Mä inhoan työpaikkani keliaakikkoa

Kääretortun voi tehdä ilman vehnäjauhoja ja hyvää tulee.

tosin pizzaa saa tilattua myös gluteenittomana ainakin kotipizzasta.

Taitaa vaan kaivata huomiota... Ehkä hänelle voisi joskus sanoa, että hei nyt toi kitinä loppuu.

t. keliaakikko, joka ei loukkaannu eikä tee asioista numeroa, mutta joka huolehtii oikeuksistaan asiallisesti.

jotkut on syntyjään ainaisia ruikuttajia ja sille ei voi mitään.



Minä voisin kirjoittaa nimettömän kirjeen tai lähettää sähköpostia tunnistamattomasta osoitteesta tyyliin ao@ jotain



Kirjeeseen laittaisin samoja asioita kun tuohon viestiisi kirjoitit josko tajuaisi lopettaa.



Lisäksi laittaisin kirjeeseen vinkin että Kela järjestää sopeutumisvalmennuskursseja sairaille ja hänen olisi syytä hakeutua sinne ja ympäristössä olevat ihmiset ovat syyttömiä hänen fyysiseen sairauteensa,se on hänen ongelmansa ei muiden ja lisäksi muut ovat kyllästyneet kuulemaan ainaista valitusta.



Tämän positiivisempi en jaksaisi olla.

Meidän kasvissyöjäystävät on ihania, kun ne ei loukkaannu mistään, syövät kiltisti niitä kasvispihvejä ja soijanakkeja, kun me muut vedellään sisäfilettä. Toisaalta, kun ollaan meillä, me tehdään aina ruokaa, jota KAIKKI voivat syödä. sinäkin voisit piruuttasi kokeilla viedä sellaista tarjottavaa, jota kaikki voisivat syödä, esim. kakku, joka sopii ihan kaikille, varsinkin jos työpaikkalla on useampikin keliaakikko.

ja tarjottavat voisivat sopia kaikille

Jos natisisi jotain, sanoisin että koska on aina niin tyytymätön, on parempi olla tuomatta mitään.

Minulla on täysin samalla lailla käyttäytyvä työkaveri, joka ei tosin ole keliaakikko (tai muu " oikeasti sairas" ) vaan KARPPI. Siksi minä inhoan karppeja.

Meilläkin on ärsyttävä keliaakikko töissä.

12:lle että ihan samat fiilikset täällä. Kaikista pahinta on, että tämä työkaverini on erittäin hyvä ystäväni. Mutta keliaakikkoa pahemman tästä karpista tekee se, että hän jaksaa tuputtaa tätä omaa diettiään vielä kaikille muille. Repii työpaikan miehiltä suklaapatukat käsistä yms. ja kaikista kilteimmät miehet, jotka ovat hänen ystäviään vielä suostuvat moiseen!



Anoppini on keliaakikko ja tietysti asia pitää ottaa huomioon. Hän kyllä kulkee joka paikassa omat eväät mukana ja uskon, että on meilläkin aina omat eväät mukana, vaikka on tainnut huomata, että hänelle aina löytyy jotain sekä suolaista että makeaa syötävää meiltä ja samoin meidän juhlista. Se on kyllä sanottava, että kun olen joitain gluteenittomia tuotteita maistanut, niin ymmärrän kyllä miksi mieheltäni meinas itku päästä, kun hältä keliakiaa epäiltiin. Ja tietty se voi hälle milloin tahansa puheta. Mutta huono käytös ei liene kuitenkaan keliakian tavanomaisin oire ;-)

Mun kaverilla on keliakia ja aina ihailen miten hän osaa luovia sen kanssa tekemättä asiasta ongelmaa. Aina on mukana jotain omaa evästä, jos jossain tarjotaan kahvia niin on syötävää sen kanssa ja jos tarjolla on gluteeniton vaihtoehto, ilahtuu kun hänet on huomioitu.

Aika moni kaupan esim. gluteeniton keksi on kammottavaa joten en ihmettele kun jonkun mieheltä meinas päästä itku. Siispä pitää etsiä itselle maistuvia juttuja, niitäkin on! Nykyään ihan tavan keksiosastolla on " tavis" tuotteiden joukossa sellaisia jotka ovat muutenkin gluteenittomia. Itse annan aina kyläpaikkaan vinkiksi ostaa riisikakkuja koska niitä isäntäväki/lapset voivat itsekin syödä vaikka myöhemmin kun taas jotain gluteenitonta pakasteleipää ei tule syötyä. Kyllä mä valitin työpaikalla kun meidän 8 hengen tiimistä joku toi kakkua ja leivoksia mutta mulle ei ikinä mitään. Kyllä se on mun mielestä törkeää. Toinhan mäkin niille välillä pullat vaikken itse niitä voinut syödä.



T. keliaakikko vuodesta -82

Toki tässäkin joku roti pitää olla - jos joku syö pelkästä mielenoikusta pelkkää ananasta ja piimää, niin huolehtikoon silloin itse itsestään. Sairauksille ja allergioille taas ei mitään voi, ja on täysin oikeudenmukaista, että tällaiselle henkilölle järjestetään hänelle sopivaa syötävää.



On minullakin tietty eroja siinä, keneltä odotan mitäkin. :) Ammattilaisilta (esim. pitopalvelu) odotan täyttä palvelua ja gluteenittomia vaihtoehtoja niin pää- kuin jälkiruokiinkin. Ja aina ne myös ovat järjestyneet. Maallikkoystäviltäni taas en pyydä mitään, mutta heistäkin kyllä käytännössä kaikki ottavat ruokavalioni huomioon. En oikein ymmärrä keliaakikkoja, jotka rahtaavat omia eväitä mukanaan (paitsi ulkomaanmatkoilla). Minulle on ainakin aina järjestynyt sopivaa ruokaa, ja jos nyt jossakin kahvipöydässä ei ole gluteenitonta pullaa, niin se ei haittaa mitään. Eipähän tule mussutettua niin paljon epäterveellisyyksiä. ;)



6

mikset tehny/vienyt jotain mitä pystyt itsekin syömään?

tiedän kyllä tuollaiset ääritapaukset. Mutta toisaalta en yhtään ihmettele, jos joku sortuu valittamaan useamminkin. Kuten yllä keliaakikko sanoikin, alkaa se vuosien mittaan masentamaan, jos aina joutuu kyselemään mitä ruuassa on ja jää usein ilman pullia ja muita ruokia. Sekä vielä välillä väitetään mitä sattuu ruuasta, ja sairastuu siitä. Ei sitä varmasti ihan aina jaksaisi meistä terveemmistäkään olla niin aurinkoinen.

Vierailija:

Kuten yllä keliaakikko sanoikin, alkaa se vuosien mittaan masentamaan, jos aina joutuu kyselemään mitä ruuassa on ja jää usein ilman pullia ja muita ruokia. Sekä vielä välillä väitetään mitä sattuu ruuasta, ja sairastuu siitä.

Joskus tuntuu, että ihmiset ajattelevat minun olevan vaativa tai hankala, kun joudun todella usein kyselemään, mikä ruoka on gluteenitonta ja mikä ei. Ja vaikka sairaus ei mikään salaisuus tietenkään olekaan, niin on se vähän kiusallista, kun sitä joutuu joka paikassa toitottamaan ja olemaan erilainen. Myös asiakaspalvelijat esim. ravintolassa saattavat myös kailottaa isoon ääneen, että " täällä on tämä gluteeniton annos" - jolloin kaikki kääntyvät tuijottamaan minua säälivästi.

20