tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt haluan sanoa varoituksen sanan. Itsellä lähti karsiminen ja konmaritus lapasesta niin, että tärkeitäkin tavaroita on tullut heitettyä pois. Yhdysvalloissa tällekin on sairausluokitus, joku pakonomainen karsiminen tms, ei kuitenkaan siivoaminen. Mä oon tunnistanut laukaisevan tekijän. Jos olen kylässä sukulaisella, jolla on hirveästi tavaraa, niin kotona alan siivota ja hinkata ja pakata JOTAIN pois! Myös töissä olen kiikuttanut tavaraa roskikseen salaa, kun meillä on pari hamstraajaa siellä ja mua alkoi ahdistaa se hamstraaminen. Palotarkastajakin huomautti tavararöykkiöistä ja sain siunauksen kiikuttaa jätelavalle sitä roinaa salaa.

Tosi hyvä ja tärkeä näkökulma! Karsimisen pitää olla mukavaa ja inspiroivaa, eikä pakkomielteistä ja ihan koko ajan mielessä olevaa.

Luen tätä ketjua välillä ihan kiinnostuksen vuoksi, vaikka itse olen enemmän maksimalisti kuin minimalisti. Hamstraajana en itseäni kyllä pidä, joku toinen voi olla toista mieltä. Mietin aina kierrätyäessä, voisiko tavaraa yhä käyttää vaikka toisin, muokata - ja tarvitaanko sitä kuitenkin taas kohta.

Minua usein mietityttää, että tosiaanko ihmiset karsivat eivätkä sitten osta uutta tilalle ja eikö tule lopulta kulutettua enemmän - ja käytettyä aika paljon rahaa ja aikaa taas uusien etsimiseen? Ostan itse useimmiten monenlaista alennusmyynneistä yli senhetkisen tarpeen, mutta sitten kyllä todellakin käytän tavaraa, kun entisistä joutuu luopumaan ja aina se on myös mieleistä. En osta lainkaan enää ihan kivaa.

En mitenkään ole käytännössä todennut, että vaikka 10 vuotta sitten ostetut vaatteet olisivat olleet huonoja ostoksia. Nyt niitä käyttävät myös tyttäret ja laatu on nykypäiväistä parempaa. Ihan kauhistuttaa, että pitäisi aina laukata kaupassa etsimässä kelpoa tämän päivän tavarasta milloin mihinkin juhlaan tai ihan arkikäyttöön, kun on tarve. Toki yhä ostan, kun teen edukkaita löytöjä, mutta periaate on sama, enemmän kun osuu kohdalle hyvät kaupat ja näin voin ohittaa paljon huonoa, sen määrä kun vaan lisääntyy.

Tulipa pitkä kirjoitus ja toki itsekin jotain myös karsin ja ostamisia mietin, mutta myös sitä, meneeköhän joillain karsimistouhu liiallisuuksiin.

Mä en ylipäätään osta enää juuri mitään. En osta alennusmyynneistä varastoon vaan ostan sitten kun tarvitsen. Nykyään lähes aina on joku alekampanja menossa, joten harvoin tarvitsee ostaa mitään ovh-hinnalla. Ja kun ostaa vähän, ei silläkään olisi väliä.

Karsimisen ja laatuun panostamisen jälkeen on syntynyt tasapaino, kaikki tarpeellinen on ja jatkuvasti ei tarvitse ostaa uutta, koska tavara on laadukasta.

Ymmärrän. Minua taas ottaa päähän se, että nykyisessä tavarapaljoudessa minulla on hyvin usein vaikeuksia löytää tarvitsemaani laadukkaana ja sellaisena kuin haluan. Tulos on, että laukkaan jonkin sellaisen perässä, joka minulla oli tai jonka näin, mutta jota ei enää tarjota tai on myynnissä huonompilaatuisena.

Siksi siis ostin noita pellavavaatteita varalle ja minulla on varalla monenlaista. Lisäksi tosiaan en kovinkaan kevyesti hävitä käyttökelpoista vaan mietin, voiko sitä käyttää toisin. Juuri siivotessa paneliverhoista tuli laudeliinoja ja pöytäliina vain nyt yhtenä esimerkkinä.

Miksi sinä joka haluat säilyttää, olet täällä? Vain riitelemässä on taas kommentti, jota sopisi kirjoittajan miettiä. Olen keskustelemassa ja koska aihe kiinnostaa minua. Minäkin karsin ja mietin asiaa monesta näkökulmasta. Mutta joillekin on tärkeää tehdä jako meihin ja heihin ja aina leimata nuo muut. Kenellekään ei tarvitse vastata eikä edes lukea viestiä loppuun.

Ainakin osa ihmisistä - vaikkei heitä täällä olisikaan - karsii koko ajan koska hankkii itse asiassa koko ajan paljon ylimääräistä ja turhaa, josta haluaa eroon, koska ei suostu ottamaan vastuuta kulutuskäyttäytymisestään ja omaisuudestaan. Tällainen holtiton ostelu ei ole vain hamstraajien puuhaa. Tämä on tärkeä osa tätä keskustelua, koska minimalismi oli joitakin vuosia sitten todellista valtavirtaa ja siihen pyrittiin myös hyvin kyseenalaisin keinoin. Tämäkin aihe on siis ihan hyvä pitää mukana ja minusta on todella ok, että siitä syntyy keskustelua.

Olen seurannut tätä ketjua vuosia, ja harvoin tuosta mitään keskustelua on syntynyt. Samat hämmästelyt ja vastaukset toistuvat joka kerta.

Juu, olen seurannut ketjua vain kausittain ja huomaan saman asian. Hyvin usein hyvänä pidetään ihan sitä, että pystyy luopumaan ja laittaa tavaraa eteenpäin. Toki esimerkiksi lasten kasvaessa tämä kuuluu asiaan, mutta jos yhtenään tavaraa lähtee ja uutta tulee, niin olisi syytä käsitellä muutenkin kuin positiivisena tätä puuhaa.

