****SUURPERHEKUUMEILIJAT TAMMIKUUN LOPPU****

Hurjalle kuulostaa,mutta viidettä vauvelia kuumeillaan meilläkin,miehen kanssa molemmat.

Suvulle asiasta ei paljon viitsi mainostella,jos tärppi käy,niin saavat huomata sitten kun huomaavat.

Mutta huoh,kuume alkaa olla aika kova.

Ihanaa että teitä on muitakin=)

Täällä kuumeillaan kuudetta. Oletteko samaa mieltä, että näistä pienimmistä on vasta osannut nauttia täysillä? Siis, ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan? Nauttinuthan niistä ekoistakin on tietysti, mutta nyt tajuaa kunnolla miten aika menee nopeasti ja ottaa aika rennosti vauva-ajan hetki kerrallaan. Ensimmäisten kohdalla odotti aina kaikkia kehitysaskeleita hurjalla innolla. Neljännen ja viidennen kanssa(jo kolmannenkin jonkin verran) halusi vain saada ajan kulumaan vähän hitaammin, jotta se ihana vauva ei ihan vielä olisi jo iso ja osaavainen. Vaikka tietty sitä aina innoissaan seurasi kehitystäkin, mutta ei nyt ihan niin kuin isompien kohdalla.



kp 25/28???(jännät paikat)

Kuudetta täälläkin.l

...mutta kun minä olen niin erikoisen taitava painamaan jotakin nappia

ihan liian aikaisin.

Minä olen mukana jos jossakin listoilla...haahuissa sun muissa, kommentoimassa ja toivomassa sekä valittamassa että ihan muuten vaan roikkumassa listan lopussa.

Täällä kuudetta toivotaan ja odotellaan kuin orpopoika joulupakettia. En tiedä tuleeko, mutta tällä viikolla sen kai näkee...eteenpäin sanoi mummo lumessa, meni sitten kiville tai ei.



Kaikille parasta toivoen!

Niinpä tässä näyttää käyneen, että minä (myöskin) löydän itseni taasen täältä kuumeilemasta. Ajattelin, etten vielä kirjoittele tänne, ettei hulluna pidetä,mutta onhan täällä näemmä muitakin tuttuja...



Elikkäs neljä lasta ennestään, nuorin syntynyt vasta lokakuussa -07 ja nyt jo haaveilen vielä viidennestä. Taidetaan Risella olla vähän niinkuin samassa veneessä, enpä ole uskaltanut miehelle vielä inahtaakaan haaveesta....Taidettiin vähän niinkuin sopia, että neljä saisi riittää...On tämä vaan kamala tauti, kun ei eroon pääse! Pahaa tekee pistää vauvan pieneksi jääneitä vaatteita pois ja ajatella, että niitä ei kukaan enää käyttäisi! Lisäksi kun vauva on helppo ja kiltti kun mikä, niin miksi ei voisi vielä yhtä...?



Auts, esikoinen pitää vieressä korviahuumaavaa mekkalaa. Tällä kertaa sentään leikkiä; aiemmin päivällä oli puhdasta kiukkua ja huutoa. Mikä lie uhma 7-vuotiaalla?! Muilla samanikäisiä kiukkupusseja?



No juu, kunhan ilmoittauduin. Täytyy lähteä valuttamaan spagetit, että päästään syömään. Palailemisiin,



Suviruusu

Juu...tunnen itseni kieltämättä vähän pöhköksi minäkin. Meillä piti myös jäädä neljäs ehdottomasti viimeseksi, mutta nyt se piinaava vauvakuume alkaa taas vaivata. Meidän nuorin siis syntyi 23.9-07...ja muut muksut on 5v., 7v. ja 9v. Heillä on ollut aina seuraa toisistaan ja yritän itselleni perustella vauvakuumetta sillä, että kuopuksen on myös saatava " ikäisensä" kaveri kotiin. Heh...



