HUHTIKSET 05 TAMMIKUU

Hei, missä olette kaikki?? TUlkaahan kirjoittelemaan kuulumisia, vaikka ei mitään ihmeellistä olisi tapahtunutkaan =)



No joo, en itse ole ollut kovinkaan aktiivinen, kun tentti painoi päälle ja kaikki ylimääräinen aika meni lukiessa, no tentti oli eilen, jes, saa vähän rauhoittua.



Antonin kanssa kaikki menee ihan kivasti, poika viihtyy puistossa hyvin ja tiistain muskari on yhä edelleen POP. Nyt poju alkaa osallistua enemmän ja enemmän lauluihin ja leikkeihin, kivaa.



Nyt kauppaa ja sitten pihalle, palaan paremmalla ajalla



-Mareila ja Muru

Olen ollut kotona lepäämässä tämän päivän ja päätin tulla pitkästä aikaa " moikkaamaan" . Mulla on tämän kolmannen odotus vienyt tällä viikolla henkiset ja fyysiset mehut enkä tänään kyennyt töihin. Mutta nyt on levon jälkeen parempi olo.



Pihla on jotenkin kasvanut valtavasti viime viikkoina. Hän on niin omatoiminen ja tomera. Huhtikuussahan nämä pikkuisemme täyttävät kolme, että eihän he nyt vauvoja enää olekaan.



Meillä on viime päivinä pähkäilty tulevia hoitokuvioita. Näillä näkymin olemme päätyneet seuraavaan: lapset viettävät koko kesän kotona, ihanaa! Meidän perhepäivähoitaja jää toukokuun lopulla eläkkeelle ja ukki on luvannut hoitaa pari viikkoa lapsia. Itse jään juhannukselta kotiin. Kun eskari alkaa esikoisella elokuussa, menee Pihla samaan päiväkotiin puolipäivähoitoon, eli max 7:30-12:30. Tämä siis puheen kehityksen tueksi, jota puheterapeutti suositti. Jos neiti ei viihdy tai muuten tarvi hoitoa, jää hän tietenkin kotiin. Mutta näillä suunnitelmilla mennään.



Pihla on ollut vauvauutisten kanssa suloinen, kun eihän hän koko juttua oikein hokaa. Isoksi ja " aikuiseksi" hän on vauvan syntymän myötä kuulemma rupeamassa ;=)



Käyn varmasti jatkossa täällä huhtikuisissa erittäin harvoin. Töissä en pääse palstalle ja kotona on kiire sekä väsy. Ja myönnetään, olen käynyt tuolla odotuspuolella purkamassa raskaustuntoja. Mutta toivottelen kaikille huhtikuisille ja huhtikuisten mammoille mukavaa talvea (tulikohan se nyt oikeasti?)!



Lyle

Hei ystäväiset ja pahoitteluni, etten ole ehtinyt kirjoittelemaan. Kiitos Mareilalle, joka jaksaa nostaa pinoa ja huhuilla meitä muita mukaan!



Mulla on huono äiti-fiilis tänään ihan olan takaa. Olen ollut äkäinen ja tosi väsynyt, ja hermostunut vähän liiaksikin Lauran juttuihin. Lauralla on myös ollut huonompi päivä (tekee kiusaa pikkuveljelle, ei tottele, ei syö jne jne), joten ilmeisesti me vähän puolin ja toisin imetään vaikutteita toisistamme. Huoh.



Onneksi meidän elämä sujuu yleisesti ottaen ihan ok. Vaikka onhan tää kyllä aika kaaosta siltikin! Huoh.



Laurakin pohtii kovasti sitä, onko hän " iso" vaiko " pieni" . Se riippuu aina vähän tilanteesta - esim. nukkumaan mennessään hän on usein " pieni tyttö" , eikä missään tapauksessa esim. virtahepo, kaivuri tai naapurin joni : ). Yhtenä päivänä L tuumi myös, että " Kun minä kasvan nääääääin isoksi, niin sitten mä en enää tarvitse äitiä. Enkä isiä" . Liikkistä. Pitää pistää muistiin ja lukea vaikkapa neidin valmistujaisissa tai häissä!



Joskus tuntuu muuten aika kauhealtakin ja haikealta ajatella, että nämä pikkuiset todella kasvavat ja ovat sitten joskus teinejä ja lähtevät kotoa. Silloin tajuaa taas selvemmin, että tää äiti-lapsi -suhde todella täytyy yrittää säilyttää hyvänä ja " päivitettynä" kaikissa ikävaiheissa! Mietittekö te koskaan tällaisia?