Ei täällä juurikaan ole sellaista.

Sitä paitsi, jos pistää vaikka kaikki parittomat astiat pois, voi aivan hyvin ostaa puoli tusinaa samanlaisia astioita. Se ei tietenkään saa mennä niin, että vuoden päästä ostaa uudet.

Roinaa kertyy monelle siksi, että ei ole viitsinyt tai voinut hankkia sitä, mitä oikeasti haluaa. Sitten ostaakin korviketta. Tällöin voi oikeasti päästä isosta erästä korviketavaraa, vaikka 10 laukusta, eroon, kun ostaa sen yhden kunnon nahkalaukun.

Viimeinen lause kolahti 😁 käytin risareunaisia keinonahkalaukkuja ja kangaskasseja, kunnes lopulta löysin kirpputorilta ihanan, ajattoman ja vieläpä suomessa valmistetun nahkaisen käsilaukun muutamalla eurolla. Muut laukut sain heittää mäkeen ja tuo nahkalaukku on nyt ollut ainoana käytössä kuutisen vuotta. Ja nahka vain kaunistuu vanhetessaan 😊

T. Tuo edellinen kirppiskorvaaja

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä joudun ostamaan välillä tavaroita, jotka tiedän korvaavani myöhemmin. Tämä tosin johtuu ihan vaan vähistä rahoista. Olen vuosia elellyt pienillä tuloilla, joten en välttämättä voi kaupasta ostaa sellaista kuin haluaisin. Niinpä sitten odottelen, milloin löydän käytettynä sen. Esimerkiksi pitkään käytin aamutakkia, jonka väristä ja keinokuitumateriaalista en tykännyt. Haluamani luonnonkuituinen olisi maksanut maltaita. Noin neljän vuoden kuluttua lopulta löysin kirpputorilta ihanan, villaisen pitkän takin kympillä, ja sain vihdoin antaa vanhan eteenpäin.

Toinen oli pipo. Oikea villapipo maksaa monta kymmentä euroa, joten odottelin halvan akryylipipon kanssa pari vuotta, että löysin täydellisen Superyellown merinopipon kirppikseltä 4 eurolla.

Nyt vasta hain roskalavaryhmästä lapsille uuden ammeen ja heti perään annoin vanhan, pienemmän pois.

Vuokra-asuntomme verhotangot ovat myös ärsyttäneet minua aina, mutta en ole raaskinut ostaa uusia. Nyt vasta sitten hoksasin katsoa Torin tarjonnan, ja sitä kautta hainkin kolme siistiä ja silmänkestävää tankoa yhteensä vitosella. Noita vuokrakämpän tankoja en tosin voinut pois antaa, mutta onneksi eivät säilössä paljon tilaa vie.

Aina ei toki käytettynä kaikkea löydä, viime talvena nöyrryin ja jouduin lopulta ostamaan lämpimän talvitakkini uutena, kun kirppikseltä ei vain löytynyt ja jotenkin piti pysyä lämpimänä.

Mutta tosiaan, tällainen näkökulma siihen, miksi joillain ihmisillä tavaraa tulee sisään ja vanhaa lähtee tieltä pois. Kun ei vaan voi ostaa heti sitä mitä haluaa tai tarvitsee.

Juu, todellakin ymmärrän tämän. Lisäksi olen sitä mieltä, että jos ihminen oikeasti ostaa halvemman tarpeeseensa, koska ei juuri ole varaa kalliimpaan, niin hänen ylikulutuksensa tuskin on suuri ongelma. Minusta hienosti olet pyrkinyt hankkimaan sen, mikä on mieleinen, laadukas ja kestää. Pipolöytö 😍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä joudun ostamaan välillä tavaroita, jotka tiedän korvaavani myöhemmin. Tämä tosin johtuu ihan vaan vähistä rahoista. Olen vuosia elellyt pienillä tuloilla, joten en välttämättä voi kaupasta ostaa sellaista kuin haluaisin. Niinpä sitten odottelen, milloin löydän käytettynä sen. Esimerkiksi pitkään käytin aamutakkia, jonka väristä ja keinokuitumateriaalista en tykännyt. Haluamani luonnonkuituinen olisi maksanut maltaita. Noin neljän vuoden kuluttua lopulta löysin kirpputorilta ihanan, villaisen pitkän takin kympillä, ja sain vihdoin antaa vanhan eteenpäin.

Toinen oli pipo. Oikea villapipo maksaa monta kymmentä euroa, joten odottelin halvan akryylipipon kanssa pari vuotta, että löysin täydellisen Superyellown merinopipon kirppikseltä 4 eurolla.

Nyt vasta hain roskalavaryhmästä lapsille uuden ammeen ja heti perään annoin vanhan, pienemmän pois.

Vuokra-asuntomme verhotangot ovat myös ärsyttäneet minua aina, mutta en ole raaskinut ostaa uusia. Nyt vasta sitten hoksasin katsoa Torin tarjonnan, ja sitä kautta hainkin kolme siistiä ja silmänkestävää tankoa yhteensä vitosella. Noita vuokrakämpän tankoja en tosin voinut pois antaa, mutta onneksi eivät säilössä paljon tilaa vie.

Aina ei toki käytettynä kaikkea löydä, viime talvena nöyrryin ja jouduin lopulta ostamaan lämpimän talvitakkini uutena, kun kirppikseltä ei vain löytynyt ja jotenkin piti pysyä lämpimänä.

Mutta tosiaan, tällainen näkökulma siihen, miksi joillain ihmisillä tavaraa tulee sisään ja vanhaa lähtee tieltä pois. Kun ei vaan voi ostaa heti sitä mitä haluaa tai tarvitsee.

