Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (20735)
Vierailija kirjoitti:
Välikysymys: Mikä on rakkain esineesi, josta et ainakaan halua luopua?
Minulla se on lapsena isovanhemmilta saamani pieni halpa pehmolelu 🥰 En pidä sitä edes esillä, etteivät lapseni ota sitä leikkeihin. Pidän sitä vaatekomerossa ja välillä törmätessäni siihen ihastelen sitä.
Muuten en juuri solmi esineihin tunnesiteitä, kaikki tarpeeton saa mennä ihan miettimättä. Mutta tämä on erikoistapaus.
Aina kun mietin tällaisia päädyn siihen, että ei mikään tavara. Jos tulipalo syttyisi, haluaisin perheeni ja lemmikit hengissä ulos ja mieluimmin niin, ettei tarvitsisi seistä alasti naapureiden edessä. Millään muulla ei ole väliä. Muistot säilyvät vaikka tavara katoaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heti eteisessä tuli mieleen, että miksi lehtikeräyskori? Tuleeko vielä paperisia maksettuja lehtiä ja voiko niistä karsia. Tilaan itsekin vielä sanomalehteä ja vien lehden sitä mukaa keräykseen kun se on luettu ja käyn ulkona. Mitään ilmaisjakelua tai paperipostia ei tule, olen kieltänyt tai muuttanut sähköiseen muotoon kaiken mahdollisen.
Ja mitä nuo ”omat paperit” ovat? Meillä on papereita koko taloudessa yksi 10 cm lehtikotelo.
Ymmärrän, että säilytystilaa ei muuallakaan ole, mutta ainakin tavarat pitää järjestää niin, että talvi- ja kesäkamat eivät ole samassa paikassa. Vaikka molemmat olisikin pakko pitää eteisessä niin edes niin, että etualalla on vain tämän kauden tavaraa.
Kulmasohva on jättiläismäinen tuon kokoiseen asuntoon, jompi kumpi pois, sohva tai sänky tai sitten huomattavasti sirommat ja pienemmät tilalle. Koriste-esineet kaikki pois, elleivät ne ole jotain aivan tavatonta riemua tuottavia.
Tulee kirjeitä ja mainoksia, myös liiton jäsenlehti ja pankeilta ja kelalta koko ajan jotain.
Kulmasohva on tänne jätti. Nyt toimii sänkynä ja sohvana. Sängyt makkarissa käyttämättä, tosi harmi ja niihin paloi rahaakin kiitettävästi eivätkä tulleet käyttöön. Haluaisin uutta kun olen varma että ratkaisu toimii. Mieluummin nukkkuisin sängyssä mutta olkkariin hankala, olisi luovuttava sohvasta. Jopa 120×60 sohvapöytä tukkii tilan mutta lapset leikkii siinä enkä tiedä mikä tukeva tilalle. Saisiko sängystä ns sohvan ja entä kun lapset tulee viereen. Nyt vasta 3v mutta pian varmaan myös 1v. Tämä se ongelma. Omat kokemukset vuodesohvista ei kovin hyviä enkä haluaisi joka ilta siivota ja jumpata saadakseni sängylle paikan vaan kastua sänkyyn heti kun lapset nukkuu. Tai jo ennen ns mallin vuoksi.
Työpiste ruokapöydällä.
Koriste-esineitä vaan ne kaksi koriste-esinehyllyä. Kaikki muu rikottu ja heitetty pois. Kiitos lapset ja kissat :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kondon kirja on mulla kädessä lähes joka viikko kun haen inspistä ja vahvistusta jatkaa tätä savottaa. En kuitenkaan hetkeäkään ole harkinnut imurin tai työkalujeni hävittämistä. Vaikka olen nainen, niin minulle on tärkeää että omistan työkaluja perussetin, että ei tarvitse mennä mieheltä vinkumaan kun pitää kasata tai korjata jotain huonekalua.
Jotenkin koen turhaksi kun joku haluaa vääntää jostain yksittäisestä asiasta ja sitä kautta heittää koko Konmarin idean romukoppaan. Ei se ole mikään lakikirja, ja jokainen varmasti voi käyttää myös omaa järkeään ja miettiä eroja pienen japanilaisen suurkaupunkiasunnon ja suomalaisen perusasunnon säilytystilojen välillä.
Konmarin kanssa voi tehdä niinkuin tämän palstan kanssa. Ottaa käyttöön ne ideat mitkä sopii omaan elämään ja ajatusmaailmaan. Ja antaa muiden tehdä omat päätöksensä omista lähtökohdistaan.
Ei ole yhtä tapaa elää ja vaikka olisikin, niin millä todennäköisyydellä se olisi juuri sinun tapasi. Joten vähemmän ehdottomia sääntöjä ja enemmän joustavuutta. Helpottaa elämä kerralla ❤️Sulla on kivan positiivinen asenne! Mun mielestä tällaista tarvitaan enemmän. Tänne ketjuun tulee aina välillä niitä mielensäpahoittajia tai niitä jotka ottaa tän ihan liiankin vakavasti. :) Laitoin sulle yläpeukun. Ja meidän kaikkien pitäis kyllä enemmän muutenkin jakaa toisille yläpeukut täällä sellasen negatiivisuuden sijasta, koska jokainen varmasti haluaa pitää tän ketjun sellaisena päivän piristeenä.
Asiasta toiseen. Mä oon kyllä ihan koukussa tähän karsimiseen. Tästä tulee jotenkin niin hyvä olo kun saa sitä ylimääräistä tavaraa ja vaatetta pois, koska oon huomannut, että se on helpottanut siivoomista huomattavasti. Sisustusesineiden kannalta mun tilanne alkaa olemaan aika miellyttävä, mutta entä ne vaatteet... Kummallista, että olen saanut jo aika paljon karsittua kaikenlaisia lapsuuden muistojuttuja ja muuta minkä piti olla se "henkisesti pahin" poiskarsittava ja sitten yhtäkkiä mulle tuleekin vaatteet kompastuskiveksi. Mitä ihmettä oikeasti, naurattaa nyt ihan itseäkin kun mietin tätä asiaa. :D
Sisustusesineitä "ei tarvitse", vaatteita tarvitsee. :) Lapsuuden muistojutuissakin huomaa, että moni juttu ei tuo oikeanlaisia muistoja mieleen. Siksi niitä on ollut helppo karsia, vaikka se ei missään tapauksessa olekaan se kategoria, mistä karsiminen kannattaisi aloittaa.
Mikä sulla niissä vaatteissa on ongelmana?
Oikeaoppinen konmari taitaa alkaa juuri vaatteista, ja lähestymistapa siinä on oikea. Etsi KAIKKI vaatteesi, ihan jokainen, vuoreksi olkkarin lattialle tai sängyn päälle. Siitä tulee tosi iso kasa. Ja kaiken pitäisi pirskahdella iloa ja olla säännöllisesti käytössä (joitakin erikoistilanteiden vaatteita lukuun ottamatta).
Jos et käytä vaatetta, älä säilö sitä yhtään sen enempää kuin muitakaan tavaroita tai muistojuttuja. Liian pieni vaate ei muutu kaapissa sopivan kokoiseksi, vaatteessa oleva reikä ei paikkaannu, muutkaan käytön jäljet eivät poistu.
Kokeilin tuota Konmari-tapaa, ja ahdistuin siitä sekaisesta röykkiöstä valtavasti. Melkein itkin ja tungin kaiken takaisin kaappiin..
Ehkä tuo reaktiosi kertoo jotain, mitä voisit pohtia ja analysoida ennen kuin lähdet tekemään konkreettisesti mitään. Joskus auttaa kun käy ikävään asiaan kiinni, vaikka pelottaa ja ahdistaa ja purkaa ja käsittelee sen. Paraneminen alkaa sen jälkeen.
En sano, että sinun on pakko tehdä niin tai että se on ainoa oikea tapa, ehdotan vain että ajattelet asiaa pääsi sisällä ja kuvittelet tekeväsi sen uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kondon kirja on mulla kädessä lähes joka viikko kun haen inspistä ja vahvistusta jatkaa tätä savottaa. En kuitenkaan hetkeäkään ole harkinnut imurin tai työkalujeni hävittämistä. Vaikka olen nainen, niin minulle on tärkeää että omistan työkaluja perussetin, että ei tarvitse mennä mieheltä vinkumaan kun pitää kasata tai korjata jotain huonekalua.
Jotenkin koen turhaksi kun joku haluaa vääntää jostain yksittäisestä asiasta ja sitä kautta heittää koko Konmarin idean romukoppaan. Ei se ole mikään lakikirja, ja jokainen varmasti voi käyttää myös omaa järkeään ja miettiä eroja pienen japanilaisen suurkaupunkiasunnon ja suomalaisen perusasunnon säilytystilojen välillä.
Konmarin kanssa voi tehdä niinkuin tämän palstan kanssa. Ottaa käyttöön ne ideat mitkä sopii omaan elämään ja ajatusmaailmaan. Ja antaa muiden tehdä omat päätöksensä omista lähtökohdistaan.
Ei ole yhtä tapaa elää ja vaikka olisikin, niin millä todennäköisyydellä se olisi juuri sinun tapasi. Joten vähemmän ehdottomia sääntöjä ja enemmän joustavuutta. Helpottaa elämä kerralla ❤️Sulla on kivan positiivinen asenne! Mun mielestä tällaista tarvitaan enemmän. Tänne ketjuun tulee aina välillä niitä mielensäpahoittajia tai niitä jotka ottaa tän ihan liiankin vakavasti. :) Laitoin sulle yläpeukun. Ja meidän kaikkien pitäis kyllä enemmän muutenkin jakaa toisille yläpeukut täällä sellasen negatiivisuuden sijasta, koska jokainen varmasti haluaa pitää tän ketjun sellaisena päivän piristeenä.
Asiasta toiseen. Mä oon kyllä ihan koukussa tähän karsimiseen. Tästä tulee jotenkin niin hyvä olo kun saa sitä ylimääräistä tavaraa ja vaatetta pois, koska oon huomannut, että se on helpottanut siivoomista huomattavasti. Sisustusesineiden kannalta mun tilanne alkaa olemaan aika miellyttävä, mutta entä ne vaatteet... Kummallista, että olen saanut jo aika paljon karsittua kaikenlaisia lapsuuden muistojuttuja ja muuta minkä piti olla se "henkisesti pahin" poiskarsittava ja sitten yhtäkkiä mulle tuleekin vaatteet kompastuskiveksi. Mitä ihmettä oikeasti, naurattaa nyt ihan itseäkin kun mietin tätä asiaa. :D
Sisustusesineitä "ei tarvitse", vaatteita tarvitsee. :) Lapsuuden muistojutuissakin huomaa, että moni juttu ei tuo oikeanlaisia muistoja mieleen. Siksi niitä on ollut helppo karsia, vaikka se ei missään tapauksessa olekaan se kategoria, mistä karsiminen kannattaisi aloittaa.
