tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Mä en näe mielekkääksi vaatteiden laskemista. Jos ne mahtuu kaappiin hyvin, tykkään niistä ja ovat käytössä vähintään silloin tällöin, niin ihan sama onko t-paitoja 5 vai 10.  Lukumäärään takertuminen tuntuu niin länsimaalaiselta ''ongelmalta''-

Selvennän vielä ennen kuin joku vetää herneen nenään, että jos vaate on käyttämättömänä kaapissa ja tietää että sitä ei tule käyttämään, niin silloin on tietenkin järkevää laittaa se kiertoon.

Heippa, mä olen se sama joka listasi aiemmin nuo vaatteet. Ajauduin laskemaan ne sen takia, että mun oli ensinnäkin ihan pakko siivota se kaappi - Se oli sen verran myllätt,y ettei sieltä meinannut löytää enää mitään. :D Minusta oli tosi mielenkiintoista tietää "numerona", että minkä verran löytyy mitäkin. Mulla on pian muutto edessä (kauas) ja vaatteista ja tavaroista on pakko karsia aika rajulla kädellä pois. Laskemalla ja listaamalla mun omat asiat saan jotenkin paremmin hahmotettua, että minkä verran mitäkin löytyy ja mistä voisi ehkä poistaa. Ja lopulta tosiaan yrittää saada se kapselivaatekaappi missä vaatteet sopivat vielä paremmin toinen toisillensa, jotta mun ei ehkä tarvitse ihan näitä kaikkia ottaa mukana muuttoon.

Okei, olen mä muutenkin aika matemaattinen tyyppi niin ehkä sekin on yksi syy sille, että miksi mua kiinnosti nähdä nää numerona. Ei kait siinä mitään pahaa ole. :D

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän sinulla kauheasti noita vaatteita ole. Jos jostain esim tilankäytöllisestä syystä haluat vähentää, kolme avainta: monikäyttöisyys, ahkerampi pyykkääminen, ja ei ns muistovaatteita.

Monikäyttöisyys niin, että voit mennä samassa mekossa tai paidassa festarille ja töihin. Myös mieti paljonko oikeasti maalaat, onko se kerran vuodessa? Kotiverkkareita ja koti-t-paitaa voi sen aikaa käyttää nurin päin, jos tulee maalijälki jonnekin, se jää nurjalle.

Esim on täysin mahdollista löytää mekko, jolla voi mennä sekä töihin, juhliin että festarille. Siisti, mukava ja kivan näköinen mekko, joka on melko neutraali. Töissä ei voi olla hirveän seksikkäissä tai blingeissä, joten on hyväksyttävä ettei ole sellaisissa vapaallakaan. Tämä sama asia poistaa korkeimpien korkkarien ja kaikkien bändipaitojen tarpeen.

Monikäyttöisyys niin, että hankkii urheiluvaatteet siisteinä, jossa esim takin materiaali pitää vettä, mutta väri ja tyyli on neutraali ja sopii myös kaupungille työvaatteiden kanssa. Musta urheilupaita voi mennä täydestä töissä neuleen alla tai festareilla. Työhousut voi olla stretchmateriaalia, joilla voi mennä kävelylle. Kotiverkkarit voi olla samat joilla menee salille tai jumppaan.

Ahkerampi pyykkääminen niin, että kotiin tultua heität vaatteet pesukoneeseen, ja ne ovat aamulla taas valmiit vedettäväksi päälle. Tämä onnistuu kun hyväksyy että koneelliset voi olla vajaitakin (vettä on helpompi saada kuin lisää kaappitilaa), vaatteet ovat materiaalia joka kuivuu nopeasti ja suoraksi, ja hankkii pesutornin kuivausrummulla. Tämä vähentää myös tarvittavien lakanoiden ja pyyhkeiden määrää.

Tunnevaatteista on puhuttu tässä ketjussa paljon. Jos on tilaa pitää muistobändipaitoja, se on oma valinta. Rockhenkisyyttä voi kuitenkin ilmentää myös koruilla, huivilla ja meikeillä, jotka ehkä menisi pienempään tilaan, jos kaappitila tulee ongelmaksi.

Ja yksi lempivaate nyt mahtuu mihin vaan, karsinta voi auttaa jo paljon.

Ja priorisointi. Jos bändipaidat on sinulle tärkeitä, vähennä niistä vaatteista jotka on varattu tädin viisiymppisille, ja mene niihin juhliin työvaatteissa.

Kiitos! Tässä oli tosi hyödyllisiä vinkkejä, mun täytyisi kyllä ehdottomasti alkaa miettiä tuota vaatteiden monikäyttöisyyttä hieman lisää. Tällä hetkellä isoin ongelma on ehkä nimenomaan se, että multa löytyy niitä vaatteita mitkä sopii vaan jonkun tietyn toisen vaatteen kanssa tai sitten tiettyyn tilaisuuteen. Olisi kivempi saada sellanen vielä järkevämpi kapselivaatekaappi, jossa niitä voi helpommin yhdistellä keskenään :)

Väri on tässä avain. Kun aloin hankkia usein käytettävät vaatteet kokomustina, tämä ongelma poistui täysin. Silti yksittäinen mekko voi olla vaikka valko-puna-kukikas, siihen sopii mustat ballerinat ja musta neule, ja olet valmis sekä töihin, juhliin, festarille, baariin että kaupunkilomalle -jos kengät on mukavat ja laadukkaat ja vaatteet rupistymättömiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän sinulla kauheasti noita vaatteita ole. Jos jostain esim tilankäytöllisestä syystä haluat vähentää, kolme avainta: monikäyttöisyys, ahkerampi pyykkääminen, ja ei ns muistovaatteita.