Juu, todellakin ymmärrän tämän. Lisäksi olen sitä mieltä, että jos ihminen oikeasti ostaa halvemman tarpeeseensa, koska ei juuri ole varaa kalliimpaan, niin hänen ylikulutuksensa tuskin on suuri ongelma. Minusta hienosti olet pyrkinyt hankkimaan sen, mikä on mieleinen, laadukas ja kestää. Pipolöytö 😍

Näin käy itselläni jatkuvasti.

Esim kylpytakkia etsin kauan. Sen hetkinen oli käytössä liian paksu ja vähän liian pieni. Oli kyllä niin rakkautta, kun löysin Verson kylpytakit.

Olen käyttänyt omaani paljon.

Uusi, kun tuli, meni vanha samantien kirppiskasaan ja sitä myötä uuteen kotiin

Tässä ketjussa ei joidenkin mielestä saisi puhua minimalismista. Mutta kerron kuitenkin. Fumio Sasakin kirja minimalism, pureutuu kuluttamisen ja hamstraamisen syihin : Miksi kiinnymme tavaroihin? Miksi tavaroista on vaikeaa päästä irti? Mitä haluamme viestittää tavaroillamme. . Kirjaa ei tarvitse noudattaa kirjaimellisesti, mutta se laittaa ajattelemaan. Vain ajatustyön avulla karsiminen alkaa sujua. Vain ajatustyön avulla olemme ostamatta turhia tavaroita.

Kirjaa voi lukea kappale kerrallaan ja jäädä miettimään asioita eri vinkkelistä.

Itse en halua asua tyhjässä kodissa, vaan kauniissa.kodissa jossa on taidetta, käsitöitä ja kauniita esineitä hillityissä mittasuhteissa.

Kun oma tyyli löytyy, ei tarvitse rynniä joka muotiaallon perässä Rustaan pärekoreja ostamaan.

Korjaan: fumio sasakin kirja on Goodbye things

Vierailija kirjoitti:

Korjaan: fumio sasakin kirja on Goodbye things

Japanissa neliöt maksaa ja kirjoittaja asuu yksin.

En ihan tähän tähtää, mutta kyllä kotoa voi lähteä tuhansia tavaroita, ilman että arki hankaloituu

Kaikenlaisiin ismeihin tuppaa liittymään se, että niitä aletaan kovin yksisilmäisesti toittamaan ainoina totuuksina myös muille.

Se näkyy turhissa tavaroissakin. Moni niistä on lahjoja muilta, jotka on annettu antajansa näkökulmasta. Antaja on innostunut jostakin asiasta tai tykkää tehdä käsitöitä, säilöntää tms.

Siksi tässä keskustelussa ei innostuta siitä, että joku tulee jakamaan omaa innostustaan.

Oon vuosia sitten kirjoittanut kalenteriin milloin kesävaatteet varastoon jne.

3.t kesäkengät olivat tulleet tiensä päähän.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa ei joidenkin mielestä saisi puhua minimalismista. Mutta kerron kuitenkin. Fumio Sasakin kirja minimalism, pureutuu kuluttamisen ja hamstraamisen syihin : Miksi kiinnymme tavaroihin? Miksi tavaroista on vaikeaa päästä irti? Mitä haluamme viestittää tavaroillamme. . Kirjaa ei tarvitse noudattaa kirjaimellisesti, mutta se laittaa ajattelemaan. Vain ajatustyön avulla karsiminen alkaa sujua. Vain ajatustyön avulla olemme ostamatta turhia tavaroita.

Kirjaa voi lukea kappale kerrallaan ja jäädä miettimään asioita eri vinkkelistä.

Itse en halua asua tyhjässä kodissa, vaan kauniissa.kodissa jossa on taidetta, käsitöitä ja kauniita esineitä hillityissä mittasuhteissa.

Kun oma tyyli löytyy, ei tarvitse rynniä joka muotiaallon perässä Rustaan pärekoreja ostamaan.

Tämä kirja oli mulle sen suurimman ahaa-elämyksen antanut! Eikä sen idean sisäistämiseen tarvita minimalismia. Jokainen voi valita sen oman "tavaratason" mikä on itselle paras. Olen varma, että jopa maksimalisti hyötyisi kirjan lukemisesta. Ainakin tulisi kysyttyä itseltä se kysymys, että ketä varten kerää jotain tavaraa. Onko se varmasti oma, aito itse? Vai fantasiaminä? Tai tarve esittää muille jotain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt haluan sanoa varoituksen sanan. Itsellä lähti karsiminen ja konmaritus lapasesta niin, että tärkeitäkin tavaroita on tullut heitettyä pois. Yhdysvalloissa tällekin on sairausluokitus, joku pakonomainen karsiminen tms, ei kuitenkaan siivoaminen. Mä oon tunnistanut laukaisevan tekijän. Jos olen kylässä sukulaisella, jolla on hirveästi tavaraa, niin kotona alan siivota ja hinkata ja pakata JOTAIN pois! Myös töissä olen kiikuttanut tavaraa roskikseen salaa, kun meillä on pari hamstraajaa siellä ja mua alkoi ahdistaa se hamstraaminen. Palotarkastajakin huomautti tavararöykkiöistä ja sain siunauksen kiikuttaa jätelavalle sitä roinaa salaa.

Tosi hyvä ja tärkeä näkökulma! Karsimisen pitää olla mukavaa ja inspiroivaa, eikä pakkomielteistä ja ihan koko ajan mielessä olevaa.

Luen tätä ketjua välillä ihan kiinnostuksen vuoksi, vaikka itse olen enemmän maksimalisti kuin minimalisti. Hamstraajana en itseäni kyllä pidä, joku toinen voi olla toista mieltä. Mietin aina kierrätyäessä, voisiko tavaraa yhä käyttää vaikka toisin, muokata - ja tarvitaanko sitä kuitenkin taas kohta.

