Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (20671)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ongelma päiväkirjojen kanssa. Suurimman osan olen hävittänyt, mutta joitain olen säästänyt, kun tuntuu jotenkin ikävältä, jos en yhtäkään jättäisi jäljelle. Mutta mietin, että kun kuolen (olen nuori ihminen enkä oletettavasti kuole ihan pian, mutta tästä elämästä ei koskaan tiedä), niin joku kuitenkin lukee ne sitten, ja sitä en todellakaan halua. Kirjoissa on asioita, jotka varmaan loukkaisivat läheisiäni. Joskus mietin, että laittaisin kirjat laatikkoon, jonka päälle kirjoittaisin, että hävittäkää lukematta, mutta jotenkin epäilen, että tuota toivetta ei kunnioitettaisi, vaan ihmiset uteliaisuuttaan kuitenkin lukisivat ne. Pitäisikö vain hävittää kaikki nyt kun itse sen voin tehdä? Toisaalta tiedän, että haluan aina välillä kuitenkin lukea vanhoja päiväkirjoja. Hankalaa.
Minä hävitin omat päiväkirjani. Mulla oli vaikea vaihe elämässä, ja kirjoitin silloin päiväkirjaa. Se oli yksi tapa selviytyä ja käsitellä ongelmia. En kuitenkaan todellakaan halua, että joku olisi lukenut kirjoitukseni, koska kerroin niissä sekoiluistani. Päiväkirjoista oli suuri apu aikanaan, joten niiden hävittäminen ei tuntunut kauhean pahalta. Olin niistä kuitenkin jo avun saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ongelma päiväkirjojen kanssa. Suurimman osan olen hävittänyt, mutta joitain olen säästänyt, kun tuntuu jotenkin ikävältä, jos en yhtäkään jättäisi jäljelle. Mutta mietin, että kun kuolen (olen nuori ihminen enkä oletettavasti kuole ihan pian, mutta tästä elämästä ei koskaan tiedä), niin joku kuitenkin lukee ne sitten, ja sitä en todellakaan halua. Kirjoissa on asioita, jotka varmaan loukkaisivat läheisiäni. Joskus mietin, että laittaisin kirjat laatikkoon, jonka päälle kirjoittaisin, että hävittäkää lukematta, mutta jotenkin epäilen, että tuota toivetta ei kunnioitettaisi, vaan ihmiset uteliaisuuttaan kuitenkin lukisivat ne. Pitäisikö vain hävittää kaikki nyt kun itse sen voin tehdä? Toisaalta tiedän, että haluan aina välillä kuitenkin lukea vanhoja päiväkirjoja. Hankalaa.
Minä hävitin omat päiväkirjani. Mulla oli vaikea vaihe elämässä, ja kirjoitin silloin päiväkirjaa. Se oli yksi tapa selviytyä ja käsitellä ongelmia. En kuitenkaan todellakaan halua, että joku olisi lukenut kirjoitukseni, koska kerroin niissä sekoiluistani. Päiväkirjoista oli suuri apu aikanaan, joten niiden hävittäminen ei tuntunut kauhean pahalta. Olin niistä kuitenkin jo avun saanut.
Minä myös hävitin kaikki lapsuuden/nuoruuden päiväkirjani. En halunnut niitä kenenkään lukevan. Luin ne vielä kertaalleen itse, itkin silloista minääni (vuosikymmeniä myöhemmin elämänkokemus antaa hieman toisenlaista perspektiiviä asioihin) ja heitin takkaan. Parempi hävittää itse niin tietää, ettei niitä kukaan lue.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niissä alkaa tosi nopsaan kaikenlaiset bakteerit lisääntyä enkä tieten tahtoen halua sellaisia iholleni hieroa. Suihkussa on tarkoitus puhdistua.
Onko fakta vai mutu?
Eikös ne bakteerit kuulu meidän elämään ja valuu viemäriin lopulta
Faktaa on, sen takia niitä säilöntäaineitakin kosmetiikkaan laitetaan. Vesipitoiset tuotteet ovat bakteerien mieleen.
Bakteerikammoinen en todellakaan ole, mutta selkeästi vanhentuneita tuotteita en viitsi iholle levittää. Iho on kuitenkin iso elin enkä halua ottaa riskiä ihottumasta tai muusta ihoärsytyksestä.
Omalta asuinpaikkakunnaltani löytyi kodittomien päiväkeskus, jossa ottavat vastaan kosmetiikkaa. Yritän pitää huolta että virheostoksiksi paljastuneet shampoot ja lahjaksi saadut sopimattomat voiteet päätyvät kiertoon saman tien, kun niistä on eniten iloa.
Mä hävitin nuoruuden päiväkirjani. Selasin niitä, ja huomasin, että hyvät asiat muistin muutenkin. Huonoja asioita olin jo ehtinyt unohtaa, ja lukeminen nosti niitä uudestaan pintaan. Päiväkirjoista oli iso apu aikoinaan ajatusten ja tunteiden jäsentämisessä, mutta ne ovat tehtävänsä tehneet. Enää minun ei tarvitse palata sen aikaisiin myllerryksiin, nyt on ihan omat kuviot käynnissä. Pois vaan ja elämässä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua taakse masentaa se ettei ole enää oikein mitään karsittavaa tai järjesteltävää. Eilen yritin järjestellä ns. romulaatikoita, niin ei tullut kuin jotain pakkausmuoveja/pahveja ja muita pikkuroskia vähän. Muuten oli järjestyksessä ja käyttötavaraa.
