Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (20708)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Romuvarastoksi ryöstääntynyt vaatehuone odottaa raivaamista. Yleensä tykkään tavaran järjestelystä ja läpikäymisestä samalla podcasteja kuunnellen, mutta nyt jotenkin väsyttää ja kyllästyttää. Mistä saisi motivaatiota?
Jos aloittaisit jostain pienestä hommasta? Esimerkiksi jos vaatehuoneessa on sinne kuulumattomia tavaroita, vie ne ensin pois, järjestele vaan sukat tai alusvaatteet, ota tavoitteeksi lattian tyhjentäminen tai jokin muu yksittäinen pienempi urakka.
Hyviä vinkkejä, näillä lähtisin minäkin. Jos ei edelleenkään nappaa, pelillistäisin hommaa. Tänään yksi poisto, huomenna kaksi, ylihuomenna kolme. Mitä se romu on? Onko siellä jotain tavaraa, jonka voi heti hävittää eli roskia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Romuvarastoksi ryöstääntynyt vaatehuone odottaa raivaamista. Yleensä tykkään tavaran järjestelystä ja läpikäymisestä samalla podcasteja kuunnellen, mutta nyt jotenkin väsyttää ja kyllästyttää. Mistä saisi motivaatiota?
Jos aloittaisit jostain pienestä hommasta? Esimerkiksi jos vaatehuoneessa on sinne kuulumattomia tavaroita, vie ne ensin pois, järjestele vaan sukat tai alusvaatteet, ota tavoitteeksi lattian tyhjentäminen tai jokin muu yksittäinen pienempi urakka.
Hyviä vinkkejä, näillä lähtisin minäkin. Jos ei edelleenkään nappaa, pelillistäisin hommaa. Tänään yksi poisto, huomenna kaksi, ylihuomenna kolme. Mitä se romu on? Onko siellä jotain tavaraa, jonka voi heti hävittää eli roskia?
Kuukauden päästä onkin 465 poistoa!
Tuolla sopivasti "muutama" poistokassi motivaatiokuvassa!
https://järjestysvinkit.fi/2021/07/29/raivausriennot-i-mutta-kuinka-luo…
Vierailija kirjoitti:
No niin, arvon tavarataiturit. Kaksi vanhaa polkupyörää olisi varastossa, toinen lasten ja toinen miesten, kummastakin renkaat tyhjät ja mahdollisesti muutakin vikaa.
Mieluummin ronttaisin nuo jonnekin kuin päästäisin ketään kotiini niitä töllistelemään. Mutta minne ne voi viedä?
Kierrätyskeskus kävi hakemassa meiltä ilmaiseksi useamman rikkinäisen pyörän. Soitin asiakaspalveluun ja sovittiin noutoaika. Näin pääkaupunkiseudulla.
Vierailija kirjoitti:
Romuvarastoksi ryöstääntynyt vaatehuone odottaa raivaamista. Yleensä tykkään tavaran järjestelystä ja läpikäymisestä samalla podcasteja kuunnellen, mutta nyt jotenkin väsyttää ja kyllästyttää. Mistä saisi motivaatiota?
Hyviä vinkkejä jo tullut, mutta vielä täysin erilainen: luurit korville, musiikkia tai podi pyörimään, mahdollisesti 1 siideri/lasi/lonkero (jos pysyy siinä, muuten vaikkapa kuppi kahvia ja pulla). Sitten siivoat kaiken ulos vaatehuoneesta eli teet ison jättikeon tai muutamia pienempiä. Tai dumppaat vaan kaikki isoihin jätesäkkeihin tai kasoihin tai laatikoihin. Idea on siinä, että huone on tyhjä ja näet sen tyhjänä.
Sitten hanskat käteen ja suihkepullo + rätti tai valmiita puhdistuspyyhkeitä. Huidot mikroliinalla ensin pölyt katosta, seinistä, lattialta. Sitten pyyhit puhtaaksi kostealla jokaisen hyllyn. Ja henkarin. Ja laatikot ja ne tangot, joilla henkarit majailee.