Minua usein mietityttää, että tosiaanko ihmiset karsivat eivätkä sitten osta uutta tilalle ja eikö tule lopulta kulutettua enemmän - ja käytettyä aika paljon rahaa ja aikaa taas uusien etsimiseen? Ostan itse useimmiten monenlaista alennusmyynneistä yli senhetkisen tarpeen, mutta sitten kyllä todellakin käytän tavaraa, kun entisistä joutuu luopumaan ja aina se on myös mieleistä. En osta lainkaan enää ihan kivaa.

En mitenkään ole käytännössä todennut, että vaikka 10 vuotta sitten ostetut vaatteet olisivat olleet huonoja ostoksia. Nyt niitä käyttävät myös tyttäret ja laatu on nykypäiväistä parempaa. Ihan kauhistuttaa, että pitäisi aina laukata kaupassa etsimässä kelpoa tämän päivän tavarasta milloin mihinkin juhlaan tai ihan arkikäyttöön, kun on tarve. Toki yhä ostan, kun teen edukkaita löytöjä, mutta periaate on sama, enemmän kun osuu kohdalle hyvät kaupat ja näin voin ohittaa paljon huonoa, sen määrä kun vaan lisääntyy.

Tulipa pitkä kirjoitus ja toki itsekin jotain myös karsin ja ostamisia mietin, mutta myös sitä, meneeköhän joillain karsimistouhu liiallisuuksiin.

Mä en ylipäätään osta enää juuri mitään. En osta alennusmyynneistä varastoon vaan ostan sitten kun tarvitsen. Nykyään lähes aina on joku alekampanja menossa, joten harvoin tarvitsee ostaa mitään ovh-hinnalla. Ja kun ostaa vähän, ei silläkään olisi väliä.

Karsimisen ja laatuun panostamisen jälkeen on syntynyt tasapaino, kaikki tarpeellinen on ja jatkuvasti ei tarvitse ostaa uutta, koska tavara on laadukasta.

Ymmärrän. Minua taas ottaa päähän se, että nykyisessä tavarapaljoudessa minulla on hyvin usein vaikeuksia löytää tarvitsemaani laadukkaana ja sellaisena kuin haluan. Tulos on, että laukkaan jonkin sellaisen perässä, joka minulla oli tai jonka näin, mutta jota ei enää tarjota tai on myynnissä huonompilaatuisena.

Siksi siis ostin noita pellavavaatteita varalle ja minulla on varalla monenlaista. Lisäksi tosiaan en kovinkaan kevyesti hävitä käyttökelpoista vaan mietin, voiko sitä käyttää toisin. Juuri siivotessa paneliverhoista tuli laudeliinoja ja pöytäliina vain nyt yhtenä esimerkkinä.

Miksi sinä joka haluat säilyttää, olet täällä? Vain riitelemässä on taas kommentti, jota sopisi kirjoittajan miettiä. Olen keskustelemassa ja koska aihe kiinnostaa minua. Minäkin karsin ja mietin asiaa monesta näkökulmasta. Mutta joillekin on tärkeää tehdä jako meihin ja heihin ja aina leimata nuo muut. Kenellekään ei tarvitse vastata eikä edes lukea viestiä loppuun.

Ainakin osa ihmisistä - vaikkei heitä täällä olisikaan - karsii koko ajan koska hankkii itse asiassa koko ajan paljon ylimääräistä ja turhaa, josta haluaa eroon, koska ei suostu ottamaan vastuuta kulutuskäyttäytymisestään ja omaisuudestaan. Tällainen holtiton ostelu ei ole vain hamstraajien puuhaa. Tämä on tärkeä osa tätä keskustelua, koska minimalismi oli joitakin vuosia sitten todellista valtavirtaa ja siihen pyrittiin myös hyvin kyseenalaisin keinoin. Tämäkin aihe on siis ihan hyvä pitää mukana ja minusta on todella ok, että siitä syntyy keskustelua.

Olen seurannut tätä ketjua vuosia, ja harvoin tuosta mitään keskustelua on syntynyt. Samat hämmästelyt ja vastaukset toistuvat joka kerta.

Juu, olen seurannut ketjua vain kausittain ja huomaan saman asian. Hyvin usein hyvänä pidetään ihan sitä, että pystyy luopumaan ja laittaa tavaraa eteenpäin. Toki esimerkiksi lasten kasvaessa tämä kuuluu asiaan, mutta jos yhtenään tavaraa lähtee ja uutta tulee, niin olisi syytä käsitellä muutenkin kuin positiivisena tätä puuhaa.

Minä en ole huomannut tällaista piirrettä. Enemmän on sitä tyytyväistä tavaran poistoa taloudesta tai nauttimista tilasta tai jonkin ongelmakohdan puimista. Tavaroiden poistamiseen ei liity uuden kantaminen toisesta ovesta sisään.

Tai joskus se on tietysti ihan paikallaan, kuten näissä muutamissa viesteissä missä on kituutettu jonkun kuluneen tavaran kanssa kunnes on löynyt uusi, hyvä ja ihana. Silloin hankitaan se ja laitetaan vanha pois. Se on ihan normaalia. Tai enemmänkin kuin normaalia, se on ihailtavaa. Moni nimittäin ostaa "melkein-hyvän" ja vielä useampi pitää yhä sen vanhankin ja senhän me tiedämme, miten romu lisääntyy..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt haluan sanoa varoituksen sanan. Itsellä lähti karsiminen ja konmaritus lapasesta niin, että tärkeitäkin tavaroita on tullut heitettyä pois. Yhdysvalloissa tällekin on sairausluokitus, joku pakonomainen karsiminen tms, ei kuitenkaan siivoaminen. Mä oon tunnistanut laukaisevan tekijän. Jos olen kylässä sukulaisella, jolla on hirveästi tavaraa, niin kotona alan siivota ja hinkata ja pakata JOTAIN pois! Myös töissä olen kiikuttanut tavaraa roskikseen salaa, kun meillä on pari hamstraajaa siellä ja mua alkoi ahdistaa se hamstraaminen. Palotarkastajakin huomautti tavararöykkiöistä ja sain siunauksen kiikuttaa jätelavalle sitä roinaa salaa.