Monikäyttöisyys niin, että voit mennä samassa mekossa tai paidassa festarille ja töihin. Myös mieti paljonko oikeasti maalaat, onko se kerran vuodessa? Kotiverkkareita ja koti-t-paitaa voi sen aikaa käyttää nurin päin, jos tulee maalijälki jonnekin, se jää nurjalle.

Esim on täysin mahdollista löytää mekko, jolla voi mennä sekä töihin, juhliin että festarille. Siisti, mukava ja kivan näköinen mekko, joka on melko neutraali. Töissä ei voi olla hirveän seksikkäissä tai blingeissä, joten on hyväksyttävä ettei ole sellaisissa vapaallakaan. Tämä sama asia poistaa korkeimpien korkkarien ja kaikkien bändipaitojen tarpeen.

Monikäyttöisyys niin, että hankkii urheiluvaatteet siisteinä, jossa esim takin materiaali pitää vettä, mutta väri ja tyyli on neutraali ja sopii myös kaupungille työvaatteiden kanssa. Musta urheilupaita voi mennä täydestä töissä neuleen alla tai festareilla. Työhousut voi olla stretchmateriaalia, joilla voi mennä kävelylle. Kotiverkkarit voi olla samat joilla menee salille tai jumppaan.

Ahkerampi pyykkääminen niin, että kotiin tultua heität vaatteet pesukoneeseen, ja ne ovat aamulla taas valmiit vedettäväksi päälle. Tämä onnistuu kun hyväksyy että koneelliset voi olla vajaitakin (vettä on helpompi saada kuin lisää kaappitilaa), vaatteet ovat materiaalia joka kuivuu nopeasti ja suoraksi, ja hankkii pesutornin kuivausrummulla. Tämä vähentää myös tarvittavien lakanoiden ja pyyhkeiden määrää.

Tunnevaatteista on puhuttu tässä ketjussa paljon. Jos on tilaa pitää muistobändipaitoja, se on oma valinta. Rockhenkisyyttä voi kuitenkin ilmentää myös koruilla, huivilla ja meikeillä, jotka ehkä menisi pienempään tilaan, jos kaappitila tulee ongelmaksi.

Ja yksi lempivaate nyt mahtuu mihin vaan, karsinta voi auttaa jo paljon.

Ja priorisointi. Jos bändipaidat on sinulle tärkeitä, vähennä niistä vaatteista jotka on varattu tädin viisiymppisille, ja mene niihin juhliin työvaatteissa.

Kiitos! Tässä oli tosi hyödyllisiä vinkkejä, mun täytyisi kyllä ehdottomasti alkaa miettiä tuota vaatteiden monikäyttöisyyttä hieman lisää. Tällä hetkellä isoin ongelma on ehkä nimenomaan se, että multa löytyy niitä vaatteita mitkä sopii vaan jonkun tietyn toisen vaatteen kanssa tai sitten tiettyyn tilaisuuteen. Olisi kivempi saada sellanen vielä järkevämpi kapselivaatekaappi, jossa niitä voi helpommin yhdistellä keskenään :)

Väri on tässä avain. Kun aloin hankkia usein käytettävät vaatteet kokomustina, tämä ongelma poistui täysin. Silti yksittäinen mekko voi olla vaikka valko-puna-kukikas, siihen sopii mustat ballerinat ja musta neule, ja olet valmis sekä töihin, juhliin, festarille, baariin että kaupunkilomalle -jos kengät on mukavat ja laadukkaat ja vaatteet rupistymättömiä.

Ja lisään vielä, että kun mekon alle laittaa mustat leggarit ja jalkaan mustat nilkkurit, kesäasu muuttuu syys-tai talviasuksi.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että kaksi eri trollia. Voi olla samakin ihminen.

Mihin tää viittaa?

Vierailija kirjoitti:

Voisiko todistukset skannata? Eihän niitä mihinkään tarvitse, mutta jos muistoarvon vuoksi haluaisi säilyttää. Korjatkaa, jos puhun potaskaa, mutta ei kai ylioppilastodistustakaan tarvita, jos on tutkintoja sen jälkeen? Minun hommissani virallinen pätevyysvaatimus on maisterintutkinto. Ei kai sen lisäksi ketään kiinnosta, millaiset arvosanat ylioppilastodistuksessa oli?

Itse näkisin skannaamisen huomattavasti työläämpänä kuin yhden A4-paperin säilömisen. Varsinkaan kun sitä skannattua kuvaa ei taatusti tulisi ikinä ihasteltua muistelumielessä... Eikä se muutenkaan olisi sama. Ehkä en vain ymmärrä tätä muistojen sähköistämisen buumia.

