tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi? En ymmärrä miksi on niin paljon helpompaa olla ostamatta uutta/vanhaa tavaraa, josta todella pitää ja jota todella kuvittelee tarvitsevansa ja haluavansa, kuin luopua jo ostetuista rumemmista tavaroista, joilla ei ole edes hääviä tunnearvoa?? En ymmärrä tätä ongelmaa itsessäni. Täällä varmaan joku viisaampi osaa kertoa syyn ja ehkä sitten raaskin erota monistakin tavaroista. Olen vuosia tyhjentänyt kämppää ja todennut että juuri mitään niistä hävitetyistä en kaipaa enkä edes muista että joskus on ollut. Sitten jotain tavaraa on kaksi tai useampia kappaleita mutta ei vaan saa hävitettyä vaikka ei ole vuosiin käyttänyt, eikä ole sitä tunnearvoa eli perittyjä tai lahjaksi saatuja vaan kirppikseltä ostettuja ja käyttämättömiä. On kaunis kuvio tai väri tms ihana.

Ihan psykologinen juttu, kun ostat jonkun esineen se muuttuu sinulle tärkeämmäksi kun omistat sen. Endowment effect on ilmiön nimi, jos haluaa googlailla. Sopii erityisesti juuri aika arvottomaan tavaraan. Esimerkkinä usein käytetty sitä, että jaetaan ihmiset kahteen ryhmään toisille annetaan vaikka muki ja toisille vaikka kynä. Arvottomia tavaroita joita meillä on kaapit täynnä. Sitten jonkun ajan päästä kysytään henkilöiltä, että haluavatko he vaihtaa kynän mukiin tai toisin päin. Lähes kukaan ei halua vaihtaa sitä minkä he jo ovat saaneet, koska se on heidän.

Keinoja miten voi päästä yli on laittaa tavarat pois näkyvistä ja vaikka 3kk päästä laittaa pois ne mitä ei ole kaivannut. Muita on miettiä miksi haluaa vähemmän tavaraa ja miettiä millaista elämä olisi ilman näitä turhia tavaroita. Siis se, että oikeasti vaan ymmärtää, ettei näitä tavaroita tule kaipaamaan, kuten olet jo ymmärtänyt. Nyt vaan pitää pystyä toteuttamaan se. Kuten tiedät, jokainen hetki ei ole paras tavaran luopumiseen, väsyneenä, paljon päätöksiä tehneenä ja stressaantuneena ei aina pysty. Joku aamu, kun sinulla on vapaa-päivä ja paljon energiaa, niin otat asiaksi käydä niitä tavaroita läpi, kyllä se karsinta onnistuu. Ja jos joku on vaan niin ihana, niin sitten pakotat itsesi keksimään sille jotain käyttöä.

Kiitos kommentistasi! Minulle tuo oli ihan uusi termi ja sitähän se näyttää olevan minulla, ainakin osittain. Täytyy lukea siitä vielä lisää. Tosin tuota tavaroiden poislaittamista en enää kokeile kun kyseessä on tavarat jotka kerran vuodessa otetaan esille (joulu) ja käyn läpi mitä haluan säilyttää. Silti joukossa on aina tavaroita joista en pysty luopumaan vaikka tiedän että en tarvitse (on toinen mieluisampi/kauniimpi käytössä tai se on tavara joka on kaunis mutta en käytä koskaan). Syytä olisi karsia (muutto pienempään asuntoon) ja miettiä hyvinkin tarkkaan mitä kannattaa säilyttää. Sitten näiden joulutavaroiden kohdalla mietin aina että jos hävittäisinkin jotain muuta kodista pois niin olisi tilaa jemmata näitä joulutavaroita (vaikka en niitä edes vuosikausiin ole käyttänyt) :D On tämä työlästä ja hankalaa, kun on tällainen pihi luonne että mistään ei oikein haluaisi luopua vaikkei edes tarvitse just nyt, mutta saattaa myöhemmin tarvita ja tuunata. Täytyy vain ruoskia itseään eteenpäin. Outoa että toinen sisarukseni on ihan erilainen päinvastainen luonteeltaan, pystyy luopumaan ihan mistä tahansa ja parin sekunnin miettimisellä, ja minä kauhistelen hänen hävityksiään (miten sinä tuon raskit myydä kirppiksellä ja noin halvalla??). Parasta on kuitenkin se että pystyn olemaan ostamatta lisää vaikka kuinka ihania tavaroita ja tekstiilejä näkisin alemyynneissä. Kirppiksillä en enää käy kuin pari kertaa vuodessa.

