Siis eikö ponnistusvaiheessa käytetä mitään puudutusta?
Olen aina luullut, että ponnistusvaiheessa saisi vielä jotain puudutusta, mutta yllätys oli melkoinen kun kätilö sanoi ettei ponnistusvaiheessa voi puuduttaa.
Voiko siis edes ennen ponnistusvaihetta laittaa mitään puudutusta, joka siis vähentäisi ponnistusvaiheen kipua vai onko ne kaikki kivunlievitykset tarkoitettu nimenomaan supistusten kivuliaisuuteen?
Kommentit (29)
Epiduraalipuudutus ei tehoa ollenkaan niihin alimpiin hermojuuriin, joiden kautta emättimen ja välilihan alueen tuntoaistimukset kulkevat. Supistuskipuun epiduraali auttaa oikein hyvin. Mutta enpä kyllä ole kuullut, että kenelläkään se ponnistusvaihe olisi mitenkään erityisen kivulias ollutkaan. Tosin ainahan on näitä prinsessaperseitä, joiden mielestä mikään elämässä ei saisi tuntua miltään muulta kuin ruusunlehdillä nukkumiselta, mutta ne ressukat ovat onneksi harvassa.
Ei vaikuta ponnistamisen tarpeeseen mutta on erittäin vähän käytetty Suomessa
Ponnistusvaihetta kesti 16 minuuttia, mutta siihen verrattuna ei 12 tunnin supistelut tuntuneet miltään! Ehkä edes saanu epiduraalia vaan ainoastaan mulla oli supistusvaiheessa kaurapussi ja ihan lopuksi hetken aikaa ilokaasu. Eli kyllä ponnistusvaihekin voi olla kivulias, en todellakaan koe olevani mikään hienohelma..
Olin silloin 6-7 cm auki. Spinaalin johdosta avauduin hetkessä täysin auki.
Vierailija:
5, pyysitkö spinaalin? Ei kai sitä muuten laiteta?
mutta ei siihen kyllä mitään puudutteita olla koskaan annettu. Ja sekin tuntuu ikävälle, kun kätilöt kääntävät vauvan pään.
mutta mun viimesin synnytys ois venyny yli 2 tunnilla jos oisin kerenny saamaan rukoilemani epiduraalin.
Onneks en kerenny saamaan mitään ja tyttö synty 10 min ponnistuksilla. Nukutuslääkäri oli piikkeineen jo valmiina pistämään kun hihkasin että nyt se tulee.... =)
2 aiemmassa synnytyksessä epiduraali on helpottanu ponnistustuskia. Ja niissä puudutus ei pitkittänyt turhaan synnytystä.
spinaalin. Sitten kun kiputunto on alkanut palautumaan olen kokeillut ponnistaa. Ponnistamisen tarve on tullut heti ensimmäisen kevyen " harjoitusponnistukseni" aikana ja sitten olenkin alkanut ponnistamaan tosissani. Ponnistamisen tarve on kuitenkin tärkeänä apuna. Olen ollut ennen ponnistusvaihetta jo kauan auki vaadittavat 10 cm eli aina olen halutessani saanut alkaa ponnistaa.
Olen järkeillyt tämän jutun niin, että ei kannata jäädä kuuntelemaan kipujaan, kun tunto palaa. Ehkä ponnistusvaihekaan ei ole näin niin kivulias? Minulla ainakin on ollut helppoa ponnistaa kipua vastaan. Siis heti kun supistuskipu on tuloillaan alan ponnistaa ja en silloin tunne kipua. Ehkä puudutteet ovat vielä vaikuttaneet?
Jos itsellä näin ei ole ollut niin järkevän ihmisen pitäisi tajuta, että näin ei kuitenkaan ole kaikilla vaan se on vain oma subjektiivinen kokemus asiasta.
Minulla ponnistusvaiheet ovat olleet se kivulian vaihe vaikka ovatkin olleet kestoltaan vain 2min ja 1min. Supistuksista en ole välittänyt enkä ole tarvinnut kivunlievitystä, mutta se ponnistusvaiheen kipu on ollut jotain todella kammottavaa! On tuntunut siltä kuin halkeaisi kahtia, sitä ei voi edes kuvailla. Tämä siis vaikka repeämiäkään ei tullut toisessa ollenkaan ja toisessakin tuli vain kaksi tikkiä pieneen pintahaavaan.