Jos joku haluaa laskea omat vaatteensa karsimismielessä niin tässäkin on yksi keino, jolla voi järkeillä sen montako ihan oikeasti tarvitsee -> ja sen jälkeen tehdä päätös, että monestako luopuu.

https://www.is.fi/menaiset/tyyli/art-2000005503812.html

Itseä kyllä nauratti tuo "tukihenkilö" sana, mutta nyt kun mietin tätä tarkemmin niin olisihan se oikeastaan kätevää, jos joku voisi ihan raatorehellisesti tulla kommentoimaan, että jospa jättäisit nyt jo sen yhden liiankin erikoisen tai nukkavierun puseron pois (vaikka se olisi ollut kuinka ihana, mutta nyt sen tilalle voisi vaihtaa jonkin siistimmän ja käytännöllisemmän) :D Ja ylipäänsä kun ei ole mikään tyylilyyli niin olisi ihanaa, kun joku toinen voisi ehkä opastaa paremmin minkä tyyliset/väriset vaatteet oikeasti istuvat päälle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole noudattanut Konmari-oppeja systemaattisesti vaan käyttänyt inspiraationa. Raivaus on edennyt vaiheittain eikä hänen suosittamassa järjestyksessä. Vielä on paljon läpi käytävää. Olen huomannut, että alkuun tavaroista luopuminen oli vaikeaa, kun kovin moni tavara tuntui antavan iloa.

Vasta kun olen saanut osan tiloista raivattua kunnolla tavaravapaiksi vyöhykkeiksi niin, että tilassa on vain tarpeellinen, olen löytänyt uuden ilon aiheen joka menee tavaran tuottaman ilon yli. Nimittäin ilo tyhjästä tilasta ja siitä, että minulla ei ole tarpeeseen nähden ylimääräistä tavaraa huolehdittavana eli järjestettävänä ja siivottavana. Kun olen löytänyt tämän uuden ilon aiheen, minulle on valtavan paljon helpompaa luopua tavaroista, joista aiemmin tuli ilon läikähdyksiä. Nyt käytänkin uutta ajatusmallia: onko tämän tavaran tuottama ilo suurempi kuin sen säilyttämisestä seuraava mieliharmi. Kun tavarapaljouden keskellä eläminen tuottaa niin paljon stressiä, tavaran säilytysstressin huomioiminen säilytettävien ja poistettavien välillä auttaa paljon.

Toi on yksi Konmarin heikkouksia, että monia tavaroita ei voi arvioida pelkän pirskahtelun perusteella. Kun sitä ei voi käyttää metodina, kaikki arkinen tavara alkaa vaikuttaa tarpeelliselta.

Marie huomasi toimimattomuuden itsekin, kun oli mm. heittänyt vasaran pois, ja yritti sitten naulata taulun seinään paistinpannulla.

Pirskahtelu on tunne, mutta resurssi on järki. Jos tavara-asia ei ratkea tunteella, kannattaa ottaa järki käyttöön.

Hetkonen, ei se esimerkki noin mennyt. Vaan niin, että KonMari havaitsi että pois heitetty vasara ei ollut ollut edes tarpeellinen, koska sen pystyi helposti korvaamaan kotoa löytyneellä toisella tavaralla. Esimerkin koko pointti oli toimia vastalääkkeenä tuolle Mutta tätä voi tarvita vielä - argumentille.

Itseäni ihmetyttää kommentit, joiden mukaan ihmisillä on kamalasti käyttötavaraa, jota täytyy säilyttää, vaikka se ei ilostuta. Tai ehkä oikeampi tapa ilmaista asia olisi, että minua ihmetyttää se, että tuon toteaminen ei aiheuta ihmisessä mitään ahaa-elämyksiä, vaikka minun nähdäkseni selitys on ilmiselvä.

Esittäisin nimittäin seuraavat väitteet:

Jos oma koti on rakas, sen huoltamiseen tarvittavat välineet aiheuttavat iloa ja kiitollisuutta, sillä ilman niitä rakkaasta ei pystyisi huolehtimaan ja se ränsistyisi.

Jos harrastus on intohimo, sen mahdollistavat välineet ovat rakkaita, sillä ilman niitä ei voisi harrastaa.

Jos perhe on rakas, heille tärkeät tavarat tuovat iloa, sillä ne muistuttavat tärkeistä ihmisistä.

Ja niin edelleen... Mutta tuntuu että monet Konmaria kokeilevat ihmiset eivät ole valmiita kohtaamaan ikäviä totuuksia omista valinnoistaan ja elämäntavoistaan, kuten että he asuvat paikassa jota inhoavat, harrastavat vain velvollisuudesta lajeja joista eivät pidä, asuvat huonossa parisuhteessa ihmisen kanssa jota eivät voi sietää, ja tekevät työtä jota vihaavat. Silloin on helpompi kiukutella ja syyttää metodia huonoksi, kuin alkaa toimia asioiden muuttamiseksi. Toisaalta tuohan on juuri se "siivouksen elämänmullistava taika" : kun alkaa oikeasti kuunnella tunteitaan, ei usein pysty jatkamaan elämää täysin samanlaisena kuin se oli ennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en näe mielekkääksi vaatteiden laskemista. Jos ne mahtuu kaappiin hyvin, tykkään niistä ja ovat käytössä vähintään silloin tällöin, niin ihan sama onko t-paitoja 5 vai 10.  Lukumäärään takertuminen tuntuu niin länsimaalaiselta ''ongelmalta''-

Selvennän vielä ennen kuin joku vetää herneen nenään, että jos vaate on käyttämättömänä kaapissa ja tietää että sitä ei tule käyttämään, niin silloin on tietenkin järkevää laittaa se kiertoon.

