Kuvitteletteko fiktiivisten henkiloiden elamaa tai erilaisia tarinoita paassanne? Onko teilla mielikuvitusystavia? Mita ajattelette joutoaikoina?

Olen lapsesta saakka kuvitellut kaikenlaista ja ajatellut, että se on jonkunlainen selviytymiskeino, kun kuvittelee oman elämänsä paljon kiinnostavammaksi ja tärkeäksi, on keskipisteenä. Jos ajattelisin vaan tätä arkea ja päivän tapahtumia, niin varmaan masentuisin.

Elän montaa eri elämää yhtäaikaa, ja eniten ajattelen niitä iltaisin ennen unentuloa tai aamuisin.

Eikä minunkaan elämästäni puutu mielenkiintoa tai sisältöä - en usko, että nämä ominaisuudet liittyvät siihen.



3

Ajattelen jonkun tuntemani ihmisen tai perheen asuntoa ja suunnittelen, miten siivoaisin sen. Fantasian painopiste on kyllä aggressiivisessa roinan tuhoamisessa enkä löydä pöytälaatikoista mitään. :)



Joskus myös suunnittelen " vähemmän tyylikkäille" tuttavilleni uusia vaatteita tai uutta kampausta.



t. 3

ettei sitä tarvitse märehtiä joka hereillä olon hetki. Jos mulla olisi niin paljon pohtimista oikeasa elämässä että heti kun tulee hiljainen hetki, pitäisi alkaa sitä miettiä, tulisin varmaan hulluksi. Mielikuvitusleikit on mun omaa aikaa, sitä mitä teen silloin kun olen hiljaa yksin. Luoja paratkoon, että alkaisin silloin pohtia jotain kauppalistoja tai kasvatusongelmia, niitä voi miettiä päivällä virkeänä ja muiden kanssakin.

Nimim. Ylpeä vilkkaasta mielikuvituksesta

Osa meistä jopa kirjaa kuvitelmansa ylös. Niitä löytyy netistä hakusanalla fanfiction tai suomeksi fanifiktio.

Kuvittelen ihmisiä ja tarinoita. Kuvittelen itseni johonkin menneisyyteen tai toiseen aikakauteen tai muuten ihan erilaisiin paikkoihin. Kehittelen mielessäni monimutkaisia ja yksityiskohtaisia haaveita ja suunnitelmia (siis täysin " fantastisia" , ei mitään käytännön juttuja).



Jos mulla on mielessä joku asia, kuvittelen itseni keskustelemaan siitä jonkun muun - kuvitteellisen ja oikean - ihmisen kanssa, ja käyn sitä vuoropuhelua mielessäni. Harmi vaan varsinaiset mielikuvituskaverit on jääneet lapsuuteen. Silloin niitä oli vaikka muille jakaa.



Mäkin kirjoittelen kuvitelmiani joskus ylös, samoin teen pieniä animaatiotarinoita.

Eikä yöllisistä heräämisistä ole haittaa, kun voi uppoutua tarinaansa, joten univaikeuksista kärsiviä minun on aina ollut vaikea ymmärtää. Lapsesta asti olen näitä kehitellyt.

Välillä on hiljaisempaa, kertailen vanhoja, mutta sitten jostain vaikka TV-sarjasta tai henkilöstä tulee taas uutta potkua.



Olen aina itse mukana näissä tarinoissa, päähenkilönä mutta tietysti erilaisena kuin todellinen minäni.

Oma elämänikään ei ole tylsää tai surkeata, mutta en minä nyt sentään omia asioitani jaksa koko aikaa märehtiä. Joitain näistä jutuista olen tehnyt paperille asti ja muokannut niistä novelleja ja yhdestä tein joskus aikoinaan sarjakuvan. Näitä en ole näyttänyt kenellekään, mutta nyt kun esikoiseni on vähän kasvanut, niin olen sen verran jakanut muillekin näitä mielikuvitusmaailmoitani, että olen kehitellyt yhden jatkosadun, jota kerron hänelle ja yhdessä olemme teneet siihen kuvitustakin. Ikää minulla on myös kolmenkymmenen kieppeissä, enkä tosiaan ole ikinä tainnut nukahtaa ajatellen omia asioitani vaan aina näitä mielikuvitusjuttuja.