mutta eikö luulisi kaikkien säännöllisesti tarvitsevan vaatteita ja kenkiä? Onko niin, että edelleen ostetaan tarvittaessa uudet vaatteet kaupasta, ja käytetyt vaatteet kaikki haluaisivat myydä, mutta kukaan ei ostaa?

=====

Ainakin minulla se menee juuri näin. Ostan todella harvoin vaatteita, vasta sitten kun oikeasti tarvitsen. Vaatekaappi täynnä, vieläpä sellaisia vaatteita joista oikeasti pidän. En tarvitse esim. uusia paitoja arviolta kymmeneen vuoteen. Viime vuonna ostin talvisaappaat, edelliset hajosi, ja parit rintaliivit, koska edelliset olivat venähtäneet eivätkä enää tukeneet.

En vie vaatteitani kirppikselle, vaan käytän ne loppuun, ja jos tarvitsen uutta ostan uutena.

Mikäli kaikki toimisivat niin kuin minä, tekstiiliteollisuus menisi konkurssiin.

Testi

Vierailija kirjoitti:

Miten jokun vaatteen voi kuluttaa loppuun? Ihan kirjaimellisesti se on tosi vaikeaa. Minulla on suosikkiyöpaita, en muista kuinka kauan olen sitä käyttänyt, mutta ei se ole vieläkään siinä kunnossa että tekisin siitä siivousrättejä. Kyynärpäät kuluivat, mutta lyhensin hihat.

Olen yrittänyt kirjoittaa tähän kommenttia nyt kolme kertaa, mutta joku sana estää sen. Ehkä ne kommentit julkaistaan jossain vaiheessa ja pahoittelen, että niitä on sitten useampi. Jos on. 

Vierailija kirjoitti:

Keinoja miten voi päästä yli on laittaa tavarat pois näkyvistä ja vaikka 3kk päästä laittaa pois ne mitä ei ole kaivannut. Muita on miettiä miksi haluaa vähemmän tavaraa ja miettiä millaista elämä olisi ilman näitä turhia tavaroita. Siis se, että oikeasti vaan ymmärtää, ettei näitä tavaroita tule kaipaamaan, kuten olet jo ymmärtänyt.

Ei tämä toimi kaikilla. Minä muistelen vuosia vanhoja tavaroita, joita ei enää ole. Siksi en heitä enää pois mitään. 

Hirveästi on  monenlaista tavaraa, mutta  kun laittaa jotain pois, huomaa hetken päästä, että tarvitisisi  sitä  silloin juuri

Siispä laitan vain rikkonaiset pois

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jokun vaatteen voi kuluttaa loppuun? Ihan kirjaimellisesti se on tosi vaikeaa. Minulla on suosikkiyöpaita, en muista kuinka kauan olen sitä käyttänyt, mutta ei se ole vieläkään siinä kunnossa että tekisin siitä siivousrättejä. Kyynärpäät kuluivat, mutta lyhensin hihat.

Olen yrittänyt kirjoittaa tähän kommenttia nyt kolme kertaa, mutta joku sana estää sen. Ehkä ne kommentit julkaistaan jossain vaiheessa ja pahoittelen, että niitä on sitten useampi. Jos on. 

Se on ilmestynyt jo useampi sivu aiemmin ja viestiin on vastailtukin jo.

Vierailija kirjoitti:

Hirveästi on  monenlaista tavaraa, mutta  kun laittaa jotain pois, huomaa hetken päästä, että tarvitisisi  sitä  silloin juuri

Siispä laitan vain rikkonaiset pois

Tämä on myös useimmin harhaa. Yksi tai useampi seuraavista tapahtuu usein näissä:

1. Laitat pois 100 tavaraa, tarvitset niistä yhtä = 99 turhaa tavaraa meni pois, mutta aivot keskittyy siihen yhteen jonka olisit kuitenkin tarvinnut. Et edes muista niitä 99 muuta, mutta silti on paha mieli sen yhden takia.

