tavarapaljous :(

Työvaatteet, pyhävaatteet kaupungilla asiointiin, vierasvaatteet kylässäkäyntiin ja jos itsellä käy vieraita, vähän rikkinäiset kotivaatteet, enemmän rikkinäiset kotityövaatteet, ihan rutaleet likaisiin töihin ja sitten vasta roskiin :P

Tää on OT ja sotascheissea, mut ukrainalainen tuttuni oli pakannut laukkuun kaikki välttämättömimmät tavaransa, mutta joutui jättämään laukun asemalle, koska junassa ei ollut millekään ylimääräiselle tilaa.

Minä pidän sitä rajaa, että kaksi kertaa paikkaan ja kolmannella kerralla heitän pois. Se tuottaa helpotusta.

Vierailija kirjoitti:

Kävin tänään läpi varastoa, ja löysin ja heitin pois vanhoja opiskeluaikaisia töitä ja omaa "taidettani". Valitettavasti huomasin, että olivat huonoja, näin myöhemmin katsottuna. Toisaalta voin nyt iloisesti alkaa tehdä uutta, ehkä parempaa?

Opiskeluaikaiset työt oli ollut vaikeaa heittää pois varmasti siksikin, kun en ollut löytänyt paikkaani uralla. Nyt olen muutaman vuoden ollut siellä missä pitääkin, eikä yhtäkkiä ollut enää yhtään vaikea päästää niistä irti.

Vaikein on varmaan luopua haaveista jotka eivät toteutuneet, tai asioista jotka on menettänyt iäksi. Nuoruuden kauneus, jota edustaa joku mekko, vapaus, jota edustaa festarinahkatakki. Edesmennyt äiti ja hänen sairaalavuoteella kesken jäänyt virkkuu. Vauva-aika, jolloin olin nuori ja onnellinen äiti, siihen liittyvät lapsen vaatteet ja lelut.

Hienosti sanoitettu. Varsinkin tuo vauva-ajan vaatteista ja leluista kiinni pitäminen on niin tuttua. Vaikka muuten jo saisi hyvin laitettua tarpeetonta kiertoon, ei noista vain voi kaikista luopua. Ne olivat niin ihania aikoja. Silloin sitä tosiaan oli nuori ja onnellinen äiti.

Tämä ketju on kyllä niin inspiroiva. Kiitos kaikille, jotka kerrotte omia kokemuksianne ja jaatte vinkkejä tavaramäärän hallintaan.

Minäkin takerruin Urkrainan sotaan.

Meillä on vähän säilytystilaa, mutta ne ovat täynnä

Esim keittiössä on kauniita ja käyttökelpoisia käyttöesineitä. Kaikki ovat täysin korvattavissa.

Yläkaapeissa on mm joulukoristeita. Kyllä ne jäisi tänne, jos lähtisin sotaa karkuun, mutta ensi jouluna mielelläni ripustan niitä mm kuuseen.

Löysin muutaman päiväkirjan ja laatikollisen kirjeitä viime vuosituhannelta. Ne luin läpi ja hävitin.

Mekkoja on millä tahansa laskukaavalla liikaa, yli 40. Mutta käytän kaikkia.

Tarpeetonta tuli 3 kestokassillista. Odottavat siivouspäivää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten karsin kirjoja, ja on kyllä harmittanut toistuvasti sen jälkeen.

Vaatteita en sure, enkä astioita.

Minä taas en ole yhtäkään luopumaani kirjaa kaivannut. Lukemattomia kirjojakin hyllyssä on lukemattomia.

Sama juttu. En käsitä miksi niitä olin aikanaan alkanut hamstrata, kun meillä on kuitenkin kirjastot.

Kun kirjastot menivät yllättäen kiinni kuukausiksi keväällä 2020, olin kiitollinen kirjahyllyssäni olevista sadoista kirjoista, jotka olin ajatellut myydä ja lahjoittaa pois. Kirjoja ei olisi saanut edes kierrätyskeskusten tai hyväntekeväisyyskirpputorien myymälöistä, koska nekin olivat kiinni koko kevään, eikä minulla olisi ollut varaa ostaa kaikkia lukemiani kirjoja uusina kirjakaupoista. Nyt en tiedä, uskallanko luottaa siihen, että yhteiskunta pysyy auki ja voin luopua omistamistani kirjoista. Olin ajatellut myös myydä ja lahjoittaa kaikki kuntoiluvälineeni pois, mutta kun kaikki kuntosalit ja muut sisäliikuntapaikat olivat kiinni, oli kieltämättä hyvä, että kotona oli kuntoiluvälineitä. Nyt vielä sodan uhkakin pelottaa. Haluaisin karsia vielä lisää tavaroita ja pyrkiä konmarituksen innoittamana mahdollisimman pieneen tavaramäärään, mutta olen nähtävästi menettänyt ainakin vähäksi aikaa sen turvallisuuden tunteen, joka tekisi kodin tavaroiden karsimisen mahdolliseksi. Ymmärrän nyt paremmin, miksi sotavuodet kokeneet suomalaiset eivät uskaltaneet heittää mitään pois sotien jälkeen. Ymmärrättekö te muut epäröintini?

Hei,oletko koskaan kuullut internetistä? Voi jopa lukea kirjoja siellä,tai tilata e-kirjoja yms.

Läheskään kaikkea ei löydy netistä, ei edes e-kirjoina.

eli aina löytyy hyvä syy pysyä tavarakasansa kanssa ja valittaa ahdistustaan. Tämä kuulostaa hiukan samalta kuin laihdutuskeskustelut, toisilla on aina pätevä syy miksi on liikaa, valitetaan ongelmaa mutta mitään ei voi tehdä.

