tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Mitä tehdä tavaroilla, joita on ostanut harrastusta silmälläpitäen, jos niille ei ole vielä tarvetta?

Esimerkkinä: löysin todella kalliin merkin ratsastushousut pilkkahintaan kirppikseltä pari vuotta sitten. Ne istuivat kuin nakutettu, kaiken kaikkiaan 10+++ löytö. Enkä niitä huvikseni ostanut, vaan minun piti aloittaa ratsastusharrastus monen vuoden tauon jälkeen uudelleen, ja ostin itselleni myös kypärän, saappaat ja ratsastukseen sopivan takin. No en aloittanut heti. En aloittanut vielä seuraavana vuonna, enkä myöskään koronavuoden aikana. En tiedä aloitanko ensi vuonna, mutta olen kyllästynyt pitämään noita ratsastuskamoja kaapissa odottamassa tulevaa.

Mutta kun olen laittamassa niitä myyntiin, minua kirpaisee ajatus siitä, että jos ja kun joskus aloitan ratsastuksen uudelleen, joutuisin maksamaan samoista kamppeista monta sataa euroa. Joten pidän niitä ihan tulevaisuuden säästön vuoksi, en siksi, että niille olisi NYT tarvetta.

Miten ratkaisette yleensä tällaisen pulman? Myyntiin vaan?

Voit myös pohtia, miksi et ole ratsastusharrastusta vielä aloittanut ja kuinka realistista on, että ne syyt aloittamatta jättämiseen ovat poistumassa lähiaikoina. Jossain puhuttiin fantasiaminästä ja tavaroiden hankkimisesta ja säilyttämisestä hänelle. Onko siis ratsastusharrastus osa fantasiaminääsi vai realistista minääsi?

Vierailija kirjoitti:

Mitä tehdä tavaroilla, joita on ostanut harrastusta silmälläpitäen, jos niille ei ole vielä tarvetta?

Esimerkkinä: löysin todella kalliin merkin ratsastushousut pilkkahintaan kirppikseltä pari vuotta sitten. Ne istuivat kuin nakutettu, kaiken kaikkiaan 10+++ löytö. Enkä niitä huvikseni ostanut, vaan minun piti aloittaa ratsastusharrastus monen vuoden tauon jälkeen uudelleen, ja ostin itselleni myös kypärän, saappaat ja ratsastukseen sopivan takin. No en aloittanut heti. En aloittanut vielä seuraavana vuonna, enkä myöskään koronavuoden aikana. En tiedä aloitanko ensi vuonna, mutta olen kyllästynyt pitämään noita ratsastuskamoja kaapissa odottamassa tulevaa.

Mutta kun olen laittamassa niitä myyntiin, minua kirpaisee ajatus siitä, että jos ja kun joskus aloitan ratsastuksen uudelleen, joutuisin maksamaan samoista kamppeista monta sataa euroa. Joten pidän niitä ihan tulevaisuuden säästön vuoksi, en siksi, että niille olisi NYT tarvetta.

Miten ratkaisette yleensä tällaisen pulman? Myyntiin vaan?

Harrastimme mieheni kanssa sukellusta monta vuotta, kunnes tulin raskaaksi.

Kroppani muuttui aika paljon ja tuttu aloitti sukelluksen. Myin hänelle n 50-% hintaan setin. Mieheni ei halunnut myydä.

Esikoinen täyttää 15, miehen sukelluskamppeet ovat edelleen autotallissa.

Myy pois. Menetät vain ehkä rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Yritän täällä siivota ja karsia ja järjestää ja tää on vähän masentavaa. En ehdi tehdä hirveän paljon kerralla, koska arkielämä ja lapset. Saan joo vaikka kestokassillisen tai pari tavaraa kerättyä kun oon tehokas, mutta mulla ei ole mitään paikkaa, mihin ne laittaa. Tai haluaisin laittaa jotain pidemmäksi aikaa säilöön, mutta säilytystilat on jo käytetty kausivaatteille jne. Meillä on pieni asunto, jossa on pieni kylmä varasto, ja kylmässä en suostu säilyttämään mitään muuta kuin varmasti homehtumattomia asioita ( eikä tuonne varastoon kyllä hirveästi enää mahtuisikaan miehen työkalujen, suksien, pyörien jne seuraksi).

