Joulukuiset huhuu! Lauantaita...
Joko mä nyt olen jäänyt yksin? Eipä olisi ihme, jos olisinkin.
Viikon verran on jo supistellut, mutta aina se menee ohi. Limatulppaakin on tullut pitkään pieninä erinä. En tiedä, onko jatkuva väsymykseni fyysistä väsymystä vai jonkinasteita masennusta. Olen niin turhautunut odottamaan päivä päivän jälkeen.
Esikoisen vuorokausirytmi on seonnut Suomen pimeän talven ja päiväkodista luopumisen myötä, joten meillä nukutaan ja valvotaan milloin mitenkin. Ei vain ole ollut voimia aloittaa mitään " ohjelmaa" unirytmin palauttamiseksi. Tänään taas lapsi heräsi aamuyöstä (oli nukahtanut yöunille jo hyvin aikaisin) ja minä seuraksi. Yhdeksältä herätin miehen ja menin itse takaisin nukkumaan. Nyt mies lähti lapsen kanssa kaupungille, ja jäin yksin. Taidanpa mennä takaisin nukkumaan...
Vielä neljä yötä yliaikaiskontrolliin, huh miten pitkä aika. Syntyisi nyt vaan vaikka tänään.
Cillama 41+1
Cillamalle loppusuoralle tsemppiä!! Kyllä se vain on tosi, että ei ne vauvelit vatsaa jää..
Elikkä vuoden ensimmäinen lappilainen vauva näki päivänvalon 1.1.08 klo 0.53, mitat 4280g, 52cm/36,5cm. Synnytys oli sitten viimein käynnistettyään nopea, kivulias ja helpotus!! Nyt jo kotona kolmatta iltapäivää ja opetellaan tätä kotielämää yökyöpelin kanssa.
En kerennyt vielä lukemaan viime päivien tekstejä, mutta vähissä taitaa olla joulukuiset.
Tsemppiä vielä sulle Cillama!!
Dunes ja " Oskari" kohta 4 vrk