Mikä sulla niissä vaatteissa on ongelmana?
Oikeaoppinen konmari taitaa alkaa juuri vaatteista, ja lähestymistapa siinä on oikea. Etsi KAIKKI vaatteesi, ihan jokainen, vuoreksi olkkarin lattialle tai sängyn päälle. Siitä tulee tosi iso kasa. Ja kaiken pitäisi pirskahdella iloa ja olla säännöllisesti käytössä (joitakin erikoistilanteiden vaatteita lukuun ottamatta).
Jos et käytä vaatetta, älä säilö sitä yhtään sen enempää kuin muitakaan tavaroita tai muistojuttuja. Liian pieni vaate ei muutu kaapissa sopivan kokoiseksi, vaatteessa oleva reikä ei paikkaannu, muutkaan käytön jäljet eivät poistu.
Kokeilin tuota Konmari-tapaa, ja ahdistuin siitä sekaisesta röykkiöstä valtavasti. Melkein itkin ja tungin kaiken takaisin kaappiin. Ei ole minun tapani.
Youtubessa oli mielestäni parempi tapa: ottaa ensin kaapista pois kaikki lempivaatteensa ja miettiä sitten, mitä lopuille tekee. Ehkä käyttää pelkästään niitä loppuja jonkin aikaa. On varmaankin helpompi luopua, kun toteaa, että vaate ei ole sopiva itselle jostain syystä.
Jos tilaa on muualla ja esimerkiksi pursuava vaatehuone on ongelma, voisi toimia vaikka niin, että ottaa muualle vaatteet, ”sinetöi” varastoksi muuttuneen tilan ja katsoo, tarvitseeko sieltä oikeasti jotain. Tein itse niin, että keräsin käyttövaatteet lipastoon ja henkariin ripustettavat eteisen takkinaulakkoon. Katselin muutaman kuukauden, tarvitsenko vaatehuoneesta mitään. Tietysti liinavaatteita ja muita käytin, mutta loppujen lopuksi tuli vain yhdet yllättävät juhlat, joita varten piti kajota vaatehuoneessa oleviin tavaroihin.
Kun huomasi käytännössä, että suosii melko pientä osaa vaatteista, oli helpompaa alkaa suoraan vaatehuoneessa lajitella vaatteita vielä säilytettäviin, poisheitettäviin ja lahjoitettaviin. Toistin tempun kesällä uudestaan ja tuli käytyä myös kesävaatteet läpi. Minulla on edelleen vaatteita, jotka ovat vähän väärän kokoisia tai joita en käytä edes joka vuosi. Paino vaihtelee ja haluan säilyttää hautajaisvaatteet ja kumisaappaat.
En harrasta konmaria, mutta kai siinäkin on oleellista säilyttää tavaraa omasta mielestä tarpeellinen määrä. Minä haluan pitää ns. kuluvaa vaatetta ihan loppuun ja minulle on tärkeää olla ostamatta uusia vaatteita. Siksi tarpeeni ovat erilaiset kuin sellaisella, joka haluaa olla aina supertyylikäs ja näkee paljon vaivaa täydellisestä puvustosta. En vain välitä niin paljon vaatteista tai halua käyttää niiden osteluun ja etsimiseen aikaa tai rahaa.
Olen sekä konmarittanut että tehnyt näin. Otin tiettyjä vaatteita varastoon, esim. alusvaatteista ja sukista valitsin ne mukavat ja lempparit ja laitoin kaikki muut pusseihin ja laatikoiden sisälle. En kertaakaan kaivannut niitä "kauniita mutta ikävän tuntuisia". Kun sitten pitkän ajan jälkeen kävin käsiksi laatikoihin, oli helppo laittaa pois tarpeettomina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Thurén kertoo olevansa kyllästynyt varsinkin puheeseen siitä, että pienituloistenkin tulisi ostaa vastuullista ja kestävää. Pienituloiset eivät ole tämän maapallon ongelma, Thurén sanoo.
– Inhoan sitä, että pienituloiselle mennään sanomaan, että ostapa vastuullista. Se on täyttä skeidaa. Ongelma on, että isotuloiset ihmiset ostavat liian paljon asioita.
Mielenkiintoinen juttu yle.fi:ssä https://yle.fi/uutiset/3-12047180 Julia Thurén käyttää AINA samaa mekkoa esiintyessään. Pidän ajatuksesta!
Uusi kirja lukulistalle! Thurén avaa uudessa kirjassaan Kaikki kuluttamisesta (Gummerus) kuluttamisen syitä ja keinoja vähentää kulutusta ja turhia heräteostoksia.
Aloin kuunnella tätä äänikrjana. Ei vielä suuria oivalluksia vaan kuluttamisen historiaa. Näistä kuluttajatyypeistä olen tuo tolkun ääni. Luokittelu muuten on Sitran, ei Thurenin oma vaikka juttu vähän antaa näin ymmärtää. https://www.is.fi/menaiset/tyo-ja-raha/art-2000008180437.html
Palaan kehumaan tätä Kaikki kuluttamisesta -kirjaa nyt kun olen kuunnellut pidemmälle. Alku oli aika perinteistä ja tuttua juttua kenelle tahansa aihepiiriin perehtyneelle. Mutta kirjassa käsitellään aika monipuolisesti ostamisen psykologiaa ja sitä, kuinka jokaisesta tavarasta maksetaan ajalla.
Oli tuttua tästä ketjusta, live-elämästä ja omastakin elämästä, millaisia ajatuksia ostamiseen, uuden haluamiseen ja kyllästymiseen liittyy. En esimerkiksi itse koskaan innostunut konmarista, kun tällä elämänkokemuksella jo tietää, että juuri nyt iloa pirskahteleva ja ihana ”loppuelämän” tavara voi olla viiden vuoden päästä tai paljon nopeamminkin täysin passé. Eivätkä kaikki marittajat niin toimikaan, mutta joskus tavaroiden puljaamisessa on tosiaan kyse vain vaihtelunhalun toteuttamisesta. Silloin on parempi laittaa tavarat kiertoon kuin hillota kaappiin, mutta kaikkein paras olisi olla ostamatta.
Mulla on yhä kesken, piti loikkia vähän yli kun alussa oli niin moneen kertaan samaa asiaa historiasta ja ilmastonmuutoksesta ja kuluttamisen pahuudesta - mikä sinänsä on ihan ok, mutta kun sitä toistellaan koko ajan ja kerrotaan miten maapallo just kohta tuhoutuu - että pääsi niihin käytännön kulutusasioihin. Olen sillä tavalla kamalan itsekäs, että teen tätä tavarakarsintaa itseni takia, että minulla olisi parempi olla. Ja kulutustakin ajattelen enemmän oman napani kautta, että minulle on hyötyä sen järkeistämisestä. Tiedän kyllä, että nämä teot vaikuttavat laajassa skaalassa isompiin asioihinkin, mutta en jaksa kieriä murheessa ja tuskassa tilanteen takia, kun SIITÄ ei sinänsä ole mitään hyötyä. Teoista on.
Kuuntelin loppuun ja hiukan huvitti se jatkuva oman keskiluokkaisuuden korostaminen. Ehkä pelkona oli kritiikki, kun kirjan lähtöoletus oli, että lukija on taloudellisesti pärjäilevä ihminen. Huomaan vain, että oma identiteettini ei kyllä rakennu yhtään samoin, vaikka viiteryhmään kuulunkin. Oli kuitenkin myös mielenkiintoinen ajatus, että kun vaatteilla esimerkiksi halutaan aina viestiä itsestä, statusta ei enää luo se, että on varaa olla aina uusissa vaatteissa. Samaistuin siihen, että voi pokkana kulkea nuhruisessa vaatteessa ja olla välittämättä muiden tekemistä johtopäätöksistä. Ehkä sitä olisi voinut painottaa enemmän, että muita ihmisiä kiinnostaa heidän omat asiansa. Samalla tavalla kuin me itse mietimme paljonkin vain omaa kuluttamista ja sen ”viestiä”.
Minä ajattelen välillä brittiyläluokkaa tai Suomessakin tuntemiani oikeasti vanhaa rahaa edustavia ihmisiä. Prinsessa Anne voi olla tällainen esikuva, jos omassa tuttavapiirissä ei ole yläluokkaa. Heille on ihan yhdentekevää, mitä ihmiset ajattelevat kodin sisustuksesta, vaatteista tai autosta. Vaikka oma koti pursuaa Ikeaa ja tulisi av:lla tuomituksi, käykö juuri sinun kotonasi ihmisiä, jotka järkyttyvät jos sisustusta ei ole päivitetty pariin vuoteen? Välitätkö oikeasti siitä, jos joku luulee sinun olevan köyhä vaikka kenkä- tai laukkuvalintasi takia?
Tuossa kirjassa oli yksi esimerkkitapaus; hyvin toimeentuleva, arvostetussa ammatissa oleva nainen ei jaksanut panostaa shoppailuun toisen lapsen saapuessa perheeseen. Hän vain kaivoi vanhat rattaat ja vaatteet varastosta (ensimmäisen lapsen jälkeen säilytetyt) ja käytti niitä. Hiekkalaatikkoverkostossa sitten suunniteltiin yhteistä reissua ja kävi ilmi, että muut olivat huolissaan olisiko kyseisellä naisella varaa matkaan. He olivat siis "leimanneet" hänet vähävaraiseksi vanhojen tavaroiden takia. Ja tämä ei haitannut kyseistä naista yhtään, sillä hänellä oli tietoisuus siitä mikä totuus on. Kyseiset naiset eivät siis tienneet toistensa statuksista mitään, vaan he olivat tavanneet äiteinä lasten leikkien yhteydessä.
Sanoisin, että on aika harvinaista olla niin itsevarma, ettei välitä moisesta. Vaikka olisikin hyvin toimeentuleva. Mutta ihailtavaa itsevarmuutta se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kondon kirja on mulla kädessä lähes joka viikko kun haen inspistä ja vahvistusta jatkaa tätä savottaa. En kuitenkaan hetkeäkään ole harkinnut imurin tai työkalujeni hävittämistä. Vaikka olen nainen, niin minulle on tärkeää että omistan työkaluja perussetin, että ei tarvitse mennä mieheltä vinkumaan kun pitää kasata tai korjata jotain huonekalua.
