tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on pusero, jonka ostin noin pari vuotta sitten ja oon käyttänyt sitä noin muutaman kerran. Jostain syystä se jää aina kaappiin ja sen takia olen ajatellut sen myymistä, koska sen jatkuva säilöminen ilman tuon ahkerampaa käyttöä tuntuu hieman hassulta. Kuitenkin joka kerta kun otan sen sieltä ja sovitan sitä uudelleen ennen sen myyntiin laittamista niin päädyn jahkailemaan, että onhan se kiva, mutta... Niin mitä mutta. :D Taidan käydä mielessä erilaiset skenaariot, että jos nyt vaikka tulis joku hieno tilaisuus niin ehkä sitten voisi laittaa sen päälle. Mikähän tuo hieno tilaisuus sitten olisi kun mä en juuri ikinä poistu kotoa muualle kun kauppaan tai tuttaville (kotona viihtyvä erakko tässä hei). Muutamat kerrat käytin sitä kun menin laivalle, ja sielläkin tuli oudosti sellainen olo, että näytän ehkä liiankin fiiniltä.

Onko tässä mitään järkeä? Ei varmaan.

On järkeä.

Mulla on muutama siisti paitapusero, ja pidän niitä hyvin harvoin. Tiedän että periaatteessa ne päällä näytän siistiltä ja huolitellulta, mutta tunnen oloni aina epämukavaksi ja ennen kaikkea epävarmaksi. Koko ajan on olo että nappilista ei ole suorassa ja välistä vilkkuu ihoa. Ei siis todellakaan mun juttu, vaikka toivoisin sen olevan. On varmaan tunnustettava että pidän niitä vain muiden vuoksi ja laitettava ne myyntiin.

Vaikka olen 50+ niin mun juttu on tpaita ja hupparit arjessa. Siistimpää vaatiessa voin laittaa tunikan päälle tai sen ainoan mekon joka käy moneen tilanteeseen.

Uskon että se epävarma olo näkyy päälle ja voiko se myös näyttää sille, että olisi lainavaatteet päällä?

Mekkoilu vapautti mut. Myin kaikki paitapuseroni kirppiksellä. Ne päällä tuntui aina, että joko makkarat näkyy tai rintsikat paistaa läpi, tai nappirivistä vilahtaa, tai kainalot on läikkäset tai on ryppyä jossain.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on jo vuosia ollut yhdelle kirppikselle kiintiö. Omistajalla on sukua lähellä.

Käy kylässä ja hakee minulta kotoa myyntävää.

Myytävät tulevat vaihtopalveluksena lähinnä lastenvahtina olosta.

Eilen taas omistaja soitti ja kysyi onko minulla mitään. Täällä oleva sukulainen tulee sinne ja voisi tuoda jotain samalla.

Tulikin farkulla ja autoon mahtui 18 banaanilaatikkoa.

Komeroon jäi vielä 30 laatikkoa.

Jospa tän banaanilaatikkotyypin agenda on aivopestä meidät muutkin yhteiskunnan ulkopuolelle vaihdantatalouteen, ja sitä kautta kaataa koko systeemi harmaalla taloudella. En oikein muuta järkeä näe tässä jankkauksessa. Ja systeemi on yhtä outo kun se yksi papereidenhävitysprosessi, jossa ne paperit lillutettiin jossain ammeessa.

Voisin jopa kuvitella että kyse on samasta tyypistä.

Tai sitten hän vain odottaa ylenpalttisia kehuja hienosta järjestelystä, jolla uhmaa niin monia lakeja ja asetuksia. Harmi kyllä huomaan toivovani, että joku käräyttäisi kaikki systeemiin osallistujat. Siinä kierretään niin monessa kohdassa veroja, että ei riitä yhden käden sormet laskemiseen. Ja sitten sitä pitäisi vielä ihailla?

Olen ehkä pikkumainen, mutta kun ne verot on meidän yhteisiä rahoja ja ajattelen että kaikki veronkiertäjät varastaa meidän yhteisestä kassasta. Tämäkin kuitenkin käyttää niillä rahoilla maksettavia teitä, kirjastoja, lääkäreitä jne. Ja todennäköisesti nostaa jotain tukia tai eläkettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on jo vuosia ollut yhdelle kirppikselle kiintiö. Omistajalla on sukua lähellä.

Käy kylässä ja hakee minulta kotoa myyntävää.

Myytävät tulevat vaihtopalveluksena lähinnä lastenvahtina olosta.

Eilen taas omistaja soitti ja kysyi onko minulla mitään. Täällä oleva sukulainen tulee sinne ja voisi tuoda jotain samalla.

Tulikin farkulla ja autoon mahtui 18 banaanilaatikkoa.

Komeroon jäi vielä 30 laatikkoa.

Jospa tän banaanilaatikkotyypin agenda on aivopestä meidät muutkin yhteiskunnan ulkopuolelle vaihdantatalouteen, ja sitä kautta kaataa koko systeemi harmaalla taloudella. En oikein muuta järkeä näe tässä jankkauksessa. Ja systeemi on yhtä outo kun se yksi papereidenhävitysprosessi, jossa ne paperit lillutettiin jossain ammeessa.

Voisin jopa kuvitella että kyse on samasta tyypistä.

Tai sitten hän vain odottaa ylenpalttisia kehuja hienosta järjestelystä, jolla uhmaa niin monia lakeja ja asetuksia. Harmi kyllä huomaan toivovani, että joku käräyttäisi kaikki systeemiin osallistujat. Siinä kierretään niin monessa kohdassa veroja, että ei riitä yhden käden sormet laskemiseen. Ja sitten sitä pitäisi vielä ihailla?

Olen ehkä pikkumainen, mutta kun ne verot on meidän yhteisiä rahoja ja ajattelen että kaikki veronkiertäjät varastaa meidän yhteisestä kassasta. Tämäkin kuitenkin käyttää niillä rahoilla maksettavia teitä, kirjastoja, lääkäreitä jne. Ja todennäköisesti nostaa jotain tukia tai eläkettä.

Olen jonkun mielestä legenda. Kiitos kunniasta.

Jeesaan yhtä perhettä kerralla.

Meidän lähellä asuu perhe, jossa isä tekee pitkää päivää, heillä on 3 lasta.

Nyt äiti vie esikoisen harjoituksiin, viettävät hetken yhteistä aikaa.

Samaan aikaan menen 2 nuoremman kanssa ulos.

Ennen tätä järjestelyä, nuorimmat olivat mukana hallilla ja heillä oli siellä tylsää.