Tuuletus. Mahdollisesti kirkkaamman lampun vaihto tai seinien maalaus tai peilin lisääminen johonkin kohtaan.
Väitän, et tyhjätty vaatehuone vaikuttaa niin inspiroivalta että jos et vielä tänään niin huomenna hyökkäät uudella energialla vaatteiden kimppuun ja jaat ne ihaniin, lahjoitettaviin, kierrätettäviin/lumppuihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle vaikeinta on luopua tavaroista siksi, että aattelen niille tulevan paha mieli! Oon tosi empaattinen ja herkkä ihminen ja olen selvästi kasvanut kieroon tän asian osalta. Tiedän toki järjellä että tavarat ei ajattele ja niillä ei ole tunteita, mutta varsinkaan söpöjä esineitä en vaan voi laittaa eteenpäin. Toinen on myös lahjaksi lapsena saadut. (Nykyään osaan jo laittaa epämieluisat lahjat eteenpäin jos niitä saan, mutta ne lapsena/nuorena saadut jotka on olleet mulla "aina", niin niitä vaan en pysty.) Esimerkiksi toista sataa pehmolelua on kaapissa kun niistä ei henno luopua.
Mä käänsin tämän niin, että tavaroille tulee hyvä mieli, jos pääsevät kotiin, jossa arvostetaan ja käytetään niitä enemmän kuin mitä minä arvostan ja käytän. Esimerkiksi muutaman esineen kohdalla tuli tosi hyvä mieli, kun kuulin niiden menneen pikkutytölle, joka keräsi juuri sellaisia tavaroita. Ajattelen, että tavaran ns. luonto tai tarkoitus ei toteudu, jos se on minulla käyttämättömänä.
Ja ihmisethän keräilevät vaikka mitä! Sain kaverilta Irlannin-tuliaisena minipullon Guinnessia ja sille sopivan pienen minituopin. Sinällään se oli söpö, siksi varmaan matkamuistomyymälästä bongattu, mutta ei se koristeeksikaan meille sopinut, enkä minä ole koskaan käynyt Irlannissa, miksi pitäisi pitää näkyvillä toisen matkamuistoa? Roinalaatikossa pyöri, kunnes kävin kylässä sukulaisella ja näin ja sain kuulla, että hänen uusi puolisonsa kerää miniatyyripulloja. Seuraavan kerran kun sukulainen piipahti meillä, annoin tuon setin hänen mukaansa ja vielä samana iltana sain henkilökohtaisen tekstarin kiitokseksi puolisolta, hän oli etsinyt pikkukaljapulloa jo pitkään!
Aih.. tästä tulikin roinamuisto mieleen. Minulla pyöri vuosikausia juuri samanlainen pikkupullo. Se oli ostettu Saksasta, se oli vodkaa JA siinä oli Titanic-laivan kuva. Se oli juuri sitä aikaa, kun elokuva oli pinnalla ja niin vain ostin matkamuistoksi moisen yhdistelmän. Minulla oli varmaan joku mielenhäiriö sillä hetkellä.
Jossain vaiheessa aloin katsella, että miksi tämä pullo seuraa minua ja majailee milloin missäkin. Ja että se on tosiaan Saksasta. Ja siinä oli votkaa. Ja etiketissä on Titanic.
Ja sitten tuli se facepalm ja tonnin seteli peilikuvalle ja niin lähti pieni pullo lasinkeräykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin, nyt on laatikollinen ala-asteaikaisia kirjevihkoja tuhottu. Puoliso kommentoi vihkojen repimistäni karun näköiseksi puuhaksi, mutta olisipa nähnyt niiden vihkojen sisällön! Ei mitään säilyttämisen arvoista, lähinnä ikävä muistutus siitä että 11-12-vuotiaat lapset ovat kauheita... Joka ikinen vihko sisälsi samoja juttuja ("Kenestä tykkäät? En kerro kellekään!" "Ympyröi kumpi näistä on kivempi." "Eiks oo ihan hirvee lehmä toi Tiina!" "Kyllä mun mielestä Minna on kivempi ku sinä mut älä jooko suutu!"). Valitettavasti muistan osan niistä jutuista ilmankin, en tarvitse siihen laatikollista tuota sontaa. Enkä edes ole sitä mieltä, että vain iloa tuottavat asiat pitäisi säilyttää, mutta nuo vihkot olivat aivan kamalia! Ja sisältöä oli loppujen lopuksi aika vähän. Suurimmassa osassa kirjoituksista vain haukuttiin omaa käsialaa ja pahoiteltiin kun kirjoittamisessa taas kesti niin kauan.