Voi ei, tuure herää kesken kaiken. Pitää mennä.

O.

.. ei mua nyt tarvittukaan, joten jatkan hetkisen.



Voin kuvitella Lyle, että aikamoista on sinullakin! Kiva että lasten kesä onnistuu noin mukavasti. Milloinkas se pikkukolmonen syntyykään - oliko se joskus elo-syyskuussa? Anteeksi, en nyt varmaan osaa laskea ihan oikein kun en muista, miten pitkällä jo oletkaan!



No nyt siellä huudellaan taas. Täytyy mennä, mukavaa viikonloppua kaikille!



O.

... vaikka niin sanoin, että harvoin ollaan messissä ;=)



Joo, mulla on siis laskettuaika vasta 24.8, eli niitä epävarmoja alkuaikoja elellään. Ja todella epävarma olo välillä onkin. Pelkään jopa ensi viikon NP-ultraa. Ehkä siksi, että siskoni joutui juuri kesällä raskautensa keskeyttämään löydösten vuoksi.



Meillä oli äsken ihana ulkoilu ja pulkkailuhetki. Pihla vaan on metsässä aina vähän varuillaan, ettei " hirviö" ilmesty. PIenen tytön isot mietteet. Ja OMpunäiti, kyllä minäkin kaiken maailman tulevaa mietin. Nyt kun esikko on aloittamassa eskariaan, ilmoittautuminen on maanantaina, niin nämä lapsen vaiheet ovat mietityttäneet. Ja sitä haluaisi antaa toiselle kaikki hienot eväät reppuun, että pärjää eskarissa ja koulussa... ja ennen kaikkea toisten ihmisten kanssa ja elämässä.



Nyt Pihla kaipaa seuraa magneettikirjansa kanssa. Hauskaa viikonloppua!

Muistaakohan kukaan meitä, kirjoittelin silloin odotusaikana ja sen jälkeen mutta aika harvakseltaan... Mutta meillä siis huhtikuussa 3 v täyttävä tyttönen. Tosi reipas on, välillä tuntuu että liiankin reipas. Isoveljen perässä tekee kaiken niin hyvän kuin pahankin. Tarhassa on pärjännyt hyvin. Kateellisena luen teidän äippälomalle jäävien juttuja. Meille kun ei enempää lapsia enää tule :(

Joitain vanhoja nikkejä muistelen: vaakamom ja ryhävalas esim, ovatko he vielä kirjoitelleet?

Kyllä mieki mietin aina välillä, mitä näistä lapsista mahtaa isona tulla, miten he tulee pärjäämään, millasena he näkee vaikkapa minut tai isänsä ja viime päivinä oon jostain syystä enemmänkin miettiny sitä, millainen heidän suhteensa isovanhempiinsa tulee olemaan sitten murros-/teini-iässä. Itse kun valitettavasti olen vähän voisiko sanoa vieraantunu tai tuntenu aina jotenki vieraaksi omat isovanhempani. Siltikin, vaikka mummolassa vietimme veljeni kanssa monet kesälomaviikot, joulut jne. Toistaiseksi ainakin meidän lapsilla on ihan huippuihanat isovanhemmat ja E tykkää molemmista mummeista ja papoista hirmusesti. :)

Isäni pohti tuossa joku aika sitten ääneen katsellessaan mein pikkuneitiä, että " millanenkohan tyttö sinustaki sitte isompana tulee" . Siihen oli pakko vastata,että toivottavasti ei ihan äitinsä kaltainen. ;) Johon vanhempanikin totesivat, että " juu, muistissa on vähän kaikenlaisia juttuja" ja päällimmäisenä ilmeisesti suureen ääneen julistamani vaatimus (joskus 15-v:nä) " antakaa mun tehdä itse omat virheeni!!!"

Niin sitä sitten karattiin Kotkan Meripäiville ja millon minneki pippaloimaan. Huh, toivottavasti tosiaan omat lapset eivät hirveesti töppäilisi ja toivottavasti osaisin heille kuitenki antaa riittävästi liikkumatilaa pitäen heistä kuitenki samalla huolta.



