TAMMITENAVIEN to-su

Oli meinaan niin tuskainen yö, etten muista milloin olis viimeksi tuollainen ollut. Varmaan joskus hirveässä kuumeessa.



Mullahan siis oli eilinen laskettu aika, no illalla alkoi supisteleen ja ne voimistui pikkuhiljaa ja tihentyi. Lähdettiin nukkumaan kuitenkin normaalisti ja ajateltiin, et ne loppuu kuitenkin, niinhän ne on aina loppuneet. No, eipä loppuneet. Väli lyheni ja olikin reilu 2h 7 min ja sit lyheni 5 min ja alkoi tosissaan sattumaan. No tuota 5 min väliä kesti tunnin niin sit se tapahtui taas, supparit lakkas. Sain siinä tunnin nukuttua ja heräsin taas hirveeseen supistukseen. Ajattelin siinä, et jos nyt sitten olis menoa oikeasti. Väli oli taas 5 min reilun tunnin ja soiteltiin synnärille, et tullaanko vai mitä tehdään. No eihän ne meitä sinne huolinu kun oon ensi synnyttäjä ja supparit ollu vasta reilun tunnin 5 min välein ja vedet ei oo menny. Käskivät odottaa voimakkaampia supistuksia ja reilun 2h ajan. Eihän siinä muu auttanu kun mennä takaisin sänkyyn ja odotella. Niin ne supparit loppu sitten taas ja sain nukuttua vielä 4h lisää.



Yöstä on jäljellä selkäsärky, häpyluun jomotus, väsymys, suuttumus ja turhautuminen. No luulin jo limatulpankin tulleen kokonaan, mut sitäkin löytyi viime vessareissulla. Hermot alkaa tosissaan meneen tähän touhuun. Mua siis supisteli yhteensä yli 7h kovaa eikä tuo vauva vieläkään päättänyt syntyä. Nää on varmaan näitä ensi synnyttäjän kirouksia ;)



Kyllähän mä tiedän, et laskettu aika on noin aika, mutta ainahan sitä toivoo, et tulisi ajallaan. tiedän myös, että ensisynnyttäjän synnytys on mahdoton ennustaa ja kaikki on mahdollista, myös tällainen, mutta koville tää ottaa. Millainenkohan siitä lopusta on tulossa jos alku on jo tällaista?!



Toivottavasti muilla on yö sujunut paremmin ja anteeksi tämä vuodatus.

Turkoosi: onko sulla samoja oireita, sulla kun oli sama la?



Rentouttavaa lauantainta kaikille!



Huhtityttö 40+1

Toivottavasti pääset pian tositoimiin! Ei tuollainen _voi_ kestää enää kauaa. Jos pian ei tapahdu mitään, niin sit kyllä kannattaa jo ilmoitella äitipolille, ettet enää jaksa tällaista. Sultahan saattaa ehtyä voimat jo ennen varsinaista synnytystä, jos kauan tuollaiset kiusaavat.



Mulla muutti supistukset muotoaan tänään. Vatsan kovettumista ja menkkamaista jomotusta (potenssiin 10), mahassa, selässä ja reisissä, on ollut nyt siis lähes päivittäin parin viikon ajan. Tänään maha kovettui ja samalla koko mahassa tuntui polttava & kirvelevä tunne. Aiemmin nuo menkkamaiset jomotukset ovat tuntuneet vain alavatsalla, nyt siis alavatsalta rintojen alle. Oksettava olokin vain pahenee...

Jospa kroppa vain kostaa viime yön, kun nukuin niin hyvin :).



Viikonlopun jatkoja!



Justus rv39+

Eipä ole ollut tuommoisia kunnon supistuksia. Eilen illalla saunan jälkeen tuntui aikamoista vihlontaa häpyluussa ja menkkamaista jomotusta (mutta voimakkaampana) vatsassa ja alaselässä, vaan ei yhtäkään oikeasti kivuliasta supistusta. :/ Sama juttu nyt aamupäivällä. Toivottavasti sä pääset pian tositoimiin, koska tommoset kesken kaiken loppuvat supistukset kuulostaa kyllä tosi turhauttavalta.



turkoosi & vaavi rv 40+1

Olo on ihan kauhea. Kestosupistus päällä, maha on kova kuin kivi ja henkeä ahdistaa. Alhaalle vihloo kovasti ja vähän väliä.



