tavarapaljous :(

Itse olen tehnyt virheen kun karsin liikaa! Laitoin pois paljon hyvälaatuisia ja ajattomia työvaatteita, kun en muutamaan vuoteen oikein mahtunut niihin. Nyt olen saanut laihdutettua 5 kg ja muistelen kaiholla monia vaatekappaleita, jotka nyt mahtuisivat ja tyylinkin puolesta olisivat olleet vielä täysin toimistokelpoisia. Hukkaan mennyttä rahaa!

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tehnyt virheen kun karsin liikaa! Laitoin pois paljon hyvälaatuisia ja ajattomia työvaatteita, kun en muutamaan vuoteen oikein mahtunut niihin. Nyt olen saanut laihdutettua 5 kg ja muistelen kaiholla monia vaatekappaleita, jotka nyt mahtuisivat ja tyylinkin puolesta olisivat olleet vielä täysin toimistokelpoisia. Hukkaan mennyttä rahaa!

Tässä on juuri se syy, miksi jemmaan niitä pieniä vaatteita vaikka tiedän olevan hölmön hommaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tehnyt virheen kun karsin liikaa! Laitoin pois paljon hyvälaatuisia ja ajattomia työvaatteita, kun en muutamaan vuoteen oikein mahtunut niihin. Nyt olen saanut laihdutettua 5 kg ja muistelen kaiholla monia vaatekappaleita, jotka nyt mahtuisivat ja tyylinkin puolesta olisivat olleet vielä täysin toimistokelpoisia. Hukkaan mennyttä rahaa!

Tässä on juuri se syy, miksi jemmaan niitä pieniä vaatteita vaikka tiedän olevan hölmön hommaa.

Minulla on yksi iso muovinen laatikko täynnä "tavoitevaatteita". Joka vuosi näin keväällä, käyn sen läpi, usein ihmettelen, että tämmöisiäkö olen päättänyt täällä säilöä? Ja ainakin pari vaatetta lähtee kiertoon. Nyt kun olen laihtunut, niin on mukava ottaa sieltä jotain käyttöönkin, eikä vaan sulloa sinne lisää, toivottavasti joku sopii ja on kestänyt muodin vaihteluita. Siirrän kyllä tänä vuonna tuon läpikäynnin kesän alkuun, jolloin olen vielä vähän enemmän laihtunut. Lihavan kauden vaatteita olen käyttänyt ahkerammin, enkä niitä välttämättä haluaisi säilöäkään, vaikka olisivat hyvässä kunnossa. Ja isoja neuleita ja talvitakkia voi onneksi käyttää vaikka olisi muutaman koon liian isoja.

Mielestäni yksi tuollainen laatikko on ihan ok, jos oikeasti on tavoitteena niihin vielä mahtua, käy niitä välillä kokeilemassa/karsimassa ja sille on jossain kellarin nurkassa tilaa. Sitten jos niitä on vaatekaapissa ja jätesäkeissä varastossa, eikä ikinä edes katso niitä, niin silloin pitää tehdä jotain. Vaatekaapissa pitää olla vain sopivia vaatteita joita käytetään.

Mä oon jumissa. Helpoimmat on karsittu eli käyttämättömät tavarat (esim lahjaksi saatu tyynyliina) ja selvät roskat (pohjista hajonneet kengät). Mutta paljon on edelleen sellaista "no ei tämä nyt kovin tarpeellinen ole, mutta kun kerran on ostettu". Enkä halua kirpputorien riesaksi viedä kun eivät ole priimakunnossa (esimerkiksi puinen lasta, jossa vähän värjäymää). Meillä on liikaa ottimia ja muita keittiötarvikkeita ja tulee tila vastaan. Tuntuu pahalta heittää roskiin, vaikka tiedän, että luonnonvarat on lastaan jo tuhlattu. Ei olla pitkään aikaan enää ostettu uutta, mikä tarkoittaa, että suurin osa kodin tavaroista on enemmän tai vähemmän käytetyssä kunnossa ja eri paria. Tiedän, pääasia, että ajavat asiansa, mutta myönnän, että välillä haaveilen siitä, että saisi aloittaa ihan alusta ilman huonoa omaatuntoa aikaisemmista hankinnoista...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tehnyt virheen kun karsin liikaa! Laitoin pois paljon hyvälaatuisia ja ajattomia työvaatteita, kun en muutamaan vuoteen oikein mahtunut niihin. Nyt olen saanut laihdutettua 5 kg ja muistelen kaiholla monia vaatekappaleita, jotka nyt mahtuisivat ja tyylinkin puolesta olisivat olleet vielä täysin toimistokelpoisia. Hukkaan mennyttä rahaa!