Kuulostaa niin tutulta! Samasta syystä en säilyttänyt omia päiväkirjojani. En halua että muut lukevat niitä negatiivisia juttuja.
Nyt kun miettii niin nämä taitaa olla lähinnä tyttöjen juttuja ja jos kaikilla on siellä ikäviä asioita, niin onko näin että tytöiltä on vihan ja surun ilmaiseminen ollut jotenkin kiellettyä?
Sitten kun ikää tulee niin sanotaan vihaiseksi akaksi tai kysytään onko pms, jos kertoo negatiivisista tunteistaan. Ihan kuin naisena pitäisi aina niellä ne ikävät tunteet, ja vain miehet saa olla ärtyneitä ja vihaisia.
Olen myös tuhonnut päiväkirjani. Niissä oli mm. ala-asteikäisenä häpeämistä siitä, että "olen niin lapsellinen". Käsialastakin näkyy ja tyylistä, että yhtäkkiä yritin olla aikuinen ja vakava. Ne alun hauskat ja hulvattomat lapsen huomiot ilman mitään sensuuria tai häpeää katosivat ja tilalle tuli "arvokkaita ja laadukkaita kirjoitelmia". Vanhat päiväkirjat antavat kyllä ajattelemisen aihetta, ja huomaa miten on kasvanut ihmisenä aivan eri tasolle, mutta ei niistä välttämättä mitään iloa saa vaan vaikka sisältö olisi sinänsä ok ne herättävät usein aika ikäviäkin oivalluksia.
Hyviä vinkkejä tullut vaatehuoneen raivaamiseen, kiitos kovasti!
Koska raivausurakka oli selvästi minulle liian raskas tähän päivään, päätin ottaa osan kerrallaan ja aloin tyhjentämään lattiaa mihin on kertynyt kaikenlaista sekalaista romua odottamaan jatkokäsittelyä, oman paikan löytämistä ja päätöksentekoa. Osa menee ihan roskiin, osa lahjoitukseen, osalle etsin uuden paikan. Onneksi otin vain yksittäisen osuuden työn alle, koska tässäkin menee näemmä tunteja.
Kun suurin osa tavarasta on käyty läpi osio kerrallaan, taidan lopuksi tehdä yllä neuvotun tyhjennysoperaation viinilasillisen kera.
Oikein hyviä vinkkejä oli, kiitokset kaikille avusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaan, että minulla ei ole paikkoja monille käyttötavaroille, koska ne pyörivät aina ympäri kämppää. Laukku, reppu, tohvelit, lompakko, hiusharja, juomapullo, kuulokkeet, laturit... Kaikki siis sellaisia, joita käytän yleensä päivittäin, mutta joille ei sitten käytön jälkeen olekaan mitään sijaa minne laskea. Johtunee siitä, että säilytystilaa on vähän ja se vähäinen tila on sitten täytetty vähemmän tarpeellisella tavaralla... En todellakaan aio hankkia jotain uutta naulakkoa ja lipastoa näitä varten, vaan muuta tavaraa täytyy nyt poistaa tieltä!
Minulla oli joskus tällaisille tavaroille hienoja säilytysratkaisuja ja jos mitäkin nättiä kannellista rasiaa pitkin asuntoa. Tuliko laitettua paikalleen? Ei tullut. En laita paikalleen mitään, jos se ei onnistu yhdellä kädellä ja jos paikka on jotenkin muulla tavalla yhtä epälooginen. Tavaran vähentäminen auttaa tiettyyn rajaan saakka. Laukut ovat kyllä aina eteisessä, samoin lompakko ja avaimet eivät seilaa missään. Mutta nytkin on tämän huoneen tasoilla kaksi laturia, voidetuubi, desifiointiaine, nenäliinapaketti, hiusharja, ponnarilenksu, pyyhekumi, kuulokkeet ja latauskotelo (enkä ole siis jaksanut edes laittaa kuulokkeita sen sisälle). Taistelu jatkuu siis.
