Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (21848)
Vierailija kirjoitti:
Teini siivosi huoneestaan isot pinot Aku Ankkoja. Meillä on nyt puolison kanssa erimielisyyttä siitä mitä niille tehdään. Minusta ne voisi mennä paperinkeräykseen mutta hän haluaa myydä/lahjoittaa ne jonnekin (?) eteenpäin. Ottaako niitä kukaan edes ilmaiseksi?
Olen myynyt torissa vuosikerta kerrallaan nipuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen järjestellyt kotini aika kelvolliseen muotoon ja kierrättänyt selvästi tarpeettoman pois ja hankin uutta parhaani mukaan harkiten ja tarpeeseen. Silti on alkanut tuntua, ettei kotini olisi kovin hyvin kuosissa ja, että pitäisi jaksaa tehdä enemmän. En vain oikein tiedä mitä ja miten.
En voi hankkiutua eroon kaikesta, josta en täysin pidä, sillä parempaa ei todennäköisesti löytyisi tilalle enkä edes pidä shoppailusta. Toisaalta haluan käyttää esim. vaatteet mahdollisuuksien mukaan loppuun. En ymmärrä mistä tyytymättömyyteni tulee. Voi olla, että työ on sittenkin vielä kesken. Pitäisi ehkä käydä vielä uudestaan kaikki läpi ja järjestellä säilytettävät entistä paremmin?
Onko muilla ollut samaa ja tiedättekö mistä on johtunut ja mikä on auttanut?
Mietin, että voiko kohdallasi olla kyse fantasiaminästä, vielä tässä vaiheessa? Eli ajattelet, että tavaranhallinta ei vielä ole "täydellistä" tai tarkastelet kotiasi ja vaatteitasi turhan kriittisin silmin. Vertailetko sitä mm. somessa oleviin täydellisiin minimalistisiin lopputuloksiin?
Tai sitten olet koukuttunut siihen endorfiinifiilikseen, mikä turhan tavaran raivaamisesta tulee ja kaipaat sitä lisää - vaikka kaikki onkin ihan ok. Ehkä apu voisi löytyä hyväntekeväisyydestä, muiden auttamisesta tai jostain ei-aineellisesta harrastamisesta?
Jos viihdyt kodissasi, se ON hyvässä kuosissa. Ja mikään ei estä sinua järjestelemästä kotiasi vaikka kuukausittain, jos se tuo sinulle iloa. Mitä jos vaihtelisit huonekalujen paikkaa?
Kiitos vastauksesta. Voi tosiaan olla, että pyrin liian täydelliseen eikä se ole realistista. On oikeastaan aika huono yhdistelmä olla sekä perfektionisti että laiska. En viitsisi nähdä vaivaa mutta voi olla, että itselleni sopii parhaiten ehdottamasi kuukausittainen tms. järjestely. Ei kotini huonokaan ole, joten parannus voi olla aika pienestä kiinni.
En tietoisesti ole vertaillut kotiani somekuviin, mutta nyt kun asiaa ajattelen, olen varmaan tehnyt niin tiedostamattani. En oikeastaan osaa sanoa tuleeko tavoite lähes täydellisestä järjestyksestä itseltäni vai sen kaltaisten esimerkkien näkemisestä. Varmaan molemmista.
Järjestin itseasiassa yhden huoneen pari viikkoa sitten uudelleen ja olen nyt siihen tyytyväisempi. Suosittelen muitakin kokeilemaan, jos jokin huone ei tunnu hyvältä. Rahaa meni nolla euroa, uusia tavaroita ei tullut ja aikaakin kului alle tunti.
Kävin juuri muutamia laatikoitani läpi ja minulla on selvästi tapana dumpata säilytettäviä ja mahdollisesti säilytettäviä asioita sinänsä oikeisiin paikkoihin mutta liian kaoottisella tyylillä. En usko, että pääsen tuosta tavasta eroon, joten riittävän usein tapahtuva järjestely ja raivaus on tässä tapauksessa luultavasti toimivampaa.
Osa ongelmaa on, että osa tavaroista ja varsinkin vaatteista ei ole sellaisia kuin haluaisin. Kuten jo aiemmassa viestissä kirjoitin, säilytän ja käytän niitä koska en usko löytäväni parempia enkä toisaalta halua heittää pois käyttökelpoista. Tietysti hyvätkin vaatteet ym. kuluvat käytössä ja jossain vaiheessa on pakko etsiä korvaavia. Eihän tästä valmista voi siis edes tulla vaikka kuinka paljon haluaisi.
