Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten saada 3,5-vuotiaan kiroilu loppumaan?
14.01.2008 |
Kiroilu ei ole mitään viatonta sanoilla leikkimistä ja aikuisten reaktion testaamista, vaan ihan tarkoituksellista vanhempien ärsyttämistä ja toisaalta oman kiukun ja pahan mielen purkausta.
Seuraavia keinoja on jo kokeiltu:
1. selittäminen. Kivat ihmiset eivät käytä rumia sanoja ja niistä tulee toisille paha mieli. Lapsi tietää ja ymmärtää tämän, tottelee hetken ja sitten taas kielto unohtuu. On myös sanottu, että paha mieli ja suuttuminen on ok, mutta pitää keksiä toisenlaisia sanoja pahalle mielelle.
2. Jäähy ja anteeksipyyntö. Lapsi joskus jopa itse kävelee jäähylle, ei silti tehoa kuin hetkeksi.
3. Mukavat asiat pois. Voi olla herkku, lastenohjelmat tms., tänään ei esim. luettu iltasatua. Tästä lapsi suuttui aivan kamalasti ja protestoi suurella itkulla ja huudolla, sekä litanialla kirosanoja (paska tyhmä vittu)
Mitä vielä voisi keksiä, kun mikään ei tunnu auttavan? Lapsi on erittäin temperamentikas luonne ja raivostuessaan tosiaan kaikki ns. hyvät tavat unohtuvat. Tällöin myös potkii ja lyö. Fyysiseen rangaistukseen emme usko, mitä myös suun saippuointi mielestäni on. Mutta hermot tähän kyllä menee...
Auttakaa!
t. Epätoivoinen
PS. Kotonamme ei muilta osin kiroilla, lapsi oppinut tämän ikävän tavan samassa pihassa leikkiviltä isommilta lapsilta, joita ihailee ja palvoo yli kaiken.
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsi ei saa aikaan haluamaansa reaktiota.
Eli muutaman viikon on kokeiltu erinäisiä kiellettyjä sanoja. Meillä ei rangaistukset tehoa (muihinkaan rikkeisiin) niin hyvin kuin palkitseminen eli hyvin menneestä päivästä saa hymymerkin. Kun merkkejä on tarpeeksi, ollaan yhdessä ostettu pieni palkinto. Tämä tosin on tepsinyt paremmin vasta siinä 5 vuoden iässä, kun kärsivällisyys on kasvanut.
Joskus olen myös huomannut, että kun en reagoi mitenkään kirosanoihin, lapsi on lopettanut kiroamisen. Eli huomaa, ettei kiroamisella ole sitä vaikutusta minuun, jonka toivoisi olevan. En kannata täydellistä sallimisen tietä, mutta jos lapselle selostaa esim. kerran päivässä, miksi kiroilua on kiellettyä, hän kyllä tietää sen aivan varmasti ilman mittavia kurituksiakin.
jos mukana muutakin raivaria, lelujen heittelyä jne. Ei meillä ihan miten vain saa riehua! Pakko siis joka tapauksessa puuttua siihen muuhun kiroilun ohessa tapahtuvaan ei toivottuun käytökseen. Usein kiroilu tulee mukaan esim. silloin kun ei saa tahtoaan läpi jossain asiassa tai jos omat leikit ei mene siten kuin haluaisi (suuttuu leluille ja viskoo niitä ympäri kämppää).
Ap
yritettiin.
Palkitsemista ei vielä olla kokeiltu, se on varmaan seuraavana listassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pestään suu saippualla, meilä ainaskin tepsi ja iskälle tehty sama jo tarhassa :)
Useimmat tekevät sen virheen että luovuttavat liian aikaisin. Alussa lapsen käytös voi nimittäin jopa huonontua kun lapsi tekee hartiavoimin töitä reaktion herättämiseksi. Täytyy siis varautua käytöksen huononemiseen ennen paranemista ja asennoitua aimo annoksella kärsivällisyyttä.
Niin ja se huomiotta jättäminen ei tehoa jos sillä kiroilulla edes joskus saa reaktion. Silloin lapsi vaan testaa ja testaa että olisiko juuri tämä kerta nyt se jolloin saa reaktion aikaan. Vanhempien täytyy olla johdonmukaisia menetelmissään eikä tempoillen kokeilla vähän kaikkea.
Alue: Aihe vapaa
miten voi jättää huomiotta, jos kiroiluun liittyy muutakin huonoa käytöstä? Mun mielestä esim. lelujen voimallista heittelyä ei voi jättää huomiotta, koska a. lelut menee rikku, b. huonekalut yms. kolhiintuu, c. kohdalle osuviin ihmisiin voi sattua.
t. ap