Ehkä näiden kamojen ongelma JA ratkaisu on se, että niitä tarvitsee melkein joka päivä. Itselläni tähän kategoriaan kuuluvat mm. papiljotit, harja, kännykän laturi ja kuulokkeet, avaimet. Vaikka minulla olisi minkälainen ratkaisu "hiustarvikkeille", ne papiljotit seilaavat yöpöydältä työpöydälle vähän riippuen siitä missä kohtaa päivää irrottelen niitä hiuksistani.
Joten ehkä ratkaisu on se, että kaikki muu harvemmin tarvittava kama on paikallaan. Ja näitä "jokapäivän tarpeellisia" varten on muutama sopivan iso vetolaatikko, irtolaatikko tai kaappi, missä ne saavat majailla ja jopa vaihtaa paikkaa.
Jaa ne kahteen osaan. Joka päivä tarpeelliset tavarat laatikossa jossain ja paplareille oma, sopivankokoinen rasia, jota on helppo kuljettaa mukana. Tai vaikka oma rasiansa tai pussinsa sekä työpöydälle että yöpöydälle.
Pari tyhjää rasiaa on paljon siistimmän näköistä kuin paplarikasa jollain tasolla. Roina kerää roinaa ympärilleen.
Muistin aamulla, että minulla on yksi kosmetiikkapussukka, käyttämätön ja "tarpeeton", mutta josta pidän niin paljon etten ole vielä luopunut. Laitoin aamulla paplarini siihen ja kannoin pussukan makuuhuoneeseen. Ja jotenkin, maagisesti, minulla on kirkkaampi ja selkeämpi mieli ja olotila. Sain tänään aikaiseksi yhden jutun mitä olen siirrellyt kuukausia.
Se saattoi olla paplaripussukan ansiota :D
Vinkki muille kasojen kanssa taiteiliville! Kun niitä epämääräisiä kasoja on jo kymmeniä, ja varsinainen raivaus on vasta alussa, niin älä lankea kasvattamaan kasoja pitkäksi aikaa. Mulla oli paha tapa jemmata niitä "SPRlle" "lumppuihin" "kirppis" "facen kirppis" "anna kaverille" "kirjastoon" jne kasoja, ja lopulta itse raivaaminen jäi koska kasat veivät kaiken energian (ne tuijottavat syyllistävinä :( )
Kunnes tajusin, että minähän voi prkl viedä näitä tavaroita vaikka yksitellen pois, ei niiden aina tarvitse olla kokonaisia pussillisia! Voin viedä vaikka yhden lehden lehtikeräykseen tai kaksi Lidlin pulloa palautukseen, jos haluan! Ei tarvitse odottaa kasoja!
Olen ehkä vähän tyhmä, mutta tuon tajuaminen on kehittänyt siivoustani runsaasti. Vapaapäivänä on kiva kulkea asioilla ympäri kaupunkia ja rastia listaa sitä mukaa valmiiksi. En juuri liiku kotini ulkopuolella, joten saanpahan raitista ilmaa samalla. Eivätkä ne kasat vie koko elintilaani :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyviä vinkkejä tullut vaatehuoneen raivaamiseen, kiitos kovasti!
Koska raivausurakka oli selvästi minulle liian raskas tähän päivään, päätin ottaa osan kerrallaan ja aloin tyhjentämään lattiaa mihin on kertynyt kaikenlaista sekalaista romua odottamaan jatkokäsittelyä, oman paikan löytämistä ja päätöksentekoa. Osa menee ihan roskiin, osa lahjoitukseen, osalle etsin uuden paikan. Onneksi otin vain yksittäisen osuuden työn alle, koska tässäkin menee näemmä tunteja.
Kun suurin osa tavarasta on käyty läpi osio kerrallaan, taidan lopuksi tehdä yllä neuvotun tyhjennysoperaation viinilasillisen kera.