2. Jos et olisi laittanut tavaroita pois, ei tilanne jossa tarvitset yhtä niistä olisi välttämättä tullut mieleesi. Näin tavaroiden karsiminen välillisesti toikin asian mieleesi ja aiheutti tarpeen.

3. Jos tilanne olisi tullut vastaan, niin ettet olisi tavaroita karsinut, et olisi muistanut, että sinulla on asiaan sopiva tavara. Seuraavaksi karsiessa olisi tavara tullut vastaan ja sinua olisi harmittanut yhtälailla, koska menit ostamaan uuden, vaikka sinulla olisi varastossa ollut vastaava.

4. Tavara olisi voinut helpottaa asiaa johon sitä tarvitsit, mutta oikeasti pärjäsit muilla tavaroilla. Esimerkiksi laitoit oksasakset pois ja sitten omenapuuta piti karsia, käytitkin sahaa.

5. Tavara oli aika halpa ja helposti hankittava ja sait vastaavan tilalle samantien, kun tarve tuli.

En itsekään ole sitä mieltä, että tavaraa tarvitsee heittää pois vain pois heittämisen ilosta tai siksi, että minulla olisi alle xxx kpl tavaroita.

Minusta jos tavaralle on tarkoitus ja tilaa, sen voi säästää, vaikka ei sitä jatkuvasti käyttäisi. Mutta tärkeää on se, että se tila sille löytyy. Sitten kun tavaraa tarvitsisi, ei pidä alkaa sellainen epämääräisten laatikoiden siirtely ja tutkiskelu operaatio, joka johtaa siihen, että joutuu kuitenkin ostamaan sen tavaran uudestaan, koska kaikkea on niin paljon. Arjen tarvitsee olla myös helppoa, jokapäiväiset tehtävät pitää pystyä suorittamaan ilman, että tarvitsee penkoa tavaravuorten takaa kauhaa, etsimään tuntikausia kynää, siirtelemään kasoja istumapaikan löytämiseksi, kompastelematta laatikoihin ja niin edelleen. Myös varastoissa pitää olla tavarat järkevästi, eikä tarvitse penkoa, toki siellä jotain voi joutua nostamaan korkealta tai siirtämään, mutta tämä ei haittaa, jos ei ole edes viikottaista. Näin jos tavaraa tarvitsee, sen myös löytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kans varmaan lähemmäs 20 muumimukia kaapissa. Tusinamukeja ja yhtäkään niistä ei ole itse ostettu. Suurin arvo lienee käyttöarvo.

KARSIMISVINKKI.

Tässähän olisi mukavaa karsittavaa. Tämän voi ajatella vaikka niin, että jos nyt olisimme viisihenkinen perhe niin jokaiselle löytyisi yksi oma muki. Tästä kuitenkin jää vielä 15 mukia jäljelle. Mihin kukaan tarvitsee niin montaa varamukia? Sitten pitäisi kutsua kylään kolme samankokoista perhettä (eli viisihenkistä perhettä) kylään, jotta nuo kaikki pääsisivät käyttöön kerralla ja se on yleensä aika epätodennäköistä suomalaisperheissä. Totta kai osa tykkää pitää useampaa astiakappaletta jemmassa ihan vaikka sitä varten, että ei tarvitse olla jatkuvasti tiskaamassa sitä yhtä mukia puhtaaksi... Mutta siitäkin huolimatta tuosta voisi hyvin vaikka puolet karsia pois. :)

Tietysti teet siis itse niille mukeille mitä tykkäät, mutta mä halusin kirjottaa tän tänne, koska tää oli itse asiassa mun yksi oma tehokeino astioiden karsimiseen! Mulla oli aiemmin siis ihan järjettömästi astioita ja tuo oli yksi järkeilykeino, jonka avulla ne väheni minimiin enkä ole kyllä yhtään katunut niiden vähentämistä. Meillä käy muutenkin aika harvoin vieraita ja sen kerran kun niitä tulee, niin eihän niitä ikinä ihan niin montaa olisi tänne kerralla tullut, että sellaisen astiamäärän jemmaaminen olisi ollut järkevää.

