vierailuista - max 2 tuntia!

2-3 krt/viikko on joku kyläilemässä tunnista- pariin vuorokauteen (harvemmin iltaa pidempään). Kesällä tietenkin enemmän kuin talvella (lomat). Meillä vieraat otetaan vastaan perheenjäseninä, jotenka ei meillä mitään täysylöspitoa saa loikoilemalla... Meillä kun sattuu olemaan talo, jossa tekevälle aina hommaa löytyy.



Kesäisin parhaita hetkiä ovat ne, kun oman väen lisäksi on parikymmentä talkoolaista ja talkoopäivän iltana istutaan iltanuotiolla, boolimaljan/ oluen ja hyvän ruuan kera turisten kuulumisia, musisoiden sekä saunoen ja uiden. Yösija on aina löytynyt kaikille ja kukaan ei ole koskaan ollut niin käkenä, etteikö seuraavana päivänä oisi vielä kyennyt hommiin.



Meistä olennaista on vieraiden kanssa yhdessä oleminen eri muodoissaan. Kukaan kavereistamme ei ole pakoon juossut ja talkookutsutkin lähtevät tyyliin: " Moi Meillon silloin ja silloin talkoot. Ilmoitamme, jotta voitte kiertää kotimme kaukaa tai tulla halutessanne mukaan. Hommia on remonttitöistä, ruoanlaittoon ja lastenkaitsentaan. Raskaan raatamisen vastapainoksi kaikille talkoolaisille lapsineen on tarjolla pitkin päivää herkullista ruokaa ja virkistävää juomaa sekä loistavaa seuraa. Illalla on tarjolla myös kielten kantoja irroittavaa juomaa, edelleen ruokaa, kuuma kiuas saunassa ja allas vilvoittelu varten. Päänsä saa painaa pehmeään tyynyyn, ottakaa kuitenkin varuiksi matkaanne makuupussit! Terveisin: meidän poppoo.



Tää on meidän elämäntapa... Mä oon muutenkin monesti ihmetellyt tällä palstalla tätä nykyistä meininkiä, että " Me ja muut" tai " Minä, minä, mulle" -eikä muille.



ps. Tässä meidän kaveriporukassa toi talkoilu puolin ja toisin on vähän niinkuin elämäntapa kaikilla.

Mä oon oikeasti sitä mieltä, että koska osalla on näitä minimi ja maksimiaikoja vierailuille, niin te voisitte esittää sen jo kutsussa. Mä en millään viitsis arvailla, että millaiset ajat missäkin perheessä on ne talon omat tavat.



Joskus kun juttu luistaa ja menee sujuvasti 4 tuntia, eikä saa koskaan tietää, että ko perhe olikin näitä max 2 tuntia tyyppejä. Ihmettelee vaan, kun omasta mielestä mukavasti mennyt ystävyys/tuttavuus loppuu kuin seinään.

Mutta ne ei ole kyläilyjä :)

Ai kahden tunnin aikaraja? Pitääkö myös olla virallinen kutsu, jossa pukeutumiskoodi? ;) Olen samaa mieltä kuin 6: " Ihmettelen näitä jotka jo kahden tunnin jälkeen alkavat pukea, aijaa, oliko noin tylsää?" .



Löysätkääpä sitä pipoa ja muistakaa vanha sanonta: " Talo elää tavallaan, vieraat käy ajallaan." Meillä ei ole, eikä tule aikarajoja. Jos vieraat sattuvat olemaan meillä paikalla ruoka-aikaan, tarjotaan heillekin. Arki-iltoina en tosin aina jaksaisi vieraita, mutta minäpä uskallankin sanoa suoraan, että meillä rauhoitutaan iltatoimille silloin ja silloin. Tai saatan jopa sanoa suoraan, ettei jonain päivänä sovi tulla ollenkaan.

Yleensä tosin meidän vieraat viipyy vähintään kaksi päivää, mutta jos on vaan päivävieraita, niin aina ovat viipyneet sitten ihan iltamyöhään asti. Lapset laitetaan nukkumaan ja sitten on aikuisillakin vähän aikaa. Vaikka olisinkin alunperin ajatellun vaan kahvia niin saatetaan sitten extemporee tilata illalla vaikka pizzat kaikki yhdessä.



Musta on kyllä aika outoa, että joku ruoka- ja päivärytmi ei saa koskaan yhtään horjua mihinkään. Jos koko porukalla on nälkä niin sitten tehdään ruokaa/tilataan kaikille, jos taas kyse on ihan pienestä lapsesta, jonka täytyy saada ruokansa säännöllisesti, niin miksei sitä voi lapselle sitten vaan tehdä jotain.



