KOTILOT VKO 3
Kommentit (17)
Oltiin sit päivä osastolla pojan kaa niissä allergiatutkimuksissa.Nyt testattiin vehnä,ja sehän oli sit selvästi pojalla..iho meni ihan näpyille ja punaiseksi,kun vehnäpuuroo annettiin.Ens viikolla taas päiväksi osastolle ja testataan kaura..huokaus=(Rankinta on nähdä muita tosi sairaita lapsia..en kestäis yhtään niitä.
Kakkosen kanssa olin aikoineen pitkään sairaalassa,ja silloinkin oli rankkaa nähdä ne sairaat lapset..=(Saa olla onnellinen omista terveistä lapsistaan=/
Isommat kotiutuu iltasella,ja jos huomenna jaksaisi raahautua johonkin kerhoon.Kauheen liukasta,mies oli jo kaatunut selälleen=/
Mutta ihanaa kun allergiat selviää,välillä oon miettinyt oonko luulosairas ja onko allergiat totta,mutta nyt ainakin tuon vehnän ihan lääkäri todennut,niin en ookkaan sairas=)
Huiskutin
Pitkästä aikaa taas tännekin muutama rivi...
Aloitin työt 2.1 ja siitä asti on elämä ollut aika kiireistä!
Peetu meni vuorohoitoon ja onneksi se on lähtenyt hyvin käyntiin! =)
Ekana päivänä oli pikkusen itkenyt mun perään, mutta sen jälkeen ei ole ollut hätää.
Tällähetkellä työsopimus on 10.2 asti, mutta jatkuu takuulla pisempään, kun teen yhden ihmisen sairaslomaa ja ko. henkilö odottaa leikkaukseen pääsyä..
Peetu on jo " iso mies" ja osaa kaikenlaista..
Kävelee tukia pitkin aika sujuvasti jo. Huutelee äitiä ja vauvaa.
Syö samaa ruokaa kun muutkin ja maitotuotteita maistellaan.
Meillä pian täytetään jo 1-vee!!!
Tai no..pian ja pian.... 2 maaliskuuta, mutta yllättävän äkkiä se aika vaan menee!
Mulle saattaa tulla itselle leikkaus eteen -> jos joku muistaa miten mun synnytys meni niin siitä johtuen oikea jalka on liikkuessa puutunut synnytksestä asti.
Nyt sitä on tutkittu monen lääkärin toimesta ja vihdoin verisuonikirurgi löysi syyn;
Oikea reisivaltimo on melkein tukossa. Varjoainekuvaus on seuraavana tiedossa ja sit päätetään leikataanko vai riittäkö siihen joku muu hoito.
Tälläisiä meille, nyt pitää mennä ruuanlaittoon
mammutti ja Peetu 10kk+
Mun todella hyvä ystävä, meidän esikoisen kummitäti, joutui viime lauantaina vakavaan onnettomuuteen. On sairaalassa, ja pääsi tänään pois teholta. Mä olen todella järkyttynyt, ja mun päivät ovat menneet sumussa. Tällä ystävällä on samanikäiset lapset kuin meillä on esikoinen ja keskimmäinen... Kaikki menee tässä perheessä nyt uusiksi ja pidämme peukkuja että ystävä kuntoutuu niin, että pääsee vielä kävelemään. Joka tapauksessa, ennusteena tällä hetkellä, että toipumisaika on n. puolesta vuodesta vuoteen -ellei pidempään.
Olen itkenyt aivan kamalasti ja tuntuu etten saa mitään tehtyä =( Lapset nukkuu öitään, Peppikin aika hyvin. Mä vaan valvon ja mietin, tai sitten nukun huonosti ja näen painajaisia. Silmät on ihan 8-(
Ei hemmetti, taas itkettää. Kirjoittelen myöhemmin lisää, jos se vaikka vähän helpottaisi. Yritän (taas) käydä nukkumaan...
Terkuin järkyttynyt, surullinen ja väsynyt Anttuli
Kyllä terveyttä osaa arvostaa,kun näkee mitä voi tapahtua=/Yritä anttu levätä ja syödä hyvin.Jaksat sitten olla ystäväsi tukena kun pääsee kotiin=/
Ja toivotaan että ystäväsi kuntoutuu täysin=/
Huiskutin
Olipas kurjia kuulumisia anttusantulta. Toivotaan, että ystäväsi kuntoutuu ja pääsee kiinni normaaliin elämään. Pitkä taival on ystävälläsi edessä, sydämestäni toivon voimia hänelle ja hänen läheisilleen.