Ap

Mulla on yleensä joku vakiotarina, jonka pohtiminen nukuttaa alta aikayksikön.

minulla yksi sellainen lapsen unirättiin rinnastettava mielikuvitusmaailma, joka on ollut jo pitkään, siis varmaan yläasteikäisestä asti ja jota normaalisti en kovin usein ajattele, mutta jonka avulla rauhoitan itseni nukkumaan, jos olen kovin stressaantunut tai huolissani jostain tai johonkin jännittävään tilanteeseen (esim. ennen tärkeää työhaastattelua tai esiintymistä töissä.) Sillä pystyn psyykkaamaan itseni rauhalliseksi ja rennoksi silloinkin, kun muut asiat painavat pahasti päälle.



Ap

Itse asiassa minullakin on ollut siinä rojun hävittämisessä ja lian tuhoamisessa painopiste, mutta olen harrastanut viime aikoina myös noita jatkokehittelyjä. - 9 -

Olen menettänyt koko perheeni ja keräilen elämäni palasia nukkekotien rakenteluun keskittyvässä kerhossa. Kerhon muut jäsenet nolaavat minut suorassa lähetyksessä televisiossa, Jari Sarasvuon juontamassa ohjelmassa. Tungen hienon nukkekotini suorassa lähetyksessä roskapönttöön ja oksennan päälle. Sitten kävelen ulos studiosta ja harhailen kotiin täysin murtuneena. Jatko on sitten avoin ja kehittelen erilaisia vaihtoehtoja.



Aika sairasta, eikös vaan :DDD.

kuvitelmat (joista paljon on päätynyt paperillekin, tai paremminkin word-tiedostoihin) eivät kyllä ole niin suoraviivaisia kuin päähenkilöistä voisi kuvitella, paremminkin inhorealistisia kehitelmiä siitä, mitä OIKEASTI tapahtuisi päähenkilön kaltaiselle tyypille. Kuvitelmat ovat pitkiä ja monimutkaisia, ja aina muutaman vuoden välein, kun olen kuvitellut jonkun tarinan alusta loppuun saakka ilman aukkoja, iskee toivottomuus ja eksynyt olo. Sitten kehitän uuden päähenkilön ja taas mentiin!

tietynlainen ihminen toimii tietyssä tilanteessa tai miten ihmisestä tulee jonkunlainen. Käytän paljon valmiita, kirjojen, elokuvien ja tv-sarjojen hahmoja, mutta on minulla omiakin. Pitäisi varmaan tutustua tuohon fanfictioniin, koska ilmeisesti kyse on ihan yleisestä harrastuksesta. Ainakin päätellen siitä, mitä google sanoi, kun tuon sanan pistin hakuun ;)

Mun fantasiani menevät nykyään jotenkin näin: Olen eronnut miehestäni, asun lapseni kanssa ja jotenkin sattumalta tapaan erään amerikkalaisen bändin jäsenen... Aika lapsellista, eikö :)

En, en todellakaan mieti tuollaisia. Ei ole tullut edes mieleeni miettiä.. Mitä sitten mietin? Ratkaisen erilaisia ongelmia, kun olen yksin, tai suunnittelen jotain. ihan reaaliajassa elän.

ja mulla on " muutama" mielikuvituselämä :-D. Myös seksifantasiat ovat erityisesti " ovulaatioviikolla" huimia!



Pakenen mielikuvitusmaailmaan kun en jaksa ratkaista oman elämäni ongelmia, siinä mielessä ne ovat haitaksi.



Toisaalta se on harmitonta ajanvietettäkin :-)