Tuntuu että tää työ ois paljon helpompaa, jos olisi vaikka kokonainen kaappi väliaikaisen tavaran säilytyspisteeksi. Nyt kaikki vaan jää täyttämään eteistä - kirppistavarat, anopilta jäänyt tyyny, äidille menevä pöytä, rattaiden ratasosa kun koppa nyt käytössä, kehykset jotka odottavat vielä sisältöä, järjestysprojektissa tyhjentyneet laatikot jotka odottavat uutta käyttöä....

Huoh.

Nyt kyllä menen ja varaan kirppispöydän.

Pakko tulla päivittämään! En saanut vielä sitä kirppispöytää, kun ei löytynyt sopivana ajankohtana sellaista pöytää jonka olisin halunnut, mutta jotain on silti tapahtunut. Tuon viestin jälkeen sisuunnuin ja olen yrittänyt toimittaa "matkalla olevia" tavaroita eteenpäin, ja toisaalta tajusin että vaikken saakaan kirppiskamoja nyt heti kirppispöytään, voin ihan hyvin käyttää vaikka Toria. Itse asiassa tajusin, että koska itse olen hyötynyt tosi paljon tori.fistä esim lasten hankintojen kanssa ja usein etsin sieltä jotain spesifiä kun ei aika riitä kirppiksiä sillä asialla kiertää, niin haluan antaa saman löytöjen mahdollisuuden muillekin. Nyt viikonloppuna onkin lähtenyt postiin jos jonkinlaista villapukua, myssyä, kenkää, mitä ihmiset etsivätkään kausitavarana. Ja tänään itsekin löysin vihdoin fb-kirppiksen avulla lapselle sen uuden haalarin, jota eilen yritin livekirppiksiltä tuloksetta etsiä 😊

Torissa ja muilla nettikirppiksillä myymisessä on vaivansa, mutta kyllä se myös ilostuttaa!

Vierailija kirjoitti:

Mitä tehdä tavaroilla, joita on ostanut harrastusta silmälläpitäen, jos niille ei ole vielä tarvetta?

Esimerkkinä: löysin todella kalliin merkin ratsastushousut pilkkahintaan kirppikseltä pari vuotta sitten. Ne istuivat kuin nakutettu, kaiken kaikkiaan 10+++ löytö. Enkä niitä huvikseni ostanut, vaan minun piti aloittaa ratsastusharrastus monen vuoden tauon jälkeen uudelleen, ja ostin itselleni myös kypärän, saappaat ja ratsastukseen sopivan takin. No en aloittanut heti. En aloittanut vielä seuraavana vuonna, enkä myöskään koronavuoden aikana. En tiedä aloitanko ensi vuonna, mutta olen kyllästynyt pitämään noita ratsastuskamoja kaapissa odottamassa tulevaa.

Yritä aloittaa se harrastus mahdollisimman pian, niin näet onko se vielä laji, josta olit aiemmin kiinnostunut. Ja jos on, nauti varusteistasi ja harrastuksesta. Jos syy siihen, että et ole aloittanut ratsastusta vielä on, että esim.työn takia ei ole aikaa harrastaa, eikä lomallasi,mieti että onko koskaan sellaista tilannetta, jolloin voisit ratsastaa. Äläkä elä enää sitku-elämää, kun tuo korona alkaa pikku hiljaa hellittämään. Jos joudut esim.työttömäksi, ja sinulla olisi aikaa ratsastaa, olisiko sinulla vielä varaa ratsastustunteihin?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on jo vuosia ollut yhdelle kirppikselle kiintiö. Omistajalla on sukua lähellä.

Käy kylässä ja hakee minulta kotoa myyntävää.

Myytävät tulevat vaihtopalveluksena lähinnä lastenvahtina olosta.

Eilen taas omistaja soitti ja kysyi onko minulla mitään. Täällä oleva sukulainen tulee sinne ja voisi tuoda jotain samalla.

Tulikin farkulla ja autoon mahtui 18 banaanilaatikkoa.

Komeroon jäi vielä 30 laatikkoa.

