tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta vuodevaatteiden lainaamisesta tuli mieleen, että oletteko alkaneet kyseenalaistaa joidenkin tavaroiden omistamista? Meidät on aika tehokkaasti aivopesty omistamisen ihanuuteen ja autuuteen, mutta olen tosissani alkanut miettiä, mitä kaikkea voisi vuokrata, lainata tai hommata jonkin kaveriporukan yhteiseksi sen sijaan, että ostaisi oman. En vielä ole päässyt ajatuksen toteuttamiseen asti, mutta tuli vaan mieleen.

Ihmisiä aivopestään todella tehokkaasti ostamaan kaikkea ihan kummallista ja turhaa tavaraa. Ostetaan asioita, joita "kuuluu olla" tai joista vakuutellaan että ilman ei voi elää. Meilläkin olisi ties mitä kaikkea jos kuunneltaisiin läheisten vinkkejä ja seurattaisiin mainontaa. Kerran anoppi toi meille sellaisen veivattavan omenankuorijahärpäkkeen. On kuulemma tosi kätevä omenoiden kuorimiseen. Siitä vehkeestä näki kyllä testaamattakin että perinteinen kuorimaveitsi on kätevämpi ja nopeampi kuorimisesta välineen pesuun. Meni muuten heti seuraavan erän mukana lahjoitukseen.

Meillä on 5 omenapuuta. Laite on todella kätevä.

Teen omenaraastetta aina ämpärillisen kerralla. Kuorin omenat, otan keskiosan pois, halkaisem 4 osaan ja raastan raastimella.

Nopeaa.

Kuorimaveitsellä tulee jossain vaiheessa rakko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut avattua jonkun tunnelukon. Tähän asti olen pitänyt lasteni pienistä vaatteista tiukasti kiinni, enkä ole raaskinut niitä pistää pois, on tuntunut kauealta pelkkä ajatuskin. Nyt vein yhden kuorman kirpparille ja odotan, että pääsen viemään seuraavaa erää. Niitä vaatteita on todella paljon ja hirveän siistejä, sillä niitä on aina ollut liikaa, kaikkia ei edes ole keretty käyttämään paljoa! Pidän tätä nyt itselleni oppiläksynä siitä, että rahaa todellakin menee hukkaan tälla tavalla ostelemalla järettömästi enemmän kuin tarpeeseen.

Taitaa mennä ainakin jouluun asti, että vihdoin on pienet pois.

Mitä jos veisit Ukraina-keräykseen.

Ainakin täällä SPR toivoo ukrainalaisille pakolaisille lahjoitettavan mieluiten ihan uusia, käyttämättömiä vaatteita.

Ei pidä paikkansa. Tai sitten teillä kaikki antaa soopaa

Vaatekaapissa alkaa olla väljyyttä ja minimalismilta jo näyttää. Lemppareita melkein kaikki jo. Äitiyslomillahan tämä vaatteiden loppuunkuluttaminen onnistuu hyvin. Uusien ostolle on niin kovat kriteerit, että mitenhän käy minulle, onko jo liiankin vähän vaatetta :D vuosien tulevan tavaran torppaaminen näkyy nyt hyvin kodissamme (omissa tavaroissani).

olen aika laiska järjestelemään kotia tai kaappien sisältöä, joten olen pitkään elänyt niin, että kun uusi tavara tulee, niin 2-3 vanhaa lähtee pois. Pikkuhiljaa on tavaramäärä vähentynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut avattua jonkun tunnelukon. Tähän asti olen pitänyt lasteni pienistä vaatteista tiukasti kiinni, enkä ole raaskinut niitä pistää pois, on tuntunut kauealta pelkkä ajatuskin. Nyt vein yhden kuorman kirpparille ja odotan, että pääsen viemään seuraavaa erää. Niitä vaatteita on todella paljon ja hirveän siistejä, sillä niitä on aina ollut liikaa, kaikkia ei edes ole keretty käyttämään paljoa! Pidän tätä nyt itselleni oppiläksynä siitä, että rahaa todellakin menee hukkaan tälla tavalla ostelemalla järettömästi enemmän kuin tarpeeseen.

