tavarapaljous :(

Silleen aika yksinkertaista. Hävitä tai kierrätä vain sellaista tavaraa joka on sinun. Jos tavaraa tuntuu olevan sopivasti keitä vaan kuppi kahvia ja nauti elämästä. Jos tavaraa tuntuu olevan liikaa, vie ensin roskat, pahvit, kierrätyslasi, metalli, kirjaston kirjat yms. Sitten siivousta.

Varsinaisen tavaran vähentämisen voi aloittaa ihan millä tavalla vain: feng shui, KonMari, hylly tai huone kerrallaan. Tai vaikka väri kerrallaan niin että käyt läpi kaikki siniset tavarat ja poistat turhat.

Karsiminen ei ole kovin tehokasta jos samaan aikaan tulee koko ajan uutta tavaraa ovesta sisään. Eli katse peiliin sen suhteen.

Kahvit kannattaa keittää joka tapauksessa ja huomata että elämä on oikeastaan aika mukavaa, ja tämäkin päivä täynnä mahdollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Kahvit kannattaa keittää joka tapauksessa ja huomata että elämä on oikeastaan aika mukavaa, ja tämäkin päivä täynnä mahdollisuuksia.

Tää vika lause on ihan paras. Sydän sille.

Pyrin keskittymään omaan prosessiin ja jakamaan onnistumisia täällä. Ivalliset kommentit eivät ole reagoimisen arvoisia.

Tänään olen keskittynyt kodin siivoamiseen, mutta yksi kodinhoitohuoneen kaappi tuli käytyä läpi.

Ensin tyhjensin kaapin. Sitten pesin pölyt pois. Kävin kaikki tavarat läpi.

Ylähyllyyn tuli lasten taidetarvikkeet, lahjakassit, ompelurasia, muovailuvahat ym. Alahyllyssä säilytetään keskuspölynimurin putkea.

Palautin osan tavaroista omille paikoilleen. Siis ne, jotka oli lykätty väärään kaappiin pois silmistä.

Poistot olivat enimmäkseen paperia. Lisäksi vanhat väriliidun pätkät saivat lähteä sekä kontaktimuovin rippeet, joista ei enää kirjan päällystämiseen riitä.

Nyt on taas helpompi löytää tarvitsemansa kaapista.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mitä teen väärin kun en vaan osaa karsia tai siivota. Päädyn lähes päivittäin, ainakin monta kertaa viikossa siivoamaan samaa keittiön alakaappia jossa lasten askartelujutut. Se menee siis hetkessä ihan sotkuun. Pitäisi vissiin alkaa heittää roskiin tavaraa, mutta ne kaikki on olevinaan käytössä, mistään ei voi luopua. 

 

Nyt siirsin kaapista pelejä pois muualta vapautuneisiin hyllyihin, mutta ne kynät on jatkuvasti joko hukassa kaapissa tai jossain muualla. Puhdasta piirustuspaperia ei löydy töherreltyjen seasta..

Usein tulee hätäsiivouksena heitettyä kaikki keittiön pöydältä takaisin kaappiin jos tarvii alkaa syömään tai tulossa vieraita tms. Lapset (alakouluikäiset) ei itse korjaa jälkiään vaikka pyydetty nätistikin. 

Meillä menee tavarat roskiin, jos ei jälkiä korjata, alakoululaisia myös. Eikä uutta osteta. Selkeät säännöt, että illalla on olohuone ja keittiö siistit kello 19. Yhdessä sovittu ja merkkaan jääkaaapin ovessa olevaan taulukkoon onko siistiä ja sitten kun on viisi ruksia tulee joku palkinto, nyt kovaa valuuttaa on pelata yhdessä lautapeliä ja syödä poppareita. Kello 18:30 huudan varoituksen, alan tehdä iltapalaa, olohuoneessa on leluja, menevät roskiin seiskalta. Seiskalta rapistelen kovaa muovipussia ja sanon "itsekseen", käyn pissalla ja sitten kerään tavarat roskiin. Ei niitä yleensä sen pissan jälkeen ole enää lattioilla.

Mutta tähän päästäkseen pitää olla kaikelle helppo paikka, johon lapsi voi vaan sen tavaran tiputtaa. Laatikko jossa lukee isolla "askartelu", erivärinen laatikko jossa pelit, kirjat omalla hyllyllä lasten ulottuvissa. Lastenhuoneissa on vaan iso laatikko, jossa lukee lelut. Vaikka leluille on omia paikkoja, niin 90% ajasta ne on siellä kaatolaatikossa. Ja sen lisäksi pitää olla sen verran itsekuria, että voi heittää sen todennäköisesti itse ostamansa kalliimmankin tavaran pois.

Kun halutaan askarrella, voi hieman nähdä vaivaa ja kaivella laatikosta roskien ja muiden joukosta niitä tarvikkeita, siivotessa ne pitää vaan saada pois nopeasti. Sitten välillä sen ison laatikon voi järjestellä, jos jaksaa. Ei pidä vaatia liikaa lapsilta. Ei tarvitse olla sellaista sisustuslehtien kaunista askartelukaappia, jossa jokainen kynä on värijärjestyksessä omalla paikallaan, vaan se iso loota tavaroille ja vaikka toinen keskeneräisille projekteille.

Samalla on määritetty se määrä, vihreitä askartelulaatikoita mahtuu kaappiin 3, eli sen verran voi olla askartelutarvikkeita.

Kyllä se siitä. Sitten kun on paikka määritelty, tuo sininen laatikko on peleille, niin voi vaikka lasten kanssa yhdessä päättää mitä pelataan ja mitkä pitää laittaa pois, koska ei mahdu niiden laatikkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mitä teen väärin kun en vaan osaa karsia tai siivota. Päädyn lähes päivittäin, ainakin monta kertaa viikossa siivoamaan samaa keittiön alakaappia jossa lasten askartelujutut. Se menee siis hetkessä ihan sotkuun. Pitäisi vissiin alkaa heittää roskiin tavaraa, mutta ne kaikki on olevinaan käytössä, mistään ei voi luopua. 

 

Nyt siirsin kaapista pelejä pois muualta vapautuneisiin hyllyihin, mutta ne kynät on jatkuvasti joko hukassa kaapissa tai jossain muualla. Puhdasta piirustuspaperia ei löydy töherreltyjen seasta..

Usein tulee hätäsiivouksena heitettyä kaikki keittiön pöydältä takaisin kaappiin jos tarvii alkaa syömään tai tulossa vieraita tms. Lapset (alakouluikäiset) ei itse korjaa jälkiään vaikka pyydetty nätistikin. 

Meillä menee tavarat roskiin, jos ei jälkiä korjata, alakoululaisia myös. Eikä uutta osteta. Selkeät säännöt, että illalla on olohuone ja keittiö siistit kello 19. Yhdessä sovittu ja merkkaan jääkaaapin ovessa olevaan taulukkoon onko siistiä ja sitten kun on viisi ruksia tulee joku palkinto, nyt kovaa valuuttaa on pelata yhdessä lautapeliä ja syödä poppareita. Kello 18:30 huudan varoituksen, alan tehdä iltapalaa, olohuoneessa on leluja, menevät roskiin seiskalta. Seiskalta rapistelen kovaa muovipussia ja sanon "itsekseen", käyn pissalla ja sitten kerään tavarat roskiin. Ei niitä yleensä sen pissan jälkeen ole enää lattioilla.

