tavarapaljous :(

Aina kun siivotaan yhdessä autotallia tai varastoa, niin mies halusi säilyttää kaikkea, kun sitä voi tarvita. Kysyin aina sitten häneltä:

Mihin sinä sitä tarvitset?

Milloin sellainen tarve tulee?

Onko tuollaisia vaikea löytää?

Onko se kallis?

Nykyään hän heittää tavaraa pois jo paljon paremmin ja kun haluaa jotain outoa säilyttää niin sanoo jo valmiiksi: Tätä tarvitaan joka kevät renkaiden vaihdossa, eikä näitä oikein mistään voi ostaa. Enkä häneltä enää noita usein kysele, kun tuntuu itsekin ymmärtäneensä, ettei kaikkea tarvitse säästää kaiken varalta.

En itsekään säilytä mitään mitä voi tarvita, vaan mitä minä käytän asiaan x.

Sain myytyä varastosta vauvakeinun, verhot ja näppäimistön. Vielä olisi 32 ilmoitusta Torissa ja viisi laatikollista lastenvaatteita, leluja ja pelejä vaatehuonetta tukkimassa. Lasten tavaroiden pois laittaminen on jatkuvaa työtä. Koko ajan jotain jää pieneksi tai leluja pois käytöstä. Uuvuttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Sain myytyä varastosta vauvakeinun, verhot ja näppäimistön. Vielä olisi 32 ilmoitusta Torissa ja viisi laatikollista lastenvaatteita, leluja ja pelejä vaatehuonetta tukkimassa. Lasten tavaroiden pois laittaminen on jatkuvaa työtä. Koko ajan jotain jää pieneksi tai leluja pois käytöstä. Uuvuttavaa.

Vaatteita ja leluja voi myydä myös laatikoittain. Hintaa niistä ei saa yhtä paljon kuin erikseen myymällä, mutta jos ei ole suurta rahapulaa, niin voi siitä ilosta jo vähän rahasta luopua, että saa kokonaisia laatikoita heti pois :)

Taas meni kokonainen vapaapäivä tavaraa raivatessa. Tätä tuntuu riittävän loputtomiin. Kaapeista löytyi mm. läjittäin koriste-esineitä, ei mitään arvokkaita vaan mallia Tiimari/Halpa-Halli, vanhoja tietokoneenosia, kosmetiikkaa, vaatteita, kynttilöitä, rihkamakoruja, leluja, pari vanhaa digikameraa, keittiötavaraa ja muita sekalaisia kodintavaroita. 

Osa meni suoraan roskiin, mutta keräsin laatikollisen käyttökelpoista tavaraa jonka aion antaa Facebookin roskalavalla kirppiksellä tai netissä myytäväksi. Itselleni riittää jo tuo päivä minkä käytin elämästäni tavaran lajitteluun, en halua tuhlata enää yhtään enempää vapaa-ajastani tavaroiden myyntiin tai kirppispöydän järjestelyyn. Lisäksi työtön tai opiskelijabudjetilla elävä ihminen todennäköisesti ilahtuu tavarasta saatavista rahoista minua enemmän. Tästä ketjusta aikoinaan saatu vinkki, kiitos siitä!

Silti tavaramäärä masentaa. Olen tehnyt karsintaa jo vuosia, lisää ostan vain hyvin harkiten ja yleensä laadukkaampaa ja kestävämpää jonkin hajonneen tilalle. Silti tuota sekalaista tavaraa nuoruudesta on isoja määriä ja sen läpikäynti on hidasta puuhaa. Jos jotain positiivista haluaa hakea, niin luopuminen ei ole enää niin vaikeaa, vaan jokainen ovesta ulos lähtevä tavara ilahduttaa enemmän kuin uuden ostaminen. 

Vierailija kirjoitti:

Aina kun siivotaan yhdessä autotallia tai varastoa, niin mies halusi säilyttää kaikkea, kun sitä voi tarvita. Kysyin aina sitten häneltä:

Mihin sinä sitä tarvitset?

Milloin sellainen tarve tulee?

Onko tuollaisia vaikea löytää?

Onko se kallis?

Nykyään hän heittää tavaraa pois jo paljon paremmin ja kun haluaa jotain outoa säilyttää niin sanoo jo valmiiksi: Tätä tarvitaan joka kevät renkaiden vaihdossa, eikä näitä oikein mistään voi ostaa. Enkä häneltä enää noita usein kysele, kun tuntuu itsekin ymmärtäneensä, ettei kaikkea tarvitse säästää kaiken varalta.

