tavarapaljous :(

Yksi esimerkki on se, että en voi pestä ikinä kaikkea pyykkiä, koska puhtaat vaatteet ei mahdu kaappiin.

---------

nyt sinun pitää toimia! vaatevuoret hallitsevat sinua eikä toisinpäin.

On aivan mahdollista, että tavaraa ei ole liikaa, vaan säilytystila on vääränlaista, tai sitä on liian vähän, tai asunto on liian pieni.

Vanhan asunnon kiinteät komerot voivat olla todella hankalat, ja jopa tarpeelliset, usein käytettävät tavarat joutuu säilyttämään hankalasti, tai ne vain lojuvat jossain. Kyse ei enää ole tavaran karsimisesta, vaan kunnollisen säilytystilan suunnittelusta.

60 cm syvät hyllykaapit eivät sovi yhtään minkään säilyttämiseen, ja vaatehuoneet eivät pysy järjestyksessä.

Vaatteet on paljon helpompi ja siistimpi säilyttää henkareissa, mutta kaapeissa on vain yksi tanko epämääräisellä korkeudella, ja liian pieni osa kaapeista on henkarikaappeja.

Lisäksi nykyisissä asunnoissa on vähemmän neliöitä ja vähemmän säilytystilaa, esim uusi kaksio tai kolmio voi olla kymmenen neliötä pienempi kuin vanhat.

Nykyihminen siis tekee valinnan: asun keskustammassa, mutta minulla on vain yksi takki ja yhdet kengät, näin kärjistetysti. Kenlälaatikossa asuminen voi olla mahdollista, jollekin jopa pakollista, mutta usein se ei ole todellinen valinta, eikä se tuo kaikille lisäarvoa -paitsi ehkä rakrnnusliikkeen kassaan.

Tavaran kanssa taistelu voikin olla taistelua huonon asuntosuunnittelun kanssa. Tämä näin yhtenä näkökulmana.

Vierailija kirjoitti:

Aitoissa on vanhoja tavaroita joita me ei tarvita eikä varmasti seuraavatkaan tässä asuvat, mutta niille on oma arvonsa maailmassa ja toivottavasti joskus tulevaisuudessa niitä ihmetellään millaista elämä on ollut 1900 luvun alussa.

==========

Eikös ne kannattaisi sitten lahjoittaa lähimpään kotiseutumuseoon sen sijaan että ne ovat jossain varastoissa ja aittarakennuksissa pölyttymässä? Museossa ne laitetaan nätisti esille ja oppaat kertovat niistä vierailijoille. Niistä vanhoista tavaroista olisi sitten iloa muillekin.

Ohisena: ne ovat nimenomaan suvun historiaa, kuten talo ja siihen kuuluneet tavarat. Tämä on vaikea hahmottaa ihmiselle, jonka suku on joutunut muuttamaan pienten nyssäköiden kanssa, joko tehdaspaikkakunnalle tai evakkoon. Olen yksi näistä, mutta olen matkalla oppinut, että on sukuja, joilla on vielä talo ja tavarat tallessa. Historialla ja juurilla on oma arvonsa.

-eri

Ei ole häpeä omistaa enemmän, kuin omisti opiskelijana. Ei myöskään ole häpeä muuttaa väljempään asuntoon, jos siihen on varaa. Se väljempi voi myös löytyä vähän kauempaa.

Jos ei, sitten ei ole varaa myöskään haalia tavaraa kirpparilta, eikä säilytellä kaikkea, eikä myöskään omistaa ihan kaikkea kaunista, mitä tekisi mieli.

Olin mielestäni oikein hyvin karsinut tavaraa ja sitten päätin kaivaa lakanalaatikosta toisen niistä vanhoista, kuluneista, reikäisistä lakanoista. Jep! Tarvitsin jonkinlaista suojakangasta hetkeksi ja ajattelin, että it's now or never ja tempaisin lakanan esille.

Koko ajan olen tiedostanut sen olemassaolon. Ajatukseni oli, että "harjoittelen ompelukoneen käyttöä" siihen. Arvatkaa olenko harjoitellut? Arvatkaa viekö iso valtava lakana kuluneenakin paljon tilaa?

No nyt ei vie, se on käytetty ja lähti roskiin.

Olen laittanut lähes kaikki vauvalta pieneksi jäävät vaatteet tehokkaasti eteenpäin kierrätyskeskukseen. Nyt olisi kasa sukkia ja mietin voiko nämäkin laittaa kiertoon? Ostaako joku hieman nyppyisiä mutta sinänsä ihan siistejä ja käyttökelpoisia vauvan sukkia vai ovatko roskaa?

