Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (20675)
Minimalisti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä se on se pohjimmainen seikka, mitä tavaroissa ahdistaa?
Itselläni ainakin se, että jokainen esine / asia elämässä vaatii minulta jonkinlaista energiaa. Ymmärrän, että tämä voi kuulostaa tyhmältä, mutta kun elämä on monilta muilta osin kuormittavaa, en kaipaa ylimääräistä kuormaa.
Jotkin esineet / asiat vaativat "huoltoa", esim. kasveja pitää kastella / vaihtaa multaa, elektroniikkaa tarvitsee ladata ja päivittää ja koristetyynyjen päällisiä pestä ainakin silloin tällöin. Toiset esineet vaativat energiaa ihan vaan sellaisinaan olemalla esim. siivotessa, kun pitää siirrellä / nostella esineitä vaikkapa pölyjä pyyhkiessä.
Tietysti jotkin esineet antavat minulle käyttöarvonsa tai tunnearvonsa myötä niin paljon, että "annan anteeksi" tämän energian/vaivannäön, jota ne minulta vaativat (esim. puhelinta tarvitsee ladata, mutta teen sen, koska puhelin antaa minulle käyttöarvoa).
Jotkin esineet kuluttavat myös henkisesti, esim. lahjaksi saadut tavarat, joista et pidä, mutta joita koet velvollisuudeksesi pitää esillä.
Kun on valmis luopumaan itselleen energiasyöpöiksi ymmärtämistään esineistä / asioista / yhteiskunnan vaatimuksista / ajankäyttötavoista (jopa ihmisistä), vapauttaa elämäänsä tilaa asioille, joista oikeasti nauttii. Esimerkiksi meidän perheemme muutti asutusalueelta 0,1 hehtaarin tontilta 160 neliön talosta peltojen keskelle 4 hehtaarin tontille 120 neliön taloon. Sisällä turhien neliöiden siivoamisen sijaan vietämme nyt kaikki aikaa pihalla :)
Puhut täyttä asiaa. Tosin mua ahdistaisi valtavan tontin jatkuva huolto. Kyllä siihenkin tarvitaan yhtä sun toista tavaraa tai sit antaa vaan rehottaa. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä se on se pohjimmainen seikka, mitä tavaroissa ahdistaa?
Siivous - jos istuu tyhjässä kodissa mopin kanssa on siivous helpointa. Jos taas on isot kokoelmat, niiden siivoukseen saa käytettyä kaiken vapaa-ajan.
Huolto - lataaminen, öljyäminen, korjaaminen, puhdistaminen, peseminen.
Säilytys - voiko säilyttää varastossa, mahtuuko kaappiin, mihin laitan, pitää järjestää kaapit, mitä tuollakin laatikossa on.
Tavarat joista et pidä - syyllisyys, mummolta saatu ruma vaasi, pitäisi korjata, oli niin kallis.
Tavarat joita et käytä - haaveet, niin haluaisin opetella maalaamaan, kyllä minäkin leipoisin, meidän suvussa on aina itse korjattu ja rakennettu, voihan tätä joskus tarvita, olisi sekin projekti.
Visuaalinen sotku - mihin katse kiinnittyy. Tämä vähän hankalampi selittää, mutta jos et ajattele lainkaan käytännöllisyyttä ja tyhjennät keittiön tasot tavaroista, näyttääkö paremmalta? Tuntuuko rauhallisemmalta olla tilassa? Eli näkyvillä vain valitut esineet. Muut piilossa, paitsi jos niitä tarvitsee joka päivä, kuten kahvinkeitin ja paahdin. Ilmeisesti näkyvä teksti ahdistaa monia, samoin värien ja muotojen sekamelska. Se, tunne, jonkun kotona, että onhan täällä tosi nättiä, mutta en omaan kotiini haluaisi. Toiselle on paras sairaalamainen tyhjyys ja toiselle intilainen runsaus.
Vierailija kirjoitti:
Kun tyttö muutti pois kotoa hänen huoneestaan tuli lähes tyhjä varmaan puoli vuotta kun meni rupesi huoneeseen kertyä vaatekaappeja ja mä valtasin tuonkin huoneen, nyt näyttää jo varastolta tuokin huone. Mutta kunhan saadaan vierashuoneen, remontointi joskus tehty olen toiveikas että tuo toinen huone tyhjenee no ainakin yhdellä kulmasohvalla.
Ja yritän kuitenkin vähentää kokoajan turhaa tavaraa, vaikka se onkin niin vaikeaa minulle olen kyllä sanonut että jos hommataan pari kaappia joihin voin tavarat laittaa siististi tuonne tytön vanhaan huoneeseen niin eihän niitä sieltä näe ja kun ei tuota huonetta muuten mihinkään enää käytetä, miksi pitää olla niin autio tuo huone jos sekin vain on?
==========
Tein aikuisen tyttäreni huoneesta työhuoneeni. Siellä ovat nyt opiskelu- ja harrastustavarani.
Jos meillä olisi monta lasta ja näitten huoneet (vaikka 4 kpl) jäisivät tyhjiksi, niin varmaankin muuttaisimme pienempään asuntoon, emmekä pitäisi niitä tyhjiä huoneita varastoina turhalle tavaralle.
No meillä on vain 2 lasta ja tosiaan kun tyttö muutti pois, huone oli tuon puolivuotta tyhjä vain sänky ja pari kaappia kirjoituspöytä ja poljettava ompelukone, isäntä piti tuosta huoneesta kun oli tilaa... No hommattiin olohuoneeseen isompi kulmasohva, tuo vanha käytännöllisempi kulmasohva muutti ensin "tytön"huoneeseen isäntä sanoi huoneen näyttävän ahtaalta vein kirjoituspöydän pois, ei kuulemma auttanut (tuon puolenvuoden aikana tuossa huoneessa ei ollut käynyt ketään muu kuin minä imuroimassa huoneen)
No vein poljettavanompelukoneen myös pois
Ei kuulemma auttanut oli ahdas. Tuosta alkoi tavara paljous tyhjistä vaatekaapeista tuli taas mielestäni ihan hyvä paikka laittaa sinne jotain siirsin vaatehuoneesta talvivaatteet pariin tankokaappiin yhteen hyllykaappiin muutti uimakamppeet ja muutkin kesä kamppeet, hyllykaappiin luistimet ja makuupussit. Mutta kun huone oli jo "menetetty" siirsin sinne myös pinon pahvilaatikossa olevia käyttämättömiä Tupperware kippoja ja (nuo 3 muovilaatikkoa marjastus kamppeet, kakkukuvun) tälläinen meidän romuhuone on
Edelleen mietin vain että kunhan vierashuoneen saisi rempattua, niin tuo sohva lähtisi sinne. Eikä tarvisi välttämättä sinne ostaa mitään sänkyjä kun tuossa kulmasohvassa ennenkin on meillä "vieraat" nukkuneet no olen kyllä itsekin monesti siinä nukkunut
Vierailija kirjoitti:
Minimalisti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä se on se pohjimmainen seikka, mitä tavaroissa ahdistaa?