Taitaa mennä ainakin jouluun asti, että vihdoin on pienet pois.

Mitä jos veisit Ukraina-keräykseen.

Ainakin täällä SPR toivoo ukrainalaisille pakolaisille lahjoitettavan mieluiten ihan uusia, käyttämättömiä vaatteita.

Ei pidä paikkansa. Tai sitten teillä kaikki antaa soopaa

No näin meille kerrottiin puhelimessa, kun kysyttiin, millaisia tavaroita kannattaa tuoda. Sanottiin, että vaatteissa pitäisi mieluiten olla vielä hintalaput paikallaan. Ehkä tällä henkilöllä oli sitten väärää tietoa, mutta SPR:n paikalliseen toimistoon soitettiin, joten luulin, että sieltä saisi oikeaa infoa.

Aloitin syksyllä uuden työn ja tuntuu, että kaikki vaatteiden karsiminen on mennyt hukkaan. Kaapissa on nyt hirveästi uusia vaatteita, koska moni aiemmista ei sopinut toimistoelämään. Toisaalta en ole saanut niistä aiemmistakaan luovuttua. Pitää kesälomalla ottaa asiaksi kokeilla kaikki vaatteet päälle. Ajattelin tehdä tavallaan kaksi kapselia, vapaa-aikaan ja töihin. Molempien pitää mahtua kaappiin yhtäaikaa. Ja jos tulee sellaisia, jotka sopii molempiin, niin sen parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vaatekaapissa alkaa olla väljyyttä ja minimalismilta jo näyttää. Lemppareita melkein kaikki jo. Äitiyslomillahan tämä vaatteiden loppuunkuluttaminen onnistuu hyvin. Uusien ostolle on niin kovat kriteerit, että mitenhän käy minulle, onko jo liiankin vähän vaatetta :D vuosien tulevan tavaran torppaaminen näkyy nyt hyvin kodissamme (omissa tavaroissani).

kuulostaa hyvältä, eikä töihinkään valtavaa vaatevarastoa tarvitsee. Myönnän etten kovin tarkkaan tuijoita mitä työkavereilla on päällä ellei ole jotakin todella silmiinpistävää hyvässä tai pahassa :) Eli "tylsällä" perusuniformulla pärjännee melko vähillä vaatekappaleilla kunhan näitä vähän vaihtelee eri paitojen/muutaman asusteen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatekaapissa alkaa olla väljyyttä ja minimalismilta jo näyttää. Lemppareita melkein kaikki jo. Äitiyslomillahan tämä vaatteiden loppuunkuluttaminen onnistuu hyvin. Uusien ostolle on niin kovat kriteerit, että mitenhän käy minulle, onko jo liiankin vähän vaatetta :D vuosien tulevan tavaran torppaaminen näkyy nyt hyvin kodissamme (omissa tavaroissani).

kuulostaa hyvältä, eikä töihinkään valtavaa vaatevarastoa tarvitsee. Myönnän etten kovin tarkkaan tuijoita mitä työkavereilla on päällä ellei ole jotakin todella silmiinpistävää hyvässä tai pahassa :) Eli "tylsällä" perusuniformulla pärjännee melko vähillä vaatekappaleilla kunhan näitä vähän vaihtelee eri paitojen/muutaman asusteen kanssa.