Oikein hyviä vinkkejä oli, kiitokset kaikille avusta.
Onko teillä parveke? Kannattaa viedä kaikki mahdolliset (jätettävät) vaatteet tuulettumaan sinne sillä välin, kun siivoat huoneen perusteellisesti.
Amerikkalaisilla näyttää vaatehuoneet maalattu samalla sävyllä kuin muutkin seinät. Ehkä niin isoon remonttiin ei kannata ryhtyä, mutta sellainen varmasti piristäisi ja auttaisi pitämään vaatehuonetta paremmassa järjestyksessä.
Vierailija kirjoitti:
Vinkki muille kasojen kanssa taiteiliville! Kun niitä epämääräisiä kasoja on jo kymmeniä, ja varsinainen raivaus on vasta alussa, niin älä lankea kasvattamaan kasoja pitkäksi aikaa. Mulla oli paha tapa jemmata niitä "SPRlle" "lumppuihin" "kirppis" "facen kirppis" "anna kaverille" "kirjastoon" jne kasoja, ja lopulta itse raivaaminen jäi koska kasat veivät kaiken energian (ne tuijottavat syyllistävinä :( )
Kunnes tajusin, että minähän voi prkl viedä näitä tavaroita vaikka yksitellen pois, ei niiden aina tarvitse olla kokonaisia pussillisia! Voin viedä vaikka yhden lehden lehtikeräykseen tai kaksi Lidlin pulloa palautukseen, jos haluan! Ei tarvitse odottaa kasoja!
Olen ehkä vähän tyhmä, mutta tuon tajuaminen on kehittänyt siivoustani runsaasti. Vapaapäivänä on kiva kulkea asioilla ympäri kaupunkia ja rastia listaa sitä mukaa valmiiksi. En juuri liiku kotini ulkopuolella, joten saanpahan raitista ilmaa samalla. Eivätkä ne kasat vie koko elintilaani :)
Tämä on kiva idea. Itselläni ei ole autoa, joten isojen kasojen kuljettaminen on hankalaa, koska aina tarvitsee apua. Olen välillä vienyt pari kirjaa kirjaston kirjanvaihtopisteeseen ja yhden muovikassillisen eläinsuojeluyhdistyksen kirpparille, sen verran mitä kävellen saa vietyä.
Välillä olen myös (täältä saadun vinkin seurauksena) kerännyt sekalaiset kasat sekaisin laatikkoon ja lahjoittanut FB-ryhmässä kirppismyyjälle. Ihanaa kun joku hakee tavarat kotiovelta, ja saa toivottovasti lisätuloja tavarat myydessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymys!
Mitä te muut olette tehneet opinnäytetöillenne? Minulla on siis vuosia vanha AMK:n opinnäytetyö nätisti kansiin printattuna, koska koulu vaati paperisen kopion, ja sitten palautti sen minulle arvostelun jälkeen. Hyvin käytetty rahaa tuohonkin, digiaikakautena...
Ikinä en ole sitä tarvinnut. Kuitenkin jotenkin arastelen heittää sitä poiskaan, oli sen tekeminen sen verran tuskanhikeä aiheuttavaa aikoinaan. Sain siitä arvosanan 5, ja olen tietysti ylpeä siitä.
Mutta kun se sama opinnäytetyö on netissä kaikille julkisena, luullakseni varmassa tallessa, joten mitä minä teen paperiversiolla? Se on kuitenkin AMK opinnäytetyö, eikä mikään väitöskirja.
Mitä te muut ootte tehneet?
Meillä ei ainakaan kirjaston kierrätyspisteeseen saa viedä kuin max 5 kirjaa kerralla.
Syyykin on täysin ymmärrettävä. Viimeksi käydessäni oli monia englanninkielisiä sairaanhoito-opuksia, monta venäjänkielistä kirjaa ja muutama muukin selkeä kategoria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No niin, arvon tavarataiturit. Kaksi vanhaa polkupyörää olisi varastossa, toinen lasten ja toinen miesten, kummastakin renkaat tyhjät ja mahdollisesti muutakin vikaa.