Itselläni liiat tavarat lisää sekä stressiä niiden omistamisesta, hoitamisesta ja suoranaisesti ne lisää päätösväsymystä. Ja lisäksi olen huomannut että visuaalinen sotku lisää stressiä vielä näiden päälle.

Vaatevaraston pienennyttyä on aina päällepantavaa, kun kaikki on lempivaatteita. Astioiden vähentämisen jälkeen melkein kaikki astiat ovat säännöllisessä käytössä jne.

Elämä on helpompaa niin monella tavalla.

Olen huomannut että tehokkaaseen karsimiseen on olemassa ihan omanlaisensa mielentila. Sellainen, kun on todella tuskastunut säilytystiloissa pyöriviin tavarakasoihin, ja on valmis päästämään irti ylimääräisistä. Tässä fiiliksessä on hyvä kierrättää.

Lisäksi oma kokemus on osoittanut sen että kierrätykseen lähtevät on hyvä hoitaa ulos ovesta vielä samana päivänä, muuten voi tulla seuraavina päivinä olo että tarkistan vielä nämä, ja heikolla hetkellä kantaa sitten tavaraa takaisin ajatuksella, että kyllä tätäkin vielä voisi käyttää. Sitten puolen vuoden päästä katsoo samaa tavaraa ja miettii että eipä sitä sitten tullut käytettyä kuitenkaan.

Mulla on muuten astioita aika pieni määrä mutta saan iloa siitä että voin valita aamukahvin mukin monen erilaisen joukosta vastaamaan juuri sen aamun fiilistä. Saan siitä iloa enkä halua karsia kahvimukikokoelmaani. Tätä se Konmari kai tarkoitti sillä olon pirskahtelulla ❤️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aitoissa on vanhoja tavaroita joita me ei tarvita eikä varmasti seuraavatkaan tässä asuvat, mutta niille on oma arvonsa maailmassa ja toivottavasti joskus tulevaisuudessa niitä ihmetellään millaista elämä on ollut 1900 luvun alussa.

==========

Eikös ne kannattaisi sitten lahjoittaa lähimpään kotiseutumuseoon sen sijaan että ne ovat jossain varastoissa ja aittarakennuksissa pölyttymässä? Museossa ne laitetaan nätisti esille ja oppaat kertovat niistä vierailijoille. Niistä vanhoista tavaroista olisi sitten iloa muillekin.

Ohisena: ne ovat nimenomaan suvun historiaa, kuten talo ja siihen kuuluneet tavarat. Tämä on vaikea hahmottaa ihmiselle, jonka suku on joutunut muuttamaan pienten nyssäköiden kanssa, joko tehdaspaikkakunnalle tai evakkoon. Olen yksi näistä, mutta olen matkalla oppinut, että on sukuja, joilla on vielä talo ja tavarat tallessa. Historialla ja juurilla on oma arvonsa.

-eri

Kiitos tästä ja todellakaan museot eivät pysty ottamaan näitä ihmisten suku jemmauksia ja se on meilläkin tarkoitus, että säilyy omassa suvussa nämä.

Huomaa täällä kuinka meitä on erilaisia ihmisiä ja ei aina ymmärretä mikä on kenellekin oikea ratkaisu.

On aivan eri asia jos ihminen asuu ja muuttaa yksiöstä toiseen kuin me mitkä asumme sukutilalla jossa neliöitä satoja.

Vierailija kirjoitti:

Olen laittanut lähes kaikki vauvalta pieneksi jäävät vaatteet tehokkaasti eteenpäin kierrätyskeskukseen. Nyt olisi kasa sukkia ja mietin voiko nämäkin laittaa kiertoon? Ostaako joku hieman nyppyisiä mutta sinänsä ihan siistejä ja käyttökelpoisia vauvan sukkia vai ovatko roskaa?

Ei niitä kukaan osta, ilmaiseksi saattavat mennä jos ovat tosi söpösiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ollaan meillä siinä pisteessä, että turhat tavarat on laitettu pois. Mutta tavaraa on vielä edelleen liikaa ja pitäisi keksiä mitä karsii seuraavaksi.