Harvemmin aikuisella nyt näin tylsää tulee ettei osaa mitään tekemistä keksiä, tai sitten on harvinaisen huono mielikuvitus. Mut tosiaan pandemia ja Ukraina on joillekin hyvä syy olla luopumatta mistään, sillä 2 vuoden päästä tämä voi maksaa enemmän etc mutta tavarat kuitenkin ahdistaa. Siinä voi vähän miettiä paljonko se maksaa, että se ahdistus nakertaa jatkuvasti mielenterveyttä? aiemmin joku aprikoi vanhan talvitakin säilytystä jos uudempi hajoaa..onko siinä tilanteessa mahdollista käyttää vaikka välikausitakkia ja villapaitaa?  Kenelläkään ei ole siis pakko vähentää yhtäkään tavaraa, saa olla maksimalisti koko rahalla ja sielulla, mutta tämä keskustelu on ehkä sitten väärä paikka hakea vertaistukea.

Olen eri mieltä. Keskustelu on ollut rönsyilevää ja rikasta, koska on mietitty asiaa monelta eri kantilta.

Tämä ei ole missään vaiheessa muuttunut muutaman ihmisen klikiksi, johon mahtuu vain yksi ajatus - kaikki tavara pois, jos en tarvitse sitä juuri nyt tai kohta. Hienoa, että erilaisia ajatuksia mahtuu mukaan, eihän me kaikki pidetä samoista asioista eikä kaikille ole samat asiat tarpeellisia.

Ilkeyttäkin on ollut vain vähän ja vertaistukea paljon. Ketju ei ole muuttunut uskonnoksi karsi karsi kaikki pois niin tyhjemmän huushollin saat.

Olen itse hamstraaja mieluummin kuin minimalisti, ja olen saanut ketjusta aika paljon fiksuja vinkkejä ja ajatuksia siihen, mikä minulle olisi parasta.

Tykkään siisteydestä ja siitä, että kaikelle on paikkansa, vaikka haluankin säilöä paljon sellaista mitä ajattelen joskus tarvitsevani.

Minun ei ole fiksua heittää pois tavaraa, jota tiedän tarvitsevani vaikka viiden vuoden sisällä. Voin kuitenkin karsia ja laittaa pois sellaista, mistä en pidä tai mitä en tarvitse. Totuus kuitenkin että tarpeetonta tavaraa kertyy kaikille, jotka nyt ei vuoden välein muuta.

Mun mielestä on ihan fiksuakin - varsinkin jos on pienituloinen - säästää vanha talvitakki jos se on käyttökelpoinen. Tai jos haluaa vähentää turhaa kulutusta.

Monesti talvitakki on hyvä vähintään välikausitakkina, jos ei ole enää lämmin.

Kyllä minunkin tulee näin tehtyä. En varaudu sillä siihen, että uuden talvitakin vetoketju hajoaa, mutta siinä oli pointti. Eipähän ainakaan tarvitse ostaa kiireellä uutta, vaan ehtii miettiä, opetteleeko korjaamaan itse, vai missä saisi korjattua. Säästää rahaa ja luontoa.

Kirjat - nykyään ihmiset eivät arvosta eivätkä tarvitse kirjoja niin paljon, kun itseään voi viihdyttää netissä ja telkkarin edessä helpommin. Toiset saavat niistä edelleen iloa.

Kahdeksan kestokassillista odottaa kolmen viikon kirppispöytäjaksoa. Otin sellaisen 50/50-palvelun, jossa kirpputorin henkilökunta huolehtii tuotteiden hinnoittelun, esillepanon ja purkamisen. Kun jakso päättyy, tulot laitetaan puoliksi.

Tärkeintä olisi saada tavaraa kiertoon. Toivon, että saisin sen verran tuloa, että voisin ostaa käytettynä paksut talviverhot ikkunoihin sekä oviverhon eteisen oven eteen. Asun vanhassa puutalossa ja nämä tulisivat oikeaan tarpeeseen.

Muutaman huonekalun olen laittanut myös myyntiin tori.fihin, mutta ei ole vielä tärpönnyt. Jos eivät syyskuun loppuun mennessä mene kaupaksi, lahjoitan ne 4H:n työpajalle.

Korona-aika on kyllä ollut ihan loistavaa aikaa miettiä paremmin omaa suhdetta vaatteisiin ja hahmottaa mistä tykkää ja mitä tarvitsee eniten ja mitä ei tarvitse. Hassua ajatella että joskus mulla saattoi olla vaikka 10 paria melkein samanlaisia farkkuja ja saatoin ostaa kaupasta ihan muuten vaan ne yhdennettoista farkut, jotka oli melkein samanlaiset kuin jotkut niistä joita jo omistin.

Etäaikana tuli käytettyä loppuun kotona paljon vaatteita ja oli kiva heittää pois puhkikulunutta vaatetta. Kuitenkin nyt kun on enemmän tapahtumia ja tapaamisia ja normaalimpaa elämää, niin on tajunnut, että aivan hyvin arjessa riittää esim. muutamat housut, joita vaihtelee ja yhdistelee niihin erilaisia yläosia. Olen esim. myös tajunnut että en hirveästi käytä vaikkapa shortseja kesällä, joten en enää osta niitä siksi että niitä nyt kesällä kuuluu olla. En pidä myöskään paksuista neuleista, vaikka niitäkin ostin joskus siksi koska "kyllähän niitä pitää talvella olla". Sen sijaan se mistä tykkään ja mitä nykyäänkin ostan ja mihin haluan panostaa on siistimmät ja juhlavammat vaatteet. Pärjään arkikuukauden vaikka kaksilla housuilla ja 4-5 paidalla, mutta konserttiin, ravintolaan, mihin tahansa juhliin tai illanviettoon haluan panostaa ja vaikka juhlapaitoja voi olla enemmän.