Onneksi sain yöllä nukuttua kohtuullisesti (3 vessareissua, mutta muuten suht ok).



Mulla alkaa kanssa olla voimat pois, eihän tässä kohta enää jaksa ajatellakaan synnyttämistä. Kipuja ja väsymystä ollut jo niin kauan, että alkaisi riittää. Ja pissahädän tunne on ihan koko ajan, vauva on jo niin alhaalla. Ja kun kyykistyminen pöntölle on tuskaisaa, niin revi siitä sitten.



Ja esikoisen kanssa kahdestaan koko viikonloppu. Onneksi on viisas lapsi ja ymmärtää äitinsä tilanteen...



ipu rv39

Huhtityttö: Musta kyllä kuulostaa noin kovat ja pitkälliset suppailut siltä, että vaikka ensisynnyttäjä oletkin, niin silti olisi hyvä tarkistaa tilanne jossain välissä. Vaikkei synnytys olisikaan käynnissä, niin silti olisi hyvä tietää, onko kohdunsuulla jotain kovasti jo tapahtunut. Lähinnä siksi, että tiedät kuinka kova kiire sairaalaan on sitten kun seuraavan kerran taas supistelee. Tsemppiä viimeisille metreille!



Kyllä meitä vielä jakautumattomia on paljon. Musta vaan tuntuu, ettei mulla ole paljon mitään kirjoitettavaa. Olo on vielä ihan ok, närästää välillä kammottavasti, mutta ei sekään estä mua puuhailemasta. Henkisestikin vielä menee mukavasti; en odotakaan vauvan vielä syntyvän. Ensi viikollekin on sen verran sovittuja menoja, ettei oikein synnyttämään kerkiäisi. ;) Tosin pelkäänpä, ettei mun ehtimiseni ja tapaamiseni paljon paina, jos lähtö tulee.



Strutsi ja minihupi 37+3, jotka viihtynevät täällä vielä helmikuussa

Oli pakko tulla fiilistelemään tuolta vauva puolelta tänne :). Nopeasti on viikko jo vauvan kanssa hurahtanut. Huhtitytölle sen verran lohdutusta että kun jo nyt supistelee niin paikat valmistautuvat, ja varsinainen synnytys ei sitten ehkä kestä niin kauaa. Se on hyvä juttu, kokemuksella että esikoisen synnytys vei pari päivää ja olin aivan loppu kun piti ponnistaa. Varmasti kohta pääset jo tositoimiin!

Kaikille ihanaa odotuksen loppuaikaa ja hyviä vointeja, kyllä sitä raskaana oloakin sitten taas myöhemmin ikävöi.



Toivottelee Mantelihammas ja poika 8päivää.

Neljän aikaa heräsin ku alavatsaa nipistelee ja menin vessaan. En saanukaa enää unta, lähdin alakertaa sohvalle. Noita nipistelyjä tuli n. 2tuntia väli oli 20min. Meinasin jo miehen herättää. Vähä ennen kuutta sitte nukahdin ja nyt ei ole tietoakaa mistää voi v. että on turhauttavaa. Mieli on tosi maassa.



Esikoisesta mulla tuli aamuyöllä lapsivedet, eikä mitää ennakko merkkeja ollu. Toisesta sitte illal alko säännölliset supistukset, eikä myöskää mitää varotuksia ollu koskaa. Tämä kolmas taitaa sitte ottaa henkisesti vähä kovemmalle!!!!



Minä ja herne 38+6

Edelleen kasassa ollaan vaikka aina silloin tällöin huomaa pienen punaiset viirun pyyhkiessä. Monen muun tavoin on tuntutunu et supistukset (ihan tavallisetkin ) ovat tehneet lakon. Eilen tuli ehkä enemmän mitä moneen päivään.