Esimerkkinä minun vaatteet, kaikki on ehjiä, sopivia ja minun tyylisiä. Mutta eivät mahdu kaappiin. Toisaalta taas ei ole yhtiäkään ehjiä housuja jäljellä. Pitäisi siis ostaa farkut ja parit urheiluhousut. Mutta mihin ne tungen. Ymmärrän, etten tarvitse 7 juhlamekkoa, mutta kaikki ovat ihania. Kokeilin ottaa valokuvan itsestäni kaikissa niissä, ei auttanut, kaikki näytti hyviltä ja kaikille löytyi käyttötarkoituksia (kesäjuhlat, talvikäyttöön, bileet, häät, hautajaiset, ristiäiset, firman pippalot jne.).

Ja myös kun etsin niitä farkkuja päädyn juhlamekko-osastolle ja löydän uusia ihania mekkoja. En osta, vaikka olisi tosi hyvä, jos on juhlat alkusyksystä, johon kesäjuhlamekko on liian viileä, mutta syksyn mekko liian syksyinen. Kuten näkyy, niin käyttötarkoitus löytyy kaikelle.

Ja kaikissa tavaroissa sama juttu, käytän niitä kaikkia, en tarvitsisi tai nyt enää ostaisi vaikka erillisiä kahvikuppeja ja teemukeja, mutta ne on kaapissa ja molemmat kauniita. Molempia käytetään viikottain. Edellisellä organisointikierroksella luovuin helposti yhdestä lahjaksi saadusta mukisetistä, jota ei koskaan käytetty, vaikka oli kaunis ja kiva lahja.

Onko neuvoa mitä tehdä, kun tavaraa on liikaa, mutta mikään ei ole turhaa?

Mieti, mitä tarkoitat turhalla. Myös käytössä oleva esine, tavara tai vaate voi olla turha, jos tulisit hyvin toimeen ilman sitäkin ja sen säilyttämisestä koituu sinulle vaivaa tai sille ei ole tilaa.

Kaikki sellainen jota ei lainkaan käytetä on meillä hävitetty. Ei ollut mikään ongelma hävittää kalliita tai lahjaksi saatuja, jos niillä ei ollut käyttöä tai olivat rumia. Mutta vaikka jäljellä on vain tavaroita joilla on käyttöä ja jotka ovat kauniita, niin niitä on edelleen liikaa. Niin, että niitä tulee käytettyä todella harvoin, koska on monta vastaavaa tuotetta ja tosiaan kaappeihin ei mahdu.

Yksi esimerkki on se, että en voi pestä ikinä kaikkea pyykkiä, koska puhtaat vaatteet ei mahdu kaappiin. Nyt olin pessyt paitoja/toppeja ja niitä on 47 tuolla, ei mahdu millään laatikko kiinni. Ja tuossa määrässä ei ole vielä edes urheiluvaatteet. Kävin niitä läpi, kaikki mahtuu ja kaikkia olen käyttänyt viimeisen vuoden aika, pois lukien 2kpl ns. baaripaitaa. Noita bilevaatteita olen karsinut paljonkin, kun ikää on tullut. Eikä ne sinällään edes kulu, kun eipä tuohon montaa käyttökertaa vuodessa tule, kun tolppien lisäksi on myös mekkoja ja villapaitoja kamala määrä. Olen ihan lukossa tämän kanssa. Ensimmäiset karsimiskierrokset meni helposti, kun aina löytyi jotain mikä oli käyttämätöntä tai ei miellyttänyt silmää.

Sitten vähän myös masentaa se fakta, ettei vuosiin voi mitään uutta hankkia, vaikka olen ollut nyt jo koko viime vuoden "älä osta mitään" haasteessa.

Kyllä sinun pitää nyt hyväksyä se, että sulla on ihan liikaa vaatteita. Kukaan ei tarvitse noin montaa paitaa. Eikä kukaan saa noin montaa paitaa käytettyä loppuun, joten täytyy karsia lahjoittamalla hyväkuntoisia vaatteita eteenpäin esim. Konttiin. Valitset pinosta ensin ne kaikki mukavimmat lempipaidat ja sitten karsit raa'asti lopuista vähintään 10 tai 15 pois. Jos et pysty valitsemaan, otat vaikka pinosta pois joka toisen paidan.

Lisäksi täytyy kysyä, miksi ostamisen lopettaminen masentaa sinua. Miksi ostaminen on sinulle niin tyydyttävää? Voisitko keksiä ostamisen jotain muuta mistä saisit iloa?

Olen muuttanut 10 vuoden aikana 4 krt. Ensimmäisestä näin painajaisia, toisessa maksettiin iso summa muuttofirmalle, 3.ssa muutto meni vkonlopun aikana ja viimeinen muutto oli helppo. Pakkaamisessa meni viikko ja se oli siinä.