Itselläni ainakin se, että jokainen esine / asia elämässä vaatii minulta jonkinlaista energiaa. Ymmärrän, että tämä voi kuulostaa tyhmältä, mutta kun elämä on monilta muilta osin kuormittavaa, en kaipaa ylimääräistä kuormaa.
Jotkin esineet / asiat vaativat "huoltoa", esim. kasveja pitää kastella / vaihtaa multaa, elektroniikkaa tarvitsee ladata ja päivittää ja koristetyynyjen päällisiä pestä ainakin silloin tällöin. Toiset esineet vaativat energiaa ihan vaan sellaisinaan olemalla esim. siivotessa, kun pitää siirrellä / nostella esineitä vaikkapa pölyjä pyyhkiessä.
Tietysti jotkin esineet antavat minulle käyttöarvonsa tai tunnearvonsa myötä niin paljon, että "annan anteeksi" tämän energian/vaivannäön, jota ne minulta vaativat (esim. puhelinta tarvitsee ladata, mutta teen sen, koska puhelin antaa minulle käyttöarvoa).
Jotkin esineet kuluttavat myös henkisesti, esim. lahjaksi saadut tavarat, joista et pidä, mutta joita koet velvollisuudeksesi pitää esillä.
Kun on valmis luopumaan itselleen energiasyöpöiksi ymmärtämistään esineistä / asioista / yhteiskunnan vaatimuksista / ajankäyttötavoista (jopa ihmisistä), vapauttaa elämäänsä tilaa asioille, joista oikeasti nauttii. Esimerkiksi meidän perheemme muutti asutusalueelta 0,1 hehtaarin tontilta 160 neliön talosta peltojen keskelle 4 hehtaarin tontille 120 neliön taloon. Sisällä turhien neliöiden siivoamisen sijaan vietämme nyt kaikki aikaa pihalla :)
Puhut täyttä asiaa. Tosin mua ahdistaisi valtavan tontin jatkuva huolto. Kyllä siihenkin tarvitaan yhtä sun toista tavaraa tai sit antaa vaan rehottaa. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle.
No sepä just, kun me viihdytään pihalla eläinten kanssa, niin nautiskellaan mielummin tästä! Osa on tietysti peltoa ja metsää meillä, että ei mitään rikkaruohojen kitkemistä aamusta iltaan :)
Mutta parasta tässä juuri onkin se, että kun irrottaa näistä olettamuksista, miten asioiden "kuuluu olla", niin voi valita omanlaisensa elämäntyylin ja tehdä töitä sen verran että elättää itsensä. Ei ole pakko jatkuvalla syötöllä ostaa uusia tuikkukippoja ja viimeisen villityksen vaatteita, jos ne ei itselle ole tärkeimpiä.
Käyttäjä38638 Hajurohmo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh varmasti sitä tavaran määrää, kun on enemmän lapsia. Pitää olla kaikille sopivat käyttötavarat, jemmassa välikokoja, jatkuvasti pitää ostaa niitä mitä ei jo kaapissa ole ja jossain välissä myydä/lahjoittaa kaikille pieniä.
Yhden lapsenkin kanssa välillä tuntuu, että ainakin yhden tutkinnon verran on on aivokapasiteettia syöty pelkkään tavaran hallintaan, kodin ylläpitoon ja menojen seurantaan.Parisuhteessa on juuri se haaste, että pitää molempien tehdä kompromissejä ja sen joka pääsee ensin jyvälle turhan tavaran poistosta odottaa, josko se toinenkin innostuisi.
Uskoisin, että keskimäärin naisilla on tässä helpompaa. Useimmin naiset ovat kuitenkin se joka on kiinnostuneempi kodin sisustuksesta, miehet taas ovat niitä jotka sanovat, että kunhan sohva osoittaa tv:tä kohti, enkä pidä vihreästä. Minä ainakin sisustusintoilijana olen muutaman miehen kanssa asuessa ja kavereiden kanssa puhuessa törmännyt tähän. Osa miehistä on sillä tavalla tarkempia, että mitä eivät halua ja osalle kaikki on ok. Toki poikkeuksia on myös paljon, oma isänikin tykkää kierrellä kirpputoreja ja etsiä antiikkikalusteita ja hän on hyvin tarkka siitä mitä haluaa.
Näin ollen useimmin lähtötilanne on se, että miehellä on joku varasto ja sisällä muutama kaappi täynnä omia tavaroitaan ja nainen saa kohtuu vapaasti karsia muut. Taas toisin päin, kun karsimista tekee mies, niin lähes mihinkään näkyvillä olevaan ei hän saa koskea. Eli vaikka miten karsii, niin silti olohuone on täynnä turhaa koriste-esinettä ja sisustustyynyä, keittiön kaapit tursuvat mummojen vanhoja kuppeja ja arabian keräilysarjoja, eikä elämä helpotu lainkaan.Itsekin tavaroiden karsimisesta innostuneena olisin hyvin skeptinen, jos mies alkaisi yksin tekemään sitä hommaa, vaikka itse olen vuosia yksin hoitanut. Tosin kaiken poistettavan olen ensin laittanut laatikkoon ja kysynyt onko siellä mitään hänelle tärkeää ja jos on sieltä jotain halunnut säästää, on sille tehty tilaa.
Se, onko tavarasta pääsemisen tarpeen oivaltaminen helpompaa naiselle vai miehelle, vähän riippuu...
