Itseaiheutettuja sairauksia ei tarvitse valtion rahoista hoitaa

Köyhistä selviää sitkeimmät ja rikkaista ne vähemmän tervegeenisetkin. Oisko reilua?

valtion voimakkaan ohjailun. Läskit ja narkkarit vaan leireille opettelemaan itsekuria ja keskittymistä . Ne leirit voisi nimetä vaikka keskittymisleireiksi...

koska myös minulla on se diagnoosi. Mutta se miksi en ole nyt eläkkeellä vaan täysillä työelämässä, johtuu siitä että en suostunut olemaan lääkärin määräämällä sairaslomalla ja makaamaan sängynpohjalla terapiakäyntien välillä.

Katkaisin itse sairaslomani ja ilmoittauduin työnhakijaksi lääkärin vastarinnasta huolimatta. Jos olisin totellut lääkäriä, olisin luultavasti nyt eläkkeellä. Mutta kun en uskonut tohtoria, olen nyt töissä ja opiskelemassa jo toista ammattia sairastumiseni jälkeen.



Tekeminen on paras lääke masennukseen ei sairasloma



t. ap joka ei ole päivääkään ollut masennusdiagnoosin jälkeen sairaslomalla eikä käynyt kertaakaan oikeassa terapiassa.

koska myös minulla on se diagnoosi. Mutta se miksi en ole nyt eläkkeellä vaan täysillä työelämässä, johtuu siitä että en suostunut olemaan lääkärin määräämällä sairaslomalla ja makaamaan sängynpohjalla terapiakäyntien välillä.

Katkaisin itse sairaslomani ja ilmoittauduin työnhakijaksi lääkärin vastarinnasta huolimatta. Jos olisin totellut lääkäriä, olisin luultavasti nyt eläkkeellä. Mutta kun en uskonut tohtoria, olen nyt töissä ja opiskelemassa jo toista ammattia sairastumiseni jälkeen.

Tekeminen on paras lääke masennukseen ei sairasloma

t. ap joka ei ole päivääkään ollut masennusdiagnoosin jälkeen sairaslomalla eikä käynyt kertaakaan oikeassa terapiassa.

Mutta ihmiset on erilaisia, masennukset on erilaisia. Olen ihan samaa mieltä siitä, että yksin sängynpohjalle makaamaan jääminen on huono idea, mutta toisaalta sitten taas toisille töihinmeno voi olla vielä mahdottomampi vaihtoehto. Sinä tiesit mihin kykenit ja toimit sen mukaan. Se jo kertoo siitä, että sun masennus oli tietynlaista. Toisilla on toisenlaista.

on täyttä paskaa ja rahan haaskausta.

Tekemällä se masennus lähtee, kuten jo sanoinkin. Ja menneisyydelleen ei voi mitään, se pitää vaan hyväksyä ja unohtaa. ap joka on elänyt lapsuutensa väkivaltaisessa alkoholistiperheessä.

mut on raiskattu,sen aiheuttamien traumojen takia 2 pelkosektiota ainut tapa saada lapsia. Eikö olis ollu oikeutta?

mulla on diagnoosina keskivaikea masennus, mutta terapiat ja sun muut on täyttä paskaa ja rahan haaskausta.

Tekemällä se masennus lähtee, kuten jo sanoinkin. Ja menneisyydelleen ei voi mitään, se pitää vaan hyväksyä ja unohtaa. ap joka on elänyt lapsuutensa väkivaltaisessa alkoholistiperheessä.

Terapia voi olla täyttä paskaa ja rahan haaskausta, tai sitten ei. Olen itse ollut terapiassa, joka oli rahan haaskausta eikä auttanut tippaakaan. En tajunnut yhtään mikä siinä oli idea, eikä terapeuttikaan saanut mua ravisteltua ulos omasta maailmastani. Luulin minäkin, että tekemällä masennus lähtee. Ja lisäksi aivan helvetin paljon tekemällä. Noh, olin väärässä. Minulla se johti vaan jatkuvasti paheneviin uupumuskierteisiin. Sitten kun menin taas autettavaksi, eka asia mikä mulle saatiin perille oli se, että pakonomainen tekeminen piti _lopettaa_. Pari kuukautta meni, ennen kuin suosuin tämän hyväksymään.

Nyt olen ymmärtänyt _miten_ sitä menneisyyttä pitää käsitellä että siitä on apua. Ja apua on ollutkin, olen kuin eri ihminen nykyään. Ja aivan helvetin kiitollinen siitä, että viimeinkin ymmärsin, monen sattuman summana. Kun kuuntelee ihmisten puheita, tajuaa että se ei todellakaan ole itsestään selvää.

Niin että kuten näet, ihmisten elämät ja ongelmat on erilaisia. Toisella oikea lääke on toinen kuin toisella.

Minäkin olen masentuneena tekijä tyyppiä. Käsittelen masennusta tekemällä työtä. Hyvinä kausina olen patalaiska haavelija. Kun masennun mulla ei ole siihen mitään syytä. Elämä vain tuntuu valuvan jonnekin koko kropasta, mutta mitä hei mä tätä selitän kun ap:kin tietää just mitä mä tarkoitan!

Mutta siis ihanan Linkolalainen aloitus.

jos ette satu sitä muistamaan. Linkolalla tai Perussuomalaisilla ei ole mitään tekemistä tän kanssa.