Mutta tähän päästäkseen pitää olla kaikelle helppo paikka, johon lapsi voi vaan sen tavaran tiputtaa. Laatikko jossa lukee isolla "askartelu", erivärinen laatikko jossa pelit, kirjat omalla hyllyllä lasten ulottuvissa. Lastenhuoneissa on vaan iso laatikko, jossa lukee lelut. Vaikka leluille on omia paikkoja, niin 90% ajasta ne on siellä kaatolaatikossa. Ja sen lisäksi pitää olla sen verran itsekuria, että voi heittää sen todennäköisesti itse ostamansa kalliimmankin tavaran pois.

Kun halutaan askarrella, voi hieman nähdä vaivaa ja kaivella laatikosta roskien ja muiden joukosta niitä tarvikkeita, siivotessa ne pitää vaan saada pois nopeasti. Sitten välillä sen ison laatikon voi järjestellä, jos jaksaa. Ei pidä vaatia liikaa lapsilta. Ei tarvitse olla sellaista sisustuslehtien kaunista askartelukaappia, jossa jokainen kynä on värijärjestyksessä omalla paikallaan, vaan se iso loota tavaroille ja vaikka toinen keskeneräisille projekteille.

Samalla on määritetty se määrä, vihreitä askartelulaatikoita mahtuu kaappiin 3, eli sen verran voi olla askartelutarvikkeita.

Kyllä se siitä. Sitten kun on paikka määritelty, tuo sininen laatikko on peleille, niin voi vaikka lasten kanssa yhdessä päättää mitä pelataan ja mitkä pitää laittaa pois, koska ei mahdu niiden laatikkoon.

Minun äitini oli tällainen ja yhä muistan, mitä minun tärkeää (ei välttämättä kallista) hän heitti pois. Minusta tämä on sadistista - siis että vanhempi päättää tällaiset säännöt ja sitten on sillä perusteella oikeus hävittää toisen tärkeitä asioita.

Lapset ovat lapsia ja he elävät hetkessä - unohtavat siivota ollessaan keskittyneitä ihan muuhun.

Minulle tästä seurasi se, että on äärimmäisen vaikea heittää mitään pois ja toisaalta hirveä häpeä sotkusta. Siis on se kenen sotku omassa kodissani tahansa, niin häpeän ja kärsin siitä, koska takaraivossa hermoilee se äiti, joka siivoaa kaikkea mahdollista roskiin ja jynssää nurkkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mitä teen väärin kun en vaan osaa karsia tai siivota. Päädyn lähes päivittäin, ainakin monta kertaa viikossa siivoamaan samaa keittiön alakaappia jossa lasten askartelujutut. Se menee siis hetkessä ihan sotkuun. Pitäisi vissiin alkaa heittää roskiin tavaraa, mutta ne kaikki on olevinaan käytössä, mistään ei voi luopua. 

 

Nyt siirsin kaapista pelejä pois muualta vapautuneisiin hyllyihin, mutta ne kynät on jatkuvasti joko hukassa kaapissa tai jossain muualla. Puhdasta piirustuspaperia ei löydy töherreltyjen seasta..

Usein tulee hätäsiivouksena heitettyä kaikki keittiön pöydältä takaisin kaappiin jos tarvii alkaa syömään tai tulossa vieraita tms. Lapset (alakouluikäiset) ei itse korjaa jälkiään vaikka pyydetty nätistikin. 

Meillä menee tavarat roskiin, jos ei jälkiä korjata, alakoululaisia myös. Eikä uutta osteta. Selkeät säännöt, että illalla on olohuone ja keittiö siistit kello 19. Yhdessä sovittu ja merkkaan jääkaaapin ovessa olevaan taulukkoon onko siistiä ja sitten kun on viisi ruksia tulee joku palkinto, nyt kovaa valuuttaa on pelata yhdessä lautapeliä ja syödä poppareita. Kello 18:30 huudan varoituksen, alan tehdä iltapalaa, olohuoneessa on leluja, menevät roskiin seiskalta. Seiskalta rapistelen kovaa muovipussia ja sanon "itsekseen", käyn pissalla ja sitten kerään tavarat roskiin. Ei niitä yleensä sen pissan jälkeen ole enää lattioilla.

Mutta tähän päästäkseen pitää olla kaikelle helppo paikka, johon lapsi voi vaan sen tavaran tiputtaa. Laatikko jossa lukee isolla "askartelu", erivärinen laatikko jossa pelit, kirjat omalla hyllyllä lasten ulottuvissa. Lastenhuoneissa on vaan iso laatikko, jossa lukee lelut. Vaikka leluille on omia paikkoja, niin 90% ajasta ne on siellä kaatolaatikossa. Ja sen lisäksi pitää olla sen verran itsekuria, että voi heittää sen todennäköisesti itse ostamansa kalliimmankin tavaran pois.

Kun halutaan askarrella, voi hieman nähdä vaivaa ja kaivella laatikosta roskien ja muiden joukosta niitä tarvikkeita, siivotessa ne pitää vaan saada pois nopeasti. Sitten välillä sen ison laatikon voi järjestellä, jos jaksaa. Ei pidä vaatia liikaa lapsilta. Ei tarvitse olla sellaista sisustuslehtien kaunista askartelukaappia, jossa jokainen kynä on värijärjestyksessä omalla paikallaan, vaan se iso loota tavaroille ja vaikka toinen keskeneräisille projekteille.

Samalla on määritetty se määrä, vihreitä askartelulaatikoita mahtuu kaappiin 3, eli sen verran voi olla askartelutarvikkeita.

Kyllä se siitä. Sitten kun on paikka määritelty, tuo sininen laatikko on peleille, niin voi vaikka lasten kanssa yhdessä päättää mitä pelataan ja mitkä pitää laittaa pois, koska ei mahdu niiden laatikkoon.

Minun äitini oli tällainen ja yhä muistan, mitä minun tärkeää (ei välttämättä kallista) hän heitti pois. Minusta tämä on sadistista - siis että vanhempi päättää tällaiset säännöt ja sitten on sillä perusteella oikeus hävittää toisen tärkeitä asioita.

Lapset ovat lapsia ja he elävät hetkessä - unohtavat siivota ollessaan keskittyneitä ihan muuhun.

Minulle tästä seurasi se, että on äärimmäisen vaikea heittää mitään pois ja toisaalta hirveä häpeä sotkusta. Siis on se kenen sotku omassa kodissani tahansa, niin häpeän ja kärsin siitä, koska takaraivossa hermoilee se äiti, joka siivoaa kaikkea mahdollista roskiin ja jynssää nurkkia.

Juuri näin. Ja roskiin heittämisen sijaan tavarat voisi vain viedä vaikka varastoon jäähylle tietyksi ajaksi, on silkkaa pöljyyttä hävittää hyvää tavaraa. Olen samaa mieltä siitä että on liian ankaraa rankaista lapsia tuolla tavalla. Meillä ovat oppineet siivoamaan jälkensä ihan vain sillä että illalla on yhdessä kerätty lelut omille paikoilleen odottamaan huomisen leikkejä. Mutta se vaatii kärsivällisyyttä, ainahan se on vanhemmalle helpompi kun käyttää liian kovia keinoja joita lapset pelkää sen sijaan että kasvattaa esimerkin ja toistojen voimalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mitä teen väärin kun en vaan osaa karsia tai siivota. Päädyn lähes päivittäin, ainakin monta kertaa viikossa siivoamaan samaa keittiön alakaappia jossa lasten askartelujutut. Se menee siis hetkessä ihan sotkuun. Pitäisi vissiin alkaa heittää roskiin tavaraa, mutta ne kaikki on olevinaan käytössä, mistään ei voi luopua. 

 

Nyt siirsin kaapista pelejä pois muualta vapautuneisiin hyllyihin, mutta ne kynät on jatkuvasti joko hukassa kaapissa tai jossain muualla. Puhdasta piirustuspaperia ei löydy töherreltyjen seasta..