Ilman minua eivät he olisi palkanneet ketään rahalla.

Tämä on väliaikainen ratkaisu.

Kirppis on pysynyt pystyssä sillä, että hakee itse myytävää muualta. Pienessä kyläpahasessa ei olisi riittänyt myytävää. Paikkakunta on isojen teiden lähellä, siellä käy päivittäin paljon ulkopaikkakuntalaisia.

Työkaverini mies on poliisi. Heitä ei kiinnosta tällainen toiminta, jossa kaikki jäävät voitolle.

Asia selvä mutta miksi tätä pitää toistella koko ajan? Ketään ei kiinnosta saman viestin lukeminen uudestaan ja uudestaan. Aika köyhä elämä täytyy olla, jos kokee spämmäyksensä nokkelaksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä rakastan Bypiasin sisustus stailauksia. Valkoista, beigeä, ruskeaa, hitunen harmaata. Kaikki muu sai lähteä kirpparille myyntiin. Helppoa ja nyt seesteinen värimaailma kodissa. Ei turhaa tavaraa. Paljon hyvinvoivia viherkasveja.

Onneksi olkoon. Tiedät mikä on turhaa ja mikä ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenelläkään kokemusta muumimukien myymisestä muumimukitrahaksi.fi?

Olen myynyt heille. Ei valittamista, kaikki toimi hyvin

Miten homma toimii? Paljonko vetävät välistä? 

Mullakin olis +10kpl muumimukia jotka haluaisin myydä. Olen keräillyt niitä (siis ostellut ihan käyttöön) ja yhdessä vaiheessa havahduin, että olen keräysvimmassa ostanut sellaisia joiden kuva ei erityisemmin edes miellytä. Rakastan yhä muumeja mutta tosiaan epämieluisat mukit haluaisin laittaa kiertoon.

Valokuvaat mukit ja lähetät kuvan heille, he antavat tarjouksen mukeista. Ota tai jätä. Jos päätät myydä heille lähetät mukit tai he tulevat hakemaan ne. Minulta hakivat kotoa ja maksoivat siinä hakiessa. Välistä vetämisestä en osaa sanoa, tokihan he voittoa tekevät mutta itse pääsin helposti eroon kaikesta ja olin tyytyväinen summaan. Katso heidän nettisivuiltaan myynnissä olevien hintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on jo vuosia ollut yhdelle kirppikselle kiintiö. Omistajalla on sukua lähellä.

Käy kylässä ja hakee minulta kotoa myyntävää.

Myytävät tulevat vaihtopalveluksena lähinnä lastenvahtina olosta.

Eilen taas omistaja soitti ja kysyi onko minulla mitään. Täällä oleva sukulainen tulee sinne ja voisi tuoda jotain samalla.

Tulikin farkulla ja autoon mahtui 18 banaanilaatikkoa.

Komeroon jäi vielä 30 laatikkoa.

Jospa tän banaanilaatikkotyypin agenda on aivopestä meidät muutkin yhteiskunnan ulkopuolelle vaihdantatalouteen, ja sitä kautta kaataa koko systeemi harmaalla taloudella. En oikein muuta järkeä näe tässä jankkauksessa. Ja systeemi on yhtä outo kun se yksi papereidenhävitysprosessi, jossa ne paperit lillutettiin jossain ammeessa.

Voisin jopa kuvitella että kyse on samasta tyypistä.

Tai sitten hän vain odottaa ylenpalttisia kehuja hienosta järjestelystä, jolla uhmaa niin monia lakeja ja asetuksia. Harmi kyllä huomaan toivovani, että joku käräyttäisi kaikki systeemiin osallistujat. Siinä kierretään niin monessa kohdassa veroja, että ei riitä yhden käden sormet laskemiseen. Ja sitten sitä pitäisi vielä ihailla?

Olen ehkä pikkumainen, mutta kun ne verot on meidän yhteisiä rahoja ja ajattelen että kaikki veronkiertäjät varastaa meidän yhteisestä kassasta. Tämäkin kuitenkin käyttää niillä rahoilla maksettavia teitä, kirjastoja, lääkäreitä jne. Ja todennäköisesti nostaa jotain tukia tai eläkettä.

Olen itse kiinnittänyt huomiota samaan tyyppiin. Vaan tämä on Suomen suosituimpia keskustelufoorumeita, meitä mahtuu tänne monenlaisia ja erilaisilla haasteilla varustettuja myös. Joillekin tämä voi olla ainoa paikka jakaa arkensa kuulumisia ja juttuja ja toisilla ne jutut voi olla erilaisia kuin muilla monenlaisista syistä ja haasteista johtuen.

Aika harmitonta on banaanilaatikkojutut esim. trolleihin ja ilkeilijöihin verrattuna, joten mikseipä mahtuisi tähän keskusteluun siinä missä muutkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on jo vuosia ollut yhdelle kirppikselle kiintiö. Omistajalla on sukua lähellä.

Käy kylässä ja hakee minulta kotoa myyntävää.

Myytävät tulevat vaihtopalveluksena lähinnä lastenvahtina olosta.

Eilen taas omistaja soitti ja kysyi onko minulla mitään. Täällä oleva sukulainen tulee sinne ja voisi tuoda jotain samalla.

Tulikin farkulla ja autoon mahtui 18 banaanilaatikkoa.

Komeroon jäi vielä 30 laatikkoa.

Jospa tän banaanilaatikkotyypin agenda on aivopestä meidät muutkin yhteiskunnan ulkopuolelle vaihdantatalouteen, ja sitä kautta kaataa koko systeemi harmaalla taloudella. En oikein muuta järkeä näe tässä jankkauksessa. Ja systeemi on yhtä outo kun se yksi papereidenhävitysprosessi, jossa ne paperit lillutettiin jossain ammeessa.

Voisin jopa kuvitella että kyse on samasta tyypistä.

Tai sitten hän vain odottaa ylenpalttisia kehuja hienosta järjestelystä, jolla uhmaa niin monia lakeja ja asetuksia. Harmi kyllä huomaan toivovani, että joku käräyttäisi kaikki systeemiin osallistujat. Siinä kierretään niin monessa kohdassa veroja, että ei riitä yhden käden sormet laskemiseen. Ja sitten sitä pitäisi vielä ihailla?

Olen ehkä pikkumainen, mutta kun ne verot on meidän yhteisiä rahoja ja ajattelen että kaikki veronkiertäjät varastaa meidän yhteisestä kassasta. Tämäkin kuitenkin käyttää niillä rahoilla maksettavia teitä, kirjastoja, lääkäreitä jne. Ja todennäköisesti nostaa jotain tukia tai eläkettä.