Aiheesta toiseen: mitä olette tehneet kangasmaskeille ja kertakäyttömaskeille, joille ei ole enää niin paljoa käyttöä? Säästättekö varalta, jos koronatilanne taas pahenee vai oletteko heittäneet vaikka osan pois? Itse tänään heitin pois ainoan kangasmaskini, koska se ei ollut kovin hyvä muutenkaan ja olin saanut sen työpaikalta. Muutama kertakäyttömaski löytyy ja ne saavatkin olla varalta ja toki joissain paikoissa niitä tarvitaan edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Korona-aika on kyllä ollut ihan loistavaa aikaa miettiä paremmin omaa suhdetta vaatteisiin ja hahmottaa mistä tykkää ja mitä tarvitsee eniten ja mitä ei tarvitse. Hassua ajatella että joskus mulla saattoi olla vaikka 10 paria melkein samanlaisia farkkuja ja saatoin ostaa kaupasta ihan muuten vaan ne yhdennettoista farkut, jotka oli melkein samanlaiset kuin jotkut niistä joita jo omistin.

Etäaikana tuli käytettyä loppuun kotona paljon vaatteita ja oli kiva heittää pois puhkikulunutta vaatetta. Kuitenkin nyt kun on enemmän tapahtumia ja tapaamisia ja normaalimpaa elämää, niin on tajunnut, että aivan hyvin arjessa riittää esim. muutamat housut, joita vaihtelee ja yhdistelee niihin erilaisia yläosia. Olen esim. myös tajunnut että en hirveästi käytä vaikkapa shortseja kesällä, joten en enää osta niitä siksi että niitä nyt kesällä kuuluu olla. En pidä myöskään paksuista neuleista, vaikka niitäkin ostin joskus siksi koska "kyllähän niitä pitää talvella olla". Sen sijaan se mistä tykkään ja mitä nykyäänkin ostan ja mihin haluan panostaa on siistimmät ja juhlavammat vaatteet. Pärjään arkikuukauden vaikka kaksilla housuilla ja 4-5 paidalla, mutta konserttiin, ravintolaan, mihin tahansa juhliin tai illanviettoon haluan panostaa ja vaikka juhlapaitoja voi olla enemmän.

Aiheesta toiseen: mitä olette tehneet kangasmaskeille ja kertakäyttömaskeille, joille ei ole enää niin paljoa käyttöä? Säästättekö varalta, jos koronatilanne taas pahenee vai oletteko heittäneet vaikka osan pois? Itse tänään heitin pois ainoan kangasmaskini, koska se ei ollut kovin hyvä muutenkaan ja olin saanut sen työpaikalta. Muutama kertakäyttömaski löytyy ja ne saavatkin olla varalta ja toki joissain paikoissa niitä tarvitaan edelleen.

Kertakäyttömaskeille on vielä käyttöä, kangasversiot laitoin pois, siis poltin muiden poltettavien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten karsin kirjoja, ja on kyllä harmittanut toistuvasti sen jälkeen.

Vaatteita en sure, enkä astioita.

Minä taas en ole yhtäkään luopumaani kirjaa kaivannut. Lukemattomia kirjojakin hyllyssä on lukemattomia.

Sama juttu. En käsitä miksi niitä olin aikanaan alkanut hamstrata, kun meillä on kuitenkin kirjastot.

Kun kirjastot menivät yllättäen kiinni kuukausiksi keväällä 2020, olin kiitollinen kirjahyllyssäni olevista sadoista kirjoista, jotka olin ajatellut myydä ja lahjoittaa pois. Kirjoja ei olisi saanut edes kierrätyskeskusten tai hyväntekeväisyyskirpputorien myymälöistä, koska nekin olivat kiinni koko kevään, eikä minulla olisi ollut varaa ostaa kaikkia lukemiani kirjoja uusina kirjakaupoista. Nyt en tiedä, uskallanko luottaa siihen, että yhteiskunta pysyy auki ja voin luopua omistamistani kirjoista. Olin ajatellut myös myydä ja lahjoittaa kaikki kuntoiluvälineeni pois, mutta kun kaikki kuntosalit ja muut sisäliikuntapaikat olivat kiinni, oli kieltämättä hyvä, että kotona oli kuntoiluvälineitä. Nyt vielä sodan uhkakin pelottaa. Haluaisin karsia vielä lisää tavaroita ja pyrkiä konmarituksen innoittamana mahdollisimman pieneen tavaramäärään, mutta olen nähtävästi menettänyt ainakin vähäksi aikaa sen turvallisuuden tunteen, joka tekisi kodin tavaroiden karsimisen mahdolliseksi. Ymmärrän nyt paremmin, miksi sotavuodet kokeneet suomalaiset eivät uskaltaneet heittää mitään pois sotien jälkeen. Ymmärrättekö te muut epäröintini?

Hei,oletko koskaan kuullut internetistä? Voi jopa lukea kirjoja siellä,tai tilata e-kirjoja yms.

Läheskään kaikkea ei löydy netistä, ei edes e-kirjoina.

eli aina löytyy hyvä syy pysyä tavarakasansa kanssa ja valittaa ahdistustaan. Tämä kuulostaa hiukan samalta kuin laihdutuskeskustelut, toisilla on aina pätevä syy miksi on liikaa, valitetaan ongelmaa mutta mitään ei voi tehdä.