Mutta tähän päivään. E myöskin on välillä iso, suora lainaus: " äiti, olen LIIAN iso" . E:llä on nyt uudet ihanat sanat " liian" ja " ikuisuuden" , joita viljellään lähes joka lauseeseen. Tänään kuitenkin E totesi tuossa iltaruualla, että " olen pikkuinen, olen vielä ihan pikkuinen" . Käytöksessä nuo iso ja pieni tulee esiin samalla lailla kuin varmasti monilla muillakin hippusilla eli " eiku minä ite!!!" tulee aina sillon kun ollaan isoja ja etenki sillon kun olis parempi jos äiti kuitenki tekisi. " Mutta kun en osaa" tulee taas silloin kun meillä on kylässä pikkuinen-Eemeli, yleensä silloin kun ollaan lähdössä ulos ja tarvisi pukea, tai jos mennään iltapesulle ja tarvisi riisua jne.





Muuten arki sujuu oikein kivasti. Uudenvuodenlupauksenkin olen pitäny ja lapsia vieny perhekerhoon vaikka se aika haastavaa onki herätä aikaisin, saada molemmat syötetyksi ja puetuksi ja vielä ittesäki ihmisen näköiseksi (ja hyvällä tuurilla vielä aamukahvitkin hörpätyksi). Onneksi miehellä sattuu välillä vapaita viikollekin niin pääsen E:n kanssa kaksistaan kerhossa käymään.



Onneksi tuli talvi, täällä meillä päin ollu ainaki viime päivät ihanan aurinkoisia pakkaspäiviä. Mukavaa talven jatkoa kaikille!



S ja E (17.4.) ja pienempi E (4kk)

taidan vissiin tykätä tosta lumesta, kun sitä jo toistamiseen tässä pinossa hehkutan. :D No, harvinaista herkkuahan se on nykypäivän Suomessa, ainaki napapiirin eteläisemmällä puolella.

Kiva, kun olette aktivoituneet ja vintsulle tervetuloa takaisin =)



lylelle jaksuja kolmannen odotukseen, ystäväni odottaa kolmattaan, la helmikuussa ja on todennut, että on tosi raskas odotus ollut.



Ihania pohdintoja hippusilla on, Anton muistaa aina välillä todeta, " möökö ei atu meillä, eihän, se asuu muumitalossa" Jonkin sorttista mielikuvituksen kehitystä näyttäisi olevan, möröt pelottaa kovasti (ja moni muukin asia, varsinkin väsyneenä)



Anton on usein " liian iso" esim. siivoamaan tai tekemään jotain muuta. KOitan selittää, että isot pojat siivoavat, pienet pojat eivät, mutta ei mene jakeluun. Välillä Anton siivoaa oikein innoissaan, päivästä kiinni siis.



ESikoinen ilmoitetaan kouluun 6.2 ja isot ajatukset pyörivät päässä, nyt oikeasti ensimmäistä kertaa joudun päästämään pienen kokeilemaan omia siipiään ja sitä miettiin, että onko onnistunut antamaan sellaiset eväät, että poika pärjää, niin pieneltä toinen tuntuu. Päiväkodissa ja eskarissa näkee kuitenkin hoitajia aamuin ja iltapäivisin ja voi kysyä, miten on pojalla sujunut päivä jne. Koulussa ei taida ihan niin toimia. Välillä haluaisin kääntää aikaa taaksepäin, toisaalta tuntuu, että näin sen elämän pitääkin mennä, eteenpäin kohti uusia haasteita.



Arkeen kuuluu tällä hetkellä sairastamista, Anton sai jonkun kummallisen kuumetaudin, kuumetta kaksi päivää ja veto ihan pois, nyt esikoinen on ilmeisesti siinä samassa taudissa. TOsi vähällä ollaan päästy sairasteluiden suhteen, joten en valita ollenkaan. Harmittaa vaan, ettei ulos oikein tahdo päästä.



Nyt menen katsomaan pientä potilasta, jota Anton " hoitaa"



Mareila+Anton

Vuoden ekat kirjoitukset =) Mites teillä meni uusi vuosi?



Meillä aika rauhallisesti, oltiin ystävä pariskunnan luona ja ammutiin raketteja ja valvottiin pitkään. Anton pelkäsi raketteja, mutta halusi kuitenkin niitä katsella ja ihmetellä. Ammuttiin itse muutama raketti isojen poikien iloksi =) Rakettien ampumisen jälkeen valettiin vielä tinaa, joka oli tosi kivaa.



Nyt koitetaan päästä arkeen kiinni, se ei olekaan kovin helppoa. Pojat kun tuntuvat olevan luontaisesti iltavirkkuja ja aamutorkkuja ja rytmi onkin sulavasti kääntynyt niin, että illalla valvotaan ja aamulla nukutaan. Viimeistään maanantaina on pakko palata normaali rytmiin.