Jotenkin koen turhaksi kun joku haluaa vääntää jostain yksittäisestä asiasta ja sitä kautta heittää koko Konmarin idean romukoppaan. Ei se ole mikään lakikirja, ja jokainen varmasti voi käyttää myös omaa järkeään ja miettiä eroja pienen japanilaisen suurkaupunkiasunnon ja suomalaisen perusasunnon säilytystilojen välillä.
Konmarin kanssa voi tehdä niinkuin tämän palstan kanssa. Ottaa käyttöön ne ideat mitkä sopii omaan elämään ja ajatusmaailmaan. Ja antaa muiden tehdä omat päätöksensä omista lähtökohdistaan.
Ei ole yhtä tapaa elää ja vaikka olisikin, niin millä todennäköisyydellä se olisi juuri sinun tapasi. Joten vähemmän ehdottomia sääntöjä ja enemmän joustavuutta. Helpottaa elämä kerralla ❤️Sulla on kivan positiivinen asenne! Mun mielestä tällaista tarvitaan enemmän. Tänne ketjuun tulee aina välillä niitä mielensäpahoittajia tai niitä jotka ottaa tän ihan liiankin vakavasti. :) Laitoin sulle yläpeukun. Ja meidän kaikkien pitäis kyllä enemmän muutenkin jakaa toisille yläpeukut täällä sellasen negatiivisuuden sijasta, koska jokainen varmasti haluaa pitää tän ketjun sellaisena päivän piristeenä.
Asiasta toiseen. Mä oon kyllä ihan koukussa tähän karsimiseen. Tästä tulee jotenkin niin hyvä olo kun saa sitä ylimääräistä tavaraa ja vaatetta pois, koska oon huomannut, että se on helpottanut siivoomista huomattavasti. Sisustusesineiden kannalta mun tilanne alkaa olemaan aika miellyttävä, mutta entä ne vaatteet... Kummallista, että olen saanut jo aika paljon karsittua kaikenlaisia lapsuuden muistojuttuja ja muuta minkä piti olla se "henkisesti pahin" poiskarsittava ja sitten yhtäkkiä mulle tuleekin vaatteet kompastuskiveksi. Mitä ihmettä oikeasti, naurattaa nyt ihan itseäkin kun mietin tätä asiaa. :D
Sisustusesineitä "ei tarvitse", vaatteita tarvitsee. :) Lapsuuden muistojutuissakin huomaa, että moni juttu ei tuo oikeanlaisia muistoja mieleen. Siksi niitä on ollut helppo karsia, vaikka se ei missään tapauksessa olekaan se kategoria, mistä karsiminen kannattaisi aloittaa.
Mikä sulla niissä vaatteissa on ongelmana?
Oikeaoppinen konmari taitaa alkaa juuri vaatteista, ja lähestymistapa siinä on oikea. Etsi KAIKKI vaatteesi, ihan jokainen, vuoreksi olkkarin lattialle tai sängyn päälle. Siitä tulee tosi iso kasa. Ja kaiken pitäisi pirskahdella iloa ja olla säännöllisesti käytössä (joitakin erikoistilanteiden vaatteita lukuun ottamatta).
Jos et käytä vaatetta, älä säilö sitä yhtään sen enempää kuin muitakaan tavaroita tai muistojuttuja. Liian pieni vaate ei muutu kaapissa sopivan kokoiseksi, vaatteessa oleva reikä ei paikkaannu, muutkaan käytön jäljet eivät poistu.
Kokeilin tuota Konmari-tapaa, ja ahdistuin siitä sekaisesta röykkiöstä valtavasti. Melkein itkin ja tungin kaiken takaisin kaappiin. Ei ole minun tapani.
Youtubessa oli mielestäni parempi tapa: ottaa ensin kaapista pois kaikki lempivaatteensa ja miettiä sitten, mitä lopuille tekee. Ehkä käyttää pelkästään niitä loppuja jonkin aikaa. On varmaankin helpompi luopua, kun toteaa, että vaate ei ole sopiva itselle jostain syystä.
Jos tilaa on muualla ja esimerkiksi pursuava vaatehuone on ongelma, voisi toimia vaikka niin, että ottaa muualle vaatteet, ”sinetöi” varastoksi muuttuneen tilan ja katsoo, tarvitseeko sieltä oikeasti jotain. Tein itse niin, että keräsin käyttövaatteet lipastoon ja henkariin ripustettavat eteisen takkinaulakkoon. Katselin muutaman kuukauden, tarvitsenko vaatehuoneesta mitään. Tietysti liinavaatteita ja muita käytin, mutta loppujen lopuksi tuli vain yhdet yllättävät juhlat, joita varten piti kajota vaatehuoneessa oleviin tavaroihin.
Kun huomasi käytännössä, että suosii melko pientä osaa vaatteista, oli helpompaa alkaa suoraan vaatehuoneessa lajitella vaatteita vielä säilytettäviin, poisheitettäviin ja lahjoitettaviin. Toistin tempun kesällä uudestaan ja tuli käytyä myös kesävaatteet läpi. Minulla on edelleen vaatteita, jotka ovat vähän väärän kokoisia tai joita en käytä edes joka vuosi. Paino vaihtelee ja haluan säilyttää hautajaisvaatteet ja kumisaappaat.
En harrasta konmaria, mutta kai siinäkin on oleellista säilyttää tavaraa omasta mielestä tarpeellinen määrä. Minä haluan pitää ns. kuluvaa vaatetta ihan loppuun ja minulle on tärkeää olla ostamatta uusia vaatteita. Siksi tarpeeni ovat erilaiset kuin sellaisella, joka haluaa olla aina supertyylikäs ja näkee paljon vaivaa täydellisestä puvustosta. En vain välitä niin paljon vaatteista tai halua käyttää niiden osteluun ja etsimiseen aikaa tai rahaa.
Olen sekä konmarittanut että tehnyt näin. Otin tiettyjä vaatteita varastoon, esim. alusvaatteista ja sukista valitsin ne mukavat ja lempparit ja laitoin kaikki muut pusseihin ja laatikoiden sisälle. En kertaakaan kaivannut niitä "kauniita mutta ikävän tuntuisia". Kun sitten pitkän ajan jälkeen kävin käsiksi laatikoihin, oli helppo laittaa pois tarpeettomina.
Mietin omaa kommenttiani kirjoittaessa, että nyt tekisin tuosta karsimisesta ehkä pelimäisempää ja hauskempaa. Ottaisin vaikka aluksi viisi tai kymmenen vaatekappaletta ja joka päivä yhden lisää, kunnes alkaisi tuntua, että tämä on sopivasti. Voi myös ajatella menevänsä vaikka kahden viikon yhdistetylle työmatkalle ja kaupunkilomalle ja pakata ”matkalaukun”. Tekipä miten tahansa, niin olisi tärkeää bongata juuri tuollaiset paperilla hyvät, mutta käyttämättömät vaatteet. Useinhan ne ovat hyväkuntoisimpia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla 49 neliötä, kaksi lasta, kaksi kissaa. Yksi makkari, pieni sekin, olkkari ja avokeittiö. Kellarikomero täynnä lastenvaatteita, muutama laatikko omia. Sauna täynnä sekalaista tavaraa. Ei oikein varaa muuttaa :( mitä ihmettä mä tälle teen?! Lapset 1v ja 3v. Nukun itse sohvalla mutten sängystä ole vielä luopunut. Kolmea sänkyä ei mahdu makkariin. Muutenkin tavaraa liikaa. Tuplarattaat, yksöisrattaat. Päiväkotireput, sadevaatekassit. Leluja. Keittiö ihan räjähtänyt. Mistä edes aloittaisin?
Lastenvaatteista karsi kaikki, mikä ei miellytä materiaalin, värin tai mallin mukaan.
Jos lapsia ei ole tulossa lisää, pistä kaikki vauvanvaatteet ja pienemmän vaatteet heti pois sitä mukaa, kun jää pieneksi. Tarvitsetko oikeasti niitä omia vaatteitakaan?
Kun saat kellarin tyhjäksi, voit alkaa viedä sekalaista tavaraa sinne. Mieti kuitenkin oikeasti tarvitsetteko sitä kaikkea, eli älä vaan siirrä, karsi siitä välistä.
Rattaita yms. tarvitsette vielä jonkun aikaa, mutta tulee ihanasti tilaa, kun niistä pääsee eteisessä eroon!
Päiväkotireput jne. ovat välttämättömiä. Niille kunnollinen naulakko eteiseen niin, että kaikki on siinä järjestyksessä.
Leluille kunnon säilytyslaatikot, jotka ovat lattialla tai matalalla hyllyllä niin, että lapset itse yltävät niihin. Niissä on vain leluja, joilla oikeasti leikitään. Vauvalelut yms. pois, kinderlelut yms. pois. Jokainen lelu tyypin mukaan omaan laatikkoon ja kylkeen kuva mitä laatikossa on, niin lapsetkin osaavat siivota. Jätä leluja vain vähän ja pistä loput kaappiin. Vaihdat niitä aina välillä, tuntuvat ihan uusilta.
Keittiössä mieti mitä tavaroita tarvitsette. Lastenastioille oma hyllynsä ja sulle parit lautaset. Loput voivat olla ylemmällä hyllyllä. Kun astioita on vähän, niitä ei voi lojuttaa tiskissä tekemässä sotkua. Karsi ne tavarat, mitä et käytä. Jos et ehdi tai halua leipoa, et tarvitse kakkuvuokia, tai ne voivat olla jossain yläkaapissa synttärikakkua varten.
Itse mieluummin luopuisin sohvasta kuin nukkuisin sillä, jos ei sekä sohva että sänky mahdu olkkariin. Tee siitä sellainen, missä just teidän perheen on kiva olla. Jos sohva on teidän juttu, luovut tietenkin sängystä.
Makkaria kannattaa vielä mallailla. Sinne todennäköisesti mahtuu parisänky ja sen viereen pinnasänky, niin täytyyhän sinne mahtua kapea aikuisen sänky ja kaksi lastensänkyäkin. Todennäköisesti teille tilallisesti on parempi lastenhuone ja olkkari äidin huoneeksi.
Rattaat vie paljon tilaa vaikka ne menee kokoon. Mutta jotenkin kaikkea on paljon.
