tavarapaljous :(

En viitsinyt ottaa mukeja laskemista varten pois kaapista, mutta muumimukeja meillä on kymmenkunta. Yhtään ei ole ostettu itse.

Ainakin 3 noista on lapsen kavereiltaan synttärilahjaksi saamia. Hän ottanee ainakin ne mukaansa, kun muuttaa pois kotoa. Loput ovat pääasiassa mummilta joululahjaksi saatuja. Luulen, että niistä lapset eivät tiedä/muista mikä on heidän, joten saa nähdä mitä niille käy.

Yksi on joku keräilykampanjamuki, sen muistan. Tavallaan siis itse hankittu, mutta mieluummin tavara, mikä joskus tulee käyttöön kuin että ei tulisi.

Mörkömukeja meillä on kaksi. Yksi joskus lahjaksi tullut, ja, yksi, yllätys yllätys, mummin vuonna 2019 MM-kullan kunniaksi ostama. Meille. Ja meillä sattumoisin jo oli sellainen muki. 😶

Yhden viimeaikaisen mukin (Näkymätön Ninni) olisin halunnut ostaa itselleni, koska sen sanoma puhuttelee minua. Jätin kuitenkin ostamatta, kun noita mukeja on liian paljon jo nytkin.

Tätä se ylimääräinen tavara ja tavaralahja teettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kans varmaan lähemmäs 20 muumimukia kaapissa. Tusinamukeja ja yhtäkään niistä ei ole itse ostettu. Suurin arvo lienee käyttöarvo.

KARSIMISVINKKI.

Tässähän olisi mukavaa karsittavaa. Tämän voi ajatella vaikka niin, että jos nyt olisimme viisihenkinen perhe niin jokaiselle löytyisi yksi oma muki. Tästä kuitenkin jää vielä 15 mukia jäljelle. Mihin kukaan tarvitsee niin montaa varamukia? Sitten pitäisi kutsua kylään kolme samankokoista perhettä (eli viisihenkistä perhettä) kylään, jotta nuo kaikki pääsisivät käyttöön kerralla ja se on yleensä aika epätodennäköistä suomalaisperheissä. Totta kai osa tykkää pitää useampaa astiakappaletta jemmassa ihan vaikka sitä varten, että ei tarvitse olla jatkuvasti tiskaamassa sitä yhtä mukia puhtaaksi... Mutta siitäkin huolimatta tuosta voisi hyvin vaikka puolet karsia pois. :)

Tietysti teet siis itse niille mukeille mitä tykkäät, mutta mä halusin kirjottaa tän tänne, koska tää oli itse asiassa mun yksi oma tehokeino astioiden karsimiseen! Mulla oli aiemmin siis ihan järjettömästi astioita ja tuo oli yksi järkeilykeino, jonka avulla ne väheni minimiin enkä ole kyllä yhtään katunut niiden vähentämistä. Meillä käy muutenkin aika harvoin vieraita ja sen kerran kun niitä tulee, niin eihän niitä ikinä ihan niin montaa olisi tänne kerralla tullut, että sellaisen astiamäärän jemmaaminen olisi ollut järkevää.

Joo ehdottomasti noista vois karsia ison osan pois, kuten muistakin mukeista. Nuo kun ei valitettavasti ole meidän ainoat mukit! Tällä hetkellä raivaan vaatehuonetta, ehkä seuraava kohde olisi keittiö :D

Meillä on 4 samanlaista tiuhtia ja viuhtia ja 3 nuuskamuikkusta. Olen saanut ne ja lahjan antaja on aina sanonut ”tykkäät niin siitä vihreästä!” No mä voisin tehdä näistä kattauksen 4 ja 3 hengelle x)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

  Aivan. Sen takia muumimukia ei kannata ostaa muuten kuin omaksi iloksi, koska sen jälleenmyyntiarvon varaan ei kannata paljon laskea. Muumit ovat aikansa Myrnia ja muita ennen niin arvokkaita astiastoja joita nyt on kirpparit väärällään.

Joo. Taidetaan oikeastaan nyt jo pikkuhiljaa elää sitä Muumien kirppariaikaa. Nimittäin jokin aika sitten vielä oli miltei mahdottomuus löytää kirpputorilta Muumimukeja ja jos niitä sattumoisin löytyi, niin ne oli kyllä laitettu sellaiseen kirpputorin vitriiniin minkä vaan henkilökunta saa avaimella auki, jos joku ostaja on kiinnostunut.

Nyt on oikeastaan enemmän sääntö kuin poikkeus, että yhden kirpparin sisältä löytyy avoimiin hyllyihin dumpattuja mukeja ja näitä yleensä löytyy useampikin. Kyllähän näitä myös netissä myydään jo aika ahkerasti; ei siis pelkästään näitä uudempia limited editioneja vaan ylipäänsä kaikkia erilaisia mukeja vuosien varrelta. Tämä taitaa olla vasta alkua ja kohta näitä on ihan oikeasti pullollansa joka puolella.