En itsekään säilytä mitään mitä voi tarvita, vaan mitä minä käytän asiaan x.

Onpa fiksu tapa saada toinen itse ajattelemaan tavarapaljoutta ja punnitsemaan tavaroiden tarpeellisuutta. Toimii paljon paremmin kuin nalkuttaminen ja huomauttelu. Olet viisas ihminen :)

Mulla on ongelma päiväkirjojen kanssa. Suurimman osan olen hävittänyt, mutta joitain olen säästänyt, kun tuntuu jotenkin ikävältä, jos en yhtäkään jättäisi jäljelle. Mutta mietin, että kun kuolen (olen nuori ihminen enkä oletettavasti kuole ihan pian, mutta tästä elämästä ei koskaan tiedä), niin joku kuitenkin lukee ne sitten, ja sitä en todellakaan halua. Kirjoissa on asioita, jotka varmaan loukkaisivat läheisiäni. Joskus mietin, että laittaisin kirjat laatikkoon, jonka päälle kirjoittaisin, että hävittäkää lukematta, mutta jotenkin epäilen, että tuota toivetta ei kunnioitettaisi, vaan ihmiset uteliaisuuttaan kuitenkin lukisivat ne. Pitäisikö vain hävittää kaikki nyt kun itse sen voin tehdä? Toisaalta tiedän, että haluan aina välillä kuitenkin lukea vanhoja päiväkirjoja. Hankalaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ongelma päiväkirjojen kanssa. Suurimman osan olen hävittänyt, mutta joitain olen säästänyt, kun tuntuu jotenkin ikävältä, jos en yhtäkään jättäisi jäljelle. Mutta mietin, että kun kuolen (olen nuori ihminen enkä oletettavasti kuole ihan pian, mutta tästä elämästä ei koskaan tiedä), niin joku kuitenkin lukee ne sitten, ja sitä en todellakaan halua. Kirjoissa on asioita, jotka varmaan loukkaisivat läheisiäni. Joskus mietin, että laittaisin kirjat laatikkoon, jonka päälle kirjoittaisin, että hävittäkää lukematta, mutta jotenkin epäilen, että tuota toivetta ei kunnioitettaisi, vaan ihmiset uteliaisuuttaan kuitenkin lukisivat ne. Pitäisikö vain hävittää kaikki nyt kun itse sen voin tehdä? Toisaalta tiedän, että haluan aina välillä kuitenkin lukea vanhoja päiväkirjoja. Hankalaa.

Jos olet nuori, älä hävitä vielä. Todennäköisyys että kuolet on kuitenkin niin pieni. Ehkä jonain päivänä et enää haluakaan lukea niitä ja olet kypsä hävittämään ne. Tai sitten et, mutta sitten on hyvä, että olet päiväkirjat säästänyt.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ongelma päiväkirjojen kanssa. Suurimman osan olen hävittänyt, mutta joitain olen säästänyt, kun tuntuu jotenkin ikävältä, jos en yhtäkään jättäisi jäljelle. Mutta mietin, että kun kuolen (olen nuori ihminen enkä oletettavasti kuole ihan pian, mutta tästä elämästä ei koskaan tiedä), niin joku kuitenkin lukee ne sitten, ja sitä en todellakaan halua. Kirjoissa on asioita, jotka varmaan loukkaisivat läheisiäni. Joskus mietin, että laittaisin kirjat laatikkoon, jonka päälle kirjoittaisin, että hävittäkää lukematta, mutta jotenkin epäilen, että tuota toivetta ei kunnioitettaisi, vaan ihmiset uteliaisuuttaan kuitenkin lukisivat ne. Pitäisikö vain hävittää kaikki nyt kun itse sen voin tehdä? Toisaalta tiedän, että haluan aina välillä kuitenkin lukea vanhoja päiväkirjoja. Hankalaa.

Mulla on sulle ratkaisu. Kuvaa/skannaa sivut ja tallenna ne pilvipalveluun (tai vaikka blogiin) ja pistä salasanan taakse. Näin vain sinä pääset lukemaan niitä ja voit tuhota varsinaiset kirjat. Älä laita salasanaa mihinkään papereihin ylös ainakaan tunnistettavasti.

Minua taakse masentaa se ettei ole enää oikein mitään karsittavaa tai järjesteltävää. Eilen yritin järjestellä ns. romulaatikoita, niin ei tullut kuin jotain pakkausmuoveja/pahveja ja muita pikkuroskia vähän. Muuten oli järjestyksessä ja käyttötavaraa.