Olet laittanut näitä samansisältöisiä viestejä lukuisia tähän ketjuun. Mihin pyrit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tehdä tavaroilla, joita on ostanut harrastusta silmälläpitäen, jos niille ei ole vielä tarvetta?

Esimerkkinä: löysin todella kalliin merkin ratsastushousut pilkkahintaan kirppikseltä pari vuotta sitten. Ne istuivat kuin nakutettu, kaiken kaikkiaan 10+++ löytö. Enkä niitä huvikseni ostanut, vaan minun piti aloittaa ratsastusharrastus monen vuoden tauon jälkeen uudelleen, ja ostin itselleni myös kypärän, saappaat ja ratsastukseen sopivan takin. No en aloittanut heti. En aloittanut vielä seuraavana vuonna, enkä myöskään koronavuoden aikana. En tiedä aloitanko ensi vuonna, mutta olen kyllästynyt pitämään noita ratsastuskamoja kaapissa odottamassa tulevaa.

Mutta kun olen laittamassa niitä myyntiin, minua kirpaisee ajatus siitä, että jos ja kun joskus aloitan ratsastuksen uudelleen, joutuisin maksamaan samoista kamppeista monta sataa euroa. Joten pidän niitä ihan tulevaisuuden säästön vuoksi, en siksi, että niille olisi NYT tarvetta.

Miten ratkaisette yleensä tällaisen pulman? Myyntiin vaan?

Voit myös pohtia, miksi et ole ratsastusharrastusta vielä aloittanut ja kuinka realistista on, että ne syyt aloittamatta jättämiseen ovat poistumassa lähiaikoina. Jossain puhuttiin fantasiaminästä ja tavaroiden hankkimisesta ja säilyttämisestä hänelle. Onko siis ratsastusharrastus osa fantasiaminääsi vai realistista minääsi?

Kiitos kaikille hyvistä ajatuksista näiden ratsastuskamppeiden suhteen!

Ratsastusharrastus on 100% fantasiaminää, tajuan sen nyt. Ei sillä, ettenkö oikeasti haluaisi ratsastaa. Ja tavallaan mahdollisuuskin siihen olisi, sillä talli on ihan parin kilometrin päässä. Mutta krooninen rahapula tarkoittaa sitä, että kallis harrastus pysyy koko ajan kyynärmitan verran saavuttamattomissa, kuin aasin edessä kulkeva porkkana.

Kiitos tämän keskustelun tajusin yhtäkkiä, että sitten kun minulla on taas varaa aloittaa ratsastusharrastus, minulla on kyllä varaa ostaa uudet varusteetkin. Käytettynäkin saa laadukkaita ratsastushousuja muutamalla kympillä. Onko minun ihan pakko säilyttää näitä kuin kallista aarretta vain siksi, että löysin ne joskus kolmella eurolla kirpparilta? Siis ihan oikeasti kun miettii, jos käytettynä saa vaikka 50 eurolla kelpo housut, säilytän noita kaapissa tulevaisuuden 47 euron säästön takia. Haloo??

Huomasin muutenkin kaappeja tyhjentäessä, että säilytän samalla logiikalla muitakin tavaroita ja etenkin vaatteita vain siksi, että ne olivat mainioita löytöjä. Esimerkkinä vaikka ihan käyttämätön Gina Tricotin pusero, jonka löysin kirpputorilta 25 sentillä. En ole sitä koskaan käyttänyt, mutta en malttanut luopua siitä siksi, että jos SATTUISIN tarvitsemaan juuri tuollaisen puseron, en saisi mistään sellaista 25 sentillä! Siis Gina Tricotin pusero! Mikä ihmeen aarre se on??

Kirjoittelin tässä aiemmin ja mietin sitä, mitä teen "ylimääräisille" muumikupeilleni ja kannattaako niitä säilyttää särkymävarana, vaikka lapset eivät tähänkään asti ole niitä rikkoneet. Noh, lapsi hajotti tänään KAKSI muumimukia puolen tunnin sisään 😆😆 sattumalta juuri niitä kuppeja, joista oli lahjaksi saadut tuplakappaleet kaapissa säilössä.

