tavarapaljous :(

Steve Jobsin univormuun liittyy eräs asia, joka sisältää opetuksen. Jobs halusi Applen työntekijöille univormun ja ajoi asiaa vakavissaan. Hänellä oli pelottavan ja hankalan johtajan maine, mutta tässä asiassa työtekijät nousivat kapinaan. Univormuhanke haudattiin.

Opetus on se, että se mikä sopii Stevelle ei välttämättä sovi kaikille. Jos muutosta haluaa, halun pitää lähteä yksilöstä itsestään. Pätee varmaan kaikkiin asioihin, myös tavarapaljouden parista löytyviin.

jumissa kirjoitti:

Minä siivoan jo ties kuinka monetta kertaa nurkkiani ja joka kerta saan muutaman jätesäkillisen pois (omakotitalo). Mutta ongelmana on se vahva ajatus, että "tätä voi vielä tarvita". 

En millään rohkene laittaa vaikkapa liian pieniä vaatteita pois, koska ikuisena laihduttajana odotan sitä hetkeä, että milloin ne vaatteet jälleen sopii. 

Siksi vaatekaapissani ja varastoissani on monta jätesäkillistä vaatetta kokoa 36 - 50. Oikeasti! Olen lihonut 40kg! Välillä laihdun 10-15kg, mutta olen lihonnut takaisin.

Toisekseen säästän kaikkea, mikä äkkiseltään näyttää ihan roskalta (vappukoristeet, joulukoristeet, halloweenkoristeet, askartelutarvikkeet, paketoimistarvikkeet, erikokoisia ja vahvuisia kirjekuoria, lahjapapereita on 15rullaa, lahjakasseja 35kpl.....)

Noitahan tarvii, ainakin joka joulu. -Mutta vievät ihan järjettömän paljon tilaa!

Minulla on myös harrastuksiin liittyviä lehtileikkeleitä, valokuvia, saavutuksia, diplomeita jne. ihan järjetön määrä.  Nuoruuden muistot löytyy pahvilaatikkoihin pakattuna ja juu valokuvia koko elämältä lajittelematta. Iso osa on kaikki paperit. Olen säästänyt kaikki ns. viralliset paperit. Kaikki. 

Tarvitsenko joskus niitä tietoja? Sitä, miten masennustani hoidettiin 20v sitten? Entä muita sairauksia ja niiden epikriisejä jne.

Kalenterit olen säilönyt kymmeniä vuosia, niihin olen kirjannut niin paljon asioita.

Sitten minulla on paljon uutta/käyttämätöntä tavaraa. Esim. valokuvakansioita, että kun joskus saisin ne laatikot käytyä läpi... 

Kirjoja on paljon. 

Kaikkea vaan on niin paljon. 

Keittiöstä olen saanut ylimääräiset astiat pois, samoin kylppäristä putelit. 

Miten ihmeessä saisin nämä muut huoneet ja tunnesiteiset tavarat siivottua ja poistoon?

 

Kannattaa kokeilla ensin miettiä paljonko tarvitsee, ihan järjellä ja ennen kuin edes kerää tavaroita. Sen mukaan etsii säilytyslaatikon. Jos on todella jouluihminen ja tykkää laittaa joulua, voi olla useampi laatikko/ikeakassi. Jos taas joulu ei niin innosta, niin yksi riittää. Paketoimistarvikkeet kahteen, joulu ja muut. Askartelut perustarvikkeet ja jokaiselle projektille omansa. Sitten lajittelee laatikkoon aina kaikkein kivoimmat ja rakkaimmat. Muista luopuu, sitä tavaraa oli jo sovitun laatikon verran. Näihin on sitten paljon helpompi myös palata seuraavalla karsimiskierroksella ja muutenkin tarvittaessa. On laatikoita jossa lukee askartelu, ei tarvitse ensin käydä läpi neljää jätesäkillistä joulutarvikkeita, ennen kuin löytää ne askartelut.

Väärän kokoisiin vaatteisiin hommaisin pienempiä laatikoita. Joihin mahtuu vaikka about viisi asua per laatikko. Laitan päälle lappu koko 38.Lajittele kaikki vaatteet koon mukaan omiin kasoihin ja taas valitse muutama suosikki per koko. Näin ei tarvitse pelätä, jos koko vaihtuu, niin ettei ole mitään päälle pantavaa, mutta vaatteiden määrä on rajattu. Ja aiemmin oli sitä keskustelua, että muutamalla asulla pärjää hyvin. Toki jos joku koko on sinulle oikea realistinen tavoite, niin sille voi laittaa hieman isomman laatikon, eikä enää sitä pienempiä säästä, luultavasti silloin kyllä haluat ostaa uusiakin. Jätesäkeissä säilyttäminen on huono vaihtoehto, sieltä ei näe mitä on, se tuntuu keskeneräiseltä ja siksi vaivaa mieltä ja tavallaan masentaa.