Heippa, mä olen se sama joka listasi aiemmin nuo vaatteet. Ajauduin laskemaan ne sen takia, että mun oli ensinnäkin ihan pakko siivota se kaappi - Se oli sen verran myllätt,y ettei sieltä meinannut löytää enää mitään. :D Minusta oli tosi mielenkiintoista tietää "numerona", että minkä verran löytyy mitäkin. Mulla on pian muutto edessä (kauas) ja vaatteista ja tavaroista on pakko karsia aika rajulla kädellä pois. Laskemalla ja listaamalla mun omat asiat saan jotenkin paremmin hahmotettua, että minkä verran mitäkin löytyy ja mistä voisi ehkä poistaa. Ja lopulta tosiaan yrittää saada se kapselivaatekaappi missä vaatteet sopivat vielä paremmin toinen toisillensa, jotta mun ei ehkä tarvitse ihan näitä kaikkia ottaa mukana muuttoon.

Okei, olen mä muutenkin aika matemaattinen tyyppi niin ehkä sekin on yksi syy sille, että miksi mua kiinnosti nähdä nää numerona. Ei kait siinä mitään pahaa ole. :D

 

Looginen lähestyminen auttaa sua karsimisessa

Esim voisit luokitella vaatteet sen mukaan,

-moneenko eri tilaisuuteen ne sopii (sopiiko sekä töihin että vapaalle, sopiiko sekä siisteihin juhliin että viihteelle) voisit tehdä kategoriat ja antaa jokaisesta pisteen.

-moneenko asuun ne voi yhdistää. Jos neule sopii vain yksien housujen kanssa, sinun pitäisi luopua siitä ja esim hankkia tilalle neutraalimman värinen, joka sopii useampaan. Tai luopua kolmesta erikoisesta ja korvata yhdellä neutraalilla.

-tai voit laskea, moneenko muuhun vaatteeseen ne voi yhdistää, ja antaa pisteitä niistä.

-pisteytä, montako vuodenaikaa vaate palvelee. Kovin paksu takki on vain kovimpia pakkasia varten, voitko mieluummin korvata ohuemmalla ja kerrospukeutua. Tai valitset kaksista nilkkureista, mutta toisten pohja on liukas, eikä niitä voi pitää lumella. Esim ohut untuva kevyttoppatakki palvelee myös kesällä viileänä iltana.

Lisäksi voisit pitää kirjaa

-kuinka usein käytät tiettyä vaatetta

(Tähän on myös appeja). Joku vaate ei tulekaan koskaan käyttöön, vaikka siinä ei sinänsä ole mitään vialla. Jos käytät jotain vaatetta kerran kesässä, on ilmeistä että sinun pitäisi luopua siitä, tai ainakaan sitä ei kannata ottaa mukaan muuttoosi.

Vierailija kirjoitti:

Mä en näe mielekkääksi vaatteiden laskemista. Jos ne mahtuu kaappiin hyvin, tykkään niistä ja ovat käytössä vähintään silloin tällöin, niin ihan sama onko t-paitoja 5 vai 10.  Lukumäärään takertuminen tuntuu niin länsimaalaiselta ''ongelmalta''-

Selvennän vielä ennen kuin joku vetää herneen nenään, että jos vaate on käyttämättömänä kaapissa ja tietää että sitä ei tule käyttämään, niin silloin on tietenkin järkevää laittaa se kiertoon.

Olen eri mieltä. Jos joku nyt haluaa vaatekaapin siivoilun lomassa laskea niin entä sitten? Ei oteta tätä niin vakavasti! :) Uskallan väittää, että tällä hetkellä aika monelle tämä karsimisbuumi ja tämän ketjun seuraaminen on sellaista kivaa ajanvietettä. Tämä on jollain tavalla jopa terapeuttista ja tästä saa kivaa tekemistä vapaa-ajalle. Tavaroiden laskeminen voi myös toisinaan helpottaa sitä karsimista. Jos on esim. vaikeuksia luopua vaatteista/tavaroista niin voi ensin miettiä mielessänsä, montako t-paitaa tarvitsee ja sitten kun lähtee laskemaan niitä niin se toimii jonkinlaisena herätyksenä: jos ajatteli tarvitsevansa eri tilaisuuksiin vaikka 10 erilaista t-paitaa ja vaatekaapin laskettua löysi 55 t-paitaa, näistä onkin sitten helppo lähteä miettimään mitkä 10 säästää. Joillekin tämä laskeminen on monimutkaista, mutta joillekin taas yksi karsimisen tehokeinoista. Me ihmiset ollaan niin erilaisia. Joillekin on helppoa lähteä tuosta noin vaan karsimaan ja me jotkut tarvitaan tällaisia pieniä kiertoreittejä, jotta siitä tavarasta on helpompi luopua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole noudattanut Konmari-oppeja systemaattisesti vaan käyttänyt inspiraationa. Raivaus on edennyt vaiheittain eikä hänen suosittamassa järjestyksessä. Vielä on paljon läpi käytävää. Olen huomannut, että alkuun tavaroista luopuminen oli vaikeaa, kun kovin moni tavara tuntui antavan iloa.