Karsiminen on se sana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ollaan meillä siinä pisteessä, että turhat tavarat on laitettu pois. Mutta tavaraa on vielä edelleen liikaa ja pitäisi keksiä mitä karsii seuraavaksi.

Esimerkkinä minun vaatteet, kaikki on ehjiä, sopivia ja minun tyylisiä. Mutta eivät mahdu kaappiin. Toisaalta taas ei ole yhtiäkään ehjiä housuja jäljellä. Pitäisi siis ostaa farkut ja parit urheiluhousut. Mutta mihin ne tungen. Ymmärrän, etten tarvitse 7 juhlamekkoa, mutta kaikki ovat ihania. Kokeilin ottaa valokuvan itsestäni kaikissa niissä, ei auttanut, kaikki näytti hyviltä ja kaikille löytyi käyttötarkoituksia (kesäjuhlat, talvikäyttöön, bileet, häät, hautajaiset, ristiäiset, firman pippalot jne.).

Ja myös kun etsin niitä farkkuja päädyn juhlamekko-osastolle ja löydän uusia ihania mekkoja. En osta, vaikka olisi tosi hyvä, jos on juhlat alkusyksystä, johon kesäjuhlamekko on liian viileä, mutta syksyn mekko liian syksyinen. Kuten näkyy, niin käyttötarkoitus löytyy kaikelle.

Ja kaikissa tavaroissa sama juttu, käytän niitä kaikkia, en tarvitsisi tai nyt enää ostaisi vaikka erillisiä kahvikuppeja ja teemukeja, mutta ne on kaapissa ja molemmat kauniita. Molempia käytetään viikottain. Edellisellä organisointikierroksella luovuin helposti yhdestä lahjaksi saadusta mukisetistä, jota ei koskaan käytetty, vaikka oli kaunis ja kiva lahja.

Onko neuvoa mitä tehdä, kun tavaraa on liikaa, mutta mikään ei ole turhaa?

Mieti, mitä tarkoitat turhalla. Myös käytössä oleva esine, tavara tai vaate voi olla turha, jos tulisit hyvin toimeen ilman sitäkin ja sen säilyttämisestä koituu sinulle vaivaa tai sille ei ole tilaa.

Kaikki sellainen jota ei lainkaan käytetä on meillä hävitetty. Ei ollut mikään ongelma hävittää kalliita tai lahjaksi saatuja, jos niillä ei ollut käyttöä tai olivat rumia. Mutta vaikka jäljellä on vain tavaroita joilla on käyttöä ja jotka ovat kauniita, niin niitä on edelleen liikaa. Niin, että niitä tulee käytettyä todella harvoin, koska on monta vastaavaa tuotetta ja tosiaan kaappeihin ei mahdu.

Yksi esimerkki on se, että en voi pestä ikinä kaikkea pyykkiä, koska puhtaat vaatteet ei mahdu kaappiin. Nyt olin pessyt paitoja/toppeja ja niitä on 47 tuolla, ei mahdu millään laatikko kiinni. Ja tuossa määrässä ei ole vielä edes urheiluvaatteet. Kävin niitä läpi, kaikki mahtuu ja kaikkia olen käyttänyt viimeisen vuoden aika, pois lukien 2kpl ns. baaripaitaa. Noita bilevaatteita olen karsinut paljonkin, kun ikää on tullut. Eikä ne sinällään edes kulu, kun eipä tuohon montaa käyttökertaa vuodessa tule, kun tolppien lisäksi on myös mekkoja ja villapaitoja kamala määrä. Olen ihan lukossa tämän kanssa. Ensimmäiset karsimiskierrokset meni helposti, kun aina löytyi jotain mikä oli käyttämätöntä tai ei miellyttänyt silmää.

Sitten vähän myös masentaa se fakta, ettei vuosiin voi mitään uutta hankkia, vaikka olen ollut nyt jo koko viime vuoden "älä osta mitään" haasteessa.

Kyllä sinun pitää nyt hyväksyä se, että sulla on ihan liikaa vaatteita. Kukaan ei tarvitse noin montaa paitaa. Eikä kukaan saa noin montaa paitaa käytettyä loppuun, joten täytyy karsia lahjoittamalla hyväkuntoisia vaatteita eteenpäin esim. Konttiin. Valitset pinosta ensin ne kaikki mukavimmat lempipaidat ja sitten karsit raa'asti lopuista vähintään 10 tai 15 pois. Jos et pysty valitsemaan, otat vaikka pinosta pois joka toisen paidan.