Nyt gotta go, tentti kuun lopussa ja muuta härdelliä. Mukavaa uutta vuotta kaikille



MAreila+Anton

on taas palattu normaaliin arkeen, kun isommat lähtivät eilen kouluun ja isä töihin.



Joulu ja uusi vuosi vietettiin visusti kotosalla, ja oikeastaan oli ihan kivaakin, kun sai olla vaan. Vesirokko parantui sen verran, että päästiin raketteja katsomaan keskustan lähelle (n 1km päässä) puoleksi tunniksi. Jenna rakasti raketteja ja ihaili niitä. Kotimatkalla ja pihassakin vielä piti niitä katsella. Ja lehdistä osoitteli vielä jälkeen päin: äiti ka... jaketti paukkuu... =)



Tutti palasi valitettavasti kuvioihin, vaikka välillä oltiin jo ilman. Mutta kun pikkuveljen tutit katosivat väärään suuhun jatkuvasti kielloista huolimatta, todettiin paremmaksi antaa oma (oli jäänyt kaappiin vielä 1), ja nyt saa pikkuveli käyttää rauhassa omiaan.



Hiuksetkin on jätetty toistaiseksi rauhaan ja ovat sen verran kasvaneetkin, ettei kovin selvästi enää lovia näy. Lyhyet edelleen ja pitäis varmaan vähän siistiä, kun on niin epätasainen, mutta annan olla vielä hetken... Ainut jota neiti on viime aikoina saksinut, oli kuusen koristenauhat, joista 2 saksittiin keskeltä kahtia ja kolmannesta toisesta päästä neljännes... Olis vissiin pitänyt aikaisemmin kuusi poistaa. :D



Taitaa olla välipalan aika.



Hyvää uutta vuotta kaikille!



Äippä ja Jenna

Tulkaahan kirjoittelemaan kuulumisia, ettei meidän pino ihan kutistu.



Äippä: Kiva, kun Jenna tykkäsi raketeista, teillä on aika ehtiväinen tyttö =)



Arkeen palaaminen on sujunut meiltä paremmin kuin uskoin, siis ihan oikeaan arkeen palaaminen. Pojat nousevat kiltisti ja nukkumaan menokin on aikaistunut, onneksi.



Tänään toivottavasti pääsen illalla kaupoille, mies tulee ajoissa, koska minulla on kokous ja sen jälkeen ajattelin käydä alennusmyynneissä, ostamassa tosin ihan tarpeellisia tavaroita. Ja vauvan vaatteita, koska rakas ystäväni sai pojan 1.1, jota mennään katsomaan loppuviikosta. Meidän lähipiirissä on joku vauvabuumi meneillään, yhdellä ystävällä on la helmikuun lopussa, yksi juuri soitti ja kertoi odottavansa esikoista la elokuussa ja yksi jo syntyi. Tosi kivaa, kun saadaan lisää lapsiperheitä lähelle =) Meiltä ei ole vauva uutisia tulossa ihan vähään aikaan.



Tuli nyt vaan ihan pikavissiitti, pitää kaivella esikoisen luistimet kaapista, he menevät huomenna luistelemaan. Pitää vielä tsekata, että koko on ok ja muuta sellaista pientä, ennen illan kokousta.Mukavaa viikkoa kaikille



Mareila+Anton

Enpäs ole ihan äskettäin käynyt kirjoittelemassa. Tulkaahan uuden vuoden kunniaksi kaikki muutkin harvemmin kirjoittelevatkin kertomaan kuulumisenne!



Mareilalle hatunnosto pinon ylläpidosta! Oliskohan meitä enää ilman sua!?



Onpas Jenna innostunut saksista! Hui, millonkahan meillä alkaa tuo vaihe!



Mekin oltiin kaikki juhlat kotosalla ja vieraat kävivät meillä. Pukki jätti lahjat oven taakse ja tavaraa tuli kerrankin ihan kohtuullinen määrä ja kivaa ja tarpeellista.

Uusi vuosi ammuttiin raketteja, Helmi ei pelännyt, ihasteli vain. Valvottiin myöhään (kylläpä kannatti, Hilma heräsi kun mä olin nukkunut 4 tuntia).



