Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (20747)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
virtuaalihamstraaja kirjoitti:
Onnittelut! Voisi kuvitella, että hamstraus on jotenkin yhteydessä taloudelliseen tilanteeseen: on ymmärrettävissä, että köyhä säästää kaikenlaista puolikuntoistakin tavaraa, jospa siitä edes saisi jonkun osan hyötykäyttöön myöhemmin, eikä tarvisi ostaa uutta. Jos varakkaalla on tallissa 8 samanmerkkistä autoa, kaikki ajokuntoisia, se ei ole hamstrausta, vaan orastava hyväksyttävä harrastus. Köyhillä seuduilla maaseudulla voi pihalla olla hyvinkin viisi ajokunnotonta autoa ja kuudes, joka juuri ja juuri pystytään pitämään ajokuntoisena purkamalla niitä viittä ajokunnotonta varaosiksi. Sitä ei pidetä hamstrauksena eikä harrastuksena, vaan maisemaa rumentavan romun keräämisenä.
Tavaran säilyttäjiä on niin monenlaisia. Veisinköhän kierrätykseen virtuaalisen tiskikoneen ja kuivausrummun? Virtuaalinen ilmastointilaitekin joutaa menne, nyt kun on helteet ohi. Virtuaalikoneista olen säilyttänyt TV:n, jo toistakymmentä vuotta.
Itselläni hamstraus on liittynyt vahvasti juurikin taloudelliseen tilanteeseen. Olin nuorena ja pitkälle aikuisikää heikossa taloudellisessa tilanteessa ja juuri silloin tuli hamstrattua tavaraa hirveä määrä. Kaikki ilmainen piti ottaa vastaan ja kaikki piti säilyttää koska uutta ei voinut ostaa. Rikkinäisetkin säilytti, koska ajatteli niitä tai niiden osia voi käyttää vielä joskus johonkin. Kaikenlaiset ilmaiset tuotenäytteet ja muutkin, kaiken otti vastaan ja hamstrasi. Tavaraa pursusi kaikkialta. Eikä niitä tavaroita edes raaskinut käyttää kulumisen pelossa.
Ongelma alkoi helpottaa vasta kun taloudellinen tilanne parani eikä silloinkaan heti, koska jonkinlainen köyhän identiteetti säilyi pitkään ja osittain tulee säilymään varmasti loppuelämän. Jossain vaiheessa alkoi sallia itselleen tavaroiden poislaittamista, koska ymmärsi että talous ei kaadu siihen jos hankkii uuden joskus vuosikausien kuluessa. Tai että rikkinäisellä takilla ei tee enää mitään, koska osti jo uuden ja käyttää sitä ehjää. Tai että kolme eri tavalla rikkinäistä käyttötavaraa voi korvata yhdellä ehjällä joka helpottaa arkeakin. Tai että tavarasta ei ole pakko saada muutamia euroja pois myymällä se Torissa tai kirpparilla joka vie aikaa ja stressaa, koska päivätyöstä saa kyllä rahaa sen verran että voi elää ihan normaalia elämää. On ihan ok antaa tavara pois ja säästää itsensä työltä ja stressiltä jos palkkana olisi ollut yksi tai kaksi euroa.
Nuoruuden hamstrauksen jälkiä kyllä siivotaan edelleen, vielä vuosien jälkeen ja paljon on saanut tehdä henkistä työtä itsensä kanssa jotta on tähän pisteeseen päässyt.
Täällä sama ongelma, kun on ollut suurimman osan elämäänsä tosi tiukilla taloudellisesti, niin sen kytkimen kääntäminen voi olla tosi ison työn takana. Olen nyt pikkuhiljaa pääsemässä tilanteeseen, että olen raaskinut luopua kaikista niistä vaatteista, joita en pidä. Sitten on vielä näitä, joita pidän vaikka alkaa näyttää ne päällä jo kassialmalta. Ei sillä, en näitä nuhjuisia ja rikkinäisiä pidä ihmisten ilmoilla, mutta kaipa sitä voisi sen verran itseään kunnioittaa, että pukeutuisi siististi?
Kun aloitin vuosia sitten karsimisen, niin mietin tosi monen vaatekappaleen kohdalla että missä mielenhäiriössä olen tämänkin ostanut. Jotain läpikuultavaa polyesteripaitaa, jota en unissanikaan laittaisi päälle ihmisten ilmoille. Mutta on kai ollut ostettava, kun on halvalla saanut.
Sama kaikkien toisilta "perittyjen" rytkyjen kanssa. Miksi olen ottanut vastaan tavaraa tai vaatetta, joka ei todellakaan sovi omaan tyyliini. Onko kyseessä ahneus vai saituus vai niinkuin Konmari sanoo, pelko tulevaisuudesta (että pärjäänkö jos en ota nyt kaikkea vastaan mitä annetaan)?