Tosi hyvä ja tärkeä näkökulma! Karsimisen pitää olla mukavaa ja inspiroivaa, eikä pakkomielteistä ja ihan koko ajan mielessä olevaa.

Luen tätä ketjua välillä ihan kiinnostuksen vuoksi, vaikka itse olen enemmän maksimalisti kuin minimalisti. Hamstraajana en itseäni kyllä pidä, joku toinen voi olla toista mieltä. Mietin aina kierrätyäessä, voisiko tavaraa yhä käyttää vaikka toisin, muokata - ja tarvitaanko sitä kuitenkin taas kohta.

Minua usein mietityttää, että tosiaanko ihmiset karsivat eivätkä sitten osta uutta tilalle ja eikö tule lopulta kulutettua enemmän - ja käytettyä aika paljon rahaa ja aikaa taas uusien etsimiseen? Ostan itse useimmiten monenlaista alennusmyynneistä yli senhetkisen tarpeen, mutta sitten kyllä todellakin käytän tavaraa, kun entisistä joutuu luopumaan ja aina se on myös mieleistä. En osta lainkaan enää ihan kivaa.

En mitenkään ole käytännössä todennut, että vaikka 10 vuotta sitten ostetut vaatteet olisivat olleet huonoja ostoksia. Nyt niitä käyttävät myös tyttäret ja laatu on nykypäiväistä parempaa. Ihan kauhistuttaa, että pitäisi aina laukata kaupassa etsimässä kelpoa tämän päivän tavarasta milloin mihinkin juhlaan tai ihan arkikäyttöön, kun on tarve. Toki yhä ostan, kun teen edukkaita löytöjä, mutta periaate on sama, enemmän kun osuu kohdalle hyvät kaupat ja näin voin ohittaa paljon huonoa, sen määrä kun vaan lisääntyy.

Tulipa pitkä kirjoitus ja toki itsekin jotain myös karsin ja ostamisia mietin, mutta myös sitä, meneeköhän joillain karsimistouhu liiallisuuksiin.

Mä en ylipäätään osta enää juuri mitään. En osta alennusmyynneistä varastoon vaan ostan sitten kun tarvitsen. Nykyään lähes aina on joku alekampanja menossa, joten harvoin tarvitsee ostaa mitään ovh-hinnalla. Ja kun ostaa vähän, ei silläkään olisi väliä.

Karsimisen ja laatuun panostamisen jälkeen on syntynyt tasapaino, kaikki tarpeellinen on ja jatkuvasti ei tarvitse ostaa uutta, koska tavara on laadukasta.

Ymmärrän. Minua taas ottaa päähän se, että nykyisessä tavarapaljoudessa minulla on hyvin usein vaikeuksia löytää tarvitsemaani laadukkaana ja sellaisena kuin haluan. Tulos on, että laukkaan jonkin sellaisen perässä, joka minulla oli tai jonka näin, mutta jota ei enää tarjota tai on myynnissä huonompilaatuisena.

Siksi siis ostin noita pellavavaatteita varalle ja minulla on varalla monenlaista. Lisäksi tosiaan en kovinkaan kevyesti hävitä käyttökelpoista vaan mietin, voiko sitä käyttää toisin. Juuri siivotessa paneliverhoista tuli laudeliinoja ja pöytäliina vain nyt yhtenä esimerkkinä.

Miksi sinä joka haluat säilyttää, olet täällä? Vain riitelemässä on taas kommentti, jota sopisi kirjoittajan miettiä. Olen keskustelemassa ja koska aihe kiinnostaa minua. Minäkin karsin ja mietin asiaa monesta näkökulmasta. Mutta joillekin on tärkeää tehdä jako meihin ja heihin ja aina leimata nuo muut. Kenellekään ei tarvitse vastata eikä edes lukea viestiä loppuun.

Ainakin osa ihmisistä - vaikkei heitä täällä olisikaan - karsii koko ajan koska hankkii itse asiassa koko ajan paljon ylimääräistä ja turhaa, josta haluaa eroon, koska ei suostu ottamaan vastuuta kulutuskäyttäytymisestään ja omaisuudestaan. Tällainen holtiton ostelu ei ole vain hamstraajien puuhaa. Tämä on tärkeä osa tätä keskustelua, koska minimalismi oli joitakin vuosia sitten todellista valtavirtaa ja siihen pyrittiin myös hyvin kyseenalaisin keinoin. Tämäkin aihe on siis ihan hyvä pitää mukana ja minusta on todella ok, että siitä syntyy keskustelua.

Olen seurannut tätä ketjua vuosia, ja harvoin tuosta mitään keskustelua on syntynyt. Samat hämmästelyt ja vastaukset toistuvat joka kerta.

Juu, olen seurannut ketjua vain kausittain ja huomaan saman asian. Hyvin usein hyvänä pidetään ihan sitä, että pystyy luopumaan ja laittaa tavaraa eteenpäin. Toki esimerkiksi lasten kasvaessa tämä kuuluu asiaan, mutta jos yhtenään tavaraa lähtee ja uutta tulee, niin olisi syytä käsitellä muutenkin kuin positiivisena tätä puuhaa.

Minä en ole huomannut tällaista piirrettä. Enemmän on sitä tyytyväistä tavaran poistoa taloudesta tai nauttimista tilasta tai jonkin ongelmakohdan puimista. Tavaroiden poistamiseen ei liity uuden kantaminen toisesta ovesta sisään.

