Siis eikö ponnistusvaiheessa käytetä mitään puudutusta?

Vierailija:

Sanoitpa osuvasti - prinsessaperseitä

Ponnistakaa tarpeeksi lujaa niin tulee kahdella ponnistuksella - kokemusta on, ponnistuttaminen ei satu tuntuu oikeastaan mahtavalta paineentunteelta ts. paskahädältä

Toki se tuntuu kun lapsi tulee ulos mutta se on niin hetkellistä ettei haittaa mitään.

En nyt koe olevani mitenkään prinsessaperse, mutta minunkin mielestäni ponnistusvaihe oli kivuliain, ehdottomasti! Pystyn silti uskomaan, että jonkun mielestä ponnistusvaihe ei satu juurikaan, koska sen verran erilaisia me olemme.

Ja olen kyllä ponnistanut tarpeeksi lujaa, ponnistusvaiheiden kestot 30 min., 3 min., 2 min. ja 1 min. Ihan yhtä tuskaa joka kerta se ponnaaminen! Supistukset ovat olleet myös tuikeita, mutta kun siihen kipuun on itse voinut vaikuttaa hengittämällä ja ilokaasua vetämällä. :D

Itse toista kun synnytin sain todella roimat annokset epiduraalia, ja todellakin, olin hiukan ihmeissäni kun en tajunnut että todellakin VOI PONNISTAA vaikka on puudutettu täysin.

Ponnistus vaihe ei sattunut mulla yhtään.

Vaadin tosin kunnon annokset koska lapsi oli perätilassa, ja lääkäreitä oli monta siinä ja kaikki sanoi, että kyllä voi ponnistaa vaikka ei tunne mitään ja neuvoivat ihan hyvin senkin homman.

Mutta se ponnistamisen tunne... se oli jotain aivan järkyttävää! Ei tuntunut kipuna, ei sitä voi kuvailla. Kuin olisi maailman tuskallisimmassa paskataudissa * 1000000. Taju meinas lähteä. Sain spinaalin vielä sen jälkeen kun ponnistussupparit alkoivat, joten helpolla pääsin. Onneksi olikin puudute, sillä vauva jäi kiinni synnytyskanavaan ja sitä revittiin kauan ulos imukupilla. Sain kunnon repeämät.

Peesaan su ;) ! Mulla oli kyllä koko ajan ihan järkyttävä ponnistamisen tarve ja nimenomaan se sattui, kun sanottiin, ettei saa vielä ponnistaa.

Minä kyllä ponnistelin koko ajan, kun tuli supistus, koska se helpotti oloa. Mulla meni varsinainen synnytys ja ponnistuvaihe kyllä niin kivuttomasti ohi verrattuna avautumisvaiheeseen, jollain multa lähti kertaalleen tajukin :O ! Mutta nykypäivänä en kyllä muista ollenkaan niitä kipuja, en edes miltä se ponnistus tuntui :D , niin se vaan unohtuu ajan kanssa ;)

Se ei vienyt tuntoja missään vaiheessa, katkaisi vain kivulta pahimman terän.



Onpa muuten lapsellista kirjoittaa tuollaista " prinsessaperse" -juttua. Ihmiset ovat erilaisia kaikin puolin ja kivutkin erilaisia. Tuon kirjoittajalla taitaa olla tunnoton sekä ylä- että alapää :-DD

Vierailija:

mutta mun viimesin synnytys ois venyny yli 2 tunnilla jos oisin kerenny saamaan rukoilemani epiduraalin.

Onneks en kerenny saamaan mitään ja tyttö synty 10 min ponnistuksilla. Nukutuslääkäri oli piikkeineen jo valmiina pistämään kun hihkasin että nyt se tulee.... =)

2 aiemmassa synnytyksessä epiduraali on helpottanu ponnistustuskia. Ja niissä puudutus ei pitkittänyt turhaan synnytystä.

Asiaa! Ihan sama kuin ois tehty sektio!

Oikea Synnytys kestää kaikkineen vähintään vuorokauden, lyhemmät on syöksysynnytyksiä.

tokassa oli ponnistusvaihe 1h.

Olin silti puudutettu tokassa niin hyvin että ihan naurattaa, tuli mieleen kauniit ja rohkeat synnytys, mutta siis pointti on se, että ihmisiä on erilaisia niin muin myös kivun tuntemuksia.

Olis ihan mielenkiintoista tietää miltä se tuntuu. Itse olen nopea synnyttäjä, ja kuopus meinasi syntyä jo matkalla laitokselle. Synnytyssalissa kerkesin olla 5 min, ja oli lapsi ulkona. Voin ihan rehellisesti sanoa että se kipu on aivan kamala, ei ole mitään taukoja supistusten välissä. Ja se pelko että syntyykö vauva nyt vai kerkeenkö sairaalaan. Ei sitä voi käsittää, se on mieletön pelko.



Nyt odotan kolmatta ja sain käynnistysajan, toivottavasti vain vauva malttaa odottaa siihen päivään asti. Mieli on hyvä, odotan että saisin kivunlievitystä (kerrankin), ja ei haittaa vaikka kestää, kunhan en vaan joutuisi siihen helvettiin että supistelen koko ajan taukoamatta, alusta loppuun.