Eteinen: kengät pursuilee. Itsellä muutama pari ja kumpparit ja crocksit, lehtikeräysvaunu n. A4 kokoa, sateenvarjokori, lasten kenkiä, jos ne latoo kenkätasolle ovat hallitsematon keko. Heillä kimpparit, goret,lenkjareita muutamat (isommalla), parit sandaalit, crocsit rannalle ja roskienvientireissuille. Mutta on myös pipoja, hanskoja, kypärämyssyjä lapasia aurinkolaseja jne! Ja hellehatut eli isoja olkihattuja jotka kyllä käytössä huippuja ja lapsikin tykkää. Mulla sadevaatekori, pipokori esikoiselle ja pipokori kuopukselle ja yhteinen villasukkakori. Kaikki avokoreja, epäsiisti vaikutelma. :(
Makkari: meidän murheenkryyni. Sielä vielä mun sänky kun en ihan heti viitsisi luopua siitä. Sitten on esikoisen sänky josta ei pitänyt ja änkee sohvalle viereen/jalkoihin. Änki ennen sinne mun pikkusänkyyn mikä oli ihan mahdotonta. Kerrossänkyyn nuo aika nuoria mutta siinä vaiheessa se mun sänky ei enää mahdu ollenkaan makkariin. Makkari n. 260×280cm, ovi ja vaatekaappien ovet olisi pystyttävä avaamaan, on haaste nytkin. Matkarattast makaa kaappien ovia vasten mikä tuo sen että kaappien käyttö vaivalloista, tulee huonosti käytettyä. Lastenvaatteet siirsin jo eteisen kaappiin. Yhden lapsen kanssa huippuratkaisu, vaatteita vaihdetaan koko ajan ja niitä helppo viikata eteisessä. Lapset sieltä osaavat itsekin hakea sukkia ym. Nyt kun lapsia kaksi tila loppui kesken.
Olkkari: n 3×4m, isokho kulmasohva jossa nukun. Alunperin siis 3v päätti että alkaa nukkua sohvalla niin ajauduin tähän itsekin. Kuopuksen sänky otettiin myös olkkariin. Makkariin jos vie lapset läiskii ja häiritsee toisiaan eivötkä nukahda, eikä ovi mene kiinni. Nyt siellä kaksi käyttämätöntä sänkyä. Kerrossänky olisi jees mutta kuopus ei siellä pysyisi ja kerrossängyn saapuessa mun sänky ei enää mahdu. Olkkari myös lasten maailmaa, näin pienessä asunnossa ei valinnanvaraa.
Keittiö: tämän pyrin pitämään leluvapaana mutta kuopuksen sänky olkkarin ja keittiön rajalla. Tasot aivan täynnä kamaa. Myös kaappienpäälliset. Ja kaapit. Tasoilla kori jossa kissan lääkkeet ja kaikkea sekalaista. Kananmunia, rusinoita. Keskellä hedelmäkorit, kahvinkeitin, leivänpaahdin, ja nurkassa jättimäinen kasa sotkua. Lasten ruokalappuja (eivät suostu käyttämään, lappu käännetään naamalle) , tuttipulloja, nokkamukeja, silikonilautasia, lasten kynät ja sormivärit, en ole keksinyt muuta piiloa niille. Ihan hirveä keko. Tota nurkkaa inhoan eniten varmaan.
Olkkarissa iso kaappi, siellä ruuvimeisselit, kissojen ruoat, paristot, varalamput ym ym. Myös tyhjät kassit ja kestokassit siellä. Mutta on ns sekalaistakin. Makkarissa oven takana jumissa yksi kaappi jossa mm joulukynttilät ja varmaan ihan turhaakin kamaa.
Yleisestikin kaappien edessäkin roinaa niin että vaikeuttaa kaappien käyttöä.
Miten tätä lähtisi purkamaan. Kesälomalla kävin läpi omat paperit ja siivosin avohyllyt. Yleisilmettä auttoi mutys TAAS tasoilla jotain roinaa.
Yksi käytännön ratkaisu mikä auttaa: makkarin kaappeihin liukuovet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heti eteisessä tuli mieleen, että miksi lehtikeräyskori? Tuleeko vielä paperisia maksettuja lehtiä ja voiko niistä karsia. Tilaan itsekin vielä sanomalehteä ja vien lehden sitä mukaa keräykseen kun se on luettu ja käyn ulkona. Mitään ilmaisjakelua tai paperipostia ei tule, olen kieltänyt tai muuttanut sähköiseen muotoon kaiken mahdollisen.
Ja mitä nuo ”omat paperit” ovat? Meillä on papereita koko taloudessa yksi 10 cm lehtikotelo.
Ymmärrän, että säilytystilaa ei muuallakaan ole, mutta ainakin tavarat pitää järjestää niin, että talvi- ja kesäkamat eivät ole samassa paikassa. Vaikka molemmat olisikin pakko pitää eteisessä niin edes niin, että etualalla on vain tämän kauden tavaraa.
Kulmasohva on jättiläismäinen tuon kokoiseen asuntoon, jompi kumpi pois, sohva tai sänky tai sitten huomattavasti sirommat ja pienemmät tilalle. Koriste-esineet kaikki pois, elleivät ne ole jotain aivan tavatonta riemua tuottavia.
Tulee kirjeitä ja mainoksia, myös liiton jäsenlehti ja pankeilta ja kelalta koko ajan jotain.
Kulmasohva on tänne jätti. Nyt toimii sänkynä ja sohvana. Sängyt makkarissa käyttämättä, tosi harmi ja niihin paloi rahaakin kiitettävästi eivätkä tulleet käyttöön. Haluaisin uutta kun olen varma että ratkaisu toimii. Mieluummin nukkkuisin sängyssä mutta olkkariin hankala, olisi luovuttava sohvasta. Jopa 120×60 sohvapöytä tukkii tilan mutta lapset leikkii siinä enkä tiedä mikä tukeva tilalle. Saisiko sängystä ns sohvan ja entä kun lapset tulee viereen. Nyt vasta 3v mutta pian varmaan myös 1v. Tämä se ongelma. Omat kokemukset vuodesohvista ei kovin hyviä enkä haluaisi joka ilta siivota ja jumpata saadakseni sängylle paikan vaan kastua sänkyyn heti kun lapset nukkuu. Tai jo ennen ns mallin vuoksi.
Työpiste ruokapöydällä.
Koriste-esineitä vaan ne kaksi koriste-esinehyllyä. Kaikki muu rikottu ja heitetty pois. Kiitos lapset ja kissat :D
Käy läpi kaikki se posti mitä saat viranomaisilta ja pankista. Todennäköisesti voit valita, haluatko sähköisenä eli sitten paperiposti jää pois ja saat tiedot esim. sähköpostiin tai pankkiin. Jos se ei onnistu niin mieti, tarvitseeko postia säilyttää sen jälkeen kun olet nähnyt sen? Jos epäilet tarvitsevasi tietoa, ota kännykällä kuva (ja tallenna pilveen). Sen jälkeen silppuriin / revi roskiin. Älä kerää tai jemmaa postiroskaa. Se kannattaa siivota päivittäin tai viikottain ja näin se pysyy hallinnassa.
Myy pois kulmasohva ja makkarin sängyt. Jätä patjat. Pidä komento lapsille, että makkarissa nukutaan. Olohuoneessa voi olla tuoleja tai tyynnyjä.
Eläkää vähän aikaan näin ja sitten kun tuntuu, että ok, lapset voisivat haluta kerrossängyn niin lähdette yhdessä hakemaan sitä kierrätyskeskuksesta tai tori.fistä tms paikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Thurén kertoo olevansa kyllästynyt varsinkin puheeseen siitä, että pienituloistenkin tulisi ostaa vastuullista ja kestävää. Pienituloiset eivät ole tämän maapallon ongelma, Thurén sanoo.
– Inhoan sitä, että pienituloiselle mennään sanomaan, että ostapa vastuullista. Se on täyttä skeidaa. Ongelma on, että isotuloiset ihmiset ostavat liian paljon asioita.
Mielenkiintoinen juttu yle.fi:ssä https://yle.fi/uutiset/3-12047180 Julia Thurén käyttää AINA samaa mekkoa esiintyessään. Pidän ajatuksesta!
Uusi kirja lukulistalle! Thurén avaa uudessa kirjassaan Kaikki kuluttamisesta (Gummerus) kuluttamisen syitä ja keinoja vähentää kulutusta ja turhia heräteostoksia.
Aloin kuunnella tätä äänikrjana. Ei vielä suuria oivalluksia vaan kuluttamisen historiaa. Näistä kuluttajatyypeistä olen tuo tolkun ääni. Luokittelu muuten on Sitran, ei Thurenin oma vaikka juttu vähän antaa näin ymmärtää. https://www.is.fi/menaiset/tyo-ja-raha/art-2000008180437.html
Palaan kehumaan tätä Kaikki kuluttamisesta -kirjaa nyt kun olen kuunnellut pidemmälle. Alku oli aika perinteistä ja tuttua juttua kenelle tahansa aihepiiriin perehtyneelle. Mutta kirjassa käsitellään aika monipuolisesti ostamisen psykologiaa ja sitä, kuinka jokaisesta tavarasta maksetaan ajalla.
Oli tuttua tästä ketjusta, live-elämästä ja omastakin elämästä, millaisia ajatuksia ostamiseen, uuden haluamiseen ja kyllästymiseen liittyy. En esimerkiksi itse koskaan innostunut konmarista, kun tällä elämänkokemuksella jo tietää, että juuri nyt iloa pirskahteleva ja ihana ”loppuelämän” tavara voi olla viiden vuoden päästä tai paljon nopeamminkin täysin passé. Eivätkä kaikki marittajat niin toimikaan, mutta joskus tavaroiden puljaamisessa on tosiaan kyse vain vaihtelunhalun toteuttamisesta. Silloin on parempi laittaa tavarat kiertoon kuin hillota kaappiin, mutta kaikkein paras olisi olla ostamatta.
Mulla on yhä kesken, piti loikkia vähän yli kun alussa oli niin moneen kertaan samaa asiaa historiasta ja ilmastonmuutoksesta ja kuluttamisen pahuudesta - mikä sinänsä on ihan ok, mutta kun sitä toistellaan koko ajan ja kerrotaan miten maapallo just kohta tuhoutuu - että pääsi niihin käytännön kulutusasioihin. Olen sillä tavalla kamalan itsekäs, että teen tätä tavarakarsintaa itseni takia, että minulla olisi parempi olla. Ja kulutustakin ajattelen enemmän oman napani kautta, että minulle on hyötyä sen järkeistämisestä. Tiedän kyllä, että nämä teot vaikuttavat laajassa skaalassa isompiin asioihinkin, mutta en jaksa kieriä murheessa ja tuskassa tilanteen takia, kun SIITÄ ei sinänsä ole mitään hyötyä. Teoista on.