Tässä on juuri se syy, miksi jemmaan niitä pieniä vaatteita vaikka tiedän olevan hölmön hommaa.

Minulla on yksi iso muovinen laatikko täynnä "tavoitevaatteita". Joka vuosi näin keväällä, käyn sen läpi, usein ihmettelen, että tämmöisiäkö olen päättänyt täällä säilöä? Ja ainakin pari vaatetta lähtee kiertoon. Nyt kun olen laihtunut, niin on mukava ottaa sieltä jotain käyttöönkin, eikä vaan sulloa sinne lisää, toivottavasti joku sopii ja on kestänyt muodin vaihteluita. Siirrän kyllä tänä vuonna tuon läpikäynnin kesän alkuun, jolloin olen vielä vähän enemmän laihtunut. Lihavan kauden vaatteita olen käyttänyt ahkerammin, enkä niitä välttämättä haluaisi säilöäkään, vaikka olisivat hyvässä kunnossa. Ja isoja neuleita ja talvitakkia voi onneksi käyttää vaikka olisi muutaman koon liian isoja.

Mielestäni yksi tuollainen laatikko on ihan ok, jos oikeasti on tavoitteena niihin vielä mahtua, käy niitä välillä kokeilemassa/karsimassa ja sille on jossain kellarin nurkassa tilaa. Sitten jos niitä on vaatekaapissa ja jätesäkeissä varastossa, eikä ikinä edes katso niitä, niin silloin pitää tehdä jotain. Vaatekaapissa pitää olla vain sopivia vaatteita joita käytetään.

Ihan kuin olisit käynyt mun varastoja penkomassa ;)

Mulla on noita tavoitevaatteita jemmassa, mutta toivottavasti tämän vuoden jälkeen sellaisia ei enää keräänny vaan osaan pitää painon normaalirajoissa. Olen kerran aikaisemmin laihduttanut ja sitten lihoin takaisin. Nyt uusintakierros menossa ja siinä sitten pitäisi pysyä loppuelämä.

Kummasti vaan sitä huomaa, miten osa vaatteista ei enää näytä hyvältä. Ne eivät ole klassisia vaan tuntuvat jotenkin naurettavilta. Vanhanaikaisilta. Aiemmalla laihdutuskerralla nostelin laatikoista mm. nollariajan tissitoppia ja empirevyötäröisiä mekkoja ja irvistelin niille. Nyt kun en ole käynyt töissä niin huomaan myös, etten halua pukea yhtään "ikävän tuntuista kangasta" ylle. Tähän menee niin polyesteri kuin pliseerattu ja rypytetty kangas. Ihoni on herkkä ja olen vaan sietänyt noita jos vaate on ollut kaunis ja sitä on tarvinnut pitää vain työpäivä. Mä vähän luulen et mulla ja monella muullakin vaatetyyli muuttuu pysyvästi tämän koronan takia.

Myy netissä

Anna vähävaraisille

Tee vaihtokauppoja

Vie keräyslaatikkoon

Jos tarviit apua, voin tulla lajittelemaan ja hinnoittelemaan

Tulee kevyempi olo.

Samaa mieltä tuosta vaatetyylin muuttumisesta. En ole vuosiin hankkinut mitään silittämistä vaativia vaatteita, mutta taitaa "tyyli" muuttua jatkossa vieläkin helpommaksi ja mukavammaksi.

Vierailija kirjoitti:

Jep, vanha sukutila oli meilläkin ja kun sitä tyhjättiin, muutamia yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta vinttien ja aittojen tavarat sai laittaa roskiin. Niitä käyttökelpoisia huonekaluja, astioita ja muita esineitä tai suvun historiasta kertovia valokuvia ja muita papereita oli todella vähän, mutta lavakaupalla oli kaikenlaista seka-, metalli- ja puujätettä.

Allekirjoitan tämän.

Aloin käymään kesämökkiä läpi. Pimeitä kulmia oli runsaasti.

Koska oli kesälomani, en halunnut käyttää lomaani siivoten. Aamuisin siivosin pari h ja parin tunnin jälkeen sitä halusikin jatkaa.