Onko köyhän identiteetti sama kuin lihavan? Että vaikka laihtuisi, niin sitä ei konkreettisesti tajua kun vasta ajan päästä. Ei sillä, se toimii kyllä toiseenkin suuntaan. Kun lihoin, niin meni pitkään, ennen kuin sisäistin minkä kokonen olen. Hullua, kyllähän sitä pitäisi se tajuta kun vaatekoko kasvaa. Kai sitä pystyy valehtelemaan itselleen kun ei halua myöntää totuutta. Sama kävi kun laihduin, meni vähän aikaa ennen kuin osasin katsoa kaupasta oikean kokoisia vaatteita.
Minulla on vähän sama ongelma. Olen ollut köyhä, mutta sittemmin taloudellinen tilanne on ollut hyvä jo vuosia. Silti pidän kaapissa mm. erittäin kauhtuneita pyjamia ja välillä myös käytän niitä. Virheostoksista, joita ei onneksi usein tule, on todella vaikeaa luopua ja yritän käyttää niitäkin. Samoin pieneksi jääneitä vaatteita. Kaapissani on itseasiassa paljon ei niin hyviä vaatteita. Vaatemäärä ei kuitenkaan ole suuri, sillä en raaski ostaa uusiakaan kuin selkeään tarpeeseen. Vaikka varaa nyt olisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ajatellut, että voisin pitää anti-hamsteri-dieetin eli katsoa kauanko pärjään syömällä vain kaapeista löytyvää tavaraa. Veikkaan, että voisin jatkaa pitkälle ensi vuoteen. Pitäisiköhän tehdä niin ja lisäksi aina välillä hieman salaattia ja pähkinää ym terveellistä, ettei keripukki iske :D Tässähän on loppuvuonna enää kekri, itsenäisyyspäivä, joulu ja uusivuosi. Muina päivinä hamsterivarastosta ruuat. Voisin vaikka kirjata joitain viikkoja ylös ja raportoida tänne, sikäli kun sellainen jotain kiinnostaa..
Hyvä idea ! Esim keitot on ihmeen hyviä mitä erilaisimmilla ainesosilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ostanut paistolastaa vaan käytän juustohöylää sen virassa + tietenkin juustohöylänä :D
Juustohlylää voi käyttää myös kakkulapiona, samoin ainakin osaa paistolastoista.
Tuorekurkun viipaloinnissa kätevä, samoin kaalin !
Veistän sillä myös jääkaappikylmästä voista pannulle tai jopa voileivälle. Terveisin Ketoilija
Ja aivan paras perunan kuorimiseen !
Nyt paloi käämit ihan täysin.
Aloitin torstaina käsityöprojektia, levittelin tavarat (kankaita ja ompelutarvikkeita) ja aloitin homman. Viikonloppu mökillä ja nyt mietin taas että mistä päästä alan karsimaan tavaroita, sitten tulee vastaan ne käsityötavarat (edelleen levällään) ja nyt tulee savua korvista.
Tuntuu että en saa kahta ajatusta peräkkäin, kun pitäisi tehdä montaa asiaa yhtäaikaa. Töissä se on ihan ok, mutta kotona en sitä enää jaksa enkä halua.
Tekisi mieli paiskoa kaikki käsityökamppeet roskiin ja päättää että en tee yhtään mitään ylimääräistä ennen kuin olen saanut tämän huushollin karsittua siihen tilanteeseen mihin olen itse tyytyväinen.
Tuntuu että tämä karsiminen on yksi ikuisuusprojekti. Tähän asti olen jaksanut olla kärsivällinen, kun en ole halunnut heittää tavaraa aivottomasti menemään.
Onko muilla mennyt hermo ja jos, niin mitä on tapahtunut? Oletteko päätyneet heittämään roskiin tavaraa, mitä olette kaivanneet jälkikäteen ja onko tullut katumus?
Vierailija kirjoitti:
Nyt paloi käämit ihan täysin.
Aloitin torstaina käsityöprojektia, levittelin tavarat (kankaita ja ompelutarvikkeita) ja aloitin homman. Viikonloppu mökillä ja nyt mietin taas että mistä päästä alan karsimaan tavaroita, sitten tulee vastaan ne käsityötavarat (edelleen levällään) ja nyt tulee savua korvista.
Tuntuu että en saa kahta ajatusta peräkkäin, kun pitäisi tehdä montaa asiaa yhtäaikaa. Töissä se on ihan ok, mutta kotona en sitä enää jaksa enkä halua.
Tekisi mieli paiskoa kaikki käsityökamppeet roskiin ja päättää että en tee yhtään mitään ylimääräistä ennen kuin olen saanut tämän huushollin karsittua siihen tilanteeseen mihin olen itse tyytyväinen.
Tuntuu että tämä karsiminen on yksi ikuisuusprojekti. Tähän asti olen jaksanut olla kärsivällinen, kun en ole halunnut heittää tavaraa aivottomasti menemään.
Onko muilla mennyt hermo ja jos, niin mitä on tapahtunut? Oletteko päätyneet heittämään roskiin tavaraa, mitä olette kaivanneet jälkikäteen ja onko tullut katumus?