Vasta kun olen saanut osan tiloista raivattua kunnolla tavaravapaiksi vyöhykkeiksi niin, että tilassa on vain tarpeellinen, olen löytänyt uuden ilon aiheen joka menee tavaran tuottaman ilon yli. Nimittäin ilo tyhjästä tilasta ja siitä, että minulla ei ole tarpeeseen nähden ylimääräistä tavaraa huolehdittavana eli järjestettävänä ja siivottavana. Kun olen löytänyt tämän uuden ilon aiheen, minulle on valtavan paljon helpompaa luopua tavaroista, joista aiemmin tuli ilon läikähdyksiä. Nyt käytänkin uutta ajatusmallia: onko tämän tavaran tuottama ilo suurempi kuin sen säilyttämisestä seuraava mieliharmi. Kun tavarapaljouden keskellä eläminen tuottaa niin paljon stressiä, tavaran säilytysstressin huomioiminen säilytettävien ja poistettavien välillä auttaa paljon.

Toi on yksi Konmarin heikkouksia, että monia tavaroita ei voi arvioida pelkän pirskahtelun perusteella. Kun sitä ei voi käyttää metodina, kaikki arkinen tavara alkaa vaikuttaa tarpeelliselta.

Marie huomasi toimimattomuuden itsekin, kun oli mm. heittänyt vasaran pois, ja yritti sitten naulata taulun seinään paistinpannulla.

Pirskahtelu on tunne, mutta resurssi on järki. Jos tavara-asia ei ratkea tunteella, kannattaa ottaa järki käyttöön.

Hetkonen, ei se esimerkki noin mennyt. Vaan niin, että KonMari havaitsi että pois heitetty vasara ei ollut ollut edes tarpeellinen, koska sen pystyi helposti korvaamaan kotoa löytyneellä toisella tavaralla. Esimerkin koko pointti oli toimia vastalääkkeenä tuolle Mutta tätä voi tarvita vielä - argumentille.

Itseäni ihmetyttää kommentit, joiden mukaan ihmisillä on kamalasti käyttötavaraa, jota täytyy säilyttää, vaikka se ei ilostuta. Tai ehkä oikeampi tapa ilmaista asia olisi, että minua ihmetyttää se, että tuon toteaminen ei aiheuta ihmisessä mitään ahaa-elämyksiä, vaikka minun nähdäkseni selitys on ilmiselvä.

Esittäisin nimittäin seuraavat väitteet:

Jos oma koti on rakas, sen huoltamiseen tarvittavat välineet aiheuttavat iloa ja kiitollisuutta, sillä ilman niitä rakkaasta ei pystyisi huolehtimaan ja se ränsistyisi.

Jos harrastus on intohimo, sen mahdollistavat välineet ovat rakkaita, sillä ilman niitä ei voisi harrastaa.

Jos perhe on rakas, heille tärkeät tavarat tuovat iloa, sillä ne muistuttavat tärkeistä ihmisistä.

Ja niin edelleen... Mutta tuntuu että monet Konmaria kokeilevat ihmiset eivät ole valmiita kohtaamaan ikäviä totuuksia omista valinnoistaan ja elämäntavoistaan, kuten että he asuvat paikassa jota inhoavat, harrastavat vain velvollisuudesta lajeja joista eivät pidä, asuvat huonossa parisuhteessa ihmisen kanssa jota eivät voi sietää, ja tekevät työtä jota vihaavat. Silloin on helpompi kiukutella ja syyttää metodia huonoksi, kuin alkaa toimia asioiden muuttamiseksi. Toisaalta tuohan on juuri se "siivouksen elämänmullistava taika" : kun alkaa oikeasti kuunnella tunteitaan, ei usein pysty jatkamaan elämää täysin samanlaisena kuin se oli ennen.

Näinhän se on, tavaroista nousee esiin tunteita joita ei ole haluttu kohdata. Säilytetään taidetarvikkeita tai käsityötarvikkeita, eikä myönnetä ettei niitä käytetä eikä tulla käyttämään koskaan. Säilytetään kirjoja, eikä myönnetä että kukaan ei ole lukenut niitä enää viiteen vuoteen. Säilytetään tavoitemekkoa, kun ikä on tehnyt tehtävänsä. Säilytetään liikuntavälineitä, johon uusi kumppani ei suostu lähtemään.

Säilytetään vauvanvaatteita, mutta mies ei suostu enää iltatähteen. Säilytetään lasten leluja ja lautapelejä, mutta he ovat teinejä eivätkä enää pelaile vanhempien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

^Tarkoitin sanoa, että vaikka vaatemäärä on siinä mielessä mieluisa ettei tarvitse koko aikaa olla pyykkäämässä, niin uskoisin että siinä on silti varaa lähteä ihan vähän jostain supistamaan. Ajattelin ehkä nyt ensin pohtia noita t-paitoja, että tarvitsenkohan ihan noin montaa :)

Määrällä ei ole väliä, jos tavarat ovat sellaisia, jotka tuottavat sinulle iloa❤️ Pidä siis paitasi ja iloitse niistä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole noudattanut Konmari-oppeja systemaattisesti vaan käyttänyt inspiraationa. Raivaus on edennyt vaiheittain eikä hänen suosittamassa järjestyksessä. Vielä on paljon läpi käytävää. Olen huomannut, että alkuun tavaroista luopuminen oli vaikeaa, kun kovin moni tavara tuntui antavan iloa.