Ehkä tässä voisi myös samalla haastaa niitä, joilta löytyy paljon näitä mukeja. Miettikää, että mitkä niistä on ihan oikeasti itsenne näköisiä. Eli onko niissä jokin tarina, joka puhuttelee just sua. Ja jos ei ole, niin mikä on se perimmäinen syy sen säilömiseen? Joitakin asioita voi totta kai pitää kauniina ilman sen kummoisempaa ajatusta taustalla, mutta ymmätte varmaan pointin. Yhtäkkiä sitä vaan huomaa pitelevänsä sitä mukia käsissä ja miettivänsä, että hei niinpä, kyllähän multa löytyy tuo toinen muki mikä on enemmän mun/meidän perheen näköinen ja tää on lähinnä koristeena. :)

No, se niistä Muumeista... Mun oma käsittämätön astialöytö oli sellainen pikkuruinen brittiläinen teeastiasto. Tiedättehän, tarkoitan niitä semmosia pikkuruisia fiinejä kuppeja. Olin vienyt ne aikoja sitten varastoon ja unohtanut sinne. Nyt kun löysin ne ja katsoin niitä kupposia niin totesin, että jos mä keitän kahvit/teet niin mä en tule kun vihaiseksi, jos se kuppi on noin pieni että se on yhdellä kulauksella juotu. Nyt on jo niin pitkään ollut isommat tee-/kahvimukit käytössä, että ei tuossa olisi ollut mitään järkeä. Ja ei, en nähnyt itseäni myöskään kaatamassa niihin vieraille juotavaa. Kyllä ne saa samat jättimukit käyttöön niin onpahan sitten kahvihammas kunnolla paikattu. :D

Ai että :D Mulla on muutama kappale äidin vanhoja "minikuppeja" siis juuri sellaiset yhden hörpyn minimaalisen kokoiset kupit lautasella. Sieviä kuin mitkä, kultareunusta myöten. Siinä on tavara, jota olen aikonut vielä säilyttää, koska olen ottanut perinteen, että kun ensilumi sataa niin juon sitä kahvia sellaisesta kupista. Ja mahdollisesti syön leivoksen.

Mutta jos joka päivä pitäisi siemailla niin avuttoman pienestä kupista niin hermo kyllä menisi.

Ihana perinne :) Minusta vanhat kupit on älyttömän hienoja, harmi vaan kun ovat niin pieniä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tota tavaraa meilläkin on aivan liikaa. Ihan vaan meidän saamattomuutta ja laiskuutta. Kiva kuitenkin lukea tätä ketjua.

Tervetuloa lukemaan ketjua! Täältä se inspiraatio voi vielä nousta. 

Vierailija kirjoitti:

Pakko nyt kyllä sen verran osallistua tuohon Muumimukeihin liittyvään keskusteluun, että eikö tuo nimenomaan ole minimalismin sijaan maksimalismia, jos hankitaan vitriinin täydeltä niitä Muumimukeja, mutta sitten niitä ei saisi käyttää juhlissa (tai pahimmassa tapauksessa edes arkena)? Tässä siis joitakin sivuja takaperin oli kauhisteltu, että mukit oli otettu jossain juhlissa käyttöön. Miksi ei voisi? Astioita nekin ovat loppujen lopuksi. Kauniista taiteesta ja hienoista astioista on tullut näköjään joillekin vaan ruma sijoituskohde ja nämä samat ihmiset jonottavat kieli pitkällä heti kun tulee jokin rajoitettu erä mukeja myyntiin. Sitten niitä hillotaan vitriinissä vuositolkulla ja odotetaan, että arvo nousee jotta siitä pääsee eroon kun niitä ei muuten voi käyttää.

Tuo oli ainut kritiikkini ja tiedostan, että ehkä kaikki eivät pidä tuosta näkökannasta. Tässä ketjussa on muuten ollut tosi hyvää ja inspiroivaa juttua! Mäkin olen karsinut tavaroita reippaaseen tahtiin ja joutunut siis itsekin miettimään syvällisemmin, että onko jokin keräilyjuttu nyt ihan sen väärti kantaa muutosta toiseen mukana, että se vaan lojuu jossain vitriinissä eikä sitä voi ottaa käyttöön.

En ole muumimuki-ihmisiä, mutta keräily on harrastus sekin ja silloin tavaroilla on toisenlaista arvoa kuin käyttöarvo. Arvo ei ole pelkästään rahassa, vaan keräily on kiinnostavaa itsessään ja tavarat tuovat iloa sellaisenaan. Sama koskee postimerkkejä, sarjiksia, mitä kukakin tykkää kerätä. Ymmärrän siinä mielessä muumimuki-keräilijöitä. 

Omat muutamat lahjaksi saadut muumimukini myin jotakin vuosia sitten karsimisvimmassa. En ole kaivannut. 

SX työkaverin vanhemmat kuolivat peräkanaa.

Hän asuu Vantaalla, vanhemmat Turussa, veli Turussa myös.

Ei työkaverin miniä on töissä ruokakaupassa. Keräsi hänelle 200 banaanilaatikkoa. Saivat tutulta pakettiauton.

