**MARRAS 2005**

Onpas täällä hiljaista. Tulee itsekin harvemmin kirjoiteltua hiljaisina aikoina.



Opintoja taas olen koettanut pohdiskella, ajatella, tuumata, miettiä tuloksetta. Suuren ahdistuksen vaan nostaa pintaan koko typerä juttu.

Tiedän kyllä mitä haluaisin hurjasti ja mistä pitäisin ja missä viihtyisin ja senkin tiedän miksi en haluaisi, mutta ihana pölyallergia onnistuu pilaamaan kaiken.

Olen koettanut itseäni tsempata ajatuksella, että tupakoijat pilaavat huvikseen keuhkonsa, miksipä minä en sitten voisi olla vaikka maalari.



Haluaisin myös muuttaa, kun vain tietäisin minne päin lähtisimme.



On tämä elämä vain vaikeaa.

Hurjasti kaikkia päätöksia, valintoja ja ratkaisuja pitäisi tehdä. Leipähyllylläkin on joskus vaikea päättä, mitä leipää ostaisi. Saati sitten tämmöisiin asioihin pitäisi tietää vastauksia.



Muuten aika tavallista meille kuuluu.



Pertulta tulee puhetta koko ajan lisää. Muitakin taitoja oppii yhtenään.

Vaatteita yrittää riisua ja pukea. Housut ja sukat sujuu hyvin, myös hatut ja hanskat osaa laittaa, paidankin välillä saa päälle pois ei.

Sisko on hyvänä apuna monessakin asiassa ja äitiä ei aina tarvita.



Vaipattomia ollaan kotosalla päivisin, kunhan muistetaan. Isi on huono muistisempi viemään potalle ja silloin tulee useimmin pissa housuun. Kuten tänään. Välillä osaa mennä itsekin potalle tai sitten on menossa, mutta pissa kerkiääkin jo tulla. Hyvin harmissaan on kyllä.



Perttu muistaa kyllä tosi hyvin sanoa kiitos ole hyvä ja anteeksi. Ihan oma toimisesti. Osaavat jotain riitojaan itsekin sovitella ja anteeksi pyytää ja halata.



Yöllä satoi ihana lumi maahan. Ei tiedä uskaltaako siittä iloita ollenkaan.

On niin kauniin näköistä ulkona.



Nukkumaan mennessä Perttu vaikutti kyllä vähän kipeeltä, taitaa olla kuume nousemassa. Itselläkin monena iltana ollut vähän viliustunut olo, mutta ei sitten kuitenkaan mitään tule. Aamulla ihan hyvä olo, kummallista.



Minoon alottanu jumpan. No kerran vasta olen käynyt ja ope oli het sairas ja tuuraaja piti löysemmän tunnin. Huomenna ois taas ja voih saa nähdä kuinka tämmöselle huono kuntoselle käy. Kotona olen tehnyt noemankin ohjelman mukaan :)



Milloinkas aatun äippä te muutatte uuteen kotiin?



Siihenhän minun pitikin vastata.

Neiti oli päälle kaks, kun muutettiin tähän asuntoon opiskelijoiden perheasunnosta. Perttua silloin odotin. Ihan mukava ja rauhalinen oli edellinen kämppä. Neiti kysy melkeen vuoden ajan, että milloin mennään takasin meidän vanhaan kotiin. Siinä oli yläkerta, niin oli neitille mieleinen. Lohduttavaa ettei ollut lapselle jäänyt traumoja opiskelija kämpästä :)



Ei muuta ongelmaa ollut kuin, että vain kyseli monta kertaa päivässä. Lopussa harveni ja sitten vihdoin loppui. Mutta kauan kyllä jaksoi vanhan kodin perään kysellä ja sinne kaivata.



Tintta tais kysellä kenkä asiaa.

Lapsilla on Vikingin goret ja oikein hyvät olleet. Vuosi sitten syksyllä ostin Pertulle myös, mutta silloin en tykännyt, kun oli vaikea laittaa niin pieneen jalkaan, mutta enää ei sitä ongelmaa ja ihan samanlaiset, mitä koetin silloin.

Toisena on kuomat, mutta on jäänyt nyt vähälle pidolla näiden vesi kelien vuoksi.