Eniten ahdistaa juurikin vaatekaappi. Sitä en millään viitsisi käydä läpi kovin usein vaikka omistamani vaatemäärä ei kovin järjetön olekaan. Varmaan parasta raivata vielä kerran ne vaatteetkin, tehdä sama jatkossa sitä mukaan kun olen hankkinut jotain uutta ja ennen kaikkea yrittää keskittyä yhä enemmän muihin asioihin. Se on kuitenkin vain vaatekaappi.
Onko jollakin vaatetilanne poikkeuksellisen hyvin hallinnassa ja miten sen teette?
Tunnistan tuon tunteesi, ja kun se tulee niin pidän reilun tauon tavaroiden pyörittelystä ja keskityn hetkeksi ihan muihin asioihin. Sitten on taas muutaman viikon tai kuukauden jälkeen helpompi uusin silmin katsoa kotia ja tavaroitaan.
Eihän kuitenkaan ole tarkoitus käyttää koko elämää tuijotellen ja pohdiskelen tavaroitaan, vaan karsiminen on vain väline onnellisempaan, helpompaan ja tarkoituksenmukaisempaan elämään. Se todellinen elämä on ihan jotain muuta kuin tavarakeskeistä, ja siihen on tarkoitus pyrkiä tällä touhulla.
Itselläni on mennyt tässä jo vuosia, sillä luopumista on tarvinnut työstää pohjamutia myöten. Samalla myös kasvaa ihmisenä. Tämä ketju on ollut suurenmoinen tuki asiassa, kiitos kaikille!
Hyviä pointteja ja itsekin keskityn välillä kaikkeen muuhun ja tosiaan tavaroiden järjesteleminen ja karsiminen on vain väline, ja se on mielestäni mukavaa puuhaa, mutta koko aika ei voi olla pohtimassa säilyttääkö vai heittääkö pois jotkut farkut tai paidan. Esim. vaatteiden suhteen nyt kesällä käytän niitä vaatteita, joita käytän enkä sen ihmeemmin järjestele kaappia tai mieti, mutta kun ilmat alkavat viiletä, käyn kesävaatteet ja varmaan koko vaatekaapin läpi ja laitan kesävaatteet toiseen kaappiin säilöön ja syksyn neuleita ja muuta tilalle. Tarpeeksi kuluneet tai ne vaatteet, joita en tänäkään kesänä sittenkään käyttänyt, saavat lähteä.
Toki takaraivossa on tietty ajattelumalli, jossa mietin tietoisesti tai ainakin alitajuisesti joitakin vaatteita, esim yksi mekko on ollut kaksi kesää käyttämättä, ja sen kanssa on ollut fiilis, että jos en tänäkään kesänä sitä käytä, se lähtee pois. Mutta nyt se onkin ollut mulla päällä ja on tosi kiva vaate, joten jää käyttöön. Joitain vastaavia vähän käytettyjä vaatteita on myös tuolla taka-alalla mielessä, että niitä joko tulen tänä kesänä käyttämään tai sitten ne lähtevät pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen järjestellyt kotini aika kelvolliseen muotoon ja kierrättänyt selvästi tarpeettoman pois ja hankin uutta parhaani mukaan harkiten ja tarpeeseen. Silti on alkanut tuntua, ettei kotini olisi kovin hyvin kuosissa ja, että pitäisi jaksaa tehdä enemmän. En vain oikein tiedä mitä ja miten.
En voi hankkiutua eroon kaikesta, josta en täysin pidä, sillä parempaa ei todennäköisesti löytyisi tilalle enkä edes pidä shoppailusta. Toisaalta haluan käyttää esim. vaatteet mahdollisuuksien mukaan loppuun. En ymmärrä mistä tyytymättömyyteni tulee. Voi olla, että työ on sittenkin vielä kesken. Pitäisi ehkä käydä vielä uudestaan kaikki läpi ja järjestellä säilytettävät entistä paremmin?
Onko muilla ollut samaa ja tiedättekö mistä on johtunut ja mikä on auttanut?
Mietin, että voiko kohdallasi olla kyse fantasiaminästä, vielä tässä vaiheessa? Eli ajattelet, että tavaranhallinta ei vielä ole "täydellistä" tai tarkastelet kotiasi ja vaatteitasi turhan kriittisin silmin. Vertailetko sitä mm. somessa oleviin täydellisiin minimalistisiin lopputuloksiin?