Olen jonkun mielestä legenda. Kiitos kunniasta.

Jeesaan yhtä perhettä kerralla.

Meidän lähellä asuu perhe, jossa isä tekee pitkää päivää, heillä on 3 lasta.

Nyt äiti vie esikoisen harjoituksiin, viettävät hetken yhteistä aikaa.

Samaan aikaan menen 2 nuoremman kanssa ulos.

Ennen tätä järjestelyä, nuorimmat olivat mukana hallilla ja heillä oli siellä tylsää.

Ilman minua eivät he olisi palkanneet ketään rahalla.

Tämä on väliaikainen ratkaisu.

Kirppis on pysynyt pystyssä sillä, että hakee itse myytävää muualta. Pienessä kyläpahasessa ei olisi riittänyt myytävää. Paikkakunta on isojen teiden lähellä, siellä käy päivittäin paljon ulkopaikkakuntalaisia.

Työkaverini mies on poliisi. Heitä ei kiinnosta tällainen toiminta, jossa kaikki jäävät voitolle.

Et ole legenda, olet rikollinen ja veronkiertäjä.

Turha vedota jonkun kaverin poliisimiehen, kaikki harmaa talous on rikollista, siihen ei ole mitään eurorajoja. Kaikki palkan sijaan maksettava katsotaan lakien mukaan palkaksi kun jäät kiinni.

Katsoo miten rikkaat ja rikolliset kiertävät veroja, niin joku muutama menetetty kymppi veroja kotiäidin kirppisharrastuksesta on aika kärpäsenp*aska.

Teknisesti ottaen kirppistuloistakin pitäisi maksaa verot silloin kun ei myy omia tavaroitaan pienempään hintaan kuin niistä on aikoinaan maksanut. Vaan ei sillä ole suuressa mittakaavassa sen enempää merkitystä kuin pullojen keräämisellä, josta muuten myös pitäisi maksaa verot!

Eiköhän tänne ketjuun kaikki mahdu, banaanilaatikoilla ja ilman. 

Vierailija kirjoitti:

Korona-aika tuli vietettyä lähinnä etätöissä ja muutenkin aika paljon kotioloissa. Tuli siis raivattua nurkkia aika lailla. Nyt tänä syksynä olen ollut toimistolla parina päivänä viikossa, ja tavarapaljous on alkanut ahdistaa täälläkin!

Joudun välillä olemaan etänä kokouksissa/koulutuksissa, joissa roolinani on lähinnä kuunnella. Niiden aikana saa helposti käytyä toimistoa läpi laatikko ja hylly kerrallaan. Kaikkea turhaa sitä onkin nurkkiin kertynyt, ja usein täälläkin on näköjään laitettu tavaraa "vain jonnekin talteen" eikä sitten seuraavalla kerralla löydetäkään sitä, vaan on ostettu uusia. Esim. klemmareita meillä on varmaan vuosisadan tarpeiksi - etenkin kun yhä vähemmän tulostetaan mitään papereita, joita tarvitsisi klemmareilla kiinnittää.

Jotenkin ihanaa, kun täällä toimistollakin alkaa olla siistimpää ja selkeämpää. Vähän pelottaa, että miten tämä räjähtää käsiin, kun muutkin työkaverit palaavat lähityöhön ja jatkavat entiseen malliin kaappien penkomista...

Järjestely- ja karsimistaipumus jää luonteenlaaduksi kun sen on kerran opetellut. Edellisessä työpaikassani oli romuhuone ja sormet syyhysi päästä järjestämään ja karsimaan sitä. Olin kovin pettynyt kun se oli järjestetty lomani aikana enkä päässyt mukaan :D

Vierailija kirjoitti:

SPR ei ole huijarifirma.

Asia ei tosiaan ole näin yksiselitteinen. SPR on valtava organisaatio ja osa lahjoitusrahoista menee organisaation pyörittämiseen. Mutta suuren organisaation pyörittäminen vie aina rahaa. On tilavuokria, ylläpitokuluja, lääkkeen, ihmisten ja tavaran toimittaminen ympäri maailmaa maksaa. Palkkoihinkin menee rahaa. Jokainen vapaaehtoistyössä, vaikkapa urheiluseurassa vapaaehtoisena ollut tietää kuinka valtavasti pienenkin yhdistyksen toiminnan pyörittämiseen menee aikaa ja vaivaa. Miettikääpä SPR kokoista organisaatiota, kuinka paljon se vaatii työvoimaa. Maailmasta ei löydy niin paljoa ihmisiä jotka jättäisivät päivätyönsä tehdäkseen palkatta vapaaehtoisena töitä organisaation eteen, työvoimaa on pakko palkata. Myös niitä johtaja-tason ihmisiä, jotka ymmärtävät miten suurta organisaatiota pyöritetään ja osaavat luoda maailmanlaajuisesti suhteita joita avustustyötä tekevä organisaatio tarvitsee, ja osaavat sellaiset taas maksavat paljon.

Summa summarum, iso organisaatio syö ison siivun lahjoitusvaroista mikä tuntuu lahjoittajasta kurjalta. Mutta isolla organisaatiolla on myös iso koneisto joka pystyy toimittamaan nopeasti suuren määrän vettä, ruokaa, lääkkeitä ja avustushenkilökuntaa katastrofialueelle silloin kun hätä on suurin. Pikkuinen 20 vapaaehtoisen avustusyhdistys ei pysty mitenkään tällaiseen. Isolla organisaatiolla on myös osaavan henkilökunnan ansiosta hyvät verkostot ja neuvotteluyhteydet ympäri maailman, minkä ansiosta SPR saa usein pääsyn esimerkiksi konfliktialueille jonne ei pääsääntöisesti päästetä ketään ja pääsee näin auttamaan sodan keskellä kärsiviä siviilejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korona-aika tuli vietettyä lähinnä etätöissä ja muutenkin aika paljon kotioloissa. Tuli siis raivattua nurkkia aika lailla. Nyt tänä syksynä olen ollut toimistolla parina päivänä viikossa, ja tavarapaljous on alkanut ahdistaa täälläkin!

Joudun välillä olemaan etänä kokouksissa/koulutuksissa, joissa roolinani on lähinnä kuunnella. Niiden aikana saa helposti käytyä toimistoa läpi laatikko ja hylly kerrallaan. Kaikkea turhaa sitä onkin nurkkiin kertynyt, ja usein täälläkin on näköjään laitettu tavaraa "vain jonnekin talteen" eikä sitten seuraavalla kerralla löydetäkään sitä, vaan on ostettu uusia. Esim. klemmareita meillä on varmaan vuosisadan tarpeiksi - etenkin kun yhä vähemmän tulostetaan mitään papereita, joita tarvitsisi klemmareilla kiinnittää.