Luen taas ketjua jälkijunassa ja kiitos, tämä on hyvä ketju! 😊

Tähän kyllä pitää kommentoida, että en koe olevani kummoinenkaan hamsteri ja meillä on nelihenkinen perhe. Mukeja sanoisin, että on varmasti 40. On Iittaln Kokoa, johon olen nyt ihan kyllästynyt, se on ”lepäämässä”. On Teemaa ja Muumia. Sitten on kolmea sarjaa pienemmät määrät.

Meillä on useamman kerran vuodessa juhlia, joissa on reilut 20 ihmistä paikalla, hyvin usein yli 10. Silloin on käytössä Teemaa tai Kokoa, rennoimmissa Teemat ja Muumit sekaisin. Itse tykkään arkena juoda teetä ja kahvia vaihdellen noista, joita on vähemmän ja niitä valitsee usein muukin perhe. Nuoriso taas jemmailee välillä kolmekin mukia huoneeseensa (eikö missään muussa perheessä käy näin?) eli koneessa voi hyvin olla vaikka 6 mukia ja nuorisolla ne 4-6 jossain. Sitten tulisi sen ihan normaali 12 vierasta ja sitten etsitääm kuppia ja tiskataan.

Näin me ihmiset ollaan erilaisia. Vinkkejä on kiva saada, mutta toki sopiva tavaramäärä on yksilöllinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keinoja miten voi päästä yli on laittaa tavarat pois näkyvistä ja vaikka 3kk päästä laittaa pois ne mitä ei ole kaivannut. Muita on miettiä miksi haluaa vähemmän tavaraa ja miettiä millaista elämä olisi ilman näitä turhia tavaroita. Siis se, että oikeasti vaan ymmärtää, ettei näitä tavaroita tule kaipaamaan, kuten olet jo ymmärtänyt.

Ei tämä toimi kaikilla. Minä muistelen vuosia vanhoja tavaroita, joita ei enää ole. Siksi en heitä enää pois mitään. 

Kaikki vinkit ja apukeinot eivät toimi kaikille, niitä kannattaa kokeilla eri elämän vaiheissa. Joku mikä ei resonoinut millään tavalla nuorena, voi nyt aiheuttaa ahaa -elämyksiä ja aiemmin hyvin toimineet keinot tuntua tyhmiltä.

Kannattaa miettiä tuota omaa ajattelua? Miksi nuo vuosia sitten pois laitetut tavarat aiheuttaa noin ison reaktion? Onko sinulla paljon tunteita kiinni tavaroissa? Onko ne tavarat esimerkiksi kattila ja eikö sinulla ole nytkin kattila jossa saat ruokaa laitettua? Vai onko kyse kuitenkin jostain farkuista joissa olit ensi treffeillä? Tai lapsuuden leluista, koska silloin olit onnellinen?

Sitten kun ymmärtää mikä tunne niissä tavaroissa oli kiinni, niin sitten voi huomata, että ne tunteet ja muistot ovatkin siellä sinussa, eikä kiinni ulkoisissa tavaroissa.

Voi myös miettiä miten hirveän paljon meillä ihmisillä on elämän aikana ollutkaan tavaroita, kaipaatko oikeasti jokaista mikä on laitettu pois? Jokaista paperia, jokaista vessapaperirullaa, jokaista shampoopurkkia ja niin edelleen. Jossain menee se raja, oikeasti kaipaamasi esineet edustavat sinulle jotain muuta.

Tavoitteeni oli herätellä ajatuksia ja toivon, että suurin osa meistä pääsee tilanteeseen jossa kodissa olevat tavarat joko helpottavat elämää tai tuovat iloa. Eikä tavaroita säilytetä, koska pelätään: että jäädään kaipaamaan niitä tai lahjan antaja suuttuu tai minua pidetään outona, jos ei ole tuota tai mitä jos elämä menee pieleen ja olisin juuri näitä tarvinnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jokun vaatteen voi kuluttaa loppuun? Ihan kirjaimellisesti se on tosi vaikeaa. Minulla on suosikkiyöpaita, en muista kuinka kauan olen sitä käyttänyt, mutta ei se ole vieläkään siinä kunnossa että tekisin siitä siivousrättejä. Kyynärpäät kuluivat, mutta lyhensin hihat.