Mitä siistimmin ihminen pukeutuu, sitä harvemmasta vaatekerrasta garderoobi muodostuu. Noin viisi pikkutakkia tai jakkua kiertää pikkupomoilla päällä omissa työkavereissani. Housu- ja paitavalinnalla pystyy myös säätämään juhlavuutta ylös- tai alaspäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatekaapissa alkaa olla väljyyttä ja minimalismilta jo näyttää. Lemppareita melkein kaikki jo. Äitiyslomillahan tämä vaatteiden loppuunkuluttaminen onnistuu hyvin. Uusien ostolle on niin kovat kriteerit, että mitenhän käy minulle, onko jo liiankin vähän vaatetta :D vuosien tulevan tavaran torppaaminen näkyy nyt hyvin kodissamme (omissa tavaroissani).

kuulostaa hyvältä, eikä töihinkään valtavaa vaatevarastoa tarvitsee. Myönnän etten kovin tarkkaan tuijoita mitä työkavereilla on päällä ellei ole jotakin todella silmiinpistävää hyvässä tai pahassa :) Eli "tylsällä" perusuniformulla pärjännee melko vähillä vaatekappaleilla kunhan näitä vähän vaihtelee eri paitojen/muutaman asusteen kanssa.

Mitä siistimmin ihminen pukeutuu, sitä harvemmasta vaatekerrasta garderoobi muodostuu. Noin viisi pikkutakkia tai jakkua kiertää pikkupomoilla päällä omissa työkavereissani. Housu- ja paitavalinnalla pystyy myös säätämään juhlavuutta ylös- tai alaspäin.

Tämä. Jos ei tarvitse jakkua/ pikkutakkia, voi pärjätä vieläkin vähemmällä. Itse selvisin viime talvikauden töissä yhdellä hyvälaatuisella villahameella. Sen kanssa vaihtelin paria siistiä neuletta ja paria ohuempaa paitaa vähän säiden mukaan. Juhlavampiin tilaisuuksiin oli vielä villainen kokomekko. Eipä tullut kukaan valittamaan, ja tuskin ketään kiinnostikaan. Ensi talvi menee varmaan samoilla.

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa ammattijärjestäjänä ja antiikkiharradtajana, että olet totaalisen väärässä. Ihmisillä elää sitkeänä omaisuusharha. Suurin osa tavarasta menettää arvonsa täysin. Pienetkin virheet Arabioissa ym tekevät niistä arvottomia. Vinteillä ei loju upeita vanhoja tavaroita, vaan lumppuja, koin syömiä vanhoja turkkeja, rikkinäisiä mattoja, hajonneita lamppuja jne. Tavaran raivaaminen ja asuntoon ja elämään tilan saaminen on parhaita päätöksiä, joita voi tehdä. Ihminen pärjää ja on onnellinen todella vähällä tavaralla, energiaa vapautuu valtavasti!

Jep. Kiertelen joskus meidän kellarikomeroita ja vinttiä kurkkien lautojen ja kanaverkon välistä mitä naapureilla on. Eipä ole kellään juuri mitään järkevää, sukset ja isot matkalaukut sentään käytössä. Mutta usein ne sukset ja lumilautakin on 90-luvulta eli 30 v vanhoja ja käytetty viimeksi silloin. Lisäksi on tavallista, että nyssäkät ja laatikot ovat sekaisin eikä sieltä kukaan mitään löytäisi. Näin saa perspektiiviä omiinkin rojuihin. Ajatelkaa kaikkia pelikaanivarastoja ja kellareita, joihin hyvässä uskossa talletamme pelkkää turhaa roinaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ylitarkka hajuaisti, mutta kyllä ei fleece-puseroni haise miltään. Käytän välikerrastona, joten ei tarvitse pestä usein. Villa tuppaa kutittamaan, joten suosin fleece-paitaani. On sopivan väljä ja alle menee pitkähihainen paita.

Ja kyseessä on muuten joululahja takavuosilta. Tänä jouluna saatu villapusero on jo lahjoitettu eteenpäin.

Ei kai kaikki haisekaan, mutta jotkut keinokuituiset vaatteet haisevat kamalalta. Itsekin olen heittänyt tällaisia pois kun ajatellut että haju lähtisi pesussa. Ei lähtenyt. Kirjoittaja lienee puhunut tällaisesta. 

