Nyt olis tämmönen juttu mielipahaa aiheuttamassa:

Maija ei ylipäätään vastannut tekstariin, niin ehkä pahastumisen ymmärtää. Mutta kai kaikilta jää joskus kuittaamatta, jos vastaus olisi vain, että ok tai kiva.



Mutta sitä en ymmärrä, mitä nuo Maijan muut kaverit tähän kuuluvat, kun ei kerran ala-asteella enää olla, ja kaikki saavat olla kavereita kenen kanssa haluavat, eikä se ole muilta pois.



Juhlat ovat juhlia, pyydä Maija kahdestaan jonnekin, jos haluatte olla kahdestaan.

Unohtaisin täysin koko Maijan. Menisin kekkereille yksin, ja periaatteena juhlistaa vain tätä illan "emäntää" kutsujaa.



Maijaa välttelisin niin hyvin kuin mahdollista, tervehtisin tietty kuten puolituttuja.



Jos en löytäisi muuta mukavaa seuraa, lähtisin nopeasti pois. Lopun vapaa-aikani viettäisin laatuaikaa itseni kanssa. Menisin vaikka kahville tai elokuviin. Jos mä saisin joskus harvoin vapaaillan, en antaisi Maijan karitsoineen sitä pilata.

Maija on töissä jutellut asiasta ja työkaverit on tulossa mukaan. Kivaa. Sitten tulee sulta viesti, että sinäkin olet tulossa. Vielä kivempaa. Mutta voi, Maija ei muistakan että ei ole sun kanssa puhunut asiasta kasvikkain eikä tule koskaan vastanneeksi viestiin. So what, tehän näette siellä juhlissa ja pidätte yhdessä hauskaa.



Paitsi että kun Maija tulee juhliin, sinä kuljetkin ohi nenä pystyssä ja heittelet koko illan kummallisia katkeria kommentteja siitä, miten toisilla on aikaa ja miten eräitä ei viitsitä pyytää mukaan.



Ensi kerralla Maija miettii parikin kertaa ennen kuin pyytää sinut mukaan kun lähtee työkaverien kanssa bilettämään. Se tuskin romuttaa Maijan maailmaa, hänellähän on muitakin kavereita, mutta sinä käperryt sinne kotiisi ja itket yksinäisyyttäsi, kun se ainoa ystäväkin hylkäsi etkä ollenkaan ymmärrä miksi.

Olen samaa mieltä kuin ao viesti. Lisäksi mainitsisin että pinnallisempaan ja ajattelemattomampaan suuntaan ovat käytöstavan menneet nykyään, harmistun itsekin samantyyppisistä asioista. Käyttäydytään me paremmin mutta jos joku ei sitä meitä kohtaan tee, annettakoon heille anteeksi. Jos osataan.

on hölmöjä, huonokäytöksisiä ihmisiä. ja niinkuin joku mainitsikin- heitä on keskuudessamme yhä enemmän. Raukkamaista touhua. Oikealla ystävällä olis ollu pokkaa edes vastata.

Sinuna en kuitenkaan vajoaisi samalle tasolle, vaan yrittäisin ihan oikeesti -ilman kaunaa-nauttia juhlasta.Yksinkin voi mennä- ja tutustua uusiin ihmisiin.

Näin siirtyy myös vastuu tilanteesta sille ystävälle- jos hän ymmärtää tehneensä väärin- pyytää anteeksi, jos ei ymmärrä- ei ole sun ongelmasi- muuta kuin voit miettiä kannattaako häntä ystäväksi nimittää.

Mulla on paljon kavereita/ystäviä ja vaikeitakin luonteita- mutta kaikki on aina joukkoon mahtunu ja kaikista huolta pidetty.

Maija, vai sinä ap???



En keksinyt mikä tässä mättää

mutta toi on just sitä höpöhöpösontaa, mitä tytön alkaa harjoittelemaan jo 6-7-vuotiaina. Et kenen kans ollaan ja ketä ei mitenkään voida ottaa mukaan. Ja siitä alkaa menestyksekäs hiljaisen kiusaamisen, hylkäämisten, arvottamisten valtapeliverkosto.

Mun yksi kaveri (entinen ystävä?) on alkanut juuri tätä vatkausta. Et soittanut mulle, soitit sille, laitoit siellä viestiä naamakirjassa mutta et mulle, en soita sulle kun sä et sillon vastannut mulle kun soitin sulle ja siks soitin sun kaverilles ja sain tietää että olit soittanut sille just sillon kun soitin sulle jne jne. Kysin siltä toiselta ja olit ollu siellä toisaalla sillon kun meidän olis pitänytmennä tonne blaa blaa. Ei pysty, ei kykene. Pää hajoaa noihin.

Minulle käy niin jatkuvasti. Saan tekstiviestin, jossa Elina pyytää mukaansa juhliin. Ilahdun ja aion vastata samantein, mutta Kalle huutaa pyyhkimään vessaan. Käyn vessassa ja palaan takaisin puhelimen ääreen, paitsi että huomaan Saanan kaataneen kukkapurkin ja mullat on pitkin lattiaa. Haen imurin, imuroin, putsaan lapsen ja vien imurin paikalleen. Samalla tavalla jatkuu koko päivä. Sopivassa tilassa aina mietin, mitähän sitä laittaisi päälle ja minne mentäisiin alkuun jne. Mieskin soittaa ja kerron meneväni juhliin Elinan kanssa. Illalla ennen nukkumaanmenoa tulee mieleen, etten vastannut viestiin, mutta koska kello on kaksitoista, e viitsi enää laittaa viestiä. Aamulla olen jo unohtanut asian ja suunnittelen juhlia mielessäni. Parin päivän päästä köy ilmi, etten ole muistanut ollenkaan vastata, vaikka mielessäni olen jo sottanutkin ja suunnitellut asian tarkkaan Elinan kanssa.



Onneksi ystäväni tietävät tämän ja ymmärtävät elämäntilanteeni - ja soittavat perään eivätkä jää miettimään miksi en vastannutkaan.