Jos joku oli merkki niin tämä, taidan suosiolla pitää tuolla tuon kuppivarantoni ja toisaalta antaa lasten käyttöön nuo ei-niin-nappaavat muumit ekana🤭 eiköhän ne sieltä ajan saatossa kulu.

Ehdotin miehelle, että mitä jos tyhjätään (pieni) vaatehuone mun vaatteista, riisutaan sieltä pois tangot ja kaapit ja hengarit. Laitetaan seiniin akustiikkalevyä, viedään sinne lamppu, pieni sähköpöytä, työtuoli ja läppäri + iso näyttö ja otan sen työhuoneeksi. Ja nykyisestä työhuoneesta poistetaan nykyinen pieni (miehen) vaatekaappi ja laitetaan tilalle vähän isompi, ja siihen kaikki ne mun vaatehuoneesta muuttaneet.

En vielä saanut myytyä ideaa miehelle, mutta itse olen ihan innoissani. Samalla tulisi nimittäin siivottua niitä vaatteita, laitettua paljon pois. Ja työhuone olisi kiva pieni minihuone.

Onko tämä ihan hullu idea ja onko vaarana turha ostelu? Koska tähän nykyiseen työhuoneeseen olisi pakko ostaa uutta kaappitilaa jonkin verran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tehdä tavaroilla, joita on ostanut harrastusta silmälläpitäen, jos niille ei ole vielä tarvetta?

Esimerkkinä: löysin todella kalliin merkin ratsastushousut pilkkahintaan kirppikseltä pari vuotta sitten. Ne istuivat kuin nakutettu, kaiken kaikkiaan 10+++ löytö. Enkä niitä huvikseni ostanut, vaan minun piti aloittaa ratsastusharrastus monen vuoden tauon jälkeen uudelleen, ja ostin itselleni myös kypärän, saappaat ja ratsastukseen sopivan takin. No en aloittanut heti. En aloittanut vielä seuraavana vuonna, enkä myöskään koronavuoden aikana. En tiedä aloitanko ensi vuonna, mutta olen kyllästynyt pitämään noita ratsastuskamoja kaapissa odottamassa tulevaa.

Mutta kun olen laittamassa niitä myyntiin, minua kirpaisee ajatus siitä, että jos ja kun joskus aloitan ratsastuksen uudelleen, joutuisin maksamaan samoista kamppeista monta sataa euroa. Joten pidän niitä ihan tulevaisuuden säästön vuoksi, en siksi, että niille olisi NYT tarvetta.

Miten ratkaisette yleensä tällaisen pulman? Myyntiin vaan?

Voit myös pohtia, miksi et ole ratsastusharrastusta vielä aloittanut ja kuinka realistista on, että ne syyt aloittamatta jättämiseen ovat poistumassa lähiaikoina. Jossain puhuttiin fantasiaminästä ja tavaroiden hankkimisesta ja säilyttämisestä hänelle. Onko siis ratsastusharrastus osa fantasiaminääsi vai realistista minääsi?

Kiitos kaikille hyvistä ajatuksista näiden ratsastuskamppeiden suhteen!

Ratsastusharrastus on 100% fantasiaminää, tajuan sen nyt. Ei sillä, ettenkö oikeasti haluaisi ratsastaa. Ja tavallaan mahdollisuuskin siihen olisi, sillä talli on ihan parin kilometrin päässä. Mutta krooninen rahapula tarkoittaa sitä, että kallis harrastus pysyy koko ajan kyynärmitan verran saavuttamattomissa, kuin aasin edessä kulkeva porkkana.

Kiitos tämän keskustelun tajusin yhtäkkiä, että sitten kun minulla on taas varaa aloittaa ratsastusharrastus, minulla on kyllä varaa ostaa uudet varusteetkin. Käytettynäkin saa laadukkaita ratsastushousuja muutamalla kympillä. Onko minun ihan pakko säilyttää näitä kuin kallista aarretta vain siksi, että löysin ne joskus kolmella eurolla kirpparilta? Siis ihan oikeasti kun miettii, jos käytettynä saa vaikka 50 eurolla kelpo housut, säilytän noita kaapissa tulevaisuuden 47 euron säästön takia. Haloo??