Usein tulee hätäsiivouksena heitettyä kaikki keittiön pöydältä takaisin kaappiin jos tarvii alkaa syömään tai tulossa vieraita tms. Lapset (alakouluikäiset) ei itse korjaa jälkiään vaikka pyydetty nätistikin. 

Meillä menee tavarat roskiin, jos ei jälkiä korjata, alakoululaisia myös. Eikä uutta osteta. Selkeät säännöt, että illalla on olohuone ja keittiö siistit kello 19. Yhdessä sovittu ja merkkaan jääkaaapin ovessa olevaan taulukkoon onko siistiä ja sitten kun on viisi ruksia tulee joku palkinto, nyt kovaa valuuttaa on pelata yhdessä lautapeliä ja syödä poppareita. Kello 18:30 huudan varoituksen, alan tehdä iltapalaa, olohuoneessa on leluja, menevät roskiin seiskalta. Seiskalta rapistelen kovaa muovipussia ja sanon "itsekseen", käyn pissalla ja sitten kerään tavarat roskiin. Ei niitä yleensä sen pissan jälkeen ole enää lattioilla.

Mutta tähän päästäkseen pitää olla kaikelle helppo paikka, johon lapsi voi vaan sen tavaran tiputtaa. Laatikko jossa lukee isolla "askartelu", erivärinen laatikko jossa pelit, kirjat omalla hyllyllä lasten ulottuvissa. Lastenhuoneissa on vaan iso laatikko, jossa lukee lelut. Vaikka leluille on omia paikkoja, niin 90% ajasta ne on siellä kaatolaatikossa. Ja sen lisäksi pitää olla sen verran itsekuria, että voi heittää sen todennäköisesti itse ostamansa kalliimmankin tavaran pois.

Kun halutaan askarrella, voi hieman nähdä vaivaa ja kaivella laatikosta roskien ja muiden joukosta niitä tarvikkeita, siivotessa ne pitää vaan saada pois nopeasti. Sitten välillä sen ison laatikon voi järjestellä, jos jaksaa. Ei pidä vaatia liikaa lapsilta. Ei tarvitse olla sellaista sisustuslehtien kaunista askartelukaappia, jossa jokainen kynä on värijärjestyksessä omalla paikallaan, vaan se iso loota tavaroille ja vaikka toinen keskeneräisille projekteille.

Samalla on määritetty se määrä, vihreitä askartelulaatikoita mahtuu kaappiin 3, eli sen verran voi olla askartelutarvikkeita.

Kyllä se siitä. Sitten kun on paikka määritelty, tuo sininen laatikko on peleille, niin voi vaikka lasten kanssa yhdessä päättää mitä pelataan ja mitkä pitää laittaa pois, koska ei mahdu niiden laatikkoon.

Minun äitini oli tällainen ja yhä muistan, mitä minun tärkeää (ei välttämättä kallista) hän heitti pois. Minusta tämä on sadistista - siis että vanhempi päättää tällaiset säännöt ja sitten on sillä perusteella oikeus hävittää toisen tärkeitä asioita.

Lapset ovat lapsia ja he elävät hetkessä - unohtavat siivota ollessaan keskittyneitä ihan muuhun.

Minulle tästä seurasi se, että on äärimmäisen vaikea heittää mitään pois ja toisaalta hirveä häpeä sotkusta. Siis on se kenen sotku omassa kodissani tahansa, niin häpeän ja kärsin siitä, koska takaraivossa hermoilee se äiti, joka siivoaa kaikkea mahdollista roskiin ja jynssää nurkkia.

Minulla myös tällainen äiti. Hän ajatteli minun olevan pikkuaikuinen, jolta myös odotettiin aikuisen hillittyä käytöstä.

Ei siitä sen enempää. Mutta joo, minäkin olen tääs ketjussa, ihan kuten sinäkin.

Lapsen on aika saada oma huone, joten tänään olen tyhjentänyt meidän makuuhuonetta. Tulipahan käytyä vatteet läpi, poistoon meni kauhtuneet legginsit, keinokuituneuletakki, collegemekko, shortsit ja pari akryylineuletta. Harrastan neulomista, viime talvena sainkin tehtyä itselleni pari villapaitaa joten hiostaville akryylineuleille ei ollut enää tarvetta.

Mies joutui myös projektin seurauksena siivoamaan kaappinsa ja saatiinkin epämääräistä roskaa heitettyä roskiin. Vaatekaapissa oli vanhoja laskuja, rikkinäisiä sukkia, kaikenmaailman johtoja. Yöpöytäkin täynnä taskusta kaivettuja kuitteja, lottokuponkeja ym.

Lapsi käy läpi tavaransa siirtäessään niitä uuteen omaan huoneeseen :)

Teen synnintunnustuksen.

Ennen ajattelin, että miksi ihmiset eivät kierrättäisi enemmän. Jätteiden lajittelu on tietysti yksi osa kierrätystä, mutta ajattelin tuolla enemmän sitä, että meillähän on kauheasti kaikkea ihan käyttökelpoista tavaraa - miksemme möisi sitä tai lahjottaisi eteenpäin?

No nyt on omakin lehmä ojassa. Olen yrittänyt käyttää netissä eri kanavia, joissa olen koittanut päästä tavarasta eroon joko halvalla tai ihan ilmaiseksi. Merkkijutut menee kaupaksi kyllä täällä (nekin tällä hetkellä pilkkahintaan), mutta muu ei meinaa mennä millään - eikä välttämättä vaikka ilmaiseksi antaisi.

Ja se kaupanteko tai ilmaiseksi antaminen... Nyt on jo ihan liian monta: "mä tuun ens viikolla hakemaan" (ei tulekaan) tai "tuotko tavaran tänne mulle" (on jossain hevonkuusessa, ja minulla ei ole edes autoa... miksi ylipäänsä minun pitää tuoda joku lähes ilmainen/kokonaan ilmainen tavara jonnekin?) Välillä se viestittely menee hankalaksi ja olen suoraan sanottuna myös kohdannut joitakin aika töykeitä ihmisiä tässä matkan varrella. Myytävissä tavaroissa on kusetettu. Osa aika törkeästikin. On esimerkiksi lätkäisty vauhdilla käteinen kouraan, napattu tavara ja lähdetty kirjaimellisesti hölkkäämällä paikalta; eikä tuo raha edes ollut se koko summa siitä mitä olen pyytänyt. On myös pyydetty postiennakolla postitusta ja olen sinisilmäisenä maksanut sen postiennakon, mutta henkilö ei koskaan noutanut pakettia - en siis saanut tavarasta rahaa, enkä postiennakosta rahaa. Jäin tästä vain häviölle ja tuo oli toki omaa typeryyttä, että maksoin sen postiennakon itse, mutta nyt oikeasti olen jo törmännyt vaikka minkälaisiin huijauksiin (aika älykkäisiinkin) ja alan olla todella epäluottavainen ihmisiin.

Joitakin tavaroita vein kierrätyskeskukselle. Mutta kun autottomana se ei meinaa aina onnistua, minulla ei ole siihen kunnolla enää voimavaroja ja se on suoraan sanottuna aika hikistä ja p**seestä lähteä viemään tavaroita ilmaiseksi johonkin monen kilometrin päähän, niin yritin laittaa ilmoituksia nettiin, että annan ilmaiseksi. Mutta nyt kun ne ei meinaa niinkään mennä, niin olen viskannut aika paljon ihan vaan tuonne roskiin. Pahaltahan se tuntuu, mutta nyt ei vaan enää jaksa. Alan olla kierteessä, missä viskaan kaikki vaan sinne roskikseen. Aamen.