Paperit kannattaa myös lajitella. Oikeasti tärkeät, koulujen päästötodistukset, työtodistukset ja muut tärkeät yhdessä paikassa. Yksi kansio tai laatikko ajankohtaisille, vaikka tämän vuoden verotiedot ja sijoituksiin liittyvät. Sitten muista miettii mitä haluaa arkistoida ja säästää, jos on enemmän omaisuutta, voi jotain lappuja kaivata verotukseen muutamien vuosien ajalta. Haluaako säilyttää jotain sairaskertomuksia? Ne ovat kuitenkin jossain terveydenhuollon arkistoissa, tarvitseeko niitä itselleen? Jos haluaa, niin niillekin oma laatikko. Näin jos sitten jossain vaiheessa tuntuu, ettei enää jotain tarvitse, löytyy ne helposti ja voi laittaa pois, kun tietää jo käyneensä läpi. Ottaa vaan "kalenterit" laatikon hyllystä ja polttaa sisällön.

Valokuville oli minusta joskus ihana neuvo, että ottaa ne kaikki olohuoneeseen, käy niitä läpi ja laittaa säästettävät kivaan koriin olohuoneen sohvan viereen. Tuplat ja epäselvät ostokset ja turhat kuvat pois. Sitten ne on siinä nätissä korissa olohuoneessa ja sieltä voi niitä kaivella ja katsella jos haluaa. Ei kukaan jaksa montaa valokuvakirja selata, mutta moni katsoo varmaan mielellään muutaman satunnaisen kuvan korista. Jos haluaa voi toki samalla lajitella jotain tietyn teeman valokuvakirjaankin, vaikka lapsi, mökki, koira jne. Tuota voi tehdä samalla kun istuu sohvalla ja katsoo hömppää telkkarista.

Tärkeä on minusta mennä suunnitelman kanssa karsimaan. Toki ihminen keksii siihen suunnitelmaan aina lisäpykäliä (joulua kolme laatikkoa, mutta eihän tuo muovikuusi ja sen koristeet niihin kuulu), mutta tavara ainakin vähenee. Samoin valmiiksi suunnitelma mitä tavaralle jota ei säästä tekee, voiko lahjoittaa tai kierrättää jotenkin. On helpompi luopua, kun näkee, että tavaraa on jo noin paljon ja ne on kaikki kivempia, kuin nämä muut ja niille muille on loppusijoituspaikka. Paperia karsiessa homma vaikka silppurin jostain.

Muutama täällä pohti kauluspaitojen kohtaloa, kun niitä säilöö monet ehkä turhaankin mutta sitten taas joskus ehkä olisikin niille kauluksille tarvetta, niin olisiko sellainen hyvä ratkaisu jossa tee-se-itse tyylisesti tekisi siitä kauluspaidasta irtokauluksen? Sitä sitten voisi pitää paitojen tai mekkojen alla, jos joskus tarvetta ns.vähän ryhdikkäämmälle asulle. 

Toki jos ei yhtään oikeasti enää koko kauluspaitaa tai niitä irtokauluksia kaipaa, niin uskoisin että hyvin liikkuu kirppiksillä tai annetaan palstoilla vähintään.

jumissa kirjoitti:

Minä siivoan jo ties kuinka monetta kertaa nurkkiani ja joka kerta saan muutaman jätesäkillisen pois (omakotitalo). Mutta ongelmana on se vahva ajatus, että "tätä voi vielä tarvita". 

En millään rohkene laittaa vaikkapa liian pieniä vaatteita pois, koska ikuisena laihduttajana odotan sitä hetkeä, että milloin ne vaatteet jälleen sopii. 

Siksi vaatekaapissani ja varastoissani on monta jätesäkillistä vaatetta kokoa 36 - 50. Oikeasti! Olen lihonut 40kg! Välillä laihdun 10-15kg, mutta olen lihonnut takaisin.

Toisekseen säästän kaikkea, mikä äkkiseltään näyttää ihan roskalta (vappukoristeet, joulukoristeet, halloweenkoristeet, askartelutarvikkeet, paketoimistarvikkeet, erikokoisia ja vahvuisia kirjekuoria, lahjapapereita on 15rullaa, lahjakasseja 35kpl.....)

Noitahan tarvii, ainakin joka joulu. -Mutta vievät ihan järjettömän paljon tilaa!

Minulla on myös harrastuksiin liittyviä lehtileikkeleitä, valokuvia, saavutuksia, diplomeita jne. ihan järjetön määrä.  Nuoruuden muistot löytyy pahvilaatikkoihin pakattuna ja juu valokuvia koko elämältä lajittelematta. Iso osa on kaikki paperit. Olen säästänyt kaikki ns. viralliset paperit. Kaikki. 

Tarvitsenko joskus niitä tietoja? Sitä, miten masennustani hoidettiin 20v sitten? Entä muita sairauksia ja niiden epikriisejä jne.