Huomasin muutenkin kaappeja tyhjentäessä, että säilytän samalla logiikalla muitakin tavaroita ja etenkin vaatteita vain siksi, että ne olivat mainioita löytöjä. Esimerkkinä vaikka ihan käyttämätön Gina Tricotin pusero, jonka löysin kirpputorilta 25 sentillä. En ole sitä koskaan käyttänyt, mutta en malttanut luopua siitä siksi, että jos SATTUISIN tarvitsemaan juuri tuollaisen puseron, en saisi mistään sellaista 25 sentillä! Siis Gina Tricotin pusero! Mikä ihmeen aarre se on??

Mutta kun myyt nyt ne housut sillä 50 eurolla, saat sen 47 euron säästön jo nyt.

Vierailija kirjoitti:

Ehdotin miehelle, että mitä jos tyhjätään (pieni) vaatehuone mun vaatteista, riisutaan sieltä pois tangot ja kaapit ja hengarit. Laitetaan seiniin akustiikkalevyä, viedään sinne lamppu, pieni sähköpöytä, työtuoli ja läppäri + iso näyttö ja otan sen työhuoneeksi. Ja nykyisestä työhuoneesta poistetaan nykyinen pieni (miehen) vaatekaappi ja laitetaan tilalle vähän isompi, ja siihen kaikki ne mun vaatehuoneesta muuttaneet.

En vielä saanut myytyä ideaa miehelle, mutta itse olen ihan innoissani. Samalla tulisi nimittäin siivottua niitä vaatteita, laitettua paljon pois. Ja työhuone olisi kiva pieni minihuone.

Onko tämä ihan hullu idea ja onko vaarana turha ostelu? Koska tähän nykyiseen työhuoneeseen olisi pakko ostaa uutta kaappitilaa jonkin verran.

Mitä turhaa ostelua tuossa on? Akustiikkalevyt suoraan käyttöön ja makkariin vanhan kaapin tilalle uusi, uuteen elämään paremmin sopivampi kaappi.

Samalla karsitte sekä sinun että miehen vaatteet ja pian teillä on työhuone, seesteisempi makkari ja siistit, karsitut kaapit.

Sounds like a plan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdotin miehelle, että mitä jos tyhjätään (pieni) vaatehuone mun vaatteista, riisutaan sieltä pois tangot ja kaapit ja hengarit. Laitetaan seiniin akustiikkalevyä, viedään sinne lamppu, pieni sähköpöytä, työtuoli ja läppäri + iso näyttö ja otan sen työhuoneeksi. Ja nykyisestä työhuoneesta poistetaan nykyinen pieni (miehen) vaatekaappi ja laitetaan tilalle vähän isompi, ja siihen kaikki ne mun vaatehuoneesta muuttaneet.

En vielä saanut myytyä ideaa miehelle, mutta itse olen ihan innoissani. Samalla tulisi nimittäin siivottua niitä vaatteita, laitettua paljon pois. Ja työhuone olisi kiva pieni minihuone.

Onko tämä ihan hullu idea ja onko vaarana turha ostelu? Koska tähän nykyiseen työhuoneeseen olisi pakko ostaa uutta kaappitilaa jonkin verran.

Mitä turhaa ostelua tuossa on? Akustiikkalevyt suoraan käyttöön ja makkariin vanhan kaapin tilalle uusi, uuteen elämään paremmin sopivampi kaappi.

Samalla karsitte sekä sinun että miehen vaatteet ja pian teillä on työhuone, seesteisempi makkari ja siistit, karsitut kaapit.

Sounds like a plan.

Samaa mieltä, aina joku kiva projekti auttaa tavaran karsinnassa. Minäkin olen hillonnut vaikka mitä rojua, mutta kun se tulee the idea, niin vanhat lähtee toriin ja uudet toimivat tilalle, yleensä myöskin torista, jos on saatavilla, remppakamat tosin joutuu usein hommaamaan kaupasta.