No tuo on joku akryyli-polyamidi tms seos ja se todellakin haisee kun rankkitynnyri. Ei aavistustakaan missä palosuoja-aineessa se on liotettu, tai edes mistä se on oikeasti ostettu. Hajusta päätellen veikkaisin jotain kiinalaista verkkokauppaa, joten päälle tuota ei voi pukea kuin omalla vastuulla (en ajatellut kokeilla). Toistaiseksi sijoituspaikka on ulkovarastossa.

Joo ja jotkut väriaineet tms. käsittelyaineet haisee kanssa vaikka kuinka pesisi! Muutama vuosi sitten äitiyspakkauksesta tullut musta body mun piti heittää pois kun siinä oli ihme haju ja tuntuma vaikka puuvillaa. Saman merkin limenvihreä oli hyvä eli joku valmistusprosessin osa oli erilainen...

Minulla on muutamia vaatteita joihin tulee välillä pesun jälkeen liuotinmainen haju. Ei joka pesussa eikä edes kovin useasti, mutta silloin kun tulee niin haju on kamala. Koko huone haisee missä vaatteet ovat kuivumassa. Ja en usko että pyykin sekaan olisi mennyt mitään ylimääräistä, koska koneellisesta haisevat aina ne samat tietyt vaatteet. Ja kaikki ovat mustia. En ole keksinyt muuta selitystä tälle kuin väriaineet. Haju lähtee onneksi liottamalla etikassa. 

Kävin läpi kellarivaraston tavaroita. Löysin mm. laatikon jossa oli edesmenneen kissani leluja. Tärkeitä muistoja itselleni ja tuli hyvä mieli nähdä rakkaan kissan lempilelut ja muistella kuinka iloissaan se niillä leikki. Mutta tuli myös jotenkin paha mieli, siellä ne kivat lelut ovat olleet laatikossa vuosikausia eivätkä ilahduta ketään. Keräsin kaikki siistikuntoiset lelut mitkä voi pestä ja vien paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle. Ehkä niillä joku löytökissa vielä iloissaan leikkii :)

Vierailija kirjoitti:

Kävin läpi kellarivaraston tavaroita. Löysin mm. laatikon jossa oli edesmenneen kissani leluja. Tärkeitä muistoja itselleni ja tuli hyvä mieli nähdä rakkaan kissan lempilelut ja muistella kuinka iloissaan se niillä leikki. Mutta tuli myös jotenkin paha mieli, siellä ne kivat lelut ovat olleet laatikossa vuosikausia eivätkä ilahduta ketään. Keräsin kaikki siistikuntoiset lelut mitkä voi pestä ja vien paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle. Ehkä niillä joku löytökissa vielä iloissaan leikkii :)

Ihana ajatus! <3 :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut avattua jonkun tunnelukon. Tähän asti olen pitänyt lasteni pienistä vaatteista tiukasti kiinni, enkä ole raaskinut niitä pistää pois, on tuntunut kauealta pelkkä ajatuskin. Nyt vein yhden kuorman kirpparille ja odotan, että pääsen viemään seuraavaa erää. Niitä vaatteita on todella paljon ja hirveän siistejä, sillä niitä on aina ollut liikaa, kaikkia ei edes ole keretty käyttämään paljoa! Pidän tätä nyt itselleni oppiläksynä siitä, että rahaa todellakin menee hukkaan tälla tavalla ostelemalla järettömästi enemmän kuin tarpeeseen.

Taitaa mennä ainakin jouluun asti, että vihdoin on pienet pois.

Mitä jos veisit Ukraina-keräykseen.

Ainakin täällä SPR toivoo ukrainalaisille pakolaisille lahjoitettavan mieluiten ihan uusia, käyttämättömiä vaatteita.