Aina, kun käytiin kaupassa, ostin jätesäkkejä.

Iltaisin otettiin maitokärryt ja vietiin tyhjänä olevaan varastoon. Kotiin mennessä vein myytäväksi kelpaavaa.

En usko ensi kesänä tulee vielä valmiiksi, mutta oon miettinyt moneen kertaan miksi. Miksi ne on tuotu sinne ja hylätty. Nyt minä vien ne viimeiselle matkalle.

Mökkikunnassa on monena vuotena tehty siivousoperaatio. Kylälle on tuotu lava, jonne saa tuoda kaikkea. Maaseudulla on vuosikymmeniä hävitetty roskat hautaamalla ja nyt halutaan tehdä toinen käännös.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon jumissa. Helpoimmat on karsittu eli käyttämättömät tavarat (esim lahjaksi saatu tyynyliina) ja selvät roskat (pohjista hajonneet kengät). Mutta paljon on edelleen sellaista "no ei tämä nyt kovin tarpeellinen ole, mutta kun kerran on ostettu". Enkä halua kirpputorien riesaksi viedä kun eivät ole priimakunnossa (esimerkiksi puinen lasta, jossa vähän värjäymää). Meillä on liikaa ottimia ja muita keittiötarvikkeita ja tulee tila vastaan. Tuntuu pahalta heittää roskiin, vaikka tiedän, että luonnonvarat on lastaan jo tuhlattu. Ei olla pitkään aikaan enää ostettu uutta, mikä tarkoittaa, että suurin osa kodin tavaroista on enemmän tai vähemmän käytetyssä kunnossa ja eri paria. Tiedän, pääasia, että ajavat asiansa, mutta myönnän, että välillä haaveilen siitä, että saisi aloittaa ihan alusta ilman huonoa omaatuntoa aikaisemmista hankinnoista...

Tässä voisi auttaa jompi kumpi lähestyminen:

1. Tunteet. Konmarista tuttu sparks joy, eli jätät vain tavarat joista tulet iloiseksi. Tässä tosin se vaara, ettet kohta omista enää mitään millä esim. tehdä ruokaa.

2. Järki. Kirjaat ennen laatikolle menoa ne tavarat ja monta niitä tarvitaan. Sitten säilytät ne jotka on listalla tai jos löytyy joku mitä käytät oikeasti usein. Meillä on kaksi kattilaa, mutta viisi erilaista lastaa, koska koin ne tarvitsevani.

Tavoitevaatteet. Jos pääsen tavoitteeseeni, kokoon 38, ostan varmasti uudet ihanat vaatteet uuden ihanan minäni kunniaksi. Ne iankaikkisen vanhat koko 38-vaatteet on ajat sitten lähteneet kierrätykseen ja ovat varmaan nykyään jo tekstiilikuitujen taivaassa. Ja tulevat liian isot vaatteeni passitan samalle tielle.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon jumissa. Helpoimmat on karsittu eli käyttämättömät tavarat (esim lahjaksi saatu tyynyliina) ja selvät roskat (pohjista hajonneet kengät). Mutta paljon on edelleen sellaista "no ei tämä nyt kovin tarpeellinen ole, mutta kun kerran on ostettu". Enkä halua kirpputorien riesaksi viedä kun eivät ole priimakunnossa (esimerkiksi puinen lasta, jossa vähän värjäymää). Meillä on liikaa ottimia ja muita keittiötarvikkeita ja tulee tila vastaan. Tuntuu pahalta heittää roskiin, vaikka tiedän, että luonnonvarat on lastaan jo tuhlattu. Ei olla pitkään aikaan enää ostettu uutta, mikä tarkoittaa, että suurin osa kodin tavaroista on enemmän tai vähemmän käytetyssä kunnossa ja eri paria. Tiedän, pääasia, että ajavat asiansa, mutta myönnän, että välillä haaveilen siitä, että saisi aloittaa ihan alusta ilman huonoa omaatuntoa aikaisemmista hankinnoista...

Päästä lastasta irti! Siitä tulee jätteenpoltossa sähköä.

Maltillisesti voi myös muusta päästää irti ja ostaa setin tilalle. Jos se ehkäisisi jatkossa muuta ostelua? Ei se kiva muki näytäkään yksinään kivalta kotona.