Ainoa mistä voisi karsia on kengät, mekot ja aurinkolasit. Niistä taas en raaski lähes mitään laittaa pois ja kuitenkin mahtuvat niille allokoituun tilaan. Olisi järjestelyvimma, mutta kaikki on jo järjestyksessä. Nuorena oli sentään aina jotain meikkejä, koruja, hius juttuja jne. mutta nekin olen saanut karsittua ja omille paikoilleen.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ongelma päiväkirjojen kanssa. Suurimman osan olen hävittänyt, mutta joitain olen säästänyt, kun tuntuu jotenkin ikävältä, jos en yhtäkään jättäisi jäljelle. Mutta mietin, että kun kuolen (olen nuori ihminen enkä oletettavasti kuole ihan pian, mutta tästä elämästä ei koskaan tiedä), niin joku kuitenkin lukee ne sitten, ja sitä en todellakaan halua. Kirjoissa on asioita, jotka varmaan loukkaisivat läheisiäni. Joskus mietin, että laittaisin kirjat laatikkoon, jonka päälle kirjoittaisin, että hävittäkää lukematta, mutta jotenkin epäilen, että tuota toivetta ei kunnioitettaisi, vaan ihmiset uteliaisuuttaan kuitenkin lukisivat ne. Pitäisikö vain hävittää kaikki nyt kun itse sen voin tehdä? Toisaalta tiedän, että haluan aina välillä kuitenkin lukea vanhoja päiväkirjoja. Hankalaa.

Joskus tuskailin saman asian kanssa. Äitini kertoi että oli nuorena polttanut omat päiväkirjansa, mutta vanhempana katui sitä paljon. Siksipä olen vain säilönyt omiani, ehkä sitä eläkkeellä voi ne ajan kanssa tuhota :D

Miehelle olen sanonut, että jos kuolen ennen häntä, hän tuhotkoon kaikki. Luotan siihen että tekee näin ja ettei lue, mutta eipä siinä paljoa voi tehdä jos toisin päättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siivosin kylppärin ja heittelin surutta pois tavaraa. Oli kymmenittäin pieniä tuotenäytteitä, niitä mitä saa joskus lehtien mukana tai kylkiäisinä ostaessa tuotteita. Ajatellut joskus kokeilla, mutta osa ollut varmaan 10 vuotta kaapissa.

Lisäksi olin säilönyt ison määrän osaksi käytettyä kosmetiikkaa, joka ei sitten ollutkaan itselleni sopivaa. Kasvorasvaa, suihkugeeliä, hiustuotteita. Ei ole voinut laittaa roskiin, koska eihän käyttökelpoista tavaraa voi tuhlata. Olen halunnut säilyttää siltä varalta jos joskus käyttäisin kuitenkin tai jos antaisin jollekin tutulle. Vaan miten ihmeessä minulle nyt sopimaton muuttuisi myöhemmin sopivaksi? Tai kenelle noita antaisin? Tuttavani ovat keski-ikäisiä ja jokaisella on jo omat luottotuotteet, ei kukaan halua toisten kosmetiikan jämiä. Eikä nyt korona-aikana edes näe ketään. Hyväntekeväisyyteenkään ei oteta avattuja hygieniasyistä. Osa tuotteista oli jo härskiintynyt, aivan turhaa säilöä pienessä kylpyhuoneessa viemässä tilaa. Vähän kirpaisi heittää roskiin, vaan nyt on ihanaa kun kaapeissa on vain ne omat luottotuotteet joita käytän. 

Mä otin noi käyttöön. Näytteet, aurinkorasvat, vähän heikossa hapessa jalkarasvoiksi.

Huonot hoitoaineet saunahoitoaineiksi. Kookossuihkusaippua, tuoksui aivan kamalalle, käytin vessan pesussa.

Vuosi meni. Rahaa säästyi, kun ei tarvinnut uutta ostaa ja opin tarjoukset jätän väliin, shampoot ja muut pumppupulloihin, kuluu vähemmän

Ihailtavaa että olet saanut käytettyä. Itsekin tätä yritin, mutta todellisuudessa en halua laittaa jalkoihinikaan voidetta joka aiheuttaa ihoärsytystä enkä halua vessani haisevan pesun jälkeen vanhan mummon hajuvedeltä, joten jäivät pyörimään pienen kylppärin kaappeihin tielle vuosikymmeneksi.