Tavaraholismi on kuin peliriippuvuus. Se voi ottaa valtaansa niin miehen kuin naisenkin. Se on kuin aineiden vaikutuksessa oleminen [josta itselläni ei - onneksi - ole kokemusta]. Pystyn ymmärtämään sen, että henkilö jonka tuo riippuvuus on ottanut valtaansa, on samankaltaisessa tilassa kuin olisi mömmöissä: ei kykene ajattelemaan selkeästi eikä järkevästi eikä SUHTEUTTAMAAN asioita.
Ja tavaraholismi ei ole irrallinen asia, vaan se on OIRE jostakin muusta. Jokin tunnetasolla oleva tarve, joka pakottaa etsimään jonkinlaista "turvaa". turvallisuudentunnetta tavarasta.
Mutta toivon sydämestäni, että nämäkin sivut olisivat monille herätyksenä... Ihminen tulee toimeen yllättävän vähillä tavaroilla.
Ihminen todella tulee yllättävän vähillä tavaroilla toimeen.
Heräsin tässä yksi päivä siihen että olen karsinut vaatteeni, mutta kaiken maailman epämääräistä kynttiläkippoa ja pölynkerääjäkoristeita on vähän joka puolella säilytyksessä. Vaatteeni konmaritin eli kasasin kaiken samaan läjään ja lajittelin. Koristeisiin en ole sitä tehnyt. Nyt kerään ruokapöydälle kaiken kodin koristesälän mikä ei ole käytössä ja myyn könttänä että helpottaa kerralla.
Kun aloin nostelemaan niitä pöydälle niin ihmettelin samalla mikä vimma on ollut kerätä jotain iittalan erilaisia tuikkukippo ja pilvin pimein. Jostain kaivelin niitä fiiliksiä että joku on ollut uutuus, joku taas lempiväriä, jonkun olen saanut lahjaksi. Arviolta näistä mitä olen nyt saanu kaiveltua esiin käytössä on ehkä 5% kaikesta mitä on. Ja koko ajan on ongelmia mihin ne mahtuisi.
Mulla on ihan selvästi joitain sokeita pisteitä. Jossain vaiheessa keräsin kaiken maailman koreja ja niitä putkahtelee esiin vähän joka paikasta. Esm leipäkoria meillä käytetään kerran vuodessa, jouluna.
Olenko ostellut näitä kun olen unohtanut että kotona on jo kaikki mitä tarvitsen vai olenko pyörinyt kaupoissa kuluttamassa aikaani? Ostanut vain ostamisen ilosta. Mikä paradoksi kun miettii miten nyt kipuilen näiden tavaroiden kanssa!
Tunnen kuitenkin olevani jo lähellä nollapistettä. Sitä tilannetta jossa kaikki naksahtaa päässäni kohdalleen tämän tavara-asian suhteen. Sen jälkeen on helppo luopua ihan kaikesta mikä ei tuo iloa. Minusta tuntuu että kyse on niin paljon muustakin kuin tavarasta. Kun saan irrotettua otteeni itselleni turhasta tavarasta, niin myös muut turhat asiat elämässäni saavat lähteä ja vain olennainen jää.
Tavara on niin paljon muutakin kuin tavaraa. Kuten joku aiemmin sanoi tavara sitoo tilaa, energiaa ja mahdollisuuksia. Minusta on tuntunut jo pitkään siltä, että kaikki tämä tavara vaatii minulta aikaa ja voimia ja huomiota ja tilanne on kääntynyt niin että minusta tuntuu että tavarani omistavat minut. Haluan niin olla vapaa tästä itselleni tarpeettoman tavaran hilloamisesta. Se imee minusta energiaa ja vie aikaa oikeasti tärkeiltä asioilta. Kun tiedän tämän kaiken, niin kysymys onkin: mikä on se seuraava asia mikä tulee käsittelyyn kun saan tämän hoidettua.
Olen yrittänyt sisäistää Konmarin ajatusta, että roina ei ole koskaan vaan roinaa, vaan se estää meitä käsittelemästä oikeasti tärkeitä asioita. Useinhan näissä hoarderohjelmissa ihmisillä on ollut todella isoja käsittelemättömiä asioita hamstraamisen takana. Ero, perheenjäsenen kuolema, keskenmeno tms. Mieli on ajatellut että kiinnitetään huomio tähän tavarakasaan niin kipeämmät asiat peittyvät sen alle, eikä niitä tarvitse käsitellä.
Olenko niin sokea, että myös minulla on tässä irtipäästämisen vaikeuden takana joku perustavanlaatuinen ongelma. Minusta tuntuu, että näen sen kohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tyttö muutti pois kotoa hänen huoneestaan tuli lähes tyhjä varmaan puoli vuotta kun meni rupesi huoneeseen kertyä vaatekaappeja ja mä valtasin tuonkin huoneen, nyt näyttää jo varastolta tuokin huone. Mutta kunhan saadaan vierashuoneen, remontointi joskus tehty olen toiveikas että tuo toinen huone tyhjenee no ainakin yhdellä kulmasohvalla.
Ja yritän kuitenkin vähentää kokoajan turhaa tavaraa, vaikka se onkin niin vaikeaa minulle olen kyllä sanonut että jos hommataan pari kaappia joihin voin tavarat laittaa siististi tuonne tytön vanhaan huoneeseen niin eihän niitä sieltä näe ja kun ei tuota huonetta muuten mihinkään enää käytetä, miksi pitää olla niin autio tuo huone jos sekin vain on?==========
Tein aikuisen tyttäreni huoneesta työhuoneeni. Siellä ovat nyt opiskelu- ja harrastustavarani.
Jos meillä olisi monta lasta ja näitten huoneet (vaikka 4 kpl) jäisivät tyhjiksi, niin varmaankin muuttaisimme pienempään asuntoon, emmekä pitäisi niitä tyhjiä huoneita varastoina turhalle tavaralle.