Kuuntelin loppuun ja hiukan huvitti se jatkuva oman keskiluokkaisuuden korostaminen. Ehkä pelkona oli kritiikki, kun kirjan lähtöoletus oli, että lukija on taloudellisesti pärjäilevä ihminen. Huomaan vain, että oma identiteettini ei kyllä rakennu yhtään samoin, vaikka viiteryhmään kuulunkin. Oli kuitenkin myös mielenkiintoinen ajatus, että kun vaatteilla esimerkiksi halutaan aina viestiä itsestä, statusta ei enää luo se, että on varaa olla aina uusissa vaatteissa. Samaistuin siihen, että voi pokkana kulkea nuhruisessa vaatteessa ja olla välittämättä muiden tekemistä johtopäätöksistä. Ehkä sitä olisi voinut painottaa enemmän, että muita ihmisiä kiinnostaa heidän omat asiansa. Samalla tavalla kuin me itse mietimme paljonkin vain omaa kuluttamista ja sen ”viestiä”.
Minä ajattelen välillä brittiyläluokkaa tai Suomessakin tuntemiani oikeasti vanhaa rahaa edustavia ihmisiä. Prinsessa Anne voi olla tällainen esikuva, jos omassa tuttavapiirissä ei ole yläluokkaa. Heille on ihan yhdentekevää, mitä ihmiset ajattelevat kodin sisustuksesta, vaatteista tai autosta. Vaikka oma koti pursuaa Ikeaa ja tulisi av:lla tuomituksi, käykö juuri sinun kotonasi ihmisiä, jotka järkyttyvät jos sisustusta ei ole päivitetty pariin vuoteen? Välitätkö oikeasti siitä, jos joku luulee sinun olevan köyhä vaikka kenkä- tai laukkuvalintasi takia?
Tuossa kirjassa oli yksi esimerkkitapaus; hyvin toimeentuleva, arvostetussa ammatissa oleva nainen ei jaksanut panostaa shoppailuun toisen lapsen saapuessa perheeseen. Hän vain kaivoi vanhat rattaat ja vaatteet varastosta (ensimmäisen lapsen jälkeen säilytetyt) ja käytti niitä. Hiekkalaatikkoverkostossa sitten suunniteltiin yhteistä reissua ja kävi ilmi, että muut olivat huolissaan olisiko kyseisellä naisella varaa matkaan. He olivat siis "leimanneet" hänet vähävaraiseksi vanhojen tavaroiden takia. Ja tämä ei haitannut kyseistä naista yhtään, sillä hänellä oli tietoisuus siitä mikä totuus on. Kyseiset naiset eivät siis tienneet toistensa statuksista mitään, vaan he olivat tavanneet äiteinä lasten leikkien yhteydessä.
Sanoisin, että on aika harvinaista olla niin itsevarma, ettei välitä moisesta. Vaikka olisikin hyvin toimeentuleva. Mutta ihailtavaa itsevarmuutta se on.
Minulla ei ole lapsia ja vähän järkytyinkin siitä, että ostavatko ihmiset oikeasti usealle lapselle aina uudet vaunut ja vaatteet. Jos ikäeroa on 20 vuotta, ymmärtäisin, ettei kaikkea vanhaa voi kierrättää. Tai voihan sekin yllättää, että tulee uusi lapsi. Ei ihme, että maailma hukkuu turhaan p*skaan, jos monikin ajattelee näin. Kuinka usein tavarapaljous syntyykin juuri tästä? ” We buy things we don't need with money we don't have to impress people we don't like.”
Mietin sitäkin, että ehkä perheellisenä imago on tärkeämpää ja ei kukaan tietysti halua lapsen kärsivän ja häntä kiusattavan. Mutta on kauheaa, että maailma on tällainen. Minä edustan vain omaa ja ehkä vähän miehen imagoa, eikä tarvitse miettiä tällaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Thurén kertoo olevansa kyllästynyt varsinkin puheeseen siitä, että pienituloistenkin tulisi ostaa vastuullista ja kestävää. Pienituloiset eivät ole tämän maapallon ongelma, Thurén sanoo.
– Inhoan sitä, että pienituloiselle mennään sanomaan, että ostapa vastuullista. Se on täyttä skeidaa. Ongelma on, että isotuloiset ihmiset ostavat liian paljon asioita.
Mielenkiintoinen juttu yle.fi:ssä https://yle.fi/uutiset/3-12047180 Julia Thurén käyttää AINA samaa mekkoa esiintyessään. Pidän ajatuksesta!
Uusi kirja lukulistalle! Thurén avaa uudessa kirjassaan Kaikki kuluttamisesta (Gummerus) kuluttamisen syitä ja keinoja vähentää kulutusta ja turhia heräteostoksia.
Aloin kuunnella tätä äänikrjana. Ei vielä suuria oivalluksia vaan kuluttamisen historiaa. Näistä kuluttajatyypeistä olen tuo tolkun ääni. Luokittelu muuten on Sitran, ei Thurenin oma vaikka juttu vähän antaa näin ymmärtää. https://www.is.fi/menaiset/tyo-ja-raha/art-2000008180437.html
Palaan kehumaan tätä Kaikki kuluttamisesta -kirjaa nyt kun olen kuunnellut pidemmälle. Alku oli aika perinteistä ja tuttua juttua kenelle tahansa aihepiiriin perehtyneelle. Mutta kirjassa käsitellään aika monipuolisesti ostamisen psykologiaa ja sitä, kuinka jokaisesta tavarasta maksetaan ajalla.
Oli tuttua tästä ketjusta, live-elämästä ja omastakin elämästä, millaisia ajatuksia ostamiseen, uuden haluamiseen ja kyllästymiseen liittyy. En esimerkiksi itse koskaan innostunut konmarista, kun tällä elämänkokemuksella jo tietää, että juuri nyt iloa pirskahteleva ja ihana ”loppuelämän” tavara voi olla viiden vuoden päästä tai paljon nopeamminkin täysin passé. Eivätkä kaikki marittajat niin toimikaan, mutta joskus tavaroiden puljaamisessa on tosiaan kyse vain vaihtelunhalun toteuttamisesta. Silloin on parempi laittaa tavarat kiertoon kuin hillota kaappiin, mutta kaikkein paras olisi olla ostamatta.
Mulla on yhä kesken, piti loikkia vähän yli kun alussa oli niin moneen kertaan samaa asiaa historiasta ja ilmastonmuutoksesta ja kuluttamisen pahuudesta - mikä sinänsä on ihan ok, mutta kun sitä toistellaan koko ajan ja kerrotaan miten maapallo just kohta tuhoutuu - että pääsi niihin käytännön kulutusasioihin. Olen sillä tavalla kamalan itsekäs, että teen tätä tavarakarsintaa itseni takia, että minulla olisi parempi olla. Ja kulutustakin ajattelen enemmän oman napani kautta, että minulle on hyötyä sen järkeistämisestä. Tiedän kyllä, että nämä teot vaikuttavat laajassa skaalassa isompiin asioihinkin, mutta en jaksa kieriä murheessa ja tuskassa tilanteen takia, kun SIITÄ ei sinänsä ole mitään hyötyä. Teoista on.
Kuuntelin loppuun ja hiukan huvitti se jatkuva oman keskiluokkaisuuden korostaminen. Ehkä pelkona oli kritiikki, kun kirjan lähtöoletus oli, että lukija on taloudellisesti pärjäilevä ihminen. Huomaan vain, että oma identiteettini ei kyllä rakennu yhtään samoin, vaikka viiteryhmään kuulunkin. Oli kuitenkin myös mielenkiintoinen ajatus, että kun vaatteilla esimerkiksi halutaan aina viestiä itsestä, statusta ei enää luo se, että on varaa olla aina uusissa vaatteissa. Samaistuin siihen, että voi pokkana kulkea nuhruisessa vaatteessa ja olla välittämättä muiden tekemistä johtopäätöksistä. Ehkä sitä olisi voinut painottaa enemmän, että muita ihmisiä kiinnostaa heidän omat asiansa. Samalla tavalla kuin me itse mietimme paljonkin vain omaa kuluttamista ja sen ”viestiä”.
Minä ajattelen välillä brittiyläluokkaa tai Suomessakin tuntemiani oikeasti vanhaa rahaa edustavia ihmisiä. Prinsessa Anne voi olla tällainen esikuva, jos omassa tuttavapiirissä ei ole yläluokkaa. Heille on ihan yhdentekevää, mitä ihmiset ajattelevat kodin sisustuksesta, vaatteista tai autosta. Vaikka oma koti pursuaa Ikeaa ja tulisi av:lla tuomituksi, käykö juuri sinun kotonasi ihmisiä, jotka järkyttyvät jos sisustusta ei ole päivitetty pariin vuoteen? Välitätkö oikeasti siitä, jos joku luulee sinun olevan köyhä vaikka kenkä- tai laukkuvalintasi takia?
Tuossa kirjassa oli yksi esimerkkitapaus; hyvin toimeentuleva, arvostetussa ammatissa oleva nainen ei jaksanut panostaa shoppailuun toisen lapsen saapuessa perheeseen. Hän vain kaivoi vanhat rattaat ja vaatteet varastosta (ensimmäisen lapsen jälkeen säilytetyt) ja käytti niitä. Hiekkalaatikkoverkostossa sitten suunniteltiin yhteistä reissua ja kävi ilmi, että muut olivat huolissaan olisiko kyseisellä naisella varaa matkaan. He olivat siis "leimanneet" hänet vähävaraiseksi vanhojen tavaroiden takia. Ja tämä ei haitannut kyseistä naista yhtään, sillä hänellä oli tietoisuus siitä mikä totuus on. Kyseiset naiset eivät siis tienneet toistensa statuksista mitään, vaan he olivat tavanneet äiteinä lasten leikkien yhteydessä.
Sanoisin, että on aika harvinaista olla niin itsevarma, ettei välitä moisesta. Vaikka olisikin hyvin toimeentuleva. Mutta ihailtavaa itsevarmuutta se on.
Minulla ei ole lapsia ja vähän järkytyinkin siitä, että ostavatko ihmiset oikeasti usealle lapselle aina uudet vaunut ja vaatteet. Jos ikäeroa on 20 vuotta, ymmärtäisin, ettei kaikkea vanhaa voi kierrättää. Tai voihan sekin yllättää, että tulee uusi lapsi. Ei ihme, että maailma hukkuu turhaan p*skaan, jos monikin ajattelee näin. Kuinka usein tavarapaljous syntyykin juuri tästä? ” We buy things we don't need with money we don't have to impress people we don't like.”
Mietin sitäkin, että ehkä perheellisenä imago on tärkeämpää ja ei kukaan tietysti halua lapsen kärsivän ja häntä kiusattavan. Mutta on kauheaa, että maailma on tällainen. Minä edustan vain omaa ja ehkä vähän miehen imagoa, eikä tarvitse miettiä tällaista.