Harvemmin aikuisella nyt näin tylsää tulee ettei osaa mitään tekemistä keksiä, tai sitten on harvinaisen huono mielikuvitus. Mut tosiaan pandemia ja Ukraina on joillekin hyvä syy olla luopumatta mistään, sillä 2 vuoden päästä tämä voi maksaa enemmän etc mutta tavarat kuitenkin ahdistaa. Siinä voi vähän miettiä paljonko se maksaa, että se ahdistus nakertaa jatkuvasti mielenterveyttä? aiemmin joku aprikoi vanhan talvitakin säilytystä jos uudempi hajoaa..onko siinä tilanteessa mahdollista käyttää vaikka välikausitakkia ja villapaitaa?  Kenelläkään ei ole siis pakko vähentää yhtäkään tavaraa, saa olla maksimalisti koko rahalla ja sielulla, mutta tämä keskustelu on ehkä sitten väärä paikka hakea vertaistukea.

Tää on kyllä oikea pahan mielen ketju. Tulin hakemaan inspiraatiota, mutta poistun takavasemmalle.

Vähän sama tunnelma. Joillekin näiden erilaisten tulevaisuusskenaarioiden miettiminen, ainakin tämän tavarapaljous-teeman alla, on jotenkin punainen vaate. Vaikka yleensä kai on hyvä, että ihmiset jakavat ERILAISIA ajatuksiaan, siinä tuulettuvat kaikkien päät.

Ei ole ihme, jos muutenkin on maassamme semmoinen tunnelma, että ihmiset elävät talvi- ja jatkosodan aikaisia ja jälkeisiä asioita uudelleen nyt Ukrainan-sodan myötä (sama hyökkääjä silloin meillä ja nytten heillä), että tällaisessa aiheessa, jossa aina on puheena sota- ja pula-ajan eläneiden ihmisten suhde tavaraan, että nämäkin kysymykset nousevat pintaan. Nähdään yhteneväisyyksiä, tulee epävarmuus nykytilanteen jatkumisesta, sellainen ihminen on. Kun aiempi kirjoittaja kysyi, "Ymmärrättekö te muut epäröintini?", minä vastaan: ymmärrän oikein hyvin. Kyllä muuttuvat tilanteet maailmassa saavat herättää uusiakin ajatuksia (tai kaivaa sieltä vintiltä niitä vanhoja ajatuksia).

Ei kai sitä voi olla muuta kuin iloinen sellaisen ihmisen puolesta, joka oli suunnitellut hävittävänsä kirjansa ja liikuntakamansa mutta ei ollut sitä tehnyt ja saikin olla tuosta passiivisuudestaan iloinen silloin, kun korona pisti kaiken kiinni. Keneltä tuo nyt on pois, tuo ilo? Siis jos ensin valitetaan, ettei saada aikaiseksi, ja sitten käykin ilmi, että se aikaansaamattomuuden haitta kääntyikin iloksi ja hyödyksi? Parempihan se on iloita kuin valittaa.

Varsinaiseen aiheeseen, sitä kannattaa kyllä miettiä, mitä tekemistä itse keksii, jos joko sähkö tai edes vain netti on muutamankin viikon pois päältä. Itse ainakin harmittelisin sitä, jos olisin konmarittanut pelikorttini ja kirjani pois. Otsalampun valossa voi lukea. Jos vaikka pommisuojaan joutuu pidemmäksi aikaa.  Tämä worst case scenariona, toki. Mutta ihan arkisempikin juttu voi tapahtua, joku kaapeli katkeaa vahingossa tahi muuta. Jos olet kotona, eikä netti syystä tai toisesta toimi: mitä teet? Entä jos et voi poistua kotoa, mitä teet? Annetaan nyt armoa heillekin (meillekin), jotka mietimme tällaistakin kysymystä tavarapaljouden keskellä.

Samanlaisia ajatuksia täällä.

Lisäisin vielä, että tällaisten kysymysten pohtiminen ei ole mitenkään tavarapaljouden vähentämisen kanssa ristiriidassa.

Eihän 30-luvun pula-aikanakaan ja 40-luvun sodanjälkeisinä vuosina missään tavaravuorien keskellä eletty. Puute lähinnä selkeytti, mikä on tärkeää.

Mutta itse epäilen, että meitä tällaisia asioita pohtivia katsotaan kieroon siksi, että meidän koetaan vievän sivuraiteille sitä iloista tavaroiden karsimista, mitä oli ketjun alkupäässä - tyyliin "taas sain pois viisi kassillista, jes!" Siihen verrattuna tuntuu varmastikin lannistavalta alkaa pohtia, olisiko niissä kasseissa sittenkin ollut jotain, mikä voi olla myöhemmin tarpeellista.

En tiedä, ehkä tällainen "pula-ajan minimalismi" tarvitsisi oman ketjunsa. Mene ja tiedä sitten.

En ole osallistunut aiemmin tähän keskusteluun, mutta minulle tulee lähinnä mieleen että tässä joku tai jotkut hamsterit etsivät syitä pitää kokoelmansa.

Viimeiset kaksi vuotta ovat osoittaneet että mistään ei voi olla enää varma. Niin moni asia muuttuu nyt todella nopeasti.

Ja tässähän on juurikin kyse siitä Konmarin "huoli tulevaisuudesta" -tilanteesta.

Toisaalta voihan myös käydä niin että energiakriisin myötä osaa asunnoista ei ole enää varaa lämmittää ja valtiovalta velvoittaa ihmiset muuttamaan tiiviimmin asumaan, vaikka kimppakämppiin. Jos samalla määrättäisiin isot jätemaksut eikä tavaraa saisi hävitettyä enää yhtä helposti, niin se ylimääräinen tavara saattaisikin päätyä maksamaan paljon.