Tai joskus se on tietysti ihan paikallaan, kuten näissä muutamissa viesteissä missä on kituutettu jonkun kuluneen tavaran kanssa kunnes on löynyt uusi, hyvä ja ihana. Silloin hankitaan se ja laitetaan vanha pois. Se on ihan normaalia. Tai enemmänkin kuin normaalia, se on ihailtavaa. Moni nimittäin ostaa "melkein-hyvän" ja vielä useampi pitää yhä sen vanhankin ja senhän me tiedämme, miten romu lisääntyy..

Olen kuullut, että moni someihminen on käyttänyt karsintaa syynä ostaa jatkuvasti lisää, mutta se kuuluu siihen somevaikuttamiseen! Siellä pitää koko ajan olla jotain uutta, että seuraajat pysyvät. Ei heitä kiinnosta, jos ne kaksi sohvatyynyä on aseteltu seuraavaksi kuukaudeksi eri päähän sohvaa, mutta kaurapuurokodin tehostevärin vaihtuminen turkoosista koralliin sen sijaan näkyy.

Tämä keskustelu ei ole sellaista, eikä tänne tule kukaan hehkuttamaan "vuosi sitten vaihdoin kaikki talon astiat Arabiaan ja nyt vaihdoin ne Villeroy&Bochiin 🧡".

Peace!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt haluan sanoa varoituksen sanan. Itsellä lähti karsiminen ja konmaritus lapasesta niin, että tärkeitäkin tavaroita on tullut heitettyä pois. Yhdysvalloissa tällekin on sairausluokitus, joku pakonomainen karsiminen tms, ei kuitenkaan siivoaminen. Mä oon tunnistanut laukaisevan tekijän. Jos olen kylässä sukulaisella, jolla on hirveästi tavaraa, niin kotona alan siivota ja hinkata ja pakata JOTAIN pois! Myös töissä olen kiikuttanut tavaraa roskikseen salaa, kun meillä on pari hamstraajaa siellä ja mua alkoi ahdistaa se hamstraaminen. Palotarkastajakin huomautti tavararöykkiöistä ja sain siunauksen kiikuttaa jätelavalle sitä roinaa salaa.

Tosi hyvä ja tärkeä näkökulma! Karsimisen pitää olla mukavaa ja inspiroivaa, eikä pakkomielteistä ja ihan koko ajan mielessä olevaa.

Luen tätä ketjua välillä ihan kiinnostuksen vuoksi, vaikka itse olen enemmän maksimalisti kuin minimalisti. Hamstraajana en itseäni kyllä pidä, joku toinen voi olla toista mieltä. Mietin aina kierrätyäessä, voisiko tavaraa yhä käyttää vaikka toisin, muokata - ja tarvitaanko sitä kuitenkin taas kohta.

Minua usein mietityttää, että tosiaanko ihmiset karsivat eivätkä sitten osta uutta tilalle ja eikö tule lopulta kulutettua enemmän - ja käytettyä aika paljon rahaa ja aikaa taas uusien etsimiseen? Ostan itse useimmiten monenlaista alennusmyynneistä yli senhetkisen tarpeen, mutta sitten kyllä todellakin käytän tavaraa, kun entisistä joutuu luopumaan ja aina se on myös mieleistä. En osta lainkaan enää ihan kivaa.

En mitenkään ole käytännössä todennut, että vaikka 10 vuotta sitten ostetut vaatteet olisivat olleet huonoja ostoksia. Nyt niitä käyttävät myös tyttäret ja laatu on nykypäiväistä parempaa. Ihan kauhistuttaa, että pitäisi aina laukata kaupassa etsimässä kelpoa tämän päivän tavarasta milloin mihinkin juhlaan tai ihan arkikäyttöön, kun on tarve. Toki yhä ostan, kun teen edukkaita löytöjä, mutta periaate on sama, enemmän kun osuu kohdalle hyvät kaupat ja näin voin ohittaa paljon huonoa, sen määrä kun vaan lisääntyy.

Tulipa pitkä kirjoitus ja toki itsekin jotain myös karsin ja ostamisia mietin, mutta myös sitä, meneeköhän joillain karsimistouhu liiallisuuksiin.

Mä en ylipäätään osta enää juuri mitään. En osta alennusmyynneistä varastoon vaan ostan sitten kun tarvitsen. Nykyään lähes aina on joku alekampanja menossa, joten harvoin tarvitsee ostaa mitään ovh-hinnalla. Ja kun ostaa vähän, ei silläkään olisi väliä.

Karsimisen ja laatuun panostamisen jälkeen on syntynyt tasapaino, kaikki tarpeellinen on ja jatkuvasti ei tarvitse ostaa uutta, koska tavara on laadukasta.

Ymmärrän. Minua taas ottaa päähän se, että nykyisessä tavarapaljoudessa minulla on hyvin usein vaikeuksia löytää tarvitsemaani laadukkaana ja sellaisena kuin haluan. Tulos on, että laukkaan jonkin sellaisen perässä, joka minulla oli tai jonka näin, mutta jota ei enää tarjota tai on myynnissä huonompilaatuisena.

Siksi siis ostin noita pellavavaatteita varalle ja minulla on varalla monenlaista. Lisäksi tosiaan en kovinkaan kevyesti hävitä käyttökelpoista vaan mietin, voiko sitä käyttää toisin. Juuri siivotessa paneliverhoista tuli laudeliinoja ja pöytäliina vain nyt yhtenä esimerkkinä.

Miksi sinä joka haluat säilyttää, olet täällä? Vain riitelemässä on taas kommentti, jota sopisi kirjoittajan miettiä. Olen keskustelemassa ja koska aihe kiinnostaa minua. Minäkin karsin ja mietin asiaa monesta näkökulmasta. Mutta joillekin on tärkeää tehdä jako meihin ja heihin ja aina leimata nuo muut. Kenellekään ei tarvitse vastata eikä edes lukea viestiä loppuun.

