Lue keskustelun säännöt.
Ihanaa olla yh ja viettää leppoisia iltoja kotona lasten kanssa.
15.11.2008 |
Tehdä hyvää ruokaa ja saunoa ja katsella yhdessä tv:tä. Nukkua samassa sängyssä aina joskus jonkun kanssa ja tehdä mitä ikinä lystää. Ilman exän nyrpeätä naamaa, sen yöllisiä kapakkajuoksuja ja tappelua ja väittelyä kumpi tiskaa yms älytöntä tyhjästä riitaa saa nyhjästä touhua.
Ihanaa elämää nykyään, vaikka rahasta saa huolta kantaa ja pitää olla taloudesta tarkka.
Olen onnellinen ja lapset myös.
Kommentit (36)
Ei tarvinnut kenenkään kanssa neuvotella mistään ja rahaa oli (totta) paljon enempi. Matkusteltiin ja käytiin kulttuuririennoissa. Elämä oli vapaampaa.
Nyt kun on tuo mies ja monta lasta enemmän, ei sitä rahaakaan enää riitä mihinkään ylimääräiseen. Molemmissa puolensa, mutta ei mitenkään huonompaa aikaa tuo ilman miestä eläminenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jatkoit sitten toisessa viestissä, että miehesi menettäminen on pahin pelkosi. Mietitkö muuten ihan oikeasti sellaista asiaa JOKA PÄIVÄ? Toivottavasti et. Ei millään pahalla. (Tai sitten kirjoittaja oli eri.) Ihan oikeasti harmittaa, jos naisen (tai miehen) pitää pelätä puolisonsa menettämistä. Toki esim. sairautta tai kuolemaa saattaa pelätä ja mikä ettei sitäkin, että menettää puolisonsa jollekin toiselle. Mutta toivottavasti ei kuitenkaan joka päivä. Se olisi yhtä tuskaa. Lapsen menettämistäkin pelkää varmaan jokainen mutta sitä ei voi ajatella liian usein. Muuten menee sekaisin.
8:
No eihän siinäkään mitään pahaa ole, ihmiset on erilaisia :D
Pääasia on löytää itselleen sopivin ratkaisu, on se sitten yh:na olo, avoliitto, avioliitto ja tiivis yhdessäolo, tai avioliitto jossa ei niin tiiviisti yhdessä :)
Sillai pystyy elämään onnellista ja täyspainoista elämää, löytämällä sen itselleen sopivimman vaihtoehdon.
T:20
Hammaspeikot häädetty ja lapset nukkuu. Hetki aikaa olla itsekseen, syödä iltapalaa ja painua pehkuihin. Ihanan hiljaista! Hyvää illan jatkoa ja kauniita unia kaikille yh-äideille ja isille! Kuin myös muille äideille ja isille!
Ja jatkoit sitten toisessa viestissä, että miehesi menettäminen on pahin pelkosi. Mietitkö muuten ihan oikeasti sellaista asiaa JOKA PÄIVÄ? Toivottavasti et. Ei millään pahalla. (Tai sitten kirjoittaja oli eri.) Ihan oikeasti harmittaa, jos naisen (tai miehen) pitää pelätä puolisonsa menettämistä. Toki esim. sairautta tai kuolemaa saattaa pelätä ja mikä ettei sitäkin, että menettää puolisonsa jollekin toiselle. Mutta toivottavasti ei kuitenkaan joka päivä. Se olisi yhtä tuskaa. Lapsen menettämistäkin pelkää varmaan jokainen mutta sitä ei voi ajatella liian usein. Muuten menee sekaisin.
äitini joskus sanoikin että hyvä niin ei sitten enää tarvi surra, kun on surrut jo etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8:
No eihän siinäkään mitään pahaa ole, ihmiset on erilaisia :D
Pääasia on löytää itselleen sopivin ratkaisu, on se sitten yh:na olo, avoliitto, avioliitto ja tiivis yhdessäolo, tai avioliitto jossa ei niin tiiviisti yhdessä :)
Sillai pystyy elämään onnellista ja täyspainoista elämää, löytämällä sen itselleen sopivimman vaihtoehdon.T:20
Mä vaan edelleenkin joudun tappelemaan exän kanssa, mutta ne tappelut on yhdestä asiasta [mun työvuoroista (teen vuorotyötä, mut lapsi on "normaalissa" päiväkodissa, joten ilta- ja vkl-vuorojen ajan lapsi on isällään)] eikä lapsen tarvitse niitä kuulla, koska ne käydään lähinnä sähköpostin välityksellä. Kunhan vaan saisin päivätyön ja virastotyöajan niin elämä olis vieläkin auvosempaa.
Ainoa huono puoli tässä on seksin vähyys, kun en noita yhdenillanjuttuja harrasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[i
äitini joskus sanoikin että hyvä niin ei sitten enää tarvi surra, kun on surrut jo etukäteen.
Tämä se vasta surullista onkin, suree jo etukäteen koska jotain kuitenkin tapahtuu....? Entäs jos mitään ei tapahdukaan ja suree turhaan...? Niin surullista.