Tai sitten olet koukuttunut siihen endorfiinifiilikseen, mikä turhan tavaran raivaamisesta tulee ja kaipaat sitä lisää - vaikka kaikki onkin ihan ok. Ehkä apu voisi löytyä hyväntekeväisyydestä, muiden auttamisesta tai jostain ei-aineellisesta harrastamisesta?
Jos viihdyt kodissasi, se ON hyvässä kuosissa. Ja mikään ei estä sinua järjestelemästä kotiasi vaikka kuukausittain, jos se tuo sinulle iloa. Mitä jos vaihtelisit huonekalujen paikkaa?
Kiitos vastauksesta. Voi tosiaan olla, että pyrin liian täydelliseen eikä se ole realistista. On oikeastaan aika huono yhdistelmä olla sekä perfektionisti että laiska. En viitsisi nähdä vaivaa mutta voi olla, että itselleni sopii parhaiten ehdottamasi kuukausittainen tms. järjestely. Ei kotini huonokaan ole, joten parannus voi olla aika pienestä kiinni.
En tietoisesti ole vertaillut kotiani somekuviin, mutta nyt kun asiaa ajattelen, olen varmaan tehnyt niin tiedostamattani. En oikeastaan osaa sanoa tuleeko tavoite lähes täydellisestä järjestyksestä itseltäni vai sen kaltaisten esimerkkien näkemisestä. Varmaan molemmista.
Järjestin itseasiassa yhden huoneen pari viikkoa sitten uudelleen ja olen nyt siihen tyytyväisempi. Suosittelen muitakin kokeilemaan, jos jokin huone ei tunnu hyvältä. Rahaa meni nolla euroa, uusia tavaroita ei tullut ja aikaakin kului alle tunti.
Kävin juuri muutamia laatikoitani läpi ja minulla on selvästi tapana dumpata säilytettäviä ja mahdollisesti säilytettäviä asioita sinänsä oikeisiin paikkoihin mutta liian kaoottisella tyylillä. En usko, että pääsen tuosta tavasta eroon, joten riittävän usein tapahtuva järjestely ja raivaus on tässä tapauksessa luultavasti toimivampaa.
Osa ongelmaa on, että osa tavaroista ja varsinkin vaatteista ei ole sellaisia kuin haluaisin. Kuten jo aiemmassa viestissä kirjoitin, säilytän ja käytän niitä koska en usko löytäväni parempia enkä toisaalta halua heittää pois käyttökelpoista. Tietysti hyvätkin vaatteet ym. kuluvat käytössä ja jossain vaiheessa on pakko etsiä korvaavia. Eihän tästä valmista voi siis edes tulla vaikka kuinka paljon haluaisi.
Eniten ahdistaa juurikin vaatekaappi. Sitä en millään viitsisi käydä läpi kovin usein vaikka omistamani vaatemäärä ei kovin järjetön olekaan. Varmaan parasta raivata vielä kerran ne vaatteetkin, tehdä sama jatkossa sitä mukaan kun olen hankkinut jotain uutta ja ennen kaikkea yrittää keskittyä yhä enemmän muihin asioihin. Se on kuitenkin vain vaatekaappi.
Onko jollakin vaatetilanne poikkeuksellisen hyvin hallinnassa ja miten sen teette?
Voi ehkä sanoa että on hyvin hallinnassa, kun kaikki mahtuu yhteen kapeaan kaappiin, mutta mitään olennaista ei puutu. Tuo on pitkän harkinnan ja vähentämisen tulos. Tässä vaiheessa tärkeintä on, ettei mene kauppoihin tai nettiin pyörimään ja kehittelemään uusia mielitekoja. Sorruin äskettäin väärään hankintaan ja nyt ärsyttää rankasti. Ei siis ole yhtö zeniä tämäkään :)
Myyntiin heti jos ei voi palauttaa.
Tuli mieleen yksi pieni käytännön etu tavaroiden karsimisesta: pakkaaminen monen viikon kesälomamatkalle on aiempaa helpompaa! Ensinnäkin kun vaatetta ja muuta tavaraa on vähemmän, tarvittavan löytää nopeasti. Toinen, vielä suurempi etu on aiempaa parempi itsetuntemus. Ennen tuli otettua kaikkea tarpeetontakin mukaan, kun ei ollut ihan varma, mitä voisi tarvita ja otti "varmuuden vuoksi" mukaan myös turhaa. Nyt kun tietää ja tuntee itsensä ja tapansa, osaa valita mukaan juuri sen mitä tarvitsee.