Vasta kun olen saanut osan tiloista raivattua kunnolla tavaravapaiksi vyöhykkeiksi niin, että tilassa on vain tarpeellinen, olen löytänyt uuden ilon aiheen joka menee tavaran tuottaman ilon yli. Nimittäin ilo tyhjästä tilasta ja siitä, että minulla ei ole tarpeeseen nähden ylimääräistä tavaraa huolehdittavana eli järjestettävänä ja siivottavana. Kun olen löytänyt tämän uuden ilon aiheen, minulle on valtavan paljon helpompaa luopua tavaroista, joista aiemmin tuli ilon läikähdyksiä. Nyt käytänkin uutta ajatusmallia: onko tämän tavaran tuottama ilo suurempi kuin sen säilyttämisestä seuraava mieliharmi. Kun tavarapaljouden keskellä eläminen tuottaa niin paljon stressiä, tavaran säilytysstressin huomioiminen säilytettävien ja poistettavien välillä auttaa paljon.

Toi on yksi Konmarin heikkouksia, että monia tavaroita ei voi arvioida pelkän pirskahtelun perusteella. Kun sitä ei voi käyttää metodina, kaikki arkinen tavara alkaa vaikuttaa tarpeelliselta.

Marie huomasi toimimattomuuden itsekin, kun oli mm. heittänyt vasaran pois, ja yritti sitten naulata taulun seinään paistinpannulla.

Pirskahtelu on tunne, mutta resurssi on järki. Jos tavara-asia ei ratkea tunteella, kannattaa ottaa järki käyttöön.

Hetkonen, ei se esimerkki noin mennyt. Vaan niin, että KonMari havaitsi että pois heitetty vasara ei ollut ollut edes tarpeellinen, koska sen pystyi helposti korvaamaan kotoa löytyneellä toisella tavaralla. Esimerkin koko pointti oli toimia vastalääkkeenä tuolle Mutta tätä voi tarvita vielä - argumentille.

Itseäni ihmetyttää kommentit, joiden mukaan ihmisillä on kamalasti käyttötavaraa, jota täytyy säilyttää, vaikka se ei ilostuta. Tai ehkä oikeampi tapa ilmaista asia olisi, että minua ihmetyttää se, että tuon toteaminen ei aiheuta ihmisessä mitään ahaa-elämyksiä, vaikka minun nähdäkseni selitys on ilmiselvä.

Esittäisin nimittäin seuraavat väitteet:

Jos oma koti on rakas, sen huoltamiseen tarvittavat välineet aiheuttavat iloa ja kiitollisuutta, sillä ilman niitä rakkaasta ei pystyisi huolehtimaan ja se ränsistyisi.

Jos harrastus on intohimo, sen mahdollistavat välineet ovat rakkaita, sillä ilman niitä ei voisi harrastaa.

Jos perhe on rakas, heille tärkeät tavarat tuovat iloa, sillä ne muistuttavat tärkeistä ihmisistä.

Ja niin edelleen... Mutta tuntuu että monet Konmaria kokeilevat ihmiset eivät ole valmiita kohtaamaan ikäviä totuuksia omista valinnoistaan ja elämäntavoistaan, kuten että he asuvat paikassa jota inhoavat, harrastavat vain velvollisuudesta lajeja joista eivät pidä, asuvat huonossa parisuhteessa ihmisen kanssa jota eivät voi sietää, ja tekevät työtä jota vihaavat. Silloin on helpompi kiukutella ja syyttää metodia huonoksi, kuin alkaa toimia asioiden muuttamiseksi. Toisaalta tuohan on juuri se "siivouksen elämänmullistava taika" : kun alkaa oikeasti kuunnella tunteitaan, ei usein pysty jatkamaan elämää täysin samanlaisena kuin se oli ennen.

Ehkä se paistinpannu sitten ei hajonnut, mutta mä en ainakaan lähtisi hakkaamaan nauloja paistinpannulla, koska on aina se riski, että se huomattavasti kalliimpi ja käytännöllisempi tavara hajoaa siitä, että sitä käytetään täysin käyttötarkoitusta vastaan.

Sen muistan varmaksi, että hän luopui myös ruuvimeisselistä, ja yritti ruuvata ruuvia lempiviivoittimellaan, muita ei tietysti ollut jäljellä. Viivoitin meni rikki, ja Marieta harmitti.

Nämä esimerkit olivat siinä jatko-osakirjassa, jota harvempi on lukenut. Marie on myös ekan kirjan kirjoittamisen jälkeen saanut lapsen, ja havainnut, että ihan kaikki hänen neuvonsa eivät pädekään kaikkiin elämäntilanteisiin. Mikäs se on asua pienessä cityasunnossa, jossa ei koskaan kokkaa, kun aina käy ulkona syömässä. Ei elämään tarvitse juuri muuta kuin siistejä vaatteita ja muutaman kauniin esineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^Tarkoitin sanoa, että vaikka vaatemäärä on siinä mielessä mieluisa ettei tarvitse koko aikaa olla pyykkäämässä, niin uskoisin että siinä on silti varaa lähteä ihan vähän jostain supistamaan. Ajattelin ehkä nyt ensin pohtia noita t-paitoja, että tarvitsenkohan ihan noin montaa :)

Määrällä ei ole väliä, jos tavarat ovat sellaisia, jotka tuottavat sinulle iloa❤️ Pidä siis paitasi ja iloitse niistä!

Jos bändipaidat ovat se kuka oikeasti olet, tuossa oli varaa vähentää niistä viidestä harmaasta t-paidasta ja viidestä työ-sifonkipaidasta.