Mä tässä just siivoilen vanhoja verhoja yms. pois varastosta ja päätin, että en todellakaan säästä niitä teineille, jotka muuttavat jossain vaiheessa pois kotoa. Kovetan sielun ja maksukortin ja haetaan Ikeasta siistit tavarat ensiasuntoon. Ne voi sitten kolmekymppisenä korvata jollain paremmilla seteillä, kun on oma maku ja tyyli jo selvillä.

Lapsille en periytä tätä eriparisuutta ja "tätähän voi vielä käyttää!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ollaan meillä siinä pisteessä, että turhat tavarat on laitettu pois. Mutta tavaraa on vielä edelleen liikaa ja pitäisi keksiä mitä karsii seuraavaksi.

Esimerkkinä minun vaatteet, kaikki on ehjiä, sopivia ja minun tyylisiä. Mutta eivät mahdu kaappiin. Toisaalta taas ei ole yhtiäkään ehjiä housuja jäljellä. Pitäisi siis ostaa farkut ja parit urheiluhousut. Mutta mihin ne tungen. Ymmärrän, etten tarvitse 7 juhlamekkoa, mutta kaikki ovat ihania. Kokeilin ottaa valokuvan itsestäni kaikissa niissä, ei auttanut, kaikki näytti hyviltä ja kaikille löytyi käyttötarkoituksia (kesäjuhlat, talvikäyttöön, bileet, häät, hautajaiset, ristiäiset, firman pippalot jne.).

Ja myös kun etsin niitä farkkuja päädyn juhlamekko-osastolle ja löydän uusia ihania mekkoja. En osta, vaikka olisi tosi hyvä, jos on juhlat alkusyksystä, johon kesäjuhlamekko on liian viileä, mutta syksyn mekko liian syksyinen. Kuten näkyy, niin käyttötarkoitus löytyy kaikelle.

Ja kaikissa tavaroissa sama juttu, käytän niitä kaikkia, en tarvitsisi tai nyt enää ostaisi vaikka erillisiä kahvikuppeja ja teemukeja, mutta ne on kaapissa ja molemmat kauniita. Molempia käytetään viikottain. Edellisellä organisointikierroksella luovuin helposti yhdestä lahjaksi saadusta mukisetistä, jota ei koskaan käytetty, vaikka oli kaunis ja kiva lahja.

Onko neuvoa mitä tehdä, kun tavaraa on liikaa, mutta mikään ei ole turhaa?

Mieti, mitä tarkoitat turhalla. Myös käytössä oleva esine, tavara tai vaate voi olla turha, jos tulisit hyvin toimeen ilman sitäkin ja sen säilyttämisestä koituu sinulle vaivaa tai sille ei ole tilaa.

Kaikki sellainen jota ei lainkaan käytetä on meillä hävitetty. Ei ollut mikään ongelma hävittää kalliita tai lahjaksi saatuja, jos niillä ei ollut käyttöä tai olivat rumia. Mutta vaikka jäljellä on vain tavaroita joilla on käyttöä ja jotka ovat kauniita, niin niitä on edelleen liikaa. Niin, että niitä tulee käytettyä todella harvoin, koska on monta vastaavaa tuotetta ja tosiaan kaappeihin ei mahdu.

Yksi esimerkki on se, että en voi pestä ikinä kaikkea pyykkiä, koska puhtaat vaatteet ei mahdu kaappiin. Nyt olin pessyt paitoja/toppeja ja niitä on 47 tuolla, ei mahdu millään laatikko kiinni. Ja tuossa määrässä ei ole vielä edes urheiluvaatteet. Kävin niitä läpi, kaikki mahtuu ja kaikkia olen käyttänyt viimeisen vuoden aika, pois lukien 2kpl ns. baaripaitaa. Noita bilevaatteita olen karsinut paljonkin, kun ikää on tullut. Eikä ne sinällään edes kulu, kun eipä tuohon montaa käyttökertaa vuodessa tule, kun tolppien lisäksi on myös mekkoja ja villapaitoja kamala määrä. Olen ihan lukossa tämän kanssa. Ensimmäiset karsimiskierrokset meni helposti, kun aina löytyi jotain mikä oli käyttämätöntä tai ei miellyttänyt silmää.

Sitten vähän myös masentaa se fakta, ettei vuosiin voi mitään uutta hankkia, vaikka olen ollut nyt jo koko viime vuoden "älä osta mitään" haasteessa.