Arki alkoi, mies meni töihin ja meidän harrastukset alkoivat. Nyt onkin kolmena aamuna menoa kun on molmepien muskarit ja avoin pk. Eipähän mökkihöperöidytä tänne. Niin ja vauvauinti vielä lauantaisin.

Helmin kanssa testattiin luistimet viikonloppuna, hyvin pysyi pystyssä kun häntä veti jäällä. Varsinaiseen luisteluun on vielä matkaa, mutta oppia ikä kaikki. Suksiakin päästään testaamaan kun tuli taas lunta!



Meillä minä ite-kausi jatkuu. Tosin tila taitaa olla pysyvä. Nukkumaan menot on olleet ihan älyttömiä, ehkä jo eilen ja tänään hieman helpompia. Olen kyllä huomannut että kunhan vaan saa omat hermonsa pysymään aisoissa, hommat sujuvat paljon paremmin. Huutamisesta ei yleensä seuraa kuin lisää vaikeuksia.



Meidän kohta 10 kuinen vauvakin etenee viimein omalla kummallisella pyllyllään- tyylillä ja nousee tukea vasten seisomaan.



Nyt kaikki kirjoittelemaan!



mallu neiteineen

Vuosi vaihtui täällä kovassa paukkeessa vaikkei meille oltu yhtää rakettia ostettukaan. Pelkäsin kyllä kovasti, miten yö menee ja paljonko E noita pommeja pelkää, kun edellisestä uudenvuodenaatosta jäi vähän vissiin traumoja (isukki pisti silloin ensimmäisenä ne kaikista kovaäänisimmät pommit palamaan,mitä toinen tietysti säikky ihan hirveesti). Onneksi E kuitenki tykkäs iskän sylissä käydä raketteja ulkona ihastelemassa, kovaäänisimmät tosin ajoivat sitten ukkelit takaisin sisälle. Pikkuneiti nukahti ja nukkui melkeinpä paremmin ku koskaan aiemmin 3kk:n ikänsä aikana, joten hänen puolestaan melkein voisi vaikka tilata " pommituksen" joka illaksi. ;)



Uudenvuoden lupauksia tuli tehtyä sen verran, että päätin nyt aloittaa E:n kanssa kerran viikossa perhekerhossa käynnit. Huomenna mennää ekaa kertaa, kun mies on kotona, niin hää voi jäädä vauvan kanssa kotiin.

Tuntuu jotenki, ettei E:lle ole riittävästi ohjelmaa pelkästään kotona. Henkisesti hää olis kyllä varmasti kypsä käymään kerhossa jo ihan itsekseenkin, mutta ei täällä alle 3-v kerhoihin oteta. Jälkikäteen kyllä voisin sanoa, että meidän olisi kannattanu E:n päivähoitopaikka pitää tytön syntymän jälkeenki. Päiväkotiin jäi yksi aivan huippuhyvä ystävä, josta E puhuu edelleen melkein päivittäin, joten luulisin, ettei muutaman tunnin hoitopäivistä pari kertaa viikossa olisi ollut mitään haittaa. Jopa E:n päiväkotiryhmän lastentarhaopettaja on hämmästellyt vielä näin jälkikäteenkin, miten noin pienet pystyvät ystävystymään noin hyvin ja leikkimään sekä keksimään leikkejä yhdessä,mitä parivuotiaat ei ilmeisesti vielä yleensä tee vaan leikit on aika yksilöjuttuja vaikka vierekkäin istuttaisiinkin.

Mutta eihän sitä koskaan voi etukäteen tietää. Ja ihan heti siskon syntymän jälkeen ei varmasti olisi tehnyt hyvää laittaa poitsua hoitoon, mutta nyt kun pikkumies on häneen jo tottunut, niin tuntuu kaipaavan välillä muutakin ohjelmaa kuin näitä kotiympyröitä. Toivottavasti tuo kerho olisi sitten hyvä juttu. :)



Ihanaa kun tuli vihdoin lunta! Eilen oltii koko perheen voimin ulkona, E laski mäkeä isänsä kanssa aivan onnessaan ja nytteki olivat ulkona yli 1,5 tuntia pulkkailemassa. (ja pieni neiti sopivasti päiväunilla, niin löytyi mulleki mieluista tekemistä=palstailua siis ;) )



Oikein mukavia talvipäiviä kaikille!



S ja E

Ensiksi oikein onnellista vuotta 2008 kaikille hippusperheille!!



Ja Lylelle tietysti onnea odotukseen, olipa kiva uutinen :)



Meillä meni uusi vuosi rauhallisissa merkeissä, Amanda nukkui... Eikä siis rakettien pauke häirinnyt.