Mulla vaan syyskuinen synnytys flunssan kourissa jäi vähän kaivertaan. Parakervikaali-puudutus ei vaikuttanut ja ponnistuksessa supparit loppu kesken...sain jotain nenäsuihketta jonka voimin juuri ja juuri jaksoin homman loppuun. Vähän jäi jänskättään, että uskallanko oikeesti enää viidettä synnytystä.

On tää jännä tunne tää vauvakuume... Vaikka meilläkin tuo edellinen on vasta 3,5kk niin taidamme molemmat miehen kanssa pyöritellä ajatusta uudesta pienokaisesta. Järki se vaan tahtoo sanoa, että pitäis lopettaa kun tahti on ollut tiivis, mutta sydän on taas sitä mieltä, että vielä mahtuu. Sen verran mä oon itseäni ajatellut, että täytyy tässä odotella ainakin pitkälti kevääseen ja jos sitten vaikka.



Tutulta kuullosti Risellan " perustelu" vauvalle eli ikäistänsä seuraa pitäis olla. Kun me saatiin eka yhteinen niin mulla oli sama perustelu ja sitten sen kaveruksen piti jäädä viimeiseksi. Nyt kun neiti syntyi niin on taas mielessä, että neidin pitäis myös saada seuraa lyhyellä ikäerolla. Jos meille nyt se yksi vielä suodaan niin sittenhän olis mahdollisesti neljä lasta alle viidessä vuodessa joten sitten mä lupaan lopettaa.



Nää oli taas pikaisia ajatuksia sillä nyt on mentävä syöttöpuuhiin. Sen verran reippaasti neiti lussuttelee käsiään, että taitaa olla maidon paikka. Kirjoittelelmisiin...



-Vaahtis

Ja piti ihan kaksi kertaa lukaista, kuka se olikaan pinon pystyyn pistänyt ;) Mutta olipahan muitakin tuttuja nikkejä; suviruusu ja vaahtis, teidät ainakin muista edelliseltä kierrokselta.



Meillä nyt siis kuopus on 6kk ja, yllätys, yllätys, MIES on se joka uudesta vauvasta usein juttelee ;o) Minä en oikein tiedä, miten asiaan suhtautua, kun olin aivan varma, että minä se joutuisin taas miestä pehmittelemään, jos ja kun vielä hurahataisin kuumeilemaan. Tai enemmänkin kun, olenhan aina sanonut kuusi lasta haluavani. Joten tässä nyt sitten pohdin, mitä tässä tekisi :)



Meilläkin tämä viitonen on ollut helppo ja rauhallinen neiti ja siksi ajatus on kuin suviruusulla, että miksipä ei vielä kerran. Meillä on lapsilla ollut ikäerot 3-4 vuotta, mutta jotenkin ajattelen, että jos se yksi vielä tulisi, niin ikäeron ei ehkä enää tarvitsisi olla aivan niin suuri. Enkäpähän minäkään tässä enää nuorene, 33v on mittarissa nyt. Minkäs ikäisiä te muut olittekaan?



Mua on mahdollisessa seuraavassa kierroksessa mietityttänyt myös synnytys. Siis lähinnä sen takia, että nytkin oli jo sen verran nopaa toimintaa, että ponnistusvaihekin alkoi oikeastaan jo kohdunsuun ollessa 3cm auki ja vauva avasi päällään tullessaan loput. Tästä syystä (nopeudesta siis) kohdun supistuminen oli vähän hitaampaa kuin aiemmin ja sainkin pari piikkiä reiteen sitä supistamaan. Kanyylikin jätettiin varmuudeksi vuorokaudeksi käteen, jos olisin vielä uudelleen alkanut vuodella enemmin. Eli siis mahdolliset vuodot mietityttävät :/ Etten sentään kuuden lapsen yh:ksi tuota mies rukkaa jättäisi... Onko muilla mitään kokemuksia aiheeseen liittyen?