No meillä on vain 2 lasta ja tosiaan kun tyttö muutti pois, huone oli tuon puolivuotta tyhjä vain sänky ja pari kaappia kirjoituspöytä ja poljettava ompelukone, isäntä piti tuosta huoneesta kun oli tilaa... No hommattiin olohuoneeseen isompi kulmasohva, tuo vanha käytännöllisempi kulmasohva muutti ensin "tytön"huoneeseen isäntä sanoi huoneen näyttävän ahtaalta vein kirjoituspöydän pois, ei kuulemma auttanut (tuon puolenvuoden aikana tuossa huoneessa ei ollut käynyt ketään muu kuin minä imuroimassa huoneen)
No vein poljettavanompelukoneen myös pois
Ei kuulemma auttanut oli ahdas. Tuosta alkoi tavara paljous tyhjistä vaatekaapeista tuli taas mielestäni ihan hyvä paikka laittaa sinne jotain siirsin vaatehuoneesta talvivaatteet pariin tankokaappiin yhteen hyllykaappiin muutti uimakamppeet ja muutkin kesä kamppeet, hyllykaappiin luistimet ja makuupussit. Mutta kun huone oli jo "menetetty" siirsin sinne myös pinon pahvilaatikossa olevia käyttämättömiä Tupperware kippoja ja (nuo 3 muovilaatikkoa marjastus kamppeet, kakkukuvun) tälläinen meidän romuhuone on
Edelleen mietin vain että kunhan vierashuoneen saisi rempattua, niin tuo sohva lähtisi sinne. Eikä tarvisi välttämättä sinne ostaa mitään sänkyjä kun tuossa kulmasohvassa ennenkin on meillä "vieraat" nukkuneet no olen kyllä itsekin monesti siinä nukkunut
Opettelisit hyvä ihminen käyttämään välimerkkejä oikein. Kirjoitat kamalaa pötköä ilman, että tekstiin juuri eksyy pilkkuja tai pisteitä oikeille paikoilleen. Tarinaasi on kiinnostava lukea sisällön vuoksi mutta jää helposti lukematta, kun on muuten niin huonosti kirjoitettu :(
Muutan viim 1,5 v päästä.
On ihanaa, kun tiedän huonekalut riittävät jne.
Karsintaa tehdään vain terassitavaroista, uudessa on parveke, mutta painavia sinne ei voi viedä.
Esikoinen tykkää minimalistista, kuopus ei. En puutu heidän huoneisiinsa. Mutta joka toinen torstai, kun pakkaavat viikoksi tavarat ja jään yksin viikoksi, silloin oma huone pitää olla siisti.
Itse heti pe pesen lakanat ja pyyhin tasot. Viikon päästä petaan sängyt ja imuroin.
Huoneiden ovet ovat muuten koko viikon kiinni.
Pienellä tavaramäärällä pärjää, ei tule ostettua mitään. Kävin pari pv sitten rustassa. Ystäväni osti puutarhahanskat ja kukkapussilakanat. Ihasteli hintaa.
Minulla on paljon kauniita pussilakanoita ja etenkin viime vuonna löysin paljon halpoja kumihanskoja. Ihmiset käytti niitä kerran kaupassa ja heutti roskiin
Pärjään niiden kanssa loistavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä se on se pohjimmainen seikka, mitä tavaroissa ahdistaa?
Mä en halua ympärilleni mitään turhaa. Tavaraa tarvitsee aina vähintäänkin säilyttää jossain eli se vie tilaa. Mieluummin säilön kaapeissa ja komeroissa vain tarpeellisia juttuja, jolloin säilytyskalusteita ei tarvitse paljoa ja etsimänsä löytää helposti.
Kodin ylläpito on helppoa, kun aikaa ei kulu ylimääräisen tavaran siirtelyyn ja puhdistamiseen.
En halua ostaa tarpeetonta, koska siihen kuluu minulla rahaa ja valmistukseen ja kuljetukseen kuluu energiaa ja luonnonvaroja.
Haluan, että ympäristöni on hallinnassani siten, että tiedän mitä missäkin on ja tavarat palvelevat elämääni ja toimintaani ja selviän mahdollisimman vähällä vaivalla niiden huoltamisesta ja säilyttämisestä.
Tässä nyt muutama ajatus jotka tulivat nopeasti mieleen.
Täällä moni puhuu että jos on paljon kaappeja ettei löydä mitään. Mielestäni jos kaappeja on tarpeeksi niin silloin on helppo löytää aina mitä tarvitsee ja itse haluaisin kaikelle omat kaapit niin että heti näkee mistä kohtaa ottaa tuon mitä tuli hakemaan.
Meillä alkaa kaapit eteisestä, Mies rakensi minulle tuonne koko seinän korkuisen kenkäkaapin josta kyllä toisiksi ylin hylly on varattu kypärille ja ajolaseille. Eteisessä on myös kaappi kylmälaukuille. Ja arkkupakasteen jonka haluaisin vaihtaa kaappipakastimeksi, mutta eipä ole nyt tuohon rahaa.
Sitten kun tullaan sisään tuosta on seuraava eteinen siinä on vaan pieni pipo, hanska, kaulahuivi kaappi.
Seuraavassa huoneessa on yksi kaappi josta en pidä siellä on itsestäni kun liikaa tavaraa tuo kaappi on sellainen että siinä ei nää hyllyjen perälle kun avaa kaapin oven mutta tuo ei meillä muita harmita koska pyytävät vain että onko meillä... Varmasti jo tietävät että tuolla on mutta...
Mutta muita kaappeja tuossa ei ole vain siivouskomero ja pyyhelipasto
Olohuoneessa meillä ei ole yhtään kaappia vain kaksi lipaston
Sauna eteisessä on vain naulakko,kaappipakastin ja arkkupakasteen no tuonkin vaihtaisin mielellään kaappimalliseksi.
Lämminhuone nimi siitä että huoneessa on leivinuuni täällä vain yksi kaappi jossa koirien peittoja ja pyyhkeitä.
