Oletteko yhtaan ajatelleet, miten kaytannossa koulussa ope, jolla on vastuullaan 20-35 oppilaan ryhma, opettaa taysin luistelu/hiihtotaidotonta lasta?
Voin ihan sanoa, ettei kovin yksilöllisesti.
Ja opesta ei tässä tilanteessa kannata piitata, vaan omasta lapsesta, joka kokee valtavia huonommuuden ja epäonnistumisen tunteita, ja varmaan jollakin hölösuulla luokkakaverillakin on sananen sanottavana puuttuvista taidoista.
Kommentit (2)
Itse en osannut luistella kun menin kouluun, vaikka luistelemassa olin perheeni kanssa käynyt 3-4 vuotiaasta. Muut sisarukseni osasivat luistella kouluun mennessä.
Eihän se nyt mitenkään mieltä ylentävää ollut itselleni, mutta muissa lajeissa olin liikunnassa hyväkin ja se taas kohotti itsetuntoa liikunnan suhteen. En tiedä miksi juuri luistelu oli minulle vaikeaa. Opin luistelemaan vasta neljännellä luokalla kun ystäväni opetti.
En silti usko, että opettajaa häiritsi luistelutaidottomuuteni mitenkään.
meidän lasten koulussa ei läheskään joka lapsi osannut kouluun mennessään luistella. Omat lapseni eivät olleet kovin montaa kertaa ennen kouluun menoa käyneet luistelemassa, eivätkä he ole olleet mitenkään sieltä toivottomimmasta päästä. Hiihtämään ei meidän kuudesluokkalainen ole vielä kertaakaan joutunut. Tällä hetkellä hänellä ei edes ole sopivankokoisia suksia ja monoja.
Meillä on usein sellaisia talvia, että luistinrata on ollut käyttökunnossa 5-6 viikkoa talvesta. Nytkin on ensimmäinen päivä, jolloin on sen verran pakkasta, että jäädyttämistä voisi edes ajatella ja luistinradan ylläpito loppuu helmikuun lopussa. Kun tuosta vielä menee hiihtolomaviikko välistä, niin tänä vuonna tulee luistelukertoja koulussa enintään tuo kuusi.
Samanlaista se oli omassa lapsuudessanikin. Luistelukausi oli ehkä vähän pidempi, mutta hiihtämässä käytiin vain kansanhiihtopäivänä (kiersimme Kivelän sairaalan edessä olevan puiston reunaa ympäri). En enää muista hiihtivätkö kaikki, vai vain ne, joilla oli sukset.