Tarjouksista en ole ostanut ns. ylimääräisiä enää vuosikausiin, vaan nyt työssäkäyvänä ostaa niitä omia luottotuotteita jotka tulee oikeasti käytettyä. Opiksi tästä tuli että kaikkea ei ole pakko käyttää loppuun jos niille ei järkevää käyttökohdetta löydy, joskus on ihan ok laittaa virheostos roskiin. 

Olen tämä kylppärinsiivooja ja ymmärsin asiaa pohdittuani että olen takertunut samaan ajatusmalliin mikä on koko tavarapaljousongelmani syynä muutenkin - tavaroista ei voi luopua koska niitä voi vielä joskus tarvita. Samasta syystä olen noita vanhoja rasvoja ja saippuioitakin säilyttänyt, uskomuksesta että joskus vielä tulen niitä käyttämään johonkin. Käytännössä edes johonkin tarkoitukseen käyttökelpoiset tuli käytettyä aika nopeasti pois, loput pyörivät tiellä haittaamassa jokapäiväistä arkea sen vuosikymmenen. Kylläpä näistä ajatuskuvioista on vaikea päästää irti ja vaikea tunnistaa vaikka kompastuu niihin yhä uudelleen. 

Kyllä ne kylppärijutut kuluvat.

Mä sain naapurista jätesäkillisen shampoita jne.

Oli töissä uimahallissa.

Tästä on kohta 10 v aikaa.

Ensiksi lajittelin niin, että tyhjimmästä päästä aloin käyttämään.

Mulla on jäljellä vielä 4 banaanilaatikollista. Kestävät hyvin, hyvin kauan.

Purkit ovat laatikoissa, mukana paljon muovia, ettei tule vahinkoja. Kylppärissä on muutama pullo. Kun esim shampoo loppuu, on varapullo vieressä.

Joskus haen heti, joskus kk päästä.

Varastoissa ei pullot haittaa, kylppäri pysyy siistinä. Eniten nautin siitä, ettei tarvitse ostaa.

Onhan sitä sanottu kosmetiikka säilyy xx kk, mutta en ole ikinä kuullut pilalle menneestä shampoosta. Hoitoaine menee kasaan, eipä muuta.

Tavaroita, astioita, huonekaluja jne meillä on yhteensä alle 1000 kpl, koti on lähes minimalistinen.

Kirppikselle menee matalalla kynnyksellä, mutta ei kukaan osta vanhoja, avattuja shampoita. Käytän itse.

Vierailija kirjoitti:

Aina kun siivotaan yhdessä autotallia tai varastoa, niin mies halusi säilyttää kaikkea, kun sitä voi tarvita. Kysyin aina sitten häneltä:

Mihin sinä sitä tarvitset?

Milloin sellainen tarve tulee?

Onko tuollaisia vaikea löytää?

Onko se kallis?

Nykyään hän heittää tavaraa pois jo paljon paremmin ja kun haluaa jotain outoa säilyttää niin sanoo jo valmiiksi: Tätä tarvitaan joka kevät renkaiden vaihdossa, eikä näitä oikein mistään voi ostaa. Enkä häneltä enää noita usein kysele, kun tuntuu itsekin ymmärtäneensä, ettei kaikkea tarvitse säästää kaiken varalta.

En itsekään säilytä mitään mitä voi tarvita, vaan mitä minä käytän asiaan x.

Minä olen myös tuollainen "tätähän voi vielä joskus tarvita johonkin"-ihminen. Ja säilytän mieluummin kuin heitän kaatopaikalle. Jos taas tiedän että joku voi ostaa, myyn pois. Kaatopaikka ei ole vaihtoehto kuin viimeisessä hädässä. Kuitenkin kaikelle on löytynyt käyttöä jossain vaiheessa. Kuten esimerkiksi erilaiset voiteiden ja saippuoiden loput. Ne vaan pitää päättää käyttää loppuun eikä heittää kaatopaikalle. Noitahan ei oikein voi myydäkään.

Itse lahjoittelin kaikki hiusmuotoilutuotteet kun en itse käytä oikeastaan mitään(ponnarilla vaan). 

Hyvin kelpasi kaikki. 

Ei voi olla hygienistä käyttää ikivanhoja shampoon, hoitoaineen tai suihkusaippuan jämiä. Vaikka niissä säilöntöaineita onkin, eivät ne mitenkään säily tuollaisia aikoja avattuna!