Pakkasivat omaisuuden 200 laatikkoon, jonka jälkeen huomasivat tarvitaan toinen ja kolmas rundi.

Kuukauden oli, joka viikonloppu, pakkkaamassa tavaroita ja vei autolastillisen kotiin.

Hänen lapset olivat muuttaneet jo pois kotona, täyttivät ne laatikoilla.

Osa huonekaluista jäi jonnekin Turkuun.

Meni monta vuotta, ennen kuin minä hain tavarat, vietiin kitppikselle ja saatiin niistä,vähän rahaa.

3 kerroksinen omakotitalo, joka kaikkien ihmetykseksi meni heti kaupaksi ja ehdoissa oli asunto pitää olla tyhjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko nyt kyllä sen verran osallistua tuohon Muumimukeihin liittyvään keskusteluun, että eikö tuo nimenomaan ole minimalismin sijaan maksimalismia, jos hankitaan vitriinin täydeltä niitä Muumimukeja, mutta sitten niitä ei saisi käyttää juhlissa (tai pahimmassa tapauksessa edes arkena)? Tässä siis joitakin sivuja takaperin oli kauhisteltu, että mukit oli otettu jossain juhlissa käyttöön. Miksi ei voisi? Astioita nekin ovat loppujen lopuksi. Kauniista taiteesta ja hienoista astioista on tullut näköjään joillekin vaan ruma sijoituskohde ja nämä samat ihmiset jonottavat kieli pitkällä heti kun tulee jokin rajoitettu erä mukeja myyntiin. Sitten niitä hillotaan vitriinissä vuositolkulla ja odotetaan, että arvo nousee jotta siitä pääsee eroon kun niitä ei muuten voi käyttää.

Tuo oli ainut kritiikkini ja tiedostan, että ehkä kaikki eivät pidä tuosta näkökannasta. Tässä ketjussa on muuten ollut tosi hyvää ja inspiroivaa juttua! Mäkin olen karsinut tavaroita reippaaseen tahtiin ja joutunut siis itsekin miettimään syvällisemmin, että onko jokin keräilyjuttu nyt ihan sen väärti kantaa muutosta toiseen mukana, että se vaan lojuu jossain vitriinissä eikä sitä voi ottaa käyttöön.

En ole muumimuki-ihmisiä, mutta keräily on harrastus sekin ja silloin tavaroilla on toisenlaista arvoa kuin käyttöarvo. Arvo ei ole pelkästään rahassa, vaan keräily on kiinnostavaa itsessään ja tavarat tuovat iloa sellaisenaan. Sama koskee postimerkkejä, sarjiksia, mitä kukakin tykkää kerätä. Ymmärrän siinä mielessä muumimuki-keräilijöitä. 

Omat muutamat lahjaksi saadut muumimukini myin jotakin vuosia sitten karsimisvimmassa. En ole kaivannut. 

Itse ymmärsin tän niin, että tässä erotellaan se itseä aidosti kiinnostava keräily (postimerkit, sarjikset,..) eli ihminen ostaa niitä ihan vaan omaksi iloksi ja sitten se ihan sekopäinen muumimukishoppailu, jossa niitä ostetaan pelkästään sitä jälleenmyyntiarvoa ajatellen ja ne jätetään sinne kaappiin odottamaan sitä myyntihetkeä... Tietty postimerkit ja nää muut keräilyjutut voi myös joskus haluta myydä eteenpäin, mutta onhan tuo muumimukitouhu mennyt kieltämättä vähän överiksi ja minua mietityttää, että missä määrin se kunnioittaa enää sitä taiteilijaa, jos niitä ostetaan vaan rahankiilto silmissä. Joku tässä touhussa oikeestaan tuntuu jopa vähän sellaiselta taiteilijan häpäisyltä. Nyt on helppo pistää kaikki tällaseksi rahapeliksi ja tehtailla sellaset 500 erilaista muumimukia kun toinen on jo haudassa eikä voi sanoa juuta tai jaata niistä...

Rakastan muumimukeja! Niitä on silti vain 4 kpl mutta jos olisi isompi keittiö, niin ei haittaisi vaikka olisi enemmänkin. Minulle ne ovat iloa tuottavia esineitä, ja ihan päivittäin käytössä. Luopuisin mieluummin monesta eriparimukista joita on myös, mutta mies tykkää käyttää niitä, joten olkoot. Mitään yhtenäistä astiastoa ei meillä ole muutenkaan, kumpikaan ei ole ikinä ostanut yhtäkään lautasta, kun on pärjätty niillä mitä joskus aikanaan kotoa mukaan lähti. Ei käy vieraita juuri koskaan ja jos käy, niin ovat tällaisia huithapeleita hekin, joita tuskin kiinnostaa millaisista astioista ruoka tarjoillaan.

Mutta yksi kuuden kupin kahviastiasto on jostain tunkenut kaappiin kuitenkin! On Arabiaa, muttei mikään erityinen. Yritin myydä ja ihan edullisesti, mutta ei ketään kiinnosta. Oletteko saaneet myytyä noita surkeita kahviastiastoja, vai meneekö suoraan kierrätykseen? Iittalan myymäläkään ei noista maksa kuin pennosia, ja myymälään on sen verran matkaa etten viitsisi sen rahan takia vaivautua.