Saksista, Amanda on myös äärettömän ihastunut saksiin, leikkelee millon mitäkin :/ Yritän kyllä aina pitää poissa, mutta jostain niitä kuitenkin ilmaantuu. Oli kyllä tosi ylpeä, kun oli minulle leikannut tähden tarhassa (noh, kyllä siitä hyvällä tahdolla tähden erotti!).



Päiväkodeista, juu, Amandahan on myös viihtynyt päivästä 1 alkaen. Muutaman kerran kun Emil on nyt ollut poissa silmien takia niin Amanda on itku kurkussa sanonut, että hän haluaa kuitenkin mennä. Ja päiväkodista sanoivat että oli taas niin iso tyttö, eikä kyllä yhtään kaivannut veljeään. Hihi, varmaan kiva saada vähän taukoa ;)



Muuten meille ei oikeestaan mitään uutta kuulu. Ai niin, Amanda ilmotti ettei halua yölläkään vaippaa ja on sujunut tosi hyvin, kertaakaan ei ole pissannut sänkyyn. Meillä taitaa muutenkin olla lapsilla superrakot, vaikka toi yöpissaaminenhan kyllä riippuu hormoneista.



Mukavia talvipäiviä siis kaikille, täällä ei talvesta ole tietoakaan.

muutaman sivun kun meinasi jäädä huomaamatta kokonaan vaikka varta vasten etsiskelin... =)



Ei tänne mitään uutta kuulu.

Tosi pikaan vaan, täytyisi lukea tenttiin.



Talvi tuli ja meni, ainakin täällä etelässä, ärsyttää. Pojat tykkäsivät laskea pulkkamäkeä (ensimmäinen kerta Antonin elämässä, että suostui mäkeä laskemaan), nyt ei ainakaan etelässä voi laskea ollenkaan, kun lumi suli.



Antonilla on taas ÄITI kausi, vahvempana kuin ennen. Vain äiti on kiva ja ihana ja vain äiti kelpaa. Tuntuu, että reagoi, kun puisto taas alkoi, herää useammin yöllä, paitsi viime yö oli poikkeus, kieltäytyy syömästä, no se ei ole uutta. tahtoo vaan olla sylissä ja on aivan ihana pieni ihminen. Iltaisin selittää, äiti sinä mahdut minun viereen ja kysyy voitko tulla nukkumaan minun kanssa. Minä, helläsydämminen, menen viereen ja ollaan ihan kiinni toisissamme ja Anton on onnellinen. Niin se vaan menee,joka ilta, joskus kun joku kevät tulee, minä vien pojan omaan sänkyyn ja opetan, että siellä nukutaan, mutta kainaloon voi tulla. Se kevät ei ole vielä, ehkä usko pojan itse lopulta menvän omaan huoneeseen, ehkä en. Mutta nyt näillä eväillä.



Pelkäsin, että olen raskaana, järkytyin, mutta en ollut, onneksi. EI meillä ole vielä vauvan aika, Anton on meidän vauva. Nyt ollaan vaan me neljä.



Anton on ihastuttavan avulias poika, tahtoo kantaa roskat äidin apuna, mutta roskian on liikaa ja ne putoavat. Äiti nostaa ja edetään taas metri, sisukkaasti teemme matkaa ja lopulta ah ihanaa on roskis edessämme ja Anton saa itse laitaa roskat ja kehuu itseään, minä olen apuli ja tosi leipas pooka. Ihailen pojan sinnikyyttä, kerta toisensa jälkeen se nostaa roskat maasta ja jatkaa taapertamista, vaikka helpompaa olisi antaa ne äidille, mutta ei, minä itse. Minä iloitsin huomatessani, että pojalla on oikeasti kärsivällisyyttä, ei raivostunut edes kun kymmenennen kerran nosti roskat, pienet on ilot äidillä. Muutenkin Anton osallistuu ihan kaikkeen ja kaikki vie kolminkertaisen ajan, no hyvää hermojen hallinta koulu äidille, olen päättänyt, on vain annettava tehdä itse, ei se muuten opi ja voi sitä iloa silmissä, kun Anton onnistuu.



Nyt tuli omaa napaa vaan, en muista mitä piti kommentoida, kommentoin siis ensi kerralla.



Tulkaahan kirjoittelemaan, nyt menen ja perehdyn tenttikirjoihin, mukavaa viikkoa



Mareila+Anton