Kyllä! Sama fiilis on ollut jo monta vuotta, kaikki levällään ja väsyttää, turhauttaa, suututtaa, hermot menee. Roskiin en silti paljon heitä vaan myyn pois. Kestää kauan mutta ai että sitä riemun tunnetta kun saa taas jostain 10€ lisää jemmaan. Tavarat vähenee hiljalleen, uutta en osta kuin todelliseen tarpeeseen. Tekstiilejä on loppuelämäksi ja vielä perikunnallekin, samoin astioita vielä myytyjen jälkeenkin. Käsityötarvikkeet teen vähitellen valmiiksi tuotteiksi ja myyn pois, niistä kuitenkin saa hieman tekopalkkaa vaikkei tuntipalkoille pääsekään. Lankoina ja kankaina saisi vain murto-osan. Vaatii pitkää pinnaa, sietämistä ja kylmiä hermoja. "Katse pitää pitää pallossa" eli siellä tulevaisuudessa näkyy se siisti järjestelty koti, jossa kaikelle on oma paikkansa. Sitä kohti. Vähän kuin laihduttamisessa tulee suvantovaiheita eikä mitään tapahdu niin samoin tässä tavarapaljouden hallinnassa, hitaasti hyvä tulee ja mitä tuskaisempaa on matka, sitä pysyvämpi muutoksesta tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me aloitettiin veljen kanssa tänä viikonloppuna äitimme asunnon siivous. Hänen luvallaan. 78 vuotta täyttänyt äitimme asuu kolmiossa, jossa on erillinen vaatehuone ja lisäksi taloyhtiön alakerrassa oleva isohko huoneistokohtainen varasto.
Työnjako oli seuraava: Minä tunkeuduin vaatehuoneeseen (juuri ja juuri löysin kahdelle jalalle tilan vaatehuoneen lattialta), äidille kannettiin nojatuoli vaatehuoneen oven eteen eteiseen ja veli kokosi 10 muuttopahvilaatikkoa valmiiksi. Minä nostelin tavaroita vaatehuoneesta, äiti päätti pidetäänkö vai laitetaanko pois ja minä päätin laitetaanko tavara kirppikselle vai roskiin. Veli sitten sen mukaan siirsi tavaran joko roskapussiin tai laatikkoon, kuljetti huoneistosta saman tien ulos joko roskiin tai pakettiautoonsa.
Vaatehuoneesta lähti 8 pahvilaatikollista tavaraa kirpputorille ja 5 jätesäkillistä roskiin (jaoteltiin eri tavararyhmien mukaan, pelkkää pahvia oli 1 iso jätesäkillinen).
Tarkoitus on jatkaa tätä ensi kuussa. Arvioimme että noin 70 laatikollista ylimääräistä tavaraa (sis. varasto) pitää saada lähtemään, että äiti voi jatkaa asunnossa asumista. Nyt tavaraa on niin paljon, että siivooja ei pysty siivoamaan kaikkia nurkkia, äiti ei pääse kulkemaan rollaattorilla kaikkialle (nyt karsimisen jälkeen pääsee esim vaatehuoneeseen) eikä pysty ottamaan kaapeista tavaraa kun ne ovat niin ylitäynnä.
Kirpputoripaikka on varattu seuraavaksi kuudeksi kuukaudeksi. Veljen tyttäret ylläpitävät sitä, ollaan sovittu, että saavat tuotosta puolet vaivanpalkkana (hinnoittelu, siistiminen, tavaroiden kuskaus kirppikselle ja sieltä pois jne.) ja loput menevät äidin 80-vuotisjuhlarahastoon.
Oltiin kaikki eilen todella onnellisia, äiti kaikkein eniten.
Vierailija kirjoitti:
Me aloitettiin veljen kanssa tänä viikonloppuna äitimme asunnon siivous. Hänen luvallaan. 78 vuotta täyttänyt äitimme asuu kolmiossa, jossa on erillinen vaatehuone ja lisäksi taloyhtiön alakerrassa oleva isohko huoneistokohtainen varasto.
Työnjako oli seuraava: Minä tunkeuduin vaatehuoneeseen (juuri ja juuri löysin kahdelle jalalle tilan vaatehuoneen lattialta), äidille kannettiin nojatuoli vaatehuoneen oven eteen eteiseen ja veli kokosi 10 muuttopahvilaatikkoa valmiiksi. Minä nostelin tavaroita vaatehuoneesta, äiti päätti pidetäänkö vai laitetaanko pois ja minä päätin laitetaanko tavara kirppikselle vai roskiin. Veli sitten sen mukaan siirsi tavaran joko roskapussiin tai laatikkoon, kuljetti huoneistosta saman tien ulos joko roskiin tai pakettiautoonsa.
Vaatehuoneesta lähti 8 pahvilaatikollista tavaraa kirpputorille ja 5 jätesäkillistä roskiin (jaoteltiin eri tavararyhmien mukaan, pelkkää pahvia oli 1 iso jätesäkillinen).