Ainoa mistä voisi karsia on kengät, mekot ja aurinkolasit. Niistä taas en raaski lähes mitään laittaa pois ja kuitenkin mahtuvat niille allokoituun tilaan. Olisi järjestelyvimma, mutta kaikki on jo järjestyksessä. Nuorena oli sentään aina jotain meikkejä, koruja, hius juttuja jne. mutta nekin olen saanut karsittua ja omille paikoilleen.
Minusta kuulostaa, että ongelmasi ei enää olisi liikaa tavara, vaan että saat siihen purettua tarpeesi kontrolloida elämääsi. Ehkä koet että joku muu osa siitä ei ole niin kontrollissasi kuin haluaisit.
Minua ei ahdista tavarapaljous. En ole koskaan asunut ahtaasti. Pienin kämppä missä olen ikinä asunut (opiskeluaikoina) oli 2 h + keittiö.
Nyt opintojen jläkeen asun leveästi. Kämpässä on 4 h + keittiö. Asumme kahdestaan, joten tilaa riittää. Mikäli tähän kuvioon tulisi lapsia mukaan, niin vaihtaisimme heti asuntoa. Vähintään 5 h + keittiö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri yhden hamsterin asuntoa tyhjentämässä kun muuttaa pienempään.
Vuosien varrella ostanut typeryykissään vaikka mitä, joita ei itse tarvitse eikä voi käyttää. Kirjojakin aivan hirveät määrät, kirjahyllyjen (huomaa monikko) täytyttyä on eteisen komero, vaatekaappi ja sängyn alusta täynnä kirjoja.
Olen vienyt SPR:n konttiin jo 15 laatikkoa pelkkiä kirjoja.
Avauduin yksi päivä hänelle näistä tavaroistaan. Piti niitä vielä arvokkaina. No, silloin kun ostanut uutena niin onhan niistä raha pitänyt maksaa, mutta monenlaista tavaraa arvoltaan nolla euroa on lapattu myös roskiin.
Ja sitten kerännyt joitan typeriä muistorahoja älytön määrä, no, realisoipa ne sitten. Ostohinta on alle nimellisarvon. Eli taas rahaa palanut hukkaan.
Sitten on muuten kuitenkin vähävarainen. Taitaa olla myös muutenkin hei hei
Näen niin silmissäni tämän tilanteen ja suorastaan puistattaa ja säälittää. Toinen on pyytänyt sinua pakkausavuksi muuton edellä ja sinä menet sinne pomo asenteella ja sanelet mitä toinen saa säilyttää. Pakkaat kirjat laatikoihin ja paapotat samalla että näistä ei kukaan maksa mitään, vien ne kierrätyskeskukseen. Viitsimättä edes kysyä lupaa tai tarkistaa saisiko ne jossain myytyä ja vähävaraiselle edes jotain rahaa muuttoa varten. Ja toinen yrittää arkana sanoa että ne on mulle kyllä tärkeitä enkä halua niistä luopua vaikkei arvokkaita oliskaan. Sinä sanelet ja määräät, päätät mitä roskiin heitetään ja olet itsetyytyväisyyttä täynnä että katsos, näin sitä siivotaan ja muutetaan. Toinen itkee verikyyneleitä sisäänpäin ja manaa kun erehtyikin pyytämään sinut avuksi. Ja vielä kehtaat sanoa että "Taitaa olla myös muutenkin hei hei".
=====
Jos joku alkais urputtaa mun rakkaista kirjoista ja äänilevyistä ja uhkais viedä niitä kirppikselle tai kaatikselle, niin huonosti kävisi.
Sama homma, itsellä kyseessä tosin vanhat videopelit (osa netissä +150€ käytettynä, jos vaan jaksaa myydä). Tosin ne onkin astioden, vaatteiden, tietokoneen ja noin 10 huonekalun lisäksi ainoa asia mitä omistan. Yhtään ainutta kirjaa, äänilevyä, elokuvaa, koriste-esinettä, taulua ym. ei asunnossani ole.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon jumissa. Helpoimmat on karsittu eli käyttämättömät tavarat (esim lahjaksi saatu tyynyliina) ja selvät roskat (pohjista hajonneet kengät). Mutta paljon on edelleen sellaista "no ei tämä nyt kovin tarpeellinen ole, mutta kun kerran on ostettu". Enkä halua kirpputorien riesaksi viedä kun eivät ole priimakunnossa (esimerkiksi puinen lasta, jossa vähän värjäymää). Meillä on liikaa ottimia ja muita keittiötarvikkeita ja tulee tila vastaan. Tuntuu pahalta heittää roskiin, vaikka tiedän, että luonnonvarat on lastaan jo tuhlattu. Ei olla pitkään aikaan enää ostettu uutta, mikä tarkoittaa, että suurin osa kodin tavaroista on enemmän tai vähemmän käytetyssä kunnossa ja eri paria. Tiedän, pääasia, että ajavat asiansa, mutta myönnän, että välillä haaveilen siitä, että saisi aloittaa ihan alusta ilman huonoa omaatuntoa aikaisemmista hankinnoista...
Miksi tämän kirjoittaja ei lahjoita ylimääräisiä keittiötarvikkeita vaikkapa SPR Konttiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivosin kylppärin ja heittelin surutta pois tavaraa. Oli kymmenittäin pieniä tuotenäytteitä, niitä mitä saa joskus lehtien mukana tai kylkiäisinä ostaessa tuotteita. Ajatellut joskus kokeilla, mutta osa ollut varmaan 10 vuotta kaapissa.