Kokeile ottaa sattumanvaraisesti puolet käyttövaatteistasi, myös niistä nykyiseenkin sesonkiin sopivista kivoista kappaleista, pakkaa ne siististi laatikkoon ja vie varastoon. Käytät nyt vain tätä toista puoliskoa vaatekaapistasi pidemmän aikaa (vaikka vuosikin). Sitten, kun vaikka tuo vuosi tulee täyteen, käy läpi vaatekaappisi ja heitä pois huonokuntoiseksi menneet. Sitten hae se laatikko varastosta ja jaa kaikki vaatteesi uudestaan puoliksi käyttöön ja varastoon oman mielen mukaan. Toista.

Tässä saa useamman kärpäsen yhdellä iskulla:

1. Vaatteet mahtuvat kaikki kaappiin.

2. Pyykkikorin voi pestä tyhjäksi.

3. Osa vaatteista kuluu nyt nopeammin, koska niitä käytetään tiiviimmin, jolloin saadaan tapahtumaan sitä luonnollista vaatteiden poistumista nuhjuuntumisen myötä.

4. Kun saapuu sen varastolaatikon avaamisen aika, voi kokea iloa saadessaan taas "uusia" mieluisia vaatteita käyttöön ilman, että tarvitsee mennä kaupasta hakemaan sitä uutta ja raikasta lookkia.

5. Lopulta saatat huomata, että joku vaate on joutunut siihen varastolaatikkoon toistuvasti. Sellaiset on ehkä nyt helpompi laittaa pysyvästi pois, kun huomaat, ettei se ollutkaan niin tarpeellinen.

Siivosin kylppärin ja heittelin surutta pois tavaraa. Oli kymmenittäin pieniä tuotenäytteitä, niitä mitä saa joskus lehtien mukana tai kylkiäisinä ostaessa tuotteita. Ajatellut joskus kokeilla, mutta osa ollut varmaan 10 vuotta kaapissa.

Lisäksi olin säilönyt ison määrän osaksi käytettyä kosmetiikkaa, joka ei sitten ollutkaan itselleni sopivaa. Kasvorasvaa, suihkugeeliä, hiustuotteita. Ei ole voinut laittaa roskiin, koska eihän käyttökelpoista tavaraa voi tuhlata. Olen halunnut säilyttää siltä varalta jos joskus käyttäisin kuitenkin tai jos antaisin jollekin tutulle. Vaan miten ihmeessä minulle nyt sopimaton muuttuisi myöhemmin sopivaksi? Tai kenelle noita antaisin? Tuttavani ovat keski-ikäisiä ja jokaisella on jo omat luottotuotteet, ei kukaan halua toisten kosmetiikan jämiä. Eikä nyt korona-aikana edes näe ketään. Hyväntekeväisyyteenkään ei oteta avattuja hygieniasyistä. Osa tuotteista oli jo härskiintynyt, aivan turhaa säilöä pienessä kylpyhuoneessa viemässä tilaa. Vähän kirpaisi heittää roskiin, vaan nyt on ihanaa kun kaapeissa on vain ne omat luottotuotteet joita käytän. 

Vierailija kirjoitti:

Siivosin kylppärin ja heittelin surutta pois tavaraa. Oli kymmenittäin pieniä tuotenäytteitä, niitä mitä saa joskus lehtien mukana tai kylkiäisinä ostaessa tuotteita. Ajatellut joskus kokeilla, mutta osa ollut varmaan 10 vuotta kaapissa.

Lisäksi olin säilönyt ison määrän osaksi käytettyä kosmetiikkaa, joka ei sitten ollutkaan itselleni sopivaa. Kasvorasvaa, suihkugeeliä, hiustuotteita. Ei ole voinut laittaa roskiin, koska eihän käyttökelpoista tavaraa voi tuhlata. Olen halunnut säilyttää siltä varalta jos joskus käyttäisin kuitenkin tai jos antaisin jollekin tutulle. Vaan miten ihmeessä minulle nyt sopimaton muuttuisi myöhemmin sopivaksi? Tai kenelle noita antaisin? Tuttavani ovat keski-ikäisiä ja jokaisella on jo omat luottotuotteet, ei kukaan halua toisten kosmetiikan jämiä. Eikä nyt korona-aikana edes näe ketään. Hyväntekeväisyyteenkään ei oteta avattuja hygieniasyistä. Osa tuotteista oli jo härskiintynyt, aivan turhaa säilöä pienessä kylpyhuoneessa viemässä tilaa. Vähän kirpaisi heittää roskiin, vaan nyt on ihanaa kun kaapeissa on vain ne omat luottotuotteet joita käytän. 