Kaikessa tavarassa missä on vaikea hahmottaa onko liikaa, mikä olisi sopivasti tai mitä pitäisi karsia toimii tuo aiempi karsimisvinkki.

Mietitään montako niitä oikeasti tarvitsee?

Mukeja tarvitaan yksi per juoja perheessä.

Monelleko on tilaa?

Perheessä neljä ihmistä, mukihyllyyn menee nätisti riviin kolme mukia, eli 3, 6 tai 9 olisi hyllyyn sopiva määrä. No on kiva, jos yksi on astianpesukoneessa, niin olisi kaikille varamukit, eli 9kpl.

Tämä ajatus kannatta käydä läpi, ennen kuin alkaa karsimaan tavaraa, koska muuten alkaa jo miettiessä tehdä poikkeuksen poikkeuksia niille kaikille tavaroille jotka tietää, ettei pääse karsinnasta läpi.

Minä olen ajatuksellisesti laittanut ne mummokupit muistoesineiden puolelle. Keittiössä on muutama lasiovinen kaappi, joiden ylähyllyillä on juuri nämä kupit, kuparipannu ja muutama muu muistokeittiöesine. Teoriassa noita voisi myös käyttää, jos tulee paljon porukkaa kahville, mutta niin ei vielä neljään vuoteen ole käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko nyt kyllä sen verran osallistua tuohon Muumimukeihin liittyvään keskusteluun, että eikö tuo nimenomaan ole minimalismin sijaan maksimalismia, jos hankitaan vitriinin täydeltä niitä Muumimukeja, mutta sitten niitä ei saisi käyttää juhlissa (tai pahimmassa tapauksessa edes arkena)? Tässä siis joitakin sivuja takaperin oli kauhisteltu, että mukit oli otettu jossain juhlissa käyttöön. Miksi ei voisi? Astioita nekin ovat loppujen lopuksi. Kauniista taiteesta ja hienoista astioista on tullut näköjään joillekin vaan ruma sijoituskohde ja nämä samat ihmiset jonottavat kieli pitkällä heti kun tulee jokin rajoitettu erä mukeja myyntiin. Sitten niitä hillotaan vitriinissä vuositolkulla ja odotetaan, että arvo nousee jotta siitä pääsee eroon kun niitä ei muuten voi käyttää.

Tuo oli ainut kritiikkini ja tiedostan, että ehkä kaikki eivät pidä tuosta näkökannasta. Tässä ketjussa on muuten ollut tosi hyvää ja inspiroivaa juttua! Mäkin olen karsinut tavaroita reippaaseen tahtiin ja joutunut siis itsekin miettimään syvällisemmin, että onko jokin keräilyjuttu nyt ihan sen väärti kantaa muutosta toiseen mukana, että se vaan lojuu jossain vitriinissä eikä sitä voi ottaa käyttöön.

En ole muumimuki-ihmisiä, mutta keräily on harrastus sekin ja silloin tavaroilla on toisenlaista arvoa kuin käyttöarvo. Arvo ei ole pelkästään rahassa, vaan keräily on kiinnostavaa itsessään ja tavarat tuovat iloa sellaisenaan. Sama koskee postimerkkejä, sarjiksia, mitä kukakin tykkää kerätä. Ymmärrän siinä mielessä muumimuki-keräilijöitä. 

Omat muutamat lahjaksi saadut muumimukini myin jotakin vuosia sitten karsimisvimmassa. En ole kaivannut. 

Itse ymmärsin tän niin, että tässä erotellaan se itseä aidosti kiinnostava keräily (postimerkit, sarjikset,..) eli ihminen ostaa niitä ihan vaan omaksi iloksi ja sitten se ihan sekopäinen muumimukishoppailu, jossa niitä ostetaan pelkästään sitä jälleenmyyntiarvoa ajatellen ja ne jätetään sinne kaappiin odottamaan sitä myyntihetkeä... Tietty postimerkit ja nää muut keräilyjutut voi myös joskus haluta myydä eteenpäin, mutta onhan tuo muumimukitouhu mennyt kieltämättä vähän överiksi ja minua mietityttää, että missä määrin se kunnioittaa enää sitä taiteilijaa, jos niitä ostetaan vaan rahankiilto silmissä. Joku tässä touhussa oikeestaan tuntuu jopa vähän sellaiselta taiteilijan häpäisyltä. Nyt on helppo pistää kaikki tällaseksi rahapeliksi ja tehtailla sellaset 500 erilaista muumimukia kun toinen on jo haudassa eikä voi sanoa juuta tai jaata niistä...

Olet oikeassa, pelkästään rahallisen sijoituksen takia on aivan järjetöntä kerätä kaappeihin mukeja, joiden arvo voi kääntyä mihin suuntaan tahansa. Indeksirahasto olisi paljon järkevämpi käyttökohde. 