Semmonne kutina on, että Tintta kysyi myös kauan sitten pikkuhousujen käytöstä. Muistanko aivan vääri???

Eli Pertulla pöksyt kyätössä kotosalla lähes aina, vaipan päällä on useimmiten, kun ulos mennään, helppo sitten ottaa vain pelkkä vaippa pois sisälle tultaessa.



Minä joutava en ole vielä galluppiin vastannu. Koetan huomenna se tehdä.



Nyt mies toi mulle karkkia, kun olen ollut (taas) aika hankala koko päivän. Tai ei sitä sen takia tuonut, vaan kun käskin samalla, kun kävi kaverilla.





Voikaa hyvin ja pitäkää lippu korkealla!



:) Hilda

heti miten onnea aatun-äipälle asutokaupoista, toivottavasti teillä on parempi onni kuin meillä. nimittäin remppa on edelleen vasta alkutekijöissä ja siihen liittyvissä asioissa on saanu soittaa tuhat ja miljoona puhelua ja juosta erinnäisissä palavereissä.vakuutus asiat ovat vielä aivan kesken...



saatiin vihdoin ja viimein toi masuasukaskin tänne ulkomaailmaan, rv 41+6 päätettiin vihdoin aloittaa käynnistys mun kamalan päänsäryn vuoksi. sitä ennen oltiin joka toinen pv ravattu äitipolilla kontrolleissa. 9 laitettiin eka murunen ja 12 toinen ja sittenpä olikin menoa...teemua tehtiin 19h, tämä pallero oli maailmassa 10p.01.08 klo 16.06, ei meinannu äiti ja iskä oikein ymmärtää ku niin vauhdilla mentiin. normaali alatiesynnytys oli ja ¨kaikki sujui hyvin. 52cm oli miehellä mittaa ja painoa vaatimattomasti 4180g. kotona ollaan nyt oltu reilu viikko ja teemu suhtautuu äärettömän hienosti vauvaan.hoitaa tietty haluaa ja saakin osallistua. tänään on teemun viimeine hoitopäivä ja samaten iskä jää kuukaudeksi meidän kanssa kotiin. vauva itse on helppo kuin mikä syö ja nukkuu...



yritän siisc edelleen yritän pysyä mukananne niin ja MILJOONAT kiitokset joulu ja uuden vuoden terveisistä ja kuvista, laitan tulemaan myöskin kuvia kunhan ehdin.

sattuuko kenelläkään olemaan poikien juhlapukua joka sopis 2v pikkuherralle?ristiäisiin olisin niin mieluusti pukemassa teemun sellaiseen..

Koko teidän perheelle. Kiva oli lukea vauva-uutisia :) En muista onko ollut puhetta aiemmin, mutta ei ainakaan kirjoituksestasi nyt osunut silmiin, että saiko Teemu pikkuveljen vai -siskon? Jaksamista remontin kanssa!



Meidän pinohan on kuihtunut ihan olemattomiin. :) Itsekin tulee harvemmin käytyä, kun ei uusia juttuja ole ollut.



Huomenna menen aamulla sokerirasitukseen. Jännittää vähän, kun en oo aiemmin sellaisessa käynyt. Että tuleeko huono olo, mutta eniten jännitän niitä verikokeita kun piikkeja pelkään.



Olen miettinyt olisikohan tuo muumien jääsatu kiva mennä poikasen kanssa katsomaan, on helmikuussa täällä Helsingissä. Tykkää kyllä muumeista, mutta en ole ihan varma jaksaakohan niin pitkään (puolitoista tuntia) katsoa. On siinä kyllä väliaika. Onko kukaan muu menossa katsomaan?



Miehellä on ollut työntäyteistä, tehnyt nyt kahta työtä vähän aikaa. Käy suunnilleen kotona vain nukkumassa. Vielä pari viikkoa jatkuu näin. Illat tuntuu kyllä pitkiltä olla kahdestaan ison mahan ja poikasen kanssa. Mistä sillekin on nyt niin hirveästi tullut energiaa, etten meinaa jaksaa mukana. Pinna tahtoo välillä kiristyä kun väsyttää, ja sit kun on vähän tahtojen koetteluakin taas ilmaantunut.