Vierailija kirjoitti:

Jos vaatteita on paljon, kannattaa ensimmäisiin kierroksiin ottaa niitä vaatteita, joita ei ole koskaan tai paljoa käyttänyt. Voi äkkiä selvitä, että ne kinnaa tai hiertää tai hiottaa tai saa olon muuten ikäväksi ja on helpompi luopua niistä. Kun vaatetta vain katselee ja hetken kokeilee, niin ei huomaa niitä juttuja. Tai sitten niistä voi tulla uusia suosikkeja.

Tämä on tosi hyvä idea, kiitos! Taidanpa tosiaan tehdä niin, että laitan suosikkivaatteeni johonkin jemmaan ja käytän vain noita, joita ei tule paljonkaan käytettyä. Siinä selvinnee nopeasti liian suureksi paisuneen vaatemääräni turhat vaatekappaleet. 

Vähän pelottava ajatus myöskin, jostain syystä. :( 

Varmasti meidän pragmaattisempien ihmisten mielestä on iloa tuottavan ja pois laitettavan tavaran lisäksi se kolmas kategoria. Tavarat joita tarvitaan ja käytetään ja jotka toimivat hyvin. Paistinpannu, johon aina aina palaa ruoka kiinni tai jouluna -95 Käytetty kalavuoka eivät kuulu toimiviin tai tarpeellisiin. Teräskattila ja kahvimuki taas kuuluvat. Noihin tavaroihin aiemmin mainittu "ei tuota surua" ja arviointi tarvitseeko sitä oikeasti on parempi mittari kuin ilon tuottaminen.

Jokaisella on varmasti omat kategoriat joissa noita tavaroita, jotka eivät tuota minkäänlaista iloa ovat. Samoin kuin ne mitkä tuottavat iloa.

Ja heillä joilla on vaikeuksia päästää irti tavarasta lähes kaikki tuottaa iloa, mutta se tavaravuori stressaa. Heidän pitää löytää oma tapa käsitellä tavaraa, esimerkiksi katsomalla pientä osaa kerrallaan ja päättämällä mistä on helppo luopua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en näe mielekkääksi vaatteiden laskemista. Jos ne mahtuu kaappiin hyvin, tykkään niistä ja ovat käytössä vähintään silloin tällöin, niin ihan sama onko t-paitoja 5 vai 10.  Lukumäärään takertuminen tuntuu niin länsimaalaiselta ''ongelmalta''-

Selvennän vielä ennen kuin joku vetää herneen nenään, että jos vaate on käyttämättömänä kaapissa ja tietää että sitä ei tule käyttämään, niin silloin on tietenkin järkevää laittaa se kiertoon.

Olen eri mieltä. Jos joku nyt haluaa vaatekaapin siivoilun lomassa laskea niin entä sitten? Ei oteta tätä niin vakavasti! :) Uskallan väittää, että tällä hetkellä aika monelle tämä karsimisbuumi ja tämän ketjun seuraaminen on sellaista kivaa ajanvietettä. Tämä on jollain tavalla jopa terapeuttista ja tästä saa kivaa tekemistä vapaa-ajalle. Tavaroiden laskeminen voi myös toisinaan helpottaa sitä karsimista. Jos on esim. vaikeuksia luopua vaatteista/tavaroista niin voi ensin miettiä mielessänsä, montako t-paitaa tarvitsee ja sitten kun lähtee laskemaan niitä niin se toimii jonkinlaisena herätyksenä: jos ajatteli tarvitsevansa eri tilaisuuksiin vaikka 10 erilaista t-paitaa ja vaatekaapin laskettua löysi 55 t-paitaa, näistä onkin sitten helppo lähteä miettimään mitkä 10 säästää. Joillekin tämä laskeminen on monimutkaista, mutta joillekin taas yksi karsimisen tehokeinoista. Me ihmiset ollaan niin erilaisia. Joillekin on helppoa lähteä tuosta noin vaan karsimaan ja me jotkut tarvitaan tällaisia pieniä kiertoreittejä, jotta siitä tavarasta on helpompi luopua.

Laskeminen voi auttaa hahmottamaan tavaramäärää ja toisaalta myös tietty kappalemäärä voi olla tavoite mihin haluaa päästä. Vaikka että pärjää kolmasosalla siitä lähtötason määrästä.

Oma vaatemäärä on pieni ja tavoitteena pienentää vielä kun käytön myötä kuluvat. Pesukoneessa on 20 minuuttia kestävä ohjelma kolmelle kilolle ja käytän sitä. Ohjelma optimoi veden kulutuksen pyykin määrän mukaan.

Vaatteetkin kuivuvat nopeammin kun niitä ei ole sisällä kerralla suurta määrää kuivumassa. Nyt tietysti kuivaan ulkona, ja vaate voi olla jo parin tunnin päästä kuiva.

Pyykkääminen on näin myös helpompaa kun ei mene kuin hetki ripustamiseen.

Lisäksi kun vaatteet kiertää päällä usein, niin ne pysyy raikkaampina verraten siihen, että miehellä on kymmeniä paitoja. Joskus nipun alin alkaa haista tunkkaiselle ja se haju tarttuu kaikkiin paitoihin. Siinähän sitä on kiva ripustella kun on kerralla 8 kg paitaa pyykissä.