Kylläpä asuntoa ja tavaramäärää tulee katsottua taas uudella tavalla, kun harkitsen koiranpentua. Olen sellaista pidempäänkin siis miettinyt, mutta nyt rupesin oikeasti pohtimaan, että kuinka paljon se tarvitsisi tilaa ja mahtuisiko pentuaitaus, onko turhia huonekaluja ja mitä ovat kaikki nämä lukemattomat sähköjohdot... Ja jos koira purisi tuon tuolin tai tuon pöydän jalan, niin olisiko surullista luopua niistä. Samalla tulee sellainen fiilis, että enpä ainakaan mitään uusia hienompia huonekaluja hanki! Sohva, mummon vanha sarjapöytä ja matot ovat ainoita, jotka haluaisin yrittää pitää ehjänä. Matoistakin vain yksi on sellainen oikeasti tärkeä, ja matothan on helppo ottaa pennun sisäsiistiksi opettelun ajaksi pois. Toisaalta onneksi on edes nuo pari huonekalua, joita haluaisin varjella pureskelulta, niin ei pääsisi koira ihan hirveille tavoille oppimaan. Mutta kaikki muu on melko rähjäistä ja huomaan, että tavallaan sellainen sopiikin minulle, koska on kamalan vaivalloista jos kaikkea pitää koko ajan varoa!

Tästä muumimukikeskustelusta huomaa, miten ihmisillä on paljon sellaista "njääh"-tavaraa. Eli ei itselle mitään lempitavaroita, vaan olemassa kun ne on saatu lahjaksi tai kun on joskus tullut ostettua tai kun kaikilla muillakin on tai enpä viitsi niitä roskiinkaan heittää.

Vaikka moni mollaa Konmaria niin siinä on kyllä parasta se, että oppii tunnistamaan mikä on itselle oikeasti se "mun juttu". Oli kyse sitten mukeista, vaatteista, huonekaluista, työstä, autosta ei harrastuksesta jne. Kaiken tän hypetyksen ja mainonnan keskellä helposti hukkuu se oma todellinen tunne.

Pitää vaan olla jotain kun kaikilla muillakin on tai näin kuuluu toimia. Tähän ansaan kun lankeaa, niin joutuu miettimään että kuka sen loppuviimetteeksi päättikään mitä mun huushollissa on.

Nousipa keskustelu kahviastiastosta.

Tosiaan sain sen lahjaksi 18-vuotiaana, ja mielestäni se on aina ollut aika arkisen värinen (Reimari). Jos se olisikin ollut Paratiisia, voisin kokea tuskaa. Mutta nykyään teen juhlapöydän vanhoilla kirjailluilla pöytäliinoilla, ja 30-luvun lasivadeilla ja eripari maljakoilla. Saan niille enemmän tilaa, kun hävitän jotain, mikä ei tuo minulle iloa. Näköjään ihan Konmarin hengessä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

  Aivan. Sen takia muumimukia ei kannata ostaa muuten kuin omaksi iloksi, koska sen jälleenmyyntiarvon varaan ei kannata paljon laskea. Muumit ovat aikansa Myrnia ja muita ennen niin arvokkaita astiastoja joita nyt on kirpparit väärällään.

Joo. Taidetaan oikeastaan nyt jo pikkuhiljaa elää sitä Muumien kirppariaikaa. Nimittäin jokin aika sitten vielä oli miltei mahdottomuus löytää kirpputorilta Muumimukeja ja jos niitä sattumoisin löytyi, niin ne oli kyllä laitettu sellaiseen kirpputorin vitriiniin minkä vaan henkilökunta saa avaimella auki, jos joku ostaja on kiinnostunut.

Nyt on oikeastaan enemmän sääntö kuin poikkeus, että yhden kirpparin sisältä löytyy avoimiin hyllyihin dumpattuja mukeja ja näitä yleensä löytyy useampikin. Kyllähän näitä myös netissä myydään jo aika ahkerasti; ei siis pelkästään näitä uudempia limited editioneja vaan ylipäänsä kaikkia erilaisia mukeja vuosien varrelta. Tämä taitaa olla vasta alkua ja kohta näitä on ihan oikeasti pullollansa joka puolella.

Ehkä tässä voisi myös samalla haastaa niitä, joilta löytyy paljon näitä mukeja. Miettikää, että mitkä niistä on ihan oikeasti itsenne näköisiä. Eli onko niissä jokin tarina, joka puhuttelee just sua. Ja jos ei ole, niin mikä on se perimmäinen syy sen säilömiseen? Joitakin asioita voi totta kai pitää kauniina ilman sen kummoisempaa ajatusta taustalla, mutta ymmätte varmaan pointin. Yhtäkkiä sitä vaan huomaa pitelevänsä sitä mukia käsissä ja miettivänsä, että hei niinpä, kyllähän multa löytyy tuo toinen muki mikä on enemmän mun/meidän perheen näköinen ja tää on lähinnä koristeena. :)