Kalenterit olen säilönyt kymmeniä vuosia, niihin olen kirjannut niin paljon asioita.

Sitten minulla on paljon uutta/käyttämätöntä tavaraa. Esim. valokuvakansioita, että kun joskus saisin ne laatikot käytyä läpi... 

Kirjoja on paljon. 

Kaikkea vaan on niin paljon. 

Keittiöstä olen saanut ylimääräiset astiat pois, samoin kylppäristä putelit. 

Miten ihmeessä saisin nämä muut huoneet ja tunnesiteiset tavarat siivottua ja poistoon?

 

Sun pitää tunnistaa tarpeelliset tavarat, tarpeettomat tavarat ja tunnetavarat. Vika on se vaikein, eikä niistä kannata aloittaa.

Tarpeellisia sulla on esim. noi lahjapaperit. Kerää ne kaikki yhteen paikkaan ja käytät niitä pois, uusia et osta ennen kuin loppu häämöttää noissa. Lahjapapereissa ei luojan kiitos ole mitään muotia, kukaan ei huomaa, että sulla on 10 vuotta vanhaa paperia!

Kirjekuoret keräät myös yhteen paikkaan ja sitten ihan rehellisesti mietit tarvitsetko niitä kaikkia. Ei ole iso ekosynti luopua kasasta paperia. Kirjeitä ei enää lähetetä ja jos et ole innokas kirpparimyyjä, et tarvitse erivahvuisia kirjekuoria. Noi voi helpolla lahjoittaa jollekin innokkaalle myyjälle tai pienyrittäjälle.

Pistä vaan reippaasti ne vaatteet varastosta pois. Jos laihdut, haluat juhlistaa sitä uusilla vaatteilla, et niillä koinsyömillä varastovaatteilla, joista on kuminauhat säilytyksessä kuolleet.

Et tarvitse vanhoja terveyspapereitasi. Ne löytyvät sairaalasta/terveyskeskuksesta mikrofilmiltä, jos tarve tulee. Saat tilattua ne itse sieltä takaisin itsellesi tai hoitava taho voi tilata. Yhteiskunnalla on noin sadan vuoden säilytysvelvollisuus terveystietoihin. Et myöskään tarvitse suurinta osaa virallisista nuoruuspapereistasi. Et tarvitse pankki- tai verotietoja, et vanhoja kokeita, ei ne diplomitkaan ehkä oikeaa, kuplivaa muistofiilistä tuo. Jos tuo, säilytä ne erillisessä diplomikansiossa/muovitaskussa, muuten pois.

Itse en ole säilönyt edes vanhoja työtodistuksia, en halua muistella kesiä mansikkamailla ja mopin varressa, ne eivät lue edes CV:ssä. Minulla ei ole yhtäkään peruskoulun todistusta jäljellä, ei edes päättötodistusta, koska on korkeampia koulutuksia sen päälle, ja olin koulukiusattu. En tarvitse mitään muistoa peruskoulusta, mummin antama penaali riittää. Ja sekin on muisto mummista, ei koulusta.

Paperit on oikeastaan helpointa karsittavaa. Se, mitä et ole tähän asti tarvinnut, ei ole tarpeellista jatkossakaan. Muistopaperia saa säilyttää jonkin verran, mutta rajaa sille tietty tila.

Kirjat lajittelet kirjoihin, jotka luet vielä joskus, kirjoihin, jotka säilytät muusta syystä (esim. lapsuuden lempparit Anna-kirjat voi hyvin säilyttää, vaikkei niitä enää lukisi) ja poistat ne kaikki, joita et lue, eikä ole syytä säilyttää. Sinne kaikki minnavirtasen kirjoittamat Koululaisen vuosi -kirjat, joita et ole koskaan lukenut, etkä lue jatkossakaan. Vain hyvät kirjat kannattaa säilyttää.

Kuvat on fiksumpaa digitoida, koska värikuvissa ei värit kestä säilytystä. Jos haluat ne paperille, ne on fiksumpaa tilata nykyaikaisena valokuvakirjana kuin liimata albumiin, koska albumit vievät ihan järisyttävästi tilaa.

Meillä on pyörinyt nurkissa vauvalta jääneitä vaatteita ja tarvikkeita.

Kyseinen vauva on pian 1,5v ja tänään sain vihdoin vietyä ne pois!

Laitoin toriin myyntiin pariinkin otteeseen, mutta ei vaan liiku.

Yhden vaatepaketin sain myytyä, kaikki loput vein Hopelle.

Meiltä oli aika pitkä matka sinne ja mietin jo lähtiessä, että onko tässä mitään järkeä. Kierrätyskeskus olis lähempänä.

Joku täällä sanoi aiemmin, että ajattelee hyväntekeväisyyteen viennin omana tekona. En minäkään mikään kuukausilahjoittaja ole, joten olkoon tämä nyt osuuteni.