Eikö tuo nyt ole vähän liioteltua että pitää olla uusia...miksi? alusvaatteet ymmärtää että uusina mutta itsekin vähävaraisena saan tyytyä muiden käyttämiin vaatteisiin.

Varmaan epäsuosittu mielipide, mutta osaltaan ymmärrän tämän. Nykyvaatteet ei pääsääntöisesti kestä kovin montaa käyttäjää perussiistin näköisenä ja ihmisten käsitys siitä mitä on ok lahjoittaa voi olla aika kirjavaa. Ukrainasta tulevat ihmiset eivät ole mistään savimajoista lähtöisin, ovat ihan tavallisia toimistotyöläisiä, opettajia, kaupan kassoja, opiskelijoita ym siinä missä mekin. He ovat vain joutuneet jättämään kotinsa ja kaiken omaisuutensa taakseen. Tämmöiselle ihmiselle kun lahjoittaa virttyneen mainos t-paidan, niin eihän se kovin mukava ele ole. Ja avustajilla loppuu työvoima kesken kun setvitään toisten ihmisten roskia, se on kaikki pois auttamisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitin syksyllä uuden työn ja tuntuu, että kaikki vaatteiden karsiminen on mennyt hukkaan. Kaapissa on nyt hirveästi uusia vaatteita, koska moni aiemmista ei sopinut toimistoelämään. Toisaalta en ole saanut niistä aiemmistakaan luovuttua. Pitää kesälomalla ottaa asiaksi kokeilla kaikki vaatteet päälle. Ajattelin tehdä tavallaan kaksi kapselia, vapaa-aikaan ja töihin. Molempien pitää mahtua kaappiin yhtäaikaa. Ja jos tulee sellaisia, jotka sopii molempiin, niin sen parempi.

Näinhän elämässä käy. Tarpeet muuttuvat ja siksi tavaraa tulee lisää.

Mä olen, luojan kiitos, edelleen etätöissä. Kun toimistolla joskus pyörähtää, en minä sitä varten jaksa jakkua laittaa päälle. Valitsen siisteimmän tavallisen paidan. Toimistolookini odottaa edelleen muotoutumistaan.

Nyt päällä on sellainen paita, millä en voisi ulos lähteä. Kainaloissa ja kyynärpäässä on jo reiät. Etumus on täysin siisti, joten voisin pistää kameran päälle. 😉

Aivan täysi ohis. Ei ole mitenkään tarkoitus arvostella, pidän tästä ketjusta juuri sen rakentavan hengen takia.

Mutta itse en ole koskaan oikein ymmärtänyt reikäisien vaatteiden käytön logiikkaa. Jos vaatteeseeni tulee reikä, korjaan sen. Näin vaate pysty käyttökelpoisena pidempään.

Jos reikää ei pysty korjaamaan tai en halua enää käyttää sitä, sitten vaate on täysin palvellut ja menee roskiin.

Mieheni kuuluu toiseen koulukuntaan. Hän oikein haluaa reikäisiä vaatteita esim. treeneihin, ja yrittää lapsellekin laittaa reikäistä päälle futikseen, kun kuulemma siellä menee muutenkin polvet rikki. Minusta taas on kamala ajatus, että lapseni kulkee reikäisissä, kun muutamalla pistolla sen reiän saa nätisti kiinni.

Taustoiksi, että mieheni on keskiluokkaisesta perheestä, minä maalta köyhistä oloista. Ja minulle on tavaroista luopuminen selvästi vaikeampaa.