Lisäksi täytyy kysyä, miksi ostamisen lopettaminen masentaa sinua. Miksi ostaminen on sinulle niin tyydyttävää? Voisitko keksiä ostamisen jotain muuta mistä saisit iloa?

Minä pidän tavaroista, olen aina pitänyt. Jos vaikka kesälomalla on joku matka, niin se on ihan kivaa, mutta jos pääseekin vaikka ostamaan uuden sohvan, niin se on aivan mahtavaa. Valitsen tavarat kotiini aika tarkkaan ja haluan käyttää niitä pitkään. Olen kolme vuotta sitten ostanut ruokapöydän ja vieläkin päivittäin ihailen sitä.

Mutta sen vuoksi olenkin nyt tässä tilanteessa, että tavaraa on liikaa. Toki paljon oli turhaa krääsää ja virheostoksia mahtunut mukaan ja niistä oli helppo luopua. Ja niiden innoittamana pidin viime vuoden älä osta mitään haastetta ja onnistuin aika hyvin. Ostetut asiat harkittiin tarkkaan ja ensin koluttiin kaikki nurkat kotoa löytyvää vaihtoehtoa.

Nyt otan vaatekaapin työn alle. Ohjeista inspiroituneena:

Tuplat (esim. musta t-paita) -> parhaimmassa kunnossa oleva säilytyslaatikkoon ullakolle, sieltä sitten haen, kun vanha kuluu.

Syksy-/Talvivaatteet -> kausilaatikko ullakolle.

Menen käytössä olevan tilan mukaan, ne jotka ei mahdu ullakkolaatikoihin tai kaappiin, niin kiertoon.

Sitten on vielä se valinta mitä säilytän? Pukeudun usein niin, että on yksivärisen (musta, harmaa, punainen) lisäksi joku kuviollinen vaate, en osaa tai uskalla yhdistää erilaisia kuvioita. Mutta toki, jos pitää valita vaikka suosikkipaita, niin se on se kuviollinen, niin en voi valita pelkkiä suosikkeja tai päädyn johonkin meemiksi :D. Ehkä kokeilen tehdä noista aina asukokonaisuuksia. Ja sitten laitan talvisemmat kokonaisuudet ullakolle, niin saan vaihtelua sillä tavalla. Ja irtovaatteet, jotka eivät sovi asuihin, niin voisi laittaa pois...

Ja tosiaan on vain nuo kaksi laatikkoa sinne ullakolle, aiemmin ollut kaikki vaatteet käytössä yhtäaikaa, poislukien talvitakit ja -kengät.

Tuli mieleen, että sulle 6196 voisi sopia kapselivaatekaappisysteemi.

Tästä löytyy paljon kirjoituksia ja videoita netistä, tässä yksi: https://alasenpia.com/mika-on-kapselivaatekaappi/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen laittanut lähes kaikki vauvalta pieneksi jäävät vaatteet tehokkaasti eteenpäin kierrätyskeskukseen. Nyt olisi kasa sukkia ja mietin voiko nämäkin laittaa kiertoon? Ostaako joku hieman nyppyisiä mutta sinänsä ihan siistejä ja käyttökelpoisia vauvan sukkia vai ovatko roskaa?

Ei niitä kukaan osta, ilmaiseksi saattavat mennä jos ovat tosi söpösiä.

En niistä siis itse rahaa kaipaakaan, mutta ovatko ne kierrätyskeskukseen annettuna heille turhaa roskaa? Ei mitään hajua miten ne siellä tullaan hinnoittelemaan vai menevätkö ilmaisnurkkaan. Ehkä vien ne kuitenkin sinne.

Nämä vanhat aitat ovat juuri yleensä täynnä entisajan käyttötavaraa jolla ei ole mitään arvoa edes historiallisessa mielessä. Suomessa on säästetty paljon tavaraa ja niitä on yllinkyllin erilaisissa museoissa. Ne ovat oikeasti ihan turhia siellä aitassa. Tämä on just se ongelma että ihmiset kuvittelevat niillä olevan arvoa. Suvun sisälläkään arvoa ei oikeasti ole . Ihmiset tappelevat perinnönjaoissa joistain tietyistä tavaroista mutta totta puhuen ne päätyvät sen jälkeen usein kirppiksille, toriin ja kaatopaikoille . 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aitoissa on vanhoja tavaroita joita me ei tarvita eikä varmasti seuraavatkaan tässä asuvat, mutta niille on oma arvonsa maailmassa ja toivottavasti joskus tulevaisuudessa niitä ihmetellään millaista elämä on ollut 1900 luvun alussa.