Hyvin samantyyppisen aloituksen tein muutama vuosi sitten tänne, se tunne oli aivan uskomaton eron jälkeen. Itse koin vapauttavaksi sen, ettei tarvinnut enää pelätä koska mies tulee kotiin ja missä kunnossa. Se seesteinen onni ja rauha eron jälkeen omassa kodissa oli uskomaton.
Näin muutaman vuoden jälkeen se tunne haalistuu, muuttuu arkiseksi. Se on jo normaalia arkea :)
Elän edelleen lasten kanssa ainoana aikuisena, en tarvitse miestä ollakseni kokonainen, tasapainoinen tai onnellinen - niitä kaikkia olen ihan ilman miestäkin.
Se, että joku säälii eronnutta, lasten kanssa onnellisesti elävää vanhempaa saa sen säälin kääntymään toisin päin - millainen ihminen tuntee sääliä siitä, että toinen on tasapainoinen ja onnellinen omana itsenään, myös ilman parisuhdetta? Verhoaako ihminen sen säälin sisään sen tunteen ja pelon, pettymyksen kun tajuaa, ettei _itse_ kykene olemaan onnellinen ja kokonainen omana itsenään vaan niihin tunteisiin tarvitaan mies?
Onnea ap, muistan tuon onnen! Itseasiassa muistan sen hetken edelleen täydellisesti: olimme lasten kanssa juuri muuttaneet uuteen, ihanaan asuntoon. Oli lauantai-ilta, lapset nukkuivat yläkerrassa ja itse olin alakerrassa, musiikki soi hiljaa ja purin kirjoja muuttolaatikoista kirjahyllyyn. Oli hämärää, kynttilät paloivat ja se rauhan tunne - sanoin kuvaamatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että joku säälii eronnutta, lasten kanssa onnellisesti elävää vanhempaa saa sen säälin kääntymään toisin päin - millainen ihminen tuntee sääliä siitä, että toinen on tasapainoinen ja onnellinen omana itsenään, myös ilman parisuhdetta? Verhoaako ihminen sen säälin sisään sen tunteen ja pelon, pettymyksen kun tajuaa, ettei _itse_ kykene olemaan onnellinen ja kokonainen omana itsenään vaan niihin tunteisiin tarvitaan mies?
Näinhän se juuri on.
Itse olen ylpeä ja onnellinen siitä, että olen tasapainoinen ja onnellinen myös ilman miestä. Teen itse ratkaisuni, päätän kaikesta itse - olen ylpeä siitä, että olen vahva nainen.
Ihanaa, ettei tarvita pelätä yksin olemista. Moni tosiaan pelkää. En tietenkään sulje pois sitä mahdollisuutta, että joskus löydän mukavan miehen. Nyt vaan on niin tottunut tähän seesteisyyteen, että vaatimukset miehen suhteen ovat aika kovat :D
kuinka moni äiti tai isä oikeasti on yh? Moni hoitaa yhdessä lapset/äiti hoitaa lapsia suurimman osan ajasta ja isä joka toinen viikonloppu, mutta ei äiti silti oikeasti ole YH!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei millään pahalla..[
i]lähinnä säälittävältä. Ei pahalla.
[/quote]
Meidän tapauksessa isä käy kylässä kahden viikon välein viipyen n, 2h kerrallaan. Päivähoitoa lukuunottamatta lapset on AINA kanssani. Ei ole mummoja tai lapsenlikkoja vahtimassa. Humppaamassa olen käynyt viimeksi reilu vuosi sitten.
Jos YKSIN suurimmaksi osaksi tienaa rahat joilla lapset elätetään, huolehtii kodista jossa lapset asuvat, puhtaudesta, ruuasta, hoitaa lapset niiden sairastuttua, hoitaa lapset vaikka itse on kipeä, tekee kaikki päätökset koskien lasten terveyttä ja hyvinvointia niin mikä muu silloin on kuin yh?
Kyllä mulla on ihan viranomaisten allekirjoittama prösyyri jossa todetaan minun olevan lasteni ainut huoltaja.
Kyllä pistää korpeamaan tollaset besserwisserit joilla ei ole todellisuudesta mitään käsitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä säälittävää siinä on...
Mietin jo miten munankipeänä roikun joka toinen viikonloppu lihamarkkinoilla, ei kiitos!
...kun lapset kasvavat ja alkavat itsenäistymään. Kun kivat peuhupäivät ulkona äidin kanssa eivät enää maistukaan, äiti yleensä kääntää selkänsä tälle "petturille" ja tekee tästä syntipukin exän "puolelle".
Hyvässä liitossa on joskus myös huonoja aikoja, ne kasvattavat. En nyt väitä että pitäisi sietää kenenkään juomista/hakkaamista, päinvastoin. Mutta kaikilla ei ole yhtä onnetonta liittoa kuin teillä oli, arvoiset yh:t. Älkää siis tehkö oletuksia omien kokemuksienne puolelta, kiitos.
t: 8