No nyt lähden tarinoimasta täältä. Meillä ei siis mitään vielä yritetä oikeastaan, mutta te olette ihmisiä, jotka varmasti näitä pohdintoja ymmärrätte :)



M ja viisikko

Viidettä minäkin haaveilen, kesällä sitten " ehkä" vasta tositoimiin. Ajatukset ovat kulkeneet vuoristorataa! Tulee pohdiskeltua omia motiiveitani, eikö minulle mikään riitä?

Ympäristön paineet: ehkäpä tässä asiassa olen päässyt jo sopimukseen itseni kanssa " mitäpä se lapsilukuni muille kuuluu" .

Synnytys pelko: kivunlievitykseni kolmessa ensinmäisessä synnytyksissä ei ole ehtinyt tai toiminut ja neljännessä epiduraali auttoi supistuksiin, mutta ponnistamisen tarve oli hukassa, eikä istukka meinannut irrota.

Keskenmenon pelko ja se kaikki huoli mikä raskauteen liittyy, jaksanko.

Vauvakuume on kuitenkin hurja! Puolisoni mielestä viides saa tulla. Oikeasti alkaa olla jo aika vaikea tehdä päätöstä vieläkö yksi. Mutta kyllähän minä vielä! -en kestäisi ajatusta että tämä vauva vaihe olisi elämässäni jo ohi (ikuista nuoruuttako etsimässä?).

Vauva vaihe ja lasten kanssa elämä on ollut mielestäni ihanaa, väsymyksestä huolimatta.

Jep, juu että tällaista vuoristorataa, eihän se ole edes itsestäänselvyys että vielä edes tulisin raskaaksi.

Onko teillä muilla vastaavia ajatuksia? Kuinka olette saaneet tehtyä päätöksen?

Suurperhekuumeilijat! Oletteko kotiäitejä vai oletteko ehtineet luoda uraa katraanne kanssa? Itse olen ollut kotiäiti vuosia.

Minulla kyllä lähti kohtu supistuun hyvin heti synnytyksen jälkeen mutta vuoto kesti melkein 5 viikkoa. Menkat on tosi vuotoisat kans nykyään. Kyllä sitä pistää miettimään, että meneekö kaikki hyvin kun synnytyksiä takana jo monta. Miettii, että voiko olla niin hyvä tuuri ettei tapahdu ikäviä yllätyksiä.



Mulla on ikää 29 vuotta ja 30 tulee loppuvuodesta täyteen. Meilläkään ei ole mitään vielä alotettu yrittään. Ihan haaveilu asteella vielä ollan, mutta jos se vitonen vielä tulisi niin yritys alkais mahdollisesti syksy/talvi-08...



Risella ja muksutx4

Aina vaan eksyn tänne kuumeilupuolelle. Meillä kun taitaa olla ikuisen vauvakuumeen lisäksi myös autokuume molemmilla taas päällä. Just reilu vuos sitten vaihdettiin meille 7 hengen Opel zafira ja nyt se jo tuntuu auttamatta liian pieneltä. Penkkejä toki olis riittävästi, mutta muuten kaipaamme lisätilaa autoon. Eiköhän meillä vaihdu ensin taas auto ja sitten alkaa vauvelin yritys samoin kuin viimeksikin.



Voi kun te muut tunnutte olevan nuoria. Mulla tulee tänä vuonna mittariin jo 41v eli sen puoleen mä en tosiaan enää voi ootella. Pikkuhiljaa tulee toi ikä vastaan. Toisaalta olen raskautunut tosi helposti ja viimeksikin heti kun alettiin yrittämään niin tulin raskaaksi samantein. Odotukset on menneet hyvin paitsi toi raskausdiabetes on vaivannut kahdessa edellsiessä odotuksessa. Itsellä on myös mielessä käynyt usein se, että vieläkö vois kaikki mennä hyvin. Kun kuitenkin noita kaikenmoisia riskitekijöitä taitaa jo meikäläisellä olla.



