Lue keskustelun säännöt.
" Vaativa" 5-vuotias ja vanhempien rajat ja rangaistukset (neuvoja?)
09.01.2008 |
Poikamme on kuopus ja ns. vaativa lapsi siten, että inttää vastaan ja kyseenalaistaa joka asian. Eli ei usko kieltoja tai pyyntöjä ennenkuin useamman kerran jälkeen ja marisee & rääkyy kun häntä komennetaan.
Varsinkin äidilleen on tosi kiukuttelevainen ja kun sitten äiti on tiukkana, marisee isälleen. Isä yleensä samoilla linjoilla mutta välillä nyhjää ja lepertelee jotta saisi lapsen puolelleen. Välillä tuntuu kuin isä taantuisi lapsen tasolle - tai no, kuitenkin antaa periksi.
Lapsi saa huomiota, sen voin käsi sydämellä sanoa. Kertokaapa olisiko syytä uusia rangaistus- ja palkitsemissysteemit kun ei enää tunnu toimivan (plussat/miinukset ja karkkipäivän poisto)? Hyväksi havaittuja keinoja?
Kommentit (6)
1. jäähy (you know the rules, right)
2. kiukun purkaminen järkevästi esim. hakkaamalla kärpäslätkällä tyynyä. Itkeä saa jos ei häiriköi
3. sylijäähy eli holding
4. viikkoraha 2 ¿, jos siivoaa lauantaiaamuna huoneensa. karkit ostetaan omalla viikkiksellä
5. kun lapsi huutaa tai räyhää, et tottele. Odotat rauhallisesti että lapsikin rauhoittuu. Meillä lapsi usein huutaa, että heti heti heti. En kuuntele ja odotan, että kohtaus menee ohi.
6. ja tärkein:
JOKAINEN RÄYHÄ PURETAAN PUHUMALLA, ANTEEKSIPYYTÄMÄLLÄ JA HALIMALLA! Opeta lasta verbalisoimaan tunteita. Helpottaa isompana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota huoneensiivousta voisin alkaa soveltamaan ekaluokkalaiselle ja tuo kinuamisen/huudon huomioimatta jättäminen vaikuttaa juuri siltä mitä tarvitsemme viisivuotiaan käsittelyssä :)
Ja kyllä: puhuminen kannattaa, aina!
Älä hirveästi stressaa rangaistuksista ja niiden toimivuudesta. Tarkoitan sillä että vaikka puhe ei vielä sadannellakaan kerralla tehoa niin ehkä se sitten tuhannennella kerralla toimiikin kun tuo ikä alkaa helpottaa. Turha tehdä siitä liian isoa sotaa.
Normaalit kiellot ja rangaistukset, ei mitään kilpavarustelua. Tärkeää on että lapsi tietää että ne rajat on, vaikka ihan aina lasta ei niiden sisällä saakaan pysymään.
Eli ap:n on saatava miehensäkin samoille linjoille aina ja joka tilanteessa. Rajojen kokeilu kestää sitä kauemmin mitä enemmän mies " lepsuilee" .
Me määriteltiin ensin rauhallisella fiiliksellä ollessamme yhdessä lapsen kanssa mitä meidän perheessä ei saa tehdä ja miksi, ja sen jälkeen sovittiin, mitä sääntöjen rikkomisesta seuraa.
Esim. on ihan ok kiukutella, jokaisella on huonoja hetkiä ja tuntieta pitää saada purkaa. MUTTA ei ole todellakaan ok satuttaa ketään, rikkoa mitään tai raivota esim. ruokapöydässä tai huudella ihan mitä sattuu. Eli lapsen piti opetella hallitsemaan pikkuhiljaa omaa tapaansa purkaa raivoa, tarvittaessa sitten vaikka sylissä istuen tai olkkarin sohvalla jäähyillen tai jotain tyynyä takoen. Eristäminen on minusta hedelmätöntä, jäähypaikan pitää olla turvallinen ja mielellään (lapsesta riippuen toki) aikuista lähellä.
Jos ennakointi ei auttanut, otimme katsekontaktin ja annoimme ensin tilanteesta riippuen yhden tai kaksi varoitusta. Jos sekään ei auttanut, seurasi tekoa rangaistus. Teosta riippuen rangaistuksia olivat esim. lastenohjelmien tai karkkipäivän menettäminen. Jäähy ei siis ollut rangaistus vaan apukeino rauhoittumiseen - menin itsekin sohvalle tarvittaessa jäähylle, jos volyymit meinasivat nousta ;) Rangaistuksia olivat kivojen tekemisten menettäminen, ja vastaavasti ritarillisista teoista palkitsimme paitsi positiivisella huomiolla myös jollain erityisen kivalla yhteisellä tekemisellä. Ylipäänsä tsemppasimme siinä, että aina hyvästä käytöksestä kehuttiin ja huonon hetken sattuessa painotimme sitä, että lapsi on rakas ja ihana, vaikka hänen yksittäinen tekonsa tuntuikin ikävältä. Ja puhuimme toki jo silloin paljon tunteista sekä halailimme, pussailimme ja leikimme yhdessä paljon :)
Ja omista lapsistani 2kpl sen verran että molemmat on olleet 5-vuotiaina kaikkein kamalimmillaan!!! Ja niin on ystäviemmekin lapset. Kuulemma pahempaa kuin monilla murrosikä. Tsemppiä vaan ja jaksakaa johdonmukaisilla säännöillä eteenpäin. Älkää lytistäkö lapsen itsetuntoa mutta kunnioitus aikuisa ja sääntöjä kohtaan on oltava.
Tämä 5vuotiaan " uhma" kuuluu itsenäistymiseen.