Lisäksi olin säilönyt ison määrän osaksi käytettyä kosmetiikkaa, joka ei sitten ollutkaan itselleni sopivaa. Kasvorasvaa, suihkugeeliä, hiustuotteita. Ei ole voinut laittaa roskiin, koska eihän käyttökelpoista tavaraa voi tuhlata. Olen halunnut säilyttää siltä varalta jos joskus käyttäisin kuitenkin tai jos antaisin jollekin tutulle. Vaan miten ihmeessä minulle nyt sopimaton muuttuisi myöhemmin sopivaksi? Tai kenelle noita antaisin? Tuttavani ovat keski-ikäisiä ja jokaisella on jo omat luottotuotteet, ei kukaan halua toisten kosmetiikan jämiä. Eikä nyt korona-aikana edes näe ketään. Hyväntekeväisyyteenkään ei oteta avattuja hygieniasyistä. Osa tuotteista oli jo härskiintynyt, aivan turhaa säilöä pienessä kylpyhuoneessa viemässä tilaa. Vähän kirpaisi heittää roskiin, vaan nyt on ihanaa kun kaapeissa on vain ne omat luottotuotteet joita käytän.
Mä otin noi käyttöön. Näytteet, aurinkorasvat, vähän heikossa hapessa jalkarasvoiksi.
Huonot hoitoaineet saunahoitoaineiksi. Kookossuihkusaippua, tuoksui aivan kamalalle, käytin vessan pesussa.
Vuosi meni. Rahaa säästyi, kun ei tarvinnut uutta ostaa ja opin tarjoukset jätän väliin, shampoot ja muut pumppupulloihin, kuluu vähemmänIhailtavaa että olet saanut käytettyä. Itsekin tätä yritin, mutta todellisuudessa en halua laittaa jalkoihinikaan voidetta joka aiheuttaa ihoärsytystä enkä halua vessani haisevan pesun jälkeen vanhan mummon hajuvedeltä, joten jäivät pyörimään pienen kylppärin kaappeihin tielle vuosikymmeneksi.
Tarjouksista en ole ostanut ns. ylimääräisiä enää vuosikausiin, vaan nyt työssäkäyvänä ostaa niitä omia luottotuotteita jotka tulee oikeasti käytettyä. Opiksi tästä tuli että kaikkea ei ole pakko käyttää loppuun jos niille ei järkevää käyttökohdetta löydy, joskus on ihan ok laittaa virheostos roskiin.
Olen tämä kylppärinsiivooja ja ymmärsin asiaa pohdittuani että olen takertunut samaan ajatusmalliin mikä on koko tavarapaljousongelmani syynä muutenkin - tavaroista ei voi luopua koska niitä voi vielä joskus tarvita. Samasta syystä olen noita vanhoja rasvoja ja saippuioitakin säilyttänyt, uskomuksesta että joskus vielä tulen niitä käyttämään johonkin. Käytännössä edes johonkin tarkoitukseen käyttökelpoiset tuli käytettyä aika nopeasti pois, loput pyörivät tiellä haittaamassa jokapäiväistä arkea sen vuosikymmenen. Kylläpä näistä ajatuskuvioista on vaikea päästää irti ja vaikea tunnistaa vaikka kompastuu niihin yhä uudelleen.
Mulla ei ole niinkään ongelmana se, että tavaraa voi vielä joskus tarvita, vaan se tunne että menee rahaa hukkaan. Siksi mulla on todella paljon kosmetiikkaa, vaatteita, kirjoja, astioita ja lakanoita nurkissa pyörimässä. Mä en myy kirppiksillä, koska en jaksa sitä härdelliä. Ei ole autoa niin en jaksa pyörällä tai bussilla kuskata tavaraa. Jos luovun tavarasta, niin lahjoitan hyväntekeväisyyteen tai annan sisaruksille. Kosmetiikka menee lopulta roskiin.
Oletko ajatellut tehdä kuten itse, eli kerätä tavarat laatikkoon ja lahjoittaa vaikka FB kirpparilla jollekin innokkaalle kirppistelijälle? Itsekään en jaksa kirppishärdelliä, vie tosi paljon aikaa, tuotto ei ole perusravarasta kovin suurta ja tavaraa jää aina myymättäkin. Jollekin työttömälle taas se kirppikseltä saatu 50-100€ voi olla tosi iso raha ja aikaakin on enemmän säätöön. Ja itse pääsen tavaroista eroon saman tien, joku hakee ne kotiovelta, kuinka ihanaa!
Rahan hukkaaminen ahdisti itselläkin, mutta siihen auttaa kun laskee kirppistelyyn tai nettimyyntiin käytetyn ajan ja tuoton. Viimeksi kirppistelyyn meni itselläni noin 16 tuntia kun laskee kaikki tavaroiden huollot ja hinnoittelut, kirpparipöydän siivoamiset, tavaran viemiset edestakaisin ym. Voitolle jäin 40€, eli sain noin 2,50€ tunti. Lähtisinkö vapaapäivänäni töihin josta saisin 2,50€ tunnilta käteen? En todellakaan. Vapaa-aika on arvokasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivosin kylppärin ja heittelin surutta pois tavaraa. Oli kymmenittäin pieniä tuotenäytteitä, niitä mitä saa joskus lehtien mukana tai kylkiäisinä ostaessa tuotteita. Ajatellut joskus kokeilla, mutta osa ollut varmaan 10 vuotta kaapissa.