Ja jos joku nyt sanoo että ei niin voi käydä, niin kuka meistä olisi voinut uskoa kolme vuotta sitten mitä kaikkea meidät on pakotettu tekemään koronan vuoksi.

No tietysti, jos kaikesta hakee aina piilomerkityksiä, niin voihan se olla niin, ettei kukaan oikeasti ole huolissaan mistään kriiseistä, vaan hakevat ainoastaan tekosyitä kaikesta. Mutta eipä tässä keskustelussa sitten mitään mieltä olekaan, jos toisen osapuolen mielestä toiset osapuolet lähtökohtaisesti valehtelevat.

En kyllä usko, että suurin osa tavarapaljouden kanssa pähkäilevistä ihmisistä kärsii mistään varsinaisesta hamstrauksesta mielenterveysongelmana. Arjen tavaraa on yksinkertaisesti kaikkialla liikaa, jo ihan kauppojen hyllyistä lähtien.

En hae kaikesta aina piilomerkityksiä, enkä ole myöskään syyttänyt ketään valehtelusta. Luet rivien välistä asioita, mitä ei ole sanottu eikä tarkoitettu.

Marie Kondo kirjoittaa kirjassaan erityisistä syistä, jotka voivat aiheuttaa tavaroista luopumisen vaikeutta. Yksi niistä on pelko tulevaisuudesta, ja nähdäkseni siitä miten poliisi ujukkä on tässä inflaatiokeskustelussa nyt kyse. En usko että hän viittaa millään lailla mielenterveyden ongelmiin, ja ihmettelen mistä tämä ajatus oikein tuli. Ei ainakaan minun kirjoituksestani.

Olen tehnyt vuosia töitä sekä tavaroideni, että itseni kanssa. Luopumisen tuska on todellinen, eikä se katoa itsestään. Monet ovat seuranneet tätä ketjua jo vuosia ja tehneet samalla töitä tavarapaljoutensa kanssa. On myös rehellisesti vaihdettu ajatuksia siitä, mistä nämä luopumisen ongelmat omalla kohdalla johtuvat. Sen vuoksi en ymmärrä mikä tässä kirjoituksessani saa aggressiot pintaan.

Jokainen tekee tavaroilleen mitä haluaa, tämä foorumi on asiaan liittyviä keskusteluja varten. Ei ole tarkoituskaan että kaikki olisimme samaa mieltä asioista tai että kaikilla olisi saman verran tavaroita. Minulla on satoja kirjoja, mutta tosi vähän vaatteita. Jollain on toisinpäin.

On vaikea keskustella, jos pitää koko ajan varoa sanomisiaan, koska joku etsii rivien välistä asioita mistä loukkaantua. Tämä ei ole yhden mielensäpahoittajan hallitsema ketju, vaan avointa ajatusten vaihtoa varten.

Jos aiot vetää herneen nenään joka asiasta, väännellä ja toisten sanomisia ja haastaa riitaa, niin suosittelen vaihtamaan ketjua.

Tämä ketju on mennyt kummaksi viime metreillä. Jotkut kondottajat ärtyvät pahasti jos jollekin on ollut iloa kirjoista. Yksi haukkuu kondottajan mielenterveyttä, toinen hamsterin mielenterveyttä ja kolmas väittää ettei mielenterveysasioista ole puhuttu mitään ja Kondokaan ei sano.

Ihan kuin puhuttaisi jostain uskonnosta.

En ole kirjoittanut tähän säikeeseen aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten karsin kirjoja, ja on kyllä harmittanut toistuvasti sen jälkeen.

Vaatteita en sure, enkä astioita.

Minä taas en ole yhtäkään luopumaani kirjaa kaivannut. Lukemattomia kirjojakin hyllyssä on lukemattomia.

Sama juttu. En käsitä miksi niitä olin aikanaan alkanut hamstrata, kun meillä on kuitenkin kirjastot.

Kun kirjastot menivät yllättäen kiinni kuukausiksi keväällä 2020, olin kiitollinen kirjahyllyssäni olevista sadoista kirjoista, jotka olin ajatellut myydä ja lahjoittaa pois. Kirjoja ei olisi saanut edes kierrätyskeskusten tai hyväntekeväisyyskirpputorien myymälöistä, koska nekin olivat kiinni koko kevään, eikä minulla olisi ollut varaa ostaa kaikkia lukemiani kirjoja uusina kirjakaupoista. Nyt en tiedä, uskallanko luottaa siihen, että yhteiskunta pysyy auki ja voin luopua omistamistani kirjoista. Olin ajatellut myös myydä ja lahjoittaa kaikki kuntoiluvälineeni pois, mutta kun kaikki kuntosalit ja muut sisäliikuntapaikat olivat kiinni, oli kieltämättä hyvä, että kotona oli kuntoiluvälineitä. Nyt vielä sodan uhkakin pelottaa. Haluaisin karsia vielä lisää tavaroita ja pyrkiä konmarituksen innoittamana mahdollisimman pieneen tavaramäärään, mutta olen nähtävästi menettänyt ainakin vähäksi aikaa sen turvallisuuden tunteen, joka tekisi kodin tavaroiden karsimisen mahdolliseksi. Ymmärrän nyt paremmin, miksi sotavuodet kokeneet suomalaiset eivät uskaltaneet heittää mitään pois sotien jälkeen. Ymmärrättekö te muut epäröintini?