Sitten tytön entinen huone 4hyllykköä ja 3 vaatekaappia
No keittiö vähän pienen sorttinen, roskis kaapit ja 2alakaappia +kattiloiden vedettävä korihässäkkä 10 yläkaappia. Haluaisin vielä keittiöön yhden kaapin johon saisi mikron, kahvinkeittimen leivänpaahtimen jne joita käytetään kokoajan mutta sellaisen väljän kaapin jossa niitä voisi käyttää myös
Pojan huone 5kaappia 3vaatekaappia
Meidän vanhempien makuuhuone molemmilla oma vaatekaappi ja miehen kirjahylly josta en itse pidä koska kirjat jne näkyvillä
Vaatehuone olen lisännyt sinne 3 hyllykköä vaikka en hyllyistä pidä pidä kuitenkin vaatehuoneen oven kiinni niin siellä avohyllyt ei minua pahemmin haittaa
Vielä haluaisin muutaman kaapin niin saisi vieläkin selkeämmin kaiken ovien taa piiloon
Mutta niin että ei tarvi etsiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tyttö muutti pois kotoa hänen huoneestaan tuli lähes tyhjä varmaan puoli vuotta kun meni rupesi huoneeseen kertyä vaatekaappeja ja mä valtasin tuonkin huoneen, nyt näyttää jo varastolta tuokin huone. Mutta kunhan saadaan vierashuoneen, remontointi joskus tehty olen toiveikas että tuo toinen huone tyhjenee no ainakin yhdellä kulmasohvalla.
Ja yritän kuitenkin vähentää kokoajan turhaa tavaraa, vaikka se onkin niin vaikeaa minulle olen kyllä sanonut että jos hommataan pari kaappia joihin voin tavarat laittaa siististi tuonne tytön vanhaan huoneeseen niin eihän niitä sieltä näe ja kun ei tuota huonetta muuten mihinkään enää käytetä, miksi pitää olla niin autio tuo huone jos sekin vain on?==========
Tein aikuisen tyttäreni huoneesta työhuoneeni. Siellä ovat nyt opiskelu- ja harrastustavarani.
Jos meillä olisi monta lasta ja näitten huoneet (vaikka 4 kpl) jäisivät tyhjiksi, niin varmaankin muuttaisimme pienempään asuntoon, emmekä pitäisi niitä tyhjiä huoneita varastoina turhalle tavaralle.
No meillä on vain 2 lasta ja tosiaan kun tyttö muutti pois, huone oli tuon puolivuotta tyhjä vain sänky ja pari kaappia kirjoituspöytä ja poljettava ompelukone, isäntä piti tuosta huoneesta kun oli tilaa... No hommattiin olohuoneeseen isompi kulmasohva, tuo vanha käytännöllisempi kulmasohva muutti ensin "tytön"huoneeseen isäntä sanoi huoneen näyttävän ahtaalta vein kirjoituspöydän pois, ei kuulemma auttanut (tuon puolenvuoden aikana tuossa huoneessa ei ollut käynyt ketään muu kuin minä imuroimassa huoneen)
No vein poljettavanompelukoneen myös pois
Ei kuulemma auttanut oli ahdas. Tuosta alkoi tavara paljous tyhjistä vaatekaapeista tuli taas mielestäni ihan hyvä paikka laittaa sinne jotain siirsin vaatehuoneesta talvivaatteet pariin tankokaappiin yhteen hyllykaappiin muutti uimakamppeet ja muutkin kesä kamppeet, hyllykaappiin luistimet ja makuupussit. Mutta kun huone oli jo "menetetty" siirsin sinne myös pinon pahvilaatikossa olevia käyttämättömiä Tupperware kippoja ja (nuo 3 muovilaatikkoa marjastus kamppeet, kakkukuvun) tälläinen meidän romuhuone on
Edelleen mietin vain että kunhan vierashuoneen saisi rempattua, niin tuo sohva lähtisi sinne. Eikä tarvisi välttämättä sinne ostaa mitään sänkyjä kun tuossa kulmasohvassa ennenkin on meillä "vieraat" nukkuneet no olen kyllä itsekin monesti siinä nukkunut
Opettelisit hyvä ihminen käyttämään välimerkkejä oikein. Kirjoitat kamalaa pötköä ilman, että tekstiin juuri eksyy pilkkuja tai pisteitä oikeille paikoilleen. Tarinaasi on kiinnostava lukea sisällön vuoksi mutta jää helposti lukematta, kun on muuten niin huonosti kirjoitettu :(
Emme voi tietää, miksi kirjoittaja kirjoittaa juuri näin. Kaikki me ilmaisemme itseämme toisistamme eroavin tavoin. Minusta on ilkeää kommentoida tuolla lailla jonkun kirjallista ilmaisua. Keksin tältä istumalta monta syytä, miksi omatkin kirjoitukseni ovat välillä vähemmän sujuvia. Joskus kirjoitan kielellä, joka ei ole äidinkieleni. Toisinaan en pysty keskittymään kunnolla milloin mistäkin syystä. Joskus on tärkeää saada viesti nopeasti lähtemään. Joskus uskon lukijan olevan ystävällinen ja puolellani ja keskittyvän sisältöön eikä ulkomuotoon. Eihän tavarapaljous-ketjuun kirjoittamisen tarvitse olla mikään kirjoittamisen taidonnäyte! Jos kirjoitan hämärässä, en edes näe kunnolla mustan näppikseni merkkejä. Jollain voi olla lukihäiriö - ei siihen auta närkästyneet kehotukset "opettele käyttämään välimerkkejä". Pääasia että tulee ymmärretyksi! Etsitään mieluummin se sisältö ja kunnioitetaan muita ihmisiä vertaisinamme tässä ketjussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja hei, mun lainauskin heilahti :-) Mutta mitä siitä? T: 6533
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tyttö muutti pois kotoa hänen huoneestaan tuli lähes tyhjä varmaan puoli vuotta kun meni rupesi huoneeseen kertyä vaatekaappeja ja mä valtasin tuonkin huoneen, nyt näyttää jo varastolta tuokin huone. Mutta kunhan saadaan vierashuoneen, remontointi joskus tehty olen toiveikas että tuo toinen huone tyhjenee no ainakin yhdellä kulmasohvalla.
Ja yritän kuitenkin vähentää kokoajan turhaa tavaraa, vaikka se onkin niin vaikeaa minulle olen kyllä sanonut että jos hommataan pari kaappia joihin voin tavarat laittaa siististi tuonne tytön vanhaan huoneeseen niin eihän niitä sieltä näe ja kun ei tuota huonetta muuten mihinkään enää käytetä, miksi pitää olla niin autio tuo huone jos sekin vain on?==========
Tein aikuisen tyttäreni huoneesta työhuoneeni. Siellä ovat nyt opiskelu- ja harrastustavarani.
Jos meillä olisi monta lasta ja näitten huoneet (vaikka 4 kpl) jäisivät tyhjiksi, niin varmaankin muuttaisimme pienempään asuntoon, emmekä pitäisi niitä tyhjiä huoneita varastoina turhalle tavaralle.