Vierailija kirjoitti:

Luen tätä ketjua välillä ihan kiinnostuksen vuoksi, vaikka itse olen enemmän maksimalisti kuin minimalisti. Hamstraajana en itseäni kyllä pidä, joku toinen voi olla toista mieltä. Mietin aina kierrätyäessä, voisiko tavaraa yhä käyttää vaikka toisin, muokata - ja tarvitaanko sitä kuitenkin taas kohta.

Minua usein mietityttää, että tosiaanko ihmiset karsivat eivätkä sitten osta uutta tilalle ja eikö tule lopulta kulutettua enemmän - ja käytettyä aika paljon rahaa ja aikaa taas uusien etsimiseen? Ostan itse useimmiten monenlaista alennusmyynneistä yli senhetkisen tarpeen, mutta sitten kyllä todellakin käytän tavaraa, kun entisistä joutuu luopumaan ja aina se on myös mieleistä. En osta lainkaan enää ihan kivaa.

En mitenkään ole käytännössä todennut, että vaikka 10 vuotta sitten ostetut vaatteet olisivat olleet huonoja ostoksia. Nyt niitä käyttävät myös tyttäret ja laatu on nykypäiväistä parempaa. Ihan kauhistuttaa, että pitäisi aina laukata kaupassa etsimässä kelpoa tämän päivän tavarasta milloin mihinkin juhlaan tai ihan arkikäyttöön, kun on tarve. Toki yhä ostan, kun teen edukkaita löytöjä, mutta periaate on sama, enemmän kun osuu kohdalle hyvät kaupat ja näin voin ohittaa paljon huonoa, sen määrä kun vaan lisääntyy.

Tulipa pitkä kirjoitus ja toki itsekin jotain myös karsin ja ostamisia mietin, mutta myös sitä, meneeköhän joillain karsimistouhu liiallisuuksiin.

Minä en ainakaan ihan oikeasti osta hävitetyn tilalle uutta. Eihän siinä olisi mitään järkeä. Olen isot raivaukseni jo tehnyt, ja silti vaan tavaran suunta on edelleen ovesta ulos eikä sisään. Tiedän tämän, koska laitan ne muistiin puhelimen sovellukseen. Karsimisen myötä tunnen itseni ja omat tavaratarpeeni paremmin, joten hutiostoksia ei tule tehtyä eikä toisaalta ole tarpeen säästellä mitään kaiken varalta. Tiedän kyllä, onko sitä tarvetta vai ei.

Ostoksilla käymisestä en pidä yhtään ja menen kauppoihin vain kun on pakko. Ongelmani on pikemmin ali- kuin yliostaminen: aloitin uuden harrastuksen, ja sitä helpottaisi, jos ostaisin toiset treenihousut. Omistan vain yhdet, joita käytän myös kotihousuina ja pyykkihuollon kannalta olisi helpompaa, jos ei tarvitsisi koko ajan olla pesemässä noita yksiä housuja. En vaan periaaatteesta halua ostaa uusia ja käyttää niihin rahaa ja luonnonvaroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mitä teen väärin kun en vaan osaa karsia tai siivota. Päädyn lähes päivittäin, ainakin monta kertaa viikossa siivoamaan samaa keittiön alakaappia jossa lasten askartelujutut. Se menee siis hetkessä ihan sotkuun. Pitäisi vissiin alkaa heittää roskiin tavaraa, mutta ne kaikki on olevinaan käytössä, mistään ei voi luopua. 

 

Nyt siirsin kaapista pelejä pois muualta vapautuneisiin hyllyihin, mutta ne kynät on jatkuvasti joko hukassa kaapissa tai jossain muualla. Puhdasta piirustuspaperia ei löydy töherreltyjen seasta..

Usein tulee hätäsiivouksena heitettyä kaikki keittiön pöydältä takaisin kaappiin jos tarvii alkaa syömään tai tulossa vieraita tms. Lapset (alakouluikäiset) ei itse korjaa jälkiään vaikka pyydetty nätistikin. 

Meillä menee tavarat roskiin, jos ei jälkiä korjata, alakoululaisia myös. Eikä uutta osteta. Selkeät säännöt, että illalla on olohuone ja keittiö siistit kello 19. Yhdessä sovittu ja merkkaan jääkaaapin ovessa olevaan taulukkoon onko siistiä ja sitten kun on viisi ruksia tulee joku palkinto, nyt kovaa valuuttaa on pelata yhdessä lautapeliä ja syödä poppareita. Kello 18:30 huudan varoituksen, alan tehdä iltapalaa, olohuoneessa on leluja, menevät roskiin seiskalta. Seiskalta rapistelen kovaa muovipussia ja sanon "itsekseen", käyn pissalla ja sitten kerään tavarat roskiin. Ei niitä yleensä sen pissan jälkeen ole enää lattioilla.

Mutta tähän päästäkseen pitää olla kaikelle helppo paikka, johon lapsi voi vaan sen tavaran tiputtaa. Laatikko jossa lukee isolla "askartelu", erivärinen laatikko jossa pelit, kirjat omalla hyllyllä lasten ulottuvissa. Lastenhuoneissa on vaan iso laatikko, jossa lukee lelut. Vaikka leluille on omia paikkoja, niin 90% ajasta ne on siellä kaatolaatikossa. Ja sen lisäksi pitää olla sen verran itsekuria, että voi heittää sen todennäköisesti itse ostamansa kalliimmankin tavaran pois.

Kun halutaan askarrella, voi hieman nähdä vaivaa ja kaivella laatikosta roskien ja muiden joukosta niitä tarvikkeita, siivotessa ne pitää vaan saada pois nopeasti. Sitten välillä sen ison laatikon voi järjestellä, jos jaksaa. Ei pidä vaatia liikaa lapsilta. Ei tarvitse olla sellaista sisustuslehtien kaunista askartelukaappia, jossa jokainen kynä on värijärjestyksessä omalla paikallaan, vaan se iso loota tavaroille ja vaikka toinen keskeneräisille projekteille.

Samalla on määritetty se määrä, vihreitä askartelulaatikoita mahtuu kaappiin 3, eli sen verran voi olla askartelutarvikkeita.

Kyllä se siitä. Sitten kun on paikka määritelty, tuo sininen laatikko on peleille, niin voi vaikka lasten kanssa yhdessä päättää mitä pelataan ja mitkä pitää laittaa pois, koska ei mahdu niiden laatikkoon.

Minun äitini oli tällainen ja yhä muistan, mitä minun tärkeää (ei välttämättä kallista) hän heitti pois. Minusta tämä on sadistista - siis että vanhempi päättää tällaiset säännöt ja sitten on sillä perusteella oikeus hävittää toisen tärkeitä asioita.

Lapset ovat lapsia ja he elävät hetkessä - unohtavat siivota ollessaan keskittyneitä ihan muuhun.

Minulle tästä seurasi se, että on äärimmäisen vaikea heittää mitään pois ja toisaalta hirveä häpeä sotkusta. Siis on se kenen sotku omassa kodissani tahansa, niin häpeän ja kärsin siitä, koska takaraivossa hermoilee se äiti, joka siivoaa kaikkea mahdollista roskiin ja jynssää nurkkia.

Niin oli minullakin, enkä saanut mitenkään traumoja, joskus jotain meni roskiin ja harmitti, mutta äitiä myös harmitti, etten kunnioittanut meidän kotia. Säännöt oli selkeät ja yhdessä sovittu. Opin myös pitämääm tärkeistä asioista huolta paremmin ja ottaaman muita huomioon. Minusta on ihan hyvä tapa, kunhan on joustoa, jos lapsi vaikka ei ole kotona, on kipeä, on yliväsynyt tms. Tuossakin viestissä säännöt on sovittu yhdessä, lapsille kerrottu ja tämä äiti huutelee lapsille monta kertaa, eikä vaan sanomatta heitä mitään pois.