Jotenkin ihanaa, kun täällä toimistollakin alkaa olla siistimpää ja selkeämpää. Vähän pelottaa, että miten tämä räjähtää käsiin, kun muutkin työkaverit palaavat lähityöhön ja jatkavat entiseen malliin kaappien penkomista...

Järjestely- ja karsimistaipumus jää luonteenlaaduksi kun sen on kerran opetellut. Edellisessä työpaikassani oli romuhuone ja sormet syyhysi päästä järjestämään ja karsimaan sitä. Olin kovin pettynyt kun se oli järjestetty lomani aikana enkä päässyt mukaan :D

Mulla tää toimii vain töissä! Siellä saan supertehokkaasti kaapit ja etenkin järjestykseen sekä heitettyä kaikki turhat paperit pois.

Kerran yksi työkaveri kysyikin "Millehän sun kotona näyttää?"

No tuota noin. Aika erilaiselle, koska meillä on liian vähän säilytystilaa ja toisin kuin jotain vanhoja fläppipapereita tai printattuja sähköposteja töissä monenlaista juttua voi tarvita vielä joskus, ja harrastuksista tulee lisää tavaraa.

Voi kun toimisikin niin, että heittää keräyssäiliöllisen turhaa paperia menemään, kerää pankkikortin vetolaitteet laatikkoon poisvietäväksi ja kasaa toimistotarvikkeet kopiohuoneen hyllylle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on samanlaista ongelmaa kuin nimim. Turhautuneella;

Käyn läpi jonkun kaapin ja poistan (pitkän henkisen taiston jälkeen) osan vaatteista tai tavaroista, mutta sitten en saa sitä kassia vietyä mihinkään ja huomaan pikkuhiljaa, että kaivelen kassista yhden jos toisenkin kertaalleen hylätyn esineen takaisin esille. 

Ajatuskin on vähän samaa, en jaksa nähdä vaivaa myymisessä, mutta ilmaiseksikaan en raatsi antaa ja jos antaisin, niin silti pitäisi valokuvata ja olla hakijaan yhteydessä jne.

Luonne ei oikein anna periksi heittää roskiinkaan. Aikanaan rivitalossa asuessa oli helppoa viedä sellaiseen taloyhtiön vaihtopisteeseen, mihin asukkaat toivat käyttökelpoista ylimääräistä ja ne kelpasi sitten toisille.  Omakotitalossa ei tuota luxusta ole. 

En siis osaa neuvoa, mutta I feel you. 

 

Minä en jaksa nähdä myymisen vaivaa, muutaman euron takia kova säätäminen. Minä en näe tavarassa ”rahaa kiinni”. Se raha meni sillä hetkellä kun tein ostopäätöksen.

Karsiessa jaan tavarat kahteen kasaan: kaatopaikalle tai Konttiin. Eli ehjät, kauniit ja käyttökelpoiset tavarat vien Punaisen Ristin Konttiin. Voi siinä olla kymppienkin arvoisia tavaroita seassa, mutta ajattelen että se on minun lahjoitukseni hyväntekeväisyydelle.

Auttaisiko tämmöinen hyväntekeväisyys-ajattelu?

En ole tuo kenelle vastaat, mutta ongelma tässä tietysti on, että ihmiset tulevat niin monenlaisista lähtökohdista. Moni voisi saada vaikka muutama sata euroa, miksei tuhatkin, myymällä kärsivällisesti kotiin kertynyttä turhaa tavaraa sieltä täältä. Ja tosi monelle ihan muutama kymppikin olisi jo iso raha.

Mutta ongelma on siinä, että vaikka tuo raha tulisi tarpeeseen, myyminen vie tietysti aikaa ja energiaa eikä välttämättä käy etenkään netissä kovin nopeasti (siitä tarve kärsivällisyydelle). Eikä sitä aikaa ja energiaa useimmilla ole ylenmäärin, joten jo myyntiin laittaminen sujuu hitaasti. Näin asuntokin tyhjenee hitaammin kuin toivoisi.

Mutta silti, vaikka olisi paljon vapauttavampaa lakata ajattelemasta, että tavaroissa on raha kiinni, siitä ei silti pääse minnekään, että köyhälle niissä tavaroissa ON raha kiinni.

Joten suo siellä, vetelä täällä... jos sattuu olemaan köyhä.

Totta kai hyvätuloiselle pitäisi päätöksen olla helppo. Kaipaako hyvätuloinen oikeasti sitä minimituntipalkkaa, joka tuollaisesta nettikirppistelystä tulisi? Sitähän minäkin.

Tässä olisi liikeideaa. Jos toisi kotiin banaanilaatikot ja hakisi ne sitten täysinä pois, ja maksaisi niistä vähän, voisi sitten myydä ne miten haluaa. Kukaan täysipäiväisesti töitä tekevä ruuhkavuotinen ihminen ei jaksa sitä varaan-yv-av- ruljanssia vähällä vapaa-ajallaan. Mutta kierrättääkin pitäisi.

Joku aika sitten oli juttua naiseta (vai olikohan vielä teini) joka oli "tienannut" 15 000€ keräämällä tyhjiä pulloja. Tienannut lainausmerkeissä, koska hän lahjoitti rahat paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle. Hänen bisnesideansa oli ilmoittaa esim. facessa, että hän tulee ja hakee nurkissa ja varastoissa pyörivät pullopussit ja vie ne pois. Homma alkoi heti sujua ja varmaan tässä vaikutti kaksi asiaa: ihmiset pääsivät eroon roinasta, ei tarvinnut itse tehdä mitään ja samalla saivat ikäänkuin lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Se pulloista saatava raha ei ole kovin suuri tavalliselle ihmiselle (toki jollekin se voi olla).

Joten ihan varmasti tämä toimisi muidenkin tavaroiden suhteen. Olisi mahtavaa kun joku vain hakisi vaikka vaatetavaran, koriste-esineet, huonekalut ja veisi pois edelleen hyödynnettäväksi tai jopa lahjoitukseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on jo vuosia ollut yhdelle kirppikselle kiintiö. Omistajalla on sukua lähellä.

Käy kylässä ja hakee minulta kotoa myyntävää.

Myytävät tulevat vaihtopalveluksena lähinnä lastenvahtina olosta.