On ollut paljon puhetta, että vain omia tavaroitaan saa karsia, ei muiden. Niin mitäs tehdä 2 vuotiaan lelujen suhteen? Ymmärrän toki, että vanhempana saan ottaa niitä vauvaleluja pois, millä ei enää leikitä, mutta nyt lapsi sai syntymäpäivälahjaksi taas kaikkea ihan ihme roinaa, niitä hemmetin pehmoleluja sekä todella ärsyttävän kovaäänisen "lautapelin". Saako näitä karsia vaikka ovatkin lapsen lahjoja? Mikään näistä ei siis ole noussut suosikiksi vaan ajelehtii pitkin lastenhuoneen lattiaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ollut paljon puhetta, että vain omia tavaroitaan saa karsia, ei muiden. Niin mitäs tehdä 2 vuotiaan lelujen suhteen? Ymmärrän toki, että vanhempana saan ottaa niitä vauvaleluja pois, millä ei enää leikitä, mutta nyt lapsi sai syntymäpäivälahjaksi taas kaikkea ihan ihme roinaa, niitä hemmetin pehmoleluja sekä todella ärsyttävän kovaäänisen "lautapelin". Saako näitä karsia vaikka ovatkin lapsen lahjoja? Mikään näistä ei siis ole noussut suosikiksi vaan ajelehtii pitkin lastenhuoneen lattiaa..
Kyllä 2-vuotiaan tavaroita saa mielestäni karsia, jolleivat ole mitään suosikkeja.
Talo on täynnä kaikenmaailman romua ja vaimo ei koskaan siivoa, vuosikausiin ei ole lattioita luututtu ja mitään tavaraa ei voi heittää pois. Kohta loppuu kärsivällisyys ja lähden nostelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ollut paljon puhetta, että vain omia tavaroitaan saa karsia, ei muiden. Niin mitäs tehdä 2 vuotiaan lelujen suhteen? Ymmärrän toki, että vanhempana saan ottaa niitä vauvaleluja pois, millä ei enää leikitä, mutta nyt lapsi sai syntymäpäivälahjaksi taas kaikkea ihan ihme roinaa, niitä hemmetin pehmoleluja sekä todella ärsyttävän kovaäänisen "lautapelin". Saako näitä karsia vaikka ovatkin lapsen lahjoja? Mikään näistä ei siis ole noussut suosikiksi vaan ajelehtii pitkin lastenhuoneen lattiaa..
Totta kai saa karsia!
Lahja on sen lahjansaajan, ei enää antajan. Älä missään tapauksessa opeta lasta siihen, että lahjasta pitää aina olla kiitollinen, lahjahevosen suuhun ei sovi katsoa jne.
Hyvin suuri osa lahjoista on oikeasti huonoja. Joko lahjanantaja miettii vain itseään tai velvollisuudentuntoisesti nappaa vaan jotain, vieläpä jotain tosi halpaa. Lahjavalinta ei sitten oikein osu.
Lahjoista saa luopua, kun eivät edes ole mieluisia. Antajalle ei tietenkään erikseen sanota, että lahjasta on luovuttu.
Vierailija kirjoitti:
Talo on täynnä kaikenmaailman romua ja vaimo ei koskaan siivoa, vuosikausiin ei ole lattioita luututtu ja mitään tavaraa ei voi heittää pois. Kohta loppuu kärsivällisyys ja lähden nostelemaan.
Tää on tosi ikävä tilanne. :(
Katsokaa yhdessä joku Aurin siivousvideo, pistäkää ylimääräiset tavarat laatikoihin ja tilatkaa siivooja. Sen jälkeen teilläkin on supersiistiä - sekä paljon tavaraa.
Josko se siisteys motivoisi ylläpitämään sitä, eli karsimaan tavaraa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ollut paljon puhetta, että vain omia tavaroitaan saa karsia, ei muiden. Niin mitäs tehdä 2 vuotiaan lelujen suhteen? Ymmärrän toki, että vanhempana saan ottaa niitä vauvaleluja pois, millä ei enää leikitä, mutta nyt lapsi sai syntymäpäivälahjaksi taas kaikkea ihan ihme roinaa, niitä hemmetin pehmoleluja sekä todella ärsyttävän kovaäänisen "lautapelin". Saako näitä karsia vaikka ovatkin lapsen lahjoja? Mikään näistä ei siis ole noussut suosikiksi vaan ajelehtii pitkin lastenhuoneen lattiaa..