Ja sinulle joka vaadit pelkosektion raiskauksen takia, niin miten ihmeessä olet saanut ne siittiöt sisääsi? Eikö niitä lapsi tehdä saman reiän kautta kuin mistä ne uloskin tulevat?



Itse saisit turhat sektiosi maksaa, teeskentelet vaan

muut hoitaa ajattelunkin puolesta. Keskimääräistä älykkäämpi taas hyötyy terapiasta, koska osaa pohtia asioita monesta kulmasta ja ei oleta, että terapeutti antaa vastaukset kuin lääkkeenä kaikkiin ongelmiin.

Esko Ahokin tajusi typeryytensä vasta amerikan reissunsa jälkeen ja häpesi kaikkia typeryyksiä mitä tuli sanottua aiemmin. Amerikkalaisen unelman näkeminen avasi eskonkin silmiä, ainakin hetkeksi.

synnytys ja raiskaus liittyy toisiinsa? AIka sairas olet mieleltäsi jos nuo on sulle rinnasteiset.

Enemmänhän sä siinä sektiossas olet "raiskattavana", täysin toisten armoilla ja sisuskalut viillellään ja revitään pihalle.

Olisit hoidattanut pääsi kuntoon.

mut on raiskattu,sen aiheuttamien traumojen takia 2 pelkosektiota ainut tapa saada lapsia. Eikö olis ollu oikeutta?

että ihminen on ulkoisesti normaali, mutta esim. syö todella epäterveellisesti?



Tunnen yhden tällaisen tyypin, joka ihme kyllä onnistuu pysyttelemään suht hoikkana mutta syö pelkästään pitsaa, ranskalaisia ym. roskaruokaa. Ja limsaa kuulemma kuluuu iso pullo päivässä.



Minusta on täysin mahdoton ajatus seuloa itseaiheutetu sairaudet, sillä se ei olisi edes mahdollista, pitäisi olla todisteet siitä että on itseaiheutettua.

mut on raiskattu,sen aiheuttamien traumojen takia 2 pelkosektiota ainut tapa saada lapsia. Eikö olis ollu oikeutta?

Ootko siihenkin käyttänyt yhteiskunnan varoja ja ottanut hedelmöityshoitoja? Ja miten gynekäynnit onnistuu?

Ja miten pelkosektio on muka ainut tapa saada lapsia? Meinaatko että jos et sitä saa niin se lapsi jää ikuisiksi ajoiksi kohtuun?

Joo sellaisilla ihmisillä ei terapia toimi jotka olettaa, että muut hoitaa ajattelunkin puolesta. Keskimääräistä älykkäämpi taas hyötyy terapiasta, koska osaa pohtia asioita monesta kulmasta ja ei oleta, että terapeutti antaa vastaukset kuin lääkkeenä kaikkiin ongelmiin.

Silloin kun olin "turhassa" terapiassa, olin erittäin motivoitunut ja tein todellakin kaikkeni. En vaan silloin pystynyt vielä näkemään itseäni ja ongelmaani ollenkaan. En tiedä mistä se johtui. Ehkä siitä etten ollut vielä tarpeeksi epätoivoinen, että olisi ollut pakko laskea suojamekanismit. Ehkä terapeutti antoi mulle liikaa hihnaa, sain puhua aika lailla rauhassa mitä mieleen tuli, hän ei paljoakaan ottanut kantaa. Ehkä näytti päällepäin siltä, että käsittelen tunteitani - kyynelehdin aina terapiaistunnon aikana vähän -, vaikka minulla ei ollut aavistustakaan mitä se oikeasti tarkoittaa. Nyt jälkeenpäin näen, etten tiennyt edes itse miten hirvittävän paha olo mulla oli. Nykyisessä terapiassa on testauksen jälkeen todettu, että peitän ongelmani erittäin hyvin. Ehkä sitten johtuu siitä älystä, joka oli myös testien mukaan selkeästi keskitasoa korkeampi.

koska hahmotan asiat monelta suunnalta ja olen jopa tajunnut lukea psykologiaakin sen verran elämäni aikana, että pystyn tarkastelemaan omien tekemisteni ja ajatusteni vaikuttimia objektiivisesti. Tieto ei kuitenkaan liikuta minua mitenkään eikä tieto ohjaa tekemistäni. On hyvin mielenkiintoista sukeltaa mielen syvyyksiin ja pohtia asioita, mutta en ole koskaan tajunnut ihmisten pakottavaa tarvetta tiedostamisen ja tiedostamisen pohjalta tekemisen pakosta.

Tieto ei kuitenkaan liikuta minua mitenkään eikä tieto ohjaa tekemistäni. On hyvin mielenkiintoista sukeltaa mielen syvyyksiin ja pohtia asioita, mutta en ole koskaan tajunnut ihmisten pakottavaa tarvetta tiedostamisen ja tiedostamisen pohjalta tekemisen pakosta.

Tiedostamisen tärkeyden harhaluulossa minullakin kului se eka terapia. Nyt toisella kierroksella ymmärrän, että tiedostaminen on ihan kivaa ja mielenkiintoiseta, mutta ainoa keino saada mielessä jotain tapahtumaan on kaivaa esiin syväjäätyneet tunteet ja käsitellä ne pois. Tunne voittaa aina järjen, ja tunteen voi muuttaa vain tunteella, ei järjellä.