Mieluummin ronttaisin nuo jonnekin kuin päästäisin ketään kotiini niitä töllistelemään. Mutta minne ne voi viedä?
Laitat nettiin annetaan-ilmoituksen ja odotat, kohta joku hakee ne pois. Monet ottaa vastaan, kunnostaa ja myy eteenpäin. Säästyt kuskaamisen vaivalta. Ja isoissa kaupungeissa jossa pyörärosvot rellestää, nämä vanhat ja surkeannäköiset on varmimpia ajokkeja, jotka voi olla vaikka lukosta auki eikä kellekään kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys!
Mitä te muut olette tehneet opinnäytetöillenne? Minulla on siis vuosia vanha AMK:n opinnäytetyö nätisti kansiin printattuna, koska koulu vaati paperisen kopion, ja sitten palautti sen minulle arvostelun jälkeen. Hyvin käytetty rahaa tuohonkin, digiaikakautena...
Ikinä en ole sitä tarvinnut. Kuitenkin jotenkin arastelen heittää sitä poiskaan, oli sen tekeminen sen verran tuskanhikeä aiheuttavaa aikoinaan. Sain siitä arvosanan 5, ja olen tietysti ylpeä siitä.
Mutta kun se sama opinnäytetyö on netissä kaikille julkisena, luullakseni varmassa tallessa, joten mitä minä teen paperiversiolla? Se on kuitenkin AMK opinnäytetyö, eikä mikään väitöskirja.
Mitä te muut ootte tehneet?
Mulla on tallessa yliopiston pääsykoe. :D Gradu on (onneksi) palautettu vain sähköisenä, mutta jos olisi kirjana, säilöisin muistolaatikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin, arvon tavarataiturit. Kaksi vanhaa polkupyörää olisi varastossa, toinen lasten ja toinen miesten, kummastakin renkaat tyhjät ja mahdollisesti muutakin vikaa.
Mieluummin ronttaisin nuo jonnekin kuin päästäisin ketään kotiini niitä töllistelemään. Mutta minne ne voi viedä?
Laitat nettiin annetaan-ilmoituksen ja odotat, kohta joku hakee ne pois. Monet ottaa vastaan, kunnostaa ja myy eteenpäin. Säästyt kuskaamisen vaivalta. Ja isoissa kaupungeissa jossa pyörärosvot rellestää, nämä vanhat ja surkeannäköiset on varmimpia ajokkeja, jotka voi olla vaikka lukosta auki eikä kellekään kelpaa.
Kyllä kelpaavat, pyörävarkauksien yleinen tyyppi on baaripyörä. Ajamisen jälkeen menopeli hylätään ja pöllitään seuraavalla kerralla taas uusi.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys!
Mitä te muut olette tehneet opinnäytetöillenne? Minulla on siis vuosia vanha AMK:n opinnäytetyö nätisti kansiin printattuna, koska koulu vaati paperisen kopion, ja sitten palautti sen minulle arvostelun jälkeen. Hyvin käytetty rahaa tuohonkin, digiaikakautena...
Ikinä en ole sitä tarvinnut. Kuitenkin jotenkin arastelen heittää sitä poiskaan, oli sen tekeminen sen verran tuskanhikeä aiheuttavaa aikoinaan. Sain siitä arvosanan 5, ja olen tietysti ylpeä siitä.
Mutta kun se sama opinnäytetyö on netissä kaikille julkisena, luullakseni varmassa tallessa, joten mitä minä teen paperiversiolla? Se on kuitenkin AMK opinnäytetyö, eikä mikään väitöskirja.
Mitä te muut ootte tehneet?
Olen säästänyt oman graduni. Levykkeen sentään heitin jo pois, eipä sitä sieltä korpulta olisi pois saanutkaan. Minulla se menee muistoesineiden kategoriaan. Olin ihan epätoivoinen sen kanssa ja sitten vain jotain napsahti kohdilleen ja sain sen nopeasti tehtyä pitkän vitkuttelun jälkeen. Gradusta on niin pitkä aika, että sitä ei ole netissä.