Yöt on synkkiä kun herää kolmen ja neljän aikaan ja katsoo kelloon, saa todeta ettei tämä tänäkään yönä syntynyt. Meidän vauvat syntyy yöllä. Olen aina sanonut että yöllä ne on tehtykin niin yöllä ne syntyvätkin!;-)



Mieliala vaihtelee reippaasta syvään masennukseen. Ja tämä on todella rankkaa. Useanan iltana saa unen vain sen avulla että ajattelee niitä ihania tummia silmiä jotka kapalon sisältä ekaa kertaa elämässään tarkkailevat maailmaa niin viisaan näköisenä että...



Vauva on tosi alhaalla, eilinen päivä piti hypätä vesssassa n tunnin välein. Kiva mihinkään lähteä enää ku sais olla alusastia mukana. Tuntuu ettei kävelemään pääse kun on pallo jalkovälissä.



No, se siitä omanapaisesta valituksesta. Ehkä tässä kohta pääsee tositoimiin.



Onnittelut uusille vauvansa saaneille.



Supistuksia meille kaikille jotka niitä toivovat!! Ja voimia hermojen kans!!!



Iuiu ja kuula haarojen välissä rv jotain ihan tarpeeksi

Kiitoksia kaikille lohduttavista sanoista :)



Viime yö sujuikin hyvin, en herännyt kertaakaan:) No huonoahan siinä on se, että ei sit synnytyskään käynnistynyt. Nyt ei muutenkaan supistele, mutta sellaista jatkuvaa nippailua tuolla alavatsalla kyllä on. Jospa ne siitä voimistuisivat!



Ymmärrän hyvin Iuiun? harmistuksen, tää loppu odottaminen on yhtä tunteiden vuoristorataa, sulla ehkä vielä pahempaa kun on jo kaksi synnytystä alla.



Tässä tällaisia pikaisia kuulumisia. Onkohan muut synnyttämässä kun porukka on niin vähentynyt?



huhtityttö ja möykky 40+2

Heippa



keskiviikko oli muuten normaalipäivä, mutta olin ihan rättiväsynyt koko päivän ja nukahtelin sohvalle. Lisäksi oli vartin ja puolentunnin välein lyhyitä napakoita supistuksia.

Nännin päät oli näin jälkikäteen tosi herkät, joten se vinkki rintojen nyppimisestä ei tullut kuuloonkaan.



Käytin itse niitä akupisteitä, joita listalla aiemmin on mainittu. En tuntenut mitään erikoista, mutta ilmeisesti ne ovat auttaneet kuitenkin??? Lisäksi olin jo alkuviikosta ruvennut juomaan enemmän ja syömään enemmän kuituja. (antavat lapselle lisää tilaa painua kohdun suuta vasten).



Iltaruoan jälkeen kirjoittelin tekstaria Annille, että onko päivystyksessä vai kotona, jos nyt lähtö tulee yöllä. Hän pyysi minut käymään klo 21.30, jotta saisi tarkistettua kohdun suun tilanteen ja supistukset. Hän tutkiskeli aikansa paikkoja ja röpläsi sormilla kohdun suulla ja sanoi, että olet 4 cm auki ja synnytät tänä yönä.



Ukko meinasi saada höpelin kun soitin kotiin, että hankkii vaan äitinsä nukkumaan meille ja hoitaa itsensä valmiiksi. Luuli, että valehtelin - eihän mulla ole vielä vedetkään menneet ;o)



Yhdentoista jälkeen ajelimme sairaalaan ja matkalla supparit tulivat silleen 10 min välein, ei mitään hikisuppareita, mutta semmoisia että tuntuivat. Tuntui ihan hassulta ajella synnärille kun en omastakaan mielestä ollut synnyttämässä, eihän supparit vielä olleet edes sairaan kivuliaita.



mutta niistä tuli kivuiaita klo 12 jälkeen ja sitten mentiinkin lujaa eteenpäin. yhdestä kahteen lojuin ammeessa ja sain pyyhkeen masun päälle. Sitten mies istui vieressä ja suihkutti kuumaa vettä mahan päälle , auttoi tosi ihanasti kun tuli suppareita.



Ongelmana oli koko ajan pieni kohdunkaulan kieleke, joka roikkui tiellä. olin saada hepulin kätilön (annin) kanssa kun koko ajan sormilla hieroi kohdun kaulaa, se nimittäin sattuu ihan järjettömästi, varsinkin kun on supistus.