No meillä on vain 2 lasta ja tosiaan kun tyttö muutti pois, huone oli tuon puolivuotta tyhjä vain sänky ja pari kaappia kirjoituspöytä ja poljettava ompelukone, isäntä piti tuosta huoneesta kun oli tilaa... No hommattiin olohuoneeseen isompi kulmasohva, tuo vanha käytännöllisempi kulmasohva muutti ensin "tytön"huoneeseen isäntä sanoi huoneen näyttävän ahtaalta vein kirjoituspöydän pois, ei kuulemma auttanut (tuon puolenvuoden aikana tuossa huoneessa ei ollut käynyt ketään muu kuin minä imuroimassa huoneen)
No vein poljettavanompelukoneen myös pois
Ei kuulemma auttanut oli ahdas. Tuosta alkoi tavara paljous tyhjistä vaatekaapeista tuli taas mielestäni ihan hyvä paikka laittaa sinne jotain siirsin vaatehuoneesta talvivaatteet pariin tankokaappiin yhteen hyllykaappiin muutti uimakamppeet ja muutkin kesä kamppeet, hyllykaappiin luistimet ja makuupussit. Mutta kun huone oli jo "menetetty"siirsin sinne myös pinon pahvilaatikossa olevia käyttämättömiä Tupperware kippoja ja (nuo 3 muovilaatikkoa marjastus kamppeet, kakkukuvun) tälläinen meidän romuhuone on
Edelleen mietin vain että kunhan vierashuoneen saisi rempattua, niin tuo sohva lähtisi sinne. Eikä tarvisi välttämättä sinne ostaa mitään sänkyjä kun tuossa kulmasohvassa ennenkin on meillä "vieraat"nukkuneet no olen kyllä itsekin monesti siinä nukkunutOpettelisit hyvä ihminen käyttämään välimerkkejä oikein. Kirjoitat kamalaa pötköä ilman, että tekstiin juuri eksyy pilkkuja tai pisteitä oikeille paikoilleen. Tarinaasi on kiinnostava lukea sisällön vuoksi mutta jää helposti lukematta, kun on muuten niin huonosti kirjoitettu :(
Opettelisit hyvä ihminen käyttämään välimerkkejä oikein. Kirjoitat kamalaa pötköä ilman, että tekstiin juuri eksyy pilkkuja tai pisteitä oikeille paikoilleen. Tarinaasi on kiinnostava lukea sisällön vuoksi mutta jää helposti lukematta, kun on muuten niin huonosti kirjoitettu :(
Jos tarkoitat minua, että puuttuu, tai .tai on ne on väärissä paikoissa.
On tekstini jo selkeytynyt paljon aijemmasta ajasta kun kirjoitin usein ilman välilyöntejä.
Minulla kyllä on lukihäiriö, ja yritän lukea moneen kertaan tekstini läpi ja lisätä puuttuvia sanoja tai välejä.
En myöskään ollut koulussa hyvä äidinkielessä (no en oikein missään lukuaineessa)
Mutta yritin ja pääsin aina läpi välillä oli huomioitu lukihäiriöni ja sain tehdä kokeita suullisesti.
Mutta tuolloin välttelin aina kirjoittamista. Kun oli niin vaikeaa ja epäselvää.
Eniten kouluajan kokeista harmittaa edelleen kun sain miinuspiteen nimeni väärin kirjoituksesta vaikka puuttui vain 1 r kirjain. Ei kuitenkaan ollut tehtävä tuo nimi.
Ainoa jossa äidinkielessä onnistuin oli kaunis kaunokirjoitus en ole edes opetellut tekstaus kirjaimia .
Ja kyllä inhoan tätä ennakoivaa teksti syöttöä vaikka siitä on aina välillä hyötyäkin mutta myös haittaa.
Ja edelleen haaveilen tuon vierashuoneen remontista olen kyllä jo monta vuotta siitä haaveillut, mutta tuskin tuo tässä elämässä valmistuu, vaikka isäntä välillä sitä lupaileekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä voi nyt joku tunnistaa, jos joku tuttu lukee, mutta en jaksa välittää.
Itse olen vuosia karsinut tavaraa pois, meitä on 5 ja asumme pienessä asunnossa, oikeasti tarve olisi kaksi makuuhuonetta lisää, mutta se ei ole nyt mahdollista. Olen käytännössä karsinut yksin, mies höpöttää vain aina, että täytyy karsia, täytyy karsia, että saamme tilaa. No en apuja saa ja itse en käsivammani takia pysty nostelemaan mitään painavaa.
Nyt jouluna sitten sain totaalisen raivon miehelleni tavarapaljouden ja lahjojen vuoksi. Hän oli oikein kertonut auliisti anopilleen, että meillä on tämän ja tämän sarjan astiaa, pyyhettä, lakanaa jne. Olen vuosia niistäkin puhunut, että näitä on LIIKAA jokaista sorttia. No enkös minä lahjaksi saa sitten näitä.. Ja mielestäni lahjan kuuluu olla henkilökohtainen, ei kaikille yhteinen kuten parisängyn lakanat ja astiat joita sain. Mieskin tosin sai tarpeetonta rojua ja häntä harmitti omalta osaltaan se myös.
Lapsemme sai turhaa rojua. Meillä on vanhimmat lapset kaksoset ja ovat jo niin isoja etteivät enää leiki pahemmin, mutta eivät ole teinejäkään. He saavat aina jonkun tylsän pelin, joka on suunnattu aikuisille.
Nuorimmainen on tyttö, joka ei leiki muilla kuin Brion junilla. Sen tietävät sukulaiset hyvin ja mitä hän saikaan lahjaksi? Nuken tarvikkeita.
Ja nämä kaikki perheeltä, joiden mukaan lahja on lahja. Eli sen ei tarvitse olla lähellekään mieluista vai? Olen todella tyrmistynyt ja pettynyt. Ja me otettaisiin jokainen mieluiten vastaan vaikka lahjakortti S ryhmänkauppaan, K kauppoihin jne tai vaikka vain suklaalevykin riittäisi muistamiseen, mutta ei.