Synnytykset ovat kyllä olleet näissä kahdessa kolmen vauvan ryppäässä ihan erilaisia. Kolme ekaa käynnistyi ihan itsestään suppareilla ja vauvat syntyivät rv 41+2, 41+0 ja 40+1. Nää kolem viimeisintä on puolestaan käynnistetty joista eka rv 42 ja seuraavat pari viikkoa ennen laskettua aikaa diabeteksen vuoksi.



Se on totta, että nyt näistä pikkuisista nauttii ihan eri tavalla kuin ennen. Taisin olla niin nuori silloin kun ekat syntyi, mutta nyt on sitä elämänkokemusta takana jo sen verran, että ihan eri tavalla suhtautuu kaikkeen. Se mikä on muuttunut näissä on se, että ekan kolmen aikana olin kotiäitinä, mutta nyt olen ollut myös työelämässä. Olen mennyt jokaisen mammaloman jälkeen töihin ja ollut siellä seuraavaan lomaan saakka. Olen kyllä tehnyt vaan osa-aikasta työaikaa joten emme ole tarvinneet lapsille varsinaista hoitopaikkaa. Nytkin palailen sitten töihin varmaankin elokuun alussa, toivottavasti olisin silloin jo uudestaan raskaana.



Mulla on ollut vaan yhdet menkat muutama viikko jälkivuodon jälkeen, mutta nyt ei ole sitten mitään tullut. En kuitenkaan ole uuden raskauden takia vielä vähään aikaan valmis vähentämään tai lopettamaan imetystä joten taitaa käydä niin, että te muut pääsette mun edelle vaikka vasta haaveilisittekin. Mä kun olen vielä miehelle luvannut, että teen sen elämäntaparemontin ensin ennenkuin yritys aloitetaan.



Nyt se on taas mentävä kakkapyykille. Taitaa tuo toisiks nuorin joka kerta tehdä vaippaan kun äiskä yrittä istua hetken koneella. Saahan sillä ainakin täyden huomion itselleen...



-Vaahtis

Itse olen aikalailla ollut kotiäitinä, ei paljon uraa ole tullut luotua. Senkin vuoksi tuntuu välillä niin erilaiselta kuin muut ja " hävettääkin" . Työkokemusta ei ole kuin minimaalinen määrä. Onneksi sentään sain lähihoitaja-koulun käytyä parilla äitiyslomalla höystettynä. Ikää tulee keväällä 31. Vanhin on 13 ja nuorin 3 kohta. Tänään on muuten neljännen 6-vuotispäivät:). Äskenhän se vielä oli tissillä...Nyyh...



Ei ole menkkoja kuulunut, ei. Olen 95% varma, että olen raskaana, mutta en uskalla sitä kuitenkaan ajatella. Tuntemukset on sellaiset tutunoloiset. Pari päivää sitten alkoi liitoskipuja! Onkohan se ihan normaalia ilman raskauttakin? Ei pidä olla liian positiivinen, NE tulee sitten kuitenkin ja putoan korkealta ja kovaa:(.



kp 28/28? (kuudennen yritys)

Kuudetta kuumeillaan meilläkin. Meillä on uusperhe johon kuuluu 5 lasta: p-96, p-99, t-99(miehen tyttö), p-04 ja t 5.10.07. Kaksi nuorimmaista on meidän yhteisiä lapsia ja vanhimmat siis edellisistä liitoista. Kaikki lapset asuvat meidän kanssa. Meillä tuon nuorimman yritys kesti kokonaisuudessaan 1,5 vuotta ja väliin mahtui keskenmeno sekä kohdunulkoinen raskaus. Miehen kanssa sovittiin jo edellisen raskauden aikana että ei käytetä nyt raskauden jälkeen ehkäisyä ollenkaan ja näin on tehty. Mulla ollu nyt yhdet menkat synnytyksen jälkeen kun imetys ei onnistunut ja tyttö on pelkästään korvikkeella niin alkoi menkatkin nopeammin. Mitenkään aktiivisesti ei yritetä mutta tjot-meiningillä mennään.