Lisäksi olin säilönyt ison määrän osaksi käytettyä kosmetiikkaa, joka ei sitten ollutkaan itselleni sopivaa. Kasvorasvaa, suihkugeeliä, hiustuotteita. Ei ole voinut laittaa roskiin, koska eihän käyttökelpoista tavaraa voi tuhlata. Olen halunnut säilyttää siltä varalta jos joskus käyttäisin kuitenkin tai jos antaisin jollekin tutulle. Vaan miten ihmeessä minulle nyt sopimaton muuttuisi myöhemmin sopivaksi? Tai kenelle noita antaisin? Tuttavani ovat keski-ikäisiä ja jokaisella on jo omat luottotuotteet, ei kukaan halua toisten kosmetiikan jämiä. Eikä nyt korona-aikana edes näe ketään. Hyväntekeväisyyteenkään ei oteta avattuja hygieniasyistä. Osa tuotteista oli jo härskiintynyt, aivan turhaa säilöä pienessä kylpyhuoneessa viemässä tilaa. Vähän kirpaisi heittää roskiin, vaan nyt on ihanaa kun kaapeissa on vain ne omat luottotuotteet joita käytän.
Mä otin noi käyttöön. Näytteet, aurinkorasvat, vähän heikossa hapessa jalkarasvoiksi.
Huonot hoitoaineet saunahoitoaineiksi. Kookossuihkusaippua, tuoksui aivan kamalalle, käytin vessan pesussa.
Vuosi meni. Rahaa säästyi, kun ei tarvinnut uutta ostaa ja opin tarjoukset jätän väliin, shampoot ja muut pumppupulloihin, kuluu vähemmänIhailtavaa että olet saanut käytettyä. Itsekin tätä yritin, mutta todellisuudessa en halua laittaa jalkoihinikaan voidetta joka aiheuttaa ihoärsytystä enkä halua vessani haisevan pesun jälkeen vanhan mummon hajuvedeltä, joten jäivät pyörimään pienen kylppärin kaappeihin tielle vuosikymmeneksi.
Tarjouksista en ole ostanut ns. ylimääräisiä enää vuosikausiin, vaan nyt työssäkäyvänä ostaa niitä omia luottotuotteita jotka tulee oikeasti käytettyä. Opiksi tästä tuli että kaikkea ei ole pakko käyttää loppuun jos niille ei järkevää käyttökohdetta löydy, joskus on ihan ok laittaa virheostos roskiin.
Olen tämä kylppärinsiivooja ja ymmärsin asiaa pohdittuani että olen takertunut samaan ajatusmalliin mikä on koko tavarapaljousongelmani syynä muutenkin - tavaroista ei voi luopua koska niitä voi vielä joskus tarvita. Samasta syystä olen noita vanhoja rasvoja ja saippuioitakin säilyttänyt, uskomuksesta että joskus vielä tulen niitä käyttämään johonkin. Käytännössä edes johonkin tarkoitukseen käyttökelpoiset tuli käytettyä aika nopeasti pois, loput pyörivät tiellä haittaamassa jokapäiväistä arkea sen vuosikymmenen. Kylläpä näistä ajatuskuvioista on vaikea päästää irti ja vaikea tunnistaa vaikka kompastuu niihin yhä uudelleen.
Mulla ei ole niinkään ongelmana se, että tavaraa voi vielä joskus tarvita, vaan se tunne että menee rahaa hukkaan. Siksi mulla on todella paljon kosmetiikkaa, vaatteita, kirjoja, astioita ja lakanoita nurkissa pyörimässä. Mä en myy kirppiksillä, koska en jaksa sitä härdelliä. Ei ole autoa niin en jaksa pyörällä tai bussilla kuskata tavaraa. Jos luovun tavarasta, niin lahjoitan hyväntekeväisyyteen tai annan sisaruksille. Kosmetiikka menee lopulta roskiin.
Oletko ajatellut tehdä kuten itse, eli kerätä tavarat laatikkoon ja lahjoittaa vaikka FB kirpparilla jollekin innokkaalle kirppistelijälle? Itsekään en jaksa kirppishärdelliä, vie tosi paljon aikaa, tuotto ei ole perusravarasta kovin suurta ja tavaraa jää aina myymättäkin. Jollekin työttömälle taas se kirppikseltä saatu 50-100€ voi olla tosi iso raha ja aikaakin on enemmän säätöön. Ja itse pääsen tavaroista eroon saman tien, joku hakee ne kotiovelta, kuinka ihanaa!
Rahan hukkaaminen ahdisti itselläkin, mutta siihen auttaa kun laskee kirppistelyyn tai nettimyyntiin käytetyn ajan ja tuoton. Viimeksi kirppistelyyn meni itselläni noin 16 tuntia kun laskee kaikki tavaroiden huollot ja hinnoittelut, kirpparipöydän siivoamiset, tavaran viemiset edestakaisin ym. Voitolle jäin 40€, eli sain noin 2,50€ tunti. Lähtisinkö vapaapäivänäni töihin josta saisin 2,50€ tunnilta käteen? En todellakaan. Vapaa-aika on arvokasta.
Mulla auttoi luopumisessa sen sisäistäminen, että se raha meni silloin kun ne tavarat ostin ja sitä en enää takaisin saa, vaikka niitä tavaroita kuinka säilöisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivosin kylppärin ja heittelin surutta pois tavaraa. Oli kymmenittäin pieniä tuotenäytteitä, niitä mitä saa joskus lehtien mukana tai kylkiäisinä ostaessa tuotteita. Ajatellut joskus kokeilla, mutta osa ollut varmaan 10 vuotta kaapissa.