Olen yrittänyt kirjoittaa tähän kommenttia nyt kolme kertaa, mutta joku sana estää sen. Ehkä ne kommentit julkaistaan jossain vaiheessa ja pahoittelen, että niitä on sitten useampi. Jos on. 

Se on ilmestynyt jo useampi sivu aiemmin ja viestiin on vastailtukin jo.

Ei minun vastaustani siihen ole julkaistu vieläkään. Onneksi kopioin sen itselleni talteen, mutten vieläkään tajua, mikä niistä ihan tavallisista sanoista ei kelpaa tänne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin eka kerran tätä ketjua kun rupesi tuntumaan että olen pulassa. Putkiremppa tulossa ja samaan revohkaan ajattelin uusia keittiön. Eihän siinä mitään mutta Id ootti na rupesin tyhjentämään vaatehuonetta että saan keittiökamoja sinne. Kaikin puolin tyhmä luulin että minulla on homma hanskassa, olenhan muuttanut aika usein ja karsinut kamaa.

Vaatehuoneesta löytyi vuodelta kivi ja kirves lasketteluhousut ja takki, bleiseri, hameita joita käytin ehkä 80-90 luvuilla, huiveja, toppeja hintalapun kanssa. Ja tätä kaikkea olen kuljettanut muutoissa mukana, muuttanut n. 5 vuoden välein. En nyt puutu kenkiin.

Mitä tälle teen? Vähän iski paniikki. Ja jos joku takertuu keittiökamojen säilytykseen, ne on ehkä siellä vaatehuoneessa laatikoissa joissa on tiivis kansi.

Katso vaatteista rehellisesti onko ne sellaisia, mitä joku voisi vielä oikeasti käyttää heti huomenna. Eli kasari ja ysäri, kaikki pinttyneet ja virttyneet jätesäkkiin ja roskiin. Jos vaate on sellainen, että voisit antaa kaverille, pistä toiseen säkkiin ja vie lähimpään keräyslaatikkoon.

Jatka samaa hönkää keittiövarusteet. Mäkkärin kokislasit, matkamuistokupit, joita ei käytetä, parittomat astiat, triplakappaleet kauhoja, kakkuvuoat, kun et koskaan leivo, laatikkoon ja pois. Loput vaatehuoneeseen.

Kohta sinne mahtuu jo sun kirjatkin ja kaikki muukin tavara, putkirempastahan tulee ihan pirusti pölyä.

Tähän totean, että ei ei ei - älkää enää jatkako tätä kasarit ja ysärit roskikseen -juttua. Tottakai tekstiilikeräykseen rikkinäiset ja pinttyneet, mutta ei yhtään vanhaa, hyvää vaatetta enää roskiin. Fiksut, elologiset ja yksilöllisyyttä arvostavat ihmiset, myös nuorea haluavat juuri tuota vaatetta, joka ei tule jokaisella vastaan ja on vielä hyvin tehty. Minun tyttärelläni on lautailussa käytössä kahdet kasarn/ysärin skimbahousut ja ne ol priimat ja näyttävät tosi hyviltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jokun vaatteen voi kuluttaa loppuun? Ihan kirjaimellisesti se on tosi vaikeaa. Minulla on suosikkiyöpaita, en muista kuinka kauan olen sitä käyttänyt, mutta ei se ole vieläkään siinä kunnossa että tekisin siitä siivousrättejä. Kyynärpäät kuluivat, mutta lyhensin hihat.

Olen yrittänyt kirjoittaa tähän kommenttia nyt kolme kertaa, mutta joku sana estää sen. Ehkä ne kommentit julkaistaan jossain vaiheessa ja pahoittelen, että niitä on sitten useampi. Jos on. 