Mä oon kanssa ollut aika paljon kotiäitinä. Sairaanhoitajaksi kerkesin opiskella. Siinä välillä olin äitiyslomalla. Kolmosen kanssa olin tuon 3 vuotta kotona. Sit olin puoli vuotta töissä ennen tämän nuorimmaisen syntymää. Olen kotiäitinä viihtyvää tyyppiä. Mä oon kanssa miettinyt tuota vauvakuumetta että loppuukohan se koskaan. Miten sitä voi joskus luopua ajatuksesta että ei vauvaa koskaan enää. Joillekin se tuntuu olevan niin helppoa tehdä tuo päätös jo muutaman lapsen jälkeen. Mä tykkään et on paljon lapsia ympärillä ja lapsista seuraa myös toisilleen.



Shannon ja viisikko

Joo, kyllä mulla ihan selvä vauvakuume on, kun taas täällä " suurperhe kuumeilijoissa" seikkailen.

Te joilla on neljä lasta, koetteko olevanne suurperheellisiä? itse olen aina ajatellut, että monella on kolme lasta ja miulla on vain yksi enemmän -eli en ole tuntenut oloani kovin suurperheelliseksi. Nyt kun kuumeilen jo viidettä alkaa suurperheellisyys kyllä tuntua väistämättömältä. Viides ei kuitenkaan toisi perheeseemme käytännössä niin paljon pulmia, kuin tuo neljännen hankkiminen aikoinaan.

Silloin tuli vastaan auto ongelma (kun ei ihan enää perus henkilöautoon mahduttu), nyt viides mahtuisi ihan tuohon samaan autoon. Myös lomailun kannalta... kolmen lapsen kanssa sai vielä hotellihuoneen, ei neljän mutta eipä se viideskään tätä ongelmaa enää lisäisi.

Taas pohdiskelua ....yritän kai kamppailla vauvakuumetta vastaan, mutta kun en vaan löydä kuin hyviä puolia viidennestä.



Kotiäitiydestä ja lapsista vielä: Mikä voisikaan olla tärkeämpää, kuin omat lapset... ...joten " kotiäidin ura" on ok!

aino-liina

Jotenkin tuntuu siltä, että en saisi enää roikkua täällä kuumeilijoissa. " ympäristön paineet" tuli koettua taas tänään kun eräs vanha tuttavani sanoi, että -koskas sä lähdet töihin? Eikös noissa neljässä jo ole riittävästi kansoittamaan suomen maata. -Meinasin vastata, että kuule...olen luvannut kansoittaa myös Ruotsin. Vitsi kun ärsytti ja masensi. Miksi tosiaan ihmiset pitää kotiäitiyttä niin pahana ja sitä kun on paljon lapsia?



Ja olen minäkin opiskellut lähihoitajaksi. Vakitöitä ei ole, mutta sijaisuuksia olen aina saanut jos olen halunnut.





Meillä on kuopus pahassa flunssassa. Toivottavasti kuume ei nouse.

Mutta kyllä oli hyvä tuo lupasin kansoittaa Ruotsinkin=D! Noin taidankin seuraavaksi sanoa;). Se niin ärsyttää ja masentaa tosiaan, kun joku heittää muka jotain vitsiä suuresta perheestämme. Ja kun ovat niin varmoja, ettei meidän enää pitäisi lapsia tehdä. Ja hitot, nyt kävi suututtamaan!



Joku tuosta matkailusta mainitsi. Neljäs tosiaan vaati sen auton vaihdon, ja kuudennen kanssa ei sitten taas mahduttaisi. Autoa ei kuitenkaan vaihdeta. Harvoin koko porukka liikenteessä ollaankaan. Tykkäämme kituuttaa(?) ja säästää ja käydä välillä ulkomailla. Esim. Kreetalle olemme menossa ensi kesänä. Likipitäen kaikki hotellihuoneistot ovat enintään kuudelle. Ja suuremman lapsialennuksen saa vain 2 aikuisen kanssa majoittuessa. Alle 2-vuotiaan sai vielä majoittaa " ylimääräisenä" . Ensi kesänä taas joudumme ottamaan toisenkin huoneiston, vaikka mahtuisimme ihan hyvin yhteenkin. Typerältä tuntuu, mutta ei auta.