Lisäksi olin säilönyt ison määrän osaksi käytettyä kosmetiikkaa, joka ei sitten ollutkaan itselleni sopivaa. Kasvorasvaa, suihkugeeliä, hiustuotteita. Ei ole voinut laittaa roskiin, koska eihän käyttökelpoista tavaraa voi tuhlata. Olen halunnut säilyttää siltä varalta jos joskus käyttäisin kuitenkin tai jos antaisin jollekin tutulle. Vaan miten ihmeessä minulle nyt sopimaton muuttuisi myöhemmin sopivaksi? Tai kenelle noita antaisin? Tuttavani ovat keski-ikäisiä ja jokaisella on jo omat luottotuotteet, ei kukaan halua toisten kosmetiikan jämiä. Eikä nyt korona-aikana edes näe ketään. Hyväntekeväisyyteenkään ei oteta avattuja hygieniasyistä. Osa tuotteista oli jo härskiintynyt, aivan turhaa säilöä pienessä kylpyhuoneessa viemässä tilaa. Vähän kirpaisi heittää roskiin, vaan nyt on ihanaa kun kaapeissa on vain ne omat luottotuotteet joita käytän.
Mä otin noi käyttöön. Näytteet, aurinkorasvat, vähän heikossa hapessa jalkarasvoiksi.
Huonot hoitoaineet saunahoitoaineiksi. Kookossuihkusaippua, tuoksui aivan kamalalle, käytin vessan pesussa.
Vuosi meni. Rahaa säästyi, kun ei tarvinnut uutta ostaa ja opin tarjoukset jätän väliin, shampoot ja muut pumppupulloihin, kuluu vähemmänIhailtavaa että olet saanut käytettyä. Itsekin tätä yritin, mutta todellisuudessa en halua laittaa jalkoihinikaan voidetta joka aiheuttaa ihoärsytystä enkä halua vessani haisevan pesun jälkeen vanhan mummon hajuvedeltä, joten jäivät pyörimään pienen kylppärin kaappeihin tielle vuosikymmeneksi.
Tarjouksista en ole ostanut ns. ylimääräisiä enää vuosikausiin, vaan nyt työssäkäyvänä ostaa niitä omia luottotuotteita jotka tulee oikeasti käytettyä. Opiksi tästä tuli että kaikkea ei ole pakko käyttää loppuun jos niille ei järkevää käyttökohdetta löydy, joskus on ihan ok laittaa virheostos roskiin.
Olen tämä kylppärinsiivooja ja ymmärsin asiaa pohdittuani että olen takertunut samaan ajatusmalliin mikä on koko tavarapaljousongelmani syynä muutenkin - tavaroista ei voi luopua koska niitä voi vielä joskus tarvita. Samasta syystä olen noita vanhoja rasvoja ja saippuioitakin säilyttänyt, uskomuksesta että joskus vielä tulen niitä käyttämään johonkin. Käytännössä edes johonkin tarkoitukseen käyttökelpoiset tuli käytettyä aika nopeasti pois, loput pyörivät tiellä haittaamassa jokapäiväistä arkea sen vuosikymmenen. Kylläpä näistä ajatuskuvioista on vaikea päästää irti ja vaikea tunnistaa vaikka kompastuu niihin yhä uudelleen.
Mulla ei ole niinkään ongelmana se, että tavaraa voi vielä joskus tarvita, vaan se tunne että menee rahaa hukkaan. Siksi mulla on todella paljon kosmetiikkaa, vaatteita, kirjoja, astioita ja lakanoita nurkissa pyörimässä. Mä en myy kirppiksillä, koska en jaksa sitä härdelliä. Ei ole autoa niin en jaksa pyörällä tai bussilla kuskata tavaraa. Jos luovun tavarasta, niin lahjoitan hyväntekeväisyyteen tai annan sisaruksille. Kosmetiikka menee lopulta roskiin.
Oletko ajatellut tehdä kuten itse, eli kerätä tavarat laatikkoon ja lahjoittaa vaikka FB kirpparilla jollekin innokkaalle kirppistelijälle? Itsekään en jaksa kirppishärdelliä, vie tosi paljon aikaa, tuotto ei ole perusravarasta kovin suurta ja tavaraa jää aina myymättäkin. Jollekin työttömälle taas se kirppikseltä saatu 50-100€ voi olla tosi iso raha ja aikaakin on enemmän säätöön. Ja itse pääsen tavaroista eroon saman tien, joku hakee ne kotiovelta, kuinka ihanaa!
Rahan hukkaaminen ahdisti itselläkin, mutta siihen auttaa kun laskee kirppistelyyn tai nettimyyntiin käytetyn ajan ja tuoton. Viimeksi kirppistelyyn meni itselläni noin 16 tuntia kun laskee kaikki tavaroiden huollot ja hinnoittelut, kirpparipöydän siivoamiset, tavaran viemiset edestakaisin ym. Voitolle jäin 40€, eli sain noin 2,50€ tunti. Lähtisinkö vapaapäivänäni töihin josta saisin 2,50€ tunnilta käteen? En todellakaan. Vapaa-aika on arvokasta.
Vois kyllä harkita tätä, että keräis turhat tavarat laatikkoon, ja joku hakisi sen pois. Tulisi varmasti kevyempi olo, ja ei itse tarvisi kuskata tavaraa minnekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivosin kylppärin ja heittelin surutta pois tavaraa. Oli kymmenittäin pieniä tuotenäytteitä, niitä mitä saa joskus lehtien mukana tai kylkiäisinä ostaessa tuotteita. Ajatellut joskus kokeilla, mutta osa ollut varmaan 10 vuotta kaapissa.