Tarkoitus on jatkaa tätä ensi kuussa. Arvioimme että noin 70 laatikollista ylimääräistä tavaraa (sis. varasto) pitää saada lähtemään, että äiti voi jatkaa asunnossa asumista. Nyt tavaraa on niin paljon, että siivooja ei pysty siivoamaan kaikkia nurkkia, äiti ei pääse kulkemaan rollaattorilla kaikkialle (nyt karsimisen jälkeen pääsee esim vaatehuoneeseen) eikä pysty ottamaan kaapeista tavaraa kun ne ovat niin ylitäynnä.
Kirpputoripaikka on varattu seuraavaksi kuudeksi kuukaudeksi. Veljen tyttäret ylläpitävät sitä, ollaan sovittu, että saavat tuotosta puolet vaivanpalkkana (hinnoittelu, siistiminen, tavaroiden kuskaus kirppikselle ja sieltä pois jne.) ja loput menevät äidin 80-vuotisjuhlarahastoon.
Oltiin kaikki eilen todella onnellisia, äiti kaikkein eniten.
Ihailtavaa yhteistyötä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt paloi käämit ihan täysin.
Aloitin torstaina käsityöprojektia, levittelin tavarat (kankaita ja ompelutarvikkeita) ja aloitin homman. Viikonloppu mökillä ja nyt mietin taas että mistä päästä alan karsimaan tavaroita, sitten tulee vastaan ne käsityötavarat (edelleen levällään) ja nyt tulee savua korvista.
Tuntuu että en saa kahta ajatusta peräkkäin, kun pitäisi tehdä montaa asiaa yhtäaikaa. Töissä se on ihan ok, mutta kotona en sitä enää jaksa enkä halua.
Tekisi mieli paiskoa kaikki käsityökamppeet roskiin ja päättää että en tee yhtään mitään ylimääräistä ennen kuin olen saanut tämän huushollin karsittua siihen tilanteeseen mihin olen itse tyytyväinen.
Tuntuu että tämä karsiminen on yksi ikuisuusprojekti. Tähän asti olen jaksanut olla kärsivällinen, kun en ole halunnut heittää tavaraa aivottomasti menemään.
Onko muilla mennyt hermo ja jos, niin mitä on tapahtunut? Oletteko päätyneet heittämään roskiin tavaraa, mitä olette kaivanneet jälkikäteen ja onko tullut katumus?
Kyllä mulla paloi käämit. Tai siis yksinhuoltajana ihan vain loppui jaksaminen kaikkeen työhön ja kirppistelyyn. Otin vessan laatikosta kourallisia tavaraa ja vedin roskapussiin. Näytepusseja, kuivuneita laastareita, vanhoja huulipunia ja luomivärejä, rispaantuneita hiuslenksuja, tahmaisia harjoja, suoristinrautaa (enkä suorista) kolme matkafööniä, ym ym
Mitään en ole kaivannut.
Eikä tässä vielä kaikki, sitten tein vaatehuoneelle saman. Lähti lankoja ja kankaita ja muita projekteja pussikaupalla. Nyt 7v myöhemmin on eka kerta kun tekisi EHKÄ mieli kutoa sukkapari. Mutta en ole edes katsonut, olisiko minulla puikkoja. En taida viitsiä kutoa nytkään.
Vierailija kirjoitti:
Nyt paloi käämit ihan täysin.
Aloitin torstaina käsityöprojektia, levittelin tavarat (kankaita ja ompelutarvikkeita) ja aloitin homman. Viikonloppu mökillä ja nyt mietin taas että mistä päästä alan karsimaan tavaroita, sitten tulee vastaan ne käsityötavarat (edelleen levällään) ja nyt tulee savua korvista.
Tuntuu että en saa kahta ajatusta peräkkäin, kun pitäisi tehdä montaa asiaa yhtäaikaa. Töissä se on ihan ok, mutta kotona en sitä enää jaksa enkä halua.
Tekisi mieli paiskoa kaikki käsityökamppeet roskiin ja päättää että en tee yhtään mitään ylimääräistä ennen kuin olen saanut tämän huushollin karsittua siihen tilanteeseen mihin olen itse tyytyväinen.
Tuntuu että tämä karsiminen on yksi ikuisuusprojekti. Tähän asti olen jaksanut olla kärsivällinen, kun en ole halunnut heittää tavaraa aivottomasti menemään.
Onko muilla mennyt hermo ja jos, niin mitä on tapahtunut? Oletteko päätyneet heittämään roskiin tavaraa, mitä olette kaivanneet jälkikäteen ja onko tullut katumus?
On tullut. Hyviä annoin ilmaiseksi torissa, kasaan, kuva, kaikki pitää ottaa ja ensimmäiselle menee. Ei tainnut ollaa yhtään sellaista hakijaa joka ei olisi sovittuun aikaan tullut hakemaan, yleensä samana tai seuraavana päivänä. Huonot kierrätykseen tai roskiin. En säästänyt mitään mille en keksinyt tarkoitusta, eli kaikki "voisi" meni suoraan pois. Reilussa viikossa poistin varmaan puolet asunnon tavaroista. Etsin jotain tavaraa ja koko yhden kaapin sisältö rojahti syliini, eikä muissakaan kaapeissa ollut parempi tilanne ja tavaraa näkyi myös tasoilla ja lattialla, niin meni vaan hermo. Tyhjensin kaikki kaapit ja aloin raakkaamaan.