Olipa kiva kuulla mammutistakin. Hyvä, että vaivaasi löytyi syy. Aika " järkyttävää" , että ensimmäisten kotiloiden vauvat alkavat olla jo pian 1-vuotiaita eivätkä siis enää mitään vauvoja laisinkaan. Muutaman kuukauden päästä meilläkin vietetään 1 v synttäreitä ja roudataan typy valokuvaan. Mihin tämä aika oikein porhaltaa??
adalat + tytöt
Nyt Pepillä on taas korvatulehdus. Yksihän oli jo heti uudesta vuodesta, joka meni itsestään ohi. Nyt rävähti päälle niin ärhäkkä tulehdus vasemmassa korvassa, että eka lääkekuuri on tosiasia. No, ei haitannut valvoa Pepin kanssa, koska olen valvonut muutenkin...
Mulla alkaa olo helpottua, koska sain eilen hyviä uutisia ystävästäni: täysi kuntoutuminen on mahdollista, vaikka viekin aikaa!! Niin ne lääkäritkin erehtyvät ja kun tiedän, kuinka sitkeä kaverini on, niin uskon, että voimia löytyy toipumiseen -vaikka ei se taatusti helppoa ole. Huomenna menen häntä katsomaan... Kiitos huiskuttimelle ja adalatille lohdutuksen sanoista. Ja oikeasti, hyvä huiskutin että muistutit syömisestä, olen lauantaista asti sekä syönyt että nukkunut huonosti, niin päätin, että syödä täytyy terveellisesti vaikka uni ei tulisikaan. Ei ole mitään järkeä sairastuttaa itseään tähän samaan syssyyn...
On se tosiaan uskomatonta, että kotiloiden vauvat täyttää yksi toisensa jälkeen jo vuoden! Mihin tämä aika menee... Mieskin tuossa eilen sanoi, että ei Peppiä oikein vauvaksi voi sanoa. Vähän aikaa vielä, mutta ei sitten enää. Nyyh.
Kirjoittelemisiin!
Kauhea tapaus tuo anttusantun ystävän juttu, kyllä tuollaiset pistää miettimään... Mitäs jos itselle tapahtuis jotain. Mun serkku on parhaillaan taistelemassa hengestään syöpähoidoissa, hälläkin on kolme lasta joista nuorin 5v. Nyt hänelle tehdään viimeisenä keinona kantasolusiirtoa, se joko tepsii tai sitten kuolee siihen hoitoon, on sen verran rankka hoito kuulemma :( Emme ole koskaan juuri olleet tekemisissä toistemme kanssa , hän on nelikymppinen ja asuu kaukana, mutta nyt on ajatuksissani päivittäin, viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla. Huokaus. Olen tyytyväinen jokaisesta päivästä jolloin ei ole kuulunut mitään uutisia, koska tiedän että silloin hän on vielä hengissä... Pahinta tässä on minusta, että kasvain olisi voitu leikata jos se olisi huomattu ajoissa, mutta väärän diagnoosin takia hoidettiin ensin tuberkuloosina ja syöpä ehti levitä... On se NIIIN väärin! Ei voi muuta kuin odottaa ja toivoa parasta nyt..
Huh, onpas raskaita juttuja nyt monella :( Toivotaan että loppuvuosi ei menisi yhtä huonosti.
Piti vielä enemmänkin kirjoitella, mutta Altti nukahti tähän mun syliin, täytyy viedä se sänkyyn.
Luna ja Altti
Minusta tuntuu aina erityisen pahalta kun nuorelle perheelliselle ihmiselle sattuu vakava onnettomuus tai hän sairastuu vakavasti. Lasten myötä sitä on ihan eritavalla alkanut suhtautumaan siihen ajatukseen, että mitä jos minulle käy jotain. Äidittömissä lapsissa on jotain niin surullista, joka jo ajatuksena koskettaa syvältä. Tietysti yhtälailla kamalaa olisi isän menettäminen, mutta etenkin pienten lasten kohdalla äitiside on niin vahva, että kamala ajatellakin että se katkeaa.
Menipähän taas synkäksi.