Hei,oletko koskaan kuullut internetistä? Voi jopa lukea kirjoja siellä,tai tilata e-kirjoja yms.

Läheskään kaikkea ei löydy netistä, ei edes e-kirjoina.

eli aina löytyy hyvä syy pysyä tavarakasansa kanssa ja valittaa ahdistustaan. Tämä kuulostaa hiukan samalta kuin laihdutuskeskustelut, toisilla on aina pätevä syy miksi on liikaa, valitetaan ongelmaa mutta mitään ei voi tehdä.

Harvemmin aikuisella nyt näin tylsää tulee ettei osaa mitään tekemistä keksiä, tai sitten on harvinaisen huono mielikuvitus. Mut tosiaan pandemia ja Ukraina on joillekin hyvä syy olla luopumatta mistään, sillä 2 vuoden päästä tämä voi maksaa enemmän etc mutta tavarat kuitenkin ahdistaa. Siinä voi vähän miettiä paljonko se maksaa, että se ahdistus nakertaa jatkuvasti mielenterveyttä? aiemmin joku aprikoi vanhan talvitakin säilytystä jos uudempi hajoaa..onko siinä tilanteessa mahdollista käyttää vaikka välikausitakkia ja villapaitaa?  Kenelläkään ei ole siis pakko vähentää yhtäkään tavaraa, saa olla maksimalisti koko rahalla ja sielulla, mutta tämä keskustelu on ehkä sitten väärä paikka hakea vertaistukea.

Tää on kyllä oikea pahan mielen ketju. Tulin hakemaan inspiraatiota, mutta poistun takavasemmalle.

Vähän sama tunnelma. Joillekin näiden erilaisten tulevaisuusskenaarioiden miettiminen, ainakin tämän tavarapaljous-teeman alla, on jotenkin punainen vaate. Vaikka yleensä kai on hyvä, että ihmiset jakavat ERILAISIA ajatuksiaan, siinä tuulettuvat kaikkien päät.

Ei ole ihme, jos muutenkin on maassamme semmoinen tunnelma, että ihmiset elävät talvi- ja jatkosodan aikaisia ja jälkeisiä asioita uudelleen nyt Ukrainan-sodan myötä (sama hyökkääjä silloin meillä ja nytten heillä), että tällaisessa aiheessa, jossa aina on puheena sota- ja pula-ajan eläneiden ihmisten suhde tavaraan, että nämäkin kysymykset nousevat pintaan. Nähdään yhteneväisyyksiä, tulee epävarmuus nykytilanteen jatkumisesta, sellainen ihminen on. Kun aiempi kirjoittaja kysyi, "Ymmärrättekö te muut epäröintini?", minä vastaan: ymmärrän oikein hyvin. Kyllä muuttuvat tilanteet maailmassa saavat herättää uusiakin ajatuksia (tai kaivaa sieltä vintiltä niitä vanhoja ajatuksia).

Ei kai sitä voi olla muuta kuin iloinen sellaisen ihmisen puolesta, joka oli suunnitellut hävittävänsä kirjansa ja liikuntakamansa mutta ei ollut sitä tehnyt ja saikin olla tuosta passiivisuudestaan iloinen silloin, kun korona pisti kaiken kiinni. Keneltä tuo nyt on pois, tuo ilo? Siis jos ensin valitetaan, ettei saada aikaiseksi, ja sitten käykin ilmi, että se aikaansaamattomuuden haitta kääntyikin iloksi ja hyödyksi? Parempihan se on iloita kuin valittaa.

Varsinaiseen aiheeseen, sitä kannattaa kyllä miettiä, mitä tekemistä itse keksii, jos joko sähkö tai edes vain netti on muutamankin viikon pois päältä. Itse ainakin harmittelisin sitä, jos olisin konmarittanut pelikorttini ja kirjani pois. Otsalampun valossa voi lukea. Jos vaikka pommisuojaan joutuu pidemmäksi aikaa.  Tämä worst case scenariona, toki. Mutta ihan arkisempikin juttu voi tapahtua, joku kaapeli katkeaa vahingossa tahi muuta. Jos olet kotona, eikä netti syystä tai toisesta toimi: mitä teet? Entä jos et voi poistua kotoa, mitä teet? Annetaan nyt armoa heillekin (meillekin), jotka mietimme tällaistakin kysymystä tavarapaljouden keskellä.

Samanlaisia ajatuksia täällä.

Lisäisin vielä, että tällaisten kysymysten pohtiminen ei ole mitenkään tavarapaljouden vähentämisen kanssa ristiriidassa.

Eihän 30-luvun pula-aikanakaan ja 40-luvun sodanjälkeisinä vuosina missään tavaravuorien keskellä eletty. Puute lähinnä selkeytti, mikä on tärkeää.

Mutta itse epäilen, että meitä tällaisia asioita pohtivia katsotaan kieroon siksi, että meidän koetaan vievän sivuraiteille sitä iloista tavaroiden karsimista, mitä oli ketjun alkupäässä - tyyliin "taas sain pois viisi kassillista, jes!" Siihen verrattuna tuntuu varmastikin lannistavalta alkaa pohtia, olisiko niissä kasseissa sittenkin ollut jotain, mikä voi olla myöhemmin tarpeellista.

En tiedä, ehkä tällainen "pula-ajan minimalismi" tarvitsisi oman ketjunsa. Mene ja tiedä sitten.

En ole osallistunut aiemmin tähän keskusteluun, mutta minulle tulee lähinnä mieleen että tässä joku tai jotkut hamsterit etsivät syitä pitää kokoelmansa.

Viimeiset kaksi vuotta ovat osoittaneet että mistään ei voi olla enää varma. Niin moni asia muuttuu nyt todella nopeasti.