Varmuudeksi tein yhden ison laatikon kellariin, johon kokosin sellaisia, josta en ollut ihan valmis luopumaan tai varma tarvitsenko. Nekin hävisi sitten kellaria siivotessa, ei tarvittu.
Käsitöille ja askarteluille otin täälläkin olleen vinkit, että aineet tiettyyn työhön yhteen laatikkoon ja ne jotka ei kuulu mihinkään laitoin pois. Ne on myös aina helppo kerätä siihen omaan laatikkoonsa illalla tai jos ei pystykään jatkamaan pariin päivään. Ja yksi laatikko yleistavaroille, kuten sakset, nuppineula, peruslangat, liimat jne.
En ole katunut yhtään! Joskus kun itse olen jotain, jota vastaavaa ehkä oli pois laitetuissa, tarvinnut on löytynyt joko torin annetaan palstalta ilmaiseksi tai torista / kirpparilta hyvinkin halvalla.
Minulla on onneksi raha-asiat sen verran hyvällä mallilla, ettei tarvitse miettiä, että mitä jos viiden vuoden päästä tarvitsenkin uudet lakanat, voin todennäköisesti ne ostaa.
Tärkeää oli myös lopettaa sen uuden rojun kantamista kotiin. Se kannattaa tehdä ennen kuin raivoraivaa kaikki pois, muuten vaan ostaa pois heitettyjen tilalla uudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin ostan nopeimmin kuluvia hygienia- ja kosmetiikkatuotteita varastoon, mutta sen verran, että kaikki tulee oikeasti käytettyä. Hintavampia tuotteita tilaan netistä silloin kun saa hyvällä alennuksella, ja edullisempia markettituotteita silloin kun on joku tarjous. Mulla on pieni "lähikauppa" 15 kilometrin päässä, eikä sieltä saa käyttämääni deodoranttia, hammastahnaa tai shampoota, joten haluan että entisen loppuessa on kotona valmiina uusi pakkaus, eikä tarvitse ajella kymmeniä kilometrejä hammastahantuubin takia tai vaihtoehtoisesti ostaa lähikaupasta joku tuote, josta en oikein pidä. Hitaasti kuluvia tuotteita ostan vasta kun edellinen on loppumaisillaan. Kosmetiikkavarasto on mulla yhdessä kaapissa kenkälaatikossa.
Pitkän kauppamatkan takia pidän myös jemmassa tiettyjä kodin kulutustavaroita kuten suodatinpusseja, leivinpaperia, maalarinteippiä, paristoja yms. mutta ei niitäkään tarvitse kerralla 10 vuoden tarpeiksi ostaa :D Riittää, että avatun pakkauksen lisäksi on yksi paketti varastossa.
Vierailija kirjoitti:
Nyt paloi käämit ihan täysin.
Aloitin torstaina käsityöprojektia, levittelin tavarat (kankaita ja ompelutarvikkeita) ja aloitin homman. Viikonloppu mökillä ja nyt mietin taas että mistä päästä alan karsimaan tavaroita, sitten tulee vastaan ne käsityötavarat (edelleen levällään) ja nyt tulee savua korvista.
Tuntuu että en saa kahta ajatusta peräkkäin, kun pitäisi tehdä montaa asiaa yhtäaikaa. Töissä se on ihan ok, mutta kotona en sitä enää jaksa enkä halua.
Tekisi mieli paiskoa kaikki käsityökamppeet roskiin ja päättää että en tee yhtään mitään ylimääräistä ennen kuin olen saanut tämän huushollin karsittua siihen tilanteeseen mihin olen itse tyytyväinen.
Tuntuu että tämä karsiminen on yksi ikuisuusprojekti. Tähän asti olen jaksanut olla kärsivällinen, kun en ole halunnut heittää tavaraa aivottomasti menemään.
Onko muilla mennyt hermo ja jos, niin mitä on tapahtunut? Oletteko päätyneet heittämään roskiin tavaraa, mitä olette kaivanneet jälkikäteen ja onko tullut katumus?
Tämähän ei sinänsä ole vain karsimiseen liittyvä ongelma, vaan se liittyy siihen, että pitäisi jaksaa laittaa tavarat takaisin paikoilleen, kun niitä ei käytä. Vaikka olisit kuinka karsinut, mutta jättänyt käsityöt levälleen kun lähdit mökille, niin siellä ne sinua odottaisivat levällään kun tulet kotiin. Tietysti karsimalla voisi olla että löytäisit helpommin paikan minne ne saa laitettua pois, silloin kun et käytä niitä, mutta eivät ne sinne piiloon itsestään kävele. Mutta sinänsä tunnen ongelman, olen itsekin huono nostamaan keskeneräisiä käsitöitä pois tieltä silloin kun en käytä niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastan vaihdantataloutta. Hoidan muutamaa lasta, saan palkaksi heiltä kirppistavaraa.