Ja tämän viestin ei todellakaan ollut tarkoitus olla vain narinaa lahjoista vaan pointtina se, että olen niin uupunut yksin järkkäämään ja karsimaan. Olen niin uupunut jotenkin. Onko ketään samallalailla tuntevaa, josta tuntuu, että tavarat vain valtaa kaiken ja hukut niiden alle (oikeasti ei hukuta, ei olla kuitenkaan pahimpia hoardereita, mutta vertauskuvallisesti), siivoaminen on aina yksi iso projekti kun kukaan muu ei saa paikoilleen tavaraa jne..
Meilläkin tuntuu, että hukun. Me tarvittaisiin kipeästi toinen kiinteä työpiste kotiin ja meillä on ihan valtava vaatehuonetila, jossa on ikkunakin. Sen työpisteen saisi helposti tuonne, jos tavarasta vähennettäisiin puolet ja mies myös myöntää tämän. Osa tavarasta on ihan tarpeellista, kuten vaikka harrastustarvikkeet ja käyttövaatteet.
Mua alkaa melkei itkettää siellä tilassa, kun siellä on vaan niin paljon kaikkea mitä kukaan ei tarvi tai käytä, mutta josta mies ei vaan voi luopua. On vanhoja läppäreitä 6, laatikollinen puhelimia, minidisc-laite, vanhoja modeemeja. Kasa levymuodossa olevia pelejä, vaikka talossa ei ole ollut vuosiin toimivaa laitetta, jolla niitä käyttää. Lehtien vuosikertoja, DVD-levyjä joissa on muovit päällä. Yhdessä pahvilaatikossa oli satoja diskettejä, joissa oli ilmeisesti jotain kopioituja pelejä nimien perusteella. Hänellä on vissiin 30 t-paitaa, joista ehkä 5 on sellaisia, että niissä voi liikkua ihmisten ilmoilla. Loput odottaa jotain remppaa tai "voihan niitä käyttää vaikka treeneissä", joissa tosin käyttää vain teknisiä paitoja. Osa on teksteistä päätellen jostain 80-luvun lopulta, mutta pois ei voi laittaa, vaikka ei se niitä ikinä käytäkkään. Miehen opiskelumateriaalit 1980-luvulta.
Olen ehdottanut siivoamista yhdessä. Perheenä. Tai, että hän vaan valitsee mitä laitetaan pois ja minä hoidan kaiken muun, mutta mies vaan suuttuu. Olen koittanut järkeilyä, että olisi oikeasti tärkeää saada se toinen työpiste, mutta tavaroista ei vaan voi keskustella.
Olen niin kyllästynyt tähän.
Nostat ne tavarat ulos sieltä, lajittele eri kasoihin (pelit, laitteet, vaatteet), vaikka miehen puolelle sängyn viereen. Laitat työpisteen komeroon ja kysyt mieheltä, että mitäs näille tavaroille tehtäisiin?
Olen tätä kokeillut, kun lapsen huoneesta piti kaappi tyhjnetää lapsen tavaroille tämän kasvettua. Aiemmin kaapissa oli miehen tavaroita. Nostin ne hänen työpisteeseensä ja ympäristöön. Ensin mies sai raivarin, koska koskin hänen tavaroihinsa. Puolen vuoden kuluttua siirsin itse ne tuohon mainittuun varastoon, koska siivoaminen oli niin hankalaa. Siellä oli just näitä diskettejä, elektroniikkaan sun muuta. Mies asetteli ne niin, että niiden joukossa kulki polku ovelle, ikkunalle jne. Ei sellaisen kanssa voi elää.
Ehdotin jopa pienvaraston hankintaa, mutta se jäi, koska miehen mielestä minun pitäisi maksaa siitä puolet. En suostunut, koska tuo roina on kaikki miehen.
Ymmärtäisin vielä jotenkin jos mies keräilisi jotain yhtä loogista asiaa. Jos vaikka kaikki tuo elektroniikka olisi vanhoja pelikonsoleita, joilla välillä pelailee ja fiilistelee, se olisi jotenkin helpompi käsittää. Nyt se on vain satunnaista tavaraa.
Useammankin kuin kerran olen meinannut vetää jonkun "tavarat tai minä"-tyylisen itkupotkuraivarikohtauksen, mutta en usko siitä syntyvän mitään kovin rakentavaa jatkoa. En mä nyt tällaisen syyn takia ala perhettä rikkoa. Kyse on selkeästi jostain psykologisesta ongelmasta, ei laiskuudesta.
Mun ongelma miehen tavaroiden kanssa on se ettei hänellä ole oikein omaa logiikkaa järjestelyyn. Itse tiedän jos jotain tavaraa etsin että mihin sen olisin loogisesti jemmannut, eli löytyy yleensä joko heti tai vähintään kolmannesta paikasta mistä katson. Mies taas ei huomaa yhtään missä säilyttää edes omia tavaroitaan joten kaikki on aina hukassa. Myös taloustavarat joita käytetään koko ajan. Juuri eilen sain hillittömän naurukohtauksen(joo hullulla on halvat huvit) kun mies oli tiskit pois laittaessaan tunkenut ison kattilan täyteen sekatavarakaappiin vaikka sillä on oma paikka kattilakaapissa jossa on siis kaikki muutkin kattilat ja pannut ja tälle isolle kattilalle selvä paikka muuten tyhjällä alahyllyllä. Jotenkin vaan se logiikka että "kattila menee kattilakaappiin" puuttuu kokonaan.