No, se niistä Muumeista... Mun oma käsittämätön astialöytö oli sellainen pikkuruinen brittiläinen teeastiasto. Tiedättehän, tarkoitan niitä semmosia pikkuruisia fiinejä kuppeja. Olin vienyt ne aikoja sitten varastoon ja unohtanut sinne. Nyt kun löysin ne ja katsoin niitä kupposia niin totesin, että jos mä keitän kahvit/teet niin mä en tule kun vihaiseksi, jos se kuppi on noin pieni että se on yhdellä kulauksella juotu. Nyt on jo niin pitkään ollut isommat tee-/kahvimukit käytössä, että ei tuossa olisi ollut mitään järkeä. Ja ei, en nähnyt itseäni myöskään kaatamassa niihin vieraille juotavaa. Kyllä ne saa samat jättimukit käyttöön niin onpahan sitten kahvihammas kunnolla paikattu. :D

Ai että :D Mulla on muutama kappale äidin vanhoja "minikuppeja" siis juuri sellaiset yhden hörpyn minimaalisen kokoiset kupit lautasella. Sieviä kuin mitkä, kultareunusta myöten. Siinä on tavara, jota olen aikonut vielä säilyttää, koska olen ottanut perinteen, että kun ensilumi sataa niin juon sitä kahvia sellaisesta kupista. Ja mahdollisesti syön leivoksen.

Mutta jos joka päivä pitäisi siemailla niin avuttoman pienestä kupista niin hermo kyllä menisi.

Ihana perinne! Minulla on kaksi isoa vitriiniä keittiönkaapeissa (asun ulkomailla... täkäläistä tyyliä) ja olen vuosikymmenien aikana kerännyt niihin hienoja tee astiastoja, teehullu kun olen. En oikeastaan käytä niitä kuin erikoistapauksessa mutta ne tuovat minulle silmäniloa. Jos laittaisin ne pois, minulla ei olisi mitään kaunista niiden tilalle! Mutta perinteistä puheen ollen, aina kun katson kuninkaallisia häitä, laitan teetä ja leivoksia itselleni yhteen tiettyyn hienoon astiastoon ja käytän sitä vain silloin. Luulen että Prinssi Andrewin häät oli ekat. Aivan hassu perinne, mutta se on minun oma juttu, Ei muiden tarvii ymmärtää. Muuten en ole hamstraaja ollenkaan ja jatkuvasti poistan tarpeetonta tavaraa. Jokainen saa hullutella jollain hassulla tavalla!

Pesin tänään pussilakanoita, taittelin niitä jo kaappiin... Ja tajusin siinä niitä pidellessäni, että en ole missään kohtaa tykännyt niiden materiaalista ja tunnusta. Ne ovat liian paksut ja peltiset, joskus alesta ostettu.

Lamppu syttyi, ja ne lähtivät roskiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

  Aivan. Sen takia muumimukia ei kannata ostaa muuten kuin omaksi iloksi, koska sen jälleenmyyntiarvon varaan ei kannata paljon laskea. Muumit ovat aikansa Myrnia ja muita ennen niin arvokkaita astiastoja joita nyt on kirpparit väärällään.

Joo. Taidetaan oikeastaan nyt jo pikkuhiljaa elää sitä Muumien kirppariaikaa. Nimittäin jokin aika sitten vielä oli miltei mahdottomuus löytää kirpputorilta Muumimukeja ja jos niitä sattumoisin löytyi, niin ne oli kyllä laitettu sellaiseen kirpputorin vitriiniin minkä vaan henkilökunta saa avaimella auki, jos joku ostaja on kiinnostunut.

Nyt on oikeastaan enemmän sääntö kuin poikkeus, että yhden kirpparin sisältä löytyy avoimiin hyllyihin dumpattuja mukeja ja näitä yleensä löytyy useampikin. Kyllähän näitä myös netissä myydään jo aika ahkerasti; ei siis pelkästään näitä uudempia limited editioneja vaan ylipäänsä kaikkia erilaisia mukeja vuosien varrelta. Tämä taitaa olla vasta alkua ja kohta näitä on ihan oikeasti pullollansa joka puolella.

Ehkä tässä voisi myös samalla haastaa niitä, joilta löytyy paljon näitä mukeja. Miettikää, että mitkä niistä on ihan oikeasti itsenne näköisiä. Eli onko niissä jokin tarina, joka puhuttelee just sua. Ja jos ei ole, niin mikä on se perimmäinen syy sen säilömiseen? Joitakin asioita voi totta kai pitää kauniina ilman sen kummoisempaa ajatusta taustalla, mutta ymmätte varmaan pointin. Yhtäkkiä sitä vaan huomaa pitelevänsä sitä mukia käsissä ja miettivänsä, että hei niinpä, kyllähän multa löytyy tuo toinen muki mikä on enemmän mun/meidän perheen näköinen ja tää on lähinnä koristeena. :)