Siinä lastauslaiturilla vielä katsoin näitä tavaroita vähän haikeudella.

Olis niistä sittenkin voinut myymällä muutaman euron saada...

Kun tulin takaisin kotiin, ilo oli suuri! Vihdoin nurkissa ei majaile kestokasseittain vaatteita, eikä sohvan alta pilkota sitteriä!

Kaikkein parasta toki, että nämä tavarat ovat suht uusia, joten kiva seuraavienkin perheiden käyttää, kun ei ole jostain 80-luvulta ja autotallin nurkasta raijattu keräykseen.

Otin tänään askelen kohti kammokaappiani. Kyseessä on siis vanhan emännänkaapin alaosa, joka on täynnä erilaisia papereita ja kansioita ja mitälie. En oo uskaltanut kajota siihen, kun en tiedä mihin tarttuisin. Tänään sitten ohimennen vain avasin sen, otin sieltä laatikon, avasin ja katsoin mitä siellä on. Löysin hääkuva-albumiprojektini, joka saa jatkaa odotteluaan kun ei siitä vanhene (ostoslistaan merkitsin kyllä sen albumin oston, että ylipäätään voi joskus niitä kuvia siihen tunkea ja projekti voi edetä) mutta löysin myös kolme iän vanhaa puhelintani ja niiden suojakuoret. Suojakuoret lensivät roskiin ja aloitin puhelimien latauksen, tarkistan tarviiko (tai voiko) niistä tyhjentää enää mitään kuvia ja sitten aion tuhota ne. Onko muuten vinkkejä niiden hävitykseen?

Noh, joka tapauksessa, tyhjensin sieltä muutaman asian ja laitoin sitten ovet taas kiinni.

Niin helppoa se oli!

Yleensä alan kunnon shown, kun alan tyhjentää ja järjestää kaappeja ja joka paikka on myllätty. Lopuksi voimat on loppu ja joka paikassa on epämääräisiä asioita.

Tän kaapin kanssa päätin yrittää aloittaa kevyellä linjalla, jotta usko säilyy uskaltaa jatkaakin sitä. Ettekä usko, miten iloiseksi tulin noista roskiin heitetyistä, loppuun kuluneista suojakuorista! Se on alku.

Vierailija kirjoitti:

Otin tänään askelen kohti kammokaappiani. Kyseessä on siis vanhan emännänkaapin alaosa, joka on täynnä erilaisia papereita ja kansioita ja mitälie. En oo uskaltanut kajota siihen, kun en tiedä mihin tarttuisin. Tänään sitten ohimennen vain avasin sen, otin sieltä laatikon, avasin ja katsoin mitä siellä on. Löysin hääkuva-albumiprojektini, joka saa jatkaa odotteluaan kun ei siitä vanhene (ostoslistaan merkitsin kyllä sen albumin oston, että ylipäätään voi joskus niitä kuvia siihen tunkea ja projekti voi edetä) mutta löysin myös kolme iän vanhaa puhelintani ja niiden suojakuoret. Suojakuoret lensivät roskiin ja aloitin puhelimien latauksen, tarkistan tarviiko (tai voiko) niistä tyhjentää enää mitään kuvia ja sitten aion tuhota ne. Onko muuten vinkkejä niiden hävitykseen?

Noh, joka tapauksessa, tyhjensin sieltä muutaman asian ja laitoin sitten ovet taas kiinni.

Niin helppoa se oli!

Yleensä alan kunnon shown, kun alan tyhjentää ja järjestää kaappeja ja joka paikka on myllätty. Lopuksi voimat on loppu ja joka paikassa on epämääräisiä asioita.

Tän kaapin kanssa päätin yrittää aloittaa kevyellä linjalla, jotta usko säilyy uskaltaa jatkaakin sitä. Ettekä usko, miten iloiseksi tulin noista roskiin heitetyistä, loppuun kuluneista suojakuorista! Se on alku.

Mahtavaa, hieno alku!

Suuri paperiurakka kannattaa tehdä niin, että lajittelet paperit ensin kategorioihin niihin papereihin aihetta enempää tutustumatta. Sitten käsittelet kategoria kerrallaan.

Suurin osa säästetystä paperista on turhaa, niin se vaan on.

Puhelimet voi viedä SER-kierrätykseen, jos niillä ei ole mitään jälleenmyyntiarvoa. On tärkeää, että ne harvinaiset metallit niistä saadaan kiertoon uusiin puhelimiin, ettei tarvitse louhia niitä neitseellisestä maaperästä.

Nyt tein niin suuren karsimisen vaatekaappiin, että pakko tulla onnellisena kertomaan :D

 

Havahduin tänään omaan peilikuvaani. Sieltä katsoi takaisin jotenkin nuhjuinen ja väsynyt ihminen; hiukset törötti joka suuntaan ja vaatteet nukkaiset ja kulahtaneet. Ihmettelin oikeasti sitä näkyä. Olin aina ennen tosi siisti ja harkitseva pukeutumistyyliltä ja ulkonäöltä muutenkin. Mitä ihmettä oikein oli tapahtunut.

