Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (20709)
Hyvä keino on käydä vaikka kerran vuodessa kaapit läpi ja heittää pois tarpeetonta tavaraa ja viedä kierrätykseen kelpaavat sinne. Itse olen juuri kesälomalla käynyt kaappeja läpi ja tehnyt juuri näin. Kyllä löytyi todella vanhaa tavaraa mitä olen "varuiksi" säästänyt ja joita en ole todellakaan tarvinnut tai käyttänyt. Tulee itsellekkin hyvä mieli kun on saanut kaappeihin enemmän tilaa ja järjestänyt ne samalla. Ihan ehjää, käyttökelpoista ja tarpeellista tavaraa jollekkin vein ekotorille ja uffille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotan kauhulla lapsemme ekaa joulua. Miehen perhe on ihan hajallaan, joten 2 yhdessä elävän isovanhemman sijaan on 2 erikseen elävää ja sitten niiden 2 exää (niin pitkään mukana elämässä että ollaan edelleen yhteyksissä. 2 näistä neljästä ihmisestä erityisen kovia lahjomaan kaikenlaisella. Sit viä mun vanhemmat. Pitää koittaa ehdottomasti rajata yhteen pakettiin, muuten meidän koti tulee tulvimaan!
Hyvä koittaa rajata, mutta kannattaisiko myös ihan oma-aloitteisesti ilmoittaa, että jos haluatte lahjoja antaa, niin lapsi _tarvitsisi_ mm. tätä ja tätä? Jotain tarpeellista kuten vaatteita tai jotain muuta järkevää kuten ikään sopivia kirjoja tai jotain. Näin sieltä ei ehkä tulisi viittä pehmolelua, vaan jotain mitä muutenkin olisitte hankkineet, viimeistään jonkin ajan kuluttua.
Pitääpä tehdä näin! Ja alkaa jo nyt miettimään asiaa, ei oo nimittäin helppoa kun kaikenlaista löytyy. Pitää koittaa tarkemmin miettiä tulevaa.
Minulla on tavaraa jonkun mielestä liikaakin. Viihdyn tavaroiden keskellä, onneksi mies ymmärtää, että ne ovat tärkeitä minulle. Miksi? Sitä mietin itsekin usein, ehkä ne tuovat minulle turvaa, unelmia, tekemistä käsille jne. Ymmärrän niitä olevan liikaa, mutta minun täytyy itse saada vähentää, antaa pois, laittaa kierrätykseen niitä, en voi sietää sitä, että joku toinen tekisi sen. Voin pahoin, kun näen jonkun heittävänsä pois vanhoja puuhuonekaluja, kauniita lasiesineitä jne. Minulla on hyvä maku, arvostan kauneutta, luontoa ja aitoja asioita, en hanki asioita isoilla rahoilla, pelastan enemmänkin arvokkaita, vanhoja asioita. Niitäkin voi olla liikaa, koska minun on vaikea luopua niistä, iso taloni onneksi vielä riittää. Vaikka olen korkeakoulutettu, haluaisin olla kirpputorin pitäjä, ehkä sitten pitkän työuran jälkeen kunnostan, uudistan ja korjaan tavaroita ja myyn niitä eteenpäin. Mietinnöissäni olen sitä mieltä, että tavaroilla on suuri merkitys joillekin ihmisille, eikä sen tarvitse merkitä elämän sisällön puuttumista tai järjestyksen pitämisen taitamattomuutta, vaan luopuminen tai pois heittäminen on suurempi ja syvempi prosessi.