Ainut kivunlievitys oli akupunktio neulat selässä ja ponnitusvaihe oli ohitse tosi nopeasti, ehkä 5-6 ponnistuksen jälkeen. Ja anni auttoi koko ajan vauvan päätä tulemaan hitaasti, ettei repeisi.



Erittäin kivuliasta mutta onneksi nopeasti ohitse ja kivut hävisivät heti kun vauva luiskahti ulos.



Nyt on olo tosi auvoisa ja vauav on niin ihana.



T. Pia ja Maria 3 pv - siirtyvät vauva puolelle.

Täällä vielä :).



Miina-liinalle Onnittelut vauvasta!



Iuiu, mulla tulee nyt toista päivää veriviiruja valkovuodon mukana. Vuoto on sen verran löysää, ettei se kunnon veritulppaa ole, mutta jospa osia siitä jo poistuisi...

Netistä löysin samanlaisen tapauksen. Siinä oli mennyt 4pv ennen kuin vauva oli pihalla.

Kuinka kauan sulla on tullu veriviiruja?



Oikein paljon tsemppiä (taas kerran) kaikille!

Kurja kärsiä oireista päivä tolkulla.



Bongasin netistä Perhevalmennuksen käsikirjasta tällaisen (mulla noista kaikki muut paitsi eka, sitä ei siis todettu ainakaan viime viikolla neuvolassa):

Lähestyvän synnytyksen merkkejä ovat mm:

- lapsivesi vähenee, lapselle tulee tilaa kasvaa

- vatsan muoto muuttuu, korkein kohta madaltuu, hengittäminen helpottuu, mutta virtsaamisen tarve lisääntyy, koska lapsi painaa rakkoa

- mielialat vaihtelevat, painajaisunet yleisiä ¿ valmistautumista synnytykseen

- turvotus lisääntyy kasvoissa, jaloissa ja käsissä ¿ runsas juominen, kävely ja jalkojen nostaminen ylös helpottavat

- nestekierto lisääntyy, virtsaamisen tarve lisääntyy, yölliset heräilyt

- valmistelevia supistuksia lisääntyvästi, kuukautiskipujen tapaista kipua, epäsäännöllisiä supistuksia

- valkovuoto lisääntyy

- limatulppa (valkovuotoa, jossa veriviiruja) irtoaa, ei vielä ennusta synnytyksen käynnistymistä

- väsymys, huono olo, pätkittäinen uni



Tiistaina olis la ja miehen isän + sedän syntymäpäivä. Jos vaikka siihen tähdättäis, vaikka olishan vauvan kiva saada ihan oma syntymäpäivä :). Esikoisella ja miehen sedällä on sama synttäripäivä...



Justus rv39+

Onnea vaan kaikille vauvautuneille!



...Nyt voin oikeasti sanoa, että olen kateellinen teille. Mulla nimittäin ollut viime aikoina tosi rankkaa. Viime yön nukuin levottomasti, mutta sain kuitenkin nukuttua. Viime yötä kaksi edeltävää yötä olen valvonut ja sellaisia viiltäviä kipuja ollut alamasussa sekä alaselässä. Mitä lie? Oletteko te kärsineet tällaisista?



Eilen mentiin sit mun vanhempien kanssa syömään Ylivieskaan Pedrinakseen ja samalla käytiin Kärkkäisellä ainoastaan hakemassa mieheni mummille kukkia. Oli kyl niin tuskaista kävellä siellä, ku tuntu, että vauvan pää tulee just ulos. Säännöllisiä suppareita vaan ei tule. Nyt ovat vauvan liikkeetkin vähän rauhoittuneet...ei ole enään paljoa liikuskellut...sellaisia muljahduksia olen tuntenut.



Nyt taas pitäis koittaa jaksaa noiden tyttöjen (miehen ed. liitosta) kanssa ensi viikko. Tytöt ovat kyllä kovin omatoimisia, mutta se aamulla aikasin herääminen on mulle hankalaa, ku yleensä saan unen vasta aamuyöllä. Viime viikolla esim yhtenä yönä valvoin puol kuuteen ja sen jälkeen vasta sain unene. Et sillee....



No, laskettuaika lähestyy (22.1.), joten toivottavasti se vauva sieltä pian syntyis.