Kuvittelin nyt loppuu, vielä mitä.
Olen nyt ollut kerran viikossa yhden perheen luona vuoden.
Kesän aikana äiti oli innostunut käymään kodin vielä läpi ja lisäksi hän sai lisää tavaraa äidiltään.
On nyt ”maksanut” jouluun asti kerran viikossa, 2 h lastenhoidon.
Kerran viikossa menen heille, haen 2 alle kouluikäistä ja vien puistoon. Olemme siellä reilu tunnin, tulemme takaisin ja annan välipalaa.
Äiti on tällä aikaa esikoisen kanssa, vie hänet treeneihin.
Kirppistavarat haetaan, kirppiksen omistaja myy ne ja rahat tuhlataan kirppiksellä, puolet minulle.
Niillä ostetaan mm villavaatteita, jotka puran ja kudon toiseen muotoon.
Olen nyt samassa tilanteessa. Jämälankoja on todella paljon. Aion jatkaa tätä vielä vuoden ja sen jälkeen teen pieniä neliöitä, jotka yhdistelmänä tulee vilttejä. Neliöissä on jokaisessa erilainen talo.
Minulla on jo muuta materiaalia valmiina näitä varten. Pitää ensiksi projektit tehdä päätökseen ja sitten määritellä konkreettinen jämälanka.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ostan nopeimmin kuluvia hygienia- ja kosmetiikkatuotteita varastoon, mutta sen verran, että kaikki tulee oikeasti käytettyä. Hintavampia tuotteita tilaan netistä silloin kun saa hyvällä alennuksella, ja edullisempia markettituotteita silloin kun on joku tarjous. Mulla on pieni "lähikauppa" 15 kilometrin päässä, eikä sieltä saa käyttämääni deodoranttia, hammastahnaa tai shampoota, joten haluan että entisen loppuessa on kotona valmiina uusi pakkaus, eikä tarvitse ajella kymmeniä kilometrejä hammastahantuubin takia tai vaihtoehtoisesti ostaa lähikaupasta joku tuote, josta en oikein pidä. Hitaasti kuluvia tuotteita ostan vasta kun edellinen on loppumaisillaan. Kosmetiikkavarasto on mulla yhdessä kaapissa kenkälaatikossa.
Pitkän kauppamatkan takia pidän myös jemmassa tiettyjä kodin kulutustavaroita kuten suodatinpusseja, leivinpaperia, maalarinteippiä, paristoja yms. mutta ei niitäkään tarvitse kerralla 10 vuoden tarpeiksi ostaa :D Riittää, että avatun pakkauksen lisäksi on yksi paketti varastossa.
Tällainen kohtuullinen varastointi ja tarjousten hyödyntäminen onkin järkevää ja tämä meilläkin oli tavoitteena (ja on nyt oikeastikin).
Terveisin se ulkomailla asuva, joka lähti muutamaan kotiaan supermarketiksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ostan nopeimmin kuluvia hygienia- ja kosmetiikkatuotteita varastoon, mutta sen verran, että kaikki tulee oikeasti käytettyä. Hintavampia tuotteita tilaan netistä silloin kun saa hyvällä alennuksella, ja edullisempia markettituotteita silloin kun on joku tarjous. Mulla on pieni "lähikauppa" 15 kilometrin päässä, eikä sieltä saa käyttämääni deodoranttia, hammastahnaa tai shampoota, joten haluan että entisen loppuessa on kotona valmiina uusi pakkaus, eikä tarvitse ajella kymmeniä kilometrejä hammastahantuubin takia tai vaihtoehtoisesti ostaa lähikaupasta joku tuote, josta en oikein pidä. Hitaasti kuluvia tuotteita ostan vasta kun edellinen on loppumaisillaan. Kosmetiikkavarasto on mulla yhdessä kaapissa kenkälaatikossa.
Pitkän kauppamatkan takia pidän myös jemmassa tiettyjä kodin kulutustavaroita kuten suodatinpusseja, leivinpaperia, maalarinteippiä, paristoja yms. mutta ei niitäkään tarvitse kerralla 10 vuoden tarpeiksi ostaa :D Riittää, että avatun pakkauksen lisäksi on yksi paketti varastossa.
Tällainen kohtuullinen varastointi ja tarjousten hyödyntäminen onkin järkevää ja tämä meilläkin oli tavoitteena (ja on nyt oikeastikin).
Terveisin se ulkomailla asuva, joka lähti muutamaan kotiaan supermarketiksi
Juuri näin! Kohtuus on se avainjuttu tässä ja helppous ja järkevä ajan- ja tilankäyttö.