Ei tullut miehelle muuten potkuja, hyvä näin.



Koti odottaa taas siivoojaansa, ei jaksais. Ehkä sitten huomenna.



Mukavaa loppuviikkoa kaikille marraksille!!



Gerda ja pienemmät

Tamatulle tuhannesti onnea! Ihanaa! Niin se vaan menee, että toinen putkahtaa yleensä huomattavasti sukkelampaa maailmaan :) Tosiaan, oliko tulokas tyttö vai poika? Paljon onnea vielä koko perheelle!



Meillä ei ole valitettavasti juhlapukua 2v kokoiselle, olisin mieluusti lainannut jos sellainen olisi löytynyt. Onni menee juhlissa aina siitit housut, kauluspaita + villapaita päälle linjalla.



Gerdalle jaksamista miehettömiin iltoihin viikarin ja mahan kanssa! Muistan kuinka uupunut olin itsekin raskausaikana. Muutenkin koko raskaana oleminen on syvältä.



Niin ja onnea sen johdosta, että miehesi sai pitää työnsä :)



Meillä ollaan oksennettu ja gribuloitu (kuten Onni asian ilmaisee) koko viikko. Minä ja Onni ollaan jo kunnossa, mutta mies on vielä huonossa hapessa. Sisu alkaa myös onneksi toeta, eilen kuitenkin jouduttiin illalla käydä lastenklinikalla kun ei meinannut mikään pysyä sisällä. On kyllä kettumanen tauti.



Hyvää viikonloppua!





Noema

kuinkas nyt niin tärkeä asia jäi viestistäni pois....kyllä meillä jatkossa saadaan tapella nahista ihan kahden poikalapsen kanssa :)))))))))))) rakenneultrasta asti on pojalta näyttäny eikä vaihtunu viime metreillä. onneksi tuli kaurislapsi, muuten meitä ois ollu 4 jouskaria ja se ois ollu liikaa...

Täältä myös onnittelut Tamatulle!! Piti oikein lukea tuo Tamatun teksti uudelleen kun ajattelin koko ajan poikavauvaa, ja kyllä siellä luki että pieni mies ;) No joo, kerrankin sain loistaa tarkkaavaisuudella.. :)



Kiitokset talo-onnitteluista kaikille! 2vkon päästä vapautuu uusi koti ja sitten alkaa remppa!



Nyt pitääpi mennä valmistautumaan iltaa varten, ollaan lähdössä vähän hippailemaan :)

Ja onnittelut Tamatulle heti ensi alkuun!



Mekin olemme hissukseen aloittelemassa toisen vekaran tekoa. Tai tervetulluthan hän on ollut tuon esikoisen syntymästä saakka, mutta ei vain ole ihmettä tapahtunut tämän 2v. aikana. Tällä viikolla kävin lääkärissä ja nyt on reseptit laukussa odottelemassa missä kierrossa päätämmekin sitten aloittaa taas tämän mamma hormoneilla pumppaamisen.



Olo on jotenkin levollinen; tulee jos on tullakseen. Ja ellei, niin meillä on oikein hyvä näinkin. Vaikka lapsenteko on yhtä vaikeaa kuin ennenkin, niin lapsettomuuden tuska on taakse jäänyttä elämää. Mutta sydämestäni toivon, että poikanen joskus siskon tai veikan saa, sillä ajattelemme että se on parasta mitä hälle Rakkauden ohella voimme antaa.



Hieman tilannetta rassaa se, että seksiä täytyy sitten harrastaa suurinpiirtein kalenteri kädessä. Se on just niin kurjaa kun pakko on vain hommalla kun lääkkeet on siinä kierrossa otettu ja yleensä käy aina niin että just niinä päivinä kun pitäisi, ei yhtään huvita ja joku kaamee riitakin aina jostain syntyy ja tekis mieli vain mököttää. 3-4 hormoniavusteista kiertoa kokeillaan ja sitten annamme olla ja mietimme haluammeko jatkaa hoitoja. Esikoisen syntymä on saanut minut suhtautumaan lapsettomuushoitoihin ihan uudella tavalla.



