Meidän 3. luokkalaisella on ihan uskomattomia enkun sanakokeita.

ei tarvi opetella kuin n 5 sanaa kappaleesta :o. Eli vain kappaleen tummennetut sanat. Minusta se on liian vähän, tuntuu ettei siinä ainakaan sanavarasto kasva, joka on kuitenkin perusedellytys kielitaidolle. Tätä on kuitenkin perusteltu sillä ettei tapeta innostusta kielen oppimiseen heti alussa.

Kyllä kolmasluokkaisten pitäisi kyetä tuohon tahtiin.

Lapseni on 3. luokalla ja on tänä syksynä aloittanut englannin opiskelun. Englantia hänelle opettaa tämän lukuvuoden luokanopettajan sijaisena oleva aineenopettaja, joka on aiemmin opettanut vain lukiolaisia ja nauttii nyt työstään alakoulussa. Minua on vaan alkanut mietityttämään hänen opetuksensa englannin osalta. Kappaleita edetään yksi joka viikko ja tehtävistä noin kolmasosa tulee läksyksi tai tehdään koulussa loput saa opettajan mukaan tehdä jos haluaa. Kappaleiden sanastot on opeteltava ulkoa ja niistä on viikoittain sanakokeet. Viimeksi sanakokeessa kysyttiin 34 sanaa ( 12 englanniksi ja 12 suomeksi ) ja lisäksi piti suomentaa 3 lausetta ja kääntää 3 lausetta englanniksi ( nou lauseet olivat samankaltaisia kuin sanaston ydinlauseet muttei samoja kuitenkaan ). Tämä oli siis esimerkki viikottaisista sanakokeista, isot kokeet ovat sitten vielä erikseen. Nyt opiskelevat kappaletta 7 ja koe kappaleista 1-4 on ensi viikolla.



Onko tuo normaalia 3.- luokkalaisten opiskelutahtia? Minusta on jo hiukan liian paljon ja oma 3. luokkalaiseni sanoi, että jos enkun opiskelu on tätä, niin hän ei tykkää yhtään. Lapseni on perushyvä koulussa, ei nyt loistava muttei mitenkään huonokaan ja nyt hän osoittaa jo uupumisen merkkejä.



Kiitos kun sain purkautua.

mutta ei todellakaan lauseita vielä. Minusta ne tulevat aikaisintaan nelosluokalla, ainakin isommilla veljillä on näin ollut.

Enkkua opettaa erikoistunut ope, jolla on alakoulussamme ainoastaan enkun ja ruotsin opetus. Hänen opettamansa isoveli on nyt seiskalla, ja pärjää englannissa hyvin, eli sopivaa tahtia on ilmeisesti menty.

ja se on mielestäni aivan liian vähän. Mieluummin kuitenkin ehkä noin, kuten teillä ap, englannin kieli kun on sellaista, että niitä sanoja ON opeteltava ulkoa, jotta niitä oppii, siinä ei muu auta. Ja nuo sanakokeet on ihan hyvä "pakote" siihen, että lapset tosiaan niitä sanoja harjoittelevat ja opettelevat. Ehkä nuo teidän viikottaiset sanakokeet on liian vaativia, riittäisi ihan vaan että niitä sanoja kysyttäisiin, mutta mun mielestä on ihan hyvä, että (lähes) viikottain noita sanakokeita pidetään. Meidän oman lapsen englanninkielen opetus on tosi huonoa, ja se harmittaa mua ihan hirveästi!

Jos sanakoe toistuu viikoittain ja sanoja on noin paljon ja soveltavat lauseet päälle, kuormittaa se lapsen muistikapasiteettia paljon. Lisäksi noin pienten ollessa kyseessä, on tapana pitää kokeet ensin juuri opiskellusta alueesta ja mennä sitten vasta eteenpäin jottei uusi aines turhaan sekoita tilannetta. Kolmasluokkalaiset vasta harjoittelevat sekä kielen opiskelua että kokeiden tekemistä ja niihin valmistautumista. Melko haastavan tien on opettaja valinnut.



T. Englannin opetukseen erikoistunut luokanopettaja

niin ku ap sanoi, ei paljoa pientä lasta englanti kiinnosta jos opiskelu on samalla tasolla kuin yläaste ikäisillä tai sitä vanhemmilla. Ei mulla itellä ollut edes kauppiksessa noin paljon kokeita. Mun mielestä kannattais ottaa yhteyttä koululle ja keskustella jonku kans asiasta. Vaikka sanavarastoa näin tulisikin, ei se jää päähän tällä tavalla.

kirjaa ei ehdi edes lähelle loppua lukuvuoden aikana.



24 (oletan että yhteenlaskun tulos on oikeampia) sanaa sanakokeessa on ehkä vähän tarpeetonta, mutta otisaaltahan se tarjoaa tilaisuuden muistaa jotain muuta, jos ei muista yhtä sanaa. Eli on pienempi paha olla muistamatta yhtä sanaa kahdesta kymmenestä neljästä kuin yhtä sanaa kymmenestä. Ymmärtänet mitä tarkoitan, se antaa enemmän anteeksi. Opeteltavien sanojen määrähän olisi joka tapauksessa sama, kun niitä kappaleissa suurin piirtein saman verran on.



kokeet pitäisi mun mielestä pitää pikemmin sen jälkeen kun aines on opiskeltu.



