Lue keskustelun säännöt.
En uskalla hankkia lapsia, ettei vartalo mene " pilalle"
06.01.2008 |
Olen 26 v. nainen, enkä pidä itseäni pinnallisena, mutta lapsen hankkiminen pelottaa vartalomuutosten takia. Olen ihan nätti, enkä kauheasti panosta ulkonäkööni tms.
Ilmeisesti minulla on sitten tosi huono itsetunto tämän suhteen, sillä muuten elämässäni ja työssä olen itsevarma.
Pelkään etten kelpaa miehelleni enää sen jälkeen ja että seksi ei tunnu hänestä enää hyvältä kanssani, kun paikat on venyneet. Mies kyllä väittää ettei tietenkään se vaikuta tykkäämiseen.
En haluaisi olla hänen silmissään " ruma" .
En ikinä pidä toisia ihmisiä rumana, enkä kauhistele raskauden yms. tuomia muutoksia heissä.
Nyt saan varmaan haukut niskaani, kun uskallan tunnustaa tälläisen typerän asian :(
Kommentit (25)
Ei mulla mikään alistajamies ole. Vika on mun ajatusmaailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain esikoiseni 38-v. Painoin silloin 47 kiloa. Nyt lapsen ollessa 4-v painan 83 kiloa. Mutta millään en pois antaisi tehtyä lasta, vaikka saisin kroppani takaisin.
Vierailija:
kuinka pilalle sitä menee. Mulla ei jääny kiloja yhtään, ei tullu raskausarpia kun lotrasin rasvan kans joka aamu ja ilta ja paikat ei muuttunu miksikään. Tietty jos sitä " syö kahden edestä" eikä viitsi huolehtia itsestään yhtään niin.... Alapään repeytymiset jne ei ole tietty omissa käsissä.
Kiloja ei tuu, jos ei oo ruokahalua, ja se ei ole itsestä kiinni. Rasvauksella ei oo välttämättä mitään tekemistä arpien kanssa. Minä en ainakaan rasvannut, eikä tullut arpia.
Ja repeytyminen on omissakin käsissä. Jos tuntee synnytyksen kulun hyvin ja osaa vaatia kätilöltä neuvoja, joita hän ei aina vaatimatta niin auliisti jakaisi, niin repeytymisenkn voi joissain tapauksissa estää.
Ne ovat kyllä jo vaalenneet ja kilot karisseet.... tietysti lisäkiloja on tullut muun kuin raskauden takia.... mutta vatsanahka on kuitenkin ikävä paikka... ei saa timmiksi, ei. Rinnat mulla kasvoivat niukasta B-kupista reiluun C-kuppiin, ja ovat ihan kivassa kunnossa. Mutta nyt ei paljon kroppa sureta. Niin paljon tärkeämpiä arvoja elämässä.