Meillä miesväki on sairastanut koko viiko kovaa kuumetta. Nyt ovat olleet pari päivää jo parempana ja tänään tohdimme lähteä tänne ukkilaan yökylään. Kävimme illalla tuossa naapurissa pojan tädin luona kylässä ja siellä poika höpötteli kovasti ukin ja mummun luo menosta. Kun muistutimme että täällä on vain ukki eikä mummua, niin poika kysyi niin kauniisti että " missä mummu on?" . Jotenkin pieni ihmetteli sitä kun toiselta ukilta mummu puuttuu ja toisella sellainen on. No huomenna käymme toisen mummun haudalla kotimatkalla.



Tämän viikonlopun paras asia oli se että hyvä ystäväni tuli meille ohikulkumatkallaan yllättäen yökylään. Ihan vain soitti, että 3h kuluttua on meillä ja olin aivan onnesta sekaisin. Asumme kaukana toisistamme ja olemme viimeksi nähneet liki 3v. sitten. Kyllä siinä ystävä liikuttui kun näki yöllä nukkuvan lapsukaisemme ensimmäistä kertaa=) Aamuyöhön saakka valvottiin ja kivaa oli, itku pääsi kun hän aamulla jatkoi taas matkaansa.



No mutta omaa napaa tuli nyt tuutin täydeltä. Nyt aion kömpiä sohvalle sisustuslehden pariin, jospa mies löytäisi minulle jotain herkkuja.



Tässä vielä päivän paras kommentti pojalta: Oli menossa päiväunille ja isänsä alkoi hyräillä hänelle tuutulaulua johon poika totesi kyllästyneenä: " Kuule isi, ei musiikkia" .



Hauskaa viikonloppua ihan kaikille!



Manna

enpä ole sitten raskausajan kirjoitellut ja luulin jo ettei marraksia 05 ole enää erikseen...erehdyin



Siis asumme Vantaalla, esikoinen 11/05 ja kuopus 11/07, aviomies ja pari kissaa. Valmistuin esikoisen synnyttyä ja olin puoli vuotta töissä poikien välissä.



Pyry on menevä 2 vuotias. Juoksu, ravaaminen, tasajalkahyppy ovat normaaleja etenemistapoja. Kävely maistuu kovin harvoin.



Puhetta ei muutamaa sanaa lukuunottamatta ole ja seuraavan kerran kun kuopuksella on neuvola katsoo terkka samalla puheen ja kirjoittaa todennäköisesti lähetteen puheterapeutille. Muuten asia ei olisi niin paha, mutta kun poikaa itseään alkaa jo harmittaa. On joskus jopa itkenyt kun en ole ymmärtänyt mitä on tarkoittanut :(



2 vuotis neuvolassa mitat olivat 14,4kg, 94,5cm (kotona mitattu 92,5cm, ja luotan siihen enemmän, koska neuvolassa ei oikein rauhoittunut mitattavaksi). Vaatteet siis 92 / 98 ja kengät 26. Iso poika, sillä itse olin samankokoinen ollessani 3 vuotias.



Mitäs muuta?

Pyryllä oli imeväisikäisen hyvälaatuinen epilepsia, mutta se alkaa olla jo historiaa. Lääkitys loppuu tammikuun lopussa, jos kohtauksia ei tule. Muuten ollaan oltu terveinä ilman allergioita. Toki muutamia flunssia on matkan varrella ollut ja yksi oksutauti, mutta vähällä ollaan selvitty.



Rontsukka

En nyt aloitakaan uutta pinoa kun tämäkin on vielä näin lyhyt. =)



No olihan siellä Tamatu tosiaan maininta miehen mitoista, näin hyvin tämä minunkin lukutaito toimii. :D



Toivottavasti Noeman kotona voivat kaikki jo paremmin, inhottavia nuo oksennus ja gribulointitaudit. :)



Oliko Aatun äipällä mukava ilta?



Tervetuloa taas kirjoittelemaan, nimimerkin jo unohdin. :) Meilläkin poika liikkuu yleensä juosten tai hyppien. Hyppii sohvilla ja sängyilläkin minkä kerkeää vaikka olen ziljoona kertaa kieltänyt. Ja ihan holtittoman näköistä menoa, ihme ettei oo pahemmin tippunut alas. :) Vaihtoehdoksi laitan usein lattialle patjan ja sanon että siinä saa hyppiä.



