Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Tekisitkö tilanteessani ilmoituksen lastensuojeluun?

Vierailija
08.01.2008 |

Naapurissamme asuva yh huutaa lapsilleen päivittäin, iltaisin ja aamuisin. Eilen illalla taas alkoi karjuminen lapsille (3 lasta, tietääkseni kaksi alle kouluikäistä ja yksi varmaan ekalla tai tokalla luokalla). Nainen huusi mm. " mene helvettiin" , ja " pää kiinni" . EI mielestäni kovinkaan kypsää käytöstä, mutta olen ajatellut jo pitkään että on varmasti tosi lopussa. Tämän jälkeen jäi itkemään kovaan ääneen. Tätä itkua kuuluu suht usein (tosi kovaäänistä ja talossamme TODELLA HUONOT eristeet). Huutaa myös exälle puhelimessa elatuksesta (taloudellinen tilanne huono).



Olemme ihmetelleet myös sitä, että nainen istuu koneella yleensä illat pitkät (viikonloppuisin päivät), ja esim. vkonloppuna ei ole koskaan lasten kanssa yhdessä ulkona (tai me emme ainakaan ole nähneet, ja riehumisesta päätelle ovat vaan sisällä, on ilma sitten miten kaunis vaan. Sairaudesta ei myöskään ole kyse, sillä normaalisti lähtevät maanantaisin aamulla töihin ja tarhaan). Nykyään tuntuu että lapsetkin vaan riehuvat päivät pitkät keskenään sisällä, ja illalla huuto alkaa.



Perheen pieni piha on kaaoksen vallassa, näyttää mielestäni masentuneen kodilta kun ei jaksa edes tavaroita keräillä pihastaan. Olen odottanut että kuulisin naisen esim. lyövän lasta, jolloin soittaisin välittömästi lastensuojeluun. Tätä ei kuitenkaan ole tapahtunut. Tuntuu että näillä tiedoilla soittaminen olisi turhaa, mutta selvää on, että lapsilla on varmaan aika ikävät oltavat tuon jatkuvan äidin epätasapainoisen käytöksen vuoksi. Hänellä tuntuu olevan vanhemmuus täysin hukassa. Mietin, että jonain päivänä tulevat poliisit pihaan viemään lapset ruumissäkeissä pois, että äiti sekoaa. Mutta voiko kukaan tuollaiseen puuttua jos ihminen ei itse hae apua. Tarjollahan sitä varmasti olisi. Mitä tekisit????

Kommentit (51)

Vierailija
41/51 |
08.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Alussa kävi kolme kertaa viikossa perhetyöntekijä hoitamassa lapsia. Joskus oli kaksikin hommissa. Saatiin terapiaa itselle ja lapsille. Muutenkin helpotettiin asiointia kaikkialle, kun tiesivät ettei voimia ole jne.. Apua saa jos viitsii pyytää.

Olen kyllä itse saanut nähdä ja kokea, miten siellä toimitaan. Jos ei lapsia oteta huostaan, niin sitten ei mitään apua saa. Turhaa mennä sanomaan, ellei ole todella alkkis tai huumeidenkäyttäjä.

Vierailija
42/51 |
08.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

en tekisi tilanteessasi lastensuojeluilmoitusta

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/51 |
08.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

koska ollaan miehen kanssa mietitty asiaa, eikä tietenkään haluta ihan turhan takia alkaa soittelemaan lastensuojeluun. Itsellä ei ole aiemmin ollut vastaavasta kokemusta siis, ja ajattelin että täällä ihmisiltä löytyy näkemystä asiaan. Sekä ilmoittaneena osapuolena, että apua vastaanottaneena. Ja ehkä myös muutaman ammatti-ihmisen mielipide. No, monenlaisia ajatuksia tässä onkin tullut, eli kiitos kirjoittaneille!



Kyse ei siis ole mistään yksittäisestä jutusta (huutaminen toisinaan, itkeminen toisinaan, koneella istuminen toisinaan, sotku silloin tällöin) vaan tilanne on jo pitkään kuulostanut ja näyttänyt aika epämääräiseltä. Itse sen perusteella mitä olen kuullut ja nähnyt pidän tilannetta lasten kannalta kurjana, mutta onko se sellainen että mihinkään kannattaa ilmoittaa, se on ollut pointtini tässä kirjoituksessa. Lapsia joutuu elämään huumeloukoissa etc. ja sellaisesta tässä ei ole kyse. Vaan tosi väsyneen kuuloisesta äidistä, jonka kuvittelisin voivan paremmin (ja myös lasten) jos hän saisi hieman apua arkeen ammattilaisilta. Mulla ei ole varaa maksaa naapurille hoitajaa, enkä itse voi sellaiseksi alkaa (enkä halua), en kuitenkaan halua lukea lehdestä sitä mitä nykyään saa lukea, että äiti on kärventänyt lapset tms. Sellainenkin riski on kai olemassa?