No, se niistä Muumeista... Mun oma käsittämätön astialöytö oli sellainen pikkuruinen brittiläinen teeastiasto. Tiedättehän, tarkoitan niitä semmosia pikkuruisia fiinejä kuppeja. Olin vienyt ne aikoja sitten varastoon ja unohtanut sinne. Nyt kun löysin ne ja katsoin niitä kupposia niin totesin, että jos mä keitän kahvit/teet niin mä en tule kun vihaiseksi, jos se kuppi on noin pieni että se on yhdellä kulauksella juotu. Nyt on jo niin pitkään ollut isommat tee-/kahvimukit käytössä, että ei tuossa olisi ollut mitään järkeä. Ja ei, en nähnyt itseäni myöskään kaatamassa niihin vieraille juotavaa. Kyllä ne saa samat jättimukit käyttöön niin onpahan sitten kahvihammas kunnolla paikattu. :D

Ai että :D Mulla on muutama kappale äidin vanhoja "minikuppeja" siis juuri sellaiset yhden hörpyn minimaalisen kokoiset kupit lautasella. Sieviä kuin mitkä, kultareunusta myöten. Siinä on tavara, jota olen aikonut vielä säilyttää, koska olen ottanut perinteen, että kun ensilumi sataa niin juon sitä kahvia sellaisesta kupista. Ja mahdollisesti syön leivoksen.

Mutta jos joka päivä pitäisi siemailla niin avuttoman pienestä kupista niin hermo kyllä menisi.

Ihana perinne! Minulla on kaksi isoa vitriiniä keittiönkaapeissa (asun ulkomailla... täkäläistä tyyliä) ja olen vuosikymmenien aikana kerännyt niihin hienoja tee astiastoja, teehullu kun olen. En oikeastaan käytä niitä kuin erikoistapauksessa mutta ne tuovat minulle silmäniloa. Jos laittaisin ne pois, minulla ei olisi mitään kaunista niiden tilalle! Mutta perinteistä puheen ollen, aina kun katson kuninkaallisia häitä, laitan teetä ja leivoksia itselleni yhteen tiettyyn hienoon astiastoon ja käytän sitä vain silloin. Luulen että Prinssi Andrewin häät oli ekat. Aivan hassu perinne, mutta se on minun oma juttu, Ei muiden tarvii ymmärtää. Muuten en ole hamstraaja ollenkaan ja jatkuvasti poistan tarpeetonta tavaraa. Jokainen saa hullutella jollain hassulla tavalla!

Ei ole totta! Minä ja ystävä katsotaan aina kuninkaalliset häät yhdessä, tehdään teetä ja juodaan ne naurettavan ohuista pikku teekupeista, millä ei ole muuten mitään käyttöä arjessa. Myös yksi pitsiliina, ja kurkkuleipiä ja skonsseja. Cheers!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

  Aivan. Sen takia muumimukia ei kannata ostaa muuten kuin omaksi iloksi, koska sen jälleenmyyntiarvon varaan ei kannata paljon laskea. Muumit ovat aikansa Myrnia ja muita ennen niin arvokkaita astiastoja joita nyt on kirpparit väärällään.

Joo. Taidetaan oikeastaan nyt jo pikkuhiljaa elää sitä Muumien kirppariaikaa. Nimittäin jokin aika sitten vielä oli miltei mahdottomuus löytää kirpputorilta Muumimukeja ja jos niitä sattumoisin löytyi, niin ne oli kyllä laitettu sellaiseen kirpputorin vitriiniin minkä vaan henkilökunta saa avaimella auki, jos joku ostaja on kiinnostunut.

Nyt on oikeastaan enemmän sääntö kuin poikkeus, että yhden kirpparin sisältä löytyy avoimiin hyllyihin dumpattuja mukeja ja näitä yleensä löytyy useampikin. Kyllähän näitä myös netissä myydään jo aika ahkerasti; ei siis pelkästään näitä uudempia limited editioneja vaan ylipäänsä kaikkia erilaisia mukeja vuosien varrelta. Tämä taitaa olla vasta alkua ja kohta näitä on ihan oikeasti pullollansa joka puolella.

Ehkä tässä voisi myös samalla haastaa niitä, joilta löytyy paljon näitä mukeja. Miettikää, että mitkä niistä on ihan oikeasti itsenne näköisiä. Eli onko niissä jokin tarina, joka puhuttelee just sua. Ja jos ei ole, niin mikä on se perimmäinen syy sen säilömiseen? Joitakin asioita voi totta kai pitää kauniina ilman sen kummoisempaa ajatusta taustalla, mutta ymmätte varmaan pointin. Yhtäkkiä sitä vaan huomaa pitelevänsä sitä mukia käsissä ja miettivänsä, että hei niinpä, kyllähän multa löytyy tuo toinen muki mikä on enemmän mun/meidän perheen näköinen ja tää on lähinnä koristeena. :)

