Miksi niin moni pienten lasten äiti on masentunut?

Tää ei ole oikea palsta arvioimaan oletko hyvä äiti. kaikki tietää millainen on hyvä äiti. Sillä ei ole mitään tekemistä sektion tai imetyksen tai pukemisen kanssa. Tämä on viihdettä, äitiys on taitolaji ja taitoja voi ja pitää harjoitella.

että aivan kaiken joutui opettelemaan itse. Isoissa pulmissa tietysti pystyi kääntymään neuvolan puoleen, mutta ei sinne voi soitella kaikista pienistä, tyhmistä, arkisista pulmanaiheista, joita uudella äidillä oli paljon. Kun oma äitinikin asuu neljänsadan kilometrin päässä, olin suurimman osan ajasta täysin oman ällini varassa. Olisi ollut niin helpottavaa, jos siinä tilanteessa joku kokeneempi olisi sanonut, että nyt tee näin, ja nyt vauva tarvitsee tätä. Sairaalasta lähtiessä tuntui siltä, kuin olisi heitetty uimataidottomana syvään veteen ja sanottu, että opi nyt uimaan tai uppoat! Lisäksi mies katsoi mut auktoriteetiksi vauvanhoitoasioissa, mikä vaan lisäsi taakkaa.



Toisaalta masensi myös se, että vietin pitkiä aikoja pelkästään vauvan kanssa miehen ollessa työmatkoilla. Enkä ole sellainen ihminen, joka jaksaisi ravata tutustumassa ihmisiin kaiket päivät (vauvakerhoissa yms).



Lääketieteellisesti todettua masennusta mulla ei ole ikinä ollut, mutta jälkikäteen ajateltuna varmaan olin ajoittain aika masentunut. En vain siitä kellekään kertonut. Nytkin kahden pienen lapsen äitinä arki on välillä vaikeaa, mutta siinä missä esikoisen kanssa tarvottiin reittä myöten suossa, nyt mennään vain keveästi nilkkaa myöten. Pahimpina päivinä ehkä polvea myöten. :) Toisen lapsen kanssa auttaa se, että rutiinit ovat jo valmiiksi kohdallaan, ja tietää, että pahimmatkin uhma- yms. iät menee kyllä ohi, suht pian vieläpä. Sekä tietysti esikoisen seura auttaa myös, ei tarvitse yksinään keskustella.

- uupumus, vauva heräili ekat puoli vuotta 2 h välein 24/7 ja sen jälkeen nukkui JOPA 3-4h pätkissä. Mun meni unirytmit ihan sekaisin



- emme saaneet ulkopuolista apua



- isovanhemmat eivät auta, vaikka asuvat lähes naapurissa

En ottanut itseeni, olen tahkonnut lasten kanssa jo 13 vuotta =)

Minä olen mennyt kaikki nämä vuodet vaistojen varassa, teen parhaani ja se riittää. Autan ystäviäni lapsiin liittyvissä asioissa jos pyydetään ja tuen parhaalla mahdollisella tavalla =)

Tuli monta hyvää näkökulmaa asiaan.