Mannalle onnenpotku kakkosen yrityksiin!



Meille ei taida nyt mitään ihmeellistä kuulua, tai no vihdoin tuli esiin eka kulmahammas. Kolme muuta vielä odottavat tuloaan, eivät oo pitäneet kiirettä.



Hirmuinen uhma on iskenyt meidänkin kotiin. Välillä tuntuu että mitään asiaa ei saa tehtyä enää helposti. Kyllä tekee tiukkaa olla menettämättä itse hermojaan kun en kovin pitkäpinnainen ihminen ole, huh huh. No ehkä tämä aika kasvattaa sekä äitiä että lasta.



Kova närästys on tullut jokapäiväiseksi kaveriksi. Taitaa olla sen verran iso jo tuo maha että työntää ylöspäin.



Sokerirasitus meni suht ok. Pistäminen nyt ei ollut kovin mukavaa, kolmannen kerran joutui vielä pistään 2 eri kertaa kun ei ensin onnistunut. Juoma oli kyllä aika kamalan imelää, ihan kuin veteen olisi vaan kyllästetty sokeria niin paljon kuin liukenee. Tuloksia kuulen sitten ensi neuvolakäynnillä.



Plussia pitkästä aikaa

+aurinko paistaa, vau.

+käytiin eilen perheen kesken ulkona syömässä, vähän synttäreitteni kunniaksi (olivat jo aiemmin viikolla, mutta kun mies oli aina töissä)

+huomenna menen taas teatteriin viihtymään



Gerda ja poikanen sekä pienin jo 29+1

Hengissä ollaan viikonlopun pippaloinnin jälkeen, miten tää palautuminen kestääkin nykyään näin kauan.. Puistossa oltiin aamulla ja herralla oli huono päivä ja oli niin dramaattinen että lähdettiin kotiin. Nyt on molemmat lapset päikyillä, taidan mennä itsekin lepäilemään.



Mannalle onnea vauvapuuhiin :) Hieno asenne sulla on, siitä on varmasti apua tuossa tilanteessa, ei ole semmosta " paniikkia" että nyt on tärpättävä. Vauvoja tulee kun niin on tarkoitettu, niin uskon minä:)



Gerdalle myöhäiset synttärionnittelut! Ja mukavaa teatteri-iltaa! Se sokerilitku on aivan järkyttävän kamalan hirveää, yök..



Toivotaan ettei tuo gribulointi saa meitä muita kiinni, onneks Noeman poppookin on jo voiton puolella :)



Ai niin! Tämä mamma ilmottautuu tällä vkolla autokouluun :) Ikään on plakkarissa jo 25 vuotta, mutta nyt vasta on tilanne sellainen että sinne pääsen (ollut aina rahakysymys ja nyt tuli pieni extra joka sen mahdollistaa), jippii :)

Aatun äippä, kiva kun pääset autokouluun. :)



Meillä on menoa nyt aamupäivästä, joten tällä kertaa ei tämän pitempiä puheita.



Gerda

Lämpimät onnittelut Tamatulle pikku-miehestä! :-)



Meilläkin on ollut mahatautia. Ensin sairastui viime viikon alussa Jesse, tosin selvisi suht helpolla kun joutui oksentamaan vain kaksi kertaa ja ripuloimaan kerran, sitten jo suunta parempaan. Ruokahaluaan ei missään vaiheessa menettänyt ihan täysin. Minä ja mies sairastuttiin loppuviikosta ja mies on edelleen sairaslomalla kun ei meinaa pysyä ruoka sisällä. Kurja tauti kyllä. Ikävä oli kuulla että Noeman Sisu on joutunut ihan lastenklinikalle asti mahataudin takia. Toivottavasti Noeman sakki on jo terveenä.