Mä otin noi käyttöön. Näytteet, aurinkorasvat, vähän heikossa hapessa jalkarasvoiksi.

Huonot hoitoaineet saunahoitoaineiksi. Kookossuihkusaippua, tuoksui aivan kamalalle, käytin vessan pesussa.

Vuosi meni. Rahaa säästyi, kun ei tarvinnut uutta ostaa ja opin tarjoukset jätän väliin, shampoot ja muut pumppupulloihin, kuluu vähemmän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tehnyt virheen kun karsin liikaa! Laitoin pois paljon hyvälaatuisia ja ajattomia työvaatteita, kun en muutamaan vuoteen oikein mahtunut niihin. Nyt olen saanut laihdutettua 5 kg ja muistelen kaiholla monia vaatekappaleita, jotka nyt mahtuisivat ja tyylinkin puolesta olisivat olleet vielä täysin toimistokelpoisia. Hukkaan mennyttä rahaa!

Tässä on juuri se syy, miksi jemmaan niitä pieniä vaatteita vaikka tiedän olevan hölmön hommaa.

Mä laihduin raskauden aikana 10kg ja viime kesänä oli monta upouutta paitaa päälle laitettavaksi.

Nuo tavoitevaatteet on aiheuttaneet mulle vuosien piinan. Mulla oli oikein kiva vaatevarasto, kunnes sain rakkauskiloja ja raskauskiloja ja väsyttävät pikkuvauvavuodet veivät mennessään, eli en ole jaksanut edes hulluna panostaa siihen, että pääsisin takaisin entiseen kokooni. Enkä raskausaikoina ole edes voinut laihduttaa, lähinnä estää vain ylimääräistä lihomista. Myös kroppa on muuttunut, ja pikkuhiljaa olen tajunnut, etteivät vaatteet enää välttämättä istuisikaan yhtä hyvin kuin lapsettomana parikymppisenä, vaikka laihtuisinkin samaan painoon.

Aluksi vaatteita oli monta laatikkoa ja niiden avaaminen suretti, niin paljon kauniita vaatteita, joita en voinut käyttää. Pikkuhiljaa myin ja lahjoitin "epäkivoimmasta" ja tavanomaisimmasta päästä pois. Tilanpuute myös ahdisti ja tuntui että pakko vain luopua kaikesta tällä hetkellä turhasta.

Pari kuukautta sitten havahduin siihen, että minulla on enää muutama "entisen elämän" vaatekappale jäljellä. Nekin kiusasivat. Pari takkia vein lopulta kirpputorille, mutta yksi mekko ja villapaita vaivasivat. Halusin viimeisetkin pois "liian pieniä" - laatikosta, mutta en kyennyt luopumaan niistä. Sitten mieheni havahdutti minut - onko sulla pakko laittaa noita pois, mitä jos laittaisit ne vaan muistoiksi?

Olin karsimisvimmassani jotenkin unohtanut, että vieläkin voi täyttää "muistolaatikkoa", voi täyttää koko elämänsä ajan. Eli ihana kihlajaismekkoni ja nuoruuteni seikkailut mukanani kulkenut norjalaisvillapaita saivat uuden osoitteen, muistolaatikon, ja minä sain tavoitevaatelaatikon tyhjäksi.

En tässä nyt välttämättä kannusta ketään keräilemään hillitöntä kasaa vanhaa roinaa ihan vaan muistoksi, mutta siis minä olin mennyt jo vähän hukkaan tässä, että kaikesta käyttämättömästä olisi pakko luopua. Tämän oivalluksen seurauksena kävin hakemassa mulle ja miehelle kaksi laatikkoa, joihin sainkin vihdoin ne onnettomina eri kaapeissa pyörineet pienet rakkausrunolaput, ensimmäiset lasten onnittelukortit ja muut epämääräiset mutta ihanat asiat talletettua.