Säikähdin sitä kulahtanutta olemusta niin paljon, että kerrankin sain karsittua vaatekaapista ISON määrän turhaa vaatetta. Sellaisiakin, joita en ollut jostain syystä raaskinut karsia vaikka eivät millään meinanneet tulla edes käyttöön - Tiedättehän, niitä tosi kauniita vaatteita missä kuitenkin on pakko olla joku vika kun ne jää vaan sinne kaappiin.

Osa hyväkuntoisista mutta minulle sopimattomista menee myyntiin ja osa joutuu valitettavasti ihan vaan johonkin kierrätykseen, kun ei kuntonsa puolesta varmasti mene kaupaksi. Tässä meni oikeasti monta tuntia kun sovitin ja hypistelin kaikkia vaatteita, ja menin peilin eteen pähkäilemään, että istuuko se oikeasti minun vartalolle. Yllätyin itsekin joistain uudenveroisista, mutta pitkään käyttämättä jääneistä vaatteista, että eihän ne oikeastaan edes sovi (hartialinja saattoi roikkua tai jotain muuta, mitä ei ehkä vaatteen hienoudesta sokaistuneena ollut aiemmin huomannut).

Jos jotain lisäpositiivista tapahtui niin minusta tuntuu, että piristyin heti ihan silmissä kun tajusin heittää ne kauhtuneet rätit täältä pois. Mulla oli aika rankat pari vuotta takana, ja se taisi näkyä ulkoisesti jo vähän liikaa. Nyt olen miettinyt hiljaa itsekseni, että onkohan yhteiset vuodet sokaisseet tuon puolisonkin vai eikö vaan ole kehdannut sanoa, että voisin vähän kiinnittää huomiota siihen mitä heitän päälleni... :D

Vierailija kirjoitti:

Muutama täällä pohti kauluspaitojen kohtaloa, kun niitä säilöö monet ehkä turhaankin mutta sitten taas joskus ehkä olisikin niille kauluksille tarvetta, niin olisiko sellainen hyvä ratkaisu jossa tee-se-itse tyylisesti tekisi siitä kauluspaidasta irtokauluksen? Sitä sitten voisi pitää paitojen tai mekkojen alla, jos joskus tarvetta ns.vähän ryhdikkäämmälle asulle. 

Toki jos ei yhtään oikeasti enää koko kauluspaitaa tai niitä irtokauluksia kaipaa, niin uskoisin että hyvin liikkuu kirppiksillä tai annetaan palstoilla vähintään.

Tämä on ihan hyvä vinkki, sillä nettikaupoissa on paljon irtokauluksia ("collar"), joita voi pitää puseron tai mekon alla. Niiden mallista riippuen asusta tulee söpö, asiallinen tai sitten niitä voi käyttää vaan esim. suojaamaan neuletta leuan ja kaulan meikiltä / ihon rasvalta ym. Ei ollenkaan huono vinkki tuunata irtokauluksia - jos ne vaan omaan tyyliin sopii.

Raivaamista kannattaa aina tehdä oman jaksamisen mukaan. Joskus innostuu ja ottaa konmari -tyylillä kaikki kasaan ja käy läpi tunteja. Joskus taa haluaa vaan saada jotain aikaiseksi, niin silloin taklaa yhden laatikon tai osan siitä kerralla kuntoon vartissa. Jos neljänä päivänä tekee vartin, se on jo tunnin tehokasta työaikaa.

Välillä on myös hyvä ottaa ns. pikavoittoja. Eli raivata sieltä mistä saa eniten näkyviä tuloksia. Vaikka se, että tyhjentää yhden lipaston tavaraa sen verran, että ne saa toiseen kaappiin ja vie lipaston kierrätykseen, ei paljoa sitä tavarakaaosta helpota, mutta saa kodin näyttämään paljon väljemmältä. Tämä antaa buustia sitten hoitaa niitä sälöjäkin. Tai se, että vie vaatekaapista osan vaatteista säilöön varastoon, ei vähennä tavaraa, mutta helpottaa elämää.

Mullakin oli näitä tavoitevaatteita.

Annoin itselleni luvan laittaa ne kiertoon. Jos joskus laihdun, en halua vanhoja vaatteita enää

Joku kysyi puhelinten hävityksestä, ja SER-keräys olikin jo mainittu.

Puhelimissa on usein omia tietoja, valokuvia ym. joten kannattaa huolehtia kunnolla tyhjentämisestä ja/tai toimittaa paikkaan, jossa vastaanotetaan data-SERiä tai vähintään sellaiseen paikkaan, ettei joku vie sitä sieltä mukanaan. Hyvä vaihtoehto on myös Seiffi (seiffi.fi), jonne puhelimet/tabletit ym. voi lähettää, mutta se maksaa jonkin verran: 4,90 e 1-2 laitetta ja 9e enemmän laitteita (hinta sisältää siis postituksen ja hävityksen).