On monenlaisia ihmisiä, niitä jotka vaan sanomatta heittää tavaraa roskiin, pikkutarkasti pitää kiinni säännöistä, odottaa lapsilta liikaa, pakonomaisesti siivoaa ja on muutenkin ikäviä, toisaalta niitä jotka ymmärtävät lapsien olevan ihmisiä, he pystyvät sääntöjä noudattamaan , mutta tarvitaan vaan enemmän ohjausta ja kärsivällisyyttä.

Välillä tässä ketjussa oletetaan, että turhan tavaran raivaaja on nainen. Näin ei tietenkään automaattisesti ole. Kodin raivaaja on yleensä se puoliso, joka tekee perheen metatyön ja lopulta tuskastuu, kun ei tavarapaljoudelta pysty tekemään sitä. Raivaaja voi saman perheen sisällä vaihdellakin, perheen historian saatossa.

Lapsuudessani hoardaaja oli äiti, raivaaja isä. Äidin hoardaaminen johtui (tajusin isompana) siitä, miten hänen tavaroitaan oli aikoinaan kohdeltu. Mummo oli heittänyt niitä lupaa kysymättä roskiin, ja äidin isoveli oli rikkonut ja kadottanut niitä ilman että sai mitään rangaistusta tai että äidille olisi hankittu korvaavat tavarat. Muutenkin äidillä oli ollut turvatonta. Hänestä kasvoi nuori äiti, joka hamstrasi hamstrasi hamstrasi. Tavarakasoilla hän yritti ottaa takaisin sitä suojamuuria, mikä häneltä oli lapsena viety.

Kun kotimme täyttyi äidin hoardaamasta tavarasta, isä raivasi sitä, toki yhteistyössä äidin kanssa. Muistan lapsuudesta varmaan satoja viikonlopun päiviä, kun isä selittää äidille, että jokaiselle purkille pitää olla sopiva kanssi. Parittomat pitää heittää pois. Samoin he käsittelivät sitä äidin tapaa, että aina kun meille oli tulossa joku kylään, äiti siivosi keräämällä näkyvillä paikoilla olevat rojut jätesäkkeihin ja juoksutti säkit vintille, kellariin tai autotalliin. Niinpä meillä oli vintti, kellari ja autotalli täynnä epämääräisiä säkkejä. Ne oli juuri sellaisia kuin joku tuossa yllä kuvasi: samassa paikassa vaatteita, vanhoja laskuja ja ties mitä yhteen kuulumatonta. Niitä isä koitti perata. Muistan, että äiti oli erittäin tuskainen ja lamaantunut raivaustilanteiden aluksi. Istui tosi jäykkänä paikoillaan kauhistuneen näköisenä. Koki varmaan uudelleen niitä lapsuuden tunnetiloja.

Myöhemmin asetelma kääntyi. Isä sairastui masennukseen ja rupesi pesimään kotona, äiti kävi töissä ja hoiti kaikki muutkin perheen asiat. Isä rupesi hamstraamaan. Nyt pihakin täyttyi romusta, isän "projekteista". Oli aika turhauttavaa katsoa, kun pienikokoinen äiti yritti nostella jotain isän hamstraamaa metalliromua peräkärryyn viedäkseen sen pois. Minulle isä räjähti, kun olin heittämässä kuivahtanutta kuulakärkikynää roskiin. Kuulemma sitä voisi vielä käyttää varaosina...

Vielä noista sukupuolitulkinnoista. Olen huomannut, että ulkopuoliset eivät tajua näitä kuvioita, ja että paljon useammin he pitävät hulluna äitiäni kuin isääni. Kun äiti hamstrasi, asian huomanneet sukulaiset ja naapurit puhuivat tavaroiden palokuormasta. Eli että äiti vaarantaa koko ympäristön hoardauksellaan. Sitten kun isä rupesi hamstraamaan, ulkopuoliset näkivät sen varautumisena, ihan hyvänä asiana. Vaikka pihakin oli täynnä vuotavia vanhoja polttoainesäiliöitä ja ties mitä ongelmajätettä. Siinä oli tosi suuri ero, miten naisesta ja miehestä puhuttiin. Tämä tulee aina mieleen, kun joku väittää, että "vaimo on hävittänyt miehen tärkeitä projekteja". Mies on aikuinen ihminen ja voisi itse siivota vaimonsa pyynnöstä nuo koskaan valmistumattomat projektiromunsa kaatopaikalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt haluan sanoa varoituksen sanan. Itsellä lähti karsiminen ja konmaritus lapasesta niin, että tärkeitäkin tavaroita on tullut heitettyä pois. Yhdysvalloissa tällekin on sairausluokitus, joku pakonomainen karsiminen tms, ei kuitenkaan siivoaminen. Mä oon tunnistanut laukaisevan tekijän. Jos olen kylässä sukulaisella, jolla on hirveästi tavaraa, niin kotona alan siivota ja hinkata ja pakata JOTAIN pois! Myös töissä olen kiikuttanut tavaraa roskikseen salaa, kun meillä on pari hamstraajaa siellä ja mua alkoi ahdistaa se hamstraaminen. Palotarkastajakin huomautti tavararöykkiöistä ja sain siunauksen kiikuttaa jätelavalle sitä roinaa salaa.

Tosi hyvä ja tärkeä näkökulma! Karsimisen pitää olla mukavaa ja inspiroivaa, eikä pakkomielteistä ja ihan koko ajan mielessä olevaa.

Luen tätä ketjua välillä ihan kiinnostuksen vuoksi, vaikka itse olen enemmän maksimalisti kuin minimalisti. Hamstraajana en itseäni kyllä pidä, joku toinen voi olla toista mieltä. Mietin aina kierrätyäessä, voisiko tavaraa yhä käyttää vaikka toisin, muokata - ja tarvitaanko sitä kuitenkin taas kohta.

Minua usein mietityttää, että tosiaanko ihmiset karsivat eivätkä sitten osta uutta tilalle ja eikö tule lopulta kulutettua enemmän - ja käytettyä aika paljon rahaa ja aikaa taas uusien etsimiseen? Ostan itse useimmiten monenlaista alennusmyynneistä yli senhetkisen tarpeen, mutta sitten kyllä todellakin käytän tavaraa, kun entisistä joutuu luopumaan ja aina se on myös mieleistä. En osta lainkaan enää ihan kivaa.

En mitenkään ole käytännössä todennut, että vaikka 10 vuotta sitten ostetut vaatteet olisivat olleet huonoja ostoksia. Nyt niitä käyttävät myös tyttäret ja laatu on nykypäiväistä parempaa. Ihan kauhistuttaa, että pitäisi aina laukata kaupassa etsimässä kelpoa tämän päivän tavarasta milloin mihinkin juhlaan tai ihan arkikäyttöön, kun on tarve. Toki yhä ostan, kun teen edukkaita löytöjä, mutta periaate on sama, enemmän kun osuu kohdalle hyvät kaupat ja näin voin ohittaa paljon huonoa, sen määrä kun vaan lisääntyy.

Tulipa pitkä kirjoitus ja toki itsekin jotain myös karsin ja ostamisia mietin, mutta myös sitä, meneeköhän joillain karsimistouhu liiallisuuksiin.