Älä heitä pois niitä ratsastushousuja, jos ne on istuvat. Niitä on oikeasti hankala löytää hyvin istuvia ja omalle kropalle sopivia. Ja niiden hinnoissa ei ihan oikeasti puhuta muutamista kympeistä vaan satasista. Heitä jotain muuta pois tai myy, vaikka niitä gina tricotn rättejä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ongelmani liittyvät äidin tekemiin käsitöihin. Mm. hienoja pöytäliinoja, joita en ole kertaakaan käyttänyt. Aiheuttavat huonoa omatuntoa. Ehkä yritän löytää sukulaisen joka haluaisi ne itselleen. Miten te tekisitte?

Tässä on selkäe tilanne jos tavara aiheuttaa lähinnä negatiivisiä tunteita. Tuntuu pahalta, kun ei halua tai ehdi käyttää toise. Rakkaudella tekemiä käsitöitä. Itse keräsin yhteen kaikki käsityöt, perintötavarat, lahjat ja muut vastaavat yhteen. Lajittelin ne ihmisten, josta muistuttavat, mukaan. Sitten mietin jokaisesta kasasta onko jotain missä voisin oikeasti käyttää. Jotain matalia maljakoita otin säilytys käyttöön kylppäriin. Muutamia liinoja, osa oli varmaan tyynyliinoja, otin ja liimasin laatikoiden pohjalle, näkyy sieltä kivasti, kun ottaa tavaroita. Yhden pöytäliinan laitoin joululaatikkoon ja sen jälkeen olen joka joulun aikaan käyttänyt pöytäliinaa. Muutamista esineistä askartelin taulun. Koriste-ja käyttöesineitä valitsin ne joita oikeasti rakastin. Loput laitoin pois. Nyt noita iloisia muistoja on ympäri kotia, mutta siltikään ei näytä miltään marttakerhon museolta koti.

Käsitöihin vielä.

Minulla myös käsitöitä tekevä läheinen, jolta tulee sekä joulu- että syntymäpäivälahjoina erilaisia itse tehtyjä juttuja. Olen niiden kanssa ongelmoinut, kun vain murto-osa on mennyt käyttöön. Ihan vasta puoliso sai minut tajuamaan, että läheiselleni käsityöt on todella rakas harrastus ja eritoten nyt korona-aikana tärkeä henkireikä. Ilo noista lahjoista on minulle siis se, että niiden tekeminen tuottaa tekijälleen iloa, mutta minun ei tarvitse niitä kaikkia säilyttää.

…ja mene sinne tallille, vaikka harvemminki jos vaan mitenkään mahdollista :) siellä hermo lepää

Vierailija kirjoitti:

Ehdotin miehelle, että mitä jos tyhjätään (pieni) vaatehuone mun vaatteista, riisutaan sieltä pois tangot ja kaapit ja hengarit. Laitetaan seiniin akustiikkalevyä, viedään sinne lamppu, pieni sähköpöytä, työtuoli ja läppäri + iso näyttö ja otan sen työhuoneeksi. Ja nykyisestä työhuoneesta poistetaan nykyinen pieni (miehen) vaatekaappi ja laitetaan tilalle vähän isompi, ja siihen kaikki ne mun vaatehuoneesta muuttaneet.

En vielä saanut myytyä ideaa miehelle, mutta itse olen ihan innoissani. Samalla tulisi nimittäin siivottua niitä vaatteita, laitettua paljon pois. Ja työhuone olisi kiva pieni minihuone.

Onko tämä ihan hullu idea ja onko vaarana turha ostelu? Koska tähän nykyiseen työhuoneeseen olisi pakko ostaa uutta kaappitilaa jonkin verran.

Tai sitten järjestät ne vaatteet niin, että niistä tulee ns akustiikkalevyjä. Kokeilet mennä vähän aikaa niin ja katsot toimiiko. Samalla voit vähentää niitä vaatteita että kaikki sopivat uuteen "työhuoneeseen".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tehdä tavaroilla, joita on ostanut harrastusta silmälläpitäen, jos niille ei ole vielä tarvetta?

Esimerkkinä: löysin todella kalliin merkin ratsastushousut pilkkahintaan kirppikseltä pari vuotta sitten. Ne istuivat kuin nakutettu, kaiken kaikkiaan 10+++ löytö. Enkä niitä huvikseni ostanut, vaan minun piti aloittaa ratsastusharrastus monen vuoden tauon jälkeen uudelleen, ja ostin itselleni myös kypärän, saappaat ja ratsastukseen sopivan takin. No en aloittanut heti. En aloittanut vielä seuraavana vuonna, enkä myöskään koronavuoden aikana. En tiedä aloitanko ensi vuonna, mutta olen kyllästynyt pitämään noita ratsastuskamoja kaapissa odottamassa tulevaa.