Itselläni supistusvaihe oli yhtä helvettiä ja ponnistaminen ei tuntunut miltään muulta kuin helpottavalta tunteelta. Pienen hetken ajan se tietty halkeamisen tunne käväisi, mutta supistuksiin verrattuna sekin oli ihan leikkiä vain.
oli kiinni niin pitkään että kun sain puudutuksen käytännössä ponnistuvaihekin alkoi ja ponnistin puuduksissa. Ei kyllä haitannut, en vain ollut kipeä.
Toisessa sain, kun oli etukäteen puhunut että nyt ei saa käydä kuten ekassa, epiduraalin hyvissä ajoin ja kolme kertaa lisää, vikan kerran juuri ponnistusvaiheen alkaessa kun kivut lissäntyivät. Ja tää toka kesti vaan 3h, ponnistusvaihe 16 minuuttia niin että tuskin vaikutti synnystyskykyyn mitenkään. En vaan tuntenut mitään kipuja melkein, erittäin postiiivinen kokemus, kondiksessa heti kun loppui.
Olen ymmärtänyt että se epiduraalin pihtaaminen on vähän sellainen suomalainen koviskäytäntö.
" Tosin ainahan on näitä prinsessaperseitä, joiden mielestä mikään elämässä ei saisi tuntua miltään muulta kuin ruusunlehdillä nukkumiselta, mutta ne ressukat ovat onneksi harvassa."
Ponnistakaa tarpeeksi lujaa niin tulee kahdella ponnistuksella - kokemusta on, ponnistuttaminen ei satu tuntuu oikeastaan mahtavalta paineentunteelta ts. paskahädältä
Toki se tuntuu kun lapsi tulee ulos mutta se on niin hetkellistä ettei haittaa mitään.
Ponnistaminen ei ole sattunut yhtään kummallakaan kerralla, en tiedä johtuuko se noista puudutteista vai jostain muusta.
Ponnistamisessa on tekemisen meininki. Supistuksissa on kuin jossain pakkopaidassa. Ponnistusvaiheessa mulla on niin kova paineentunne, että kipukokemus on ihan erilainen, kuin normaalisti. Sitä tuntuu, että halkeaa, mutta kyllä sen kestää, jos on kestänyt supistuksetkin!
Mutta itse ponnistin ilman kipullääkeitä 2h 15 min. ja se oli helvetti maan päällä. Että itse taidat olla pikku pehmoprinsessa, kun et kivusta tiedä yhtään mitään.
Ekassa synnytyksessä sain epiduraalin, jonka voima alkoi loppua juuri ennen ponnistusvaihetta. Ja ponnistusvaihe sitten sattuikin inhottavasti ja tuntui jotenkin kaoottiselta. Ponnistusvaihe kesti 12 minuuttia.
Toisessa sain spinaalipuudutuksen, ja puudutteen voima kesti ponnistusvaiheeseen asti. Ja kyllä oli ihana synnyttää ilman tuskia. Aivan rauhassa ja harkiten. Ja ponnistustarve oli aivan hyvä. Ponnistusvaihe kesti 8 minuuttia.
että turha väittää, että ponnistus on synnytyksessä kivutonta ja helmpointa, kun ette ole yli 2 tuntia ponnistaneet!!! Mulle avutumisvaihe oli yhtä lastenleikkiä ja jos ponnistus olisi kestänyt edes normaalin 30 minsaa, niin synnytys olisi ollut kaikin puolin siedettävä. Mutta reilusti yli 2 tunnin ponnistus helvetillisissä kivuissa oli niin kamalaa, ettei sanat riitä kuvaamaan.
Oletteko IKINÄ kuulleet, että jokainen synnytys on erilainen
Totta kai ponnistusvaihe voi olla kivulias. Toisessa synnytyksessäni se oli aivan järkyttävää tuskaa, paljon pahempi kuin avautumisvaihe. Mainittakoon, ettei minulla ollut puudutuksia avautumisvaiheessakaan.
Enkä kyllä allekirjoita sitäkään, ettei ilman ponnistustarvetta voi ponnistaa. Totta kai voi - sen kuin puskee vain. Niin minä tein kun ei tarvetta kuulunut!
Spinaalin takia olin täysin tunnoton. Ei pienintäkään tietoa, koska tuli supistus. Yritä siinä sitten ponnistaa...