Mäkin suosittelisin, että laitetaan sitten kutsuun joku aikaraja tai sanotaan että meillä on sitten muuta ohjelmaa alkaen klo 17 tai what ever.

Joillain on vielä minimiaikoja näiden maksimiaikojen päälle. Joten toivon edelleen, että joka ikinen lopettaisi asiasta vänkäämisen täällä ja esittäisi jatkossa kutsun siinä muodossa, että mahdollinen vierailun päättymisajankohta ei jää epäselväksi.



Tuletteko meille kylään perjantaina klo 17.30-19? Ei ole vaikea. Ja sitten me tapojanne tuntemattomat uskallamme olla kylässä niin kauan kuin viihdymme, jos kutsussa on vain sovittu saapumisaika.



- 25 tai jotain sinne päin

Minä olen tottunut että 2 h on minimiaika kylässä, on todella epäkohteliasta lähteä aiemmin pois. Yleensä vieraat viihtyvät 3-4 h, mikä on mielestäni oikein sopivasti. Joskus lasten synttäreillä, jotka alkavat jo päivällä, on ollut vieraita 6-7 tuntiakin, ihan ok minusta, jos kaikilla on koko ajan hauskaa.

kannan korteni kekoon ja sanon, että minusta kaksi tuntia on sopiva aika seurustelulle, varsinkin jos on kutsuttu " kahville" . Mutta jos lapset (vieraat ja omat) riekkuvat kuin hullut, vihjeistä huolimatta kukaan vieraista ei rauhoittele omiaan tai vie lapsia joukolla ulkoilemaan välillä, niin onko kivaa kellään? Emäntä huolehtii että onkohan talossa tarpeeksi ruokaa syöttämään vieraita, kun on suunnitellut kattavansa runsaan kahvipöydän, eikä ole uhrannut ajatustakaan omankaan perheensä päivällisen eteen. (kun ne omat taaperot ja lapset on syöneet niitä herkkuja koko iltapäivän) Ja kun vieraisilla on perhe, jossa on kolme 8-15 -vuotiasta, jotka nälissään menevät ja kyselevät voileipää kaksi tuntia kahvituksen jälkeen, kun vanhemmat eivät tajua lähteä kotiinpäin pesuettaan viemään.

on samanlainen käsitys emäntänä olosta kuin minulla... vieraan pitää tuntea olonsa tervetulleeksi - on siistiä, että löytää istumapaikan, edes, jotain tarjottavaaon suunniteltu ja ajateltu vieraan mahdollisia ruoka-allergia -juttuja yms. On vähän noloa jos emännän hienovaraista vihjausta ei oteta minään. Sen takia on hyvä ap, että otit asian esille!



En minäkään kutsu ihmistä uudelleen käymään, jos ensi visiitti on ollut sellaista " ollaan täällä nyt teillä kylässä kasiin asti kun arskalla alkaa silloin harkat, ettei meidän tartte edestakaisin ajella" jos olen kahville kutsunut. siihen vieraan tervetulleeksituntemukseen liittyy se, etten sano, että l" ähdette sitten viideltäpoisviimeistään" . vieraan pitää osata myös käytöstapoja. jos puhuttavaa ei enää löydy, niin voipi johtua siitä, että " arskan harkat" saivat emännän kiehumaan kiukusta.

Minulla on ainakin tapana sopiessa vähän pohjustella käynnin pituutta ja henkeä, tyyliin " piipahdetaan teillä" (max 2h) tai sitten " olis kiva istua ja jutella rauhassa" (saapumisajasta riippuen 3-6h), varsinkin jos ollaan itse kyläilevä osapuoli, niin voin jopa ilmoittaa tarkan suunnitelmani (" lähdetään sitten viimeistään klo 12, että saadaan pikkuapina päiväunille" ).

Minä tykkään myös vieraista, mutta haluan myös valmistaustua siihen, miten meillä aikaa vietetään. En tykkäisi, jos laittaisin lapsia nukkumaan ja joku tylsänä odottelisi tai kyttäilisi olan yli. Myös ns. illan istumiset haluan sopia, sillä olen todella iltauninen.

Vierailija:

Minä olen tottunut että 2 h on minimiaika kylässä, on todella epäkohteliasta lähteä aiemmin pois. Yleensä vieraat viihtyvät 3-4 h, mikä on mielestäni oikein sopivasti. Joskus lasten synttäreillä, jotka alkavat jo päivällä, on ollut vieraita 6-7 tuntiakin, ihan ok minusta, jos kaikilla on koko ajan hauskaa.

max 2h vierailulle? riittääkö kukkapuska ja kahvipaketto?