Toisaalta mun mielestä toi on hyvä systeemi teillä nyt. Meillä opettaja etenee suunnilleen tuota tahtia kappaleita, mutta pitää vain yhdet kokeet lukukaudessa. Niihin on sitten hirveä paahtaminen ja ne ovat tosi vaikeita, varsinkin kun monet lapset (omani valitettavasti mukaan luettuna) eivät ole pakottautuneetkunnolla opettelemaan sanastoja lukuvuoden aikana. (siis ne on toki läksynä kirjoittaa vihkoon ja opetella, mutta yleensä tämä jää pelkkään kirjoittamiseen, kun niitä ei koulussa kuulustella mitenkään)

Mikä on minusta hyvä, tulee opeteltua jokaisen kappaleen sanat hyvin. Ainut mitä vähän protestoin on myöskin tuo, että vain tummennetut sanat täytyy opetella. Onneksi tyttö on niin innokas oppimaan, että opettelee kaikki sanat.

Isoja kokeita on tainnut olla nyt kahdet syyslukukaudella.

mutta se että sanoja on 34 ja lauseet päälle! Se on mielestäni liikaa. Ap

alussa ulkoa opettelemista, ei siitä yli pääse. Itse olisin tosi onnellinen jos lasten enkun opettaja olisi vaativa. Lopussa kiitos seisoo.

Mikä sitten olisi paras vaihtoehto, varmaan joku kompeomissi sinun lapsesi opetuksen ja sellaisen turhan kevyen muutama sana viikossa -tahdin (josta joku tuossa aiemmin mainitsi) välillä. Erityisen vaativalta kuulostaa lauseiden vaatiminen.



Omilla lapsillani on kummallakin (toinen nyt kolmosella, toinen vitosella) ollut varsin "löysä" alku englannin opetuksessa, minusta jopa turhan löysä. Sanoja vain tuo muutama läksynä tunnilta eikä juuri sanakokeitakaan alussa. Ekana englanninopiskeluvuotena kokeetkin olivat lähinnä niin päin, että piti osata suomentaa sanoja, lauseita, ei vaadittu vielä toisin päin kirjoittamista (siis suomesta englantiin) juuri lainkaan. Saisi olla vähän vaativampaa...



Niin ovat opet erilaisia... Voisit varmaan antaa opettajalle palautetta.

Meidän kolmasluokkalainen opiskelee hollantia ja meno on aivan toista! Maakin on toinen ....



Sanat pitää opetella sanomaan ja tunnistamaan, mutta kirjoittaminen alkaa vasta viidennellä luokalla!



Kokeita on ollut syys-marraskuussa kolmet. Kaksi suullista ja yksi paperilla.

Koe-alue n. 18 sanaa. Kokeessa n. 4 sanaa englanniksi ja 4 sanaa suomeksi. Tämä tahti mielestäni ihan ok. Tosin muissa aineissa oma opettaja antaa tosi paljon läksyjä, myös viikonlopuksi.



Kaikki opettajat eivät pidä vielä 3. luokalla sanakokeita ollenkaan.

omaa 3. luokkalaistani. lapseni vihaa englantia ja koska tahti oli liian kova niin vieläkin on jäljessä.

Käsittämätöntä, että jossain tahkotaan samaa kappaletta viikko. Siis kelatkaa, VIIKKO!

eli ei sitä nyt ihan koko viikkoa tahkota, vaan kaksi oppituntia. Eli toisella luetaan kappale ja sanasto ja toisella kielioppiosuus. Musta tää on ihan järkeenkäypä tahti. Ne kirjatkin on suunniteltu siten, että niissä on vähän päälle 20 kappaletta ja tällä tahdilla kirjan ehtii mennä vuodessa läpi. Enempään ei ole tarvetta, vähempi ei oikein riitä.

Olen kieltenopettaja (FM) ja kokemusta alakoulusta muutama vuosi, useasta eri paikasta ja voin vakuuttaa, että ap:n kuvailema tahti kuulostaa aika hurjalta. Tai tahti ei niinkään ole hurja (itse käytän 2-3 tuntia/kpl, pakko kun kirjat niin laajoja), mutta sanakokeet ovat todellakin aivan liian laajoja. Itse en pidä 3.luokan syksyllä vielä ollenkaan kirjallisia sanakokeita ja se on melko normaali käytäntö. Keväällä vasta muutama leikkimielinen harjoitussanakoe (kysyn 6-8 sanaa+ehkä 1-2 lyhyttä lausetta). Kieltenopiskelun alussa painotetaan SUULLISTA kielitaitoa ja yritetään saada lapsi innostumaan vieraasta kielestä. Tarkoitus ei ole pelotella/uuvuttaa lasta heti alkuun, kuten tuolla tahdilla helposti käy. Mielestäni ap voi hyvin huomauttaa opettajalle (ystävällisessä hengessä) että sanakokeet ainakin ovat turhan laajoja lapsen mielestä...

Minäkin olen kieltenopettaja, englannin opettamisesta kokemusta kolme vuotta alaluokilta ja olen samoilla linjoilla edellisen vastauksen kanssa. Kappaleiden etenemisessä tahti on se normaali, mutta sanakokeet vaikuttavat hurjilta. Itse olen suosinut lähinnä sanakokeita teemoittain (numeroita, eläimiä, värit, 10 sanaa per koe kolmannella) ja kokeisiin ilmoitan etukäteen mitkä asiat pitää osata vain tunnistaa (esim. yhdistää oikea kuva ja teksti) ja mitkä myös kirjoittaa. Alaluokilla kaikki kieltenopetus painottaa oppimisen iloa ja suullista puolta. Lauseita aletaan harjoittelemaan hyvin rajatusti (esim. oman nimen, iän kertominen, mitä osaa tehdä...). Mutta kovat on vaatimukset näköjään vanhemmillakin, kun täällä osalle ei riitä niiden tummennettujen sanojen opettelu. Siinäkin on aika paljon, kun ainakin minun opettamissani kirjasarjoissa olennaisimmat sanat eivät tule sanastoissa vaan tehtävissä...