Mä en ylipäätään osta enää juuri mitään. En osta alennusmyynneistä varastoon vaan ostan sitten kun tarvitsen. Nykyään lähes aina on joku alekampanja menossa, joten harvoin tarvitsee ostaa mitään ovh-hinnalla. Ja kun ostaa vähän, ei silläkään olisi väliä.

Karsimisen ja laatuun panostamisen jälkeen on syntynyt tasapaino, kaikki tarpeellinen on ja jatkuvasti ei tarvitse ostaa uutta, koska tavara on laadukasta.

Ymmärrän. Minua taas ottaa päähän se, että nykyisessä tavarapaljoudessa minulla on hyvin usein vaikeuksia löytää tarvitsemaani laadukkaana ja sellaisena kuin haluan. Tulos on, että laukkaan jonkin sellaisen perässä, joka minulla oli tai jonka näin, mutta jota ei enää tarjota tai on myynnissä huonompilaatuisena.

Siksi siis ostin noita pellavavaatteita varalle ja minulla on varalla monenlaista. Lisäksi tosiaan en kovinkaan kevyesti hävitä käyttökelpoista vaan mietin, voiko sitä käyttää toisin. Juuri siivotessa paneliverhoista tuli laudeliinoja ja pöytäliina vain nyt yhtenä esimerkkinä.

Miksi sinä joka haluat säilyttää, olet täällä? Vain riitelemässä on taas kommentti, jota sopisi kirjoittajan miettiä. Olen keskustelemassa ja koska aihe kiinnostaa minua. Minäkin karsin ja mietin asiaa monesta näkökulmasta. Mutta joillekin on tärkeää tehdä jako meihin ja heihin ja aina leimata nuo muut. Kenellekään ei tarvitse vastata eikä edes lukea viestiä loppuun.

Ainakin osa ihmisistä - vaikkei heitä täällä olisikaan - karsii koko ajan koska hankkii itse asiassa koko ajan paljon ylimääräistä ja turhaa, josta haluaa eroon, koska ei suostu ottamaan vastuuta kulutuskäyttäytymisestään ja omaisuudestaan. Tällainen holtiton ostelu ei ole vain hamstraajien puuhaa. Tämä on tärkeä osa tätä keskustelua, koska minimalismi oli joitakin vuosia sitten todellista valtavirtaa ja siihen pyrittiin myös hyvin kyseenalaisin keinoin. Tämäkin aihe on siis ihan hyvä pitää mukana ja minusta on todella ok, että siitä syntyy keskustelua.

Olen seurannut tätä ketjua vuosia, ja harvoin tuosta mitään keskustelua on syntynyt. Samat hämmästelyt ja vastaukset toistuvat joka kerta.

Vierailija kirjoitti:

Teen synnintunnustuksen.

Ennen ajattelin, että miksi ihmiset eivät kierrättäisi enemmän. Jätteiden lajittelu on tietysti yksi osa kierrätystä, mutta ajattelin tuolla enemmän sitä, että meillähän on kauheasti kaikkea ihan käyttökelpoista tavaraa - miksemme möisi sitä tai lahjottaisi eteenpäin?

No nyt on omakin lehmä ojassa. Olen yrittänyt käyttää netissä eri kanavia, joissa olen koittanut päästä tavarasta eroon joko halvalla tai ihan ilmaiseksi. Merkkijutut menee kaupaksi kyllä täällä (nekin tällä hetkellä pilkkahintaan), mutta muu ei meinaa mennä millään - eikä välttämättä vaikka ilmaiseksi antaisi.

Ja se kaupanteko tai ilmaiseksi antaminen... Nyt on jo ihan liian monta: "mä tuun ens viikolla hakemaan" (ei tulekaan) tai "tuotko tavaran tänne mulle" (on jossain hevonkuusessa, ja minulla ei ole edes autoa... miksi ylipäänsä minun pitää tuoda joku lähes ilmainen/kokonaan ilmainen tavara jonnekin?) Välillä se viestittely menee hankalaksi ja olen suoraan sanottuna myös kohdannut joitakin aika töykeitä ihmisiä tässä matkan varrella. Myytävissä tavaroissa on kusetettu. Osa aika törkeästikin. On esimerkiksi lätkäisty vauhdilla käteinen kouraan, napattu tavara ja lähdetty kirjaimellisesti hölkkäämällä paikalta; eikä tuo raha edes ollut se koko summa siitä mitä olen pyytänyt. On myös pyydetty postiennakolla postitusta ja olen sinisilmäisenä maksanut sen postiennakon, mutta henkilö ei koskaan noutanut pakettia - en siis saanut tavarasta rahaa, enkä postiennakosta rahaa. Jäin tästä vain häviölle ja tuo oli toki omaa typeryyttä, että maksoin sen postiennakon itse, mutta nyt oikeasti olen jo törmännyt vaikka minkälaisiin huijauksiin (aika älykkäisiinkin) ja alan olla todella epäluottavainen ihmisiin.

Joitakin tavaroita vein kierrätyskeskukselle. Mutta kun autottomana se ei meinaa aina onnistua, minulla ei ole siihen kunnolla enää voimavaroja ja se on suoraan sanottuna aika hikistä ja p**seestä lähteä viemään tavaroita ilmaiseksi johonkin monen kilometrin päähän, niin yritin laittaa ilmoituksia nettiin, että annan ilmaiseksi. Mutta nyt kun ne ei meinaa niinkään mennä, niin olen viskannut aika paljon ihan vaan tuonne roskiin. Pahaltahan se tuntuu, mutta nyt ei vaan enää jaksa. Alan olla kierteessä, missä viskaan kaikki vaan sinne roskikseen. Aamen.

Ihan ilman sitä autoa kuitenkin saat kotiisi kannettua ne kaikki tavarat? Mutta kun ne pitäisikin pois saada, niin onkin ongelma? Selkeästi et asu missään maalla ja kaukana kaikesta, kaupungeissa on paljon kontteja, johon heittää romppeet. Vaikka hedelmäpussillinen kerrallaan.

Itse olen ihan autottomanakin saanut tavaranai kierrätettyä, sillä olen ne myös kotiini saanut.

Vierailija kirjoitti:

(Mistä päättelit että olen akka?)

Yksikään mies ei tohtisi hävittää vaimonsa harrastusvälineitä.

Naiset taas luulevat, että heillä on oikeus ja valta määrätä kaikesta. Miehenkin omaisuudesta.

Kyllä voi näin toimivaa puolisoa jo luonnehtia karseaksi akaksikin. Eipä totuus kauas heitä.

Juuri katsoin RMC tubekanavalta, kun Neil sai museoonsa ison kasan lahjoituksena retro tietokoneita. Lahjoittajan vaimo vilahti videolla ja oli epäilyttävän tyytyväisen näköinen kun kantoivat laatikoita Neilin autoon. Lahjoittaja näytti lähinnä tyrmistyneeltä ja jäätyneeltä...

Tavarasairauteen todellakin kuuluu se, että kun pitäisi hankkiutua tavarasta eroon, se tehdään vaikeimman kautta. Ei lajitella romua vähän kerrallaan roskikseen, saati että tilattaisiin romukuljetus, vaan käytetään päiväkausia ja otetaan hirveitä kierroksia, kuvataan ja kuvaillaan romua tori.fihin, huuto.nettiin jne. jne. Sen jälkeen tuntikausia, päivätolkulla valitetaan jokaiselle joka vähänkin jaksaa kuunnella miten "ei mene hyvä tavara kaupaksi" ja "ostaja tinki liikaa" tai "ostaja tekikin oharit". Kaikki elämä menee siihen tavaran palvomiseen ja "uuden kodin löytämiseen" tai "realisointiin".