" jo pelkästään se,

että vieraita kahvitettaessa herkut ovat pöydässä tunnin aiheuttaa lasten kanssa hässäkkää. Kolmesta lapsestamme kaksi käy noppasemassa keksin silloin tällöin, ja voihan sen siitä tajuta että ateriarytmi menee sekaisin.

vieraat siis, tulkaa silloin kun on pyydetty, ja lähtekää kotiinne - meidän kotimme ei ole mikään linjuriasema, jossa voi odotella seuraavaa kyläkutsua jostain muualta."

miksi Suomessa on niin paljon yksinäisiä ihmisiä.

missäpä ihminen käytöstapoja oppisi jos ei kotonaan. Kukaan ei kutsu toistamiseen jos maleksitaan tunteja, kytätään ruokaa ja kahveja moneen otteeseen ja jos emäntä ei tarjoa, niin kysellään tai mennään itse kaapille... Nämä jutut ennen opittiin kotona, miten kyläillessä käyttäydytään.

silloin ennenvanhaan, kun yhdessä tuvassa asui monta sukupolvea ja kaikkien tarpeet oli otettava huomioon. Eikä voinut lapsia viedä päiväunille tai yöunille viereiseen huoneeseen.



Onneksi maailma muuttuu.

Luulisi, että jokainen sen verran omia ystäviään tuntee, että osaa erotella ne neuroottisesti päivärytmiä seuraavat niistä jotka eivät ihan jokaisesta muutoksesta vedä heti hernettä nenään. Kyllä ainakin itse tiedän kenen luokse mennään pikakäynnille ja kenen luona voi taas rennosti olla vähän pitempään kuin ne riemukkaat kaksi tuntia.

jos joskus joku vieraamme (perhe tai pariskunta tai yksittäinen) kysyisi, miten meille sopisi. Kun joskus kutsuu jotakuta perhettä kylään, jonain päivänä esimerkiksi 4.3. kun meille sopisi tai tarjoaa sitten vielä toistakin päivää, niin sitten kutsuttu ilmoittaa että tulevatkin huhtikuussa joku viikonloppu sunnuntaina. Onko se sitten korrektia sanoa, että ei, meille ei sovi kuin ne päivät mitä ehdotin. Jolloin kutsuttu on nyrpeänä, että ei saakkaan tulla käymään. Kumman moka? Pitääkö jäädä odottamaan sitä seuraavaa kutsua, vai ehdottaa jotain toista päivää jolloin meidän perhe menisikin heille käymään, vai tarjoutua tulemaan päivänä x. (ja ottaa se riski, ettei meille käy)?

ainakaan kaikille. Tässähän tulee jo stressi. Jos joku kutsuis mut kylään tyyliin tuletko kahville huomenna klo 14.00-16.00, ei tekis mieli lähteä. Riippuu tietty siitäkin, kuinka pitkä matka on. Naapurilla vois piipahtaa, mutta jos julkisilla matkoihin menis yli tunti, joisin kahvit himassa ja vaikka juttelisin puhelimessa.

useammalla kaverilla 2-3 lasta, itselläni 3, niin vähän pakko tietää etukäteen monta syöjää on, samoin jos me mennään kylään, niin sovitaan tää asia etukäteen.

Jos joku tulee ns. kahville, eikä koko päiväksi kylään, ja jos mulla vaikka muita menoja tai pitäisi saada lapset ajoissa nukkumaan, jos työpäivä seuraava päivä, tai pitäis mennä suihkuun ja tukkapesulle vielä jonkun siinä illalla, niin saahan sen sanottua että meillä ohjelmaa vielä illalla, ei kai se niin vaikeeta oo kavereitten kesken..

ihmiset on kyllä äärimmäisen itsekkäitä ei voi muuta sanoa.



Jos ei vkopnloppu kyläilyllä ruokailurytmistä voi joustaa niin ei tartte ihmetellä missä todelliset ystävät ovat.

Joku sanoi että lapset ryövää pöydästä keksejä tms. Opeta lapsille käytöstavat, kiitos!



Jos joku vierailisi meillä max 2h ottaisin sen kyllä melkein loukkauksena. Joku olisi mennyt pieleen.

Mitä varten ne kyläilyt on jos ei niissä tarvitse ehtiä edes seurustella perusteellisemmin. Kahvit naamariin ja kotiin?!