Ei ole minullakaan lapsia, mies ja lemmikit vain, mutta ymmärrän tuon asian hyvin. Vaatii vahvaa itsetuntoa ja -tuntemusta elää ja olla kuten haluaa ja olla välittämättä muiden mielipiteistä. Myös ikä ja luonne saattaa vaikuttaa. Kun ikää tulee, itsevarmuus kasvaa. TAI sitten on niin, että nuorelle kierrätys on tärkeää ja "esittäminen" turhaa ja vanhemmalle se onkin ihan välttämätätöntä olla tietynlainen muiden silmissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On muuten tosi mukava haastaa omia aivojaan pohtimalla miten lapsiperheessä saisi liiat tavararöykkiöt kuriin. Kun itsellä ei ole lapsia, niin pitää kuvitella ja miettiä miten tämä ongelma ratkaistaisiin.
Tämä ketjuhan toimii aivojumppana ja dementian ehkäisynä :D
Kun olin lapsi, äitini toimi perhepäivähoitajana. Yhdessä välissä hoitolapset leikkivät minun huoneessani päivän aikana ja kun tulin koulusta, oli todella raskasta kun huoneen lattia oli täynnä leluja ja "sotkuinen". Onneksi tästä luovuttiin, mutta silloin helpotusta toi iso, pyörillä liikkuva laatikko, joka oli käytännössä sängyn kokoinen ja johon lelut sai vain heitellä kasaan ja sitten se työnnettiin sängyn alle. Ehkä sellainen voisi toimia jollain nykyisinkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla 49 neliötä, kaksi lasta, kaksi kissaa. Yksi makkari, pieni sekin, olkkari ja avokeittiö. Kellarikomero täynnä lastenvaatteita, muutama laatikko omia. Sauna täynnä sekalaista tavaraa. Ei oikein varaa muuttaa :( mitä ihmettä mä tälle teen?! Lapset 1v ja 3v. Nukun itse sohvalla mutten sängystä ole vielä luopunut. Kolmea sänkyä ei mahdu makkariin. Muutenkin tavaraa liikaa. Tuplarattaat, yksöisrattaat. Päiväkotireput, sadevaatekassit. Leluja. Keittiö ihan räjähtänyt. Mistä edes aloittaisin?
Lastenvaatteista karsi kaikki, mikä ei miellytä materiaalin, värin tai mallin mukaan.
Jos lapsia ei ole tulossa lisää, pistä kaikki vauvanvaatteet ja pienemmän vaatteet heti pois sitä mukaa, kun jää pieneksi. Tarvitsetko oikeasti niitä omia vaatteitakaan?
Kun saat kellarin tyhjäksi, voit alkaa viedä sekalaista tavaraa sinne. Mieti kuitenkin oikeasti tarvitsetteko sitä kaikkea, eli älä vaan siirrä, karsi siitä välistä.
Rattaita yms. tarvitsette vielä jonkun aikaa, mutta tulee ihanasti tilaa, kun niistä pääsee eteisessä eroon!
Päiväkotireput jne. ovat välttämättömiä. Niille kunnollinen naulakko eteiseen niin, että kaikki on siinä järjestyksessä.
Leluille kunnon säilytyslaatikot, jotka ovat lattialla tai matalalla hyllyllä niin, että lapset itse yltävät niihin. Niissä on vain leluja, joilla oikeasti leikitään. Vauvalelut yms. pois, kinderlelut yms. pois. Jokainen lelu tyypin mukaan omaan laatikkoon ja kylkeen kuva mitä laatikossa on, niin lapsetkin osaavat siivota. Jätä leluja vain vähän ja pistä loput kaappiin. Vaihdat niitä aina välillä, tuntuvat ihan uusilta.
Keittiössä mieti mitä tavaroita tarvitsette. Lastenastioille oma hyllynsä ja sulle parit lautaset. Loput voivat olla ylemmällä hyllyllä. Kun astioita on vähän, niitä ei voi lojuttaa tiskissä tekemässä sotkua. Karsi ne tavarat, mitä et käytä. Jos et ehdi tai halua leipoa, et tarvitse kakkuvuokia, tai ne voivat olla jossain yläkaapissa synttärikakkua varten.
Itse mieluummin luopuisin sohvasta kuin nukkuisin sillä, jos ei sekä sohva että sänky mahdu olkkariin. Tee siitä sellainen, missä just teidän perheen on kiva olla. Jos sohva on teidän juttu, luovut tietenkin sängystä.
Makkaria kannattaa vielä mallailla. Sinne todennäköisesti mahtuu parisänky ja sen viereen pinnasänky, niin täytyyhän sinne mahtua kapea aikuisen sänky ja kaksi lastensänkyäkin. Todennäköisesti teille tilallisesti on parempi lastenhuone ja olkkari äidin huoneeksi.
Rattaat vie paljon tilaa vaikka ne menee kokoon. Mutta jotenkin kaikkea on paljon.
Eteinen: kengät pursuilee. Itsellä muutama pari ja kumpparit ja crocksit, lehtikeräysvaunu n. A4 kokoa, sateenvarjokori, lasten kenkiä, jos ne latoo kenkätasolle ovat hallitsematon keko. Heillä kimpparit, goret,lenkjareita muutamat (isommalla), parit sandaalit, crocsit rannalle ja roskienvientireissuille. Mutta on myös pipoja, hanskoja, kypärämyssyjä lapasia aurinkolaseja jne! Ja hellehatut eli isoja olkihattuja jotka kyllä käytössä huippuja ja lapsikin tykkää. Mulla sadevaatekori, pipokori esikoiselle ja pipokori kuopukselle ja yhteinen villasukkakori. Kaikki avokoreja, epäsiisti vaikutelma. :(
Makkari: meidän murheenkryyni. Sielä vielä mun sänky kun en ihan heti viitsisi luopua siitä. Sitten on esikoisen sänky josta ei pitänyt ja änkee sohvalle viereen/jalkoihin. Änki ennen sinne mun pikkusänkyyn mikä oli ihan mahdotonta. Kerrossänkyyn nuo aika nuoria mutta siinä vaiheessa se mun sänky ei enää mahdu ollenkaan makkariin. Makkari n. 260×280cm, ovi ja vaatekaappien ovet olisi pystyttävä avaamaan, on haaste nytkin. Matkarattast makaa kaappien ovia vasten mikä tuo sen että kaappien käyttö vaivalloista, tulee huonosti käytettyä. Lastenvaatteet siirsin jo eteisen kaappiin. Yhden lapsen kanssa huippuratkaisu, vaatteita vaihdetaan koko ajan ja niitä helppo viikata eteisessä. Lapset sieltä osaavat itsekin hakea sukkia ym. Nyt kun lapsia kaksi tila loppui kesken.
Olkkari: n 3×4m, isokho kulmasohva jossa nukun. Alunperin siis 3v päätti että alkaa nukkua sohvalla niin ajauduin tähän itsekin. Kuopuksen sänky otettiin myös olkkariin. Makkariin jos vie lapset läiskii ja häiritsee toisiaan eivötkä nukahda, eikä ovi mene kiinni. Nyt siellä kaksi käyttämätöntä sänkyä. Kerrossänky olisi jees mutta kuopus ei siellä pysyisi ja kerrossängyn saapuessa mun sänky ei enää mahdu. Olkkari myös lasten maailmaa, näin pienessä asunnossa ei valinnanvaraa.
Keittiö: tämän pyrin pitämään leluvapaana mutta kuopuksen sänky olkkarin ja keittiön rajalla. Tasot aivan täynnä kamaa. Myös kaappienpäälliset. Ja kaapit. Tasoilla kori jossa kissan lääkkeet ja kaikkea sekalaista. Kananmunia, rusinoita. Keskellä hedelmäkorit, kahvinkeitin, leivänpaahdin, ja nurkassa jättimäinen kasa sotkua. Lasten ruokalappuja (eivät suostu käyttämään, lappu käännetään naamalle) , tuttipulloja, nokkamukeja, silikonilautasia, lasten kynät ja sormivärit, en ole keksinyt muuta piiloa niille. Ihan hirveä keko. Tota nurkkaa inhoan eniten varmaan.
Olkkarissa iso kaappi, siellä ruuvimeisselit, kissojen ruoat, paristot, varalamput ym ym. Myös tyhjät kassit ja kestokassit siellä. Mutta on ns sekalaistakin. Makkarissa oven takana jumissa yksi kaappi jossa mm joulukynttilät ja varmaan ihan turhaakin kamaa.
Yleisestikin kaappien edessäkin roinaa niin että vaikeuttaa kaappien käyttöä.
Miten tätä lähtisi purkamaan. Kesälomalla kävin läpi omat paperit ja siivosin avohyllyt. Yleisilmettä auttoi mutys TAAS tasoilla jotain roinaa.
Yksi käytännön ratkaisu mikä auttaa: makkarin kaappeihin liukuovet.
Tää on vuokrattu joten ei nyt apua. Muuten voisi olla. Eteisessä aikoinaan oli liukuovikaappi ja sen oltava tosi siisti tai kaappi jumittaa heti kun yksikin kenkä pudonnut ovea vasten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla 49 neliötä, kaksi lasta, kaksi kissaa. Yksi makkari, pieni sekin, olkkari ja avokeittiö. Kellarikomero täynnä lastenvaatteita, muutama laatikko omia. Sauna täynnä sekalaista tavaraa. Ei oikein varaa muuttaa :( mitä ihmettä mä tälle teen?! Lapset 1v ja 3v. Nukun itse sohvalla mutten sängystä ole vielä luopunut. Kolmea sänkyä ei mahdu makkariin. Muutenkin tavaraa liikaa. Tuplarattaat, yksöisrattaat. Päiväkotireput, sadevaatekassit. Leluja. Keittiö ihan räjähtänyt. Mistä edes aloittaisin?
Lastenvaatteista karsi kaikki, mikä ei miellytä materiaalin, värin tai mallin mukaan.
Jos lapsia ei ole tulossa lisää, pistä kaikki vauvanvaatteet ja pienemmän vaatteet heti pois sitä mukaa, kun jää pieneksi. Tarvitsetko oikeasti niitä omia vaatteitakaan?
Kun saat kellarin tyhjäksi, voit alkaa viedä sekalaista tavaraa sinne. Mieti kuitenkin oikeasti tarvitsetteko sitä kaikkea, eli älä vaan siirrä, karsi siitä välistä.
Rattaita yms. tarvitsette vielä jonkun aikaa, mutta tulee ihanasti tilaa, kun niistä pääsee eteisessä eroon!
Päiväkotireput jne. ovat välttämättömiä. Niille kunnollinen naulakko eteiseen niin, että kaikki on siinä järjestyksessä.