No, se niistä Muumeista... Mun oma käsittämätön astialöytö oli sellainen pikkuruinen brittiläinen teeastiasto. Tiedättehän, tarkoitan niitä semmosia pikkuruisia fiinejä kuppeja. Olin vienyt ne aikoja sitten varastoon ja unohtanut sinne. Nyt kun löysin ne ja katsoin niitä kupposia niin totesin, että jos mä keitän kahvit/teet niin mä en tule kun vihaiseksi, jos se kuppi on noin pieni että se on yhdellä kulauksella juotu. Nyt on jo niin pitkään ollut isommat tee-/kahvimukit käytössä, että ei tuossa olisi ollut mitään järkeä. Ja ei, en nähnyt itseäni myöskään kaatamassa niihin vieraille juotavaa. Kyllä ne saa samat jättimukit käyttöön niin onpahan sitten kahvihammas kunnolla paikattu. :D

Ai että :D Mulla on muutama kappale äidin vanhoja "minikuppeja" siis juuri sellaiset yhden hörpyn minimaalisen kokoiset kupit lautasella. Sieviä kuin mitkä, kultareunusta myöten. Siinä on tavara, jota olen aikonut vielä säilyttää, koska olen ottanut perinteen, että kun ensilumi sataa niin juon sitä kahvia sellaisesta kupista. Ja mahdollisesti syön leivoksen.

Mutta jos joka päivä pitäisi siemailla niin avuttoman pienestä kupista niin hermo kyllä menisi.

Ihana perinne! Minulla on kaksi isoa vitriiniä keittiönkaapeissa (asun ulkomailla... täkäläistä tyyliä) ja olen vuosikymmenien aikana kerännyt niihin hienoja tee astiastoja, teehullu kun olen. En oikeastaan käytä niitä kuin erikoistapauksessa mutta ne tuovat minulle silmäniloa. Jos laittaisin ne pois, minulla ei olisi mitään kaunista niiden tilalle! Mutta perinteistä puheen ollen, aina kun katson kuninkaallisia häitä, laitan teetä ja leivoksia itselleni yhteen tiettyyn hienoon astiastoon ja käytän sitä vain silloin. Luulen että Prinssi Andrewin häät oli ekat. Aivan hassu perinne, mutta se on minun oma juttu, Ei muiden tarvii ymmärtää. Muuten en ole hamstraaja ollenkaan ja jatkuvasti poistan tarpeetonta tavaraa. Jokainen saa hullutella jollain hassulla tavalla!

Ei ole totta! Minä ja ystävä katsotaan aina kuninkaalliset häät yhdessä, tehdään teetä ja juodaan ne naurettavan ohuista pikku teekupeista, millä ei ole muuten mitään käyttöä arjessa. Myös yksi pitsiliina, ja kurkkuleipiä ja skonsseja. Cheers!

Voi te ihanat!

-Tuo edellinen-

Vierailija kirjoitti:

Tästä muumimukikeskustelusta huomaa, miten ihmisillä on paljon sellaista "njääh"-tavaraa. Eli ei itselle mitään lempitavaroita, vaan olemassa kun ne on saatu lahjaksi tai kun on joskus tullut ostettua tai kun kaikilla muillakin on tai enpä viitsi niitä roskiinkaan heittää.

Vaikka moni mollaa Konmaria niin siinä on kyllä parasta se, että oppii tunnistamaan mikä on itselle oikeasti se "mun juttu". Oli kyse sitten mukeista, vaatteista, huonekaluista, työstä, autosta ei harrastuksesta jne. Kaiken tän hypetyksen ja mainonnan keskellä helposti hukkuu se oma todellinen tunne.

Pitää vaan olla jotain kun kaikilla muillakin on tai näin kuuluu toimia. Tähän ansaan kun lankeaa, niin joutuu miettimään että kuka sen loppuviimetteeksi päättikään mitä mun huushollissa on.

Paitsi että meillä on edelleen muumimukeja konmarituksen jälkeenkin, vaikkei ne ole mitenkään absoluuttisesti "meidän juttu". Ne nyt vaan sattuu olemaan ne mukit mitkä meillä on. Tarvitaan kuitenkin mukeja, juodaan teetä ja kahvia. Nämä mukit eivät mitenkään presentoi meidän identiteettejä, ne vaan on mukit ja niistä voi juoda.

Sen tuo iloa voi käsittää, tai itse ainakin monessa käytännön tavarassa käsitän, ettei ole vääränlainen.

Esimerkkinä nyt tämä muki:

Sopii käteen, mutta ei ole liian pieni, jotta mahtuu maitoa ja jää varaa kävellä mukin kädessä.

Näyttää hyvältä rivissä, meillä on avohyllyssä mukit.

On helppo juoda, esimerkiksi niistä emalimukeista on reunuksen takia vaikea juoda.

Ei kuumene liikaa.

Eli ajaa asiansa, eikä ärsytä mitenkään arjessa, kuten rikkinäinen, liian pieni, liian isoa, huonosti muotoiltu tai muuten kehno muki. Sinällään, ettei mukiasiaa koskaan tarvitse ajatella, kun taas jos on huonoja mukeja, niin menee energiaa siihen, että muistelee, etten otakaan tuota kun siinä on särö, enkä tuota kun se on liian pieni ja missä se hyvä muki on.

Voi siis soveltaa muihinkin kuin mukeihin, niistä oli vaan juuri puhetta ja ovat sellainen ei niin iloa pirskahteleva tuote ainakin itselle.