Tavaran merkitys kirjoitti:
Minulla on tavaraa jonkun mielestä liikaakin. Viihdyn tavaroiden keskellä, onneksi mies ymmärtää, että ne ovat tärkeitä minulle. Miksi? Sitä mietin itsekin usein, ehkä ne tuovat minulle turvaa, unelmia, tekemistä käsille jne. Ymmärrän niitä olevan liikaa, mutta minun täytyy itse saada vähentää, antaa pois, laittaa kierrätykseen niitä, en voi sietää sitä, että joku toinen tekisi sen. Voin pahoin, kun näen jonkun heittävänsä pois vanhoja puuhuonekaluja, kauniita lasiesineitä jne. Minulla on hyvä maku, arvostan kauneutta, luontoa ja aitoja asioita, en hanki asioita isoilla rahoilla, pelastan enemmänkin arvokkaita, vanhoja asioita. Niitäkin voi olla liikaa, koska minun on vaikea luopua niistä, iso taloni onneksi vielä riittää. Vaikka olen korkeakoulutettu, haluaisin olla kirpputorin pitäjä, ehkä sitten pitkän työuran jälkeen kunnostan, uudistan ja korjaan tavaroita ja myyn niitä eteenpäin. Mietinnöissäni olen sitä mieltä, että tavaroilla on suuri merkitys joillekin ihmisille, eikä sen tarvitse merkitä elämän sisällön puuttumista tai järjestyksen pitämisen taitamattomuutta, vaan luopuminen tai pois heittäminen on suurempi ja syvempi prosessi.
Jos ei niitä sun mielestä ole liikaa, niin sitten niitä ei ole liikaa. Sehän on sun koti!
Saisikohan vauhtia töppöseen tän kertomisen kanssa jos lupaidi itselleen jonkun porkkanan? Hieronta, kylpyläkäynti, kasvohoito tms.
Onko mielestäsi sopivaa antaa lahjaksi saatuja, uusia tavaroita eteenpäin lahjoiksi? Mulla on yksi laatikko täys ihan uutta, lahjaksi saatua tavaraa, jolle ei ole käyttöä. Onko ok antaa näitä edelleen lahjoiksi, kun en ole niitä ottanut käyttöön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saisikohan vauhtia töppöseen tän kertomisen kanssa jos lupaidi itselleen jonkun porkkanan? Hieronta, kylpyläkäynti, kasvohoito tms.
Onko mielestäsi sopivaa antaa lahjaksi saatuja, uusia tavaroita eteenpäin lahjoiksi? Mulla on yksi laatikko täys ihan uutta, lahjaksi saatua tavaraa, jolle ei ole käyttöä. Onko ok antaa näitä edelleen lahjoiksi, kun en ole niitä ottanut käyttöön?
Voisin antaa lahjaksi, jos tietäisin jonkun tavaran olevan mieleinen ja tarpeellinen. Yleensä annan kyllä lahjatkin aineettomina. Oma lähipiiri on sellaista, että kaikilla on jo kaikkea ja jos ei ole, maku on kuitenkin tarkka. Eli en ainakaan ajattelematta antaisi tavaraa, jota en itsekään haluaisi. Mutta hyväntekeväisyyskirpparille olen paljon vienytkin lahjatavaroita. Myisinkin ilman huonoa omaatuntoa, mutta sen estää laiskuus.
Ei kukaan ole velvollinen säilyttämään jotain tavaraa vain siksi, että se on annettu lahjaksi. Lahja teki tehtävänsä lahjoitushetkellä.
On yllättävän vapauttava tunne viedä säkkikaupalla tavaraa roskiin tai laatikkokaupalla kierrätyskeskukseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saisikohan vauhtia töppöseen tän kertomisen kanssa jos lupaidi itselleen jonkun porkkanan? Hieronta, kylpyläkäynti, kasvohoito tms.
Onko mielestäsi sopivaa antaa lahjaksi saatuja, uusia tavaroita eteenpäin lahjoiksi? Mulla on yksi laatikko täys ihan uutta, lahjaksi saatua tavaraa, jolle ei ole käyttöä. Onko ok antaa näitä edelleen lahjoiksi, kun en ole niitä ottanut käyttöön?