En tiedä, onko jollakulla vastaavia kokemuksia tai havaintoja. Ja tosiaankaan en tarkoita arvostella, mietin vain miksi toiset näkevät tämän toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin läpi kellarivaraston tavaroita. Löysin mm. laatikon jossa oli edesmenneen kissani leluja. Tärkeitä muistoja itselleni ja tuli hyvä mieli nähdä rakkaan kissan lempilelut ja muistella kuinka iloissaan se niillä leikki. Mutta tuli myös jotenkin paha mieli, siellä ne kivat lelut ovat olleet laatikossa vuosikausia eivätkä ilahduta ketään. Keräsin kaikki siistikuntoiset lelut mitkä voi pestä ja vien paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle. Ehkä niillä joku löytökissa vielä iloissaan leikkii :)

Ihana ajatus! <3 :)

Kiitos :) Samalla konkretisoitui muutos tavarasuhteessani. Itselleni tavaran arvo ei olekaan enää omistamisessa, vaan koen käyttöarvon merkityksellisemmäksi.

Surku tuli myös monista muista hienoista ja hauskoista tavaroista jotka makaavat varastossani tuomatta iloa kenellekään. Aika ei riitä myyntiin, mutta ehkä lahjoitan pikkuhiljaa pois tavaraa joita en ole vuosiin käyttänyt. 

Masentaa tämä kodin sotkuisuus. En vaan saa karsittua ja järjestettyä, olen monta vuotta yrittänyt. Karsiminen on vaikeaa, en jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Masentaa tämä kodin sotkuisuus. En vaan saa karsittua ja järjestettyä, olen monta vuotta yrittänyt. Karsiminen on vaikeaa, en jaksa.

Tee vähän. Mä, kun aloitan, siian vessan. Se on pieni ja nopeasti siivottu.

Seuraavaksi eteinen jne.

Keittiö on aina isoin urakka. Siivoan sitä ruokatunnilla. Teen ruuan töiden jäljeen, samaa syön lounaaksi. Laitan ruuan mikroon ja aloitan. Syön ja käytän lopun ruokatunnista siivoukseen.

Ensimmäinen keino tavarapaljouteen on karsia ostamista. Ei se krääsä kaappeihin itse tule vaan sinä sen sinne kannat. Sen jälkeen alkaa konmaritus tehota

Vierailija kirjoitti:

Olen viime aikoina havainnut hyvän keinon tavaran vähentämiseen. Kun sisimmässään tietää, että jokin tavara on oikeastaan vain rasite, mutta syystä tai toisesta siitä ei muka pysty luopumaan, kirjoitan nämä tällaiset tavarat ylös lapulle.

Tämä lapulle kirjaaminen saa aikaan sen, että alitajunnassa alan tehdä luopumistyötä. Ja kun jonkin aikaa on kulunut, huomaan, että yhtäkkiä siitä tavarasta onkin ihan helppo luopua - ja se tunne on vapauttava! :)

Mulla on näille ikeakassi vaatehuoneessa. Kun kohtaan tavaran, josta ajattelen tuskastuneena, että miksi mulla on tämä, vien sen sinne kassiin ja unohdan sinne.

Joskus käy niinkin, että huomaan tarvitsevani jotain, ja sitten muistan, että ne on varmaan siellä.

Korona-aikaan, kun ei voinut järjestää juhlia, sinne päätyi paljon sellaista, jotka olen nyt hakenut takaisin. Niitä ei tarvittu kahteen vuoteen, mutta nyt tarvitaan taas. Ihan hyvä, etten hävittänyt liian tehokkaasti.

Vaatteita olen ostanut uudestaan koronan jälkeen. Huomasin, että minulla on optimi vaatteiden määrä, missä oikean vaatteen löytäminen miettimättä on vaivatonta. Jos niitä on liian vähän, joudun käyttämään kauheasti ajatustyötä, kun mietin mitä laitan päälle. Ostin kassillisen neutraaleja urheiluvaatteita, koska niitä on parit aina pyykissä. Toimistolle paluu tarkoitti, että jouduin ostamaan useamman siistin t-paidan ja pari kevyttä mekkoa.

Löysin siis sen rajan, mitä vähemmillä vaatteilla ei ole kivaa olla, koska elämästä tulee työlästä.