Muita, jonka mies alkoholisti?

Auttaa omassa tilanteessa!On hyvä huomata, että muutkin samaa mieltä asiasta ja kokeneet ne samoin,niin ei vaan musta tunnu siltä ja ehken se sit ole minä joka on väärässä. Itsekin olen huomannut tuon, että alkoholisti, joka pitkään juomatta, on aika sietämätön kumppani. Tuntuu et sellaisen kans mahdoton elää. Ei siis ole hyvä kun juo, mut ei sillonkaan kun on juomatta... voikohan tuosta alkoholismista parantua koskaan, vai onkohan se vaan seurausta jostakin luonne- ja persoonallisuushäiriöstä, mikä ei muutu koskaan? Tai ainakin aiheuttanut sellasen? En vielä kuullut ketään, jonka tarina päättynyt onnellisesti alkoholisti kumppanin kanssa...

Auttaa omassa tilanteessa!On hyvä huomata, että muutkin samaa mieltä asiasta ja kokeneet ne samoin,niin ei vaan musta tunnu siltä ja ehken se sit ole minä joka on väärässä. Itsekin olen huomannut tuon, että alkoholisti, joka pitkään juomatta, on aika sietämätön kumppani. Tuntuu et sellaisen kans mahdoton elää. Ei siis ole hyvä kun juo, mut ei sillonkaan kun on juomatta... voikohan tuosta alkoholismista parantua koskaan, vai onkohan se vaan seurausta jostakin luonne- ja persoonallisuushäiriöstä, mikä ei muutu koskaan? Tai ainakin aiheuttanut sellasen? En vielä kuullut ketään, jonka tarina päättynyt onnellisesti alkoholisti kumppanin kanssa...

Auttaa omassa tilanteessa!On hyvä huomata, että muutkin samaa mieltä asiasta ja kokeneet ne samoin,niin ei vaan musta tunnu siltä ja ehken se sit ole minä joka on väärässä. Itsekin olen huomannut tuon, että alkoholisti, joka pitkään juomatta, on aika sietämätön kumppani. Tuntuu et sellaisen kans mahdoton elää. Ei siis ole hyvä kun juo, mut ei sillonkaan kun on juomatta... voikohan tuosta alkoholismista parantua koskaan, vai onkohan se vaan seurausta jostakin luonne- ja persoonallisuushäiriöstä, mikä ei muutu koskaan? Tai ainakin aiheuttanut sellasen? En vielä kuullut ketään, jonka tarina päättynyt onnellisesti alkoholisti kumppanin kanssa...

sieltä kotikanavalta löytyy vertaistukea.

Voimia kaikille tässä tilanteessa eläville =)

" ex - mies oli

ja ero oli elämäni paras päätös niin itseni kuin lastenkin kannalta. Päätöksen merkityksen tajusi vasta erilleen muuton jälkeen ja iso muutos tapahtui itsessäni ja lapsissani (tämän muutoksen huomasi myös lähipiiri)



Päivääkään en ole eropäätöstä katunut, ainoastaan kaduttaa se etten tajunnut erota aiemmin. Olisinkin eronnut jos olisin tiennyt, miten ero vaikuttaa minuun lapsiin (lapset olivat reilusti alle kouluikäisiä erotessa) "



Tuo oli aivan kuin omaa tekstiäni. Ja todellakin, ainoa, mitä olen katunut on se, että roikuin suhteessa niinkin pitkään.

että anoppi ja appi ovat erittäin onnellisia, ovat löytäneet kaiken uudelleen ja ainakin meille appi on aivan ihana.



Mutta - edellytys tietenkin on että alkoholisti ei ensinnäkään juo yhtään enää koskaan ja toisekseen että puoliso jaksaa sen alun karsean toipumisajan. Se on paljon vaadittu.