Mutta kun olen laittamassa niitä myyntiin, minua kirpaisee ajatus siitä, että jos ja kun joskus aloitan ratsastuksen uudelleen, joutuisin maksamaan samoista kamppeista monta sataa euroa. Joten pidän niitä ihan tulevaisuuden säästön vuoksi, en siksi, että niille olisi NYT tarvetta.

Miten ratkaisette yleensä tällaisen pulman? Myyntiin vaan?

Voit myös pohtia, miksi et ole ratsastusharrastusta vielä aloittanut ja kuinka realistista on, että ne syyt aloittamatta jättämiseen ovat poistumassa lähiaikoina. Jossain puhuttiin fantasiaminästä ja tavaroiden hankkimisesta ja säilyttämisestä hänelle. Onko siis ratsastusharrastus osa fantasiaminääsi vai realistista minääsi?

Kiitos kaikille hyvistä ajatuksista näiden ratsastuskamppeiden suhteen!

Ratsastusharrastus on 100% fantasiaminää, tajuan sen nyt. Ei sillä, ettenkö oikeasti haluaisi ratsastaa. Ja tavallaan mahdollisuuskin siihen olisi, sillä talli on ihan parin kilometrin päässä. Mutta krooninen rahapula tarkoittaa sitä, että kallis harrastus pysyy koko ajan kyynärmitan verran saavuttamattomissa, kuin aasin edessä kulkeva porkkana.

Kiitos tämän keskustelun tajusin yhtäkkiä, että sitten kun minulla on taas varaa aloittaa ratsastusharrastus, minulla on kyllä varaa ostaa uudet varusteetkin. Käytettynäkin saa laadukkaita ratsastushousuja muutamalla kympillä. Onko minun ihan pakko säilyttää näitä kuin kallista aarretta vain siksi, että löysin ne joskus kolmella eurolla kirpparilta? Siis ihan oikeasti kun miettii, jos käytettynä saa vaikka 50 eurolla kelpo housut, säilytän noita kaapissa tulevaisuuden 47 euron säästön takia. Haloo??

Huomasin muutenkin kaappeja tyhjentäessä, että säilytän samalla logiikalla muitakin tavaroita ja etenkin vaatteita vain siksi, että ne olivat mainioita löytöjä. Esimerkkinä vaikka ihan käyttämätön Gina Tricotin pusero, jonka löysin kirpputorilta 25 sentillä. En ole sitä koskaan käyttänyt, mutta en malttanut luopua siitä siksi, että jos SATTUISIN tarvitsemaan juuri tuollaisen puseron, en saisi mistään sellaista 25 sentillä! Siis Gina Tricotin pusero! Mikä ihmeen aarre se on??

Jos niissä housuissa on yhtään elastaania tai muovia, niin voi olla käyttökelvottomat siinä vaiheessa kun olisit ottamassa käyttöön.

Ota merkki, malli ja koko muistiin niin tiedät mitä etsiä kun tulee se aika.

Itse tosin säilytän näitä haaveminän käsityökamppeita jonkin verran. Syystä että tunnen itseni ja tiedän että välillä iskee lyhytaikainen innostus tyyliin "tekisi mieli kutoa sukkia". Sitten menen taas ostamaan ne kamat ja se innostus menee yleensä ohi jo kun pääsen kaupasta kotiin.

Eli kun mulla on puikot ja muutama lankakerä kotona niin se kyllä hillitsee näitä innostuksia.

En tiedä mikä ajatusvamma sekin on, kun tulee näitä "oispa kiva" -juttuja, ja sitten loppuviimetteeksi ei se sitä kuitenkaan jaksa kiinnostaa.

Olen käynyt kaiken maailman ruokopulontakurssitkin ja siihen se on sitten jäänyt kun kurssi loppuu. Saippuaa olen kyllä viitsinyt tehdä kotonakin pari kertaa.

