Onko 1v8kk pieni ikäero lapsilla?

Lapset nyt 7v ja 5v.



Raskainta oli silloin kun oli 1v pikakiitäjä ja 3v känkkäränkkä. Huh...

Ei 1,8kk ikäinen vielä ymmärrä vauvan tuloa ja mustasukkaisuus tulee sitten voimakkaampana myöhemmässä vaiheessa.

Vierailija:

Lapset nyt 7v ja 5v.

Raskainta oli silloin kun oli 1v pikakiitäjä ja 3v känkkäränkkä. Huh...

Ja onhan pienessä ikäerossa hyviäkin puolia.

Mielestäni 1v8kk on normaali ikäero.

Vierailija:

Mielestäni 1v8kk on normaali ikäero.

Äiti voi puuhastella ihan rauhassa, kun lapset leikkivät keskenään :-)

Meillä lapset ovat vielä samaa sukupuolta, joten leikit menee hyvin yhteen.



Alku oli kyllä rankkaa, se täytyy tunnustaa. Mutta ei meillä mustasukkasuutta ollut, kun kuopuskaan ei muista aikaa jolloin nuorenpaa veljeä ei olisi ollut.



Nyt ollaan taas uudessa tilanteessa, kun kuopus on aloittanut eskarin ja nuorempi on minun kanssa kotona vuoden vaihteesta asti.



Mutta minusta on ihan hyvä ikäero.

Esikoisemme oli siis 1v8kk kun keskimmäisemme syntyi. Mustasukkaisuutta ei ollut siinä muodossa, että olisi vauvaa käynyt lätkimässä tai yrittänyt loukata tms. Äkkiä esikoinen kuitenkin keksi, että imettäessäni vauvaa hänellä oli oiva tilaisuus tehdä sellaista mitä ei saanut tehdä. Ei sitä joka kerta tapahtunut enkä kokenut tilannetta raskaaksi, mutta muistan että se ihan huvittikin minua kuinka kekseliäs voi pikku-tirriäinen jo olla.



Väsynyt en ollut laisinkaan. Nukuin päiväunia kun lapsetkin nukkuivat. Onneksi molemmat nukkuivat yhdet unet samaan aikaan!



Esikoisen rytmi määräsi tahdin. Vauva sai tottua ulkoiluihin jne. esikoisen aikataulujen mukaan. Hyvin sekin meni.



Vauvasta tuli nopeasti liikkuvainen kaveri. Kävelemään lähti 10-kuisena ja sen jälkeen ei paljoa tarvinnut äidin istuksia... Kaksi pientä lasta ei kokemukseni mukaan kulje samaan suuntaan...



Esikoinen oli uhmassaan vahva, huusi ja kiljui paljon. Pienempi omaksui saman tavan ja jossain vaiheessa ajattelin, että meillä huutaa kaikki. Tajusin itse lopettaa huutamalla kommunikoinnin ja johan meilläkin hiljalleen rauhoittui.



Nykyään lapset ovat kuin paita ja peppu. Aamu alkaa leikillä ja esikoulupäivän jälkeen leikit jatkuvat.



Nyt tuntuu ihan hassulta kun itse voin istua vauvan kanssa sohvalla ja imettää vaikka tunnin jos tarve vaatii sillä isommat touhuavat niin hyvin yhteen, että riittää kun minä olen olemassa. Erotuomarina täytyy välillä toimia, mutta ihmeellisen vähän lapsilla tulee riitaa keskenään.



Toivottavasti tämä jatkuu yhtä auvoisena!



Tsemppiä teille jos teille on tulossa ikäeroa 1v8kk. Ei se yhtään mahdotonta ikäero ole.

Meille tosiaan tulossa ikäeroa lapsille 1v 8kk, jos luoja suo. Tiedän että alku tulee olemaan rankka, mutta juuri sitä lujaa sisarussuhdetta ja seuraa lapsille toisistaan lähdimme toivomaan kun aloimme tätä pikkukakkosta haaveilemaan. Kiitos vielä vastanneille ajatuksia herättäneistä kommenteista! -ap

syyt kuten lasten sairaudet ja niistä johtuneet valvomiset tms. kun varsinaisesti nuo ikäerot.