Minulta meinasi mennä tänään hermot kun täällä tämä tk-systeemi on ihan hanurista. 45 minuuttia jonotin puhelimessa kun yritin varata aikaa itselleni. Sattui onneksi tuuri kun edellinen soittaja oli peruuttanut ajan ensi tiistaille, muuten olisi mennyt yli kuukauden päähän kun ei mitään kamalan akuuttia asiaa ole. Huomasin vaan jalkapöydässäni ihmeellisen " patturan" ihon alla n. kuukausi sitten ja nyt sitä on alkanut vihlomaan ja särkemään, joten ajattelin mennä näyttämään kun ei ole tuosta minnekkään hävinnyt.
Anttulille vielä jaksuja ja toivottavasti se Pepin korva paranee hyvin.
adalat + tytöt
Tosi ikävä tuo sinun serkkusi tapaus. Tubi lääkkeetkin ovat sellainen coctail, että aivan kamalaa, että hän on niitä joutunut turhaan syömään. Ja melkoinen munaus lääkäriltä nimittäin yskösnäytteet olisi tietenkin pitänyt tutkia ennen lääkityksen aloittamista! Eihän tälläinen jälkiviisaus auta, mutta järkyttynyt olen.
Viime lauantaina oli ristiäiset ja tyttö sai nimekseen Safira Kristal Natalie. Isosiskot on nimeltään Saga ja Sany ja erityisesti mies halus jatkaa s-sarjaa jos tulee tyttö. Ristiäiset oli mun vanhemmilla niin ku isosiskojenki aikanaan. Tarjottavasta vastas mun ja isosiskojen lisäks mun äiti ja mun mummi. Kaste meni hyvin ja Safira itki vaan vähäsen.
Yöt me nukutaa Safiran kaa edelleen vierekkäin ja tyttö tuntuu siihen tottuneen. Omaan sänkyyn ku pistää ni tulee hetken kuluttuu huuto. Aamusin neiti ottaa parin tunnin päikkärit ulkona mut sisällä nukkuu vaan pieniä pätkiä. Mieski siirty eilen sohvalta meijän viekkuun nukkuu ja kyl on mukavaa ku nukutaan nyt kaikki kolme yhes :)
Mennään huomen kattoo baby bioa ku isosiskot pääsee puuhastelee mummun kaa mukavia. Kiva päästä ite leffaan!
Ittee on alkanu vaivaa iltasin pimeen ahdistus eli ku ei oo lunta ja on niin märkää. Sais se talvi tulla jo kunnolla!
Tarald ja Safira synt 20.11.
Kylläpä on kurjia juttuja sattunut Kotiloiden läheisille!
Kyllä tuollaiset lähellä kuolemaa- käynnit aina pysäyttää!
Monesti oon ajatellut, että kuinka olisikaan meidän pojille ja miehelle käynyt jos en olisi selviytynyt synnytyksestä....
Taitaa kuitenkin olla niin, että varsinkin äidit on kovia taistelemaan elämän puolesta ja kun omalla kohdalla tarvii taistelua niin sillon taistellaan, että lapset saavat pitää äitinsä!!
No mutta nyt muihin juttuihin..
Olin tänään töissä kuumeessa -ihan väkisin yritin selviytyä päivästä, kun oon kuitenkin sairasloman sijainen (ja oma äiti pomona) niin kynnys jäädä saikulle on aika korkee!
Kyllähän nuo työkaverit kovasti koitti patistella mua kotiin, mutta en halunnut jättää toveria pulaan, kun päivässä on kuitenkin pari tiettyä siivouskohdetta, jotka pitää saada siivottua tietyssä ajassa.. Ne hoidin ja loppuajan sit " lepäsin" .
Buranaa otin ja olo helpottu sillä kummasti.
Nyt painun kohta nukkumaan, että saan kunnolla nukuttua niin jos huomisaamu olis helpompi.
Peetu oppi heiluttamaan viikonlopun aikaan ja tänään mulle eka kertaa aamulla heilutti kun vein sen hoitoon! =)
Heilutti iloisesti myös täteille kun hain pojan kotiin.
....pää ihan tyhjä...humisee ja kohisee...nyt ei irtoo siis muuta..
Paranemisia kaikille sairastaville!!!
mammutti ja Peetu
Tsemppiä kaikille, joiden läheiset sairaita, todella ikäviä tilanteita tuollaiset ja kun omalle kohdalle sattuu niin todella pysäyttää ajattelemaan elämän asioita tosissaan!