Leluille kunnon säilytyslaatikot, jotka ovat lattialla tai matalalla hyllyllä niin, että lapset itse yltävät niihin. Niissä on vain leluja, joilla oikeasti leikitään. Vauvalelut yms. pois, kinderlelut yms. pois. Jokainen lelu tyypin mukaan omaan laatikkoon ja kylkeen kuva mitä laatikossa on, niin lapsetkin osaavat siivota. Jätä leluja vain vähän ja pistä loput kaappiin. Vaihdat niitä aina välillä, tuntuvat ihan uusilta.
Keittiössä mieti mitä tavaroita tarvitsette. Lastenastioille oma hyllynsä ja sulle parit lautaset. Loput voivat olla ylemmällä hyllyllä. Kun astioita on vähän, niitä ei voi lojuttaa tiskissä tekemässä sotkua. Karsi ne tavarat, mitä et käytä. Jos et ehdi tai halua leipoa, et tarvitse kakkuvuokia, tai ne voivat olla jossain yläkaapissa synttärikakkua varten.
Itse mieluummin luopuisin sohvasta kuin nukkuisin sillä, jos ei sekä sohva että sänky mahdu olkkariin. Tee siitä sellainen, missä just teidän perheen on kiva olla. Jos sohva on teidän juttu, luovut tietenkin sängystä.
Makkaria kannattaa vielä mallailla. Sinne todennäköisesti mahtuu parisänky ja sen viereen pinnasänky, niin täytyyhän sinne mahtua kapea aikuisen sänky ja kaksi lastensänkyäkin. Todennäköisesti teille tilallisesti on parempi lastenhuone ja olkkari äidin huoneeksi.
Lapset ei vielä suostu olla yksin makkarissa mutta noin olin ajatellut. Makkari on ehkä 260x280cm ja kolme sänkyä täyttäisi sen kokonaan. Parisängyn ja pinnasängyn kanssa sänkyjen välissä olisi muutama kymmenen senttiä ja toista laitaa ei enää voisi kävellä. Ei tämä ole perheasunto mutta ei ainakaan nyt varaa sopivaan ja muutto veisi vain rahaa. Nyt meillä taloyhtiöllä hyvä piha ja ulkoilumahdollisuudet hyvät, ranta ihan lähellä. Täällä on isohko kylppäri ja sauna jotka vievät paljon tilaa. Sauna nyt säilytystilana ja kissoille eli juomakulho ja ruokakulhot saunassa.
Jyskissä on parisänky jonka yläpuolella 1 hengen sänky (kerrossänky) sen olisin ostanut minulle ja 5 ja 7-vuotiaillemme ellei olisi ollut jo sängyt valmiina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Thurén kertoo olevansa kyllästynyt varsinkin puheeseen siitä, että pienituloistenkin tulisi ostaa vastuullista ja kestävää. Pienituloiset eivät ole tämän maapallon ongelma, Thurén sanoo.
– Inhoan sitä, että pienituloiselle mennään sanomaan, että ostapa vastuullista. Se on täyttä skeidaa. Ongelma on, että isotuloiset ihmiset ostavat liian paljon asioita.
Mielenkiintoinen juttu yle.fi:ssä https://yle.fi/uutiset/3-12047180 Julia Thurén käyttää AINA samaa mekkoa esiintyessään. Pidän ajatuksesta!
Uusi kirja lukulistalle! Thurén avaa uudessa kirjassaan Kaikki kuluttamisesta (Gummerus) kuluttamisen syitä ja keinoja vähentää kulutusta ja turhia heräteostoksia.
Aloin kuunnella tätä äänikrjana. Ei vielä suuria oivalluksia vaan kuluttamisen historiaa. Näistä kuluttajatyypeistä olen tuo tolkun ääni. Luokittelu muuten on Sitran, ei Thurenin oma vaikka juttu vähän antaa näin ymmärtää. https://www.is.fi/menaiset/tyo-ja-raha/art-2000008180437.html
Palaan kehumaan tätä Kaikki kuluttamisesta -kirjaa nyt kun olen kuunnellut pidemmälle. Alku oli aika perinteistä ja tuttua juttua kenelle tahansa aihepiiriin perehtyneelle. Mutta kirjassa käsitellään aika monipuolisesti ostamisen psykologiaa ja sitä, kuinka jokaisesta tavarasta maksetaan ajalla.
Oli tuttua tästä ketjusta, live-elämästä ja omastakin elämästä, millaisia ajatuksia ostamiseen, uuden haluamiseen ja kyllästymiseen liittyy. En esimerkiksi itse koskaan innostunut konmarista, kun tällä elämänkokemuksella jo tietää, että juuri nyt iloa pirskahteleva ja ihana ”loppuelämän” tavara voi olla viiden vuoden päästä tai paljon nopeamminkin täysin passé. Eivätkä kaikki marittajat niin toimikaan, mutta joskus tavaroiden puljaamisessa on tosiaan kyse vain vaihtelunhalun toteuttamisesta. Silloin on parempi laittaa tavarat kiertoon kuin hillota kaappiin, mutta kaikkein paras olisi olla ostamatta.
Mulla on yhä kesken, piti loikkia vähän yli kun alussa oli niin moneen kertaan samaa asiaa historiasta ja ilmastonmuutoksesta ja kuluttamisen pahuudesta - mikä sinänsä on ihan ok, mutta kun sitä toistellaan koko ajan ja kerrotaan miten maapallo just kohta tuhoutuu - että pääsi niihin käytännön kulutusasioihin. Olen sillä tavalla kamalan itsekäs, että teen tätä tavarakarsintaa itseni takia, että minulla olisi parempi olla. Ja kulutustakin ajattelen enemmän oman napani kautta, että minulle on hyötyä sen järkeistämisestä. Tiedän kyllä, että nämä teot vaikuttavat laajassa skaalassa isompiin asioihinkin, mutta en jaksa kieriä murheessa ja tuskassa tilanteen takia, kun SIITÄ ei sinänsä ole mitään hyötyä. Teoista on.
Kuuntelin loppuun ja hiukan huvitti se jatkuva oman keskiluokkaisuuden korostaminen. Ehkä pelkona oli kritiikki, kun kirjan lähtöoletus oli, että lukija on taloudellisesti pärjäilevä ihminen. Huomaan vain, että oma identiteettini ei kyllä rakennu yhtään samoin, vaikka viiteryhmään kuulunkin. Oli kuitenkin myös mielenkiintoinen ajatus, että kun vaatteilla esimerkiksi halutaan aina viestiä itsestä, statusta ei enää luo se, että on varaa olla aina uusissa vaatteissa. Samaistuin siihen, että voi pokkana kulkea nuhruisessa vaatteessa ja olla välittämättä muiden tekemistä johtopäätöksistä. Ehkä sitä olisi voinut painottaa enemmän, että muita ihmisiä kiinnostaa heidän omat asiansa. Samalla tavalla kuin me itse mietimme paljonkin vain omaa kuluttamista ja sen ”viestiä”.
Minä ajattelen välillä brittiyläluokkaa tai Suomessakin tuntemiani oikeasti vanhaa rahaa edustavia ihmisiä. Prinsessa Anne voi olla tällainen esikuva, jos omassa tuttavapiirissä ei ole yläluokkaa. Heille on ihan yhdentekevää, mitä ihmiset ajattelevat kodin sisustuksesta, vaatteista tai autosta. Vaikka oma koti pursuaa Ikeaa ja tulisi av:lla tuomituksi, käykö juuri sinun kotonasi ihmisiä, jotka järkyttyvät jos sisustusta ei ole päivitetty pariin vuoteen? Välitätkö oikeasti siitä, jos joku luulee sinun olevan köyhä vaikka kenkä- tai laukkuvalintasi takia?
Tuossa kirjassa oli yksi esimerkkitapaus; hyvin toimeentuleva, arvostetussa ammatissa oleva nainen ei jaksanut panostaa shoppailuun toisen lapsen saapuessa perheeseen. Hän vain kaivoi vanhat rattaat ja vaatteet varastosta (ensimmäisen lapsen jälkeen säilytetyt) ja käytti niitä. Hiekkalaatikkoverkostossa sitten suunniteltiin yhteistä reissua ja kävi ilmi, että muut olivat huolissaan olisiko kyseisellä naisella varaa matkaan. He olivat siis "leimanneet" hänet vähävaraiseksi vanhojen tavaroiden takia. Ja tämä ei haitannut kyseistä naista yhtään, sillä hänellä oli tietoisuus siitä mikä totuus on. Kyseiset naiset eivät siis tienneet toistensa statuksista mitään, vaan he olivat tavanneet äiteinä lasten leikkien yhteydessä.
Sanoisin, että on aika harvinaista olla niin itsevarma, ettei välitä moisesta. Vaikka olisikin hyvin toimeentuleva. Mutta ihailtavaa itsevarmuutta se on.
Minulla ei ole lapsia ja vähän järkytyinkin siitä, että ostavatko ihmiset oikeasti usealle lapselle aina uudet vaunut ja vaatteet. Jos ikäeroa on 20 vuotta, ymmärtäisin, ettei kaikkea vanhaa voi kierrättää. Tai voihan sekin yllättää, että tulee uusi lapsi. Ei ihme, että maailma hukkuu turhaan p*skaan, jos monikin ajattelee näin. Kuinka usein tavarapaljous syntyykin juuri tästä? ” We buy things we don't need with money we don't have to impress people we don't like.”
Mietin sitäkin, että ehkä perheellisenä imago on tärkeämpää ja ei kukaan tietysti halua lapsen kärsivän ja häntä kiusattavan. Mutta on kauheaa, että maailma on tällainen. Minä edustan vain omaa ja ehkä vähän miehen imagoa, eikä tarvitse miettiä tällaista.
Edustan itse toista äärilaitaa. Kolme lastani ovat käyttäneet yksiä ainoita rattaita, jotka ovat palvelleet vauvankopan ja seisomalaudan kanssa kaikissa tilanteissa, ja jotka vielä meiltäkin ovat lähteneet kiertoon. Samoin vaatteet on kierrätetty meillä riekaleiksi asti. Imagoasioista vähät välitän, ammattini kertoo kyllä hyvän päivän tuttaville että pärjään kohtuullisesti, sikäli kuin se ketään edes kiinnostaa.
Silti meillä on ankara tilapula ja tavarapaljous. Sanoisin, että lasten määrä (ja etenkin lasten harrastusten määrä) räjäyttää tavaran määrän, ja kierrätysaate sisaruksien välillä vain pahentaa tilannetta. Kun on kolme 3-10-vuotiasta lasta, voitko arvata millainen määrä välikokoisia monoja ja luistimia on ylähyllyillä.