Jos hobitit tekivät näin, kai me ihmisetkin voimme ;)
Itse ajattelen tori.fi (tai muu vastaava) sivulle "annetaan" -ilmoituksen tekemistä lahjan antamiseksi. En siis koe olevani mikään suuri hyväntekijä, mutta minulle tulee kiva olo jos voin antaa jotain ilmaiseksi ja joku haluaa/tarvitsee sen tavaran.
Vierailija kirjoitti:
Nostelin lähes kaikki koriste-esineet kaappeihin tasoilta. Ajattelin katsoa miltä se tuntuu ja näyttää kun on jonkun aikaa näin. Jos on ok niin laitan kiertoon nämä ylimääräiset. Suurin osa niistä ei ole mitenkään tärkeitä, on ostettu vaan koristeiksi. Kun kaikilla muillakin on ja muuten ois liian tyhjän näköistä?
Oma silmä tottuu tyhjiin tasoihin hyvin pian ja siivoaminen on niin paljon helpompaa, että sisustusesineet ovat nykyään jo ajatuksena kauhistus. Tuoreet kukat maljakossa riittävät, jos joskus koristeellisuutta kaipaa. Kokeile rohkeasti niin näet, toimiiko teillä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain on nyt eri lailla kuin vielä pari vuotta sitten: huomasin, että Sokoksella on tänään melkein kaikki 24 prosentin alennuksessa enkä keksinyt muuta ostettavaa kuin mustia nilkkasukkia. Tuli hyvä mieli, kun hoksasin, että en tosiaan tarvitse mitään. Kaikenlaista kivaa ostettavaa olisi löytynyt, mutta en vaan tarvitse mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotan kauhulla lapsemme ekaa joulua. Miehen perhe on ihan hajallaan, joten 2 yhdessä elävän isovanhemman sijaan on 2 erikseen elävää ja sitten niiden 2 exää (niin pitkään mukana elämässä että ollaan edelleen yhteyksissä. 2 näistä neljästä ihmisestä erityisen kovia lahjomaan kaikenlaisella. Sit viä mun vanhemmat. Pitää koittaa ehdottomasti rajata yhteen pakettiin, muuten meidän koti tulee tulvimaan!
Hyvä koittaa rajata, mutta kannattaisiko myös ihan oma-aloitteisesti ilmoittaa, että jos haluatte lahjoja antaa, niin lapsi _tarvitsisi_ mm. tätä ja tätä? Jotain tarpeellista kuten vaatteita tai jotain muuta järkevää kuten ikään sopivia kirjoja tai jotain. Näin sieltä ei ehkä tulisi viittä pehmolelua, vaan jotain mitä muutenkin olisitte hankkineet, viimeistään jonkin ajan kuluttua.
Pitääpä tehdä näin! Ja alkaa jo nyt miettimään asiaa, ei oo nimittäin helppoa kun kaikenlaista löytyy. Pitää koittaa tarkemmin miettiä tulevaa.
Tässä voisi yrittää käynnistää myös muiden joulujen ja merkkipäivien yli kantavaa perinnettä eli että teiltä vanhemmilta tulisi lista tarpeellisista ja toivotuista lahjoista ja kukin sitten valitsee, mitä listalta haluaa hankkia. Toinen vaihtoehto on, jos sukulaiset laittaisivat pienen rahasumman lapselle avattavalle säästötilille ja lapsi saisi rahat sitten muuttaessaan pois kotoa, ajokorttiin, mopoon tai muuhun isoon hankintaan. Kaikki eivät toki halua rahaa antaa, mutta itse mielelläni niin tekisin ja olisin ollut riemuissani, jos olisi ollut pieni pesämuna omaa kotia rakentaessa tai ajokorttirahat valmiina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipaisin vinkkejä vauvaperheen tavarakaaoksen ennaltaehkäisyyn. Meille on syntymässä syksyllä esikoinen ja pelkään, että lapset myötä myös koti alkaa pursuta tavaroita. Olen pyrkinyt minimoimaan ostokset - tällä hetkellä on hankittu vaunut, turvakaukalo, hoitoalusta, äitiyspakkaus ja hieman vaippoja.