==========

Eikös ne kannattaisi sitten lahjoittaa lähimpään kotiseutumuseoon sen sijaan että ne ovat jossain varastoissa ja aittarakennuksissa pölyttymässä? Museossa ne laitetaan nätisti esille ja oppaat kertovat niistä vierailijoille. Niistä vanhoista tavaroista olisi sitten iloa muillekin.

Ohisena: ne ovat nimenomaan suvun historiaa, kuten talo ja siihen kuuluneet tavarat. Tämä on vaikea hahmottaa ihmiselle, jonka suku on joutunut muuttamaan pienten nyssäköiden kanssa, joko tehdaspaikkakunnalle tai evakkoon. Olen yksi näistä, mutta olen matkalla oppinut, että on sukuja, joilla on vielä talo ja tavarat tallessa. Historialla ja juurilla on oma arvonsa.

-eri

Kiitos tästä ja todellakaan museot eivät pysty ottamaan näitä ihmisten suku jemmauksia ja se on meilläkin tarkoitus, että säilyy omassa suvussa nämä.

Huomaa täällä kuinka meitä on erilaisia ihmisiä ja ei aina ymmärretä mikä on kenellekin oikea ratkaisu.

On aivan eri asia jos ihminen asuu ja muuttaa yksiöstä toiseen kuin me mitkä asumme sukutilalla jossa neliöitä satoja.

En tiedä millaisia tavaroita teillä on, mutta omat kokemukset sukutiloista on kyllä sellaisia että tavaraa on jemmassa paljon ja suurin osa on jollain tapaa mennyt huonoksi. Säilytetään kylmässä vuosia, aitassa hiiret kakkii ja jyrsii jne. Ja seassa on uudempaa ja vanhempaa ja kukaan ei osaa sieltä mitään löytää. Jos jotain tarvitaan, ostetaan kuitenkin uusi, sen sijaan että käytettäisiin niitä säästettyjä.

Kauniit vanhat ja kunnostetut huonekalut ymmärrän, samoin käsintehdyt tekstiilit, joita voi käyttää. Samoin astiat, nekin, joita ei koneessa voi pestä jos ovat käytössä. Mutta muuten se sukutilakin olisi usein kaikkein viihtyisin ja kaunein, kun jokainen aitta ja vintti ei ole täynnään tavaraa ja ne jotka on päätetty säästää pääsisivät oikeuksiinsa kauniisti esillä ja käytössä.

Jep, vanha sukutila oli meilläkin ja kun sitä tyhjättiin, muutamia yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta vinttien ja aittojen tavarat sai laittaa roskiin. Niitä käyttökelpoisia huonekaluja, astioita ja muita esineitä tai suvun historiasta kertovia valokuvia ja muita papereita oli todella vähän, mutta lavakaupalla oli kaikenlaista seka-, metalli- ja puujätettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aitoissa on vanhoja tavaroita joita me ei tarvita eikä varmasti seuraavatkaan tässä asuvat, mutta niille on oma arvonsa maailmassa ja toivottavasti joskus tulevaisuudessa niitä ihmetellään millaista elämä on ollut 1900 luvun alussa.

==========

Eikös ne kannattaisi sitten lahjoittaa lähimpään kotiseutumuseoon sen sijaan että ne ovat jossain varastoissa ja aittarakennuksissa pölyttymässä? Museossa ne laitetaan nätisti esille ja oppaat kertovat niistä vierailijoille. Niistä vanhoista tavaroista olisi sitten iloa muillekin.

Ohisena: ne ovat nimenomaan suvun historiaa, kuten talo ja siihen kuuluneet tavarat. Tämä on vaikea hahmottaa ihmiselle, jonka suku on joutunut muuttamaan pienten nyssäköiden kanssa, joko tehdaspaikkakunnalle tai evakkoon. Olen yksi näistä, mutta olen matkalla oppinut, että on sukuja, joilla on vielä talo ja tavarat tallessa. Historialla ja juurilla on oma arvonsa.

-eri

Kiitos tästä ja todellakaan museot eivät pysty ottamaan näitä ihmisten suku jemmauksia ja se on meilläkin tarkoitus, että säilyy omassa suvussa nämä.

Huomaa täällä kuinka meitä on erilaisia ihmisiä ja ei aina ymmärretä mikä on kenellekin oikea ratkaisu.