Vierailija kirjoitti:

Ei voi olla hygienistä käyttää ikivanhoja shampoon, hoitoaineen tai suihkusaippuan jämiä. Vaikka niissä säilöntöaineita onkin, eivät ne mitenkään säily tuollaisia aikoja avattuna!

Mutta miten ne vahingoittavat sinua, jos käytät niitä ulkoisesti? En ole siis tämä kyseisten aineiden (:D) käyttäjä, mietin vain että mitä oikeaa haittaa voisi olla. Toki kemikaalit eivät koskaan ole hyvästä.

Niissä alkaa tosi nopsaan kaikenlaiset bakteerit lisääntyä enkä tieten tahtoen halua sellaisia iholleni hieroa. Suihkussa on tarkoitus puhdistua.

Käykö kauppa kirppiksillä tai tori.fissä nyt? En pelkästään koronasyistä mieti, vaan tuntuu että muutenkin kaupaksimeno on kausittaista. Itse myyn lähinnä kodin- ja lasten tavaraa, välillä menee paljon hetkessä ja välillä ei melkeen mitään millään hinnalla. Mistä lie tuollainen vaihtelu..

Vierailija kirjoitti:

Niissä alkaa tosi nopsaan kaikenlaiset bakteerit lisääntyä enkä tieten tahtoen halua sellaisia iholleni hieroa. Suihkussa on tarkoitus puhdistua.

Onko fakta vai mutu?

Eikös ne bakteerit kuulu meidän elämään ja valuu viemäriin lopulta

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ongelma päiväkirjojen kanssa. Suurimman osan olen hävittänyt, mutta joitain olen säästänyt, kun tuntuu jotenkin ikävältä, jos en yhtäkään jättäisi jäljelle. Mutta mietin, että kun kuolen (olen nuori ihminen enkä oletettavasti kuole ihan pian, mutta tästä elämästä ei koskaan tiedä), niin joku kuitenkin lukee ne sitten, ja sitä en todellakaan halua. Kirjoissa on asioita, jotka varmaan loukkaisivat läheisiäni. Joskus mietin, että laittaisin kirjat laatikkoon, jonka päälle kirjoittaisin, että hävittäkää lukematta, mutta jotenkin epäilen, että tuota toivetta ei kunnioitettaisi, vaan ihmiset uteliaisuuttaan kuitenkin lukisivat ne. Pitäisikö vain hävittää kaikki nyt kun itse sen voin tehdä? Toisaalta tiedän, että haluan aina välillä kuitenkin lukea vanhoja päiväkirjoja. Hankalaa.

Mulla on papereita, jotka haluan nuorehkona säästää (eläkkeellä heitän pois) mutta joista toivon, että niitä ei lueta. Ne on sinetöidyssä laatikossa ja sen päälle lukee "Liisan papereita, tuhottava lukematta". Sanoin puolisolle, että siellä on jotain Vastaamon vuodon tyyppistä tietoa minusta, joten toivon, että kunnioitatte merkintää.

Normaalin ihmisen uteliaisuudella on rajansa.

Vierailija kirjoitti:

Minua taakse masentaa se ettei ole enää oikein mitään karsittavaa tai järjesteltävää. Eilen yritin järjestellä ns. romulaatikoita, niin ei tullut kuin jotain pakkausmuoveja/pahveja ja muita pikkuroskia vähän. Muuten oli järjestyksessä ja käyttötavaraa.

Ainoa mistä voisi karsia on kengät, mekot ja aurinkolasit. Niistä taas en raaski lähes mitään laittaa pois ja kuitenkin mahtuvat niille allokoituun tilaan. Olisi järjestelyvimma, mutta kaikki on jo järjestyksessä. Nuorena oli sentään aina jotain meikkejä, koruja, hius juttuja jne. mutta nekin olen saanut karsittua ja omille paikoilleen.

Olen päässyt suurinpiirtein samaan pisteeseen. Kokemus on vähän sama kuin vaikkapa muutto tai pintaremontti. Vähän aikaa on se huuma ja asiat ehkä todella ovat vähän/paljon paremmin kuin ennen, mutta siihenkin hyvään tottuu. Seuraava askel on sitten keskittää säästyneet energiat siihen muuhun elämään, mitä tavara-ahdistus varjosti. Tämä on hyvä tilanne, on järjestystä ja seuraavasta muutosta tulevaisuudessa ei tule läheskään niin kamala mitä se muuten olisi.