Jessellä on voimakas isi-kausi menossa. Aina on ollut isin poika, mutta nyt ei meinaa äiti kaikkiin juttuihin kelvata jos isikin olisi saatavilla. Nukuttaminen on yksi sellainen juttu, pukeminenkin välillä ja vaikka joku pyllyn pyyhkiminen. " Äiti menee pois" kuuluu monta kertaa päivässä, ainakin jos menee miesten keskinäisiä juttuja häiritsemään. Välillä vähän harmittaa, mutta enimmäkseen oon osannut ottaa huumorilla. Kyllähän se Jesse muakin kohtaan rakkautta osoittaa ja paljon yhdessä hömpätään ja touhutaan. Mies tekee kuitenkin pidempiä työpäiviäkin, itse kun teen sitä 6h päivää edelleen. Nukuttamisissa tuo eniten haittaa kun ollaan miehen kanssa sovittu että vuoroilloin nukutetaan ja eilen kun oli mun vuoro, Jesse parkui varmaan 20min isin perään vaikka olin siinä vieressä, sitten olikin jo niin naatti että nukahti pian. Silloin ei huuda isiä jos tietää ettei isi ole edes kotona ja äitikin kelpaa ihan loistavasti.



Nukuttamishommat ovat siinä mielessä helpottaneet että Jesse nukahtaa jo keskimäärin puolessa tunnissa aiemman tunnin-puolentoista sijaan. Vieressä ei välttämättä tarvi olla kuin alkuun ja pompottamista ei juurikaan harrasta enää. Tuttia ei ole reiluun viikkoon enää kysellyt eikä muistellutkaan. Tuttihan jätettiin meillä 1.5kk sitten pois, mutta kuukauden verran jaksoi siitä höpötellä. Nykyään kertaa sängyssä päivän tapahtumia, laulaa itselleen iltalauluksi " autolla ajetaan varo-varovasti" ainakin pari-kolme kertaa. Suloista kuunneltavaa.



Aatun äipälle tsemppaukset autokouluun ja Mannalle paljon onnea matkaan toisen lapsen yrittämisen suhteen!



Siellä Turun Caribian kylpylässä muuten käytiin ja oli oikein kiva paikka. Paljon oli porukkaa, mutta Jessen menoa se ei häirinnyt. Innokkaasti halusi kaikkiin altasiin, ulkoaltaassa etenkin tuntui olevan sellaista eksotiikkaa että kinusi sinne aina uudelleen ja uudelleen. :-) Mieluusti mennään joskus uudestaankin.



Nyt pitää varmaan jatkaa hommia...

Ihan ensinnä Rontsukalle tervehdys ja tervetulotoivotus!



Mannalle pidän peukkuja plussan puolesta! Niinhän se menee, että lapset tulee lahjana. Auttaa toki saa ja toivoa, itse olen sitä mieltä :) Meillä ei ole myöskään ehkäisyä käytössä. Ei ole ollut ollenkaan Sisun syntymän jälkeen juuri siitä syystä, että kolmas lapsi saa tulla, jos on tullakseen. Ei ole mitenkään varmaa se raskautuminen endon vuoksi.



Aatun äipälle piti sanoa, että olet oikeassa palautumisen hidastumisesta. Hilluttu yö tuntuu helposti pari päivää. Me oltiin miehen ja kavereiden kanssa maanantaina leffassa, syömässä ja juhlimassa. Oli tosi kivaa! En muista koska olisin ollut tappiin saakka viimeksi baarissa :) Siellä sitten papatettiin lapsellisten kanssa suu vaahdossa kukin omista lapsistaan.



Auringonkukka, meillä on kanssa tuo " autolla ajetaan varo-varo-vasti" ihan pop! Parantumisia teille sinne! Ikävä tauti. Sitä on ihan tajuttomasti liikkeellä!



Gerdalle jaksamista mahan kanssa eloon. Ja pitkää pinnaa. Nimimerkillä " herkästi napsahtava" . Jos jokin luonteenpiirre on jalostunut äitiyden myötä, niin lyhytpinnaisuus. Nyt olen varmaan jossain normaalihermoisten kastissa tosin vasta ;)



Jätin silloin pari viikkoa sitten herkut pois. Nyt on tippunut jo 4kg! Wuhuu :) Kertoo ehkä jotain imetysruokavaliostani ;) Kun en kuitenkaan mikään ihan mahdoton vuori ole koskaan ollut.





Noema



Noema

Tännekään ei mitään ihmeitä kuulu. Kovasti Venla puhelee ja touhuaa, ihan niin kuin pitääkin. Ainut mikä meillä ei meinaa onnistua on tuo pottaharjoittelu kun tytöllä on ollut maha aina niin kovalla, niin menee aina piiloon tekemään kakkaa eikä suostu potalle ei sitten millään :( ja ei kai sitä voi pakottaakkaan.