Täällä toinen työviikko menossa ja Lassilla siis toinen hoitoviikko ja jo viikonloppuna alkoi hänellä kauhee räkätauti, ja tänään sitten oltiin lääkärissä ja korvatulehdushan sieltä löytyi.
Eli lääkekuuria pukkaa meilläkin, toinen jo eli tarkalleen 2 kk sitten oli eka korvatulehdus ja nyt toinen. Taitaa seurata isoveljien linjaa ja olla kohta tuubituksessa... No meillä ollaan siihen totuttu, taitaa olla meillä oltu jotain 12 kertaa yhteensä tuubituksessa eli ei mitään uutta meidän perheelle.
No toivotaan, että tämä menisi tällä kuurilla ohi eikä tulisi hetkeen takaisin.
Muuten pojalla mennyt todella hyvin hoidossa, ei kertaakaan itkenyt kun sinne jätetty eikä muutenkaan siellä ollessa itkenyt. Todella helppo hoidettava, hoitotäti laittaa nukkumaan päiväunille ulos klo 12-12.30 aikaan ja herättää klo 15.30 ja sitten ehtii just syömään välipalan ja mennään jo hakemaan kotiin siinä 16 aikoihin. Et ei oo hoitaja paljon valitellut et on raskas hoidettava vaikka pieni onkin...
Siis mulla on niin kauhee kuume päästä etelään täältä huonosta kelistä, niinkuin joku muukin tossa mainitsi, että pimeys tympii niin täälläkin ja paljon. On kuin olisi kokoajan marraskuu, kun on pimeää ja sataa vettä. Kyllä on kurjaa jos Suomen talvet tällaisiksi vallan muuttuu, no ei voi mitään.
Eipä kai tässä muuta kuin valmistautumaan seuraavaan työ- ja hoitopäivään!!!
LapaLepa
Ihan hirvee yö takana,poika nukkunu hyvin yöt putkeen,mutta viime yönä alko 01.00 huuto ja jatku monta tuntia,mikään ei auttanu=/jutteli ensin ihan pirteenä petissä ja sit hermostu kun ei saanu seuraa=/kauhee päänsärky=/
Meillä on oltu terveinä,ja toivon et oltaskin,noita allergia altistuksia ei voi tehä jos on kipeenä,ja sit ne venyy ja venyy.Mutta milläpäs näitä sairaukjsia estää jos kohdalle sattuu..=(
Kiva et lapalepalla työt sujuu hyvin,ja mammutti sinnittelee kipeenä töissä=)mä oon kanssa hirveen huono olemaan poissa töistä.Nyt oon tämän ja ens viikon lauantait töissä vaihteeksi.Sitten lähtään laivalle koko perhe=)Joku etelänloma ois kyllä ihana,vaikka ens syksynä taas,mutta taitaa meidän rahavarat olla aika finaalissa=/ei oo nyt tilaisuutta säästääkkään=/
Mut nyt kahvia ja kotihommiin.
Tarald; onnittelut vauvalle nätistä nimestä. Meilläkin on ollut perinteenä kaste vanhempieni luona. Oikeastaan se alkoi vähän vahingossa kun meillä ei esikoisen aikana olisi ollut tilaa kotona järjestää ristiäisiä ja mitään seurakuntakeskusta en halunnut, joten äitini ehdotti, että juhlisimme heillä, vaikka eri kaupungissa asuvatkin. Pääsee itse helpolla tarjoiluista ja lisäksi vanhat sukulaiset (minun mummoni, " varaukkini" ja " varamummini" ja mammani silloin kun vielä eli) jaksavat tulla ristiäisiin.
Kyllä alkaa minuakin tosissaan tympiä nämä kelit. Vesisateessa rämmittiin aamulla perhekerhoon. Ei olis yhtään huvittanut mennä, mutta kun se on kakkoselle yhtä tärkeä juttu kuin eskoiselle " isojen kerho" , niin pakkohan se oli uhmata säätä. Meillä kun kakkosen kerhokateutta on lievitetty puhumalla tästä perhekerhosta hänen omana kerhonaan. Siitähän se riemu taas sitten repeää kun ensi viikoksi on kait luvattu pakkasta. Nämä läpimärät tiet kun jäätyvät niin sitten sitä on taas luistinrataa kerrakseen ja mummoilta lonkat paukkuu.