Viidenmutsi kp28/28(ei vielä menkkoja, jes!) Vähänkö jänskättää...

Älä sinä Risella välitä muiden sanoista. Muista, että jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen, vaikka joskus voisivat jättää myös laukomatta niitä, jos haluavat vain pahoittaa mielen...Sellaisia nimittäin on, ja silloin on vain nostettava nenä pystyyn ja tuntea oma arvonsa päästä varpaisiin. MUISTA SE! Kukaan muu ei sinulle elämää suunnittele, kuin sinä itse! Etkä sinä voi elää kenenkään muun halujen mukaan kuin vain itsesi. Mitä ikinä tapahtuu, sinä varmaan seisot jaloillasi. Niin se on.



Viidenmutsi!!!

Sinä se sitten jaksat olla 95% varma asiasta!!! AAARRGGG! Itse on 95% varma että kohta se punainen paroni kurvaa tänne...helvetti että olenkin ollut pahalla päällä ihan jo valmiiksi koko jutusta!!

Nyt kysyn sulta, että mitä oireita sulla on? Onko yleensä " menkka tuntoja" siis että olis menkat tulossa...?

Itse kyllä voin myös sanoa, että viime kerralla, kun raskaaksi tulin, niin " tunsin" sen kyllä jollakin tavalla. Oli vain sellainen tunne. Tosin pieleenhän se meni, kesken siis...

Mutta nyt kun haluaisi tuntea ja odottaa vain sitä isoa plussaa niin hommat senkun kusee kintuille hitto!!!! Minä olen ihan pimeä päästä.

Mä olen niin ärtyisä ja kun noista lämmöistäkään ei enää tiedä. Ja remontti on ja muutto ja hitto pakata pitää ja tämän kenkätalon eukon vielä lapsetkin huoltaa. Niin Hitto sanon minä!!!

Mulla vain jomottaa tonne alavatsaan, tyyliin, että TÄÄLTÄ-TULLAAN-ODOTAHAN-VAIN-HITTO-ET-SINÄ-MITÄÄN-TESTIÄ-TARVITSE!!!

Hammasta puren ja vastaan panen!!!

Elämä ei ole just nyt yhtä pusi-pusia, vaan täynnä kiukkua!

Ai että Viidenmutsi oon sun puolesta onnellinen. Ja kaikkien muiden joilla tärppää.



Minä kuumeilen täällä sitä minun kuudetta!!! Kp 25/29?

BLÄÄH!

Risella!

Unohdin sanoa sinulle, että anna hyvä ihminen minun kansoittaa Ruotsi.

:-)))



Viidenmutsi myös!

Näin vasta nyt että olit vastannut minulle tuonne toiseen pinoon. Kiitos siitä!



Ei-enää-niin-kireä-ja-anti-Riesa

Jos siis mahtuu joukkoon kirjavaan vielä yksi äiti joka elättelee toivetta pikkuisesta seiskasta?

Ikää on kertynyt sen 30v,keskisestä suomesta ja tyttöjä että poikia ikähaarukalla 1v-12v.

Nuorena olen siis aloittanut ja tunne on ettei vielä lopetella.

Muutama kk pitää odotella odotuksen odotusta, sillä jos näissä asioissa voi tippaakaan vaikuttaa,toivoisin ennemmin alkuvuoden kuin loppuvuoden lasta...

Riesa...minä pöhkö...tietysti sinä saat hoitaa Ruotsin maan ;) hehe!

Kiitoksia muillekin tsemppauksesta.



On tämä vaan niin mukava porukka kun voi tänne tulla murheitaan märehtimään.



Meidän vauva sitten tuli kipeäksi. Korvatulehdus ja kuume on pikkusella. Toivottavasti ei ala sama korvakierre kun kolmosella.