Itse olen lopettanut rutiinimomaisen liiallisen tarjoustuotteiden ostamisen varastoon (varsinkin tuotteiden osalta jotka kuluvat melko hitaasti), jotta kaapissa ei ole ihan jäätävää kasaa kaikkea, mutta nopeasti kuluvia ja paljon käytössä olevia hammastahnoja, deodorantteja ja muuta vastaavaa ostan kyllä sopivan tarjouksen sattuessa kohdalle tai muuten vaan normi kaupassa käynnin yhteydessä. Siinäkään ei ole mitään järkeä että pitää lähteä kaupasta aina erikseen hakemaan sitä sun tätä yksittäistä tuotetta, vaikka mulla onkin kauppa 10min kävelymatkan (tai minuutin automatkan) päässä.
Näissäkin on vaan ollu itelle tarpeellista pysähtyä miettimään, että mitä tuotetta käytän vaikka 5 pakettia vuodessa ja mikä kestää koko vuoden, mitä todella käytän paljon ja säännöllisesti ja mitä en ehkä kuluvan tuotteen jälkeen tarvitse ollenkaan.
virtuaalihamstraaja kirjoitti:
Onnittelut! Voisi kuvitella, että hamstraus on jotenkin yhteydessä taloudelliseen tilanteeseen: on ymmärrettävissä, että köyhä säästää kaikenlaista puolikuntoistakin tavaraa, jospa siitä edes saisi jonkun osan hyötykäyttöön myöhemmin, eikä tarvisi ostaa uutta. Jos varakkaalla on tallissa 8 samanmerkkistä autoa, kaikki ajokuntoisia, se ei ole hamstrausta, vaan orastava hyväksyttävä harrastus. Köyhillä seuduilla maaseudulla voi pihalla olla hyvinkin viisi ajokunnotonta autoa ja kuudes, joka juuri ja juuri pystytään pitämään ajokuntoisena purkamalla niitä viittä ajokunnotonta varaosiksi. Sitä ei pidetä hamstrauksena eikä harrastuksena, vaan maisemaa rumentavan romun keräämisenä.
Tavaran säilyttäjiä on niin monenlaisia. Veisinköhän kierrätykseen virtuaalisen tiskikoneen ja kuivausrummun? Virtuaalinen ilmastointilaitekin joutaa menne, nyt kun on helteet ohi. Virtuaalikoneista olen säilyttänyt TV:n, jo toistakymmentä vuotta.
En ymmärrä viestiä. Mitä ihmeen virtuaalikoneita? Kuvitteletko, että sinulla on tiskikone (vaikkei olekaan) ja sitten kuvittelet, että viet se pois? Miksi? En ymmärrä tätä. Puhutko sinä sähkölaitteista?
Ehkäpä jos ei ymmärrä jotain viestiä, niin kannattaa mieluummin antaa olla ja viedä keskustelua johonkin muuhun suuntaan. Tämä on ihan mahtava keskustelu ja kiva lukea aina erilaisia uusia näkökulmia ja ihmisten kokemuksia.
Kuivakaappia kannattaa välillä tosiaan käyttää aktiivisesti. Itsekin olen tehnyt viime päivinä vanhoja kunnon teeleipiä. Ihania suoraan uunista otettuna! Eipä tarvitse ostaa kaupasta nyt leipää ja hieman säästääkin. Tulee käytettyä kaapissa olevia jauhoja ym. että ne eivät vanhene. En siis muuten ole kovin aktiivinen leipoja todellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Nyt paloi käämit ihan täysin.
Aloitin torstaina käsityöprojektia, levittelin tavarat (kankaita ja ompelutarvikkeita) ja aloitin homman. Viikonloppu mökillä ja nyt mietin taas että mistä päästä alan karsimaan tavaroita, sitten tulee vastaan ne käsityötavarat (edelleen levällään) ja nyt tulee savua korvista.
Tuntuu että en saa kahta ajatusta peräkkäin, kun pitäisi tehdä montaa asiaa yhtäaikaa. Töissä se on ihan ok, mutta kotona en sitä enää jaksa enkä halua.
Tekisi mieli paiskoa kaikki käsityökamppeet roskiin ja päättää että en tee yhtään mitään ylimääräistä ennen kuin olen saanut tämän huushollin karsittua siihen tilanteeseen mihin olen itse tyytyväinen.
Tuntuu että tämä karsiminen on yksi ikuisuusprojekti. Tähän asti olen jaksanut olla kärsivällinen, kun en ole halunnut heittää tavaraa aivottomasti menemään.
Onko muilla mennyt hermo ja jos, niin mitä on tapahtunut? Oletteko päätyneet heittämään roskiin tavaraa, mitä olette kaivanneet jälkikäteen ja onko tullut katumus?
Minulla meni myös hermot. Työpäivät venyvät usein ylitöiksi, tämän lisäksi toimin vapaaehtoisena kolmessa eri yhdistyksessä joissa riittää vapaa-ajalle vielä lisää työtä enemmän kuin ehtii tekemään. Kun saan jossain välissä hetken vapaata, haluan vaikka istua ja lukea kirjaa puoli tuntia, en halua kuluttaa sitäkin aikaa yhteen lisätyöhön eli nettimyyntiin tai kirppispöydän ylläpitoon. Annoin itselleni luvan luopua myymisestä, keräsin tavarat isoon laatikkoon ja lahjoitin laatikon kerralla Facebookin roskalavalla.