Ei julkaista koskaan, kommentin sisällöstä riippumatta. Itseltäni jäi sille tielleen gradua käsitellyt asiallinen viesti. Sain gradustani äm män.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt tarviis jotain pientä tsemppiä. Mulla on vaatteita joita ei ole koskaan käytetty. Ostettuna sekä uutena että käytettynä. Olen 20 vuotiaasta asti kuvitellut että sitten kun pääsen töihin niin tarvitsen siistiä vaatetta ja/tai tuohon aion vielä joskus mahtua. Nyt kun olen 35 ja kaikki työt ja harrasteet sujuu yleisimmin ihan rönttävaatteissa niin miten saisin itseni päästämään noista vaatteista irti. Tiedostan että ne on ihanneminälle. Tiedostan myös että joskus siirryn siistiin sisätyöhön niin voin ostaa uudet kauluspaidat ja bleiserit.

Mutta on silti tosi vaikea päästää irti.

Alat käyttää niitä ja toteat, että ne ovat vanhanaikaisia/rumia/liian pieniä. Sitten mietit miksi pitäisit kaapissa vaatetta, jota et voi koskaan käyttää.

Miksei voi käyttää kotona vanhanaikaisia vaatteita? 

First World Problems. 

Niin totta. Miksi heittää pois vaate, jonka ainut vika on vain sen epämuodikkuus? "Mökkivaatteena" toimii ihan hyvin.

Koska useimmilla on myös niitä mökkivaatteita aivan liikaa. Vaatteiden käyttäminen loppuun ei ratkaise sitä ongelmaa, että vaatteita on alkujaankin liikaa. Ja niinhän niitä on, jos epämuodikas vaate ei ole muotiaikanaan ehtinyt loppuunpidetyksi.

Itselleen pitää olla myös armollinen. Ei pidä rangaista itseään epämiellyttävillä vaatteilla vain siksi, että niitä joskus hommasi ja jätti käyttämättä. Kunhan ei pidä kaiken poisheittämistä oikeutuksena sille, että saa ostaa uudet kamat tilalle. Se ei yleensä ole tässä ketjussa ongelmana, täällä on enemmän maailmantuskaisia ihmisiä, jotka tukkivat kaappinsa turhalla tavalla siksi, että ei raaski heittää niitä pois.

Kannustan kyllä harkitusti korvaamaan tavaroita uudella. Esim. puoli tusinaa tekonahkalaukkua voi aivan hyvin korvata yhdellä klassisella ja ajattomalla nahkalaukulla. Yhtä lailla kymmenet pieruverkkarit voi korvata yhdellä siistillä kotiasulla, jos sillä tulee itselle parempi mieli.

Monella tavarapaljouden syynä on se, että ei ole sitä täydellistä unelmatavaraa joko kursailun tai hinnan vuoksi ja ostetaan sen sijasta korviketavaraa. Monelle tämä on jo lapsuudesta opetettu malli. Ei saanut toivomaansa Barbieta, vaan jonkun Cindyn tai Daisyn tai muun kopion, mikä ei ominaisuuksiltaan ollut ollenkaan samanlainen.

Juuri näin. Miksi minun pitäisi pukeutua kotona tai mökillä ryysyihin, jotka päällä ei ole hyvä olo? Mieluiten omistan kohtuullisen määrän tavaraa, kaikki hyviä ja käyttökelpoisia, elämänlaatuani parantavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveästi on  monenlaista tavaraa, mutta  kun laittaa jotain pois, huomaa hetken päästä, että tarvitisisi  sitä  silloin juuri

Siispä laitan vain rikkonaiset pois

Tämä on myös useimmin harhaa. Yksi tai useampi seuraavista tapahtuu usein näissä:

1. Laitat pois 100 tavaraa, tarvitset niistä yhtä = 99 turhaa tavaraa meni pois, mutta aivot keskittyy siihen yhteen jonka olisit kuitenkin tarvinnut. Et edes muista niitä 99 muuta, mutta silti on paha mieli sen yhden takia.

2. Jos et olisi laittanut tavaroita pois, ei tilanne jossa tarvitset yhtä niistä olisi välttämättä tullut mieleesi. Näin tavaroiden karsiminen välillisesti toikin asian mieleesi ja aiheutti tarpeen.

3. Jos tilanne olisi tullut vastaan, niin ettet olisi tavaroita karsinut, et olisi muistanut, että sinulla on asiaan sopiva tavara. Seuraavaksi karsiessa olisi tavara tullut vastaan ja sinua olisi harmittanut yhtälailla, koska menit ostamaan uuden, vaikka sinulla olisi varastossa ollut vastaava.