Tsemppiä vaan kaikille...



Minskeli + poju 38+5

Sunnuntai koitti ja räntää sataa. tai vettä. mitä lie onkaan. lämpötila on plussalla. Viime yönä tuli lunta aika paljon, saa nähä kauan kestää että kaikki sulaa pois kun vaikuttaa loskaiselta...



vauva tuntuu olevan todella alhaalla. istuminen on vaikee kun pää painaa alas ja samalla jalat ja peppu (ilmeisesti) puskee kylkiluihin. joten siedettävä asento on makuulta tai seisten. seisten on myös hankalaa koska vauva painaa alas ja tuntuu että se tulee ulos heti. kauheaa valitusta.....



onko muilla muuten hienosti sanottuna " painon" tunnetta takapuolessa. siis sisällä. paksusuoleen. (ihanaa asiaa...) kun jotenkin tuntuu että vauva painaisi peräsuoleen tai takapuoleen. jonnekkin sinne. joten jokohan vauvan on jo tulossa...



limatulppaa ei ole näkynyt..eikä värillisiä vuotoja, vain väritöntä. supisteluista ei ole tietoakaan. vain menkkakrampeista.



huomenna on laskettu aika ja neuvola. saapi nähä...



onko muilla tullut nuita kauniita raidallisia raskausarpia? itsellä on maha ihan täynnä punaisia raitoja. varsinkin alavatsalla on sellaisia kohonneita ja koko maha kutiaa koko ajan. rasvata yritän mutta se ei auta...jalatkin kutiaa..



jokohona pian tästä olotilasta pääsisi koska ei ole muuta kuin valitusta. vaikka pitäisi nauttia mutta vaikeaa se on.

alkaa ärsyttämään kun ei saa/voi/kykene tekemään mitään. mitään ei saa nostella ja koko ajan pitää maata ja levätä. tämä mamma ei tykkää olla komennuksen alaisena..



mutta siirryn nyt purkamaan turhautumistani vaikka tiskaamiseen. tai jos tekisi pellillisen omenapiirakkaa....nam :D



MiiKaro rv 39+6 (huomenna siirtyy seuraavalle kymmennykselle...)

Nyt ei jaksa kommentoida teidän juttuja, olen niin täpinöissäni. Nimittäin äsken lirahti lapsivettä housuihin (haisi samalle kuin sperma). Sen jälkeen alkoi heti alavatsalla kuumottava jomotus. Tässä sitä seuraillaan koska pitäis lähtee... Taidan joutua soittaan äitipolille, kun olen niin " sekaisin" :). Mieskin vielä raksalla. Mummi oli onneksi käymässä ja vei esikoisen mennessään (huh, selvittiin siitäkin stressistä).



Tänään on ollu oireina se limatulpan(?) irtoamista koko päivän, kova närästys jo neljättä päivää, kuumotusta ja jomotusta mahassa + selässä, ei kuitenkaan kunnon supistuksia. Hirvittävä väsymys ja kyllästymisen tunne (mitään en olisi jaksanut edes ajatella). Rinnat tosi piukat. Viime yön nukuin oudon hyvin, vaikkakin näin yhden painajaisen. Siinä taisi olla ne suurimmat oireet tälle päivälle.



Musta ei taida kuulua vähään aikaan mitään. Koittakaahan jaksaa!

Elikkäs onnellinen äiti sai terveen pojan ja kotona ollaan alkukankeuden jälkeen...

poika syntyi viikoilla 37+3, laskettu aika olisi ollut 26.1.2008.

synnytys meni hyvin, 7h kesti ja oli ihana kokemus tällä kertaa edellisiin verrattuna, toiveet huomioitiin ja sain tarvittavat kivunlievitykset ajallaan.

vaavi vaan joutui aluksi tarkkailuun narisevan hengityksen takia ja kädessä oli iso mustelma jota seurattiin ja kaikkia kokeita otettiin, jotenka vietimme sairaalassa useamman päivän, mutta nyt onnellisesti kotosalla ja kaikki hyvin.

painoa vaavilla oli 3784 ja pituutta 51cm.

hyvää tammikuuta kaikille, tästä se erilainen arki alkaa :-)