Jos olette katsoneet Hoardersin tyyppisiä realityjä, niin niissähän tämä piirre näkyy myös. Jokin ihan silkka romu on yhtäkkiä hoarderin mielestä "rahanarvoinen" eikä hän anna kantaa sitä roskalavalle. Could be worth a good money. Yhdessä jaksossa hoarderi ei anna heittää pois jotain puutarhasta löytynyttä, täysin pilalle ruostunutta mopon ketjusuojaa tms. Pala peltiä, täysin käsiin hajoava. Hoarderin mukaan hän vielä jonain päivänä saa sen myytyä ja saa 750 dollaria. Niin surullista, sairasta.

28 dvd-levyä sai lähdöt.

Vielä enemmän jäi, mutta eivät vie paljon tilaa, kun ovat kansioissa ilman kansia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt haluan sanoa varoituksen sanan. Itsellä lähti karsiminen ja konmaritus lapasesta niin, että tärkeitäkin tavaroita on tullut heitettyä pois. Yhdysvalloissa tällekin on sairausluokitus, joku pakonomainen karsiminen tms, ei kuitenkaan siivoaminen. Mä oon tunnistanut laukaisevan tekijän. Jos olen kylässä sukulaisella, jolla on hirveästi tavaraa, niin kotona alan siivota ja hinkata ja pakata JOTAIN pois! Myös töissä olen kiikuttanut tavaraa roskikseen salaa, kun meillä on pari hamstraajaa siellä ja mua alkoi ahdistaa se hamstraaminen. Palotarkastajakin huomautti tavararöykkiöistä ja sain siunauksen kiikuttaa jätelavalle sitä roinaa salaa.

Tosi hyvä ja tärkeä näkökulma! Karsimisen pitää olla mukavaa ja inspiroivaa, eikä pakkomielteistä ja ihan koko ajan mielessä olevaa.

Luen tätä ketjua välillä ihan kiinnostuksen vuoksi, vaikka itse olen enemmän maksimalisti kuin minimalisti. Hamstraajana en itseäni kyllä pidä, joku toinen voi olla toista mieltä. Mietin aina kierrätyäessä, voisiko tavaraa yhä käyttää vaikka toisin, muokata - ja tarvitaanko sitä kuitenkin taas kohta.

Minua usein mietityttää, että tosiaanko ihmiset karsivat eivätkä sitten osta uutta tilalle ja eikö tule lopulta kulutettua enemmän - ja käytettyä aika paljon rahaa ja aikaa taas uusien etsimiseen? Ostan itse useimmiten monenlaista alennusmyynneistä yli senhetkisen tarpeen, mutta sitten kyllä todellakin käytän tavaraa, kun entisistä joutuu luopumaan ja aina se on myös mieleistä. En osta lainkaan enää ihan kivaa.

En mitenkään ole käytännössä todennut, että vaikka 10 vuotta sitten ostetut vaatteet olisivat olleet huonoja ostoksia. Nyt niitä käyttävät myös tyttäret ja laatu on nykypäiväistä parempaa. Ihan kauhistuttaa, että pitäisi aina laukata kaupassa etsimässä kelpoa tämän päivän tavarasta milloin mihinkin juhlaan tai ihan arkikäyttöön, kun on tarve. Toki yhä ostan, kun teen edukkaita löytöjä, mutta periaate on sama, enemmän kun osuu kohdalle hyvät kaupat ja näin voin ohittaa paljon huonoa, sen määrä kun vaan lisääntyy.

Tulipa pitkä kirjoitus ja toki itsekin jotain myös karsin ja ostamisia mietin, mutta myös sitä, meneeköhän joillain karsimistouhu liiallisuuksiin.

Mä en ylipäätään osta enää juuri mitään. En osta alennusmyynneistä varastoon vaan ostan sitten kun tarvitsen. Nykyään lähes aina on joku alekampanja menossa, joten harvoin tarvitsee ostaa mitään ovh-hinnalla. Ja kun ostaa vähän, ei silläkään olisi väliä.

Karsimisen ja laatuun panostamisen jälkeen on syntynyt tasapaino, kaikki tarpeellinen on ja jatkuvasti ei tarvitse ostaa uutta, koska tavara on laadukasta.

Ymmärrän. Minua taas ottaa päähän se, että nykyisessä tavarapaljoudessa minulla on hyvin usein vaikeuksia löytää tarvitsemaani laadukkaana ja sellaisena kuin haluan. Tulos on, että laukkaan jonkin sellaisen perässä, joka minulla oli tai jonka näin, mutta jota ei enää tarjota tai on myynnissä huonompilaatuisena.

Siksi siis ostin noita pellavavaatteita varalle ja minulla on varalla monenlaista. Lisäksi tosiaan en kovinkaan kevyesti hävitä käyttökelpoista vaan mietin, voiko sitä käyttää toisin. Juuri siivotessa paneliverhoista tuli laudeliinoja ja pöytäliina vain nyt yhtenä esimerkkinä.

Miksi sinä joka haluat säilyttää, olet täällä? Vain riitelemässä on taas kommentti, jota sopisi kirjoittajan miettiä. Olen keskustelemassa ja koska aihe kiinnostaa minua. Minäkin karsin ja mietin asiaa monesta näkökulmasta. Mutta joillekin on tärkeää tehdä jako meihin ja heihin ja aina leimata nuo muut. Kenellekään ei tarvitse vastata eikä edes lukea viestiä loppuun.

Ainakin osa ihmisistä - vaikkei heitä täällä olisikaan - karsii koko ajan koska hankkii itse asiassa koko ajan paljon ylimääräistä ja turhaa, josta haluaa eroon, koska ei suostu ottamaan vastuuta kulutuskäyttäytymisestään ja omaisuudestaan. Tällainen holtiton ostelu ei ole vain hamstraajien puuhaa. Tämä on tärkeä osa tätä keskustelua, koska minimalismi oli joitakin vuosia sitten todellista valtavirtaa ja siihen pyrittiin myös hyvin kyseenalaisin keinoin. Tämäkin aihe on siis ihan hyvä pitää mukana ja minusta on todella ok, että siitä syntyy keskustelua.

Olen seurannut tätä ketjua vuosia, ja harvoin tuosta mitään keskustelua on syntynyt. Samat hämmästelyt ja vastaukset toistuvat joka kerta.

Juu, olen seurannut ketjua vain kausittain ja huomaan saman asian. Hyvin usein hyvänä pidetään ihan sitä, että pystyy luopumaan ja laittaa tavaraa eteenpäin. Toki esimerkiksi lasten kasvaessa tämä kuuluu asiaan, mutta jos yhtenään tavaraa lähtee ja uutta tulee, niin olisi syytä käsitellä muutenkin kuin positiivisena tätä puuhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt haluan sanoa varoituksen sanan. Itsellä lähti karsiminen ja konmaritus lapasesta niin, että tärkeitäkin tavaroita on tullut heitettyä pois. Yhdysvalloissa tällekin on sairausluokitus, joku pakonomainen karsiminen tms, ei kuitenkaan siivoaminen. Mä oon tunnistanut laukaisevan tekijän. Jos olen kylässä sukulaisella, jolla on hirveästi tavaraa, niin kotona alan siivota ja hinkata ja pakata JOTAIN pois! Myös töissä olen kiikuttanut tavaraa roskikseen salaa, kun meillä on pari hamstraajaa siellä ja mua alkoi ahdistaa se hamstraaminen. Palotarkastajakin huomautti tavararöykkiöistä ja sain siunauksen kiikuttaa jätelavalle sitä roinaa salaa.

Tosi hyvä ja tärkeä näkökulma! Karsimisen pitää olla mukavaa ja inspiroivaa, eikä pakkomielteistä ja ihan koko ajan mielessä olevaa.