Olo oli helpottunut.
Hyvä huomio on myöskin se että tässä 8000+ kommentin ketjussa on vain muutama viesti joka kertoo karsimiaan tavaroita kaipaavansa. Useimmat heistä eivät kerro paljonko tavaraa on laitettu pois ja yksittäisiä ovat kaivanneet. Joten vaikka isomminkin on karsittu, niin ei useimmat ihmiset tavaroita jää kaipaamaan. Vaikka se on juuri pelkona karsiessa, mitä jos tätä juuri tarvitsen ja jään ikävöimään.
Voi kokeilla laittaa vaikka kuukaudeksi laatikkoon paljon turhaa ja sitten saa sieltä ottaa ne jotka osaa nimetä ja kokee edelleen tarvitsevansa.
Miksi äidillä on näin paljon turhaa tavaraa? Himohamstraajako???
Vierailija kirjoitti:
Me aloitettiin veljen kanssa tänä viikonloppuna äitimme asunnon siivous. Hänen luvallaan. 78 vuotta täyttänyt äitimme asuu kolmiossa, jossa on erillinen vaatehuone ja lisäksi taloyhtiön alakerrassa oleva isohko huoneistokohtainen varasto.
Työnjako oli seuraava: Minä tunkeuduin vaatehuoneeseen (juuri ja juuri löysin kahdelle jalalle tilan vaatehuoneen lattialta), äidille kannettiin nojatuoli vaatehuoneen oven eteen eteiseen ja veli kokosi 10 muuttopahvilaatikkoa valmiiksi. Minä nostelin tavaroita vaatehuoneesta, äiti päätti pidetäänkö vai laitetaanko pois ja minä päätin laitetaanko tavara kirppikselle vai roskiin. Veli sitten sen mukaan siirsi tavaran joko roskapussiin tai laatikkoon, kuljetti huoneistosta saman tien ulos joko roskiin tai pakettiautoonsa.
Vaatehuoneesta lähti 8 pahvilaatikollista tavaraa kirpputorille ja 5 jätesäkillistä roskiin (jaoteltiin eri tavararyhmien mukaan, pelkkää pahvia oli 1 iso jätesäkillinen).
Tarkoitus on jatkaa tätä ensi kuussa. Arvioimme että noin 70 laatikollista ylimääräistä tavaraa (sis. varasto) pitää saada lähtemään, että äiti voi jatkaa asunnossa asumista. Nyt tavaraa on niin paljon, että siivooja ei pysty siivoamaan kaikkia nurkkia, äiti ei pääse kulkemaan rollaattorilla kaikkialle (nyt karsimisen jälkeen pääsee esim vaatehuoneeseen) eikä pysty ottamaan kaapeista tavaraa kun ne ovat niin ylitäynnä.
Kirpputoripaikka on varattu seuraavaksi kuudeksi kuukaudeksi. Veljen tyttäret ylläpitävät sitä, ollaan sovittu, että saavat tuotosta puolet vaivanpalkkana (hinnoittelu, siistiminen, tavaroiden kuskaus kirppikselle ja sieltä pois jne.) ja loput menevät äidin 80-vuotisjuhlarahastoon.
Oltiin kaikki eilen todella onnellisia, äiti kaikkein eniten.
Meillä ei juurikaan ole ylimääräistä roinaa, sillä tavaraa on karsittu ja ostoksia mietitty useamman ulkomaanmuuton vuoksi eikä kumpikaan onneksi ole himohamsteri.
Ongelmaksi on kuitenkin nyt korona-aikana muodostunut kuuluvien mutta hyvin säilyvien tuotteiden hamstraus (pesu- ja ruoka-aineet yms.). Asuinmaassamme ihan oikeasti loppui keväällä 2020 useiksi viikoiksi se kuuluisa wc-paperikin (meiltä tosin ei). Siinä ehkä lähti luottamus kaiken jatkuvaan saatavuuteen.
Tilaamme ruuat ja vastaavat kotiin ja siihen tilaukseen on helppoa klikkailla muutamat ylimääräiset puttelit. Varsinkin kun on hyviä tarjouksia "kaksi yhden hinnalla"-tyyliin. Ja toisaalta välillä on ollut jokin tuote nettikaupasta loppu, joten varakappaleille on ollut myös oikeasti tarvetta.
Niinpä meillä sitten on kuusi hammastahnaa odottamassa käyttöönottoa. Emme ole ehtineet/viitsineet/jaksaneet seurata kovin hyvin kuinka paljon meillä on mitäkin tuotetta, joten välillä tulee ostettua turhaan. Säilytystilaa on, mutta emme halua muuttaa kotiamme supermarketiksi. Yritämme nyt skarpata ja järkeistää varakappaleiden määriä olemalla ostamatta lisää vähään aikaan. Eihän kukaan oikeasti tarvitse kahdeksaa ylimääräistä pesuainepulloa.