4. Tavara olisi voinut helpottaa asiaa johon sitä tarvitsit, mutta oikeasti pärjäsit muilla tavaroilla. Esimerkiksi laitoit oksasakset pois ja sitten omenapuuta piti karsia, käytitkin sahaa.

5. Tavara oli aika halpa ja helposti hankittava ja sait vastaavan tilalle samantien, kun tarve tuli.

En itsekään ole sitä mieltä, että tavaraa tarvitsee heittää pois vain pois heittämisen ilosta tai siksi, että minulla olisi alle xxx kpl tavaroita.

Minusta jos tavaralle on tarkoitus ja tilaa, sen voi säästää, vaikka ei sitä jatkuvasti käyttäisi. Mutta tärkeää on se, että se tila sille löytyy. Sitten kun tavaraa tarvitsisi, ei pidä alkaa sellainen epämääräisten laatikoiden siirtely ja tutkiskelu operaatio, joka johtaa siihen, että joutuu kuitenkin ostamaan sen tavaran uudestaan, koska kaikkea on niin paljon. Arjen tarvitsee olla myös helppoa, jokapäiväiset tehtävät pitää pystyä suorittamaan ilman, että tarvitsee penkoa tavaravuorten takaa kauhaa, etsimään tuntikausia kynää, siirtelemään kasoja istumapaikan löytämiseksi, kompastelematta laatikoihin ja niin edelleen. Myös varastoissa pitää olla tavarat järkevästi, eikä tarvitse penkoa, toki siellä jotain voi joutua nostamaan korkealta tai siirtämään, mutta tämä ei haittaa, jos ei ole edes viikottaista. Näin jos tavaraa tarvitsee, sen myös löytää.

Tosi hyvä tuo alun listaus!

Minä olen kyllä karsimisin ilosta karsija, ja koko ajan on vähennys käynnissä ja tavaraa tulee sisään tosi vähän (olen eräässä Facebook-ryhmässä, jossa osaa kirjaa hankintojaan ja poistojaan, sen perusteella osan tämän sanoa). Mulle vähäinen tavaramäärä on itseisarvo sinänsä eikä tila ole syy yhtäkään tavaraa pitää. Kyse on tavaran hallinnan helppoudesta. Tiedän tismalleen mitä omistan ja missä kaikki on, kaikelle on paikka ja säilytystiloja on helppo käyttää. Olen jokaisen esineen valinnut hankkia tai pitää, koska sitä tarvitsen, käytän ja se on mieluisa. Niille on paikka ja syy olla kodissani ja elämässäni. Vielä on karsittavaa, ja kun oma ajattelu kirkastuu, aina löytyy lisää karsittavaa. Karsiminen ei tavallaan lopu koskaan, koska elämäntilanne muuttuu ja käsitykset itsestä muuttuvat. Mihinkään tiettyyn lukumäärään en kiinnity, mutta silti itsekseni lasken tavaravirtoja. Pidän ajatuksesta, että omistan vain sen, jonka olen valinnut omistaa.

Miettikää kuinka paljon on mennyt rahaa turhaan tavaraan! Itse olen ostellut alennusmyynneistä vaatteita ja kosmetiikkaa liikaa viimeiset 10 vuotta. Kaikki paikat pursuaa ihan hyvää tavaraa. Mutta sitä on liikaa. Olen olevinaan aika nuuka, mutta jos ajattelee paljonko tähän harrastukseen on mennyt. Varmaan tosi paljon. Ajattelin, että voisi hinnoitella kaikki tavarat ja laskea, jos saisin aikaiseksi. Jos ajattelee, että vaikka 200 eurolla kuussa, se on 2400 vuodessa. Eli 24000 kymmenessä vuodessa. Yleensä noin puoleen hintaan. Eli vaatimattomasti normaalihinnalla 50 tuhannen edestä! Tämä siis vain arvio. Voi olla enemmänkin. Enkä hamstraajana raski heittää pois. Ja kyse vain omista tavaroista. Pitää ehkä oikesti laskea. Kiva kun on ainakin muutaman kymmenen tuhannen arvoinen vaatevarasto :(

Vierailija kirjoitti:

Miettikää kuinka paljon on mennyt rahaa turhaan tavaraan! Itse olen ostellut alennusmyynneistä vaatteita ja kosmetiikkaa liikaa viimeiset 10 vuotta. Kaikki paikat pursuaa ihan hyvää tavaraa. Mutta sitä on liikaa. Olen olevinaan aika nuuka, mutta jos ajattelee paljonko tähän harrastukseen on mennyt. Varmaan tosi paljon. Ajattelin, että voisi hinnoitella kaikki tavarat ja laskea, jos saisin aikaiseksi. Jos ajattelee, että vaikka 200 eurolla kuussa, se on 2400 vuodessa. Eli 24000 kymmenessä vuodessa. Yleensä noin puoleen hintaan. Eli vaatimattomasti normaalihinnalla 50 tuhannen edestä! Tämä siis vain arvio. Voi olla enemmänkin. Enkä hamstraajana raski heittää pois. Ja kyse vain omista tavaroista. Pitää ehkä oikesti laskea. Kiva kun on ainakin muutaman kymmenen tuhannen arvoinen vaatevarasto :(

Jatkan vielä. Olen valitettavasti edelleen sitä mieltä, että ostaminen on se ydinongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää kuinka paljon on mennyt rahaa turhaan tavaraan! Itse olen ostellut alennusmyynneistä vaatteita ja kosmetiikkaa liikaa viimeiset 10 vuotta. Kaikki paikat pursuaa ihan hyvää tavaraa. Mutta sitä on liikaa. Olen olevinaan aika nuuka, mutta jos ajattelee paljonko tähän harrastukseen on mennyt. Varmaan tosi paljon. Ajattelin, että voisi hinnoitella kaikki tavarat ja laskea, jos saisin aikaiseksi. Jos ajattelee, että vaikka 200 eurolla kuussa, se on 2400 vuodessa. Eli 24000 kymmenessä vuodessa. Yleensä noin puoleen hintaan. Eli vaatimattomasti normaalihinnalla 50 tuhannen edestä! Tämä siis vain arvio. Voi olla enemmänkin. Enkä hamstraajana raski heittää pois. Ja kyse vain omista tavaroista. Pitää ehkä oikesti laskea. Kiva kun on ainakin muutaman kymmenen tuhannen arvoinen vaatevarasto :(

Jatkan vielä. Olen valitettavasti edelleen sitä mieltä, että ostaminen on se ydinongelma.

Oletko kokeillut tarkkaa kuluseurantaa? Se voisi auttaa sinua.

Vaatteisiin on myös niitä sovelluksia, mihin kuvataan jokainen ostos ja merkitään ylös aina kun ko. vaatetta käyttää. Se laskee sitten käyttökerran hinnan jne. Jos tykkää tilastoida, tuo voi olla sopiva. Kaikki ei tykkää ja se on tietenkin ok.

Vaikka tavaroita olisi enemmänkin, niin mielestäni olennaista on se, että ne ovat sinulle tärkeitä.

Minä pidän remppahommista ja tee-se-itse jutuista. Samoin omakotitalossa on aina jotain remppaa. Siksi "verstaalla" on vaikka minkälaisia työkaluja, puunpaloja, ruuveja ja kaikkea muuta minkä joku toinen voisi tuomita roskaksi. Minulla on kuitenkin tila niitä säilyttää, verstaalla mahtuu tekemään ja kaikelle on oma paikkansa. Sitten, jos jämäpuuta kertyy liikaa, eikä se mahdu enää sille varattuun paikkaan, laitan sitä pois. Puolisolla on taas elektroniikkaharrastus, joten johtolaatikoita ja kaikkia outoja laitteita riittää, mutta hänellä on sama mentaliteetti, tavaraa saa olla turhaakin, kunhan ei tule elämän tielle. Jos alkaa tursuamaan yli omasta paikastaan, niin sitten poistetaan. Toki aina välillä ollaan karsittu muista meille turhemmista kategorioista tilaa harrastuksille. Se on kai tässä se tarkoitus, että löytää ne itselle tärkeät asiat ja luopuu turhasta. Oli se tärkeä elämän helppous ja oma aika tai joku harrastus tai muu.

Kuka ne tavarat on hankkinut, Hän ne voi jatkokäsitellä...