Helsingin Sanomissa oli takavuosina erinomainen reportaasi köyhyydestä, ja siinä todettiin että mitä enemmän kenkiä eteisessä, sen köyhempi perhe. Köyhä ei voi konmarittaa. Sama pätee myös ekologisuuteen. Ekologisinta on säilöä itse ne kamansa, jos on pienikin riski että niitä tarvitsee.
Kyllä meiltäkin tavaraa lähtee, kun pienin kasvaa niistä ulos. Mutta samanaikaisesti isojen tarpeet kasvavat. Lapsiperheenä on vaikeaa olla elämättä röykkiöiden keskellä, ja aika iso osa siitä tavarasta on oikeasti tarpeellista. Esimerkiksi päiväkoti-ikäinen tarvitsee hyvät ”työvaatteet”. En myös haluaisi että lasten omat aarteet olisivat jotain, joiden puolesta heidän tarvitsee pelätä. Sekin voi vääristää aikuisiän tavarasuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Myy pois kulmasohva ja makkarin sängyt. Jätä patjat. Pidä komento lapsille, että makkarissa nukutaan. Olohuoneessa voi olla tuoleja tai tyynnyjä.
Eläkää vähän aikaan näin ja sitten kun tuntuu, että ok, lapset voisivat haluta kerrossängyn niin lähdette yhdessä hakemaan sitä kierrätyskeskuksesta tai tori.fistä tms paikasta.
Tämä olisi aida radikaali idea! Ei patjaa voi laittaa lattialle, itsellä runkopatja. Sohva oltava jonkunlainen tai jättirunkopatja olkkarissa. Jossain lasten voitava istua vieressä. Ja he ei pysy omissa sängyissä. Mä en jaksa sitä palauttamista ja herätyksiä tunnin välein kun koskaan ei voi nukkua univelkoja pois. Myös nukuttaminen omi mahdotonta kun he oli kosketusetäisyydellä. Olen ihan zombi jo nyt. :( Käyn töissä, sielläkin olisi jaksettava. Ei tää nykytyylikään kyllä toimi. Muutenkin ahtaus ottaa päähän koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myy pois kulmasohva ja makkarin sängyt. Jätä patjat. Pidä komento lapsille, että makkarissa nukutaan. Olohuoneessa voi olla tuoleja tai tyynnyjä.
Eläkää vähän aikaan näin ja sitten kun tuntuu, että ok, lapset voisivat haluta kerrossängyn niin lähdette yhdessä hakemaan sitä kierrätyskeskuksesta tai tori.fistä tms paikasta.
Tämä olisi aida radikaali idea! Ei patjaa voi laittaa lattialle, itsellä runkopatja. Sohva oltava jonkunlainen tai jättirunkopatja olkkarissa. Jossain lasten voitava istua vieressä. Ja he ei pysy omissa sängyissä. Mä en jaksa sitä palauttamista ja herätyksiä tunnin välein kun koskaan ei voi nukkua univelkoja pois. Myös nukuttaminen omi mahdotonta kun he oli kosketusetäisyydellä. Olen ihan zombi jo nyt. :( Käyn töissä, sielläkin olisi jaksettava. Ei tää nykytyylikään kyllä toimi. Muutenkin ahtaus ottaa päähän koko ajan.
Ymmärsinkö oikein, että makuuhuoneessa on kolme sänkyä, joissa kukaan ei nuku?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla 49 neliötä, kaksi lasta, kaksi kissaa. Yksi makkari, pieni sekin, olkkari ja avokeittiö. Kellarikomero täynnä lastenvaatteita, muutama laatikko omia. Sauna täynnä sekalaista tavaraa. Ei oikein varaa muuttaa :( mitä ihmettä mä tälle teen?! Lapset 1v ja 3v. Nukun itse sohvalla mutten sängystä ole vielä luopunut. Kolmea sänkyä ei mahdu makkariin. Muutenkin tavaraa liikaa. Tuplarattaat, yksöisrattaat. Päiväkotireput, sadevaatekassit. Leluja. Keittiö ihan räjähtänyt. Mistä edes aloittaisin?
Lastenvaatteista karsi kaikki, mikä ei miellytä materiaalin, värin tai mallin mukaan.
Jos lapsia ei ole tulossa lisää, pistä kaikki vauvanvaatteet ja pienemmän vaatteet heti pois sitä mukaa, kun jää pieneksi. Tarvitsetko oikeasti niitä omia vaatteitakaan?
Kun saat kellarin tyhjäksi, voit alkaa viedä sekalaista tavaraa sinne. Mieti kuitenkin oikeasti tarvitsetteko sitä kaikkea, eli älä vaan siirrä, karsi siitä välistä.
Rattaita yms. tarvitsette vielä jonkun aikaa, mutta tulee ihanasti tilaa, kun niistä pääsee eteisessä eroon!
Päiväkotireput jne. ovat välttämättömiä. Niille kunnollinen naulakko eteiseen niin, että kaikki on siinä järjestyksessä.
Leluille kunnon säilytyslaatikot, jotka ovat lattialla tai matalalla hyllyllä niin, että lapset itse yltävät niihin. Niissä on vain leluja, joilla oikeasti leikitään. Vauvalelut yms. pois, kinderlelut yms. pois. Jokainen lelu tyypin mukaan omaan laatikkoon ja kylkeen kuva mitä laatikossa on, niin lapsetkin osaavat siivota. Jätä leluja vain vähän ja pistä loput kaappiin. Vaihdat niitä aina välillä, tuntuvat ihan uusilta.
Keittiössä mieti mitä tavaroita tarvitsette. Lastenastioille oma hyllynsä ja sulle parit lautaset. Loput voivat olla ylemmällä hyllyllä. Kun astioita on vähän, niitä ei voi lojuttaa tiskissä tekemässä sotkua. Karsi ne tavarat, mitä et käytä. Jos et ehdi tai halua leipoa, et tarvitse kakkuvuokia, tai ne voivat olla jossain yläkaapissa synttärikakkua varten.
Itse mieluummin luopuisin sohvasta kuin nukkuisin sillä, jos ei sekä sohva että sänky mahdu olkkariin. Tee siitä sellainen, missä just teidän perheen on kiva olla. Jos sohva on teidän juttu, luovut tietenkin sängystä.
Makkaria kannattaa vielä mallailla. Sinne todennäköisesti mahtuu parisänky ja sen viereen pinnasänky, niin täytyyhän sinne mahtua kapea aikuisen sänky ja kaksi lastensänkyäkin. Todennäköisesti teille tilallisesti on parempi lastenhuone ja olkkari äidin huoneeksi.
Lapset ei vielä suostu olla yksin makkarissa mutta noin olin ajatellut. Makkari on ehkä 260x280cm ja kolme sänkyä täyttäisi sen kokonaan. Parisängyn ja pinnasängyn kanssa sänkyjen välissä olisi muutama kymmenen senttiä ja toista laitaa ei enää voisi kävellä. Ei tämä ole perheasunto mutta ei ainakaan nyt varaa sopivaan ja muutto veisi vain rahaa. Nyt meillä taloyhtiöllä hyvä piha ja ulkoilumahdollisuudet hyvät, ranta ihan lähellä. Täällä on isohko kylppäri ja sauna jotka vievät paljon tilaa. Sauna nyt säilytystilana ja kissoille eli juomakulho ja ruokakulhot saunassa.
Jyskissä on parisänky jonka yläpuolella 1 hengen sänky (kerrossänky) sen olisin ostanut minulle ja 5 ja 7-vuotiaillemme ellei olisi ollut jo sängyt valmiina.
Tollasta oon miettinyt. Nukutko aina siellä alhaalla? Mä en yhtään saa nukuttua jos lapsi vieressä. Olisi myös leveä ja tukkisi makkarin. Tavallaan toi idea on kuitenkin mitä oon harkinnut yhtenä. Koon takia hylkäsin toistaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myy pois kulmasohva ja makkarin sängyt. Jätä patjat. Pidä komento lapsille, että makkarissa nukutaan. Olohuoneessa voi olla tuoleja tai tyynnyjä.
Eläkää vähän aikaan näin ja sitten kun tuntuu, että ok, lapset voisivat haluta kerrossängyn niin lähdette yhdessä hakemaan sitä kierrätyskeskuksesta tai tori.fistä tms paikasta.
Tämä olisi aida radikaali idea! Ei patjaa voi laittaa lattialle, itsellä runkopatja. Sohva oltava jonkunlainen tai jättirunkopatja olkkarissa. Jossain lasten voitava istua vieressä. Ja he ei pysy omissa sängyissä. Mä en jaksa sitä palauttamista ja herätyksiä tunnin välein kun koskaan ei voi nukkua univelkoja pois. Myös nukuttaminen omi mahdotonta kun he oli kosketusetäisyydellä. Olen ihan zombi jo nyt. :( Käyn töissä, sielläkin olisi jaksettava. Ei tää nykytyylikään kyllä toimi. Muutenkin ahtaus ottaa päähän koko ajan.
Ymmärsinkö oikein, että makuuhuoneessa on kolme sänkyä, joissa kukaan ei nuku?
Mun ja esikoisen sängyt ja kyllä ymmärsit oikein, niissä ei nukuta. :( kuopuksen sänky siirretty olkkariin.
Hei tervetuloa 2020-luvulle :) Enää et voi tehdä päätelmiä asukkaasta hänen kirjahyllynsä perusteella. Jos pääsisit näkemään hänen kännykkänsä niin voisit tehdä sitä samaa mitä ennen tehtiin kun arvostellen katseltiin mitä sinne kirjahyllyyn on kerätty.
Koko ajan suurempi osa ihmisiä lukee/kuuntelee e/äänikirjoja. Moni siivoaa perinteiset kirjat pois kokonaan. Itse säilytän n. 10 kirjaa sängyn alla kuten myös kirjaston kirjoja ja muut ovat kännykässä.
Itselläni on yhä kirjahylly, koska se ...tuottaa minulle iloa yli satavuotiaalla olemuksellaan. Olen laittanut sen hyllyille esim. kahvakuulani riviin :D Tästä huolimatta minulla on aivot.
Juuri tästä "ketä varten rakennan imagoa itsestäni" -asiasta Fumio Sasaki kirjoittaa. Kuinka ihminen kerää tiettyjä kirjoja hyllyynsä (tai elokuvia, tai mangalehtiä tai mitä nyt sattuu) luodakseen "oikean" imagon vieraille, jotka sitten päättelevät "hmm, kylläpä tässä on intellektuelli ja sivistynyt ihminen" tai "tämä jätkä tietää kyl kaiken asiasta x respectii" jne. Ja sellainen on TY-PE-RÄÄ. Elämä kannattaa elää itseään varten.