Lisäksi olin säilönyt ison määrän osaksi käytettyä kosmetiikkaa, joka ei sitten ollutkaan itselleni sopivaa. Kasvorasvaa, suihkugeeliä, hiustuotteita. Ei ole voinut laittaa roskiin, koska eihän käyttökelpoista tavaraa voi tuhlata. Olen halunnut säilyttää siltä varalta jos joskus käyttäisin kuitenkin tai jos antaisin jollekin tutulle. Vaan miten ihmeessä minulle nyt sopimaton muuttuisi myöhemmin sopivaksi? Tai kenelle noita antaisin? Tuttavani ovat keski-ikäisiä ja jokaisella on jo omat luottotuotteet, ei kukaan halua toisten kosmetiikan jämiä. Eikä nyt korona-aikana edes näe ketään. Hyväntekeväisyyteenkään ei oteta avattuja hygieniasyistä. Osa tuotteista oli jo härskiintynyt, aivan turhaa säilöä pienessä kylpyhuoneessa viemässä tilaa. Vähän kirpaisi heittää roskiin, vaan nyt on ihanaa kun kaapeissa on vain ne omat luottotuotteet joita käytän.
Mä otin noi käyttöön. Näytteet, aurinkorasvat, vähän heikossa hapessa jalkarasvoiksi.
Huonot hoitoaineet saunahoitoaineiksi. Kookossuihkusaippua, tuoksui aivan kamalalle, käytin vessan pesussa.
Vuosi meni. Rahaa säästyi, kun ei tarvinnut uutta ostaa ja opin tarjoukset jätän väliin, shampoot ja muut pumppupulloihin, kuluu vähemmänIhailtavaa että olet saanut käytettyä. Itsekin tätä yritin, mutta todellisuudessa en halua laittaa jalkoihinikaan voidetta joka aiheuttaa ihoärsytystä enkä halua vessani haisevan pesun jälkeen vanhan mummon hajuvedeltä, joten jäivät pyörimään pienen kylppärin kaappeihin tielle vuosikymmeneksi.
Tarjouksista en ole ostanut ns. ylimääräisiä enää vuosikausiin, vaan nyt työssäkäyvänä ostaa niitä omia luottotuotteita jotka tulee oikeasti käytettyä. Opiksi tästä tuli että kaikkea ei ole pakko käyttää loppuun jos niille ei järkevää käyttökohdetta löydy, joskus on ihan ok laittaa virheostos roskiin.
Olen tämä kylppärinsiivooja ja ymmärsin asiaa pohdittuani että olen takertunut samaan ajatusmalliin mikä on koko tavarapaljousongelmani syynä muutenkin - tavaroista ei voi luopua koska niitä voi vielä joskus tarvita. Samasta syystä olen noita vanhoja rasvoja ja saippuioitakin säilyttänyt, uskomuksesta että joskus vielä tulen niitä käyttämään johonkin. Käytännössä edes johonkin tarkoitukseen käyttökelpoiset tuli käytettyä aika nopeasti pois, loput pyörivät tiellä haittaamassa jokapäiväistä arkea sen vuosikymmenen. Kylläpä näistä ajatuskuvioista on vaikea päästää irti ja vaikea tunnistaa vaikka kompastuu niihin yhä uudelleen.
Mulla ei ole niinkään ongelmana se, että tavaraa voi vielä joskus tarvita, vaan se tunne että menee rahaa hukkaan. Siksi mulla on todella paljon kosmetiikkaa, vaatteita, kirjoja, astioita ja lakanoita nurkissa pyörimässä. Mä en myy kirppiksillä, koska en jaksa sitä härdelliä. Ei ole autoa niin en jaksa pyörällä tai bussilla kuskata tavaraa. Jos luovun tavarasta, niin lahjoitan hyväntekeväisyyteen tai annan sisaruksille. Kosmetiikka menee lopulta roskiin.
Oletko ajatellut tehdä kuten itse, eli kerätä tavarat laatikkoon ja lahjoittaa vaikka FB kirpparilla jollekin innokkaalle kirppistelijälle? Itsekään en jaksa kirppishärdelliä, vie tosi paljon aikaa, tuotto ei ole perusravarasta kovin suurta ja tavaraa jää aina myymättäkin. Jollekin työttömälle taas se kirppikseltä saatu 50-100€ voi olla tosi iso raha ja aikaakin on enemmän säätöön. Ja itse pääsen tavaroista eroon saman tien, joku hakee ne kotiovelta, kuinka ihanaa!
Rahan hukkaaminen ahdisti itselläkin, mutta siihen auttaa kun laskee kirppistelyyn tai nettimyyntiin käytetyn ajan ja tuoton. Viimeksi kirppistelyyn meni itselläni noin 16 tuntia kun laskee kaikki tavaroiden huollot ja hinnoittelut, kirpparipöydän siivoamiset, tavaran viemiset edestakaisin ym. Voitolle jäin 40€, eli sain noin 2,50€ tunti. Lähtisinkö vapaapäivänäni töihin josta saisin 2,50€ tunnilta käteen? En todellakaan. Vapaa-aika on arvokasta.
Vois kyllä harkita tätä, että keräis turhat tavarat laatikkoon, ja joku hakisi sen pois. Tulisi varmasti kevyempi olo, ja ei itse tarvisi kuskata tavaraa minnekään.