Eilen taas omistaja soitti ja kysyi onko minulla mitään. Täällä oleva sukulainen tulee sinne ja voisi tuoda jotain samalla.

Tulikin farkulla ja autoon mahtui 18 banaanilaatikkoa.

Komeroon jäi vielä 30 laatikkoa.

Jospa tän banaanilaatikkotyypin agenda on aivopestä meidät muutkin yhteiskunnan ulkopuolelle vaihdantatalouteen, ja sitä kautta kaataa koko systeemi harmaalla taloudella. En oikein muuta järkeä näe tässä jankkauksessa. Ja systeemi on yhtä outo kun se yksi papereidenhävitysprosessi, jossa ne paperit lillutettiin jossain ammeessa.

Voisin jopa kuvitella että kyse on samasta tyypistä.

Tai sitten hän vain odottaa ylenpalttisia kehuja hienosta järjestelystä, jolla uhmaa niin monia lakeja ja asetuksia. Harmi kyllä huomaan toivovani, että joku käräyttäisi kaikki systeemiin osallistujat. Siinä kierretään niin monessa kohdassa veroja, että ei riitä yhden käden sormet laskemiseen. Ja sitten sitä pitäisi vielä ihailla?

Olen ehkä pikkumainen, mutta kun ne verot on meidän yhteisiä rahoja ja ajattelen että kaikki veronkiertäjät varastaa meidän yhteisestä kassasta. Tämäkin kuitenkin käyttää niillä rahoilla maksettavia teitä, kirjastoja, lääkäreitä jne. Ja todennäköisesti nostaa jotain tukia tai eläkettä.

Olen itse kiinnittänyt huomiota samaan tyyppiin. Vaan tämä on Suomen suosituimpia keskustelufoorumeita, meitä mahtuu tänne monenlaisia ja erilaisilla haasteilla varustettuja myös. Joillekin tämä voi olla ainoa paikka jakaa arkensa kuulumisia ja juttuja ja toisilla ne jutut voi olla erilaisia kuin muilla monenlaisista syistä ja haasteista johtuen.

Aika harmitonta on banaanilaatikkojutut esim. trolleihin ja ilkeilijöihin verrattuna, joten mikseipä mahtuisi tähän keskusteluun siinä missä muutkin.

Samaa mieltä. Joskus tulee jopa mieleen, että ainakin hän saa aikaan jotain, itsellä joskus tavarat ja asiat vain pyörii kehää mielessä ja kämpässä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korona-aika tuli vietettyä lähinnä etätöissä ja muutenkin aika paljon kotioloissa. Tuli siis raivattua nurkkia aika lailla. Nyt tänä syksynä olen ollut toimistolla parina päivänä viikossa, ja tavarapaljous on alkanut ahdistaa täälläkin!

Joudun välillä olemaan etänä kokouksissa/koulutuksissa, joissa roolinani on lähinnä kuunnella. Niiden aikana saa helposti käytyä toimistoa läpi laatikko ja hylly kerrallaan. Kaikkea turhaa sitä onkin nurkkiin kertynyt, ja usein täälläkin on näköjään laitettu tavaraa "vain jonnekin talteen" eikä sitten seuraavalla kerralla löydetäkään sitä, vaan on ostettu uusia. Esim. klemmareita meillä on varmaan vuosisadan tarpeiksi - etenkin kun yhä vähemmän tulostetaan mitään papereita, joita tarvitsisi klemmareilla kiinnittää.

Jotenkin ihanaa, kun täällä toimistollakin alkaa olla siistimpää ja selkeämpää. Vähän pelottaa, että miten tämä räjähtää käsiin, kun muutkin työkaverit palaavat lähityöhön ja jatkavat entiseen malliin kaappien penkomista...

Järjestely- ja karsimistaipumus jää luonteenlaaduksi kun sen on kerran opetellut. Edellisessä työpaikassani oli romuhuone ja sormet syyhysi päästä järjestämään ja karsimaan sitä. Olin kovin pettynyt kun se oli järjestetty lomani aikana enkä päässyt mukaan :D

Meillä töissä meni n 5 v.

Aloitin mapeista, jotka olivat 70 luvulta. Tein sitä pikkuhiljaa, ei kukaan huomannut, kollega siis, pomo antoi siunauksensa.

Pari krt otettiin isompi rykäys, silloin eron huomasikin moni.

Uutta pääkonttoria alettiin rakentamaan, siinä meni 1,5 v. Aivan älyttömästi oli mm käytöstä poistuneita huonekaluja. Sain luvan niiden myymiseen ja samalla muista osastoilta tajuttiin alkaa tuomaan meille heidän ylimääräisiä.

Niistähän sai muutamia kymppejä max, valtaosa meni kympillä. Myin pitkään, siksi niistä sai rahaa. Toinen tiimi joutui maksamaan jätemaksuja.

Muuttaessa kaikille oli varattu tietty määrä pakkaustilaa, mm meidät tavarat haettiin tiettynä aikana.

Mä olin omat kansioni muuttanut sähköiseen muotoon vuosia aikaisemmin.

Meidän tiimin kaikki loput huonekalut meni alihankkijalle. Saatiin vaihtokauppana heidän logotavaraa. Mm kaikki kahvimukeissa on firman logo.

Kaikki ovat etänä edelleen, toimistolla käydään äärimmäisen harvoin.

Meidän osastolla on kaikki pinnat tyhjät. Minulla on jotain pientä irtotavaraa, kaikki yhdessä vetolaatikossa.

Käyn n kerran kk töissä, käyn paperipostin läpi.

Valtaosa mainoksia ja lähetän aina viestiä ei kiitos paperimainoksia enää.

Elämänhallinta hukassa kirjoitti:

Turhautuneelle:

Tuossa ylempänä oli loistavasti kiteytetty ajatus, että onko ne muutamat eurot -tai satasetkaan- oikeasti sen arvoisia, että kuukaudesta toiseen harmittelee, stressaa ja masentuu turhista tavaroista ympärillään?

Kun sekamelskan saa pois silmistä ja koti on järjestyksessä, niin mielikin järjestyy. 

Siitä ilosta kannattaa jo vähän maksaakin.

...ja vaikka näin pontevasti sanonkin, niin nyt on pakko paljastaa, että olen itsekin vielä vaiheessa ja hoen tuota lausetta itselleni... Onko tästä asiasta kokemusta jo monella? Auttaako todella elämänhallintaan ja masennukseen ja jaksamiseen ja kaikkeen, kun koti on kokonaan raivattu????

