Miksi joittenkin ihmisten seurassa tulee tosi kiusaantunut olo, ei osaa olla oikein mitenkään päin?

sama ongelma, vieläpä melko uudessa työpaikassa jossa haluaisin antaa hyvän kuvan itsestäni ja olla ulospäinsuuntautuneempi, mutta jotenkin aina alan " hiirustelemaan"

ja sitten masentaa jälkeenpäin kun miettii omaa käytöstään.

ikuinen kierre..

Ihmettelen aina kotona, että mikä ihmeen teatteridiiva sieltä mun sisuksista oikein purskahti!



Olen ihan tavallinen ja uudessa seurassa vedän usein jonkun ihme vaihteen päälle ja kotona kierin häpeästä, vaikka yleensä ihmiset tykkää musta.

Minulla tuollaisia ihmisiä osuu suhteellisen harvoin kohdalle, mutta aina joskus saan minäkin kiemurrella. En pysty katsomaan silmiin, juttu ei luista ja on epämukava olo. Saatan jopa pitää siitä toisesta ihmisestä, eikä siihen siis liity mitään sellaista vaan kyseessä on vain yksinkertaisesti se, että kemiat eivät kohtaa.

Saatan olla rasittavan seurallinen enkä mahda sille mitään.

Mä aina vannon, että seuraavalla kerralla mä käyttäydyn normaalisti ja paskat!



Taas mennään niin, että kipinät sinkoilee.



7

ilman mitään syytä. toinen ehkä jotenkin aggressiivinen tai alitajuisesti kehittänyt jonkin roolin vastakumppanille.

Mutta sinänsä kiva, että joku muukin kärsii samasta asiasta =)

Olen itse melko hiljainen ollut nuorempana ja nyt oppinut viime vuosien kanssa siitä jo hieman pois. Mutta paljon on vielä tehtävänä. Ehkä vaivaannun hiljaisista ja epävarmoista ihmisistä, koska ne muistuttavat minua nuoruudestani.



t: entinen nynny

kuin he ylenkatsoisivat minua.

Vierailija:

kuin he ylenkatsoisivat minua.