Saa, jos niillä ei varmasti leikitä. Tunnistan itsestäni, että haluaisin karsia lapsen leluja ja ärsyttäviä tavaroita pois. Siis sellaisia, joita en olisi itse ikinä ostanut. Mutta ne saattavatkin olla lapselle mieluisia, joten en voi niitä poistaa.
Ollaan saatu myös paljon älytöntä roinaa, jotka ovat kiinnostaneet yhden illan. Nämä olen puolen vuoden päästä heittänyt mäkeen (antanut/myynyt pois).
Oma 2v muuten suostui siihen, että pistetään pehmoja pois ja saa tilalle suklaalevyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko jollakin vaatetilanne poikkeuksellisen hyvin hallinnassa ja miten sen teette?
Itselläni on suhteellisen hyvässä hallinnassa, mikä tarkoittaa sitä, että vaatteita on liian vähän.
Mikä on johtanut tähän tilanteeseen? No keski-iän lihominen! Enkä tarkoita tällä nyt yhtäkkiä lihomista, vaan sellaista salakavalaa, jossa vaaka näyttää samaa kuin ennen, mutta vartalotyyppi on täysin muuttunut. Yläkroppa on muuttunut tukevammaksi rintojen ja vatsan kohdalta ja reidet ja takapuoli kaventuneet entisestään.
Jouduin laittamaan koko vaatevaraston uusiksi. En ala enää säilyttämään vaatteita "sitku-elämään", sillä olen 2000-luvun alussa tehnyt elämäntapamuutoksen, jolloin senttejä lähti vartalosta. Mutta kun kauan himoitsemat vaatteet viimeinkin mahtuivat, ne olivat menneet jo pois muodista mm.hameen helma oli väärän pituinen. Enkä osaa ommella.
Pitkään ollut sääntö, että jos ostat jotain, laitat samalla jotain pois. Mutta nyt ostan vain yhden kappaleen yhtä tuotetta ja käytän sen loppuun. Pelkona on, että jos ostan taas kaappeihin kivoja ja laadukkaita vaatteita, lihon tästä enemmän ja nekin jäävät käyttämättä. Jopa strech-farkut jäivät pieniksi, enkä voisi kuvitellakaan ostavani enää suoria housuja. Hameet ovat melkein parhaita, mutta kun työpaikalla puhaltaa ilmastointi täysillä, en meinaa oikein tarjeta niissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy tänne vähän avautua kun ärsyttää, sori jos on vähän ohista... Eli ollaan asuttu tässä talossa kaksi vuotta, meillä on lähes kolmevuotias poika ja toinen tulee kesällä. Olen järjestänyt talon just sellaiseksi kuin halutaan, ei ole täydellinen mutta toimii meille. Ollaan yritetty saada poika nukkumaan omassa huoneessaan jossa on hänelle sänkynä ikean normikokoinen sohvasänky jossa on alla laatikot johon hänen lelunsa saa pois tieltä. Nyt anoppi lähetti mulle pitkän viestin jossa sanoi miettineensä pojan univaikeuksia ja kuinka meidän nyt vain "täytyy" tehdä tilaa taaperosängylle että hän voi sitten tulla hoitamaan poikaa ja nukkua siinä sohvasängyssä. Olin siis jo torpannut tämän idean aiemmin koska siinä huoneessa _ihan oikeasti_ ei ole tilaa toiselle sängylle. Anoppi ei ole kertaakaan edes käynyt meidän yläkerrassa eli ei voi millään tietää minkä kokoinen huone on kyseessä. En tiedä loukkaako mua enemmän se että puuttuu meidän vanhemmuuteen vai kodin järjestelykykyyn :D No jätin omaan arvoonsa ja vastasin nätisti mutta kihisen vielä vähän sisäisesti koska mun on pienessä talossa pitänyt miettiä tosi tarkasti missä kaikki on ja tää sai nyt taas mun aivot ylikierroksille että mitä jos sittenkin tämä tuonne ja tuo sinne enkä nyt 8kk raskaana todellakaan halua ruveta venkslaamaan kaikkea ylösalaisin koska anoppi on päättänyt että onhan sinne mahduttava :/
Onko teille tullut ostosten kanssa ollenkaan päinvastaista ongelmaa?
