen että ajalta kun oli kylmävarasto on jäänyt tavaksi, että tiettyjä asioita ei voisi siellä säilyttää!

Varasto on aika pieni ja melko täynnä, mutta vähän vielä mahtuu. Tosiaan kun meillä tämä tavarapaljous on myös pitkälti liian ahtaan tilan aiheuttamaa, ts. ei pysty kovin mukavasti säilyttämään tarpeellistakaan tavaraa, kuten harrastusvälineitä. Varastossa on siis mm. muutama perintöhuonekalu siinä toivossa, että seuraavaan osoitteeseen mahtuisivat, koska tänne eivät mahdu. Samoin hyvät parvekekalusteet odottelevat mahdollista parveketta, jota nykyisessä ei ole… voi kuulostaa jonkun mielestä turhalta tavaralta, mutta tosiaan ei ole liikaa rahaa meillä niin kalliimmaksi tulisi hankkia uudet vastaavat, jos nyt luovutaan noista ja vaikka vuoden päästä sellaiset tarvittaisiinkin!

Varsinaisesti karsimaan en vielä onnistunut kuin yhden banaanilaatikollisen, joka nyt odottaa kierrätykseen lähtöä, mutta sekin on jo jotain :)

Tulostin. Ne ovat yleensä isoja laitteita, vievät tilaa, eivät sovi mihinkään. Niiden mustekasetit kuivuvat, hajoavat, pitää ostaa uusi. Sain miehenkin tajuamaan tämän, että jos me printtaamme ehkä 2 arkkia kerran viidessä vuodessa niin sen voi käydä tekemässä tuttavan luona, töissä (mikään firma ei mene konkurssiin kahdesta a4:sta) tai maksaa sen alle euron maksun paikallisessa kirjastossa!

Meidän tulostinhirviö lähti kierrätykseen!

Paikkasin kolmet farkut, jotka olivat kuluneet ohueksi haaroista, kun reidet hankaavat.

Tunsin valtavaa tyydytystä siitä askartelusta, kun tavaralle sai vielä vähän käyttöikää.

Lastentavarapuljauspohdintaa.

Olen tässä pitänyt viime vuoden aikana 3-4 viikon kirppispöytää, pääasiassa lasten tavaroita myyden. Tutkistelin kaappeja ja epätoivo iski, vieläkin olisi myytävää. Mikä helpotus sitten tulikin, kun tajusin että paikallisella lastentavarakirpputorilla on täysmyyntipalvelu! Senkun vie tavarat ja ne sit hoitaa loput. Kallishan se toki on, mutta edellistä kirppispöytää pitäessäni tajusin, että joudun taviskirppiksellä myymään kaiken halvemmalla, jotta lyhyessä myyntiajassa san ne varmasti pois JA ajelemaan jatkuvasti siivoamaan ja täyttämään pöytää. Eli periaatteessa lopputulos voi olla melko sama molemmilla tavoilla.

Eilen kirpputoria kiertäessäni sain oivalluksen. Löysin aivan ihania juttuja, joita tietäisin lapseni rakastavan. Musta tuntui että olisi aivan pakko ostaa niitä, tuli huono omatunto ajatuksesta että jättäisin ottamatta kun kerran kiva juttu halvalla tuli eteen, kun lapsikin niiin ilahtuisi...

En ole ennen osannut sanoittaa tuota tunnetta, mutta nyt kun aloin sitä miettimään, osasin myös vastata itselleni. Lapseni ei tiedä, että näin ne kirppiksellä. Hän ei tiedä, joten häntä ei hetkauta mitenkään, vaikka jättäisin ne ostamatta. Joten kun oikeasti tarvetta ei ollut, voin ihan hyvin jättää ne hyllyyn.

Olen viime ajat ollut vauva-arjessa ihan hirvittävän väsynyt ja mietin, yritänkö tavaralla jotenkin kompensoida sitä, etten jaksa olla esikoiselle niin läsnä. Tämä toimintamalli näkyy ehkä muutenkin käyttäytymisessäni nykyään - mitä uupuneempi olen, sitä epätoivoisemmin yritän hamtrata tavaraa, jolla kai koetan jotenkin järjestää arkeamme, tehdä sen jotenkin helpommaksi tai jotain? Ja samalla kasvatan tavarakasoja, joits kohta raahaan itku kurkussa kirpputorille, kun koti tuntuu olevan koko ajan tavarakaaoksessa.

Toisaalta yritän järjestää lapsille täydellisiä puitteita. En tiedä monetko toppahanskat ja kengät ja haalarit olen lapsilleni parin viime talven aikana ostanut, kun olen yrittänyt pitää pienet sormet ja varpaat täydellisen lämpiminä. Minusta on tuntunut, etten voi viedä lapsia ollenkaan ulos, jos joku mitenkään palelee. Kun tajusin kuvion, ymmärsin miten outo se on. Mutta väsymys tekee outoja asioita ihmiselle.

Okei, tekstin pointtina oli kai, että yritän uuvuttavassa elämäntilanteessa paikata stressiäni tavaralla. Mikä aiheuttaa sitten lisää stressiä, ja kierre on valmis.

Mutta nyt yritän kerätä kaiken mahdollisen ylimääräisen pois ja aloittaa puhtaalta pöydältä koko touhun ja tiedostaa tämän kuvion, jottei tavara lisääntyisi taas ihan hallitsemattomasti...

Olen tämän vuoden ostoslakossa ja viime aikoina olen todella taistellut itseni kanssa etten ostaisi

- vaatteita: hihatonta pitkää neuleliiviä, isoa neulemekkoa, hupparia

- koruja

- hajuvettä

- kaulavoidetta kauniissa purkissa (purkki on niin kaunis)

- meikkisiveltimiä niiden ulkonäön vuoksi

Mitään näistä en tarvitse mutta haluaisin niin ainakin sen hajuveden. Jos kyseisen lafkan tuotteita on tehty 1800-luvulta lähtien niin mikä on todennäköisyys etten saa sitä enää vuonna 2023? MIKSI TÄMÄ ON NIIN VAIKEAA ja miksi himoitsen noita tavaroita?

Älyttömän vaikea hankkiutua eroon lapsuuden pehmoleluista. Vaikka kyseessä olisi pehmo joka ei ole ikinä ollut edes erityisen rakas minulle, inhoan ajatusta että se joutuisi johonkin tekstiilikierrätykseen, koiran puruleluksi tai suoraan roskiin.