Ja tässähän on juurikin kyse siitä Konmarin "huoli tulevaisuudesta" -tilanteesta.

Toisaalta voihan myös käydä niin että energiakriisin myötä osaa asunnoista ei ole enää varaa lämmittää ja valtiovalta velvoittaa ihmiset muuttamaan tiiviimmin asumaan, vaikka kimppakämppiin. Jos samalla määrättäisiin isot jätemaksut eikä tavaraa saisi hävitettyä enää yhtä helposti, niin se ylimääräinen tavara saattaisikin päätyä maksamaan paljon.

Ja jos joku nyt sanoo että ei niin voi käydä, niin kuka meistä olisi voinut uskoa kolme vuotta sitten mitä kaikkea meidät on pakotettu tekemään koronan vuoksi.

No tietysti, jos kaikesta hakee aina piilomerkityksiä, niin voihan se olla niin, ettei kukaan oikeasti ole huolissaan mistään kriiseistä, vaan hakevat ainoastaan tekosyitä kaikesta. Mutta eipä tässä keskustelussa sitten mitään mieltä olekaan, jos toisen osapuolen mielestä toiset osapuolet lähtökohtaisesti valehtelevat.

En kyllä usko, että suurin osa tavarapaljouden kanssa pähkäilevistä ihmisistä kärsii mistään varsinaisesta hamstrauksesta mielenterveysongelmana. Arjen tavaraa on yksinkertaisesti kaikkialla liikaa, jo ihan kauppojen hyllyistä lähtien.

En hae kaikesta aina piilomerkityksiä, enkä ole myöskään syyttänyt ketään valehtelusta. Luet rivien välistä asioita, mitä ei ole sanottu eikä tarkoitettu.

Marie Kondo kirjoittaa kirjassaan erityisistä syistä, jotka voivat aiheuttaa tavaroista luopumisen vaikeutta. Yksi niistä on pelko tulevaisuudesta, ja nähdäkseni siitä miten poliisi ujukkä on tässä inflaatiokeskustelussa nyt kyse. En usko että hän viittaa millään lailla mielenterveyden ongelmiin, ja ihmettelen mistä tämä ajatus oikein tuli. Ei ainakaan minun kirjoituksestani.

Olen tehnyt vuosia töitä sekä tavaroideni, että itseni kanssa. Luopumisen tuska on todellinen, eikä se katoa itsestään. Monet ovat seuranneet tätä ketjua jo vuosia ja tehneet samalla töitä tavarapaljoutensa kanssa. On myös rehellisesti vaihdettu ajatuksia siitä, mistä nämä luopumisen ongelmat omalla kohdalla johtuvat. Sen vuoksi en ymmärrä mikä tässä kirjoituksessani saa aggressiot pintaan.

Jokainen tekee tavaroilleen mitä haluaa, tämä foorumi on asiaan liittyviä keskusteluja varten. Ei ole tarkoituskaan että kaikki olisimme samaa mieltä asioista tai että kaikilla olisi saman verran tavaroita. Minulla on satoja kirjoja, mutta tosi vähän vaatteita. Jollain on toisinpäin.

On vaikea keskustella, jos pitää koko ajan varoa sanomisiaan, koska joku etsii rivien välistä asioita mistä loukkaantua. Tämä ei ole yhden mielensäpahoittajan hallitsema ketju, vaan avointa ajatusten vaihtoa varten.

Jos aiot vetää herneen nenään joka asiasta, väännellä ja toisten sanomisia ja haastaa riitaa, niin suosittelen vaihtamaan ketjua.

Tämä ketju on mennyt kummaksi viime metreillä. Jotkut kondottajat ärtyvät pahasti jos jollekin on ollut iloa kirjoista. Yksi haukkuu kondottajan mielenterveyttä, toinen hamsterin mielenterveyttä ja kolmas väittää ettei mielenterveysasioista ole puhuttu mitään ja Kondokaan ei sano.

Ihan kuin puhuttaisi jostain uskonnosta.

En ole kirjoittanut tähän säikeeseen aiemmin.

Rauha kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Korona-aika on kyllä ollut ihan loistavaa aikaa miettiä paremmin omaa suhdetta vaatteisiin ja hahmottaa mistä tykkää ja mitä tarvitsee eniten ja mitä ei tarvitse. Hassua ajatella että joskus mulla saattoi olla vaikka 10 paria melkein samanlaisia farkkuja ja saatoin ostaa kaupasta ihan muuten vaan ne yhdennettoista farkut, jotka oli melkein samanlaiset kuin jotkut niistä joita jo omistin.

Etäaikana tuli käytettyä loppuun kotona paljon vaatteita ja oli kiva heittää pois puhkikulunutta vaatetta. Kuitenkin nyt kun on enemmän tapahtumia ja tapaamisia ja normaalimpaa elämää, niin on tajunnut, että aivan hyvin arjessa riittää esim. muutamat housut, joita vaihtelee ja yhdistelee niihin erilaisia yläosia. Olen esim. myös tajunnut että en hirveästi käytä vaikkapa shortseja kesällä, joten en enää osta niitä siksi että niitä nyt kesällä kuuluu olla. En pidä myöskään paksuista neuleista, vaikka niitäkin ostin joskus siksi koska "kyllähän niitä pitää talvella olla". Sen sijaan se mistä tykkään ja mitä nykyäänkin ostan ja mihin haluan panostaa on siistimmät ja juhlavammat vaatteet. Pärjään arkikuukauden vaikka kaksilla housuilla ja 4-5 paidalla, mutta konserttiin, ravintolaan, mihin tahansa juhliin tai illanviettoon haluan panostaa ja vaikka juhlapaitoja voi olla enemmän.