Karsii ajoittain rankalla kädellä tavaroitaan kyllä mutta esim. kun hankkiutui eroon lähes kaikista cd-levyistään niin ei tarkistanut että koteloissa oli oikeat levyt ja sitten myöhemmin suuttui kun oli heittänyt lempilevyjään mäkeen... Itse en ikinä ole laittanut cd:itä vääriin koteloihin niin en vaan ymmärrä... Ja joskus mäkättää mulle että joo sun tavaraa saa olla joka paikka täynnä mutta mun pitää karsia. Mun tavaraa on siiis kaikki taloudenhoitoon liittyvä ja hänen tavaransa on lähinnä viihde-elektroniikkaa ja figuriineja. Itse olen yrittänyt kyllä karsia mutta aika vaikea kun se mun roina on tosiaan melkein kaikki sellaista jolla on joku funktio eikä se istu vaan keräämässä pölyä. Ja en kyllä yleensä käske häntä karsimaan, miettimään vain että jos ei ole tällä hetkellä tarpeellista niin voisiko järjestää komeroon ettei pölyynny turhaan. Hän sitten suivaantuu ja karsii ja valittaa.... Onneksi rakkautta riittää koska kärsivällisyys on usein koetuksella;)
Joku kysyi mikä ongelma tavarapaljouden kanssa on. Kävin taannoin viikonlopun ystäväni luona, jolla on siisti koti ja tarkkaan suunniteltu harmoninen sisustus. Siellä oli jotenkin levollista ja rauhallista olla, mieli sai enemmän tilaa ajatuksille. Tulin kotiin oman sekalaisen tavarani ja levottoman sisustukseni keskelle ja kontrasti oli valtava, olo oli samantien stressaantunut. Tavoitteenani on saada tuollainen kaunis ja harmoninen koti kuin ystävälläni, sellainen missä mieli lepää ja on rauhallinen olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä se on se pohjimmainen seikka, mitä tavaroissa ahdistaa?
Se, että käsillä ja jaloissa - ihan sananmukaisesti - pyörii ja seilaa tavaraa, mikä on TARPEETONTA, tai ainakin hyvin harvoin tarvittavaa. Ja kun jotain pitäisi löytää, EN MUISTA missä kyseinen tavara on tai sitä ei jostakin muusta syystä löydy [en kyllä tiedä mikä se MUU SYY voisi olla]! Ja siivoaminen; täällä on jo aikaisemminkin tullut esille, kuinka "HELPPOA" siivoaminen on, kun tavaraa on vähän. Ei tarvitse käyttää puolta päivää tavaroiden järjestämiseen ja siivouksen "esivalmisteluun".
Haluatko/tarvitsetko lisää perusteita?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikki tämän keskustelun ahkerat! Pidätte yllä tsemppiä ainakin mulle, joka nyt olen saamattomuuden suossa.
Mutta siis tästä taas noustaan! terv tähän ketjuun joskus ahkerampina aikoina osallistunut
"Aina on notkosta noustu...", sanotaan erään pesisseuran kannustuslaulussa.
Juuri niin! Tällä palstalla on kohottava ja motivaatiota antava vaikutus. Vertaistuella on AIVAN KÄSITTÄMÄTTÖMÄN SUURI teho.
Vierailija kirjoitti:
905 - vaatteista ei tehdä pinoja, vaan jonoja. Ne viikataan siis pystyyn. Jonot eivät pysy pystyssä ilman tukea, mutta minun kaapissani on vetolaatikoita ja muutamalle perushyllylle nostin tarpeettomina lojuneita lankakoreja. Alusvaatteet ja sukkahousut viikkasin pahvilaatikoihin. YouTubesta voi katsoa konmari method -videoita, joissa tämä viikkaus havainnollistetaan. T. Palapeli
Tässä näkee itämaisen ja eurooppalaisen ajattelun eron!
Pino on siis pystysuora, kuin kerrostalo. "Jono" on vaakasuora, ehkä vähän limittäin asetellut vaatteet. Mutta tämä nyt ei kuulu varsinaiseen teemaan...
Käyttäjä38638 Hajurohmo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
905 - vaatteista ei tehdä pinoja, vaan jonoja. Ne viikataan siis pystyyn. Jonot eivät pysy pystyssä ilman tukea, mutta minun kaapissani on vetolaatikoita ja muutamalle perushyllylle nostin tarpeettomina lojuneita lankakoreja. Alusvaatteet ja sukkahousut viikkasin pahvilaatikoihin. YouTubesta voi katsoa konmari method -videoita, joissa tämä viikkaus havainnollistetaan. T. Palapeli
Tässä näkee itämaisen ja eurooppalaisen ajattelun eron!
Pino on siis pystysuora, kuin kerrostalo. "Jono" on vaakasuora, ehkä vähän limittäin asetellut vaatteet. Mutta tämä nyt ei kuulu varsinaiseen teemaan...
Jono? Eli peräkkäin? Jos rinnakkain/vierekkäin, niin mielestäni rivi. Jonossa on yhtä vähän järkeä visuaalisuuden suhteen kuin pinossa.
Riviin järjesty!
Käyttäjä38638 Hajurohmo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
905 - vaatteista ei tehdä pinoja, vaan jonoja. Ne viikataan siis pystyyn. Jonot eivät pysy pystyssä ilman tukea, mutta minun kaapissani on vetolaatikoita ja muutamalle perushyllylle nostin tarpeettomina lojuneita lankakoreja. Alusvaatteet ja sukkahousut viikkasin pahvilaatikoihin. YouTubesta voi katsoa konmari method -videoita, joissa tämä viikkaus havainnollistetaan. T. Palapeli
Tässä näkee itämaisen ja eurooppalaisen ajattelun eron!
Pino on siis pystysuora, kuin kerrostalo. "Jono" on vaakasuora, ehkä vähän limittäin asetellut vaatteet. Mutta tämä nyt ei kuulu varsinaiseen teemaan...
Pystyviikkaus on se termi, mitä haette.
Viime viikkoina olen tehnyt taas uutta raivauskierrosta ja olen tosi iloinen, kuinka hyvin olen saanut tavaroita kierrätettyä tai myytyä netissä. Kierrätyskeskus on sen verran hankalan matkan päässä että yritän lahjoittaa tai myydä kaiken Facebookissa tai Torissa. Tällä tavoin myös tiedän, että tavarat varmasti kelpaavat; kierrätyskeskukseen viedessä ei voi olla ikinä varma, haluaako niitä kukaan lopulta ottaa enkä halua kuormittaa keskuksia tavaroille, jotka joudutaan siellä hävittämään.
Vaikuttaa siltä, että Facebookin kierrätysryhmät eivät enää ole yhtä suosittuja kuin vielä muutama vuosi sitten. Marketplacella ja Torissa tavarat liikkuvat, mutta ryhmissä roskalavaryhmää lukuunottamatta on hiljaista.
Alue: Aihe vapaa
Kuka voi edes säästää kaiken tarpeettomankin. Tai niin, onhan niitä oikein "himohamstraajia", jos telkkarin antiin on uskominen. Olis kauhea sairaus tuo.