Miten kannattaa toimia, ettei edes joudu siihen tilanteeseen, jossa äkkiä huomaa, että tavaraa on älyttömästi ja ettei se mahdu mihinkään?
Paras vinkki on tosiaan, että osta/hanki vasta, kun jotain oikeasti tarvitsee. Noilla aluksi hommaamillasi tarvikkeilla pääset jo tosi pitkälle! Meillä esim. hoitopöytänä toimi vanha tukeva työpöytä ja vauva viihtyi paljon mieluummin lattialla tai sylissä kuin sitterissä.
Ihmiset kantavat mielellään lahjoja vauvalle, varsinkin kun on esikoinen kyseessä. Kannattaa hyvin selvästi kommunikoida, mille teillä voisi olla tarvetta esim. sen ja sen koon kietaisubodyja ja väritoive, jos on itselle väliä, tai vaikka sen ja sen koon sukkia, niin näitä lahjoja tulee sitten oikeasti käytettyäkin :)
Jokunen vuosi sitten olin viettämässä jouluaattoa sukulaisillani, joille oli tullut seuraavaan sukupolveen ensimmäinen lapsi. Ehkä olen vain tyhmä, mutta jotenkin käsittämättömältä tuntui, kun alle 2-vuotiaalle jokainen oli hankkinut pari-kolme isoa lahjapakettia. Pikkulapsi sai sinä jouluna 5 samanlaista pehmolelua. Eihän sen ikäinen lapsi edes tajua niistä lahjoistaan mitään. saati sitten, että osaisi sen lahja- ja lelupaljouden keskellä arvostaa yksittäisiä esineitä, joiden hankintaan lahjanantajat ovat joutuneet tekemään tuntikausia pskaduuneja. Ehkä olen vain tyhmä, kun en lahjavyöryn hienoutta ymmärrä..
Ehkä tämä kertoo siitä, että on opittu osoittamaan sitä rakkautta toimilla. Pienelle lapselle läsnäolo ja jakamaton huomio on tärkeämpää kuin tavarat
Rahalla ja leluilla pitää ostaa lapsen rakkaus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keittiötavarat ja astiat ovat yksi murheenkryyni! Meillä on mm. 3 keskikokoista kattilaa, 1 suuri kattila, 1 höyrytyskattila, 2 pientä kattilaa, 2 teflon-paistinpannua, 1 pieni keraaminen paistinpannu, 1 valurautapannu, 1 iso uunivuoka, 1 kapea uunivuoka, 1 uunipata... Mielestäni ainakin yksi keskikokoinen kattila, toinen teflon-pannu ja lähes käyttämätön valurautapannu joutaisivat pois tilaa viemästä, mutta pääkokki on eri mieltä. Vaikka tiedän ettei käytä noita... Ja meitä on kaksi, ei mikään suurperhe!
Astioita on myös aivan liikaa säilytystilaan nähden. Olen salaa iloinen, että aika moni tuoppi ja lasikulho on räksähtänyt rikki viime aikoina.
Kannattaa valita taistelut. Jos toisen tärkeä harrastus on ruuanlaitto pitää sille olla kotona tilaa. Sitten voi yrittää astioita karsia, koska niitähän ei niin harrastukseen tarvitse. Tai muualta asunnosta, sillä verukkeella, että keittiö on hänen valtakuntaa. Keittiössä sitten yrittää keksiä parempia järjestyksiä ja säilytysratkaisuja ja siirtää turhempiä yläkaappeihin.