On aivan eri asia jos ihminen asuu ja muuttaa yksiöstä toiseen kuin me mitkä asumme sukutilalla jossa neliöitä satoja.

En tiedä millaisia tavaroita teillä on, mutta omat kokemukset sukutiloista on kyllä sellaisia että tavaraa on jemmassa paljon ja suurin osa on jollain tapaa mennyt huonoksi. Säilytetään kylmässä vuosia, aitassa hiiret kakkii ja jyrsii jne. Ja seassa on uudempaa ja vanhempaa ja kukaan ei osaa sieltä mitään löytää. Jos jotain tarvitaan, ostetaan kuitenkin uusi, sen sijaan että käytettäisiin niitä säästettyjä.

Kauniit vanhat ja kunnostetut huonekalut ymmärrän, samoin käsintehdyt tekstiilit, joita voi käyttää. Samoin astiat, nekin, joita ei koneessa voi pestä jos ovat käytössä. Mutta muuten se sukutilakin olisi usein kaikkein viihtyisin ja kaunein, kun jokainen aitta ja vintti ei ole täynnään tavaraa ja ne jotka on päätetty säästää pääsisivät oikeuksiinsa kauniisti esillä ja käytössä.

Minä olen myös kasvanut maatalossa, joka on ollut saman suvun hallussa yli 150 vuotta. Toinen samanlainen on suvun yhteisessä kesämökkikäytössä. 

Ihan turhaan ihmiset säilyttävät kylmissä aitoissa ja navetoissa tavaraa. Usein tavarat on varastoitu sikin sokin eli mitään ei löydy. Joskus pettää katto ja tulee vettä sisälle, mitään ei silti heitetä pois vaan annetaan tavaroiden homehtua. Tavaroita ei mitenkään dokumentoida, vaan samassa kasassa on Pekka-enon puukässätunnilla 1980-luvulla tehty korulipas,  Jaakko-isoisoison tekemä kukkapöytä 1800-luvulta ja 1990-luvulla ostettu lastulevykirjahylly eikä missään lue mitään. 

Jos haluaa säilyttää sukunsa tavaroita, niin valitaan yksi tai kaksi rakennusta, joissa on hyvä katto ja ei-maalattia. Asennetaan hyllyt. Laitetaan tavarat järjestykseen ja laitetaan jokaiseen tavaraan lappu siitä miksi esine on tärkeä (Jaakko Jaakonpoika Niemisen n. 1890 -luvulla kihlatulleen (Alma Sanelma) tekemä kukkapöytä, Jaakko Pekanpojan lempihevosen länget 1950-luvulta (hevosen nimi oli Täplä, voitti maakuntaravit 1955)). Lisäksi mielellään otetaan kuvat esineistä ja tehdään niistä kirja tai tiedosto. 

Muuten koi syö ja ruoste raiskaa tavarat ja 30 vuoden päästä ne nakataan pääsiäiskokkoon. 

Mielestäni kaikkein parasta olisi jos tavarat otettaisiin suvussa käyttöön, sillä lailla ne tulisivat parhaiten säilytettyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aitoissa on vanhoja tavaroita joita me ei tarvita eikä varmasti seuraavatkaan tässä asuvat, mutta niille on oma arvonsa maailmassa ja toivottavasti joskus tulevaisuudessa niitä ihmetellään millaista elämä on ollut 1900 luvun alussa.

==========

Eikös ne kannattaisi sitten lahjoittaa lähimpään kotiseutumuseoon sen sijaan että ne ovat jossain varastoissa ja aittarakennuksissa pölyttymässä? Museossa ne laitetaan nätisti esille ja oppaat kertovat niistä vierailijoille. Niistä vanhoista tavaroista olisi sitten iloa muillekin.

Ohisena: ne ovat nimenomaan suvun historiaa, kuten talo ja siihen kuuluneet tavarat. Tämä on vaikea hahmottaa ihmiselle, jonka suku on joutunut muuttamaan pienten nyssäköiden kanssa, joko tehdaspaikkakunnalle tai evakkoon. Olen yksi näistä, mutta olen matkalla oppinut, että on sukuja, joilla on vielä talo ja tavarat tallessa. Historialla ja juurilla on oma arvonsa.

-eri

Kiitos tästä ja todellakaan museot eivät pysty ottamaan näitä ihmisten suku jemmauksia ja se on meilläkin tarkoitus, että säilyy omassa suvussa nämä.