Vähän armoa siis omillekin muistoille, jos joku muukin on mennyt yhtä sokeaksi tässä tavarasuossa taistellessaan 😘

Ainiin, ja täytyy vielä lisätä että ihan kokonaan en ole päättänyt luovuttaa toivostani laihtua joskus pienemmäksi. Oon vain todennut, että just nyt pikkulapsihulinassa mua ei yksinkertaisesti kiinnosta yrittää pudottaa kahtakymmentä kiloa pois. Eli ensimmäisenä aion nyt opetella tykkäämään itsestäni tällaisena kuin olen, vaikka ulkonäkö onkin muuttunut. Kyllä vähän isompanakin saa ostaa kauniita vaatteita ja viihtyä itsessään. Ehkä parempi fiilis auttaisi sitten huomaamatta siinä painonpudotuksessakin, kun ei vaan tee mieli piiloutua kotiin?

Ja toisena - rakastan kirppiksiä, joten enköhän löydä suhteellisen edullisesti uudenkin vaategarderobin, kun pienemmän minän aika taas joskus on. Parempi on ollut myydä nyt liian pienet vaatteet pois, kun niistä vielä rahaa saa, ja ajatella että periaatteessa käyttää niistä saadut rahat sitten joskus tulevaisuudessa uusien kierrätettyjen vaatteiden ostamiseen. Win-win tilanne, ei tarvi säilöä vaatteita ja silti niiden "arvo" säilyy!

Henkinen taakka on myös huomattavasti keventynyt, kun kaiken muun stressin lisäksi olen voinut asettaa tän ulkonäkökriisini sivuun odottelemaan. Pienet vaatteet kaapissa eivät enää ilku, vaan voin tuntea oloni itsevarmaksi sopivissa vaatteissa. Uskon että se on paljon parempi lähtökohta laihtumiselle kuin jatkuva huonon omantunnon kokeminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siivosin kylppärin ja heittelin surutta pois tavaraa. Oli kymmenittäin pieniä tuotenäytteitä, niitä mitä saa joskus lehtien mukana tai kylkiäisinä ostaessa tuotteita. Ajatellut joskus kokeilla, mutta osa ollut varmaan 10 vuotta kaapissa.

Lisäksi olin säilönyt ison määrän osaksi käytettyä kosmetiikkaa, joka ei sitten ollutkaan itselleni sopivaa. Kasvorasvaa, suihkugeeliä, hiustuotteita. Ei ole voinut laittaa roskiin, koska eihän käyttökelpoista tavaraa voi tuhlata. Olen halunnut säilyttää siltä varalta jos joskus käyttäisin kuitenkin tai jos antaisin jollekin tutulle. Vaan miten ihmeessä minulle nyt sopimaton muuttuisi myöhemmin sopivaksi? Tai kenelle noita antaisin? Tuttavani ovat keski-ikäisiä ja jokaisella on jo omat luottotuotteet, ei kukaan halua toisten kosmetiikan jämiä. Eikä nyt korona-aikana edes näe ketään. Hyväntekeväisyyteenkään ei oteta avattuja hygieniasyistä. Osa tuotteista oli jo härskiintynyt, aivan turhaa säilöä pienessä kylpyhuoneessa viemässä tilaa. Vähän kirpaisi heittää roskiin, vaan nyt on ihanaa kun kaapeissa on vain ne omat luottotuotteet joita käytän. 

Mä otin noi käyttöön. Näytteet, aurinkorasvat, vähän heikossa hapessa jalkarasvoiksi.

Huonot hoitoaineet saunahoitoaineiksi. Kookossuihkusaippua, tuoksui aivan kamalalle, käytin vessan pesussa.

Vuosi meni. Rahaa säästyi, kun ei tarvinnut uutta ostaa ja opin tarjoukset jätän väliin, shampoot ja muut pumppupulloihin, kuluu vähemmän

Ihailtavaa että olet saanut käytettyä. Itsekin tätä yritin, mutta todellisuudessa en halua laittaa jalkoihinikaan voidetta joka aiheuttaa ihoärsytystä enkä halua vessani haisevan pesun jälkeen vanhan mummon hajuvedeltä, joten jäivät pyörimään pienen kylppärin kaappeihin tielle vuosikymmeneksi.

Tarjouksista en ole ostanut ns. ylimääräisiä enää vuosikausiin, vaan nyt työssäkäyvänä ostaa niitä omia luottotuotteita jotka tulee oikeasti käytettyä. Opiksi tästä tuli että kaikkea ei ole pakko käyttää loppuun jos niille ei järkevää käyttökohdetta löydy, joskus on ihan ok laittaa virheostos roskiin. 