Aiheesta toiseen: mitä olette tehneet kangasmaskeille ja kertakäyttömaskeille, joille ei ole enää niin paljoa käyttöä? Säästättekö varalta, jos koronatilanne taas pahenee vai oletteko heittäneet vaikka osan pois? Itse tänään heitin pois ainoan kangasmaskini, koska se ei ollut kovin hyvä muutenkaan ja olin saanut sen työpaikalta. Muutama kertakäyttömaski löytyy ja ne saavatkin olla varalta ja toki joissain paikoissa niitä tarvitaan edelleen.

Minä käytän yhä maskeja mm. kaupoissa ja käydessäni sairaalassa hoidoissa. Minusta olisi ihan mukavaa jos suomalaiset käyttäisivät niitä esim. flunssassa ollessaan kun pitää käydä ruokakaupassa tai apteekissa. Kyllä se hieman vähentää sitä tartuttamista, ja ainakin heikomman immunipuolustuksen omaaville se on suojaksi.

Samoin toivon, että käsihygienian taso pysyy korkealla ja että kaupoista jatkossakin löytyy käsidesiautomaatit!

Kangasmaskeja en käyttänyt kuin ihan alussa, minulla on muutama sellainen mihin voi sisälle pujottaa kertakäyttömaskin ja ne varmasti säilytän.

Elokuu lähtenyt käyntiin 1 poisto per päivä tahdilla, joka on omiin tarpeisiin just riittävä. Lisäksi pojan huoneesta lähti yksi kassillinen koulupapereita.

Ennen koulujen alkua on aina pakko tehdä hankintoja lapsille, joten täytyy pitää huolta myös siitä, että tavaraa kulkeutuu ovesta ulos.

Vietiin olohuoneesta keinutuoli takaisin mökille säilöön ja ensimmäiseksi mietin mitä voisin hankkia keinutuolin paikalle.

Tyhjä tila isojen ikkunoiden edessä näytti rauhalliselta ja seesteiseltä, joten päätin että tila saa jäädä tyhjäksi.

Tässä taas huomasi sen kuinka ihmisillä on taipumus täyttää tyhjää tilaa tavaralla.

Monet valittelee, että kesällä kotona vallitsee kaaos, mutta kiitos tehdyn tavaratyön, meidän lapsiperheen koti pysyy kesälläkin perussiistinä ja siivous on nopeaa ja vaivatonta.

Papereita ja toimistotavaraa kertyy kyllä helposti pikkuhiljaa ja monet paperit kannattaakin säästää, mutta vain jonkun aikaa. Itse käyn säännöllisesti läpi työhuoneeni papereita ja tarvikkeita ja kyllä sieltä aina lähtee kasa paperia roskiin tai joku kuivunut mustekynä tai katkennut viivotin tai mitä tahansa tällaista.

Vierailija kirjoitti:

Papereita ja toimistotavaraa kertyy kyllä helposti pikkuhiljaa ja monet paperit kannattaakin säästää, mutta vain jonkun aikaa. Itse käyn säännöllisesti läpi työhuoneeni papereita ja tarvikkeita ja kyllä sieltä aina lähtee kasa paperia roskiin tai joku kuivunut mustekynä tai katkennut viivotin tai mitä tahansa tällaista.

Ja kun miettii paperia kodin palokuorman kannalta, niin todellakin hyvä kohde säännölliselle karsimiselle.

Onko teillä kokemuksia torikirppiksistä? Miten olette saaneet tavaraa liikkumaan? Huomasin, että syyskuun puolella olisi vielä pari kertaa torikirppis, Elokuun viikonloput ovat niin täynnä, etten silloin taida ehtiä. Sää varmasti vaikuttaa suuresti.

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä kokemuksia torikirppiksistä? Miten olette saaneet tavaraa liikkumaan? Huomasin, että syyskuun puolella olisi vielä pari kertaa torikirppis, Elokuun viikonloput ovat niin täynnä, etten silloin taida ehtiä. Sää varmasti vaikuttaa suuresti.

Nyt ei varmasti kukaan osta yhtään mitään ylimääräistä, tai edes kaikkea tarpeellistakaan, kun meidät on peloteltu ensi talven kurjuudella ja pula-ajalla!!!!

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä kokemuksia torikirppiksistä? Miten olette saaneet tavaraa liikkumaan? Huomasin, että syyskuun puolella olisi vielä pari kertaa torikirppis, Elokuun viikonloput ovat niin täynnä, etten silloin taida ehtiä. Sää varmasti vaikuttaa suuresti.

Ei ole kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä kokemuksia torikirppiksistä? Miten olette saaneet tavaraa liikkumaan? Huomasin, että syyskuun puolella olisi vielä pari kertaa torikirppis, Elokuun viikonloput ovat niin täynnä, etten silloin taida ehtiä. Sää varmasti vaikuttaa suuresti.

Nyt ei varmasti kukaan osta yhtään mitään ylimääräistä, tai edes kaikkea tarpeellistakaan, kun meidät on peloteltu ensi talven kurjuudella ja pula-ajalla!!!!

Totta tämäkin. Toisaalta pula-ajalla pelottelu saa toiset hamstraamaan tarpeellista ja tarpeetonta. Meitä on niin moneksi.

Varmaankin tavaran menekki riippuu aika paljon siitä, mitä on tarjolla. Itse olen parina sunnuntaina torilla piipahtanut ja kyllä siellä ainakin on lelut, astiat ja vaatteet vaihtaneet omistajaa.