Luen tätä ketjua välillä ihan kiinnostuksen vuoksi, vaikka itse olen enemmän maksimalisti kuin minimalisti. Hamstraajana en itseäni kyllä pidä, joku toinen voi olla toista mieltä. Mietin aina kierrätyäessä, voisiko tavaraa yhä käyttää vaikka toisin, muokata - ja tarvitaanko sitä kuitenkin taas kohta.

Minua usein mietityttää, että tosiaanko ihmiset karsivat eivätkä sitten osta uutta tilalle ja eikö tule lopulta kulutettua enemmän - ja käytettyä aika paljon rahaa ja aikaa taas uusien etsimiseen? Ostan itse useimmiten monenlaista alennusmyynneistä yli senhetkisen tarpeen, mutta sitten kyllä todellakin käytän tavaraa, kun entisistä joutuu luopumaan ja aina se on myös mieleistä. En osta lainkaan enää ihan kivaa.

En mitenkään ole käytännössä todennut, että vaikka 10 vuotta sitten ostetut vaatteet olisivat olleet huonoja ostoksia. Nyt niitä käyttävät myös tyttäret ja laatu on nykypäiväistä parempaa. Ihan kauhistuttaa, että pitäisi aina laukata kaupassa etsimässä kelpoa tämän päivän tavarasta milloin mihinkin juhlaan tai ihan arkikäyttöön, kun on tarve. Toki yhä ostan, kun teen edukkaita löytöjä, mutta periaate on sama, enemmän kun osuu kohdalle hyvät kaupat ja näin voin ohittaa paljon huonoa, sen määrä kun vaan lisääntyy.

Tulipa pitkä kirjoitus ja toki itsekin jotain myös karsin ja ostamisia mietin, mutta myös sitä, meneeköhän joillain karsimistouhu liiallisuuksiin.

Mä en ylipäätään osta enää juuri mitään. En osta alennusmyynneistä varastoon vaan ostan sitten kun tarvitsen. Nykyään lähes aina on joku alekampanja menossa, joten harvoin tarvitsee ostaa mitään ovh-hinnalla. Ja kun ostaa vähän, ei silläkään olisi väliä.

Karsimisen ja laatuun panostamisen jälkeen on syntynyt tasapaino, kaikki tarpeellinen on ja jatkuvasti ei tarvitse ostaa uutta, koska tavara on laadukasta.

Ymmärrän. Minua taas ottaa päähän se, että nykyisessä tavarapaljoudessa minulla on hyvin usein vaikeuksia löytää tarvitsemaani laadukkaana ja sellaisena kuin haluan. Tulos on, että laukkaan jonkin sellaisen perässä, joka minulla oli tai jonka näin, mutta jota ei enää tarjota tai on myynnissä huonompilaatuisena.

Siksi siis ostin noita pellavavaatteita varalle ja minulla on varalla monenlaista. Lisäksi tosiaan en kovinkaan kevyesti hävitä käyttökelpoista vaan mietin, voiko sitä käyttää toisin. Juuri siivotessa paneliverhoista tuli laudeliinoja ja pöytäliina vain nyt yhtenä esimerkkinä.

Miksi sinä joka haluat säilyttää, olet täällä? Vain riitelemässä on taas kommentti, jota sopisi kirjoittajan miettiä. Olen keskustelemassa ja koska aihe kiinnostaa minua. Minäkin karsin ja mietin asiaa monesta näkökulmasta. Mutta joillekin on tärkeää tehdä jako meihin ja heihin ja aina leimata nuo muut. Kenellekään ei tarvitse vastata eikä edes lukea viestiä loppuun.

Ainakin osa ihmisistä - vaikkei heitä täällä olisikaan - karsii koko ajan koska hankkii itse asiassa koko ajan paljon ylimääräistä ja turhaa, josta haluaa eroon, koska ei suostu ottamaan vastuuta kulutuskäyttäytymisestään ja omaisuudestaan. Tällainen holtiton ostelu ei ole vain hamstraajien puuhaa. Tämä on tärkeä osa tätä keskustelua, koska minimalismi oli joitakin vuosia sitten todellista valtavirtaa ja siihen pyrittiin myös hyvin kyseenalaisin keinoin. Tämäkin aihe on siis ihan hyvä pitää mukana ja minusta on todella ok, että siitä syntyy keskustelua.

Olen seurannut tätä ketjua vuosia, ja harvoin tuosta mitään keskustelua on syntynyt. Samat hämmästelyt ja vastaukset toistuvat joka kerta.

Juu, olen seurannut ketjua vain kausittain ja huomaan saman asian. Hyvin usein hyvänä pidetään ihan sitä, että pystyy luopumaan ja laittaa tavaraa eteenpäin. Toki esimerkiksi lasten kasvaessa tämä kuuluu asiaan, mutta jos yhtenään tavaraa lähtee ja uutta tulee, niin olisi syytä käsitellä muutenkin kuin positiivisena tätä puuhaa.

Ei täällä juurikaan ole sellaista.

Sitä paitsi, jos pistää vaikka kaikki parittomat astiat pois, voi aivan hyvin ostaa puoli tusinaa samanlaisia astioita. Se ei tietenkään saa mennä niin, että vuoden päästä ostaa uudet.

Roinaa kertyy monelle siksi, että ei ole viitsinyt tai voinut hankkia sitä, mitä oikeasti haluaa. Sitten ostaakin korviketta. Tällöin voi oikeasti päästä isosta erästä korviketavaraa, vaikka 10 laukusta, eroon, kun ostaa sen yhden kunnon nahkalaukun.

Minä kyllä joudun ostamaan välillä tavaroita, jotka tiedän korvaavani myöhemmin. Tämä tosin johtuu ihan vaan vähistä rahoista. Olen vuosia elellyt pienillä tuloilla, joten en välttämättä voi kaupasta ostaa sellaista kuin haluaisin. Niinpä sitten odottelen, milloin löydän käytettynä sen. Esimerkiksi pitkään käytin aamutakkia, jonka väristä ja keinokuitumateriaalista en tykännyt. Haluamani luonnonkuituinen olisi maksanut maltaita. Noin neljän vuoden kuluttua lopulta löysin kirpputorilta ihanan, villaisen pitkän takin kympillä, ja sain vihdoin antaa vanhan eteenpäin.

Toinen oli pipo. Oikea villapipo maksaa monta kymmentä euroa, joten odottelin halvan akryylipipon kanssa pari vuotta, että löysin täydellisen Superyellown merinopipon kirppikseltä 4 eurolla.

Nyt vasta hain roskalavaryhmästä lapsille uuden ammeen ja heti perään annoin vanhan, pienemmän pois.

Vuokra-asuntomme verhotangot ovat myös ärsyttäneet minua aina, mutta en ole raaskinut ostaa uusia. Nyt vasta sitten hoksasin katsoa Torin tarjonnan, ja sitä kautta hainkin kolme siistiä ja silmänkestävää tankoa yhteensä vitosella. Noita vuokrakämpän tankoja en tosin voinut pois antaa, mutta onneksi eivät säilössä paljon tilaa vie.

Aina ei toki käytettynä kaikkea löydä, viime talvena nöyrryin ja jouduin lopulta ostamaan lämpimän talvitakkini uutena, kun kirppikseltä ei vain löytynyt ja jotenkin piti pysyä lämpimänä.

Mutta tosiaan, tällainen näkökulma siihen, miksi joillain ihmisillä tavaraa tulee sisään ja vanhaa lähtee tieltä pois. Kun ei vaan voi ostaa heti sitä mitä haluaa tai tarvitsee.