Huomaa täällä kuinka meitä on erilaisia ihmisiä ja ei aina ymmärretä mikä on kenellekin oikea ratkaisu.

On aivan eri asia jos ihminen asuu ja muuttaa yksiöstä toiseen kuin me mitkä asumme sukutilalla jossa neliöitä satoja.

En tiedä millaisia tavaroita teillä on, mutta omat kokemukset sukutiloista on kyllä sellaisia että tavaraa on jemmassa paljon ja suurin osa on jollain tapaa mennyt huonoksi. Säilytetään kylmässä vuosia, aitassa hiiret kakkii ja jyrsii jne. Ja seassa on uudempaa ja vanhempaa ja kukaan ei osaa sieltä mitään löytää. Jos jotain tarvitaan, ostetaan kuitenkin uusi, sen sijaan että käytettäisiin niitä säästettyjä.

Kauniit vanhat ja kunnostetut huonekalut ymmärrän, samoin käsintehdyt tekstiilit, joita voi käyttää. Samoin astiat, nekin, joita ei koneessa voi pestä jos ovat käytössä. Mutta muuten se sukutilakin olisi usein kaikkein viihtyisin ja kaunein, kun jokainen aitta ja vintti ei ole täynnään tavaraa ja ne jotka on päätetty säästää pääsisivät oikeuksiinsa kauniisti esillä ja käytössä.

Minä olen myös kasvanut maatalossa, joka on ollut saman suvun hallussa yli 150 vuotta. Toinen samanlainen on suvun yhteisessä kesämökkikäytössä. 

Ihan turhaan ihmiset säilyttävät kylmissä aitoissa ja navetoissa tavaraa. Usein tavarat on varastoitu sikin sokin eli mitään ei löydy. Joskus pettää katto ja tulee vettä sisälle, mitään ei silti heitetä pois vaan annetaan tavaroiden homehtua. Tavaroita ei mitenkään dokumentoida, vaan samassa kasassa on Pekka-enon puukässätunnilla 1980-luvulla tehty korulipas,  Jaakko-isoisoison tekemä kukkapöytä 1800-luvulta ja 1990-luvulla ostettu lastulevykirjahylly eikä missään lue mitään. 

Jos haluaa säilyttää sukunsa tavaroita, niin valitaan yksi tai kaksi rakennusta, joissa on hyvä katto ja ei-maalattia. Asennetaan hyllyt. Laitetaan tavarat järjestykseen ja laitetaan jokaiseen tavaraan lappu siitä miksi esine on tärkeä (Jaakko Jaakonpoika Niemisen n. 1890 -luvulla kihlatulleen (Alma Sanelma) tekemä kukkapöytä, Jaakko Pekanpojan lempihevosen länget 1950-luvulta (hevosen nimi oli Täplä, voitti maakuntaravit 1955)). Lisäksi mielellään otetaan kuvat esineistä ja tehdään niistä kirja tai tiedosto. 

Muuten koi syö ja ruoste raiskaa tavarat ja 30 vuoden päästä ne nakataan pääsiäiskokkoon. 

Mielestäni kaikkein parasta olisi jos tavarat otettaisiin suvussa käyttöön, sillä lailla ne tulisivat parhaiten säilytettyä. 

Ja vielä lisäys tekstiileistä ja papereista. Näitä ei tule missään nimessä säilyttää ulkona kylmissä varastoissa vuosikausia. Ne voi saada vielä käyttöön, mutta monesti niihin jää haju, joka estää niiden säilyttämisen (käyttämisen) sisätiloissa ilman laatikoita.  Ja testiileissäkin on tärkeää merkitä mitä ne ovat ja säilyttää ilmavasti, kuivassa paikassa. Valokuvat kannattaa skannata ja kirjoittaa niihin tiedot. 

Itse olen hävittänyt paljon valokuvia edellisiltä sukupolvilta. Miksi säilyttäisin kokonaisen valokuva-albumin kuolleen enoni hautajaisista, jos en tunnista kuvista kuin äitini sisaruksineen? Säilytin  yhden kuvan, jossa näkyy arkku hautausmaalla lähimmän perheen ollessa sen ympärillä. Siihen kuvaan kirjoitin mummoni, vaarina, äitini ja hänen sisarustensa nimet, enoni kuolinpäivän ja hautauspäivän. 

On parempi säilöä yksi asia kunnolla kuin sata huonosti. Silloin se yksi asia säilyy vaikka 100 vuotta ja siitä on senkin jälkeen iloa ja informaatiota jälkipolville.