Näin olen jostain lukenut, mutta kaipaisin vielä kokemusperäistä vahvistusta.

Tämä on kyllä hyvää pohdintaa. Itse olen kipuillut paljon tavarassa kiinni olevan rahan kanssa ja yrittänyt epätoivoisesti myydä tavaraa torissa ja kirppiksillä jotta saisin edes muutaman euron käytetystä rahasta takaisin. Tästäkin ketjusta löytyy paljon pohdintaa kipuilustani.

Käännekohta oli vasta kun laskin konkreettisesti montako tuntia olin käyttänyt kirppisviikon aikana  tavaran kunnostukseen myyntiä varten, hinnoitteluun, pöydän siivoiluun ym, ja paljonko rahaa tuli käteen. Laskin näistä tuntipalkan, joka oli ihan naurettavan pieni. Teen normaalia päivätyötä, joten vapaa-aika, ystävät ja työstä palautuminen on tärkeämpää kuin 5€/h. Vasta tämän jälkeen sallin itselleni antaa tavarat ilmaiseksi pois.

Palkkani ei edes ole huonoimmasta päästä eikä minulla ole (enää) taloudellisia ongelmia, mutta kun on suurimman osan elämäänsä elänyt rahan kanssa tuskaillen, huoli taloudellisesta pärjäämisestä säilyy takaraivossa varmaan loppuelämän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on samanlaista ongelmaa kuin nimim. Turhautuneella;

Käyn läpi jonkun kaapin ja poistan (pitkän henkisen taiston jälkeen) osan vaatteista tai tavaroista, mutta sitten en saa sitä kassia vietyä mihinkään ja huomaan pikkuhiljaa, että kaivelen kassista yhden jos toisenkin kertaalleen hylätyn esineen takaisin esille. 

Ajatuskin on vähän samaa, en jaksa nähdä vaivaa myymisessä, mutta ilmaiseksikaan en raatsi antaa ja jos antaisin, niin silti pitäisi valokuvata ja olla hakijaan yhteydessä jne.

Luonne ei oikein anna periksi heittää roskiinkaan. Aikanaan rivitalossa asuessa oli helppoa viedä sellaiseen taloyhtiön vaihtopisteeseen, mihin asukkaat toivat käyttökelpoista ylimääräistä ja ne kelpasi sitten toisille.  Omakotitalossa ei tuota luxusta ole. 

En siis osaa neuvoa, mutta I feel you. 

 

Minä en jaksa nähdä myymisen vaivaa, muutaman euron takia kova säätäminen. Minä en näe tavarassa ”rahaa kiinni”. Se raha meni sillä hetkellä kun tein ostopäätöksen.

Karsiessa jaan tavarat kahteen kasaan: kaatopaikalle tai Konttiin. Eli ehjät, kauniit ja käyttökelpoiset tavarat vien Punaisen Ristin Konttiin. Voi siinä olla kymppienkin arvoisia tavaroita seassa, mutta ajattelen että se on minun lahjoitukseni hyväntekeväisyydelle.

Auttaisiko tämmöinen hyväntekeväisyys-ajattelu?

En ole tuo kenelle vastaat, mutta ongelma tässä tietysti on, että ihmiset tulevat niin monenlaisista lähtökohdista. Moni voisi saada vaikka muutama sata euroa, miksei tuhatkin, myymällä kärsivällisesti kotiin kertynyttä turhaa tavaraa sieltä täältä. Ja tosi monelle ihan muutama kymppikin olisi jo iso raha.

Mutta ongelma on siinä, että vaikka tuo raha tulisi tarpeeseen, myyminen vie tietysti aikaa ja energiaa eikä välttämättä käy etenkään netissä kovin nopeasti (siitä tarve kärsivällisyydelle). Eikä sitä aikaa ja energiaa useimmilla ole ylenmäärin, joten jo myyntiin laittaminen sujuu hitaasti. Näin asuntokin tyhjenee hitaammin kuin toivoisi.

Mutta silti, vaikka olisi paljon vapauttavampaa lakata ajattelemasta, että tavaroissa on raha kiinni, siitä ei silti pääse minnekään, että köyhälle niissä tavaroissa ON raha kiinni.

Joten suo siellä, vetelä täällä... jos sattuu olemaan köyhä.

Totta kai hyvätuloiselle pitäisi päätöksen olla helppo. Kaipaako hyvätuloinen oikeasti sitä minimituntipalkkaa, joka tuollaisesta nettikirppistelystä tulisi? Sitähän minäkin.

Tässä olisi liikeideaa. Jos toisi kotiin banaanilaatikot ja hakisi ne sitten täysinä pois, ja maksaisi niistä vähän, voisi sitten myydä ne miten haluaa. Kukaan täysipäiväisesti töitä tekevä ruuhkavuotinen ihminen ei jaksa sitä varaan-yv-av- ruljanssia vähällä vapaa-ajallaan. Mutta kierrättääkin pitäisi.

Joku aika sitten oli juttua naiseta (vai olikohan vielä teini) joka oli "tienannut" 15 000€ keräämällä tyhjiä pulloja. Tienannut lainausmerkeissä, koska hän lahjoitti rahat paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle. Hänen bisnesideansa oli ilmoittaa esim. facessa, että hän tulee ja hakee nurkissa ja varastoissa pyörivät pullopussit ja vie ne pois. Homma alkoi heti sujua ja varmaan tässä vaikutti kaksi asiaa: ihmiset pääsivät eroon roinasta, ei tarvinnut itse tehdä mitään ja samalla saivat ikäänkuin lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Se pulloista saatava raha ei ole kovin suuri tavalliselle ihmiselle (toki jollekin se voi olla).

Joten ihan varmasti tämä toimisi muidenkin tavaroiden suhteen. Olisi mahtavaa kun joku vain hakisi vaikka vaatetavaran, koriste-esineet, huonekalut ja veisi pois edelleen hyödynnettäväksi tai jopa lahjoitukseksi.

Olen itse lahjoittanut tavaraa muuttolaatikkolisen kerrallaan FB:n ryhmässä missä on tarkoitus auttaa muita kaupunkilaisia esim. lahjoittamalla käyttötavaraa. Olen sanonut suoraan että tavarat saa myydä kirppiksellä tai torissa, pääsee näin kätevästi tavarasta eroon ja toivottavasti joku tarvitseva saa tavarastani lisätuloja. Kaikki hyötyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on samanlaista ongelmaa kuin nimim. Turhautuneella;

Käyn läpi jonkun kaapin ja poistan (pitkän henkisen taiston jälkeen) osan vaatteista tai tavaroista, mutta sitten en saa sitä kassia vietyä mihinkään ja huomaan pikkuhiljaa, että kaivelen kassista yhden jos toisenkin kertaalleen hylätyn esineen takaisin esille. 