Yläkaappi on täynnä myös eikä säilytyskalusteita mahdu enempää, silti tavaroita pyörii pöydällä ja tasoilla (joita siis on hyvin vähän myös, tämä on oikeasti pieni keittiö!). Siksi nuo tupla- ja jopa triplakappaleet häiritsevät, kun aina niitä joutuu siirtelemään tieltä pois. Ja minä olen sitten taas se, joka on päävastuussa siivoamisesta. Kiva että toisen työtä (ruoanlaitto) helpotetaan (?!), mutta toisen työ (siivoaminen) sitten puolestaan saa vaikeutua vaikka miten...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keittiötavarat ja astiat ovat yksi murheenkryyni! Meillä on mm. 3 keskikokoista kattilaa, 1 suuri kattila, 1 höyrytyskattila, 2 pientä kattilaa, 2 teflon-paistinpannua, 1 pieni keraaminen paistinpannu, 1 valurautapannu, 1 iso uunivuoka, 1 kapea uunivuoka, 1 uunipata... Mielestäni ainakin yksi keskikokoinen kattila, toinen teflon-pannu ja lähes käyttämätön valurautapannu joutaisivat pois tilaa viemästä, mutta pääkokki on eri mieltä. Vaikka tiedän ettei käytä noita... Ja meitä on kaksi, ei mikään suurperhe!
Astioita on myös aivan liikaa säilytystilaan nähden. Olen salaa iloinen, että aika moni tuoppi ja lasikulho on räksähtänyt rikki viime aikoina.
Kannattaa valita taistelut. Jos toisen tärkeä harrastus on ruuanlaitto pitää sille olla kotona tilaa. Sitten voi yrittää astioita karsia, koska niitähän ei niin harrastukseen tarvitse. Tai muualta asunnosta, sillä verukkeella, että keittiö on hänen valtakuntaa. Keittiössä sitten yrittää keksiä parempia järjestyksiä ja säilytysratkaisuja ja siirtää turhempiä yläkaappeihin.
Yläkaappi on täynnä myös eikä säilytyskalusteita mahdu enempää, silti tavaroita pyörii pöydällä ja tasoilla (joita siis on hyvin vähän myös, tämä on oikeasti pieni keittiö!). Siksi nuo tupla- ja jopa triplakappaleet häiritsevät, kun aina niitä joutuu siirtelemään tieltä pois. Ja minä olen sitten taas se, joka on päävastuussa siivoamisesta. Kiva että toisen työtä (ruoanlaitto) helpotetaan (?!), mutta toisen työ (siivoaminen) sitten puolestaan saa vaikeutua vaikka miten...
Mahtuisivatko ne jonnekin muualle?
Sitten jos puoliso sattuisi tarvitsemaan sitä kolmatta paistinpannua, jota ei käytä koskaan, voit sanoa "ai se... vein sen jo puoli vuotta sitten eteisen kaappiin".
Minulla on pieni keittiö, mutta yhdelle ihmiselle paljon säilytystilaa muualla. Olen aina siis pitänyt keittiötavaroita muualla. Jos ei ole mikään joka päivä tarvittava astia niin sellaisen voi hyvin pitää muuallakin. Kynnys kiertoon laittamiseenkin toisaalta pienenee, jos huomaa, ettei tarvitse lainkaan hakea käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keittiötavarat ja astiat ovat yksi murheenkryyni! Meillä on mm. 3 keskikokoista kattilaa, 1 suuri kattila, 1 höyrytyskattila, 2 pientä kattilaa, 2 teflon-paistinpannua, 1 pieni keraaminen paistinpannu, 1 valurautapannu, 1 iso uunivuoka, 1 kapea uunivuoka, 1 uunipata... Mielestäni ainakin yksi keskikokoinen kattila, toinen teflon-pannu ja lähes käyttämätön valurautapannu joutaisivat pois tilaa viemästä, mutta pääkokki on eri mieltä. Vaikka tiedän ettei käytä noita... Ja meitä on kaksi, ei mikään suurperhe!