On joitain hankintoja, joita oikeasti haluan tai tarvitsen, ja joista olen joko odottanut kunnon alennuksia tai sitten odottanut että niitä tulee ylipäätään saataville (rajoitettu määrä). Suurin osa on ihan oikeasti tarpeellista tavaraa, mutta osa on kauan odotettuja keräilykappaleita - en ole minimalisti enkä tähtää minimalismiin, vaan haluan pitää ne tietyt harrastukseni, jotka ovat aina tuottaneet minulle iloa.
Mutta minulle on tullut tosi korkea kynnys ostaa mitään. Joten kun johonkin tarvittuun tuotteeseen tulee mega-ale, tai kaivattu keräilykappale tulee vihdoin saataville, laitan tavaran ostoskoriin ja sitten alkaa julmettu pähkäily. Haluan ja tarvitsen kyseistä tavaraa, mutta en saa vain millään painettua osta-nappulaa. Käyn monta kertaa katsomassa, että onhan tuote vielä saatavilla/alennuksessa, ja sitten taas pähkäilen pähkäilemistäni. Kunnes ale loppuu tai tuote on loppuunmyyty, ja sitten olen ihan shokissa, ikäänkuin en osannut sitä odottaa. Harmittaa niin hemmetisti, ja harmittelen pitkään aikaa, miksi en vain ostanut kun vielä oli mahdollisuus, miksi ihmeessä olin niin tollo?!
Mitäköhän tälle oikein tekisi. Meni nimittäin taas eilen yksi keräilykappale sivu suun, ja halpakin oli vielä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tokmannilla on smartstore-säilytyslaatikot 20 % alennuksessa, jos joku tarvitsee. Ne ovat minusta käteviä sälän säilyttämiseen, näkee heti mitä laatikko sisältää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän nyt takuukuitit ja käyttöohjeet kannattaa säilyttää ehdottomasti!
Itsellä ainakin milloinkaan ennen ei ole ollut takuutapauksia kuin nyt näiden kiinassa valmistettujen paskojen kanssa.
Ja jossain vaiheessa joku harvemmin käytettävä toiminto voi olla hyvä katsoa ohjekirjan kanssa.
Miksi naiset on tuommoisia ääripäästä toiseen ämpyilijöitä, kaikki tai ei mitään, eikä mitään välimuotoja tunneta?
Tämä on täydellisen ot, enkä halua että tästä tulee sukupuolien sota, mutta ainakin minun tuntemissani perheissä juuri naiset pitävät huolta ohjekirjoista ja takuulapuista, samoin kuin koneiden ja laitteiden puhdistuksista ja huolloista.
Sama kokemus. Nainen on kodin infra. Ostoshuuman roskat siivotaan ja kierrätetään, tarvittavat säästetään ja arkistoidaan. Romuelektroniikka laitetaan autotalliin odottamaan että mies muistaa autolla töihin mennessä jonain vuonna viedä ne.
Tällä välin mies on astunut pahviroskan ja muovien yli ja mennyt työhuoneeseensa testaamaan näyttökorttia.
Mutta ei mennä sivupoluille, tämä on monen tämän ketjunkin todellisuutta, keskitytään siihen miten sitä roskaa saisi kotiin vähemmän ja miten ne lähtisi tehokkaammin. Viime kesän vinkki: kun haimme kalusteen kaupasta, purimme sen pahvilaatikon jo siellä autoon pakatessa, ja jätimme sinne kaupan keräykseen. Luvalla tietenkin, mutta kauppahan on joka tapauksessa pakkausten keräyksestä ja kierrätyksestä vastuussa.
Samalla kaluste oli helpompi mahduttaa tavalliseen farmariautoon.
Toi on just niinkuin mun mies :D itselle kun tulee postia tai paketteja niin laitan saman tien pakkaukset kierrätykseen, mies vaan jättää ne lattialle tai ruokapöydälle tai sitten viime viikolla löysin kirjekuoren takanreunukselta eli oli siis ihan varta vasten sinne vienyt avattuaan ensin pöydässä kirjeen.... Ei vaan voi käsittää mutta onneksi rakkaus on riittänyt ainakin tähän asti x)
Minulle kerääntyy pakkauslaatikoita ja muita pakkausmateriaaleja, kun kuvittelen tarvitsevani niitä ihan just nyt Torissa yms. myymiseen. Unohtaen, että niitähän tulee jatkuvasti lisää.