Ajatuskin on vähän samaa, en jaksa nähdä vaivaa myymisessä, mutta ilmaiseksikaan en raatsi antaa ja jos antaisin, niin silti pitäisi valokuvata ja olla hakijaan yhteydessä jne.

Luonne ei oikein anna periksi heittää roskiinkaan. Aikanaan rivitalossa asuessa oli helppoa viedä sellaiseen taloyhtiön vaihtopisteeseen, mihin asukkaat toivat käyttökelpoista ylimääräistä ja ne kelpasi sitten toisille.  Omakotitalossa ei tuota luxusta ole. 

En siis osaa neuvoa, mutta I feel you. 

 

Minä en jaksa nähdä myymisen vaivaa, muutaman euron takia kova säätäminen. Minä en näe tavarassa ”rahaa kiinni”. Se raha meni sillä hetkellä kun tein ostopäätöksen.

Karsiessa jaan tavarat kahteen kasaan: kaatopaikalle tai Konttiin. Eli ehjät, kauniit ja käyttökelpoiset tavarat vien Punaisen Ristin Konttiin. Voi siinä olla kymppienkin arvoisia tavaroita seassa, mutta ajattelen että se on minun lahjoitukseni hyväntekeväisyydelle.

Auttaisiko tämmöinen hyväntekeväisyys-ajattelu?

En ole tuo kenelle vastaat, mutta ongelma tässä tietysti on, että ihmiset tulevat niin monenlaisista lähtökohdista. Moni voisi saada vaikka muutama sata euroa, miksei tuhatkin, myymällä kärsivällisesti kotiin kertynyttä turhaa tavaraa sieltä täältä. Ja tosi monelle ihan muutama kymppikin olisi jo iso raha.

Mutta ongelma on siinä, että vaikka tuo raha tulisi tarpeeseen, myyminen vie tietysti aikaa ja energiaa eikä välttämättä käy etenkään netissä kovin nopeasti (siitä tarve kärsivällisyydelle). Eikä sitä aikaa ja energiaa useimmilla ole ylenmäärin, joten jo myyntiin laittaminen sujuu hitaasti. Näin asuntokin tyhjenee hitaammin kuin toivoisi.

Mutta silti, vaikka olisi paljon vapauttavampaa lakata ajattelemasta, että tavaroissa on raha kiinni, siitä ei silti pääse minnekään, että köyhälle niissä tavaroissa ON raha kiinni.

Joten suo siellä, vetelä täällä... jos sattuu olemaan köyhä.

Totta kai hyvätuloiselle pitäisi päätöksen olla helppo. Kaipaako hyvätuloinen oikeasti sitä minimituntipalkkaa, joka tuollaisesta nettikirppistelystä tulisi? Sitähän minäkin.

Tässä olisi liikeideaa. Jos toisi kotiin banaanilaatikot ja hakisi ne sitten täysinä pois, ja maksaisi niistä vähän, voisi sitten myydä ne miten haluaa. Kukaan täysipäiväisesti töitä tekevä ruuhkavuotinen ihminen ei jaksa sitä varaan-yv-av- ruljanssia vähällä vapaa-ajallaan. Mutta kierrättääkin pitäisi.

Joku aika sitten oli juttua naiseta (vai olikohan vielä teini) joka oli "tienannut" 15 000€ keräämällä tyhjiä pulloja. Tienannut lainausmerkeissä, koska hän lahjoitti rahat paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle. Hänen bisnesideansa oli ilmoittaa esim. facessa, että hän tulee ja hakee nurkissa ja varastoissa pyörivät pullopussit ja vie ne pois. Homma alkoi heti sujua ja varmaan tässä vaikutti kaksi asiaa: ihmiset pääsivät eroon roinasta, ei tarvinnut itse tehdä mitään ja samalla saivat ikäänkuin lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Se pulloista saatava raha ei ole kovin suuri tavalliselle ihmiselle (toki jollekin se voi olla).

Joten ihan varmasti tämä toimisi muidenkin tavaroiden suhteen. Olisi mahtavaa kun joku vain hakisi vaikka vaatetavaran, koriste-esineet, huonekalut ja veisi pois edelleen hyödynnettäväksi tai jopa lahjoitukseksi.

Jyväskylässä voi tarpeettomat tavarat lahjoittaa paikallisen eläinsuojeluyhdistyken kirppispöytään. Tosin ne pitää itse viedä pöydän ylläpitäjälle. Tuotoilla ostetaan esim ruokaa eläinsuojissa oleville eläimille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on samanlaista ongelmaa kuin nimim. Turhautuneella;

Käyn läpi jonkun kaapin ja poistan (pitkän henkisen taiston jälkeen) osan vaatteista tai tavaroista, mutta sitten en saa sitä kassia vietyä mihinkään ja huomaan pikkuhiljaa, että kaivelen kassista yhden jos toisenkin kertaalleen hylätyn esineen takaisin esille. 

Ajatuskin on vähän samaa, en jaksa nähdä vaivaa myymisessä, mutta ilmaiseksikaan en raatsi antaa ja jos antaisin, niin silti pitäisi valokuvata ja olla hakijaan yhteydessä jne.

Luonne ei oikein anna periksi heittää roskiinkaan. Aikanaan rivitalossa asuessa oli helppoa viedä sellaiseen taloyhtiön vaihtopisteeseen, mihin asukkaat toivat käyttökelpoista ylimääräistä ja ne kelpasi sitten toisille.  Omakotitalossa ei tuota luxusta ole. 

En siis osaa neuvoa, mutta I feel you. 

 

Minä en jaksa nähdä myymisen vaivaa, muutaman euron takia kova säätäminen. Minä en näe tavarassa ”rahaa kiinni”. Se raha meni sillä hetkellä kun tein ostopäätöksen.

Karsiessa jaan tavarat kahteen kasaan: kaatopaikalle tai Konttiin. Eli ehjät, kauniit ja käyttökelpoiset tavarat vien Punaisen Ristin Konttiin. Voi siinä olla kymppienkin arvoisia tavaroita seassa, mutta ajattelen että se on minun lahjoitukseni hyväntekeväisyydelle.

Auttaisiko tämmöinen hyväntekeväisyys-ajattelu?