Kesän jälkeen pesin kesävaatteet, korjasin, pieniä juttuja, pari meni kiertoon.

Nyt kaikki ovat yhdessä laatikossa, ylähyllyllä. Mukana myös sandaalit .

Samalla tyhjensin laatikon, jossa oli talvikamppeet.

Hyllyt pysyvät siistimpänä. 2 kesämekkoa meni kirppiskasaankin. Ja pari vaatetta lumppuihin,

Elisalla näyttäisi olevan "luurit luuppiin" -kierrätyskampanja, jossa data luvataan poistaa turvallisesti ja materiaalit kierrättää. En ole vielä saanut aikaiseksi poistaa vanhaa puhelintani, mutta hyvä jos löytyisi helppo ratkaisu myös tietoturvan kannalta.

Kännykät ja tietokoneen voi kierrättää tietoturvallisesti esim. tässä palvelussa https://seiffi.fi/tilaa/

Olen itse lähettänyt tuonne pari kertaa vanhan kännykän.

Ahdistava ajatus.

Mietinkin, onko jotain tuollaista olemassa, vai voinko vaikka vasaran kanssa hakata ensin tuon sen verran rikki, ettei sieltä voi tietoja kaivaa. Säilyisivätköhän materiaalit kierrätyskunnossa siitä huolimatta?

Nuo siis on niin vanhoja ja näytöt rikkinäisiä, etten usko että ne kellekään enää olisi käyttökelpoisia muuten, joten tuho ei kuulostas sinänsä pahalta vaihtoehdolta.

Ainakin älylaitteita myyvissä kodinkone- ja elektroniikkaliikkeissä olen nähnyt data-SER-laatikoita, joihin olen käynyt viemässä rikkoutuneen puhelimen ja tabletin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta: kuinka moni teistä innokkaista shoppailijoista pitää kirjaa omista vaateostoksista tai miksei myös tavarahankinnoista? Ja uskaltaako joku paljastaa, paljonko käytti viime vuonna vaatteisiin ja kosmetiikkaan? Tai paljonko tänä vuonna on mennyt?

Tää vois oikeasti inspiroida aika paljon tekemään muutoksia omaan kulutukseen, kun siitä rahankäytöstä pitää jonkinlaista kirjaa. Ja sitä kirjanpitoa voi muokata jollain tavalla. Itse esim. koen tekeväni ruokaostokset varsin järkevästi, koska meillä harvemmin tulee ruokahävikkiä. Oma kulutusongelma on ollut nimenomaan vaatteet (etenkin yläosat eli puserot/topit/takit jostain syystä) ja kosmetiikka, joten olen alkanut pitää niistä kirjaa. Tämän vuoksi mun on vähän turha heittää mun tähänastista kulutusta tähän, kun tosiaan oon vasta aloittanut eli "dataa" on aika vähän vielä eikä se kerro siitä kuluttamisesta vielä kovinkaan paljoa. Katsotaan, jos joskus myöhemmin muistan käydä päivittämässä! Enemmän ehkä hyödyttäisi nähdä ne rahanmenot vähän pidemmältä aikaväliltä, edes puolen vuoden ajalta kun sitten voisi olla jo paremmin jonkinlainen "kutina" siitä kuluttamisesta :)

Täällä vielä yksi kulujen seurannan kannattaja. Kirjaan jokaisen kulutetun euron ylös kategorioittain, ihan ruokaostoksista lähtien. Menoni ovat järkevöityneet huomattavasti sen jälkeen kun aloitin tarkan kulujen seurannan. Vaikka käsitetasolla ymmärtää että esimerkiksi noutokahvien ostelu on järjetöntä ja turhaa, ostelu loppui vasta kun näin konkreettisesti käyttäväni kuussa 80€ pelkästään noutokahveihin. Raha ei tuntunut niin paljolta kun nappasi lounaan jälkeen take-away cappuccinon mukaan, mutta järjettömyys paljastui kun näki kokonais summan. En todellakaan ole ihminen jolla olisi varaa laittaa tuollaista summaa kahviin kuukaudessa. 

Excelistä oli helppo tarkistaa paljonko olen käyttänyt rahaa vaatteisiin viime vuoden aikana. Summa sisältää kaiken mitä voidaan vaatteiksi laskea, kuluvat vaatteet kuten sukat, alushousut, ja sukkahousut, kangasmaskit, urheiluvaatteet, pipot ja käsineet, kengät, harrastusta varten ostetun seurahupparin 60€ ym.

Yhteensä 753,16€ vuoden aikana, eli 62,76€/kk.  Yllättävän iso summa, luulin etten ostele juuri vaatteita.  Kuvittelin käyttäneeni ehkä puolet tuosta.