Ainakin osa ihmisistä - vaikkei heitä täällä olisikaan - karsii koko ajan koska hankkii itse asiassa koko ajan paljon ylimääräistä ja turhaa, josta haluaa eroon, koska ei suostu ottamaan vastuuta kulutuskäyttäytymisestään ja omaisuudestaan. Tällainen holtiton ostelu ei ole vain hamstraajien puuhaa. Tämä on tärkeä osa tätä keskustelua, koska minimalismi oli joitakin vuosia sitten todellista valtavirtaa ja siihen pyrittiin myös hyvin kyseenalaisin keinoin. Tämäkin aihe on siis ihan hyvä pitää mukana ja minusta on todella ok, että siitä syntyy keskustelua.

Olen seurannut tätä ketjua vuosia, ja harvoin tuosta mitään keskustelua on syntynyt. Samat hämmästelyt ja vastaukset toistuvat joka kerta.

Juu, olen seurannut ketjua vain kausittain ja huomaan saman asian. Hyvin usein hyvänä pidetään ihan sitä, että pystyy luopumaan ja laittaa tavaraa eteenpäin. Toki esimerkiksi lasten kasvaessa tämä kuuluu asiaan, mutta jos yhtenään tavaraa lähtee ja uutta tulee, niin olisi syytä käsitellä muutenkin kuin positiivisena tätä puuhaa.

Minä en ole huomannut tällaista piirrettä. Enemmän on sitä tyytyväistä tavaran poistoa taloudesta tai nauttimista tilasta tai jonkin ongelmakohdan puimista. Tavaroiden poistamiseen ei liity uuden kantaminen toisesta ovesta sisään.

Tai joskus se on tietysti ihan paikallaan, kuten näissä muutamissa viesteissä missä on kituutettu jonkun kuluneen tavaran kanssa kunnes on löynyt uusi, hyvä ja ihana. Silloin hankitaan se ja laitetaan vanha pois. Se on ihan normaalia. Tai enemmänkin kuin normaalia, se on ihailtavaa. Moni nimittäin ostaa "melkein-hyvän" ja vielä useampi pitää yhä sen vanhankin ja senhän me tiedämme, miten romu lisääntyy..

Olen kuullut, että moni someihminen on käyttänyt karsintaa syynä ostaa jatkuvasti lisää, mutta se kuuluu siihen somevaikuttamiseen! Siellä pitää koko ajan olla jotain uutta, että seuraajat pysyvät. Ei heitä kiinnosta, jos ne kaksi sohvatyynyä on aseteltu seuraavaksi kuukaudeksi eri päähän sohvaa, mutta kaurapuurokodin tehostevärin vaihtuminen turkoosista koralliin sen sijaan näkyy.

Tämä keskustelu ei ole sellaista, eikä tänne tule kukaan hehkuttamaan "vuosi sitten vaihdoin kaikki talon astiat Arabiaan ja nyt vaihdoin ne Villeroy&Bochiin 🧡".

Peace!

Aivan kuten ylläolevat kommentoijat, en minäkään kyllä ole tätä ketjua lukenut noin. Mutta ehkä jokainen tulkitse viestit omien (joskus vahvojenkin) ennakkoluulojen kautta ja näin ollen viestien sisällöt värittyvät eri ihmisille eri lailla?

Itse ainakin olen huomannut ns. triggeröityväni helposti joistakin aiheista. Silloin ei auta muu, kun käydä keittämässä se kuppi kahvia. :)) 

Vierailija kirjoitti:

Teen synnintunnustuksen.

Ennen ajattelin, että miksi ihmiset eivät kierrättäisi enemmän. Jätteiden lajittelu on tietysti yksi osa kierrätystä, mutta ajattelin tuolla enemmän sitä, että meillähän on kauheasti kaikkea ihan käyttökelpoista tavaraa - miksemme möisi sitä tai lahjottaisi eteenpäin?

No nyt on omakin lehmä ojassa. Olen yrittänyt käyttää netissä eri kanavia, joissa olen koittanut päästä tavarasta eroon joko halvalla tai ihan ilmaiseksi. Merkkijutut menee kaupaksi kyllä täällä (nekin tällä hetkellä pilkkahintaan), mutta muu ei meinaa mennä millään - eikä välttämättä vaikka ilmaiseksi antaisi.

Ja se kaupanteko tai ilmaiseksi antaminen... Nyt on jo ihan liian monta: "mä tuun ens viikolla hakemaan" (ei tulekaan) tai "tuotko tavaran tänne mulle" (on jossain hevonkuusessa, ja minulla ei ole edes autoa... miksi ylipäänsä minun pitää tuoda joku lähes ilmainen/kokonaan ilmainen tavara jonnekin?) Välillä se viestittely menee hankalaksi ja olen suoraan sanottuna myös kohdannut joitakin aika töykeitä ihmisiä tässä matkan varrella. Myytävissä tavaroissa on kusetettu. Osa aika törkeästikin. On esimerkiksi lätkäisty vauhdilla käteinen kouraan, napattu tavara ja lähdetty kirjaimellisesti hölkkäämällä paikalta; eikä tuo raha edes ollut se koko summa siitä mitä olen pyytänyt. On myös pyydetty postiennakolla postitusta ja olen sinisilmäisenä maksanut sen postiennakon, mutta henkilö ei koskaan noutanut pakettia - en siis saanut tavarasta rahaa, enkä postiennakosta rahaa. Jäin tästä vain häviölle ja tuo oli toki omaa typeryyttä, että maksoin sen postiennakon itse, mutta nyt oikeasti olen jo törmännyt vaikka minkälaisiin huijauksiin (aika älykkäisiinkin) ja alan olla todella epäluottavainen ihmisiin.