Tai no viittä päivää vaille 1v ja 9kk, jos tarkkoja ollaan. Nuorempi täyttää pian 10 kk eikä meillä ole mitään suurempia ongelmia iän takia vielä ollut. Tietysti lapset riitelee päivittäin ja vie leluja toisiltaan, muksiivat niillä toisiaan mutta se on aika yleistä missä ikäerossa tahansa (tai no ei ehkä 10 v. Asiaa auttaa jos on sopeutuvainen luonne.

Itsellä lapset 2v 2 kk ikäerolla ja ensimmäinen reilu vuosi oli todella rankka. Kuopus sairasti korvatulehduksia 5 kpl 2-5,5kk ja lopulta putkitettiin, onneksi. Sitten alkoi yöheräilyt 6 kk- 1 v 2kk, toki heräili pienempänäkin korvien ollessa kipeät, mutta se ei ollut mitään verrattuna siihen millainen karuselli öisin pyöri korvien tultua kuntoon. Johtuen varmaan juuri tuosta korvakierteestä kuopus oli täysin riippuvainen henkisesti minusta, jäi 10 kk ikäisenä ensimmäisen kerran isän ja siskon kanssa kotiin suosiolla. Tyyppinä muutenkin sellainen, että TODELLAKIN jaksaa huutaa tunti tolkulla, joten mies ei suostunut jäämään huutavan tenavan kanssa, ymmärrän kyllä hyvin.



Molemmat lapset kotihoidossa, enkä itse ymmärtänyt kuinka väsynyt oikeastaan olin tuona aikana ja vähän sen jälkeenkin. En ymmärtänyt pyytää apua mistään, isovanhemmat sairastelivat paljon samaan aikaan, joten heistä ei ollut apua. Jollei tukiverkkoa ole, niin apua toki saa pyytämällä, tosin todella väsynyt ihminen ei sitä ymmärrä pyytää.



Nyt lapset 3,5 v ja 1 v 4 kk, on alkanut helpottamaan. Saan nukkua öisin ja lapset leikkivätkin yhdessä. Kuopus vilkuttaa, kun äiti lähtee, tosin vieläkään ei suostu vieraiden hoidettavaksi.

Tämän tarinan tarkoitus ei ole olla valitusvirsi, vaan kerron vain omista kokemuksistani. Isompaa en vieraalle halunnut hoitoon, koskapa sitten joskus jos/ kun palaan takaisin työelämään, joudun olemaan paljon poissa kotoa. Toisaalta siis nautin tästä ajasta suunnattomasti.

Lapset ja vauvat samoin kuin äidit ovat niin erilaisia. Se mikä toiselle on raskasta, saattaa toiselle olla leikintekoa. Tunnen äitejä, jotka ovat saaneet kaiken mahdollisen avun ja tukiverkko on todellakin kunnossa, isompi päivät hoidossa ja siitä huolimatta jokainen päivä tuntuu olevan taistelua. Toisaalta taas tunnen samassa tilanteessa olevan yh-äidin, joka ei valita koskaan sanallakaan. Silloin tosiaankin muistuu mieleen, että aina joku on ahtaammalla. Kyllä siitä selviää, mutta kaikki ulkopuolinen apu kannattaa ottaa heti alusta vastaan hyvällä omallatunnolla.

1v4kk, enkä muista että olisi ollut mitään mustasukkaisuutta. Äitini on myös kertonut, etten ollut vauvasta mustasukkainen.

No ei mielestäni. Minulla keskimmäisen ja nuorimman välillä 1,3 vuotta. Ja vanhin ei tuolloin ollut vielä täyttänyt 4. Nyt ovat 11v ja 8v ja 7v.