Astioita on myös aivan liikaa säilytystilaan nähden. Olen salaa iloinen, että aika moni tuoppi ja lasikulho on räksähtänyt rikki viime aikoina.
Kannattaa valita taistelut. Jos toisen tärkeä harrastus on ruuanlaitto pitää sille olla kotona tilaa. Sitten voi yrittää astioita karsia, koska niitähän ei niin harrastukseen tarvitse. Tai muualta asunnosta, sillä verukkeella, että keittiö on hänen valtakuntaa. Keittiössä sitten yrittää keksiä parempia järjestyksiä ja säilytysratkaisuja ja siirtää turhempiä yläkaappeihin.
Yläkaappi on täynnä myös eikä säilytyskalusteita mahdu enempää, silti tavaroita pyörii pöydällä ja tasoilla (joita siis on hyvin vähän myös, tämä on oikeasti pieni keittiö!). Siksi nuo tupla- ja jopa triplakappaleet häiritsevät, kun aina niitä joutuu siirtelemään tieltä pois. Ja minä olen sitten taas se, joka on päävastuussa siivoamisesta. Kiva että toisen työtä (ruoanlaitto) helpotetaan (?!), mutta toisen työ (siivoaminen) sitten puolestaan saa vaikeutua vaikka miten...
Mahtuisivatko ne jonnekin muualle?
Sitten jos puoliso sattuisi tarvitsemaan sitä kolmatta paistinpannua, jota ei käytä koskaan, voit sanoa "ai se... vein sen jo puoli vuotta sitten eteisen kaappiin".
Ei kerta kaikkiaan mahdu. Säilytystilaa on niin minimaalisesti... Ainoa ratkaisu on karsia tavaramäärää. Paljon olen jo karsinut, mutta siltikään ei vielä ole hyllytilaa muualta vapautunut ylimääräisille keittiövälineille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipaisin vinkkejä vauvaperheen tavarakaaoksen ennaltaehkäisyyn. Meille on syntymässä syksyllä esikoinen ja pelkään, että lapset myötä myös koti alkaa pursuta tavaroita. Olen pyrkinyt minimoimaan ostokset - tällä hetkellä on hankittu vaunut, turvakaukalo, hoitoalusta, äitiyspakkaus ja hieman vaippoja.
Miten kannattaa toimia, ettei edes joudu siihen tilanteeseen, jossa äkkiä huomaa, että tavaraa on älyttömästi ja ettei se mahdu mihinkään?
Paras vinkki on tosiaan, että osta/hanki vasta, kun jotain oikeasti tarvitsee. Noilla aluksi hommaamillasi tarvikkeilla pääset jo tosi pitkälle! Meillä esim. hoitopöytänä toimi vanha tukeva työpöytä ja vauva viihtyi paljon mieluummin lattialla tai sylissä kuin sitterissä.
Ihmiset kantavat mielellään lahjoja vauvalle, varsinkin kun on esikoinen kyseessä. Kannattaa hyvin selvästi kommunikoida, mille teillä voisi olla tarvetta esim. sen ja sen koon kietaisubodyja ja väritoive, jos on itselle väliä, tai vaikka sen ja sen koon sukkia, niin näitä lahjoja tulee sitten oikeasti käytettyäkin :)
Jokunen vuosi sitten olin viettämässä jouluaattoa sukulaisillani, joille oli tullut seuraavaan sukupolveen ensimmäinen lapsi. Ehkä olen vain tyhmä, mutta jotenkin käsittämättömältä tuntui, kun alle 2-vuotiaalle jokainen oli hankkinut pari-kolme isoa lahjapakettia. Pikkulapsi sai sinä jouluna 5 samanlaista pehmolelua. Eihän sen ikäinen lapsi edes tajua niistä lahjoistaan mitään. saati sitten, että osaisi sen lahja- ja lelupaljouden keskellä arvostaa yksittäisiä esineitä, joiden hankintaan lahjanantajat ovat joutuneet tekemään tuntikausia pskaduuneja. Ehkä olen vain tyhmä, kun en lahjavyöryn hienoutta ymmärrä..