Vierailija kirjoitti:

Olen laittanut lähes kaikki vauvalta pieneksi jäävät vaatteet tehokkaasti eteenpäin kierrätyskeskukseen. Nyt olisi kasa sukkia ja mietin voiko nämäkin laittaa kiertoon? Ostaako joku hieman nyppyisiä mutta sinänsä ihan siistejä ja käyttökelpoisia vauvan sukkia vai ovatko roskaa?

Ostaa, varsinkin jos myyt ne pakettina kaikki, halvalla. Yksittäöiset sukat kuitenkin maksaa aina jonkun verran kuitenkin. Esim. 2 eurolla 10 paria kun myyt, kyllä menee käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siivosin kylppärin ja heittelin surutta pois tavaraa. Oli kymmenittäin pieniä tuotenäytteitä, niitä mitä saa joskus lehtien mukana tai kylkiäisinä ostaessa tuotteita. Ajatellut joskus kokeilla, mutta osa ollut varmaan 10 vuotta kaapissa.

Lisäksi olin säilönyt ison määrän osaksi käytettyä kosmetiikkaa, joka ei sitten ollutkaan itselleni sopivaa. Kasvorasvaa, suihkugeeliä, hiustuotteita. Ei ole voinut laittaa roskiin, koska eihän käyttökelpoista tavaraa voi tuhlata. Olen halunnut säilyttää siltä varalta jos joskus käyttäisin kuitenkin tai jos antaisin jollekin tutulle. Vaan miten ihmeessä minulle nyt sopimaton muuttuisi myöhemmin sopivaksi? Tai kenelle noita antaisin? Tuttavani ovat keski-ikäisiä ja jokaisella on jo omat luottotuotteet, ei kukaan halua toisten kosmetiikan jämiä. Eikä nyt korona-aikana edes näe ketään. Hyväntekeväisyyteenkään ei oteta avattuja hygieniasyistä. Osa tuotteista oli jo härskiintynyt, aivan turhaa säilöä pienessä kylpyhuoneessa viemässä tilaa. Vähän kirpaisi heittää roskiin, vaan nyt on ihanaa kun kaapeissa on vain ne omat luottotuotteet joita käytän. 

Mä otin noi käyttöön. Näytteet, aurinkorasvat, vähän heikossa hapessa jalkarasvoiksi.

Huonot hoitoaineet saunahoitoaineiksi. Kookossuihkusaippua, tuoksui aivan kamalalle, käytin vessan pesussa.

Vuosi meni. Rahaa säästyi, kun ei tarvinnut uutta ostaa ja opin tarjoukset jätän väliin, shampoot ja muut pumppupulloihin, kuluu vähemmän

Ihailtavaa että olet saanut käytettyä. Itsekin tätä yritin, mutta todellisuudessa en halua laittaa jalkoihinikaan voidetta joka aiheuttaa ihoärsytystä enkä halua vessani haisevan pesun jälkeen vanhan mummon hajuvedeltä, joten jäivät pyörimään pienen kylppärin kaappeihin tielle vuosikymmeneksi.

Tarjouksista en ole ostanut ns. ylimääräisiä enää vuosikausiin, vaan nyt työssäkäyvänä ostaa niitä omia luottotuotteita jotka tulee oikeasti käytettyä. Opiksi tästä tuli että kaikkea ei ole pakko käyttää loppuun jos niille ei järkevää käyttökohdetta löydy, joskus on ihan ok laittaa virheostos roskiin. 

Olen tämä kylppärinsiivooja ja ymmärsin asiaa pohdittuani että olen takertunut samaan ajatusmalliin mikä on koko tavarapaljousongelmani syynä muutenkin - tavaroista ei voi luopua koska niitä voi vielä joskus tarvita. Samasta syystä olen noita vanhoja rasvoja ja saippuioitakin säilyttänyt, uskomuksesta että joskus vielä tulen niitä käyttämään johonkin. Käytännössä edes johonkin tarkoitukseen käyttökelpoiset tuli käytettyä aika nopeasti pois, loput pyörivät tiellä haittaamassa jokapäiväistä arkea sen vuosikymmenen. Kylläpä näistä ajatuskuvioista on vaikea päästää irti ja vaikea tunnistaa vaikka kompastuu niihin yhä uudelleen.