Kannattaa kokeilla! Roskat tosin kannattaa heittää vaan roskiin ja vaatteille paras osoite on keräyslaatikko. Vaatekeräyslaatikkoonkin vaan hyväkuntoiset ja ehjät, nukkaantuneet ja venähtäneet polttoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri yhden hamsterin asuntoa tyhjentämässä kun muuttaa pienempään.
Vuosien varrella ostanut typeryykissään vaikka mitä, joita ei itse tarvitse eikä voi käyttää. Kirjojakin aivan hirveät määrät, kirjahyllyjen (huomaa monikko) täytyttyä on eteisen komero, vaatekaappi ja sängyn alusta täynnä kirjoja.
Olen vienyt SPR:n konttiin jo 15 laatikkoa pelkkiä kirjoja.
Avauduin yksi päivä hänelle näistä tavaroistaan. Piti niitä vielä arvokkaina. No, silloin kun ostanut uutena niin onhan niistä raha pitänyt maksaa, mutta monenlaista tavaraa arvoltaan nolla euroa on lapattu myös roskiin.
Ja sitten kerännyt joitan typeriä muistorahoja älytön määrä, no, realisoipa ne sitten. Ostohinta on alle nimellisarvon. Eli taas rahaa palanut hukkaan.
Sitten on muuten kuitenkin vähävarainen. Taitaa olla myös muutenkin hei hei
Näen niin silmissäni tämän tilanteen ja suorastaan puistattaa ja säälittää. Toinen on pyytänyt sinua pakkausavuksi muuton edellä ja sinä menet sinne pomo asenteella ja sanelet mitä toinen saa säilyttää. Pakkaat kirjat laatikoihin ja paapotat samalla että näistä ei kukaan maksa mitään, vien ne kierrätyskeskukseen. Viitsimättä edes kysyä lupaa tai tarkistaa saisiko ne jossain myytyä ja vähävaraiselle edes jotain rahaa muuttoa varten. Ja toinen yrittää arkana sanoa että ne on mulle kyllä tärkeitä enkä halua niistä luopua vaikkei arvokkaita oliskaan. Sinä sanelet ja määräät, päätät mitä roskiin heitetään ja olet itsetyytyväisyyttä täynnä että katsos, näin sitä siivotaan ja muutetaan. Toinen itkee verikyyneleitä sisäänpäin ja manaa kun erehtyikin pyytämään sinut avuksi. Ja vielä kehtaat sanoa että "Taitaa olla myös muutenkin hei hei".
=====
Jos joku alkais urputtaa mun rakkaista kirjoista ja äänilevyistä ja uhkais viedä niitä kirppikselle tai kaatikselle, niin huonosti kävisi.Sama homma, itsellä kyseessä tosin vanhat videopelit (osa netissä +150€ käytettynä, jos vaan jaksaa myydä). Tosin ne onkin astioden, vaatteiden, tietokoneen ja noin 10 huonekalun lisäksi ainoa asia mitä omistan. Yhtään ainutta kirjaa, äänilevyä, elokuvaa, koriste-esinettä, taulua ym. ei asunnossani ole.
Tässäkin asiassa on olennaista miten tavaraa käytetään.
Jos vaikka olisimme muuttamassa yhteen ja sinä kärräisit 7 laatikollista vanhoja pelejä ullakolle, eikä asiasta sen jälkeen olisi puhetta. Mutta aina ullakkoa siivotessa kieltäisit heittämästä mitään niistä pois, koska ne on sinulle tärkeä harrastus ja keräilykohde.
Tai vaihtoehtoisesti jo asuntoa etsiessä pitäisi ottaa huomioon mihin pelikokoelma laitetaan, sille olisi tärkeää etsiä paikka, pitäisit siitä huolta ja joskus pelaisit jopa joitain pelejä.
Useat ihmiset haluavat vaan pitää kiinni tietystä kuvasta itsestään, esimerkiksi pelien keräilijöinä, etteivät ymmärrä laittaa turhaa tavaraa pois. Samoin joku pitää juoksumattoa vaatetelineenä, pidetään kiinni siitä kuvasta, että on sellainen ihminen joka juoksee juoksumatolla joka päivä. Näissä tapauksissa olisi hyvä yrittää antaa tavara jollekin joka siitä nauttii. Jos taas itse hyödynnät tavaraa ja nautit siitä, ei missään nimessä kannata luopua.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tehnyt virheen kun karsin liikaa! Laitoin pois paljon hyvälaatuisia ja ajattomia työvaatteita, kun en muutamaan vuoteen oikein mahtunut niihin. Nyt olen saanut laihdutettua 5 kg ja muistelen kaiholla monia vaatekappaleita, jotka nyt mahtuisivat ja tyylinkin puolesta olisivat olleet vielä täysin toimistokelpoisia. Hukkaan mennyttä rahaa!
osta suklaalevy murheeseen..niin ei nykyiset vaatteet roiku päällä:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua taakse masentaa se ettei ole enää oikein mitään karsittavaa tai järjesteltävää. Eilen yritin järjestellä ns. romulaatikoita, niin ei tullut kuin jotain pakkausmuoveja/pahveja ja muita pikkuroskia vähän. Muuten oli järjestyksessä ja käyttötavaraa.
Ainoa mistä voisi karsia on kengät, mekot ja aurinkolasit. Niistä taas en raaski lähes mitään laittaa pois ja kuitenkin mahtuvat niille allokoituun tilaan. Olisi järjestelyvimma, mutta kaikki on jo järjestyksessä. Nuorena oli sentään aina jotain meikkejä, koruja, hius juttuja jne. mutta nekin olen saanut karsittua ja omille paikoilleen.