Oon nyt toista viikkoa kesälomalla ja kuukauden päästä jään jo loppukesäloma/äitiyslomalle. Vähän on aika mennyt nopeasti! Venla on saanut olla hoidossa joka päivä kun niin tykkää siellä olla. En ota sitä edes sitten kokonaan pois hoidosta kun jään kotiin. Täällä maalla kun on noita leikkikavereita niin harvassa.



Mutta loppuviikon jatkoa kaikille!



CalZal rv27+2 ja Venla 2v2kk

Ja lämpimät kiitokset kaikille kannustavista sanoista vauvapuuhien suhteen.



Huomenna lähdenkin sitten pojan kanssa evakkoon, että isi saa täällä rauhassa pakertaa näitä kaikkia keskeneräisiä juttuja. Lähdetään bussilla mummulaan. Kerran on tuo matka (2h) pojan kans linjurilla menty ja pojan hermot juuri ja juuri kestivät perille saakka. Saas nähä kuinka nyt käy. Hyviä ilmoja toivotaan, että voidaan ulkoilla oikein urakalla ja isiä toivotaan hakemaan meidät kotiin viimeistään sunnuntaiaamuna=)



Täällä on kans jätetty herkut tämän viikon alusta saakka pois. En ole koskaan elämässäni omistanut edes vaakaa, mutta nyt se on hankittu ja joka ilta olen käynyt masentavat lukemat toteamassa=( Painoa on kyllä liikaa ja nyt yritän elämäni ekaa kertaa laihduttaa. Tosi hienosti Noemalle on paino tippunut!



Millä te muut laihduttajat oikein herkuttelette? Aina kun ei jaksa kasviksia dippailla=) Tekis mieli jotain suolaista hyvää... varmaan aika mahdoton yhtälö=)



Nyt mentävä nukkumaan, että taas aamulla jaksa töihin ja sieltä suoraan kohti mummulaa...



Manna

Heips,



Taidan aloittaa uuden pinon helmikuulle.

Nyt ollaan sitten onnellisia kiinteistön omistajia, jee :))) Perjantaina tehtiin kaupat unelmatalostamme! Siihen liittyen kysyisinkin Mannalta (toki muutkin saa vastata!),että miten teidän poika on tottunut uuteen kotiin? Miten 2-vuotias yleensäkin ottaa sen että yhtäkkiä koti onkin ihan vieras paikka vaikka kaikki omat tavarat onkin siellä? Tuo vähän mietityttää..



Repeilin muuten täällä itsekseni kun luin että Onni oli itsestään kuvia lähetellyt! On kyllä veikeä veikko :)



Vastailenpa kanssa tuohon viime vkon galluppiin:



1) herkkuruoka

aatu oli 2-vuotiaaksi asti hyvä syömään ihan kaikkea! Nykyisin herkkua taitaa olla nakit/lihapullat ja tietysti satunnaiset herkut kuten pizzat ja hampurilaiset



2) nukahtamisrituaalit

Iltaisin iltapala,iltapesu ja sitten sänkyyn (äiti tai isi vieressä)iltaruokoukset ja zzz...



3) päiväunet

päiväunet aatu nukkuu edelleen ulkona vaunuissa.



4) hassut sanat

hassuja tulee päivittäin,vielä kun saisin aikaiseksi kirjoittaa niitä ylös!! Tällä hetkellä hassuin taitaa olla " apina pylpys" (=apina xylitol-tabletti)



5) taitavin tapa kiristää hermoja

Ei tottele yhtään,tekee järjestäin kaiken mitä ei saisi, saattaa vielä katsoa suoraan silmiin samalla kun tekee pahuuksia.aaargh..



Oli muuten aika hauska sattuma vkonloppuna. Aatun yksi lemppariohjelma on ehdottomasti Tartu Mikkiin! Siellä oli viime perjantaina niitä hevi/rokkimiehiä ja lauloivat se Breaking the Law-biisin. Lauantaina tuo sama kappale tuli Radio Rockilta, ja aatu huusi heti että " Tartu Mikkiin!!!" . Voiko oikeasti muistaa ja yhdistää sen tuohon ohjelmaan? Ei ainakaan äidiltään ole muistiaan perinyt..