En ole tuo kenelle vastaat, mutta ongelma tässä tietysti on, että ihmiset tulevat niin monenlaisista lähtökohdista. Moni voisi saada vaikka muutama sata euroa, miksei tuhatkin, myymällä kärsivällisesti kotiin kertynyttä turhaa tavaraa sieltä täältä. Ja tosi monelle ihan muutama kymppikin olisi jo iso raha.

Mutta ongelma on siinä, että vaikka tuo raha tulisi tarpeeseen, myyminen vie tietysti aikaa ja energiaa eikä välttämättä käy etenkään netissä kovin nopeasti (siitä tarve kärsivällisyydelle). Eikä sitä aikaa ja energiaa useimmilla ole ylenmäärin, joten jo myyntiin laittaminen sujuu hitaasti. Näin asuntokin tyhjenee hitaammin kuin toivoisi.

Mutta silti, vaikka olisi paljon vapauttavampaa lakata ajattelemasta, että tavaroissa on raha kiinni, siitä ei silti pääse minnekään, että köyhälle niissä tavaroissa ON raha kiinni.

Joten suo siellä, vetelä täällä... jos sattuu olemaan köyhä.

Totta kai hyvätuloiselle pitäisi päätöksen olla helppo. Kaipaako hyvätuloinen oikeasti sitä minimituntipalkkaa, joka tuollaisesta nettikirppistelystä tulisi? Sitähän minäkin.

Tässä olisi liikeideaa. Jos toisi kotiin banaanilaatikot ja hakisi ne sitten täysinä pois, ja maksaisi niistä vähän, voisi sitten myydä ne miten haluaa. Kukaan täysipäiväisesti töitä tekevä ruuhkavuotinen ihminen ei jaksa sitä varaan-yv-av- ruljanssia vähällä vapaa-ajallaan. Mutta kierrättääkin pitäisi.

Joku aika sitten oli juttua naiseta (vai olikohan vielä teini) joka oli "tienannut" 15 000€ keräämällä tyhjiä pulloja. Tienannut lainausmerkeissä, koska hän lahjoitti rahat paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle. Hänen bisnesideansa oli ilmoittaa esim. facessa, että hän tulee ja hakee nurkissa ja varastoissa pyörivät pullopussit ja vie ne pois. Homma alkoi heti sujua ja varmaan tässä vaikutti kaksi asiaa: ihmiset pääsivät eroon roinasta, ei tarvinnut itse tehdä mitään ja samalla saivat ikäänkuin lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Se pulloista saatava raha ei ole kovin suuri tavalliselle ihmiselle (toki jollekin se voi olla).

Joten ihan varmasti tämä toimisi muidenkin tavaroiden suhteen. Olisi mahtavaa kun joku vain hakisi vaikka vaatetavaran, koriste-esineet, huonekalut ja veisi pois edelleen hyödynnettäväksi tai jopa lahjoitukseksi.

Jyväskylässä voi tarpeettomat tavarat lahjoittaa paikallisen eläinsuojeluyhdistyken kirppispöytään. Tosin ne pitää itse viedä pöydän ylläpitäjälle. Tuotoilla ostetaan esim ruokaa eläinsuojissa oleville eläimille. 

Oulussa voi myös viedä ainakin Popopet ry:n kirppispöytää varten, sivuilta löytyy ohjeet. Tunnen yhdistyksessä toimivia ihmisiä ja tekevät ihan valtavasti töitä omana vapaa-aikanaan eläinten hyväksi. Tuonne lahjoittaa tavarat mielellään. Kaikki raha menee myös eläinten hyväksi. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta: kuinka moni teistä innokkaista shoppailijoista pitää kirjaa omista vaateostoksista tai miksei myös tavarahankinnoista? Ja uskaltaako joku paljastaa, paljonko käytti viime vuonna vaatteisiin ja kosmetiikkaan? Tai paljonko tänä vuonna on mennyt?

Tää vois oikeasti inspiroida aika paljon tekemään muutoksia omaan kulutukseen, kun siitä rahankäytöstä pitää jonkinlaista kirjaa. Ja sitä kirjanpitoa voi muokata jollain tavalla. Itse esim. koen tekeväni ruokaostokset varsin järkevästi, koska meillä harvemmin tulee ruokahävikkiä. Oma kulutusongelma on ollut nimenomaan vaatteet (etenkin yläosat eli puserot/topit/takit jostain syystä) ja kosmetiikka, joten olen alkanut pitää niistä kirjaa. Tämän vuoksi mun on vähän turha heittää mun tähänastista kulutusta tähän, kun tosiaan oon vasta aloittanut eli "dataa" on aika vähän vielä eikä se kerro siitä kuluttamisesta vielä kovinkaan paljoa. Katsotaan, jos joskus myöhemmin muistan käydä päivittämässä! Enemmän ehkä hyödyttäisi nähdä ne rahanmenot vähän pidemmältä aikaväliltä, edes puolen vuoden ajalta kun sitten voisi olla jo paremmin jonkinlainen "kutina" siitä kuluttamisesta :)

Täällä vielä yksi kulujen seurannan kannattaja. Kirjaan jokaisen kulutetun euron ylös kategorioittain, ihan ruokaostoksista lähtien. Menoni ovat järkevöityneet huomattavasti sen jälkeen kun aloitin tarkan kulujen seurannan. Vaikka käsitetasolla ymmärtää että esimerkiksi noutokahvien ostelu on järjetöntä ja turhaa, ostelu loppui vasta kun näin konkreettisesti käyttäväni kuussa 80€ pelkästään noutokahveihin. Raha ei tuntunut niin paljolta kun nappasi lounaan jälkeen take-away cappuccinon mukaan, mutta järjettömyys paljastui kun näki kokonais summan. En todellakaan ole ihminen jolla olisi varaa laittaa tuollaista summaa kahviin kuukaudessa. 

Excelistä oli helppo tarkistaa paljonko olen käyttänyt rahaa vaatteisiin viime vuoden aikana. Summa sisältää kaiken mitä voidaan vaatteiksi laskea, kuluvat vaatteet kuten sukat, alushousut, ja sukkahousut, kangasmaskit, urheiluvaatteet, pipot ja käsineet, kengät, harrastusta varten ostetun seurahupparin 60€ ym.

Yhteensä 753,16€ vuoden aikana, eli 62,76€/kk.  Yllättävän iso summa, luulin etten ostele juuri vaatteita.  Kuvittelin käyttäneeni ehkä puolet tuosta.

Mielenkiintoista kyllä laskea omaa kulutustaan. Taidanpa laskea verrokiksi vielä tämän vuoden vaatekulutuksen.