Mieheni kitaran soitto ärsyttää

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja multa löytyy kotoa parin akustisen kitaran lisäksi sähkökitara. Tämä ei kuitenkaan riitä, joten mulla on vielä basso ja sähköpianokin.

Kotini kruunu on tietenkin fuksian värinen rumpusetti olohuoneessa.

 

Ei vissiin ole ihme, et olen sinkku.

Millainen setti? Pellit, basarin koko, tomien määrä jne.

Seukkasin joskus erään taitavan muusikon kanssa.

On myönnettävä, että sen jälkeen nämä oman elämänsä Jimi Henrixit ovat suhteellisen rasittavia.

Vierailija kirjoitti:

Jos miehesi ei ole sellainen skittan soittaja kuin Ganesien  Alppu niin ymmärrän.
- n70v -

Ei ollut Alppu kovin kaksinen kitaristi.

Haarat kiinni kunnes mies lopettaa ärsyttämisesi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos miehesi ei ole sellainen skittan soittaja kuin Ganesien  Alppu niin ymmärrän.
- n70v -

Ei ollut Alppu kovin kaksinen kitaristi.

Paras kuitenkin niistä, jotka ovat vielä elossa.

Oppiiko nuo teidän miehet sitten tuntikausien treeneillä paremmaksi? Luulisi kehittyvän  noilla määrillä soittotaidon.

Kahta soittajaa tapailin tai kyllä ne molemmat suhteita olivat. Toinen oli innostunut soittamaan kauhean nopeita ja vaikeita asioita ja niitä se harjoitteli metronominsa kanssa. Kai hän hyvä oli, mutta ei jaksanut kuunnella. Toinen oli jazz-muusikko. En jazzista pidä, mutta hän osasi kyllä soittaa kaikenlaista mielestäni hyvin. Ei tarvinnut kuin pyytää. Se mietti kovin musiikkiin liittyviä asioita teoriaa ja semmoista ja soitti ainakin ollessani kotona varsin vähän. Uskoin kyllä että hänkin harjoitteli.

Jazzkitaristi oli parempi muusikko. Molemmat ihan kivoja tyyppejä.

Meillä me molemmat soitetaan kitaraa, minä myös pianoa ja mies saksofonia. Jonkin verran myös esiinnytään muutaman muun henkilön kanssa. Mies opettaa kitaransoittoa musiikkiopistossa. Joten kyllä meillä kotonakin  joka päivä soitetaan ja myös lauletaan.  Ja se on myös meitä todella paljon yhdistävä tekijä.

Harva näistä "kitaristeista" edes osaa soittaa. Sehän se tekee asiasta hirveän. Kai tuo oma ukkokin elää jotain rokkiunelmaansa kun rämpyttää makkarissa bluesia. Muka treenaa, mutta ihan samat jutut vuodesta toiseen. Ei se opi mitään. Ehdotin, että menisi tunneille, mutta kun blues on "sielusta" ja ei sitä voi oppia kun elämällä ja soittamalla.

Ostan sille jonkun kuulokehärdellin, sisustan jonkun komeron, laitan sinne jonkun Steve Ron Vaugnin julisteen ja pistän miehen sinne harjoittelmaan, Ulos ei saa tulla ennen kuin lähtee kunnolla. ;) Perjantai-iltana voin jättää ovelle 6-päkin olutta, muuten vain mitä itsekin syön.

Vierailija kirjoitti:

Seukkasin joskus erään taitavan muusikon kanssa.

 

On myönnettävä, että sen jälkeen nämä oman elämänsä Jimi Henrixit ovat suhteellisen rasittavia.

😀

Mä kokeilin kanssa soittamista. Tuli valitusta renkutusta vaimolta.

Hommasin kuulokkeet ja MIDI:t niin että ääni ei kuulu. Tuli valitusta vaimolta.

Loppupeleissä tajusin että kyse ei ollut siitä että harjoittelin soittamista, vaan siitä että se oli jotain joka kiinnosti minua, sai minut innostumaan ja kehitti minua ihmisenä. Ja sehän ei vaimolle sovi.

Nyt sit surffailen netissä saman ajan tai kattelen TV:tä issesseni ja siitä ei ole mitään valittamista vaimolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos miehesi ei ole sellainen skittan soittaja kuin Ganesien  Alppu niin ymmärrän.
- n70v -

Ei ollut Alppu kovin kaksinen kitaristi.

Paras kuitenkin niistä, jotka ovat vielä elossa.

Sehän kuoli jo vuonna 1991. Kallio ja Louhivuori ovat elossa.

Ettekö ole puheväleissä? Osta kuulosuojaimet tai oma asunto.