Lue keskustelun säännöt.
Käyttääkö ystäväni vauvaa tekosyynä ettei halua olla tekemisissä? (ov)
14.01.2008 |
Ystäväni asuu toisella paikkakunnalla, välimatkaa alta 200 km. Hänellä 7kk vauva, on kotona. Jos kutsun meille kyläilemään sanoo, että liput liian kalliit, mutta usein on kertonut miten on käynyt meidän kaupungissa käymässä esim. koko viikonlopun, mutta ei ehtinyt meillä piipahtamaan edes tai minua muuten näkemään. Oli nähnyt muita täällä asuvia kavereitaan.
Olen käynyt heillä muutaman kerran. Jokaisella kerralla ostanut ruuat ja tehnyt kotitöitä siellä ollessani (auttanut kaikessa eli en mikään laiska vieras). Meillä oli aiemmin ollut puhetta, että menisin sinne tällä viikolla, mutta nyt kaverini sanoo, että ei halua vieraita (edes niin, että olisin vain muutaman tunnin heillä - en siis yötä edes) koska vauva vie kaiken huomion. Vauva on alkanut seisomaan sohvaa vasten eikä hän kuulema voi muuhun sen takia keskittyä. Onko tosiaan näin?
Onko oikeasti niin, että 7kk vauvan äiti ei voi tehdä muuta kuin olla vauvan kanssa kahdestaan kotona ja seurata kun vauva seisoo sohvaa vasten? Tuntuu aika hurjalle. Vauva nukkuu yöt hyvin eikä ole sairas. Ymmärtäisin tietenkin jos olisi jotain tällaisia ongelmia. Nyt vaan tuntuu tekosyyltä olla minua näkemättä. Ja sanotaan vielä, että olen itsekin lapsi-ihminen vaikka omaa ei vielä ole siunaantunut. Ei ole siis kyse asetelmasta äiti-lasten vihaaja.
Olenko ihan hakoteillä? Miten meidän ystävyys tästä jatkuu vai olenko tyhmä kun vielä hänelle soitan?
Kommentit (10)
ja tulee sitten pahemmaksi tuossa vaiheessa. Haluaisiko hän tulla vauvan kanssa sinun luoksesi hieman tuulettumaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en sitten tiedä miksi ei halua nähdä sinua)=
Nyt kun mietin, hän ei ole käynyt kertaakaan meillä ilman, että olisi tullut jonkun muun syyn takia meidän kaupunkiin :( Tämä siis jo ennen vauvan saantia ja nyt vauvan jälkeen kävi kerran meillä ja silloinkin pääsyy tulla tänne oli kun yksi toinen kaverinsa oli muuttamassa toiseen maahan työn perässä.
Kaupungissamme on käynyt aiemminkin vauvan kanssa, mutta silloin ei ollut aikaa meille tulla...
Mä luulin, että me oltiin hyviäkin ystäviä aiemmin, mutta ehkä ei oltukaan.... Tulipa kurja mieli :(
ap (kiva kun ketjuun oltiin vastailtu, kiitos!)
mutta jos itse pidät hänestä niin pidä silti yhteyttä, kuulostaa kuitenkin kamalalta miten ystäväsi voi tehdä sinulle noin. Minä ehkä kysyisin asiaa suoraan, mutta mä nyt oonkin tällänen avoimesti hölösuu ja joka paikassa aina ihmettelemässä. Kyllä mä oon pitäny lapsia saaneisiin kavereihini yhteyttä pienellä puoli pakollakin, juuri noin että mennyt kylään ja auttanut kotitöissä ja joskus vaan ollut, mielestäni se on myös ystävyyttä että voidaan olla vaikka vaan hiljaisuudessakin ja toinen on vain läsnä. Mä olisin sinuna todella loukkaantunut ja kysyisin asiaa suoraan :(
Toisaaltaan joskus voi pitää ystäviinsä pidempiäkin taukoja ettei nää ja kuule toisesta ja sitten taas otta yhteyttä...
eikä näe että vauva voisi olla hankala muuten kuin jos ei nuku yöllä tai on selvästi sairas.
Meidän vauva oli sairas, mutta se ei näkynyt mitenkään päällepäin eikä paljasvtunut ennenkuin 4-vuotiaana. Kolme ensimmäistä vuotta minä kuvittelin olevani surkea äiti ja kuuntelin ap:n kaltaisten besserwissereitten neuvoja ja ylistystä siitä, kuinka helpolla minä oikeastaan pääsinkään kun vauvalla ei ollut allergioita ja hän nukkui yöt. Ihmettelin vain itsekseni, että miksi minä en sitten tunnu selviävän tästä hommasta. No sitten kävi ilmi, että lapsella oli neurologinen ongelma, eikä se ollutkaan minun vikani, mutta vieläkään minä en uskalla ottaa osaa " äiti-keskusteluihin" lastenhoidosta ja kehityksestä, koska kaikki tuntuu niin erilaiselta kuin toisten varmaan ihan todet kertomukset siitä, kuinka hienosti ja onnistuneesti kaikki on heillä houtunut.
Anna ap vähän tilaa sille kaverillesi. Kyllä hän varmaan haluaa olla kaverisi vielä, mutta ei jaksa juuri nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaa lienee se, että ap:n kaveri ei nyt jostain syystä jaksa/halua tavata ap:stä. Onko se pysyvää, vai johtuuko tämän hetkisestä tilanteesta, vaikea sanoa. Ap:nä kysyisin suoraan kaverilta, että mättääkö heidän suhteessaan joku, vai mikä on. Ehkä kaverilla ei juuri nyt paukut riitä kuin ihan välttämättömimpien suhteiden hoitamiseen. Lapsettoman on hyvä tietysti muistaa, että vauvan hoitaminen voi olla henkisesti tosi rankkaa, vaikka kyseessä olisi isompi vauva, tai ns. helppo vauva. Pelkästään se valtavan tiivis riippuvaisuus äidistä on joskus käsittämöttämän väsyttävää.
Ja jos kaveri oikeasti kyttää vauvansa seisomista kaiket päivät, niin hän lienee TOSI väsynyt! :O
En kertakaikkiaan jaksanut lapsettomia kavereitani. Ei sitä, ettei he millään voineet tajuta, että kahden vauvan kanssa nyt vaan uupuu eikä jää aikaa eikä jaksamista millekkään " ylimääräiselle" . Nyt kun lapset ovat kasvaneet olen taas tekemisissä lapsettomien ystävieni kanssa. Pikku-vauva-aikana minulla ei vaan ollut heille mitään annettavaa. Luojan kiitos nämä pari pitivät kynsin hampain minusta kiinni. Mutta oikesti, kun olivat pieniä, niin joku tekstariinkin vastaaminen tuntui ärsyttävältä/ylivoimiaiselta :(.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta puhkeaako se näin myöhään?
ap
Ymmärtäisin tosiaan jos itse eläisin sinkkukautta ja hän perhe-elämää, mutta kun meillä on tosi samanlaiset elämäntilanteet muuten, paitsi että hän raskautui ennen minua.
ap