Kivaa vkoa kaikille :)

Meillä varsinainen muuttopäivä sujui hyvin, poika ei ollut moksiskaan vaikka tavarat yksitellen katosivat kaikki, päiväunet jäi nukkumatta ja väkeä ramppas ees taas. Edellisessä muutossamme huhtikuussa tämä muuttopäivä oli nimenomaan todella hankala.



Päivisin poika on viihtynyt uudessa kodissa hyvin, leikkii ja touhuaa mielellään. Nukkumaan meneminen muuttui muuton myötä tosi hankalaksi. Ennen poika oli aina nukahtanut itsekseen parissa minuutissa. Nyt huoneesta pois ravaamista saattoi olla lähes kaksikin tuntia, päiväunet jäivät joululomalla pois monena päivänä.



Meillä muutto oli pojalle iso muutos siksikin, että muutimme joululoman alkaessa. Yhtäkkiä oli siis uusi koti, koko perhe koolla aamusta iltaan (syksyn iskä oli aina raksalla), ei ollutkaan päivähoitoa ja vieraita ravasi harva se päivä.



Kaikki on hieman helpottanut töiden ja päiväkodin taas alettua. Nukkumaan meneminen käy illalla jo aika kivuttomasti, joinakin iltoina jopa entiseen malliin, mutta päiväunille meno on edelleen viikonloppuisin hieman hankalaa. Hoidossa kyllä käy itsekseen nukkumaan ja nukkuu pitkään, joten selvästi tarvetta päiväunille vielä on.



Muutenkin meillä jyrää päälle aivan järkyttävä uhma. Olin viikonloppuna jo ihan todella huolissani kun poika sai niin silmittömiä raivareita. Mutta kirjoittelen tästä aiheesta lisää, kun taas ehdin. Nyt mentävä pelastamaan poika pinteestä. On yrittänyt laittaa repun selkään ja on ihan solmussa sen kanssa=)



Manna

Aatun äipälle onnittelut uuden kodin johdosta! Ihana tunne päästä omaan kotiin. Siihe taloon/asuntoon, jossa tietää viihtyvänsä pitempäänkin.



Viikonloppu meni vinhaan. Käytiin uimassa koko perheen voimin ja sunnuntaina Hop Lopissa riehumassa. Sisu on jo kova uimari, sukeltaakin jo hienosti :) Onni ui myös tarmokkaasti. Ihan jo itse osaa koiraa uida kellukkeilla.



Gallupin kymppi kysymykseen vastailen vielä:



Onni on nyt vasta alkanut kiinnostumaan pukemisesta. Ennen siis vain riisui paitaa, sukkia, vaippaa jne. Nykyään haluaisi pukea minulle koko ajan villasukkia ja itse laittaa omia kuteitaan päälle jne.



Nyt on meillä viikon verran kuulunut " minä itse" . Ihana :) Kova on kuitenkin myös passuuttamaan. Taidan olla vähän lellimamma. Pitää ryhdistäytyä :)



Hoitopoika oli tänään viimeistä päivää meillä hoidossa. Toisaalta olen helpottunut, mutta olo oli myös vähän haikea. Itku pääsi kun halasin poikaa vielä hänen lähtiessä. Olen kyllä aika mamo, sillä hoitopoika on siskoni lapsi, Onnin serkku siis ja nähdään kyllä usein.



Loppuviikoksi meille tulee kaverini lapsi hoitoon, kun kummatkin vanhemmat viimeistelevät gradujaan ensi viikon jättöön. Ihanaa saada pikkuinen tyttö taloon :) Onnia puoli vuotta vanhempi.



Huomenna alkaa tässä huushollissa terveellinen elämä. Nyt loppui suklaa ja mömmö. Katsotaan miten lähtee löllöt liikkeelle. Ällöttää oma kroppa. Mitkään arvet, tai riipputissit mua ei enää ahdista, mutta tämä ei-urheilullinen olomuoto ei tunnu omalta.



Nyt hipsin yläkertaan hyvän kirjan pariin. Ihanaa lueskella kynttilänvalossa peiton alla.





Noema