Mielenkiintoista kyllä laskea omaa kulutustaan. Taidanpa laskea verrokiksi vielä tämän vuoden vaatekulutuksen. 

Joo. Mulla on työkaveri, jolla on oikeasti hyvä palkka (alkaa vähintään vitosella), ja rahat aina loppu. Tiedän missä ja miten asuu, ei ole kallista, hänellä on täysi autoetu, pukeutuu koko ajan samoihin vaatteisiin eikä käy koskaan lomilla ulkomailla. Eli rahaa ei kulu mihinkään suureen.

Sen sijaan hän ostaa joka päivä töistä aamupalaa, lounaskahvit ja -pullan, iltapäivälläkin vielä jonkun suklaapatukan. Rahaa menee koko ajan pikkupuroja mielettömiä määriä.

Muuhun en ota kantaa, mutta jäin miettimään tuota "pukeutuu aina samoihin vaatteisiin" kohtaan. Kiinnittääkö ihmiset oikeasti huomiota siihen, minkä verran kollegalla on vaatteita tai kuinka usein hänellä on eri kokonaisuus päälle? Itse nimittäin meinasin, että siinä vaiheessa kun tämä etäily päättyy ja on aika palata toimistolle, aion satsata sellaiseen vaatekaappiin, että sieltä löytyy vain muutama harkittu kokonaisuus.

Suurin osa ei edes huomaa mitä muilla on päällään.

Lue Virve Fredmanin blogia. Se käytti vuoden töissä samoja vaatteita eikä osa huomannut asiaa ja loput ei kommentoineet. Ja jos Steve Jobs pukeutui aina samoihin vaatteisiin niin se jo kertoo että kyse ei ole rahasta, vaan tietoisesta valinnasta.

Mulle on ainakin ihan sama mitä ihmiset mun vaatteista ajattelee. Kunhan ne on siistejä, ehjiä ja säädyllisiä niin se saa riittää.

Mä huomaan, mutta en tietenkään kommentoi.

Eleettömästi jakkupukuun pukeutuvilla on noin 5 jakkupukua.

Samoin pikkutakkeja miehiltä löytyy noin 5 kpl. Jos käyvät asiakkaissa, alla on hienompi kauluspaita, joita ei tavallisesti näy, eikä jalassa ole farkkuja.

Pukumiehillä on pari pukua. Niitä upgreidataan taskuliinalla, jos vaikka pääjohtaja on tulossa vierailulle.

Ihan yksittäiset tyypit ovat vaatteilla koreilijoita ja heillä on mitä erikoisempia virityksiä päällä, esim. sähkönsinistä väriä ja seuraavana päivänä kirkasta pinkkiä. Heillä tuntuu olevan rajaton vaatekaappi.

Aijaa, onko se susta erikoista jos käyttää sähkönsinistä? Oon juuri tällainen vaatteilla "koreilija", se on vaan mun juttu ja tyyli. Täällä Suomessa huomaa, että se on joillekin ihmeellistä kun silmät pyöreänä katsovat :D mutta monelta saan kehuja ja kehun itsekin jos näen jollain jotain kivaa päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta: kuinka moni teistä innokkaista shoppailijoista pitää kirjaa omista vaateostoksista tai miksei myös tavarahankinnoista? Ja uskaltaako joku paljastaa, paljonko käytti viime vuonna vaatteisiin ja kosmetiikkaan? Tai paljonko tänä vuonna on mennyt?

Tää vois oikeasti inspiroida aika paljon tekemään muutoksia omaan kulutukseen, kun siitä rahankäytöstä pitää jonkinlaista kirjaa. Ja sitä kirjanpitoa voi muokata jollain tavalla. Itse esim. koen tekeväni ruokaostokset varsin järkevästi, koska meillä harvemmin tulee ruokahävikkiä. Oma kulutusongelma on ollut nimenomaan vaatteet (etenkin yläosat eli puserot/topit/takit jostain syystä) ja kosmetiikka, joten olen alkanut pitää niistä kirjaa. Tämän vuoksi mun on vähän turha heittää mun tähänastista kulutusta tähän, kun tosiaan oon vasta aloittanut eli "dataa" on aika vähän vielä eikä se kerro siitä kuluttamisesta vielä kovinkaan paljoa. Katsotaan, jos joskus myöhemmin muistan käydä päivittämässä! Enemmän ehkä hyödyttäisi nähdä ne rahanmenot vähän pidemmältä aikaväliltä, edes puolen vuoden ajalta kun sitten voisi olla jo paremmin jonkinlainen "kutina" siitä kuluttamisesta :)

Täällä vielä yksi kulujen seurannan kannattaja. Kirjaan jokaisen kulutetun euron ylös kategorioittain, ihan ruokaostoksista lähtien. Menoni ovat järkevöityneet huomattavasti sen jälkeen kun aloitin tarkan kulujen seurannan. Vaikka käsitetasolla ymmärtää että esimerkiksi noutokahvien ostelu on järjetöntä ja turhaa, ostelu loppui vasta kun näin konkreettisesti käyttäväni kuussa 80€ pelkästään noutokahveihin. Raha ei tuntunut niin paljolta kun nappasi lounaan jälkeen take-away cappuccinon mukaan, mutta järjettömyys paljastui kun näki kokonais summan. En todellakaan ole ihminen jolla olisi varaa laittaa tuollaista summaa kahviin kuukaudessa. 