Tosi sen kerran, kun onnistuin kaikki hävittämään, tarvitsinkin ihan heti sitten useampaa lähetyslaatikkoa. Huoh.
Vein eilen työpaikan kirjakierrätyspöydälle taas kolme kirjaa. Yksi niistä oli vain viikko sitten hankittu ja kyllästyin jo kirjan puolivälissä (Lynda LaPlante: Unholy murder). Pitää hillitä noita heräteostoksia. Se tunne, että olen ansainnut jonkun palkinnon, on liian usein johtanut hutiostokseen.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy tänne vähän avautua kun ärsyttää, sori jos on vähän ohista... Eli ollaan asuttu tässä talossa kaksi vuotta, meillä on lähes kolmevuotias poika ja toinen tulee kesällä. Olen järjestänyt talon just sellaiseksi kuin halutaan, ei ole täydellinen mutta toimii meille. Ollaan yritetty saada poika nukkumaan omassa huoneessaan jossa on hänelle sänkynä ikean normikokoinen sohvasänky jossa on alla laatikot johon hänen lelunsa saa pois tieltä. Nyt anoppi lähetti mulle pitkän viestin jossa sanoi miettineensä pojan univaikeuksia ja kuinka meidän nyt vain "täytyy" tehdä tilaa taaperosängylle että hän voi sitten tulla hoitamaan poikaa ja nukkua siinä sohvasängyssä. Olin siis jo torpannut tämän idean aiemmin koska siinä huoneessa _ihan oikeasti_ ei ole tilaa toiselle sängylle. Anoppi ei ole kertaakaan edes käynyt meidän yläkerrassa eli ei voi millään tietää minkä kokoinen huone on kyseessä. En tiedä loukkaako mua enemmän se että puuttuu meidän vanhemmuuteen vai kodin järjestelykykyyn :D No jätin omaan arvoonsa ja vastasin nätisti mutta kihisen vielä vähän sisäisesti koska mun on pienessä talossa pitänyt miettiä tosi tarkasti missä kaikki on ja tää sai nyt taas mun aivot ylikierroksille että mitä jos sittenkin tämä tuonne ja tuo sinne enkä nyt 8kk raskaana todellakaan halua ruveta venkslaamaan kaikkea ylösalaisin koska anoppi on päättänyt että onhan sinne mahduttava :/
Jos ottaa vielä aiheen puheeksi niin sitten voit suoraan todeta että tämä asia ei kuulu hänelle. Tietenkään et todelakaan ala järjestellä kotianne jonkun ulkopuolisen halun mukaan!
Vierailija kirjoitti:
Minulle kerääntyy pakkauslaatikoita ja muita pakkausmateriaaleja, kun kuvittelen tarvitsevani niitä ihan just nyt Torissa yms. myymiseen. Unohtaen, että niitähän tulee jatkuvasti lisää.
Tosi sen kerran, kun onnistuin kaikki hävittämään, tarvitsinkin ihan heti sitten useampaa lähetyslaatikkoa. Huoh.
Minäkään en uskalla heittää pakkaustarvikkeita menemään, koska kuitenkin tarvitsisin juuri tietynkokoista pakettia heti sen jälkeen. Pitäisikin käydä läpi varastot, ehkä voisin heittää ainakin vanhimmasta päästä laatikoita. Jos niitä ei ole kolmeen vuoteen tarvinnut, niin ehkä voi luopua.
Tunnistan tuon tunteesi, ja kun se tulee niin pidän reilun tauon tavaroiden pyörittelystä ja keskityn hetkeksi ihan muihin asioihin. Sitten on taas muutaman viikon tai kuukauden jälkeen helpompi uusin silmin katsoa kotia ja tavaroitaan.
Eihän kuitenkaan ole tarkoitus käyttää koko elämää tuijotellen ja pohdiskelen tavaroitaan, vaan karsiminen on vain väline onnellisempaan, helpompaan ja tarkoituksenmukaisempaan elämään. Se todellinen elämä on ihan jotain muuta kuin tavarakeskeistä, ja siihen on tarkoitus pyrkiä tällä touhulla.
Itselläni on mennyt tässä jo vuosia, sillä luopumista on tarvinnut työstää pohjamutia myöten. Samalla myös kasvaa ihmisenä. Tämä ketju on ollut suurenmoinen tuki asiassa, kiitos kaikille!