Minusta kuulostaa, että ongelmasi ei enää olisi liikaa tavara, vaan että saat siihen purettua tarpeesi kontrolloida elämääsi. Ehkä koet että joku muu osa siitä ei ole niin kontrollissasi kuin haluaisit.
En ole tuo eka kirjoittaja, mutta tunnistan tilanteen. Kun yksi projekti on valmis, niin pitäisi olla jo seuraava työn alla. Välillä se on ollut painon pudotus, välillä tavaran karsiminen jne. Onnistumisen tunne antaa välillä fiiliksen universumin herruudesta.
Onko karsimisen kaipaaminen tekemisen puuttetta vai aito intohimo asiaan? Jos jälkimmäistä, niin miten olisi sivubisnes järjestelijänä, siihen on kursseja ja työstä saa myös kotitalousvähennyksen.
Omalla kohdalla karsimiseen ei ole rakkaussuhdetta, vaan sen pitäisi olla keino päästä eteenpäin elämässä ilman tavaranpaljouden aiheuttanutta ahdistusta ja stressiä. Silti huomaan miettiväni että mikä on se seuraava projekti.
Ironista kyllä, karsiessa tuli kirjahyllystäni vastaan Lee Jampolsky: Irti riippuvuuksista -kirja. Olen tätä asioihin hurahtamistani mietiskellyt aiemmin täällä palstalla, että mikä on se persoonallisuuden piirre, joka ajaa tähän käyttäytymiseen. Tästä kirjasta löysin vastauksen, kirja on vielä kesken, mutta voin jo nyt suositella sitä. Myös suomalaisille niin tuttu alkoholismin ongelmaa avataan.
Taitaa olla elämänmittainen tehtävä löytää se kaikkein mieluisin tekeminen. Tai sitten se on omalla kohdallani juurikin tämä projektista toiseen loikkiminen. Ehkä senkin voisi ottaa vähän rennommin.
Tsemppiä kaikille kanssakarsijoille!
Vierailija kirjoitti:
Nämä vanhat aitat ovat juuri yleensä täynnä entisajan käyttötavaraa jolla ei ole mitään arvoa edes historiallisessa mielessä. Suomessa on säästetty paljon tavaraa ja niitä on yllinkyllin erilaisissa museoissa. Ne ovat oikeasti ihan turhia siellä aitassa. Tämä on just se ongelma että ihmiset kuvittelevat niillä olevan arvoa. Suvun sisälläkään arvoa ei oikeasti ole . Ihmiset tappelevat perinnönjaoissa joistain tietyistä tavaroista mutta totta puhuen ne päätyvät sen jälkeen usein kirppiksille, toriin ja kaatopaikoille .
Näen aina punaista tällaisista kommenteista. Yleensä näitä kirjoittelee ihminen jolla ei ole mitään käsitystä siitä mitä ihmiset oikeasti ostaa. Kun et itse tykkää niin ei voi kukaan muukaan tykätä ja jos sinä et arvosta ei voi kukaan muukaan arvostaa. Minullakin on paljon sellaista tavaraa jota perhe ei arvosta ja suuttuvat kun laitan myyntiin nettiin, suorastaan huutavat välillä: "mitä noita jemmaat, ei tuollaista roskaa kukaan osta!". Kuukauden tai parin päästä voin kertoa että sain sillä "teidän" roskalla just 150€. Kuka laittaisi 150€ roskikseen? Hyvin harva uskallan väittää. Hiljaista porukkaa tulee kun kerron mitä myynneillä on saanut rahaa kokoon. Jos sinä et viitsi, joku toinen voi viitsiä, lahjoita siis että joku toinen voi ne myydä mutta älä vie mitään, kysymättä, kaatopaikalle. Erään vanhan koulun irtaimiston isännät polttivat oikein isossa kokossa, joku sitä kauhisteli. Isännät sanoi vihaisesti että ei niitä kukaan osta. Emännät kun kertoi että esimerkiksi vanhasta koulutaulusta voi saada kymmeniä euroja myymällä. Tuli hiljaisia miehiä, iloisesti setelit paloi kokossa :D Avatkaa suu ja kyselkää, joku voi hakea pois. Tori on mainio paikka ilmoitella ilmaiseksi.
Itse aitta on todennäköisemmin arvokkaampi kuin sisältämänsä tavarat. Sukuhistorian arvostuksen kyseenalaistan heti, mikäli aittaan on tungettu vanhoja renkaita ja rikkinäisiä ruohonleikkureita ja ne hienot rukit ym. "aarteet" on nakottu johonkin läjään homehtumaan.
Tämä on meidän geeneissä, kerätään kaikkea ja varastoidaan ruoka kehoomme. Pahan päivän varalle. Ja mies on saalistaja, naaras rakentaa pesää. Harvoin näkee mies ostamassa uusia keittiön verhoja ja tuoksukynttilöitä!
Mulla ei ole niinkään ongelmana se, että tavaraa voi vielä joskus tarvita, vaan se tunne että menee rahaa hukkaan. Siksi mulla on todella paljon kosmetiikkaa, vaatteita, kirjoja, astioita ja lakanoita nurkissa pyörimässä. Mä en myy kirppiksillä, koska en jaksa sitä härdelliä. Ei ole autoa niin en jaksa pyörällä tai bussilla kuskata tavaraa. Jos luovun tavarasta, niin lahjoitan hyväntekeväisyyteen tai annan sisaruksille. Kosmetiikka menee lopulta roskiin.