Onko sitä vaan sellainen että haluaa kokeilla vähän kaikkea ihan vaan huvin vuoksi?

Tässä ketjussa oli se yksi esimerkki mikä naurattaa aina. Oliko niin että joku oli käynyt kudontakurssin ja ajatukset oli sitten mennyt niin kunnianhimoisiksi, että oli suunnitellut ryhtyvänsä viljelemään pellavaa ja tekemään siis ihan kaiken alusta asti itse. Sitten kun oli miettinyt asiaa tarkemmin niin oli tajunnut että ei yhden ihmisen elämä riitä kaikkeen. Jos joku muistaa tarinan paremmin niin kertokaa!

Sen kun tajuaisi näitä tavaroita vähentäessä, että se mistä ajattelee että "oispa kiva", niin voisi miettiä sen sijaan että "jos oikein paljon haluaisin, niin voisin".

Omalla kohdalla on ehkä vaikein myöntää että on kyllä töissä tehokas, mutta kotona taitaa riittää harrastukseksi kävelylenkit, lukeminen, palstailu, löhöily ja laulutunnit.

Ehkä sitä ei halua myöntää että on mahdollisesti vähän tylsä? Siitäkö ne fantasiaminät kumpuaa?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on jo vuosia ollut yhdelle kirppikselle kiintiö. Omistajalla on sukua lähellä.

Käy kylässä ja hakee minulta kotoa myyntävää.

Myytävät tulevat vaihtopalveluksena lähinnä lastenvahtina olosta.

Eilen taas omistaja soitti ja kysyi onko minulla mitään. Täällä oleva sukulainen tulee sinne ja voisi tuoda jotain samalla.

Tulikin farkulla ja autoon mahtui 18 banaanilaatikkoa.

Komeroon jäi vielä 30 laatikkoa.

Öö siis tämähän on oikein kiva, mutta olet jo kertonut tämän tosi monta kertaa tässä ketjussa ja muutamassa muussakin 😅

[/quote]

Ilana Aalto käyttää tästä termiä penkomisvara: vähintään neljäsosa hyllystä tai laatikosta tulisi olla tyhjää, jotta sen sisältöä on helppo käyttää. 

Olen huomannut, että jos säilytysjärjestelmän käyttämiseen ei yksi käsi riitä, se alkaa olla liian hankala. Ei siis pinoja tai kansia meikäläiselle. Samaten kaapin tai hyllyn sisällön pitää näkyä yhdellä vilkaisulla ja kaikkeen pitää ulottua ilman edessä olevien tavaroiden siirtelyä.[/quote]

Säilytysjärjestelmän toimivuuteen kannattaa todellakin kiinnittää huomiota, muuten tavarat jäävät herkästi lojumaan. Esimerkki: säilytimme ennen takuukuitteja mapissa. Sillä seurauksella, että kun tuli uusi kuitti, sitä ei muka viitsinyt heti rei'ittää ja laittaa mappiin, sen vaan heitti hyllylle kaappiin. 

Sitten siirsimme kaikki takuukuitit laatikossa säilytettäväksi - nyt kuitin voi heittää suoraan laatikkoon.

Luulen että kaksi eri trollia. Voi olla samakin ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on jo vuosia ollut yhdelle kirppikselle kiintiö. Omistajalla on sukua lähellä.

Käy kylässä ja hakee minulta kotoa myyntävää.

Myytävät tulevat vaihtopalveluksena lähinnä lastenvahtina olosta.

Eilen taas omistaja soitti ja kysyi onko minulla mitään. Täällä oleva sukulainen tulee sinne ja voisi tuoda jotain samalla.

Tulikin farkulla ja autoon mahtui 18 banaanilaatikkoa.

Komeroon jäi vielä 30 laatikkoa.

Öö siis tämähän on oikein kiva, mutta olet jo kertonut tämän tosi monta kertaa tässä ketjussa ja muutamassa muussakin 😅

Tuon kirjoittajan viestit onneksi jo tunnistaa ulkonäöltä (yksi lause per kappale), joten ne voi skipata. Mutta silti naurattaa että hän toistaa itseään tällä tavalla.