-ap

Vierailija
44/51 |
08.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mua surettaa tosi paljon tuollaiset huutamalla kasvatetut lapset. Meidän aikuisten pitää pystyä käsittelemään asiat aikuisella tavalla ja puhumaan normaalilla äänensävyllä. Mä en YMMÄRRÄ huutajien puolustelua. Totta, ihan jokainen hermostuu JOSKUS, mutta ei koko ajan eikä joka päivä.



Enkä mäkään ap:n asemassa menis hakemaan ventovieraita lapsia ulkoilemaan.



Minä soittaisin ap:n asemassa sosiaaliviranomaisille. sais ainakin äiti sitten pyytää apua, jos sitä tarvii.



Hemmetti tollasia huutajavanhempia.

Vierailija
45/51 |
08.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

jonnekin hoitoon kun niitäkin tuntuu olevan pilvin pimein. Ihan sääliksi käy. Vaikuttaa ihan siltä, että huutaminen on aivan normaalia monessakin perheessä ilman muita ongelmia.

Vierailija
46/51 |
08.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joka päivä ei tarvitse huutaa. Lapset kuuntelevat kyllä puhettakin, ja paremmin kuin sitä että heille karjutaan päivittäin. Aika moni tässä ketjussa vois miettiä käytöstään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/51 |
08.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

" lapset eivät voi temperamentilleen mitään" ja että " lapsen luonnetta pitää kunnioittaa" yms. Entäs aikuisen? Entäs jos aikuinen on temperamenttinen ja huutaa ihan luonnostaan eikä se silti johda mihinkään sen ihmeellisempään. Eikö se saa enää olla oma itsensä? Ja missä iässä sen temperamentin pitäisi hävitä?

Vierailija
48/51 |
08.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä lastensuojeluun voi ilmoittaa ja he puolestaan voivat hankkia tukitoimia perheelle jos katsovat sen olevat lasten hyödyksi. Luulisi, että juuri tällaisissa tapauksissa esim. tukiperhetoiminta on juuri omiaan.



Ei lastensuojeluilmoitus tarkoita mitään huostaanottoa.



Ihmetyttää tällainen " pidä huoli omista asioistasi, kyylä" asenne ja kun sitten taas tapahtuu jotain lapsiin kohdistunutta rikosta ihmetellään, että miksi kukaan ei huomannut mitään. Tai puuttunut asiaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
49/51 |
08.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuttu psykologi sanoi, että terve ihminen tietää voimavaransa. Ihanaa jos jaksaa auttaa, mutta jos ei - ei ole pakko. Tärkeintä jaksaa oman perheensä kanssa.



Hieno sääntö koko elämää varten. Auta kun jaksat. Pyydä apua, kun et itse jaksa. Pidä huolta itsestäsi tai et ikinä jaksa auttaa.

Vierailija
50/51 |
08.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oikein vihaksi käy tämä suomalaisten eristyneisyys! Olen kyllä itsekin suomalainen, että ei sillä. Mutta MIKSI aina pitää soittaa kaikesta pienimmästäkin asiasta joko lastensuojeluun tai poliisille?



Miksei esim. voisi mennä soittamaan ovikello ja kysymään voiko autaa jotenkin, jos esim. kuulee lapsien huutavan tai muuta vastaavaa?



Tietenkin väkivalta tai alkoholin liikakäytön jne. tilanteissa tietenkin heti yhteys lastensuojeluun.



Miksi suomalaiset ovat tällaisia! Ulkomailla naapurit tuntevat toisensa ja myös auttavat toisiaan ym. mutta ei täällä junttilassa!





Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
51/51 |
08.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


" lapset eivät voi temperamentilleen mitään" ja että " lapsen luonnetta pitää kunnioittaa" yms. Entäs aikuisen? Entäs jos aikuinen on temperamenttinen ja huutaa ihan luonnostaan eikä se silti johda mihinkään sen ihmeellisempään. Eikö se saa enää olla oma itsensä? Ja missä iässä sen temperamentin pitäisi hävitä?

Suomessa ja muissa protestanttisissa maissa tämä itsensä kieltäminen asiassa kuin asiassa ja tunteiden patoaminen ovat menneet jo älyttömyyksiin.