Joitakin tavaroita vein kierrätyskeskukselle. Mutta kun autottomana se ei meinaa aina onnistua, minulla ei ole siihen kunnolla enää voimavaroja ja se on suoraan sanottuna aika hikistä ja p**seestä lähteä viemään tavaroita ilmaiseksi johonkin monen kilometrin päähän, niin yritin laittaa ilmoituksia nettiin, että annan ilmaiseksi. Mutta nyt kun ne ei meinaa niinkään mennä, niin olen viskannut aika paljon ihan vaan tuonne roskiin. Pahaltahan se tuntuu, mutta nyt ei vaan enää jaksa. Alan olla kierteessä, missä viskaan kaikki vaan sinne roskikseen. Aamen.

Nyt keräät kaikki yhteen läjään, otat siitä kuvan, laitat toriin tai faceen ja kirjoitat siihen että "kirppistavaroita nippu, annetaan ensimmäiselle hakijalle. Ja annat osoitteen vain yhdelle joka lupaa tulla heti. Jotkut pienituloiset noutavat näitä ja saavat lisätuloja myymällä niitä pikkuhiljaa. Ja sehän on ihan ok, jos sinä olet halunnut vain päästä näistä eroon.

Liian suureen kaman määrään auttaa isompi asunto tai talo.

Vierailija kirjoitti:

Liian suureen kaman määrään auttaa isompi asunto tai talo.

Pienempi talo siihen auttaa. Silloin on pakko karsia ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian suureen kaman määrään auttaa isompi asunto tai talo.

Pienempi talo siihen auttaa. Silloin on pakko karsia ;)

Totta! Toimii molemmat ratkaisut vaikkakin eri tavalla. :D

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa ei joidenkin mielestä saisi puhua minimalismista. Mutta kerron kuitenkin. Fumio Sasakin kirja minimalism, pureutuu kuluttamisen ja hamstraamisen syihin : Miksi kiinnymme tavaroihin? Miksi tavaroista on vaikeaa päästä irti? Mitä haluamme viestittää tavaroillamme. . Kirjaa ei tarvitse noudattaa kirjaimellisesti, mutta se laittaa ajattelemaan. Vain ajatustyön avulla karsiminen alkaa sujua. Vain ajatustyön avulla olemme ostamatta turhia tavaroita.

Kirjaa voi lukea kappale kerrallaan ja jäädä miettimään asioita eri vinkkelistä.

Itse en halua asua tyhjässä kodissa, vaan kauniissa.kodissa jossa on taidetta, käsitöitä ja kauniita esineitä hillityissä mittasuhteissa.

Kun oma tyyli löytyy, ei tarvitse rynniä joka muotiaallon perässä Rustaan pärekoreja ostamaan.

Tämä kirja on youtubessa ihan ilmaiseksi kuunneltavana, taitaa olla vielä kirjoittajan lukemana. Kuuntelin sen kerran kun olin niin kipeänä, että en jaksanut edes pitää silmiä auki. Mies todella puhuu asiaa, vaikka ei minimalismi kiinnostaisikaan, niin saa paljon ajateltavaa.

Ja vaikka jonkinasteisesta minimalismista haaveilenkin, niin en ikinä hävittäisi kotiamme niin tyhjäksi kuin hänellä, ainakin youtuben videoissa on; pöytä ja tuoli, eikä sitten muuta huoneessa. Voihan tietysti olla, että se on ollut hänellekin välivaihe.

Hänen pohdintansa ovat kuitenkin auttaneet minua luopumisprosessissani.

Vierailija kirjoitti:

Oon vuosia sitten kirjoittanut kalenteriin milloin kesävaatteet varastoon jne.

3.t kesäkengät olivat tulleet tiensä päähän.

Minusta tiensä päähän tulleet kolmet kengät kuulostavat aika paljolta. Olisi kiva kuulla tästä lisää, että miten ne hajosivat, millaista kulumaa niissä on ja mitä tarkoittaa se, että ne ovat tiensä päässä. Itse heitän kesän jälkeen yleensä 0-1 kengät pois. Syys/talvikenkiä yleensä vielä harvemmin, koska nahka vaan usein kestää niin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Liian suureen kaman määrään auttaa isompi asunto tai talo.

Tai päinvastoin. Kun muutimme isoon taloon, jäi meille monta kaappia ihan tyhjäksi. Nyt ei ole yhtään kaappia tyhjänä, vaikka olen konmarittanut jo monta kierrosta. Tyhjä tila vetää tavaraa puoleensa. Nyt yritän karsia, että joku päivä olisin onnellinen muutaman täysin tyhjän kiintokalusteen omistaja. Vaatteet on karsittu jo niin pieneen, että alkaa olla työ pitää muutama siistimpi paita ja housut puhtaana, reikäisillä ei kehtaa mennä ihmisten ilmoille ;  )   Haaveminän tavarat on nyt työn alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon vuosia sitten kirjoittanut kalenteriin milloin kesävaatteet varastoon jne.

3.t kesäkengät olivat tulleet tiensä päähän.

Minusta tiensä päähän tulleet kolmet kengät kuulostavat aika paljolta. Olisi kiva kuulla tästä lisää, että miten ne hajosivat, millaista kulumaa niissä on ja mitä tarkoittaa se, että ne ovat tiensä päässä. Itse heitän kesän jälkeen yleensä 0-1 kengät pois. Syys/talvikenkiä yleensä vielä harvemmin, koska nahka vaan usein kestää niin hyvin.

En ole tämä kirjoittaja, mutta omalla kohdalla niissä vähissäkin kengissä on ainakin kaksi eri kategoriaa. Toinen on siisti, voi pitää missä vaan ja toinen on rikki, enemmän rikki ja hajoamispisteessä - ja näitä kenkiä käytän koiralenkillä, pihatöissä, terassia siivotessa jne.