Excelistä oli helppo tarkistaa paljonko olen käyttänyt rahaa vaatteisiin viime vuoden aikana. Summa sisältää kaiken mitä voidaan vaatteiksi laskea, kuluvat vaatteet kuten sukat, alushousut, ja sukkahousut, kangasmaskit, urheiluvaatteet, pipot ja käsineet, kengät, harrastusta varten ostetun seurahupparin 60€ ym.

Yhteensä 753,16€ vuoden aikana, eli 62,76€/kk.  Yllättävän iso summa, luulin etten ostele juuri vaatteita.  Kuvittelin käyttäneeni ehkä puolet tuosta.

Mielenkiintoista kyllä laskea omaa kulutustaan. Taidanpa laskea verrokiksi vielä tämän vuoden vaatekulutuksen. 

Joo. Mulla on työkaveri, jolla on oikeasti hyvä palkka (alkaa vähintään vitosella), ja rahat aina loppu. Tiedän missä ja miten asuu, ei ole kallista, hänellä on täysi autoetu, pukeutuu koko ajan samoihin vaatteisiin eikä käy koskaan lomilla ulkomailla. Eli rahaa ei kulu mihinkään suureen.

Sen sijaan hän ostaa joka päivä töistä aamupalaa, lounaskahvit ja -pullan, iltapäivälläkin vielä jonkun suklaapatukan. Rahaa menee koko ajan pikkupuroja mielettömiä määriä.

Muuhun en ota kantaa, mutta jäin miettimään tuota "pukeutuu aina samoihin vaatteisiin" kohtaan. Kiinnittääkö ihmiset oikeasti huomiota siihen, minkä verran kollegalla on vaatteita tai kuinka usein hänellä on eri kokonaisuus päälle? Itse nimittäin meinasin, että siinä vaiheessa kun tämä etäily päättyy ja on aika palata toimistolle, aion satsata sellaiseen vaatekaappiin, että sieltä löytyy vain muutama harkittu kokonaisuus.

Suurin osa ei edes huomaa mitä muilla on päällään.

Lue Virve Fredmanin blogia. Se käytti vuoden töissä samoja vaatteita eikä osa huomannut asiaa ja loput ei kommentoineet. Ja jos Steve Jobs pukeutui aina samoihin vaatteisiin niin se jo kertoo että kyse ei ole rahasta, vaan tietoisesta valinnasta.

Mulle on ainakin ihan sama mitä ihmiset mun vaatteista ajattelee. Kunhan ne on siistejä, ehjiä ja säädyllisiä niin se saa riittää.

Mä huomaan, mutta en tietenkään kommentoi.

Eleettömästi jakkupukuun pukeutuvilla on noin 5 jakkupukua.

Samoin pikkutakkeja miehiltä löytyy noin 5 kpl. Jos käyvät asiakkaissa, alla on hienompi kauluspaita, joita ei tavallisesti näy, eikä jalassa ole farkkuja.

Pukumiehillä on pari pukua. Niitä upgreidataan taskuliinalla, jos vaikka pääjohtaja on tulossa vierailulle.

Ihan yksittäiset tyypit ovat vaatteilla koreilijoita ja heillä on mitä erikoisempia virityksiä päällä, esim. sähkönsinistä väriä ja seuraavana päivänä kirkasta pinkkiä. Heillä tuntuu olevan rajaton vaatekaappi.

Aijaa, onko se susta erikoista jos käyttää sähkönsinistä? Oon juuri tällainen vaatteilla "koreilija", se on vaan mun juttu ja tyyli. Täällä Suomessa huomaa, että se on joillekin ihmeellistä kun silmät pyöreänä katsovat :D mutta monelta saan kehuja ja kehun itsekin jos näen jollain jotain kivaa päällä.

On se. Erikoista. Ohis kommentti, mutta minäkin olen saanut värien käytöstä kommentteja. Normaalisti pukeudun mustaan, mutta joskus hyvin värikkäästi. Olen saanut kehuja ja kommentteja tyyliin "en ikinä itse uskaltaisi" (ehkä tuon oli tarkoitus olla jotain muuta kuin kehu, mutta sori, otin senkin kehuna) kun olin pukeutunut pinkkiin. Huh, huh :) Suomessa on helppo olla erikoinen.