Se on siis onnistumisen symboli ja tavara johon liittyy joku kiva kokemus. Ylioppilaslakin olen sen sijaan vienyt kylmästi kirpparille, en ole koskaan lätsästä pitänyt ja harvoin käyttänytkin. Ei tähän osaa kukaan muu vastata kuin sinä itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin, arvon tavarataiturit. Kaksi vanhaa polkupyörää olisi varastossa, toinen lasten ja toinen miesten, kummastakin renkaat tyhjät ja mahdollisesti muutakin vikaa.
Mieluummin ronttaisin nuo jonnekin kuin päästäisin ketään kotiini niitä töllistelemään. Mutta minne ne voi viedä?
Laitat nettiin annetaan-ilmoituksen ja odotat, kohta joku hakee ne pois. Monet ottaa vastaan, kunnostaa ja myy eteenpäin. Säästyt kuskaamisen vaivalta. Ja isoissa kaupungeissa jossa pyörärosvot rellestää, nämä vanhat ja surkeannäköiset on varmimpia ajokkeja, jotka voi olla vaikka lukosta auki eikä kellekään kelpaa.
Kyllä kelpaavat, pyörävarkauksien yleinen tyyppi on baaripyörä. Ajamisen jälkeen menopeli hylätään ja pöllitään seuraavalla kerralla taas uusi.
Itse pääsin vanhasta pyörästäni eroon jättämällä sen lukko auki pyörätelineeseen keskustan liepeillä perjantai-iltana. Aamuun mennessä oli kadonnut. Tämä toki toimii vain ajokelpoisten pyörien kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys!
Mitä te muut olette tehneet opinnäytetöillenne? Minulla on siis vuosia vanha AMK:n opinnäytetyö nätisti kansiin printattuna, koska koulu vaati paperisen kopion, ja sitten palautti sen minulle arvostelun jälkeen. Hyvin käytetty rahaa tuohonkin, digiaikakautena...
Ikinä en ole sitä tarvinnut. Kuitenkin jotenkin arastelen heittää sitä poiskaan, oli sen tekeminen sen verran tuskanhikeä aiheuttavaa aikoinaan. Sain siitä arvosanan 5, ja olen tietysti ylpeä siitä.
Mutta kun se sama opinnäytetyö on netissä kaikille julkisena, luullakseni varmassa tallessa, joten mitä minä teen paperiversiolla? Se on kuitenkin AMK opinnäytetyö, eikä mikään väitöskirja.
Mitä te muut ootte tehneet?
Olen säästänyt oman graduni. Levykkeen sentään heitin jo pois, eipä sitä sieltä korpulta olisi pois saanutkaan. Minulla se menee muistoesineiden kategoriaan. Olin ihan epätoivoinen sen kanssa ja sitten vain jotain napsahti kohdilleen ja sain sen nopeasti tehtyä pitkän vitkuttelun jälkeen. Gradusta on niin pitkä aika, että sitä ei ole netissä.
Se on siis onnistumisen symboli ja tavara johon liittyy joku kiva kokemus. Ylioppilaslakin olen sen sijaan vienyt kylmästi kirpparille, en ole koskaan lätsästä pitänyt ja harvoin käyttänytkin. Ei tähän osaa kukaan muu vastata kuin sinä itse.
Totta tuokin. Ylioppilaslakin lahjoitin Hopelle muutama vuosi sitten, koska huomasin etten käytä sitä vapputorilla ja se vei vain tilaa kaapissa. Mielummin annoin sen jollekulle vähävaraiselle, eikä mulla selvästikään ole tunnesiteitä lakkiin. Päätös oli silloin helppo, kunhan vain pohti asiaa minuutin.
Mitä opinnäytetyöhön tulee, niin selvästi se on tärkeämpi ja tunteita herättävämpi asia minulle, joten se saa mennä muistolaatikkoon vielä hetkeksi. Katsotaan joskus sitten tilannetta uudestaan.
Kiitos ajatuksistanne!
Katso youtubesta joku cleaning motivation -video. Lisää vielä hakusanaksi wardrobe.
Voi että kun olisikin vaatenhuone ja saisi vaatteet noin nätisti esille!