Ehkä tämä kertoo siitä, että on opittu osoittamaan sitä rakkautta toimilla. Pienelle lapselle läsnäolo ja jakamaton huomio on tärkeämpää kuin tavarat
Rahalla ja leluilla pitää ostaa lapsen rakkaus?
Veikkaan että tässäkin asiassa voidaan kelata pula-aikaan ja siitä eteenpäin. Tai ei kovinkaan kauas, riittää että on ollut pienet tulot ja monta lasta viime vuosikymmeninä. Silloin on tuntunut mahtavalta saada edes jotain. Ja vuosien vieriessä kun yltäkylläisyys on hissukseen saapunut, on tuntunut mahtavalta antaa paljon, koska se oma vähä on tuntunut niin hyvältä niin tietysti se suurempi määrä on entistä upeampaa. Voisin veikata että näin on tosi monen antajan laita. Voi olla toki muutakin aina mielenhäiriöistä huonoon suhteeseen, jota paikataan tavaroilla.
Eräs joulu jouduin todistamaan erittäin surullisen näyn. Pieni lapsi sai niin paljon lahjoja, ettei jaksanut hakea kaikkia, saati sitten avata! Äiti sitten hössötti vieressä että katsos tätä, tuo on vielä avaamatta yms. Samaan aikaan lapsi vain tuijotti tyhjällä katseella lattiaa kun ei enää jaksanut yksinkertaisesti.
Meillä vaati todella monta vuotta "kouluttaa" isovanhemmat pois valtavista lahjavuorista lapsenlapsille. Laitetaan joka vuosi pari harkittua toivomusta.
Asuvat itse isossa asunnossa ja upottivat meidän lahjavuoreen ajattelematta lainkaan meitä ahtaasti asuvia, joiden elämää tavaravuori vain vaikeuttaa. Olisimme toivoneet sen sijaan läsnäoloa lapsille, meillä on kyllä varaa ostaa mitä tarvitsemme.
Auttoi vähän, kun jätettiin suosiolla osa lelukasasta heille useana vuonna.
Kiitos siis muistamisesta, mutta ajatelkaa myös lahjan saajan näkökulmasta! Ja toki lahjat saa laittaa kiertoon tai myyntiin.
En ymmärrä sitä, kun erilaisilla annetaan osastoilla tai niistä puhuttaessa kirotaan jos tavarat menevät eteenpäin myyntiin tai kirppistelijöille. Enpä usko, että monikaan käytetyn tavaran kauppias rahassa kylpee ja minusta on hyvä, jos tavara löytää eteenpäin. Itse en jaksaisi sitä myyntirumbaa muutaman euron tähden. Se toki hieman ärsyttää jos tavaraa kinutaan muka tarpeeseen ja sitten myydään.
Lahjojen anto on joidenkin ihmisten tapa osoittaa rakkautta, se pitää heille suoda. Jos lähipiirissä on tämmöinen lahjoja niin tarkkaan muistaa kertoa heille omia tarpeita ja suosikkikahveja, - suklaita, -kukkia ja kaikkia muita mitä voi kuluttaa. Samoin voi sitten huoletta antaa lahjoja eteenpäin, jos jollain on tarve tai lahjoittaa vaikka torissa.
Hyvä koittaa rajata, mutta kannattaisiko myös ihan oma-aloitteisesti ilmoittaa, että jos haluatte lahjoja antaa, niin lapsi _tarvitsisi_ mm. tätä ja tätä? Jotain tarpeellista kuten vaatteita tai jotain muuta järkevää kuten ikään sopivia kirjoja tai jotain. Näin sieltä ei ehkä tulisi viittä pehmolelua, vaan jotain mitä muutenkin olisitte hankkineet, viimeistään jonkin ajan kuluttua.