Kiva homma, että työllistyneiltä Kotiloilta on lähtenyt työura hyvin käyntiin. Kyllä minäkin täältä taas jossain vaiheessa töihin raahaudun...
adalat + tytöt
Kirjoitettavaa olisi vaikka millä mitalla, mutta näin lyhyesti:
Kävin katsomassa ystävääni sairaalassa, se jos mikä oli masentava reissu. Nyt koko onnettomuus ja heidän perheen tulevaisuus vasta tuntuu todelliselta kun näin ystäväni huonokuntoisena -ja luonnollisesti todella alakuloisena =( Voi p***ele että näin piti käydä! Mulle alkaa tulla jotain ihmeen vihan tunnetta koko asiasta. Että piti käydä!!!
Peppi on oppinut sanoja, eli sanoo nyt äiti, heihei ja tutti. Aamulla kun pötkötettiin Pepin kanssa kainalokkain, niin aina kun tutti putosi, niin kainalosta kuului: " tuttu" sellaisella kysyvällä äänellä. Vilkuttanut neiti on nyt kolmisen viikkoa ja siihen päälle aina, että heihei. Ajattelin, että toi heihei on mun omaa mielikuvitusta, mutta kun jokainen sanoo, kun neiti vilkuttaa, että sehän sanoo " hei" niin ei se taida mun mielikuvitusta olla :o) Nyt olen jo parin viikon ajan vilkuttanut kaikille syöttötuolista lentäville leivänkäntyille ja lusikoille, et hei hei, äiti ei ainakaan nosta. Niin eikö Peppi eilen heittänyt leivän lattialle ja vilkuttanut itse perään! Hauska typy...
Koitan kirjoitella paremmalla ajalla lisää... Nyt vien lapset unille =) Pepin korvat tuntuvat parantuneen, mutta neiti tuntuu vieläkin aika kipeältä, valitettavasti :o(
T:Anttuli
Kuulostaapa ikävältä toi sun ystävän tilanne anttusanttu :( Varmasti tuntuu kurjalta seurata sivusta...
mammutti80: Älä rehki liikaa kipeenä vaikka tuntuu et on pakko. Kaikenlaisia ikäviä jälkitauteja ku on olemassa ja niistä ei ihan hetkessä parannutakaan. Toivottavasti olo oli jo parempi tänään ku menit töihin!
Meillä sairastetaan: esikoinen valitteli pari päivää masua ja viime yönä keskimmäinen oksenteli. Kuhan nyt ei vaan tarttuis vauvaan joka on kuitenki pieni rassukka viel.
Viikonloppu menee siis kotosalla hermoja kiristellen koska esikoinen jo ihan terve ja vaatis selkeesti toimintaa. Jospa mennään sen ja vauvan kaa huomen kauppaan.
Tarald ja kolme prinsessaa
Ajattelin kerrankin olla aktiivinen ja avata uuden pinon kun en sellaista äkkiä katsottuna löytänyt.
Harmaata on. Ihan kuin olis lokakuu tai jotain; vettä sataa vaan. Uloskaan ei oikein millään viitsisi vääntäytyä, mutta pakko on vähän käydä haukkaamassa happea lasten kanssa kun muuten menee ihan levottomaksi tämä meininki täällä.
Meillä vauvakaisen rytmi on taas ilmeisesti muuttumassa. Tähän asti on porskutettu kaksilla aika lyhyillä, 45min-1h, unilla mutta nyt kahtena päivänä tyttö on nukkunut reilut 2h keskipäivän tienoilla ja iltaunet ovatkin jääneet kokonaan pois. Tyttö oli sitten eilenkin ihan valmista kauraa yöunille klo 19 ja nukahti suunnilleen heti kun sänkyyn laskin. No tänään otti sitten omituiset puolentunnin tirsat äsken vaunuissa kun käytiin esikko hakemassa kerhosta. Uni ei jatkunut vaikka miten kiikutin ja hytkitin vaunuja eli ilmeisesti tänään on sitten taas kaksien unien päivä. Minua itseäni aina vähän rasittaa kun vauva hakee uutta rytmiä kun totutut kuviot eivät enää pädekkään. Muutenkin minusta on ihan omituista, että tyttö jo näin pienenä yrittää siirtyä yksiin uniin kun molemmat isommat ovat nukkuneet kahdet unet vielä päälle 1-vuotiainakin. Niin vain ovat erilaisia lapsukaiset keskenään.
adalat + tytöt