Aiemmin mullakin oli paljon vaatteita, mutta aina tuli valittua ne samat lempivaatteet, eli suurin osa oli vain tilaa viemässä. En jotenkin tajunnut tehdä asialle mitään ennen kuin luin Kondon kirjan. Ehkä tämä liittyy siihen että äitini on ihan eri maata. Häneoon paljon vaatteita ja hän käyttää myös niitä. Nauttii oikein kun saa suunnitella jonkun loman vaatevalinnat eri päiville. En jotenkin tajunnut, että olen ihan erilainen ihminen, eikä vaatteet kiinnosta mua samalla lailla. Samoin korujen kanssa. Yleensä vaan sama kaulakoru ja vihki ja kihlasormukset. Onneksi ei niitä koruja ole juurikaan kertynyt.

Hei,ei kai siihen karsimiseen tosiaan tarvita jtk TV ohjelmaa? Helppo sääntö on,kun 1 tavara tulee asuntoon samanverran on vähintään ensin poistettava. Kierrätyskeskus,Fida,

jtk kirkot vastaanottavat ehjää lähes

mitä tahansa tavaraa.

Pihakirppiksiä on ihan hauska pitää hyvällä säällä. On paljon avustusjärjestöjä jotka tarvitsevat lähinnä vaatteita. Isompi erä ehjää tavaraa ja yhteys esim. Helanderin huutokauppaan tai nettikirpparille ilmoitus niin voi vielä saada muutaman killingin samalla kun pääsee eroon turhasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vaatteita on paljon, kannattaa ensimmäisiin kierroksiin ottaa niitä vaatteita, joita ei ole koskaan tai paljoa käyttänyt. Voi äkkiä selvitä, että ne kinnaa tai hiertää tai hiottaa tai saa olon muuten ikäväksi ja on helpompi luopua niistä. Kun vaatetta vain katselee ja hetken kokeilee, niin ei huomaa niitä juttuja. Tai sitten niistä voi tulla uusia suosikkeja.

Tämä on tosi hyvä idea, kiitos! Taidanpa tosiaan tehdä niin, että laitan suosikkivaatteeni johonkin jemmaan ja käytän vain noita, joita ei tule paljonkaan käytettyä. Siinä selvinnee nopeasti liian suureksi paisuneen vaatemääräni turhat vaatekappaleet. 

Vähän pelottava ajatus myöskin, jostain syystä. :( 

Tämä onkin mielenkiintoista, ja sitä kannattaa pohtia. Voihan olla, että vaatteet, jotka ei ole tullut käytettyä, on jotenkin ulkona sun mukavuusalueelta.

Esim huono itsetunto, ja joku vaate on sinulla hyvän näköinen, ja pelkäät tulla huomatuksi.

Ehkä olet ajatellut että olet poikatyttö, ja kaapissasi on mekko, ja nyt joutuisit käyttämään sitä, ja olemaan muu kuin se turvallisin identiteetti. Ehkä joku vaate on vartalonmyötäinen, ja olet vartalostasi epävarma.

Vierailija kirjoitti:

Tavaroiden tuottama ilohan on yksilöllistä: itse tunnen suurta iloa mekoista ja korkokengistä ja niitä löytyy useampi kaapista. Sitten on ihmisiä, jotka inhoavat molempia ja saavat ilonsa ihan jostain muusta. Niinpä tavaroiden lukumäärän ja luonteen vertailu ei oikeastaan ole ollenkaan järkevää. Olennaista on oppia tuntemaan itsensä - mikä on itselle merkityksellistä ja mikä taas yhdentekevää ja siksi turhaa omassa kodissa säilöä.

Samaa mieltä. Minulla ei ole tavoitteena tyhjyyttään kumiseva koti, josta on kaikki mahdollinen 'tarpeeton' karsittu, vaan sen sijaan tavoittelen helposti ylläpidettävää, kaunista ja siistiä kotia. Vaatteita minulla on paljon, koska pidän niistä. Nautin, kun saa pukeutua eri tilaisuuksiin, mitä sitä kieltämään. Yksillä kengillä en pärjäisi ikinä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

III

Vierailija kirjoitti:

Kengät tuli ongelmaksi. Kenkiä on enemmän kuin tulee käytettyä.

Kaikki hyväkuntoiset laitoin jo hyväntekeväisyyskirpparille, mutta paljon jäi puolikuntoisia joista en tiedä mitä niille tekisi. Kunto on sellainen että voisin itse hyvin käyttää vielä pitkään, mutta sen verran vikoja että tuskin saa myytyä tai lahjoitettua. Siis naarmua pinnassa ja muuta pientä kauneusvirhettä joka ei näy kuin läheltä katsoessa, mutta todennäköisesti kukaan ei halua vaivoikseen. Itselläni on tyyli ja tarpeet muuttunut sen verran etten usko näitä elinaikanani enää käyttävän loppuun.

Roskiin vai hilloanko varastossa seuraavatkin 10 vuotta?

Roskiin, niistä poltetaan energiaa sitten.

Näin kai se pitäisi, tuntuu vain kurjalta heittää aivan käyttökelpoisia kenkiä roskiin kassikaupalla. Ehkäpä ovat vielä tovin kaapissa ja katsotaan saisiko niistä jonkun parin käyttöön. 

Jos ne ovat OIKEASTI siistejä ja käyttökelpoisia, niin ihan varmasti niille käyttäjä löytyy!! Vie hyväntekeväisyyskirpparille. Jos viet pienelle aukioloaikaan, myyjät voivat vaikka katsastaa kenkäsi saman tien ja he kyllä kertovat, jos ei kelpaa.